In previous articles we identified that the Millerites recognized that they were fulfilling the parable of the ten virgins, Habakkuk chapter two and Ezekiel chapter twelve, verses twenty-one through twenty-eight. The verses in Ezekiel identify that when these three prophetic passages are perfectly fulfilled in the last days, “the effect of every vision” will be fulfilled. Sister White also addresses this phenomenon.

Edellisissä artikkeleissa osoitimme, että milleriläiset tunnistivat täyttävänsä vertauksen kymmenestä neitsyestä, Habakukin toisen luvun sekä Hesekielin kahdennentoista luvun jakeet kaksikymmentäyksi–kaksikymmentäkahdeksan. Hesekielin jakeet osoittavat, että kun nämä kolme profeetallista kohtaa täyttyvät täydellisesti viimeisinä päivinä, ”jokaisen näyn vaikutus” täyttyy. Myös sisar White käsittelee tätä ilmiötä.

“In the Revelation all the books of the Bible meet and end. Here is the complement of the book of Daniel. One is a prophecy; the other a revelation. The book that was sealed is not the Revelation, but that portion of the prophecy of Daniel relating to the last days. The angel commanded, ‘But thou, O Daniel, shut up the words, and seal the book, even to the time of the end.’ Daniel 12:4.” Acts of the Apostles, 585.

”Ilmestyskirjassa kaikki Raamatun kirjat kohtaavat toisensa ja päättyvät. Tässä on Danielin kirjan täydennys. Toinen on profetia, toinen ilmestys. Sinetöity kirja ei ole Ilmestyskirja, vaan se osa Danielin profetiasta, joka koskee viimeisiä päiviä. Enkeli käski: ’Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan asti.’ Daniel 12:4.” Apostolien teot, s. 585.

The parable of the ten virgins is repeated to the very letter in the sealing time of the one hundred and forty-four thousand, which began on September 11, 2001 and ends when the door is closed upon the foolish virgins at the soon-coming Sunday law. In that period of history the effect of every vision represented in “all the books of the Bible meet and end.”

Kymmenen neitsyen vertaus toistuu kirjaimellisesti sadan neljänkymmenen neljän tuhannen sinetöimisen aikana, joka alkoi 11. syyskuuta 2001 ja päättyy, kun ovi suljetaan tyhmiltä neitsyiltä pian tulevan sunnuntailain yhteydessä. Tuona historian ajanjaksona jokaisen näyn vaikutus esitetään siinä, että ”kaikki Raamatun kirjat kohtaavat ja päättyvät”.

We have been building a platform of understanding in the previous article to set forth the external line of history that is represented in verse forty of Daniel eleven, which represents the political history of the earth beast’s Republican horn. That history runs parallel with the religious history of the earth beast’s true Protestant horn. We have identified a handful of prophetic lines which address the Republican horn of the earth beast, and are placing those lines upon the prophetic history that began at the time of the end in 1989.

Olemme edellisessä artikkelissa rakentaneet ymmärryksen perustaa esittääksemme Daniel 11:n neljännessäkymmenennessä jakeessa kuvatun historian ulkoisen linjan, joka esittää maan pedon republikaanisen sarven poliittista historiaa. Tuo historia kulkee rinnakkain maan pedon todellisen protestanttisen sarven uskonnollisen historian kanssa. Olemme tunnistaneet muutamia profeetallisia linjoja, jotka käsittelevät maan pedon republikaanista sarvea, ja sijoitamme nämä linjat sille profeetalliselle historianjaksolle, joka alkoi lopun aikana vuonna 1989.

The prophetic period of the earth beast that began in 1776, and concluded at the time of the end in 1798, is the line we intend to employ in an attempt to bring all of the lines which are now having their effect together. The period of 1776 to 1798 possesses the signature of Alpha and Omega, for it begins and ends with a legislative action, which is the speaking of a nation.

Maapetoon profeetallinen ajanjakso, joka alkoi vuonna 1776 ja päättyi lopun aikana vuonna 1798, on se linja, jota aiomme käyttää pyrkimyksessämme saattaa yhteen kaikki ne linjat, jotka nyt vaikuttavat. Ajanjaksossa 1776–1798 on Alfa ja Omega -tunnusmerkki, sillä se alkaa ja päättyy lainsäädännölliseen toimeen, joka on kansakunnan puhumista.

“The speaking of the nation is the action of its legislative and judicial authorities.” The Great Controversy, 443.

”Kansakunnan puhuminen on sen lainsäädäntö- ja oikeusviranomaisten toimintaa.” Suuri taistelu, 443.

A primary characteristic of the earth beast is its speaking. The Constitution of the United States was a divine document that opened the doors for religious and political freedom, and in so doing swallowed the “flood” of persecution that had been carried on for centuries by the kings of Europe and the Catholic church.

