The investigative judgment of the living began on September 11, 2001, and the executive judgment begins at the soon-coming Sunday law. Those two periods of judgment represent the work of the messenger who prepares the way for the third Messenger of the Covenant, and the third Elijah, which is the ending of the Elijah messenger that began in Millerite history.
Elävien tutkiva tuomio alkoi 11. syyskuuta 2001, ja toimeenpaneva tuomio alkaa pian tulevan sunnuntailain myötä. Nämä kaksi tuomion ajanjaksoa edustavat sen sanansaattajan työtä, joka valmistaa tien liiton kolmannelle Sanansaattajalle ja kolmannelle Elialle, mikä on sen Elia-sanansaattajan päättyminen, joka alkoi milleriläisessä historiassa.
In Christ fulfillment of the Messenger of the Covenant He twice cleansed the literal earthly temple, which typified His body and His spiritual temple. His literal earthly temple began as the Tabernacle temple of the wilderness, then Solomon’s temple, then the temple which was rebuilt after the seventy years of captivity in Babylon, and that same temple after a forty-six year remodeling project carried out by Herod.
Kristuksessa liiton Sanansaattajan täyttymyksenä Hän puhdisti kahdesti kirjaimellisen maallisen temppelin, joka oli Hänen ruumiinsa ja Hänen hengellisen temppelinsä esikuva. Hänen kirjaimellinen maallinen temppelinsä alkoi erämaan ilmestysmajan temppelinä, sitten Salomon temppelinä, sitten temppelinä, joka rakennettiin uudelleen seitsemänkymmenen Babylonin vankeusvuoden jälkeen, ja samana temppelinä Herodeksen suorittaman neljäkymmentäkuusi vuotta kestäneen uudistustyön jälkeen.
God’s physical presence blessed the Tabernacle temple and Solomon’s temple, but not the temple which was rebuilt after the captivity, but that remodeled temple was blessed by the physical presence of Christ. In the history of Herod’s remodeled temple, Christ twice cleansed the temple in fulfillment of Malachi chapter three. The first cleansing, Christ identified the temple as His father’s house, but at the last temple cleansing Christ identified it as the Jews’ house.
Jumalan ruumiillinen läsnäolo siunasi ilmestysmajan ja Salomon temppelin, mutta ei sitä temppeliä, joka rakennettiin uudelleen pakkosiirtolaisuuden jälkeen; kuitenkin tuo uudistettu temppeli sai siunauksen Kristuksen ruumiillisesta läsnäolosta. Herodeksen uudistaman temppelin historiassa Kristus puhdisti temppelin kahdesti Malakian kolmannen luvun täyttymykseksi. Ensimmäisessä puhdistuksessa Kristus nimitti temppeliä Isänsä huoneeksi, mutta viimeisessä temppelin puhdistuksessa Kristus nimitti sitä juutalaisten huoneeksi.
In the history of the Millerites Christ erected a spiritual temple in forty-six years from 1798 unto 1844. On October 22, 1844, in fulfillment of Malachi chapter three, He suddenly came to His temple, thus purging the foolish virgins. He then arrived as the third angel to accomplish the second and final cleansing, but as with the beginning of ancient Israel, modern Israel lacked the faith necessary to finish the work.
Milleriläisten historiassa Kristus rakensi hengellisen temppelin neljänäkymmenenäkuutena vuotena vuodesta 1798 vuoteen 1844. Lokakuun 22. päivänä 1844, Malakian kolmannen luvun täyttymyksenä, Hän tuli äkisti temppeliinsä puhdistaen näin tyhmät neitsyet. Sen jälkeen Hän saapui kolmantena enkelinä toteuttamaan toisen ja lopullisen puhdistuksen, mutta kuten muinaisen Israelin alkuvaiheessa, nyky-Israelilta puuttui se usko, joka oli välttämätön työn loppuun saattamiseksi.
On September 11, 2001, Christ returned to accomplish the second temple cleansing that is accomplished when the foolish virgins are purged at the soon-coming Sunday law, when they awaken to the reality that they do not understand the increase of knowledge that was unsealed in 1989. That increase of knowledge represents the latter rain message, which is the Midnight Cry message when placed in the context of the parable of the ten virgins. The message of the last six verses of Daniel eleven that was unsealed at the time of the end in 1989, is represented in verse forty-four of those verses as “tidings out of the east and out of the north.”
11. syyskuuta 2001 Kristus palasi toteuttamaan toisen temppelin puhdistamisen, joka toteutuu, kun tyhmät neitsyet puhdistetaan pian tulevan sunnuntailain yhteydessä, heidän herätessään siihen todellisuuteen, etteivät he ymmärrä sitä tiedon lisääntymistä, joka avattiin vuonna 1989. Tuo tiedon lisääntyminen edustaa myöhäissateen sanomaa, joka on Keskiyön huudon sanoma, kun se asetetaan kymmenen neitsyen vertauksen yhteyteen. Danielin kirjan yhdennentoista luvun kuuden viimeisen jakeen sanoma, joka avattiin lopun aikana vuonna 1989, esitetään näiden jakeiden jakeessa neljäkymmentäneljä ilmauksena ”sanomia idästä ja pohjoisesta”.
