We have been considering triple applications of prophecy. We are doing this for the purpose of identifying that when the Lord unsealed the last six verses of Daniel eleven with the collapse of the Soviet Union at the “time of the end” in 1989, an “increase of knowledge” was produced that was to test that generation of God’s people.
Olemme tarkastelleet profetian kolminkertaisia sovelluksia. Teemme tämän osoittaaksemme, että kun Herra avasi Danielin kirjan yhdestoista luvun kuusi viimeistä jaetta sinetin murtuessa Neuvostoliiton romahtamisen myötä ”lopun aikana” vuonna 1989, syntyi ”tiedon lisääntyminen”, jonka oli määrä koetella tuota Jumalan kansan sukupolvea.
And he said, Go thy way, Daniel: for the words are closed up and sealed till the time of the end. Many shall be purified, and made white, and tried; but the wicked shall do wickedly: and none of the wicked shall understand; but the wise shall understand. Daniel 12:9, 10.
Ja hän sanoi: Mene tietäsi, Daniel, sillä nämä sanat pysyvät suljettuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, valkaistaan ja koetellaan; mutta jumalattomat tekevät jumalattomasti, eikä yksikään jumalattomista ymmärrä; mutta viisaat ymmärtävät. Daniel 12:9, 10.
Whenever a truth is unsealed by the Lion of the tribe of Judah, Satan works to resist the message. The resistance offered against the truths revealed in those final verses of Daniel eleven forced a deeper study of the truths connected with the verses in order that a sanctified defense against the errors which were proposed to undermine the truths revealed would not stand. One of the principles that was brought to light in the midst of that debate, was the triple application of prophecy. It was initially recognized in connection with the necessity to be correct about what “the daily” in the book of Daniel represented (paganism), and the correct history associated with the “taking away of the daily” (508 AD).
Aina kun Juudan sukukunnan Leijona avaa sinetin jonkin totuuden yltä, Saatana toimii vastustaakseen sanomaa. Danielin yhdennentoista luvun noissa viimeisissä jakeissa ilmoitettuja totuuksia vastaan esitetty vastustus pakotti syvällisempään tutkimukseen niihin jakeisiin liittyvistä totuuksista, jotta pyhitetty puolustus niitä erheellisiä käsityksiä vastaan, joita esitettiin ilmoitettujen totuuksien horjuttamiseksi, ei jäisi puuttumaan. Yksi niistä periaatteista, jotka tuotiin esiin tuon väittelyn keskellä, oli profetian kolminkertainen sovellus. Se tunnistettiin aluksi yhteydessä siihen välttämättömyyteen, että oli oltava oikeassa siitä, mitä Danielin kirjan ”jokapäiväinen” edusti (pakanallisuus), sekä siitä oikeasta historiasta, joka liittyi ”jokapäiväisen poistamiseen” (jKr. 508).
The recognition of three desolating powers as the framework of prophecy, paralleled the Millerite framework of prophecy being the first two desolating powers, and the Millerite identification of “the daily” as paganism provided a history consistent with the last six verses of Daniel eleven, as Sister White said it should. Thus, the resistance against the unsealed knowledge at the time of the end in 1989, produced greater light, as the knowledge was increased, and it also identified specific rules for the movement of the third angel, that paralleled the development of certain prophetic rules that had been assembled and employed in the movement of the first angel by William Miller.
Kolmen hävittävän vallan tunnistaminen profetian viitekehykseksi vastasi sitä milleriläistä profetian viitekehystä, jossa kaksi ensimmäistä hävittävää valtaa muodostivat perustan, ja milleriläinen ”jokapäiväisen” samaistaminen pakanuuteen tuotti historian, joka oli sopusoinnussa Danielin kirjan yhdestoista luvun kuuden viimeisen jakeen kanssa, niin kuin sisar White sanoi sen olevan. Näin vastustus sinetöimätöntä tietoa vastaan lopun aikana vuonna 1989 synnytti suuremman valon tiedon lisääntyessä, ja se myös yksilöi erityisiä sääntöjä kolmannen enkelin liikkeelle, jotka olivat rinnakkaisia niiden tiettyjen profeetallisten sääntöjen kehitykselle, jotka William Miller oli koonnut ja ottanut käyttöön ensimmäisen enkelin liikkeessä.
We have considered the triple application of the three Rome’s, the three falls of Babylon, and the three Elijah’s and are now addressing the three messengers who prepare the way for the Messenger of the Covenant. We have identified a close overlap and parallel of the three Rome’s, with the three falls of Babylon, and also a close parallel to the three Elijah’s and the three messengers who prepare the way. In the last days William Miller and Future for America both represent the third Elijah and also the third messenger who prepares the way. Jesus always illustrates the end of a thing with the beginning of a thing, and the movement of the first angel parallels the movement of the third angel.
