The fulfillment of the signs represented by the sun, moon, and stars have been amply addressed by the historians, the pioneers of Adventism and through the writings of Sister White. Some of the signs Jesus addressed are not as familiar as others. Few recognize that the “distress of nations” upon the “earth,” had a specific fulfillment. They are not clear about what the symbol of the shaking of the “powers of heaven,” as opposed to the shaking the powers of earth represent. And few Laodicean Adventist understand that the “coming” of “the Son of man coming in a cloud” was fulfilled in Millerite history.

Aurinkoa, kuuta ja tähtiä kuvaavien merkkien täyttymystä ovat laajasti käsitelleet historioitsijat, adventismin pioneerit sekä sisar Whiten kirjoitukset. Jotkin niistä merkeistä, joista Jeesus puhui, eivät ole yhtä tuttuja kuin toiset. Harvat tunnistavat, että kansojen ”ahdistuksella” ”maan” päällä oli määrätty täyttymys. He eivät selvästi ymmärrä, mitä ”taivaan voimien” järkkymisen vertauskuva merkitsee vastakohtana sille, mitä maan voimien järkkyminen edustaa. Ja harvat laodikealaiset adventistit ymmärtävät, että ”Ihmisen Pojan tuleminen pilvessä” -ilmauksen ”tuleminen” täyttyi milleriläisessä historiassa.

“The exact day and hour of Christ’s coming have not been revealed. The Saviour told his disciples that he himself could not make known the hour of his second appearing. But he mentioned certain events by which they might know when his coming was near. ‘There shall be signs,’ he said, ‘in the sun, and in the moon, and in the stars.’ ‘The sun shall be darkened, and the moon shall not give her light, and the stars of heaven shall fall.’ Upon the earth, he said, there shall be ‘distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring; men’s hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth.’

Kristuksen tulemuksen tarkkaa päivää ja hetkeä ei ole ilmoitettu. Vapahtaja sanoi opetuslapsilleen, ettei hän itsekään voinut ilmaista toisen ilmestymisensä hetkeä. Mutta hän mainitsi tietyt tapahtumat, joista he voisivat tietää, milloin hänen tulonsa oli lähellä. ”Merkkejä on oleva”, hän sanoi, ”auringossa ja kuussa ja tähdissä.” ”Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja taivaan tähdet putoavat.” Maan päällä, hän sanoi, on oleva ”kansojen ahdistus ja epätoivo, meren pauhatessa ja aallokon kuohuessa; ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.”

“‘And they shall see the Son of man coming in the clouds of heaven with power and great glory. And he shall send his angels with a great sound of a trumpet, and they shall gather together his elect from the four winds, from one end of heaven to the other.’

“‘Ja he saavat nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä voimalla ja suurella kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan äänen kaikuessa, ja he kokoavat yhteen hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaan äärestä toiseen ääreen.’”

“The signs in the sun, moon, and stars have been fulfilled. Since that time earthquakes, tempests, tidal waves, pestilence, and famine have multiplied. The most awful destructions, by fire and flood, are following one another in quick succession. The terrible disasters that are taking place from week to week speak to us in earnest tones of warning, declaring that the end is near, that something great and decisive will soon of necessity take place.

Merkit auringossa, kuussa ja tähdissä ovat täyttyneet. Siitä ajasta lähtien maanjäristykset, myrskyt, hyökyaallot, rutto ja nälänhätä ovat lisääntyneet. Kaikkein kauheimmat hävitykset, tulen ja tulvan aiheuttamat, seuraavat toisiaan nopeassa järjestyksessä. Ne hirvittävät onnettomuudet, joita tapahtuu viikosta viikkoon, puhuvat meille vakavin varoituksen äänin ja julistavat, että loppu on lähellä, että jotakin suurta ja ratkaisevaa on pian välttämättä tapahtuva.

“Probationary time will not continue much longer. Now God is withdrawing his restraining hand from the earth. Long has he been speaking to men and women through the agency of his Holy Spirit; but they have not heeded the call. Now he is speaking to his people, and to the world, by his judgments. The time of these judgments is a time of mercy for those who have not yet had opportunity to learn what is truth. Tenderly will the Lord look upon them. His heart of mercy is touched; his hand is still stretched out to save. Large numbers will be admitted to the fold of safety who in these last days will hear the truth for the first time.” Review and Herald, November 22, 1906.