The message of the latter rain, is the message of the Midnight Cry and it is the message of the east and the north. The east and north represent Islam and the papacy respectively, and as a message they represent the message that is counterfeited by Laodicean Adventism between September 11, 2001 and the soon-coming Sunday law. September 11, 2001, represents Islam (the east), and the Sunday law represents the mark of the beast (the north).
Myöhäissateen sanoma on keskiyön huudon sanoma, ja se on idän ja pohjoisen sanoma. Itä ja pohjoinen edustavat vastaavasti islamia ja paavikuntaa, ja sanomana ne edustavat sitä sanomaa, jonka laodikealainen adventismi väärentää syyskuun 11. päivän 2001 ja pian tulevan sunnuntailain välillä. Syyskuun 11. päivä 2001 edustaa islamia (itää), ja sunnuntailaki edustaa pedon merkkiä (pohjoista).
The deathbed for Laodicean Adventism is represented between those two waymarks, as typified by the disobedient prophet’s death between the ass and the lion. The deathbed for those who accept the mark of the beast is represented by the “tidings out of the east and the north” that enrages the papal power and initiates the final persecution of God’s people. That message begins at the soon coming Sunday law in the United States, which is where and also when Islam of the third Woe suddenly strikes. That unexpected attack produces national ruin, and angers the nations, thus providing the economic and political impetus to bring all nations together against Islam, under the auspices of the threefold union of the dragon, the beast and false prophet.
Laodikealaisen adventismin kuolinvuode on esitettynä noiden kahden tienviitan välissä, kuten tottelemattoman profeetan kuolema aasin ja leijonan välissä esikuvallistaa. Niiden kuolinvuode, jotka ottavat pedon merkin vastaan, on esitettynä ”sanomissa idästä ja pohjoisesta”, jotka saattavat paavillisen vallan raivon valtaan ja käynnistävät Jumalan kansan viimeisen vainon. Tuo sanoma alkaa pian tulevan sunnuntailain yhteydessä Yhdysvalloissa, missä ja myös milloin kolmannen voi-huudon islam iskee äkillisesti. Tuo odottamaton hyökkäys aiheuttaa kansallisen perikadon ja saattaa kansakunnat vihastumaan, antaen siten taloudellisen ja poliittisen käyttövoiman koota kaikki kansat yhteen islamia vastaan lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolminkertaisen liiton suojeluksessa.
In the history represented by the third Elijah, the message that identifies the third Woe, informs the dragon, the beast and the false prophet that Islam is the tool of judgment that God uses to punish men for the worship of the papal mark of authority. As with the three Rome’s, the three Babylon’s, the three Elijah’s and the three messengers who prepare the way, the third Woe is established by the triple application of the three Woes.
Kolmannen Elian edustamassa historiassa sanoma, joka yksilöi kolmannen Voi-huudon, ilmoittaa lohikäärmeelle, pedolle ja väärälle profeetalle, että islam on se tuomion välikappale, jota Jumala käyttää rangaistakseen ihmisiä paavillisen vallanmerkin palvonnasta. Kuten kolmen Rooman, kolmen Babylonin, kolmen Elian ja tien valmistavien kolmen sanansaattajan kohdalla, kolmas Voi-huuto vahvistetaan kolmen Voi-huudon kolminkertaisen sovellutuksen kautta.
And I beheld, and heard an angel flying through the midst of heaven, saying with a loud voice, Woe, woe, woe, to the inhabiters of the earth by reason of the other voices of the trumpet of the three angels, which are yet to sound! Revelation 8:13.
Ja minä näin ja kuulin enkelin lentävän keskitaivaalla ja sanovan suurella äänellä: Voi, voi, voi maan päällä asuvia niiden muiden kolmen enkelin pasuunan äänten tähden, jotka vielä ovat soittamatta! Ilmestys 8:13.
Sister White profoundly endorsed Smith’s book, Daniel and Revelation, identifying that every Seventh-day Adventist should own the book, although she did not express it as directly as I just wrote, but the fact is there in her endorsement.
Sisar White antoi syvällisen tunnustuksensa Smithin kirjalle Daniel and Revelation ja osoitti hyväksynnässään, että jokaisen seitsemännen päivän adventistin tulisi omistaa tuo kirja, vaikkei hän ilmaissut sitä yhtä suorasanaisesti kuin minä juuri kirjoitin, mutta tämä tosiasia sisältyy hänen hyväksyntäänsä.
“The Lord calls for workers to enter the canvassing field that the books containing the light of present truth may be circulated. The people in the world need to know that the signs of the times are fulfilling. Take to them the books that will enlighten them. Daniel and Revelation, The Great Controversy, Patriarchs and Prophets, and The Desire of Ages should now go to the world. The grand instruction contained in Daniel and Revelation has been eagerly perused by many in Australia. This book has been the means of bringing many precious souls to a knowledge of the truth. Everything that can be done should be done to circulate Thoughts on Daniel and the Revelation. I know of no other book that can take the place of this one. It is God’s helping hand.