Olemme tarkastelleet kolmoissovellutusta, joka koskee kolmea Roomaa, Babylonin kolmea lankeemusta ja kolmea Eliaa, ja käsittelemme nyt kolmea sanansaattajaa, jotka valmistavat tien liiton Sanansaattajalle. Olemme todenneet, että kolmen Rooman ja Babylonin kolmen lankeemuksen välillä on läheinen päällekkäisyys ja rinnakkaisuus, sekä myös läheinen rinnakkaisuus kolmen Elian ja tien valmistavien kolmen sanansaattajan välillä. Viimeisinä päivinä William Miller ja Future for America edustavat kumpikin kolmatta Eliaa sekä myös kolmatta sanansaattajaa, joka valmistaa tien. Jeesus havainnollistaa aina jonkin asian lopun jonkin asian alulla, ja ensimmäisen enkelin liike on rinnakkainen kolmannen enkelin liikkeen kanssa.
“God has given the messages of Revelation 14 their place in the line of prophecy, and their work is not to cease till the close of this earth’s history. The first and second angel’s messages are still truth for this time, and are to run parallel with this which follows. The third angel proclaims his warning with a loud voice. ‘After these things,’ said John, ‘I saw another angel come down from heaven, having great power, and the earth was lightened with his glory.’ In this illumination, the light of all the three messages is combined.” The 1888 Materials, 803, 804.
”Jumala on antanut Ilmestyskirjan 14. luvun sanomille niiden paikan profetian linjassa, eikä niiden työn tule lakata ennen tämän maan historian päättymistä. Ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat ovat yhä totuus tätä aikaa varten, ja niiden tulee kulkea rinnakkain tämän niitä seuraavan sanoman kanssa. Kolmas enkeli julistaa varoituksensa suurella äänellä. ’Näiden jälkeen’, sanoi Johannes, ’minä näin toisen enkelin laskeutuvan taivaasta; hänellä oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.’ Tässä valaistuksessa kaikkien kolmen sanoman valo yhdistyy.” The 1888 Materials, 803, 804.
The movement of the first and second angels, was led by William Miller. Sister White identifies Miller as the “chosen messenger.”
Ensimmäisen ja toisen enkelin liike oli William Millerin johtama. Sisar White tunnistaa Millerin ”valituksi sanansaattajaksi”.
“William Miller was disturbing Satan’s kingdom, and the arch-enemy sought not only to counteract the effect of the message, but to destroy the messenger himself.” Spirit of Prophecy, volume 4, 219.
”William Miller järkytti Saatanan valtakuntaa, eikä perivihollinen pyrkinyt ainoastaan tekemään tyhjäksi sanoman vaikutusta, vaan myös tuhoamaan itse sanansaattajan.” Spirit of Prophecy, osa 4, s. 219.
She also identifies that Miller had been typified by both Elijah and John the Baptist.
Hän osoittaa myös, että Milleriä oli esikuvattu sekä Elialla että Johannes Kastajalla.
“Thousands were led to embrace the truth preached by William Miller, and servants of God were raised up in the spirit and power of Elijah to proclaim the message. Like John, the forerunner of Jesus, those who preached this solemn message felt compelled to lay the ax at the root of the tree, and call upon men to bring forth fruits meet for repentance.” Early Writings, 233.
“Tuhansia johdettiin omaksumaan William Millerin saarnaama totuus, ja Jumalan palvelijoita nostettiin Elian hengessä ja voimassa julistamaan sanomaa. Jeesuksen edelläkävijän Johanneksen tavoin ne, jotka saarnasivat tätä juhlallista sanomaa, tunsivat itsensä pakotetuiksi panemaan kirveen puun juurelle ja kutsumaan ihmisiä tuottamaan parannukseen soveliaita hedelmiä.” Early Writings, 233.
John the Baptist, who according to Jesus was the second Elijah, was also the first messenger who was to prepare the way for the Messenger of the Covenant. It is therefore evident that the movement of the third angel will have a “chosen messenger.” That messenger will have been typified by Elijah, John the Baptist and William Miller. Together with Miller the two chosen messengers represent the beginning and the ending of the movement of the three angels of Revelation fourteen, and in doing so, together they represent both the third Elijah and also the third messenger who is to prepare the way for the Messenger of the Covenant.
Johannes Kastaja, joka Jeesuksen mukaan oli toinen Elia, oli myös ensimmäinen sanansaattaja, jonka tuli valmistaa tie liiton Sanansaattajalle. Sen tähden on ilmeistä, että kolmannen enkelin liikkeellä tulee olemaan ”valittu sanansaattaja”. Tätä sanansaattajaa ovat esikuvanneet Elia, Johannes Kastaja ja William Miller. Yhdessä Millerin kanssa nämä kaksi valittua sanansaattajaa edustavat Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmen enkelin liikkeen alkua ja loppua, ja näin he yhdessä edustavat sekä kolmatta Eliaa että myös kolmatta sanansaattajaa, jonka tulee valmistaa tie liiton Sanansaattajalle.