“Koetusaika ei jatku enää paljon kauemmin. Nyt Jumala vetää pois pidättävän kätensä maan päältä. Kauan hän on puhunut miehille ja naisille Pyhän Henkensä välityksellä, mutta he eivät ole ottaneet kutsusta vaaria. Nyt hän puhuu kansalleen ja maailmalle tuomioillaan. Näiden tuomioiden aika on armon aikaa niille, joilla ei vielä ole ollut tilaisuutta oppia tuntemaan, mikä on totuus. Herra katsoo heihin hellästi. Hänen armollinen sydämensä liikuttuu; hänen kätensä on yhä ojennettu pelastamaan. Suuri joukko otetaan turvan laumaan niiden joukosta, jotka näinä viimeisinä päivinä kuulevat totuuden ensimmäistä kertaa.” Review and Herald, 22. marraskuuta 1906.

The Millerite history is repeated to the very letter in the last days. The “signs” that marked the arrival and history of the first angel, typify “signs” that mark the arrival and history of the third angel. All the sacred reformatory movements parallel the movement of the third angel in the last days.

Milleriläisten historia toistuu viimeisinä päivinä kirjaimellisesti. Ne ”merkit”, jotka osoittivat ensimmäisen enkelin saapumisen ja historian, ovat esikuvina niille ”merkeille”, jotka osoittavat kolmannen enkelin saapumisen ja historian. Kaikki pyhät uskonpuhdistukselliset liikkeet ovat rinnakkaisia kolmannen enkelin liikkeelle viimeisinä päivinä.

“The work of God in the earth presents, from age to age, a striking similarity in every great reformation or religious movement. The principles of God’s dealing with men are ever the same. The important movements of the present have their parallel in those of the past, and the experience of the church in former ages has lessons of great value for our own time.” The Great Controversy, 343.

”Jumalan työ maan päällä osoittaa aikakaudesta toiseen silmiinpistävää samankaltaisuutta jokaisessa suuressa uskonpuhdistuksessa tai uskonnollisessa liikkeessä. Jumalan toimintaperiaatteet ihmisiä kohtaan ovat alati samat. Nykyajan tärkeillä liikkeillä on vastineensa menneisyyden liikkeissä, ja kirkon kokemus entisinä aikakausina sisältää meidän ajallemme erittäin arvokkaita opetuksia.” Suuri taistelu, 343.

The history represented by the mighty angel of Revelation eighteen, is the third angel, and the history represented by the third angel runs parallel to the history of the first and second angels of Millerite history.

इतिहास, जिसका प्रतिनिधित्व प्रकाशितवाक्य अठारह के उस सामर्थी स्वर्गदूत द्वारा किया गया है, तीसरे स्वर्गदूत का इतिहास है; और तीसरे स्वर्गदूत द्वारा निरूपित इतिहास, मिलेराइट इतिहास के प्रथम और द्वितीय स्वर्गदूतों के इतिहास के समानांतर चलता है।

“God has given the messages of Revelation 14 their place in the line of prophecy, and their work is not to cease till the close of this earth’s history. The first and second angel’s messages are still truth for this time, and are to run parallel with this which follows. The third angel proclaims his warning with a loud voice. ‘After these things,’ said John, ‘I saw another angel come down from heaven, having great power, and the earth was lightened with his glory.’ In this illumination, the light of all the three messages is combined.” The 1888 Materials, 803, 804.

“Jumala on antanut Ilmestyskirjan 14. luvun sanomille niiden paikan profetian jatkumossa, eikä niiden työ ole lakkaava ennen tämän maan historian päättymistä. Ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat ovat yhä totuutta tätä aikaa varten, ja niiden tulee kulkea rinnakkain tämän seuraavan kanssa. Kolmas enkeli julistaa varoituksensa suurella äänellä. ‘Näiden jälkeen’, sanoi Johannes, ‘minä näin erään toisen enkelin tulevan alas taivaasta; hänellä oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.’ Tässä valaistuksessa kaikkien kolmen sanoman valo on yhdistetty.” The 1888 Materials, 803, 804.

The work of the first and second angels, which is paralleled by the work of the third angel, is also illustrated in the parable of the ten virgins.

Ensimmäisen ja toisen enkelin työ, jota kolmannen enkelin työ vastaa, kuvataan myös vertauksessa kymmenestä neitsyestä.