”Herra kutsuu työntekijöitä lähtemään kirjalevityskentälle, jotta nykyisen totuuden valoa sisältäviä kirjoja voidaan levittää. Maailman ihmisten on saatava tietää, että aikojen merkit täyttyvät. Viekää heille kirjat, jotka valaisevat heitä. Daniel ja Ilmestyskirja, Suuri taistelu, Patriarkat ja profeetat sekä Aikakausien Toivo tulisi nyt viedä maailmaan. Daniel ja Ilmestyskirja -teoksen sisältämää suurenmoista opetusta ovat monet Australiassa tutkineet innokkaasti. Tämä kirja on ollut välineenä saattamassa monia kalliita sieluja totuuden tuntemiseen. Kaikki, mitä voidaan tehdä, on tehtävä Ajatuksia Danielista ja Ilmestyskirjasta -teoksen levittämiseksi. En tiedä mitään muuta kirjaa, joka voisi ottaa tämän kirjan paikan. Se on Jumalan auttava käsi.”
“Those who have been long in the truth are asleep. They need to be sanctified by the Holy Spirit. The third angel’s message is to be proclaimed with a loud voice. Tremendous issues are before us. We have no time to lose. God forbid that we should allow minor matters to eclipse the light which should be given to the world.” Manuscript Releases, volume 21, 444.
”Ne, jotka ovat olleet kauan totuudessa, nukkuvat. Heidän täytyy pyhittyä Pyhän Hengen kautta. Kolmannen enkelin sanoma on julistettava kovalla äänellä. Valtavat kysymykset ovat edessämme. Meillä ei ole aikaa hukattavana. Jumala varjelkoon, ettemme sallisi vähäisten asioiden peittää sitä valoa, joka tulisi antaa maailmalle.” Manuscript Releases, volume 21, 444.
The book, which those who rejected the Millerite view of “the daily” in the book of Daniel also rejected, was identified as “God’s helping hand.” If God’s people have been given the responsibility to circulate the books mentioned in the previous citation, it means that God’s people would need to own the book themselves. The book was the focus of the attack of those who promoted the “new” view of “the daily” in the book of Daniel, for it was the book they desired to re-write and remove the correct view of “the daily”.
Kirja, jonka nekin hylkäsivät, jotka torjuivat milleriläisen näkemyksen Danielin kirjan ”jokapäiväisestä”, yksilöitiin ”Jumalan auttavaksi kädeksi”. Jos Jumalan kansalle on annettu vastuu edellisessä lainauksessa mainittujen kirjojen levittämisestä, se merkitsee, että Jumalan kansan oli itsekin omistettava tuo kirja. Tämä kirja oli niiden hyökkäyksen kohteena, jotka edistivät Danielin kirjan ”jokapäiväistä” koskevaa ”uutta” näkemystä, sillä juuri sen kirjan he halusivat kirjoittaa uudelleen ja poistaa siitä oikean näkemyksen ”jokapäiväisestä”.
When Sister White referred to the two primary leaders in the rebellion of “the daily” in the book of Daniel, she often pointed out that they (Prescott and Daniells) did not have the ability to “reason from cause to effect.” The Laodicean Adventists historical revisionists appear to have the same problem.
Kun sisar White viittasi Danielin kirjassa esiintyvän ”jokapäiväisen” kapinan kahteen pääasialliseen johtajaan, hän usein huomautti, ettei heillä (Prescottilla ja Daniellsilla) ollut kykyä ”päätellä syystä seuraukseen”. Laodikealaiset adventistiset historian revisionistit näyttävät kärsivän samasta ongelmasta.
The leading men, that throughout the history of rebellion from 1888 and onward, had at some point in their personal experience, accepted the false teaching of “the daily.” Their rebellion was the “effect,” and the wrong understanding of “the daily,” was the “cause.” The Laodicean Adventist revisionists lead the unlearned to believe that those very historical rebels of Advent history, were actually not in rebellion, though their revised testimony is never upheld by the testimony of the Bible and Spirit of Prophecy. Because they do not consider the “effect” as a rebellion, they close the possibility of seeking for the “cause.”
Johtavat miehet olivat koko kapinan historian ajan vuodesta 1888 eteenpäin jossakin vaiheessa henkilökohtaisessa kokemuksessaan omaksuneet väärän opetuksen ”jokapäiväisestä”. Heidän kapinansa oli ”seuraus”, ja ”jokapäiväisen” väärä ymmärtäminen oli ”syy”. Laodikealaiset adventistiset revisionistit johtavat oppimattomat uskomaan, että juuri nuo adventtihistorian historialliset kapinalliset eivät todellisuudessa olleetkaan kapinassa, vaikka heidän tarkistettua todistustaan ei milloinkaan tue Raamatun eikä Profetian Hengen todistus. Koska he eivät pidä ”seurausta” kapinana, he sulkevat pois mahdollisuuden etsiä ”syytä”.