To reject the message of either the beginning or ending chosen messenger is death, and the message of Future for America is based upon the prophetic application of “line upon line,” which is the methodology of the latter rain. Through the application of “line upon line” it is established that the Millerite movement typified the movement of Future for America. A waymark of the Millerite history is William Miller, the “chosen messenger.” To reject that waymark is to reject the message, so it is established by the beginning and ending of Adventism, that a rejection of the messenger is also a rejection of the message, for the message identifies a chosen messenger. Therefore, to reject the message is to reject the messenger and vise-versa. Without a dancer, there is no dance.
Kummankin, joko alun tai lopun valitun sanansaattajan, sanoman hylkääminen on kuolema, ja Future for America -järjestön sanoma perustuu profeetalliseen sovellutukseen ilmauksesta ”rivi rivin päälle”, joka on myöhäissateen menetelmä. Ilmauksen ”rivi rivin päälle” soveltamisen kautta osoitetaan, että milleriittiliike oli Future for America -liikkeen esikuva. Milleriittihistorian tienviitta on William Miller, ”valittu sanansaattaja”. Tämän tienviitan hylkääminen merkitsee sanoman hylkäämistä; näin Adventismin alun ja lopun kautta vahvistetaan, että sanansaattajan hylkääminen on myös sanoman hylkäämistä, sillä sanoma yksilöi valitun sanansaattajan. Sen tähden sanoman hylkääminen on sanansaattajan hylkäämistä ja päinvastoin. Ilman tanssijaa ei ole tanssia.
“I was pointed back to the proclamation of the first advent of Christ. John was sent in the spirit and power of Elijah to prepare the way of Jesus. Those who rejected the testimony of John were not benefited by the teachings of Jesus. Their opposition to the message that foretold His coming placed them where they could not readily receive the strongest evidence that He was the Messiah. Satan led on those who rejected the message of John to go still farther, to reject and crucify Christ. In doing this they placed themselves where they could not receive the blessing on the day of Pentecost, which would have taught them the way into the heavenly sanctuary. The rendering of the veil of the temple showed that the Jewish sacrifices and ordinances would no longer be received. The great Sacrifice had been offered and had been accepted, and the Holy Spirit which descended on the day of Pentecost carried the minds of the disciples from the earthly sanctuary to the heavenly, where Jesus had entered by His own blood, to shed upon His disciples the benefits of His atonement. But the Jews were left in total darkness. They lost all the light which they might have had upon the plan of salvation, and still trusted in their useless sacrifices and offerings. The heavenly sanctuary had taken the place of the earthly, yet they had no knowledge of the change. Therefore they could not be benefited by the mediation of Christ in the holy place.
”Huomioni suunnattiin jälleen Kristuksen ensimmäisen tulemuksen julistukseen. Johannes lähetettiin Eliaan hengessä ja voimassa valmistamaan Jeesuksen tietä. Ne, jotka hylkäsivät Johanneksen todistuksen, eivät hyötyneet Jeesuksen opetuksista. Heidän vastustuksensa Hänen tulemistaan ennustavaa sanomaa kohtaan asetti heidät sellaiseen asemaan, etteivät he voineet helposti vastaanottaa voimakkainta todistusaineistoa siitä, että Hän oli Messias. Saatana johti niitä, jotka hylkäsivät Johanneksen sanoman, menemään vielä pitemmälle, hylkäämään Kristuksen ja ristiinnaulitsemaan Hänet. Näin tehdessään he asettivat itsensä sellaiseen asemaan, etteivät he voineet vastaanottaa siunausta helluntaipäivänä, siunausta, joka olisi opettanut heille tien taivaalliseen pyhäkköön. Temppelin esiripun repeäminen osoitti, ettei juutalaisten uhreja ja säädöksiä enää otettaisi vastaan. Suuri Uhri oli annettu ja hyväksytty, ja Pyhä Henki, joka laskeutui helluntaipäivänä, siirsi opetuslasten mielet maallisesta pyhäköstä taivaalliseen, jonne Jeesus oli mennyt oman verensä kautta vuodattaakseen opetuslastensa päälle sovituksensa hyödyt. Mutta juutalaiset jätettiin täydelliseen pimeyteen. He menettivät kaiken sen valon, joka heillä olisi voinut olla pelastussuunnitelmasta, ja luottivat yhä hyödyttömiin uhreihinsa ja uhritoimituksiinsa. Taivaallinen pyhäkkö oli ottanut maallisen pyhäkön paikan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa tästä muutoksesta. Sen tähden he eivät voineet hyötyä Kristuksen välitystyöstä pyhässä.”