“I am often referred to the parable of the ten virgins, five of whom were wise, and five foolish. This parable has been and will be fulfilled to the very letter, for it has a special application to this time, and, like the third angel’s message, has been fulfilled and will continue to be present truth till the close of time.” Review and Herald, August 19, 1890.

”Minut ohjataan usein kymmenen neitsyen vertaukseen, joista viisi oli viisaita ja viisi tyhmiä. Tämä vertaus on täyttynyt ja tulee täyttymään aivan kirjaimellisesti, sillä sillä on erityinen sovellutus tähän aikaan, ja kuten kolmannen enkelin sanoma, se on täyttynyt ja tulee edelleen olemaan nykyinen totuus ajan loppuun saakka.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.

The history represented in Revelation chapter ten of the Book of revelation is represented as the seven thunders, and the seven thunders represent the events which took place during the history of the Millerites, which was the history of the first and second angels’ messages. The seven thunders also represent “future events” that occur in the last days, and they are fulfilled in the same “order” as they were in the history of the Millerites.

Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa kuvattu historia esitetään seitsemänä ukkosenjylinänä, ja nämä seitsemän ukkosenjylinää kuvaavat tapahtumia, jotka tapahtuivat milleriläisten historian aikana, mikä oli ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman historia. Nämä seitsemän ukkosenjylinää kuvaavat myös ”tulevia tapahtumia”, jotka tapahtuvat viimeisinä päivinä, ja ne täyttyvät samassa ”järjestyksessä” kuin milleriläisten historiassa.

“The special light given to John which was expressed in the seven thunders was a delineation of events which would transpire under the first and second angels’ messages. …

Johannekselle annettu erityinen valo, joka ilmaistiin seitsemässä ukkosenjylinässä, oli kuvaus tapahtumista, jotka toteutuisivat ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman aikana. …

“After these seven thunders uttered their voices, the injunction comes to John as to Daniel in regard to the little book: ‘Seal up those things which the seven thunders uttered.’ These relate to future events which will be disclosed in their order.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, volume 7, 971.

”Sen jälkeen kun nämä seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet äänensä, Johannes saa, samoin kuin Daniel sai pienen kirjan suhteen, tämän käskyn: ’Sinetöi ne asiat, jotka ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat.’ Nämä liittyvät tuleviin tapahtumiin, jotka ajallaan paljastetaan.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, osa 7, s. 971.

All the reform movements parallel one another, and they are to be brought together “line upon line,” in order to illustrate the final reformatory movement of the one hundred and forty-four thousand. The parable of the ten virgins illustrates the internal experience of God’s people in the Millerite movement and the movement of the one hundred and forty-four thousand.

Kaikki uudistusliikkeet ovat rinnakkaisia toistensa kanssa, ja ne on tuotava yhteen ”rivi rivin päälle”, jotta voitaisiin havainnollistaa sadan neljänkymmenen neljän tuhannen lopullinen uskonpuhdistusliike. Vertaus kymmenestä neitsyestä kuvaa Jumalan kansan sisäistä kokemusta milleriläisessä liikkeessä sekä sadan neljänkymmenen neljän tuhannen liikkeessä.

“The parable of the ten virgins of Matthew 25 also illustrates the experience of the Adventist people.” The Great Controversy, 393.

”Myös Matteuksen 25. luvun vertaus kymmenestä neitsyestä havainnollistaa adventtikansan kokemusta.” Suuri taistelu, s. 393.

The work and message of both the Millerites and the one hundred and forty-four thousand is represented by the three angels of Revelation fourteen.

Sekä milleriittien että sadan neljänkymmenenneljän tuhannen työ ja sanoma esitetään Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmessa enkelissä.

“I have had precious opportunities to obtain an experience. I have had an experience in the first, second, and third angels’ messages. The angels are represented as flying in the midst of heaven, proclaiming to the world a message of warning, and having a direct bearing upon the people living in the last days of this earth’s history. No one hears the voice of these angels, for they are a symbol to represent the people of God who are working in harmony with the universe of heaven. Men and women, enlightened by the Spirit of God, and sanctified through the truth, proclaim the three messages in their order.” Life Sketches, 429.