As the bird by wandering, as the swallow by flying, so the curse causeless shall not come. Proverbs 22:6.
Niin kuin varpunen pakenee ja pääsky lentää sinne tänne, niin aiheeton kirous ei käy toteen. Sananlaskut 22:6.
God’s people are to recognize rebellion, and when they do, they are to seek for the cause. Then they are to remedy the cause. In the following passage Sister White is commenting on the story of Achan.
Jumalan kansan tulee tunnistaa kapina, ja kun he tekevät niin, heidän tulee etsiä sen syy. Sen jälkeen heidän tulee poistaa syy. Seuraavassa katkelmassa sisar White kommentoi Aakanin kertomusta.
“I have been shown that God here illustrates how He regards sin among those who profess to be His commandment-keeping people. Those whom He has specially honored with witnessing the remarkable exhibitions of His power, as did ancient Israel, and who will even then venture to disregard His express directions, will be subjects of His wrath. He would teach His people that disobedience and sin are exceedingly offensive to Him and are not to be lightly regarded. He shows us that when His people are found in sin they should at once take decided measures to put that sin from them, that His frown may not rest upon them all. But if the sins of the people are passed over by those in responsible positions, His frown will be upon them, and the people of God, as a body, will be held responsible for those sins. In His dealings with His people in the past the Lord shows the necessity of purifying the church from wrongs. One sinner may diffuse darkness that will exclude the light of God from the entire congregation. When the people realize that darkness is settling upon them, and they do not know the cause, they should seek God earnestly, in great humility and self-abasement, until the wrongs which grieve His Spirit are searched out and put away.
”Minulle on näytetty, että Jumala tässä havainnollistaa, kuinka Hän suhtautuu syntiin niiden keskuudessa, jotka tunnustautuvat Hänen käskyjään noudattavaksi kansakseen. Ne, joita Hän on erityisesti kunnioittanut antamalla heidän todistaa voimansa huomattavia ilmauksia, niin kuin muinaisen Israelin kohdalla, ja jotka siitä huolimatta uskaltavat jättää huomiotta Hänen nimenomaiset ohjeensa, joutuvat Hänen vihansa kohteiksi. Hän tahtoo opettaa kansalleen, että tottelemattomuus ja synti ovat Hänelle perin vastenmielisiä eikä niitä tule pitää vähäpätöisinä. Hän osoittaa meille, että kun Hänen kansansa havaitaan synnissä, heidän tulee viipymättä ryhtyä päättäväisiin toimiin poistaakseen tuon synnin keskuudestaan, jottei Hänen paheksuntansa lepää heidän kaikkien päällä. Mutta jos vastuullisissa asemissa olevat sivuuttavat kansan synnit, Hänen paheksuntansa on oleva heidän yllään, ja Jumalan kansaa pidetään yhteisönä vastuullisena noista synneistä. Toiminnassaan kansansa kanssa menneisyydessä Herra osoittaa, kuinka välttämätöntä on puhdistaa seurakunta vääryyksistä. Yksi syntinen voi levittää pimeyttä, joka sulkee Jumalan valon pois koko seurakunnasta. Kun kansa huomaa, että pimeys laskeutuu heidän ylleen, eikä tiedä syytä siihen, heidän tulee etsiä Jumalaa vakavasti, suurella nöyryydellä ja itsensä alentamisella, kunnes ne vääryydet, jotka murehduttavat Hänen Henkeään, löydetään ja poistetaan.
“The prejudice which has arisen against us because we have reproved the wrongs that God has shown me existed, and the cry that has been raised of harshness and severity, are unjust. God bids us speak, and we will not be silent. If wrongs are apparent among His people, and if the servants of God pass on indifferent to them, they virtually sustain and justify the sinner, and are alike guilty and will just as surely receive the displeasure of God; for they will be made responsible for the sins of the guilty. In vision I have been pointed to many instances where the displeasure of God has been incurred by a neglect on the part of His servants to deal with the wrongs and sins existing among them. Those who have excused these wrongs have been thought by the people to be very amiable and lovely in disposition, simply because they shunned to discharge a plain Scriptural duty. The task was not agreeable to their feelings; therefore they avoided it.” Testimonies, volume 3, 265.
”Meitä kohtaan syntynyt ennakkoluulo siksi, että olemme nuhdelleet niitä vääryyksiä, joiden Jumala on minulle osoittanut olevan olemassa, sekä ankaruutta ja kovuutta koskeva huuto, joka on nostatettu, ovat epäoikeudenmukaisia. Jumala käskee meidän puhua, emmekä me vaikene. Jos Hänen kansansa keskuudessa on ilmeisiä vääryyksiä ja Jumalan palvelijat kulkevat niiden ohi välinpitämättöminä, he tosiasiassa tukevat ja oikeuttavat syntisen ja ovat yhtä lailla syyllisiä, ja he saavat aivan yhtä varmasti osakseen Jumalan epäsuosion; sillä heidät tehdään vastuullisiksi syyllisten synneistä. Näyssä minulle on osoitettu monia tapauksia, joissa Jumalan epäsuosio on kohdannut Hänen palvelijoitaan siksi, että he ovat laiminlyöneet puuttua keskuudessaan oleviin vääryyksiin ja synteihin. Niitä, jotka ovat puolustelleet näitä vääryyksiä, kansa on pitänyt hyvin ystävällisluonteisina ja miellyttävinä ihmisinä yksinkertaisesti siksi, että he ovat karttaneet selvän raamatullisen velvollisuuden täyttämistä. Tehtävä ei ollut heidän tunteilleen mieluinen; sen tähden he välttivät sitä.” Testimonies, osa 3, 265.