“Many look with horror at the course of the Jews in rejecting and crucifying Christ; and as they read the history of His shameful abuse, they think they love Him, and would not have denied Him as did Peter, or crucified Him as did the Jews. But God who reads the hearts of all, has brought to the test that love for Jesus which they professed to feel. All heaven watched with the deepest interest the reception of the first angel’s message. But many who professed to love Jesus, and who shed tears as they read the story of the cross, derided the good news of His coming. Instead of receiving the message with gladness, they declared it to be a delusion. They hated those who loved His appearing and shut them out of the churches. Those who rejected the first message could not be benefited by the second; neither were they benefited by the midnight cry, which was to prepare them to enter with Jesus by faith into the most holy place of the heavenly sanctuary. And by rejecting the two former messages, they have so darkened their understanding that they can see no light in the third angel’s message, which shows the way into the most holy place. I saw that as the Jews crucified Jesus, so the nominal churches had crucified these messages, and therefore they have no knowledge of the way into the most holy, and they cannot be benefited by the intercession of Jesus there. Like the Jews, who offered their useless sacrifices, they offer up their useless prayers to the apartment which Jesus has left; and Satan, pleased with the deception, assumes a religious character, and leads the minds of these professed Christians to himself, working with his power, his signs and lying wonders, to fasten them in his snare.” Early Writings, 259–261.
”Monet katsovat kauhulla juutalaisten menettelyä heidän hylätessään ja ristiinnaulitessaan Kristuksen; ja lukiessaan kertomusta Hänen häpeällisestä kohtelustaan he ajattelevat rakastavansa Häntä eivätkä olisi kieltäneet Häntä niin kuin Pietari eikä ristiinnaulinneet Häntä niin kuin juutalaiset. Mutta Jumala, joka tutkii kaikkien sydämet, on koetellut sitä rakkautta Jeesusta kohtaan, jota he tunnustivat tuntevansa. Koko taivas seurasi syvimmällä mielenkiinnolla ensimmäisen enkelin sanoman vastaanottoa. Mutta monet, jotka tunnustivat rakastavansa Jeesusta ja vuodattivat kyyneleitä lukiessaan kertomusta rististä, pilkkasivat ilosanomaa Hänen tulemisestaan. Sen sijaan että olisivat ottaneet sanoman vastaan ilolla, he julistivat sen harhaksi. He vihasivat niitä, jotka rakastivat Hänen ilmestymistään, ja sulkivat heidät seurakunnista ulos. Ne, jotka hylkäsivät ensimmäisen sanoman, eivät voineet hyötyä toisesta; eikä heitä hyödyttänyt myöskään keskiyön huuto, jonka oli määrä valmistaa heitä astumaan uskossa Jeesuksen kanssa taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään. Hylätessään nuo kaksi aikaisempaa sanomaa he ovat niin pimentäneet ymmärryksensä, etteivät voi nähdä mitään valoa kolmannen enkelin sanomassa, joka osoittaa tien kaikkeinpyhimpään. Näin, että samoin kuin juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, samoin nimikristilliset kirkot olivat ristiinnaulinneet nämä sanomat, eikä heillä sen vuoksi ole mitään tietoa tiestä kaikkeinpyhimpään, eivätkä he voi hyötyä Jeesuksen siellä tapahtuvasta esirukouksesta. Juutalaisten tavoin, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhrejaan, he lähettävät hyödyttömät rukouksensa siihen osastoon, jonka Jeesus on jättänyt; ja Saatana, joka on mielissään petoksesta, omaksuu uskonnollisen luonteen ja johtaa näiden tunnustautuvien kristittyjen mielet itsensä puoleen toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään sitoakseen heidät ansaansa.” Early Writings, 259–261.
Those “who rejected the testimony of John were not benefited by the teachings of Jesus,” and those “who rejected the first message could not be benefited by the second; neither were they benefited by the midnight cry.” The ministry of John preceded the baptism of Christ, who shortly thereafter cleansed the temple at the beginning of His ministry. Miller’s ministry prepared for Christ to purify the sons of Levi when He came suddenly on October 22, 1844. In either of those two witnesses, the rejection of the messenger who prepares the way, equates to death.