”Minulla on ollut kallisarvoisia tilaisuuksia saada kokemusta. Minulla on kokemusta ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomista. Enkelit esitetään lentämässä keskitaivaalla, julistaen maailmalle varoitussanomaa, jolla on välitön kosketus niihin ihmisiin, jotka elävät tämän maan historian viimeisinä päivinä. Kukaan ei kuule näiden enkelien ääntä, sillä he ovat vertauskuva Jumalan kansasta, joka työskentelee sopusoinnussa taivaan kaikkeuden kanssa. Miehet ja naiset, jotka Jumalan Henki on valaissut ja jotka totuuden kautta on pyhitetty, julistavat nämä kolme sanomaa omassa järjestyksessään.” Life Sketches, 429.

The prophetic events represented in Revelation chapter ten, are represented by the seven thunders. Those events mark where the divine is joined with the human. The “signs” that were identified by Christ in Matthew chapter twenty-four, Mark thirteen and Luke twenty-one represent the “signs” that ushered in the Millerite movement and represent a parallel testimony to the movement of the one hundred and forty-four thousand. The one hundred and forty-four thousand do not taste of death as represented by Enoch and Elijah. September 11, 2001, the “sign” that Christ identified as marking the arrival of the final generation of earth’s history, is identified in Luke chapter twenty-one. To be among that group that has been represented by Enoch and Elijah, who are called the one hundred and forty-four thousand requires that the “sign” and all that it represents is recognized.

Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa esitetyt profeetalliset tapahtumat kuvataan seitsemällä ukkosenjylinällä. Nämä tapahtumat osoittavat kohdan, jossa jumalallinen yhdistyy inhimilliseen. Ne ”merkit”, jotka Kristus yksilöi Matteuksen kahdennessakymmenennessä neljännessä luvussa, Markuksen kolmennessatoista luvussa ja Luukkaan kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa, ovat niitä ”merkkejä”, jotka johdattivat Miller-liikkeen alkuun, ja ne muodostavat rinnakkaisen todistuksen sadanneljäkymmenelleneljälletuhannelle kuuluvien liikkeestä. Sadanneljäkymmenenneljätuhatta eivät maista kuolemaa, kuten Eenok ja Elia edustavat. Syyskuun 11. päivänä 2001 annettu ”merkki”, jonka Kristus osoitti maan historian viimeisen sukupolven saapumisen tunnusmerkiksi, yksilöidään Luukkaan kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa. Jotta ihminen kuuluisi siihen ryhmään, jota Eenok ja Elia ovat edustaneet ja jota kutsutaan sadaksineljäksikymmeneksineljäksituhanneksi, edellytetään, että ”merkki” ja kaikki se, mitä se edustaa, tunnistetaan.

After Jesus led His disciples down through the history of the “signs” which ushered in the Millerite movement He then repeated and enlarged His historical testimony, by including a parable that represented the same history.

Sen jälkeen kun Jeesus oli johdattanut opetuslapsensa ”merkkien” historian läpi, jotka valmistivat tien milleriittiliikkeelle, Hän toisti ja laajensi historiallista todistustaan sisällyttämällä siihen vertauksen, joka kuvasi samaa historiaa.

And he spake to them a parable; Behold the fig tree, and all the trees; When they now shoot forth, ye see and know of your own selves that summer is now nigh at hand. So likewise ye, when ye see these things come to pass, know ye that the kingdom of God is nigh at hand. Verily I say unto you, This generation shall not pass away, till all be fulfilled. Heaven and earth shall pass away: but my words shall not pass away. Luke 21:29–33.

Ja hän puhui heille vertauksen: Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, te näette siitä ja ymmärrätte itseksenne, että kesä on jo lähellä. Samoin myös te, kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Luuk. 21:29–33.

Jesus begins the parable by identifying a distinction between “the fig tree,” in the singular, and “all the trees.” The “fig tree,” is the covenant people, who in the last days is Laodicean Adventism, who profess to be the remnant people of God. The other “trees” were the Gentiles.

Jeesus aloittaa vertauksen tekemällä eron yksikössä olevan ”viikunapuun” ja ”kaikkien puiden” välillä. ”Viikunapuu” on liittokansa, joka viimeisinä päivinä on laodikealaista adventismia ja tunnustautuu Jumalan jäännöskansaksi. Muut ”puut” olivat pakanakansat.

“Mark the cursing of the fig tree, representing the Jewish nation, covered with leaves of profession, but no fruit to be found thereon. The curse is pronounced upon the fig tree, which represents the moral, thinking, living agent, cursed of God, living as were the Jews for forty years after this event, yet dead. Mark, the other trees, representing the Gentiles, were not covered. They were leafless, making no pretension to having a knowledge of God. Their time of fruit-leaving was not yet.” Special Testimonies for Ministers and Workers, number 7, 59–61.