The histories of leaders that have rebelled in Adventism testify to the fact that one of the steps that is almost always seen in their rebellion is that at some point in their personal experience they accepted the false view of “the daily.” That being said, the book by Smith, though not inspired and containing some doctrinal problems, still provides an excellent overview of the pioneer understanding of Revelation chapters eight and nine, where we see the prophetic history of the first six trumpets set forth. We will refer to Smith’s commentary from his book, Daniel and Revelation, as we begin to consider the triple application of the three Woes.
Adventismin piirissä kapinoineiden johtajien historia todistaa siitä, että yksi niistä vaiheista, joka heidän kapinassaan lähes aina nähdään, on se, että jossakin vaiheessa henkilökohtaista kokemustaan he omaksuivat väärän näkemyksen ”jokapäiväisestä”. Tästä huolimatta Smithin kirja, vaikka se ei olekaan inspiroitu ja vaikka se sisältää joitakin opillisia ongelmia, tarjoaa silti erinomaisen yleiskatsauksen siihen, kuinka pioneerit ymmärsivät Ilmestyskirjan luvut kahdeksan ja yhdeksän, joissa näemme kuuden ensimmäisen pasuunan profeetallisen historian esitettynä. Viittaamme Smithin selitykseen hänen kirjassaan Daniel and Revelation, kun alamme tarkastella kolmen Voi-huudon kolminkertaista sovellusta.
Sister White informs us that William Miller was given great light upon the book of Revelation, but his understanding of chapters thirteen, and sixteen through eighteen was incorrect, for he was at the wrong vantage point in history to see that there are three, and not two desolating powers. His great light was upon chapters two through nine of Revelation.
Sisar White ilmoittaa meille, että William Millerille annettiin suuri valo Ilmestyskirjan suhteen, mutta hänen ymmärryksensä luvuista kolmetoista sekä kuusitoista–kahdeksantoista oli virheellinen, sillä hän oli historian kannalta väärässä näköalapaikassa nähdäkseen, että hävittäviä valtoja on kolme eikä kaksi. Hänen suuri valonsa kohdistui Ilmestyskirjan lukuihin kaksi–yhdeksän.
“Preachers and people have looked upon the book of Revelation as mysterious and of less importance than other portions of the Sacred Scriptures. But I saw that this book is indeed a revelation given for the especial benefit of those who should live in the last days, to guide them in ascertaining their true position and their duty. God directed the mind of William Miller to the prophecies and gave him great light upon the book of Revelation.” Early Writings, 231.
“Saarnaajat ja kansa ovat pitäneet Ilmestyskirjaa salaperäisenä ja vähemmän tärkeänä kuin muita Pyhän Raamatun osia. Mutta minä näin, että tämä kirja on todellakin ilmestys, joka on annettu erityisesti niiden hyödyksi, joiden tulee elää viimeisinä päivinä, johdattamaan heitä ymmärtämään oikean asemansa ja velvollisuutensa. Jumala ohjasi William Millerin mielen profetioihin ja antoi hänelle suuren valon Ilmestyskirjasta.” Early Writings, 231.
Miller set forth his understanding of the churches, seals, trumpets and vials as follows.
Miller esitti käsityksensä seurakunnista, sineteistä, pasuunoista ja vihan maljoista seuraavasti.
“The seven churches of Asia is a history of the church of Christ in her seven forms, in all her windings and turnings, in all her prosperity and adversity, from the days of the apostles down to the end of the world. The seven seals are a history of the transactions of the powers and kings of the earth over the church, and God’s protection of his people during the same time. The seven trumpets are a history of seven peculiar and heavy judgments sent upon the earth, or Roman kingdom. And the seven vials are the seven last plagues sent upon Papal Rome. Mixed with these are many other events, woven in like tributary streams, and filling up the grand river of prophecy, until the whole ends us in the ocean of eternity.
”Aasian seitsemän seurakuntaa on Kristuksen seurakunnan historia hänen seitsemässä muodossaan, kaikissa sen mutkissa ja käänteissä, kaikessa sen menestyksessä ja vastoinkäymisessä, apostolien päivistä maailman loppuun asti. Seitsemän sinettiä ovat historia maan valtojen ja kuninkaiden toimista seurakuntaa vastaan sekä Jumalan suojeluksesta kansaansa kohtaan saman ajan kuluessa. Seitsemän pasuunaa ovat historia seitsemästä erityisestä ja raskaasta tuomiosta, jotka on lähetetty maan päälle eli Rooman valtakunnan ylle. Ja seitsemän maljaa ovat ne seitsemän viimeistä vitsausta, jotka on lähetetty paavillisen Rooman päälle. Näihin sekoittuu monia muitakin tapahtumia, jotka ovat kudottuina joukkoon kuin sivujoet ja täyttävät profetian suuren virran, kunnes koko kokonaisuus päättyy meille iankaikkisuuden valtamereen.”