Ne, “jotka hylkäsivät Johanneksen todistuksen, eivät hyötyneet Jeesuksen opetuksista”, ja ne, “jotka hylkäsivät ensimmäisen sanoman, eivät voineet hyötyä toisesta; eivätkä he hyötyneet myöskään keskiyön huudosta.” Johanneksen palvelutyö edelsi Kristuksen kastetta, ja pian sen jälkeen Hän puhdisti temppelin palvelutyönsä alussa. Millerin palvelutyö valmisti tietä sille, että Kristus puhdistaisi Leevin pojat, kun Hän äkisti tuli 22. lokakuuta 1844. Kummassakin näistä kahdesta todistajasta tien valmistavan sanansaattajan hylkääminen merkitsee kuolemaa.
The purging and purification that was accomplished by Christ in His work as the Messenger of the Covenant was for the purpose of raising up a people to accomplish the work of carrying the message of salvation to the world. The work is accomplished in advance of the period of time representing when the executive judgment begins. The destruction of Jerusalem in the history of the disciples represents the executive judgment, and Adventism turned away from their responsibility to accomplish that work, but the Lord had tried to gather them together. He had led His people to publish the 1850 chart as the graphical representation of the message they could have carried to the world.
Puhdistus ja pyhitys, jonka Kristus suoritti työssään liiton Sanansaattajana, tapahtui sitä tarkoitusta varten, että nostettaisiin kansa suorittamaan sitä työtä, jossa pelastuksen sanoma viedään maailmalle. Tämä työ saatetaan päätökseen ennen sitä ajanjaksoa, joka kuvaa toimeenpanevan tuomion alkamista. Jerusalemin hävitys opetuslasten historiassa edustaa toimeenpanevaa tuomiota, ja adventismi kääntyi pois vastuustaan suorittaa tuo työ, mutta Herra oli koettanut koota heidät yhteen. Hän oli johdattanut kansaansa julkaisemaan vuoden 1850 kartan graafisena esityksenä siitä sanomasta, jonka he olisivat voineet viedä maailmalle.
“It was not the will of God that Israel should wander forty years in the wilderness; He desired to lead them directly to the land of Canaan and establish them there, a holy, happy people. But ‘they could not enter in because of unbelief.’ Hebrews 3:19. Because of their backsliding and apostasy they perished in the desert, and others were raised up to enter the Promised Land. In like manner, it was not the will of God that the coming of Christ should be so long delayed and His people should remain so many years in this world of sin and sorrow. But unbelief separated them from God. As they refused to do the work which He had appointed them, others were raised up to proclaim the message. In mercy to the world, Jesus delays His coming, that sinners may have an opportunity to hear the warning and find in Him a shelter before the wrath of God shall be poured out.” The Great Controversy, 458.
”Ei ollut Jumalan tahto, että Israel vaeltaisi erämaassa neljäkymmentä vuotta; Hän halusi johtaa heidät suoraan Kanaanin maahan ja asettaa heidät sinne pyhäksi, onnelliseksi kansaksi. Mutta ”he eivät voineet päästä sisälle epäuskonsa tähden.” Hepr. 3:19. Luopumisensa ja uskosta pois lankeamisensa vuoksi he menehtyivät erämaassa, ja toisia herätettiin astumaan luvattuun maahan. Samoin ei ollut Jumalan tahto, että Kristuksen tulemuksen pitäisi viivästyä niin kauan ja että Hänen kansansa jäisi niin moniksi vuosiksi tähän synnin ja murheen maailmaan. Mutta epäusko erotti heidät Jumalasta. Koska he kieltäytyivät tekemästä työtä, jonka Hän oli heille määrännyt, toisia herätettiin julistamaan sanomaa. Laupeudessaan maailmaa kohtaan Jeesus viivyttää tulemustaan, jotta syntisillä olisi tilaisuus kuulla varoitus ja löytää Hänessä turvapaikka ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan.” Suuri taistelu, 458.
Had Adventism only held fast their faith, “their work would have been completed.”
Jos adventismi olisi vain pitänyt lujasti kiinni uskostaan, ”heidän työnsä olisi tullut päätökseen”.
“Had Adventists, after the great disappointment in 1844, held fast their faith and followed on unitedly in the opening providence of God, receiving the message of the third angel and in the power of the Holy Spirit proclaiming it to the world, they would have seen the salvation of God, the Lord would have wrought mightily with their efforts, the work would have been completed, and Christ would have come ere this to receive His people to their reward. But in the period of doubt and uncertainty that followed the disappointment, many of the advent believers yielded their faith. . . . Thus the work was hindered, and the world was left in darkness. Had the whole Adventist body united upon the commandments of God and the faith of Jesus, how widely different would have been our history!” Evangelism, 695.