”Huomaa viikunapuun kirous, joka kuvasi juutalaista kansaa, tunnustuksen lehtien peittämänä, mutta josta ei ollut löydettävissä hedelmää. Kirous lausutaan viikunapuun päälle, joka edustaa moraalista, ajattelevaa, elävää toimijaa, Jumalan kiroamaa, eläen niin kuin juutalaiset tämän tapahtuman jälkeen neljäkymmentä vuotta, ja kuitenkin kuolleena. Huomaa, että muut puut, jotka edustivat pakanoita, eivät olleet lehtien peittämiä. Ne olivat lehdettömiä eivätkä teeskentelemällä väittäneet tuntevansa Jumalaa. Niiden hedelmänkantamisen aika ei ollut vielä tullut.” Special Testimonies for Ministers and Workers, number 7, 59–61.

Laodicean Adventism in the last days is cursed, for though it professes to be the remnant people of God, its profession is fruitless. Jesus is making two interconnected, but different points in the passage. He is identifying the distinction between the professed people of God and the Gentiles, who do not profess to uphold the law of God, or possess the Spirit of Prophecy which are the characteristics of the remnant of the last days, which Laodicean Adventism professes to uphold. The leaves in the last days represent the claimed profession to be the remnant identified by John in the book of Revelation.

Viimeisten päivien laodikealainen adventismi on kirouksen alainen, sillä vaikka se tunnustautuu Jumalan jäännöskansaksi, sen tunnustus on hedelmätön. Jeesus esittää tässä kohdassa kaksi toisiinsa liittyvää mutta erillistä näkökulmaa. Hän osoittaa eron toisaalta niiden välillä, jotka tunnustautuvat Jumalan kansaksi, ja toisaalta pakanain välillä, jotka eivät tunnusta pitävänsä voimassa Jumalan lakia eivätkä omaavansa Profetian Henkeä, jotka ovat viimeisten päivien jäännöksen tunnusmerkkejä ja joita laodikealainen adventismi tunnustautuu ylläpitävänsä. Lehdet viimeisinä päivinä edustavat väitettyä tunnustusta olla se jäännös, jonka Johannes yksilöi Ilmestyskirjassa.

“The Gentile world was represented by the leafless, fruitless fig trees. The Gentiles were destitute, as were the Jews, of godliness, but they had not claimed to be in favor with God. They made no boast of exalted spirituality. They were blind in every sense to the ways and works of God, With them the time for figs was not yet. They were still looking forward to a day which would bring them light and hope.” Signs of the Times, February 15, 1899.

”Pakanamaailmaa kuvattiin lehdettömillä, hedelmättömillä viikunapuilla. Pakanat olivat, niin kuin juutalaisetkin, jumalisuutta vailla, mutta he eivät olleet väittäneet olevansa Jumalan suosion osallisia. He eivät kerskailleet korkeasta hengellisyydestään. He olivat kaikin tavoin sokeita Jumalan teille ja teoille. Heidän kohdallaan viikunoiden aika ei ollut vielä tullut. He odottivat yhä edessään olevaa päivää, joka toisi heille valoa ja toivoa.” Signs of the Times, February 15, 1899.

The distinction between the fig tree and the other trees was given one other distinction by Christ. The time for the trees to bud out for the figs, was different than the time for the Gentiles trees to bud out. In the last days “two distinct calls are given to the churches,” and the first voice from the angel of Revelation chapter eighteen, identifies the time when the budding-out for the one hundred and forty-four thousand was to occur. The “second voice” of Revelation eighteen, represents when the other trees were to bud out.

Kristus antoi viikunapuun ja muiden puiden väliselle erolle vielä yhden lisäeron. Aika, jolloin viikunapuun tuli puhjeta lehteen viikunoita varten, oli erilainen kuin se aika, jolloin pakanain puiden tuli puhjeta lehteen. Viimeisinä päivinä ”seurakunnille annetaan kaksi erillistä kutsua”, ja Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin ensimmäinen ääni osoittaa ajan, jolloin sadannen neljänkymmenenneljän tuhannen lehteen puhkeamisen tuli tapahtua. Ilmestyskirjan 18. luvun ”toinen ääni” merkitsee sitä, milloin muiden puiden tuli puhjeta lehteen.