“This, to me, is the plan of John’s prophecy in the book of Revelation. And the man who wishes to understand this book, must have a thorough knowledge of other parts of the word of God. The figures and metaphors used in this prophecy, are not all explained in the same, but must be found in other prophets, and explained in other passages of Scripture. Therefore it is evident that God has designed the study of the whole, even to obtain a clear knowledge of any part.” William Miller, Miller’s Lectures, volume 2, lecture 12, 178.
”Tämä on minulle Johanneksen Ilmestyskirjan profetian rakenne. Ja sen ihmisen, joka haluaa ymmärtää tämän kirjan, täytyy tuntea perusteellisesti Jumalan sanan muut osat. Tässä profetiassa käytettyjä kuvakieliä ja vertauskuvia ei kaikkia selitetä siinä itsessään, vaan ne on löydettävä muista profeetoista ja selitettävä muissa Raamatun kohdissa. Sen tähden on ilmeistä, että Jumala on tarkoittanut koko ilmoituksen tutkimista, jotta edes jostakin osasta saataisiin selkeä tieto.” William Miller, Miller’s Lectures, volume 2, lecture 12, 178.
Just as the third messenger, who prepares the way for the Messenger of the Covenant, represents the internal history of the judgment of the church, in contrast with the third Elijah, who represents an external history in the judgment of modern Babylon, the pioneer understanding of the churches and seals identified the same internal-external testimony.
Samoin kuin kolmas sanansaattaja, joka valmistaa tietä liiton Sanansaattajalle, edustaa seurakunnan tuomion sisäistä historiaa, vastakohtana kolmannelle Elialle, joka edustaa ulkoista historiaa nykyisen Babylonin tuomiossa, seurakuntia ja sinettejä koskeva pioneerien ymmärrys tunnisti saman sisäisen-ulkoisen todistuksen.
“The seals are introduced to our notice in the 4th, 5th, and 6th chapters of Revelation. The scenes presented under these seals are brought to view in Revelation 6, and the first verse of Revelation 8. They evidently cover events with which the church is connected from the opening of this dispensation to the coming of Christ.
Sinetit esitellään huomiomme kohteiksi Ilmestyskirjan 4., 5. ja 6. luvussa. Näiden sinettien alla esitetyt näyt tuodaan esiin Ilmestyskirjan 6. luvussa sekä Ilmestyskirjan 8. luvun ensimmäisessä jakeessa. Ne kattavat ilmeisesti tapahtumat, jotka liittyvät seurakuntaan tämän armotalouden alkamisesta Kristuksen tulemukseen saakka.
“While the seven churches present the internal history of the church, the seven seals bring to view the great events of its external history.” Uriah Smith, The Biblical Institute, 253.
”Siinä missä ne seitsemän seurakuntaa esittävät seurakunnan sisäisen historian, ne seitsemän sinettiä tuovat näkyviin sen ulkoisen historian suuret tapahtumat.” Uriah Smith, The Biblical Institute, 253.
Uriah Smith was identifying the Millerite understanding of the internal and external relationship of the churches, and James White presents a similar overview in terms of parallel histories.
Uriah Smith kuvasi milleriläistä käsitystä seurakuntien sisäisestä ja ulkoisesta suhteesta, ja James White esittää samankaltaisen yleiskatsauksen rinnakkaisten historian kulkujen näkökulmasta.
“We have now traced the churches, the seals, and the beasts, or living beings, as far as they will compare as covering the same periods of time. The seals are seven in number, the beasts but four. And it may be well here to notice, that at the opening of the first, second, third and fourth seals the first, second, third and fourth beasts are heard to say ‘Come and see;’ but when the fifth, sixth and seventh seals are opened, there is no such voice heard. Neither do the last three churches, and the last three seals, compare, as covering the same periods of time, as the first four churches, and the first four seals do. But, as we have shown, the churches, seals and beasts do agree, as covering the same periods of time for the space of nearly 1800 years, till we come down to a little more than half a century of the present time.” James White, Review and Herald, February 12, 1857.