”Jos adventistit suuren pettymyksen jälkeen vuonna 1844 olisivat pitäneet lujasti kiinni uskostaan ja yhdessä seuranneet eteenpäin Jumalan avautuvassa johdatuksessa, vastaanottaen kolmannen enkelin sanoman ja Pyhän Hengen voimassa julistaen sitä maailmalle, he olisivat nähneet Jumalan pelastuksen; Herra olisi voimallisesti vaikuttanut heidän ponnistelujensa kautta, työ olisi saatettu päätökseen, ja Kristus olisi jo tullut noutamaan kansansa palkkaansa saamaan. Mutta pettymyksen jälkeisen epäilyksen ja epävarmuuden aikana monet adventtiuskovista luopuivat uskostaan.... Näin työ estyi, ja maailma jätettiin pimeyteen. Jos koko adventistikunta olisi yhdistynyt Jumalan käskyjen ja Jeesuksen uskon perustalle, kuinka perin toisenlainen historiamme olisikaan ollut!” Evangelism, 695.
In the Spring of 1844, the Messenger of the Covenant purified the movement of the Millerites, and then in the Fall brought the message of the third angel. Miller, his message and the movement he represented, had fulfilled the parable of the ten virgins. At the Exeter, NH camp meeting the message of the Midnight Cry arrived and in two short months it was demonstrated which of the virgins had the oil. The two classes were manifested, and the third angel arrived with a message in his hand that was to be eaten, but the wise virgins “yielded their faith” in “the period of doubt and uncertainty.”
Keväällä 1844 liiton sanansaattaja puhdisti milleriittien liikkeen ja toi sitten syksyllä kolmannen enkelin sanoman. Miller, hänen sanomansa ja liike, jota hän edusti, olivat täyttäneet vertauksen kymmenestä neitsyestä. Exeterin, New Hampshiren, leirikokouksessa saapui keskiyön huudon sanoma, ja kahdessa lyhyessä kuukaudessa kävi ilmi, millä neitsyistä oli öljy. Kaksi ryhmää tulivat ilmi, ja kolmas enkeli saapui kädessään sanoma, joka tuli syödä, mutta viisaat neitsyet ”luopuivat uskostaan” ”epäilyksen ja epävarmuuden aikana”.
The “period of doubt and uncertainty” had been represented by the disciples at His death, but on the third day He began to open the message of His resurrection to His disciples, and they did not “yield their faith.” The period of doubt and uncertainty for the wise virgins of the movement of the first and second angels’ messages continued for roughly three years, at which point the Lord revealed to Sister White that He had stretched forth His hand to again gather the remnant of His people. He led His people to begin their publishing work and to produce Habakkuk’s second table, but “many of the advent believers yielded their faith. . . . Thus the work was hindered, and the world was left in darkness.”
“epäilyksen ja epävarmuuden ajanjaksoa” olivat Hänen kuollessaan edustaneet opetuslapset, mutta kolmantena päivänä Hän alkoi avata opetuslapsilleen ylösnousemuksensa sanomaa, eivätkä he “luopuneet uskostaan”. Ensimmäisen ja toisen enkelin sanomien liikkeen ymmärtäväisten neitsyiden epäilyksen ja epävarmuuden ajanjakso jatkui suunnilleen kolme vuotta, jolloin Herra ilmoitti sisar Whitalle, että Hän oli ojentanut kätensä kootakseen jälleen kansansa jäännöksen. Hän johti kansaansa aloittamaan julkaisutyönsä ja tuottamaan Habakukin toisen taulun, mutta “monet adventtiuskovista luopuivat uskostaan.... Näin työ estyi, ja maailma jätettiin pimeyteen.”
In 1849, William Miller, the chosen messenger of the first and second angels’ message was laid to rest. Had the wise virgins of October 22, 1844 “held fast their faith and followed on unitedly in the opening providence of God,” the Lord would have raised up another messenger in the spirit and power of Elijah. Instead “the coming of Christ” was “delayed and His people” “in like manner” to ancient Israel would “remain” “many years in this world of sin and sorrow.”
Vuonna 1849 William Miller, ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman valittu sanansaattaja, laskettiin lepoon. Jos 22. lokakuuta 1844 viisaat neitsyet olisivat ”pitäneet lujasti kiinni uskostaan ja yksimielisesti seuranneet edelleen Jumalan johdattavaa kaitselmusta”, Herra olisi herättänyt toisen sanansaattajan Eliaan hengessä ja voimassa. Sen sijaan ”Kristuksen tulemus” ”viivästyi”, ja Hänen kansansa ”samalla tavoin” kuin muinainen Israel ”jäisi” ”moneksi vuodeksi tähän synnin ja surun maailmaan.”
One hundred and twenty-six years after the rebellion of 1863, the Lord raised up the chosen messenger of the third angel. His work was both to prepare the way for the Messenger of the Covenant to suddenly come into His temple and to enter into a covenant relationship with the one hundred and forty-four thousand, during the closing scenes of the investigative judgment, but also to present a message that confronts the threefold union of Ahab, Jezebel and her prophets in the period of the Executive Judgment, which begins at the soon-coming Sunday law.