In Christ’s day the Jews were the fig tree, the Gentiles were the other trees. In Millerite history the Protestants were the fig tree, and the Millerites were the other trees. In the last days, Laodicean Adventism is the fruitless fig tree which is removed from Jerusalem (the vineyard), and the one hundred and forty-four thousand are the fig trees that bears fruit. God’s other children who are still in Babylon are represented as the Gentiles.

Kristuksen päivinä juutalaiset olivat viikunapuu, pakanat olivat muut puut. Milleriläisessä historiassa protestantit olivat viikunapuu, ja milleriläiset olivat muut puut. Viimeisinä päivinä laodikealainen adventismi on hedelmätön viikunapuu, joka poistetaan Jerusalemista (viinitarhasta), ja ne sataneljäkymmentäneljätuhatta ovat viikunapuut, jotka kantavat hedelmää. Jumalan muut lapset, jotka ovat yhä Babylonissa, esitetään pakanoina.

A “gentile,” by definition is a “stranger.” The gentile trees are dormant (dead), bearing no buds or fruit at the time the fig tree buds out and comes to life. A dormant tree is a dry tree, and when the Gentiles are called to come out of Babylon, by the second voice of Revelation chapter eighteen, they will then choose to keep the seventh-day Sabbath and enter into covenant with the Lord.

Määritelmän mukaan ”pakana” on ”vieras”. Pakanapuut ovat lepotilassa (kuolleita), eivätkä kanna silmuja eivätkä hedelmää sillä hetkellä, kun viikunapuu puhkeaa silmuun ja herää eloon. Lepotilassa oleva puu on kuiva puu, ja kun pakanoita kutsutaan tulemaan ulos Babylonista Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun toisen äänen kautta, he silloin valitsevat pitää seitsemännen päivän sapatin ja astuvat liittoon Herran kanssa.

Neither let the son of the stranger, that hath joined himself to the Lord, speak, saying, The Lord hath utterly separated me from his people: neither let the eunuch say, Behold, I am a dry tree. For thus saith the Lord unto the eunuchs that keep my sabbaths, and choose the things that please me, and take hold of my covenant; Even unto them will I give in mine house and within my walls a place and a name better than of sons and of daughters: I will give them an everlasting name, that shall not be cut off. Also the sons of the stranger, that join themselves to the Lord, to serve him, and to love the name of the Lord, to be his servants, every one that keepeth the sabbath from polluting it, and taketh hold of my covenant; Even them will I bring to my holy mountain, and make them joyful in my house of prayer: their burnt offerings and their sacrifices shall be accepted upon mine altar; for mine house shall be called an house of prayer for all people. Isaiah 56:3–7.

Älköön myöskään muukalaisen poika, joka on liittynyt Herraan, sanoko: Herra on kokonaan erottanut minut kansastansa; älköön myöskään eunukki sanoko: Katso, minä olen kuiva puu. Sillä näin sanoo Herra eunukeille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minua miellyttää, ja pitävät kiinni minun liitostani: Minä annan heille minun huoneessani ja muurieni sisällä paikan ja nimen, joka on parempi kuin pojat ja tyttäret; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Samoin muukalaisten pojat, jotka liittyvät Herraan palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, jokainen, joka pitää sapatin sitä saastuttamatta ja pitää kiinni minun liitostani, heidätkin minä vien pyhälle vuorelleni ja teen heidät iloisiksi rukoushuoneessani; heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Jesaja 56:3–7.

A stranger is a “gentile,” and the “second voice” calls them to come out of Babylon, and they are brought to God’s holy mountain, it will then be His “holy” mountain, for the wheat and tares will have been separated by the testing process represented in the history of the “first voice”. When they come to the mountain of the Lord in the last days, the Gentiles will no longer be strangers, or dry trees.

Muukalainen on ”pakana”, ja ”toinen ääni” kutsuu heitä lähtemään ulos Babylonista, ja heidät tuodaan Jumalan pyhälle vuorelle; silloin se on oleva Hänen ”pyhä” vuorensa, sillä vehnä ja lusteet on erotettu toisistaan siinä koettelemisen prosessissa, jota ”ensimmäisen äänen” historia edustaa. Kun he tulevat Herran vuorelle viimeisinä päivinä, pakanat eivät enää ole muukalaisia eivätkä kuivia puita.