”Olemme nyt seuranneet seurakuntia, sinettejä ja petoja eli eläviä olentoja niin pitkälle kuin ne vastaavat toisiaan käsittäen samat ajanjaksot. Sinetit ovat seitsemän lukumäärältään, mutta petoja vain neljä. Ja tässä on ehkä syytä panna merkille, että ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen sinetin avautuessa kuullaan ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen pedon sanovan: ’Tule ja katso’; mutta kun viides, kuudes ja seitsemäs sinetti avataan, ei sellaista ääntä kuulla. Eivätkä myöskään kolme viimeistä seurakuntaa ja kolme viimeistä sinettiä vastaa toisiaan samojen ajanjaksojen kattajina niin kuin neljä ensimmäistä seurakuntaa ja neljä ensimmäistä sinettiä vastaavat. Mutta, kuten olemme osoittaneet, seurakunnat, sinetit ja pedot ovat yhtäpitävät käsittäen samat ajanjaksot lähes 1800 vuoden ajan, kunnes tulemme nykyhetkestä hieman yli puolen vuosisadan päähän.” James White, Review and Herald, 12. helmikuuta 1857.
We just cited three of the primary pioneers of Millerite history. All three held to the correct view of “the daily,” and they all held to the overview of the churches, seals, and trumpets in the framework of truth which Miller was led to understand and present.
Olemme juuri lainanneet kolmea milleriläisen historian keskeisistä uranuurtajista. Kaikki kolme pitivät kiinni oikeasta käsityksestä ”jokapäiväisestä”, ja he kaikki pitivät kiinni seurakuntia, sinettejä ja pasuunoita koskevasta yleiskatsauksesta siinä totuuden viitekehyksessä, jonka Miller johdatettiin ymmärtämään ja esittämään.
“When men come in who would move one pin or pillar from the foundation which God has established by His Holy Spirit, let the aged men who were pioneers in our work speak plainly, and let those who are dead speak also by the reprinting of their articles in our periodicals. Gather up the rays of divine light that God has given as He has led His people on step by step in the way of truth. This truth will stand the test of time and trial.” Manuscript Release, 760, 10.
”Kun tulee miehiä, jotka tahtovat siirtää yhdenkin nastan tai pylvään siitä perustuksesta, jonka Jumala on Pyhän Henkensä kautta laskenut, puhukoot meidän työmme uranuurtajina olleet iäkkäät miehet suoraan, ja puhukoot myös ne, jotka ovat kuolleet, kirjoitustensa uudelleenjulkaisemisen kautta meidän aikakauslehdissämme. Kootkaa yhteen ne jumalallisen valon säteet, jotka Jumala on antanut johdattaessaan kansaansa askel askeleelta totuuden tietä. Tämä totuus kestää ajan ja koetuksen.” Manuscript Release, 760, 10.
On September 11, 2001, the mighty angel of Revelation chapter eighteen descended and began the work of leading those who would accept and eat the Bread that had just come down from heaven back to the “old paths,” of Jeremiah chapter six. The Alpha and Omega needed those who were willing to strive to be among the one hundred and forty-four thousand to see that what brought Him down out of heaven on August 11, 1840, was not simply a fulfillment of a time prophecy, but a fulfillment of the time prophecy of the second Woe. He needed His people to rediscover the old paths of the history where He had erected the temple of the Millerites in the forty-six years from 1798 to 1844.
11. syyskuuta 2001 Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun mahtava enkeli laskeutui alas ja aloitti työn johdattaakseen ne, jotka ottaisivat vastaan ja söisivät Leipää, joka oli juuri tullut alas taivaasta, takaisin Jeremian kuudennen luvun ”vanhoille poluille”. Alfa ja Omega tarvitsi niitä, jotka olivat halukkaita kilvoittelemaan ollakseen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen joukossa, näkemään, ettei se, mikä toi Hänet alas taivaasta 11. elokuuta 1840, ollut pelkästään aikaprofetian täyttymys, vaan toisen voi-huudon aikaprofetian täyttymys. Hän tarvitsi kansansa löytämään uudelleen historian vanhat polut, joille Hän oli pystyttänyt milleriittojen temppelin niiden neljänkymmenenkuuden vuoden aikana, jotka ulottuivat vuodesta 1798 vuoteen 1844.
That history had been covered with rubbish and counterfeit coins and jewels. That history was obscured by a false foundational message that was built upon sand, and not the Rock of Ages. It was in the history of the Millerites, the history where, as Peter describes it, the Millerites, “which in time past were not a people, but” then became “the people of God,” who had been raised up and built up as “a spiritual house, an holy priesthood.” The Lion of the tribe of Judah descended on September 11, 2001, and led His last-day people into the work of cleaning out the “temple” of the history of the raising up of the Millerite temple. That work had been typified by a prophecy, which predicted that the Lord would raise up a man named Josiah, (which means foundation of God).
Tuo historia oli peittynyt roskien sekä väärennettyjen kolikoiden ja jalokivien alle. Tuo historia oli hämärtynyt väärän perustuksellisen sanoman vuoksi, joka oli rakennettu hiekalle eikä iankaikkiselle Kalliolle. Se oli millerilaisten historiassa, siinä historiassa, jossa, kuten Pietari sitä kuvaa, millerilaiset, ”jotka ennen ette olleet kansa”, mutta sitten tulivat ”Jumalan kansaksi”, oli herätetty ja rakennettu ”hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi”. Juudan sukukunnan Leijona laskeutui alas 11. syyskuuta 2001 ja johti viimeisten päivien kansansa työhön puhdistaa millerilaisen temppelin pystyttämisen historian ”temppeli”. Tätä työtä oli esikuvannut profetia, joka ennusti, että Herra oli herättävä miehen nimeltä Josia (mikä merkitsee Jumalan perustusta).