Sata kaksikymmentäkuusi vuotta vuoden 1863 kapinan jälkeen Herra nosti esiin kolmannen enkelin valitun sanansaattajan. Hänen työnsä oli sekä valmistaa tie sille, että Liiton Sanansaattaja äkisti tulisi temppeliinsä ja astuisi liittosuhteeseen sadanneljänkymmenenneljän tuhannen kanssa tutkivan tuomion päätösvaiheiden aikana, että myös esittää sanoma, joka kohtaa Ahabin, Iisebelin ja hänen profeettojensa kolminkertaisen liiton täytäntöönpanevan tuomion ajanjaksona, joka alkaa pian tulevan sunnuntailain myötä.
The third messenger who prepares the way represents a work, a message, a messenger, and a movement during the closing scenes of the Investigative Judgment. The third Elijah represents a work, a message, a messenger and a movement during the closing scenes of the Executive Judgment. The message of the messenger who prepares the way, and the message of Elijah, is the message of the third of the three Woes of Revelation chapters eight through eleven.
Kolmas tien valmistava sanansaattaja edustaa työtä, sanomaa, sanansaattajaa ja liikettä tutkivan tuomion päätösnäyttämöiden aikana. Kolmas Elia edustaa työtä, sanomaa, sanansaattajaa ja liikettä toimeenpanevan tuomion päätösnäyttämöiden aikana. Tien valmistavan sanansaattajan sanoma ja Elian sanoma on Ilmestyskirjan lukujen kahdeksan–yksitoista kolmesta voi-huudosta kolmannen sanoma.
In the history represented by the messenger who prepares the way, the message of the third Woe, represents the Trumpet which calls Laodicean Adventism to “buy of me gold tried in the fire, that thou mayest be rich; and white raiment, that thou mayest be clothed, and that the shame of thy nakedness do not appear; and anoint thine eyes with eyesalve, that thou mayest see.” It is the message of God’s love that shows God’s people their transgressions, for “As many as” He loves, He “rebukes and chastens.” It is the message of Christ’s righteousness that calls men to accept His character, which is manifested in the time period when the Messenger of the Covenant is accomplishing the work of cleansing the soul temple, and therefore He calls those whom He loves to manifest His character and be “zealous therefore, and repent,” for He is “at the” dispensation “door,” that represents the close of probation, where He “will spue” Laodicean Adventism “out of” His “mouth.” That dispensational “door” is the door that He “openeth, and no man shutteth; and shutteth, and no man openeth.”
Tien valmistajaa edustavassa historiassa kolmannen Voi-huudon sanoma edustaa sitä pasuunaa, joka kutsuu laodikealaista adventismia ”ostamaan minulta tulessa koeteltua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta silmiisi voidellaksesi, että näkisit.” Se on Jumalan rakkauden sanoma, joka osoittaa Jumalan kansalle heidän rikkomuksensa, sillä ”kaikkia niitä”, joita Hän rakastaa, Hän ”nuhtelee ja kurittaa.” Se on Kristuksen vanhurskauden sanoma, joka kutsuu ihmisiä vastaanottamaan Hänen luonteensa, mikä ilmenee siinä ajanjaksossa, jolloin liiton Enkeli suorittaa sielun temppelin puhdistamisen työn, ja sen tähden Hän kutsuu niitä, joita Hän rakastaa, ilmaisemaan Hänen luonnettaan ja olemaan ”siis kiivaita ja tekemään parannuksen”, sillä Hän on ”sen” taloudenhoidollisen ”oven” ”edessä”, joka edustaa armonajan päättymistä, jolloin Hän ”sylkee” laodikealaisen adventismin ”suustaan.” Tuo taloudenhoidollinen ”ovi” on se ovi, jonka Hän ”avaa, eikä kukaan sulje, ja sulkee, eikä kukaan avaa.”
There is a seeming contradiction that is resolved by the application of “line upon Line,” but many may not even recognize the seeming contradiction. When resolved it adds clarity to the transition from the Investigative to the Executive Judgment which takes place at the soon coming Sunday law. It is resolved by accepting that Pentecost typifies the soon coming Sunday law in the United States. In order to finalize our consideration of the third messenger who prepares the way as a symbol in the Investigative Judgment, in contrast with the third Elijah being a symbol of the Executive Judgment, we will address this seeming contradiction.