Maasta nousevan pedon ensisijainen ominaispiirre on sen puhuminen. Yhdysvaltain perustuslaki oli jumalallinen asiakirja, joka avasi ovet uskonnolliselle ja poliittiselle vapaudelle ja näin tehdessään nielaisi vainon ”tulvan”, jota Euroopan kuninkaat ja katolinen kirkko olivat harjoittaneet vuosisatojen ajan.

And the serpent cast out of his mouth water as a flood after the woman, that he might cause her to be carried away of the flood. And the earth helped the woman, and the earth opened her mouth, and swallowed up the flood which the dragon cast out of his mouth. Revelation 12:15, 16.

Ja käärme syöksi suustansa vettä naisen jälkeen kuin virran, saadakseen hänet virran vietäväksi. Mutta maa auttoi naista, ja maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme syöksi suustansa. Ilmestys 12:15, 16.

At the end of the earth beast’s reign as the sixth kingdom of Bible prophecy it will again speak, but then it will speak as a dragon, by enforcing the Sunday law.

Maan pedon vallan loppuvaiheessa, sen ollessa Raamatun profetian kuudes valtakunta, se puhuu jälleen, mutta silloin se puhuu lohikäärmeen tavoin panemalla toimeen sunnuntailain.

And I beheld another beast coming up out of the earth; and he had two horns like a lamb, and he spake as a dragon. Revelation 13:11.

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta; ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsalla, ja se puhui niin kuin lohikäärme. Ilmestys 13:11.

The earth beast began as the sixth kingdom in 1798, when the papacy was robbed of its strength.

Maan peto alkoi kuudentena valtakuntana vuonna 1798, jolloin paaviudelta riistettiin sen voima.

“And when the Papacy, robbed of its strength, was forced to desist from persecution, John beheld a new power coming up to echo the dragon’s voice, and carry forward the same cruel and blasphemous work. This power, the last that is to wage war against the church and the law of God, was symbolized by a beast with lamblike horns.” Signs of the Times, November 1, 1899.

”Ja kun paavius, voimansa menettäneenä, pakotettiin luopumaan vainosta, Johannes näki uuden vallan nousevan toistamaan lohikäärmeen ääntä ja jatkamaan samaa julmaa ja jumalanpilkkaavaa työtä. Tämä valta, viimeinen niistä, jotka käyvät sotaa seurakuntaa ja Jumalan lakia vastaan, kuvattiin pedolla, jolla oli karitsan kaltaiset sarvet.” Signs of the Times, November 1, 1899.

In 1798, when the papacy received its deadly wound, the United States spoke, and as is always the case with Alpha and Omega, the speaking at the beginning prefigured the speaking at the end. The Alien and Sedition Acts were spoken into law in 1798, prefiguring the laws that are implemented at the end addressing illegal immigration, and the media.

Vuonna 1798, kun paavius sai kuolinhaavansa, Yhdysvallat puhui, ja kuten aina Alfan ja Omegan kohdalla, alussa tapahtunut puhuminen ennakoi lopussa tapahtuvaa puhumista. Alien and Sedition Acts säädettiin laiksi vuonna 1798, ennakoiden niitä lakeja, jotka pannaan täytäntöön lopussa ja jotka koskevat laitonta maahanmuuttoa sekä tiedotusvälineitä.

The period we are considering from 1776 to 1798 possesses the signature of Alpha and Omega, for it identifies the “speaking” of the Declaration of Independence in the beginning, which typifies the Alien and Sedition Acts of 1798. In the middle of that period, you find the Constitution of the United States. The period provides a prophetic representation of the earth beast’s reign, for it begins speaking as a lamb, but the period ends with legislation representing a dragon. But as is often the case the beginning and ending of a thing align with opposites. The first waymark of the period is represented in the last waymark, and the middle waymark was the Constitution of the United States, which was ratified by THIRTEEN states. The Hebrew word “truth” was created by the first letter, followed by the thirteenth letter, followed by the last letter of the Hebrew alphabet.

Aikakaudessa, jota tarkastelemme vuosien 1776 ja 1798 välillä, on Alfa ja Omega -tunnusmerkki, sillä se osoittaa Itsenäisyysjulistuksen ”puhumisen” alussa, mikä on esikuva vuoden 1798 Alien and Sedition Acts -laeista. Tuon ajanjakson keskellä on Yhdysvaltain perustuslaki. Tämä ajanjakso tarjoaa profeetallisen kuvauksen maasta nousevan pedon hallintavallasta, sillä se alkaa puhua karitsan tavoin, mutta ajanjakso päättyy lainsäädäntöön, joka edustaa lohikäärmettä. Mutta kuten usein on asianlaita, jonkin asian alku ja loppu asettuvat vastakohtien mukaisiksi. Ajanjakson ensimmäinen waymark esitetään viimeisessä waymarkissa, ja keskimmäinen waymark oli Yhdysvaltain perustuslaki, jonka ratifioi KOLMETOISTA osavaltiota. Heprean sana ”totuus” muodostettiin ensimmäisestä kirjaimesta, jota seurasi kolmastoista kirjain, jota seurasi heprealaisen aakkoston viimeinen kirjain.