The sun and the moon shall be darkened, and the stars shall withdraw their shining. The Lord also shall roar out of Zion, and utter his voice from Jerusalem; and the heavens and the earth shall shake: but the Lord will be the hope of his people, and the strength of the children of Israel. So shall ye know that I am the Lord your God dwelling in Zion, my holy mountain: then shall Jerusalem be holy, and there shall no strangers pass through her any more. Joel 3:15–17.

Aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet lakkaavat loistamasta. Myös Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista; ja taivaat ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva ja Israelin lasten väkevyys. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani; silloin Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää kulje sen kautta. Joel 3:15–17.

The ushering in of the history where the “second voice” calls God’s other flock out of Babylon has “signs” that were typified by the signs of the Millerite movement. In Matthew chapter twenty-four, Mark chapter thirteen and Luke chapter twenty-one Christ’s testimony that we are considering is set forth. In each of those three witnesses one of the “signs” identified is that the powers of heaven shall be shaken, but in Joel’s representation of the “signs” which identify when Jerusalem shall be “holy”, both “the heavens and the earth shall shake.”

Sen historian alkamisella, jossa ”toinen ääni” kutsuu Jumalan toisen lauman ulos Babylonista, on ”merkkejä”, joita Miller-liikkeen merkit esikuvallisesti ennakoivat. Matteuksen kahdennessakymmenennessä neljännessä luvussa, Markuksen kolmennessatoista luvussa ja Luukkaan kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa esitetään Kristuksen todistus, jota tarkastelemme. Kussakin näistä kolmesta todistajasta yhtenä osoitetuista ”merkeistä” on se, että taivasten voimat järkkyvät, mutta Joelin esityksessä niistä ”merkeistä”, jotka osoittavat, milloin Jerusalem on oleva ”pyhä”, ”sekä taivaat että maa järkkyvät”.

Joel is identifying the perfect fulfillment of the predicted “signs” that occur when Jerusalem is holy. That time is when the Lord has removed the sins from the one hundred and forty-four thousand, and the church of Laodicea has transitioned to the movement of Philadelphia. It is then that the sixth movement (Philadelphia), becomes the eighth movement (Philadelphia), that is of the seven churches. It is then that the Church Militant becomes the Church Triumphant. The Church Militant is a label for God’s church that is composed of the wheat and the tares. The Church Triumphant is God’s holy mountain that is “holy,” and “no strangers pass through her anymore.”

Joel osoittaa ennustettujen ”merkkien” täydellisen täyttymyksen, joka tapahtuu, kun Jerusalem on pyhä. Tuo aika on se, jolloin Herra on poistanut synnit sadaltaneljältäkymmeneltäneljältätuhannelta ja Laodikean seurakunta on siirtynyt Filadelfian liikkeeseen. Silloin kuudennesta liikkeestä (Filadelfia) tulee kahdeksas liike (Filadelfia), joka on seitsemästä seurakunnasta. Silloin taisteleva seurakunta tulee riemuitsevaksi seurakunnaksi. Taisteleva seurakunta on nimitys Jumalan seurakunnalle, joka koostuu vehnästä ja lusteesta. Riemuitseva seurakunta on Jumalan pyhä vuori, joka on ”pyhä”, eikä ”muukalaisia enää kulje sen läpi”.

The ushering in of the ensign that is lifted up, which is the Church Triumphant, which is the “eighth that is of the seven”, which is when Jerusalem is “holy”, is accompanied by “signs.” In order for Jesus to provide the point of reference for His people to recognize the life or death “sign,” that identifies the sealing of the one hundred and forty-four thousand, He employed trees and the natural cycle of a tree’s life to teach the all-important lesson.

Ylös kohotetun lipun, joka on Voittava Seurakunta, joka on ”kahdeksas, mutta on niiden seitsemän joukosta”, jolloin Jerusalem on ”pyhä”, esiin astumista seuraavat ”merkit”. Jotta Jeesus antaisi kansalleen viitekohdan, jonka avulla he voisivat tunnistaa elämän tai kuoleman ”merkin”, joka ilmaisee sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen, Hän käytti puita ja puun elämän luonnollista kiertokulkua opettaakseen tämän äärimmäisen tärkeän läksyn.