On näennäinen ristiriita, joka ratkeaa soveltamalla periaatetta ”rivi rivin päälle”, mutta monet eivät ehkä edes havaitse tätä näennäistä ristiriitaa. Ratkaistuna se tuo selvyyttä siihen siirtymään tutkivasta tuomiosta toimeenpanevaan tuomioon, joka tapahtuu pian tulevan sunnuntailain yhteydessä. Se ratkeaa hyväksymällä, että helluntai on esikuva pian tulevasta sunnuntailaista Yhdysvalloissa. Saattaaksemme päätökseen tarkastelumme kolmannesta sanansaattajasta, joka valmistaa tietä vertauskuvana tutkivassa tuomiossa, vastakohtana sille, että kolmas Elia on toimeenpanevan tuomion vertauskuva, käsittelemme tätä näennäistä ristiriitaa.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkimusta seuraavassa artikkelissa.
“The angel who unites in the proclamation of the third angel’s message is to lighten the whole earth with his glory. A work of world-wide extent and unwonted power is here foretold. The advent movement of 1840–44 was a glorious manifestation of the power of God; the first angel’s message was carried to every missionary station in the world, and in some countries there was the greatest religious interest which has been witnessed in any land since the Reformation of the sixteenth century; but these are to be exceeded by the mighty movement under the last warning of the third angel.
”Enkeli, joka yhtyy kolmannen enkelin sanoman julistukseen, on valaiseva koko maan kirkkaudellaan. Tässä ennustetaan työtä, joka on maailmanlaajuinen laajuudeltaan ja poikkeuksellinen voimassaan. Vuosien 1840–44 adventtiliike oli Jumalan voiman loistava ilmentymä; ensimmäisen enkelin sanoma vietiin jokaiseen lähetysasemaan maailmassa, ja joissakin maissa vallitsi suurin uskonnollinen mielenkiinto, mitä missään maassa on nähty sitten kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen; mutta nämä tulevat jäämään toiseksi sen mahtavan liikkeen rinnalla, joka tapahtuu kolmannen enkelin viimeisen varoituksen alaisuudessa.
“The work will be similar to that of the Day of Pentecost. As the ‘former rain’ was given, in the outpouring of the Holy Spirit at the opening of the gospel, to cause the upspringing of the precious seed, so the ‘latter rain’ will be given at its close for the ripening of the harvest. ‘Then shall we know, if we follow on to know the Lord: His going forth is prepared as the morning; and He shall come unto us as the rain, as the latter and former rain unto the earth.’ Hosea 6:3. ‘Be glad then, ye children of Zion, and rejoice in the Lord your God: for He hath given you the former rain moderately, and He will cause to come down for you the rain, the former rain, and the latter rain.’ Joel 2:23. ‘In the last days, saith God, I will pour out of My Spirit upon all flesh.’ ‘And it shall come to pass, that whosoever shall call on the name of the Lord shall be saved.’ Acts 2:17, 21.
Työ on oleva samankaltainen kuin helluntaipäivänä. Niin kuin ”entinen sade” annettiin, Pyhän Hengen vuodattamisessa evankeliumin alussa, saamaan kalliin siemenen versoamaan, samoin ”myöhäinen sade” annetaan sen lopussa sadon kypsyttämiseksi. ”Niin oppikaamme tuntemaan, pyrkikäämme tuntemaan Herran. Hänen ilmestymisensä on varma kuin aamun koitto, ja hän tulee meidän tykömme niin kuin sade, niin kuin kevätsade ja syyssade maan päälle.” Hoos. 6:3. ”Iloitkaa siis, te Siionin lapset, ja riemuitkaa Herrassa, Jumalassanne; sillä hän antaa teille entisen sateen kohtuuden mukaan, ja hän lähettää teille sateen, entisen sateen ja myöhäisen sateen.” Joel 2:23. ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeäni kaiken lihan päälle.” ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Ap. t. 2:17, 21.
“The great work of the gospel is not to close with less manifestation of the power of God than marked its opening. The prophecies which were fulfilled in the outpouring of the former rain at the opening of the gospel are again to be fulfilled in the latter rain at its close. Here are ‘the times of refreshing’ to which the apostle Peter looked forward when he said: ‘Repent ye therefore, and be converted, that your sins may be blotted out, when the times of refreshing shall come from the presence of the Lord; and He shall send Jesus.’ Acts 3:19, 20.” The Great Controversy, 611.
”Evankeliumin suuren työn ei tule päättyä vähäisempään Jumalan voiman ilmenemiseen kuin mikä leimasi sen alkua. Ne profetiat, jotka täyttyivät varhaisen sateen vuodatuksessa evankeliumin alussa, ovat jälleen täyttyvät myöhäisessä sateessa sen päättyessä. Tässä ovat ne ’virvoituksen ajat’, joita apostoli Pietari tähysi eteenpäin sanoessaan: ’Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvojen edestä; ja hän lähettäisi Jeesuksen.’ Apt. 3:19, 20.” Suuri taistelu, 611.