When Josiah was raised up in fulfillment of the prophecy of the disobedient prophet, he began the work of repairing the temple which was in disarray. In the work of repairing and cleaning “the curse of Moses” was discovered, and when read before Josiah it brought about the reformation of Josiah. We will address that prophecy, in connection with the rediscovery of the “seven times,” post-September 11, 2001.
Kun Josia herätettiin esiin tottelemattoman profeetan ennustuksen täyttymyksenä, hän alkoi korjata rappiotilaan joutunutta temppeliä. Korjaus- ja puhdistustyön yhteydessä löydettiin ”Mooseksen kirous”, ja kun se luettiin Josialle, se sai aikaan Josian uskonpuhdistuksen. Käsittelemme tuota ennustusta yhteydessä ”seitsemän ajan” uudelleenlöytämiseen syyskuun 11. päivän 2001 jälkeisenä aikana.
We will begin that study in the next article.
Aloitamme tämän tutkimuksen seuraavassa artikkelissa.
“Just as long as those who profess the truth are serving Satan, his hellish shadow will cut off their views of God and heaven. They will be as those who have lost their first love. They cannot view eternal realities. That which God has prepared for us is represented in Zechariah, chapters 3 and 4, and 4:12–14: ‘And I answered again, and said unto him, What be these two olive branches which through the two golden pipes empty the golden oil out of themselves? And he answered me and said, Knowest thou not what these be? And I said, No, my Lord. Then said he, These are the two anointed ones, that stand by the Lord of the whole earth.’
“Niin kauan kuin ne, jotka tunnustavat totuuden, palvelevat Saatanaa, hänen helvetillinen varjonsa katkaisee heidän näkymänsä Jumalaan ja taivaaseen. He ovat niiden kaltaisia, jotka ovat menettäneet ensimmäisen rakkautensa. He eivät kykene katselemaan iankaikkisia todellisuuksia. Se, minkä Jumala on valmistanut meitä varten, esitetään Sakarjan kirjassa, luvuissa 3 ja 4 sekä 4:12–14: ‘Ja minä vastasin jälleen ja sanoin hänelle: Mitkä ovat nämä kaksi öljypuun oksaa, jotka kahden kultaisen putken kautta vuodattavat kultaisen öljyn itsestään? Ja hän vastasi minulle ja sanoi: Etkö tiedä, mitä nämä ovat? Ja minä sanoin: En, herrani. Niin hän sanoi: Nämä ovat ne kaksi voideltua, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä.’”
“The Lord is full of resources. He has no lack of facilities. It is because of our lack of faith, our earthliness, our cheap talk, our unbelief, manifested in our conversation, that dark shadows gather about us. Christ is not revealed in word or character as the One altogether lovely, and the chiefest among ten thousand. When the soul is content to lift itself up unto vanity, the Spirit of the Lord can do little for it. Our shortsighted vision beholds the shadow, but cannot see the glory beyond. Angels are holding the four winds, represented as an angry horse seeking to break loose and rush over the face of the whole earth, bearing destruction and death in its path.
”Herralla on yltäkylläisesti voimavaroja. Hänellä ei ole puutetta keinoista. Juuri meidän uskonpuutteemme, maailmallisuutemme, halpa puheemme, epäuskomme, joka ilmenee keskustelussamme, saa synkät varjot kokoontumaan ympärillemme. Kristusta ei paljasteta sanassa eikä luonteessa Hänet kokonaan ihanana ja kymmenentuhannen joukossa ylimmäisenä. Kun sielu tyytyy korottamaan itseään turhuuteen, Herran Henki voi tehdä sille vain vähän. Lyhytnäköinen katseemme näkee varjon, mutta ei kykene näkemään kirkkautta sen tuolla puolen. Enkelit pidättävät neljää tuulta, joita kuvaa vihainen hevonen, joka pyrkii pääsemään irti ja syöksymään yli koko maan pinnan, tuhoten ja kuolemaa kuljettaen jäljissään.”
“Shall we sleep on the very verge of the eternal world? Shall we be dull and cold and dead? Oh, that we might have in our churches the Spirit and breath of God breathed into His people, that they might stand upon their feet and live. We need to see that the way is narrow, and the gate strait. But as we pass through the strait gate, its wideness is without limit.” Manuscript Releases, volume 20, 216, 217.
“Nukummeko me aivan iankaikkisen maailman kynnyksellä? Olemmeko penseitä, kylmiä ja kuolleita? Oi, että kirkoissamme olisi Jumalan Henki ja henkäys puhallettuna Hänen kansaansa, jotta he nousisivat jaloilleen ja eläisivät. Meidän täytyy nähdä, että tie on kaita ja portti ahdas. Mutta kun kuljemme sisään ahtaasta portista, sen avaruus on rajaton.” Manuscript Releases, nide 20, 216, 217.