“Christ had bidden His people watch for the signs of His advent and rejoice as they should behold the tokens of their coming King. ‘When these things begin to come to pass,’ He said, ‘then look up, and lift up your heads; for your redemption draweth nigh.’ He pointed His followers to the budding trees of spring, and said: ‘When they now shoot forth, ye see and know of your own selves that summer is now nigh at hand. So likewise ye, when ye see these things come to pass, know ye that the kingdom of God is nigh at hand.’ Luke 21:28, 30, 31.” The Great Controversy, 308.

”Kristus oli kehottanut kansaansa valvomaan Hänen tulemuksensa merkkejä ja iloitsemaan nähdessään tulevan Kuninkaansa ennusmerkit. ”Kun nämä alkavat tapahtua”, Hän sanoi, ”niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne; sillä teidän lunastuksenne lähestyy.” Hän viittasi seuraajilleen kevään puhkeaviin puihin ja sanoi: ”Kun ne jo puhkeavat lehteen, te näette ja tiedätte itsestänne, että kesä on jo lähellä. Samoin myös te, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” Luuk. 21:28, 30, 31.” Suuri taistelu, 308.

When the trees of Spring begin to bud out, Summer is near.

Kun kevään puut alkavat puhjeta lehteen, kesä on lähellä.

The harvest is past, the summer is ended, and we are not saved. Jeremiah 8:20.

Sadonkorjuu on ohi, kesä on päättynyt, emmekä me ole pelastuneet. Jeremia 8:20.

The budding trees identify that it is Spring, and we then know Summer is near, and it is in the Summer when the harvest is gathered.

Puhkeavat puut osoittavat, että on kevät, ja silloin tiedämme kesän olevan lähellä, ja juuri kesällä sato kootaan.

The enemy that sowed them is the devil; the harvest is the end of the world; and the reapers are the angels. Matthew 13:39.

Vihollinen, joka ne kylvi, on paholainen; elonaika on maailman loppu; ja leikkuumiehet ovat enkelit. Matteus 13:39.

The harvest is at the end of the world. When the trees begin to bud out, you are required to know that the end of the world is imminent.

कटनी संसार के अंत में है। जब वृक्षों में कलियाँ फूटने लगें, तब तुम्हारे लिए यह जानना आवश्यक है कि संसार का अंत निकट है।

“One saying of the Saviour must not be made to destroy another. Though no man knoweth the day nor the hour of His coming, we are instructed and required to know when it is near. We are further taught that to disregard His warning, and refuse or neglect to know when His advent is near, will be as fatal for us as it was for those who lived in the days of Noah not to know when the flood was coming.” The Great Controversy, 371.

”Yhtä Vapahtajan lausumaa ei saa asettaa kumoamaan toista. Vaikka kukaan ei tiedä hänen tulemuksensa päivää eikä hetkeä, meitä opetetaan ja meiltä vaaditaan tietämään, milloin se on lähellä. Meille opetetaan edelleen, että hänen varoituksensa sivuuttaminen sekä kieltäytyminen tai laiminlyönti tietää, milloin hänen adventtinsa on lähellä, on oleva meille yhtä kohtalokasta kuin niille, jotka elivät Nooan päivinä, oli se, etteivät he tienneet, milloin vedenpaisumus oli tulossa.” Suuri taistelu, 371.

We will continue our study of Luke chapter twenty-one in the next article.

Jatkamme Luukkaan evankeliumin kahdennenkymmenennen ensimmäisen luvun tutkimista seuraavassa artikkelissa.

“I saw that the powers of earth are now being shaken and that events come in order. War, and rumors of war, sword, famine, and pestilence are first to shake the powers of earth, then the voice of God will shake the sun, moon, and stars, and this earth also. I saw that the shaking of the powers in Europe is not, as some teach, the shaking of the powers of heaven, but it is the shaking of the angry nations.” Early Writings, 41.

”Näin, että maan vallat ovat nyt järkkymässä ja että tapahtumat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Sota ja sanomat sodista, miekka, nälänhätä ja rutto ovat ensimmäiset, jotka järkyttävät maan valtoja; sitten Jumalan ääni järkyttää aurinkoa, kuuta ja tähtiä sekä myös tätä maata. Näin, että valtojen järkkyminen Euroopassa ei ole, kuten jotkut opettavat, taivaan valtojen järkkyminen, vaan se on vihastuneiden kansakuntien järkkyminen.” Early Writings, 41.