The period we are now considering bears the signature of the First and the Last, who is the Truth. The period represents a period that leads to the beginning of the earth beast’s reign as the sixth kingdom of Bible prophecy, and it therefore represents a period that leads to the end of the earth beast’s reign as the sixth kingdom of Bible prophecy. That period began at the time of the end in 1989. 1776 to 1798 is to be laid upon 1989 to the soon coming Sunday law when the earth beast speaks as a dragon, as represented by the Alien and Sedition Acts.

Ajanjakso, jota nyt tarkastelemme, kantaa Ensimmäisen ja Viimeisen, joka on Totuus, tunnusmerkkiä. Tämä ajanjakso kuvaa aikaa, joka johtaa maapetovallan hallituskauden alkuun raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana, ja sen tähden se kuvaa myös aikaa, joka johtaa maapetovallan hallituskauden loppuun raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana. Tuo ajanjakso alkoi lopun aikana vuonna 1989. Vuodet 1776–1798 on asetettava vuosien 1989 ja pian tulevan sunnuntailain päälle, jolloin maapeto puhuu lohikäärmeen tavoin, niin kuin Alien and Sedition Acts edustaa.

It is worthwhile to place another prophetic truth into our study. That truth is an element of the “time of the end” as a symbol that is often overlooked. Laodicean Adventism may very well know that 1798 was the “time of the end,” but their understanding generally ends there, for they have no clue that every reform line parallels the other reform lines. Every reform line begins with the “time of the end.”

On hyödyllistä liittää tutkimukseemme vielä toinen profeetallinen totuus. Tuo totuus on ”lopun ajan” osatekijä vertauskuvana, joka usein sivuutetaan. Laodikealainen adventismi saattaa hyvinkin tietää, että vuosi 1798 oli ”lopun aika”, mutta heidän ymmärryksensä yleensä päättyy siihen, sillä heillä ei ole aavistustakaan siitä, että jokainen uudistuslinja on rinnakkainen muiden uudistuslinjojen kanssa. Jokainen uudistuslinja alkaa ”lopun ajasta”.

Moses typified Christ, and Moses directly stated that fact, and Peter confirmed it in the book of Acts.

मूसा मसीह का प्रतिरूप था, और मूसा ने स्वयं यह तथ्य सीधे कहा, और पतरस ने प्रेरितों के काम की पुस्तक में इसकी पुष्टि की।

The Lord thy God will raise up unto thee a Prophet from the midst of thee, of thy brethren, like unto me; unto him ye shall hearken. Deuteronomy 18:15.

Herra, sinun Jumalasi, on nostava sinulle profeetan sinun keskeltäsi, sinun veljiesi joukosta, minun kaltaiseni; häntä te kuulkaa. 5. Mooseksen kirja 18:15.

Jesus was to be “like unto” Moses.

Jeesuksen oli määrä olla ”Moseksen kaltainen”.

And now, brethren, I wot that through ignorance ye did it, as did also your rulers. But those things, which God before had showed by the mouth of all his prophets, that Christ should suffer, he hath so fulfilled. Repent ye therefore, and be converted, that your sins may be blotted out, when the times of refreshing shall come from the presence of the Lord; And he shall send Jesus Christ, which before was preached unto you: Whom the heaven must receive until the times of restitution of all things, which God hath spoken by the mouth of all his holy prophets since the world began. For Moses truly said unto the fathers, A prophet shall the Lord your God raise up unto you of your brethren, like unto me; him shall ye hear in all things whatsoever he shall say unto you. And it shall come to pass, that every soul, which will not hear that prophet, shall be destroyed from among the people. Yea, and all the prophets from Samuel and those that follow after, as many as have spoken, have likewise foretold of these days. Acts 3:17–24.

Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te teitte sen tietämättömyydestä, niin kuin myös teidän hallitusmiehenne. Mutta sen, minkä Jumala oli ennalta ilmoittanut kaikkien profeettojensa suun kautta, että Kristuksen piti kärsiä, hän on näin täyttänyt. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, jotta virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvojen edestä, ja että hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, Jeesuksen Kristuksen. Hänet taivaan tulee ottaa vastaan niihin asti, kunnes tulevat kaiken ennalleenasettamisen ajat, joista Jumala on puhunut kaikkien pyhien profeettojensa suun kautta maailman alusta asti. Sillä Mooses todella sanoi isille: Profeetan Herra, teidän Jumalanne, on herättävä teille teidän veljienne joukosta, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja tapahtuu, että jokainen sielu, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään kansan keskuudesta. Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja hänen jälkeensä tulleet, niin monet kuin ovat puhuneet, ovat myös ennustaneet näistä päivistä. Ap. t. 3:17–24.

The time of the end in the history of Moses was his birth, and it typified the birth of Christ. At the births of both Christ and of Moses there was an increase of knowledge that would test that generation. The knowledge of both their births led both the dragon power of Egypt and of Rome to attempt to kill the promised ones of prophecy. The shepherds on the hills, the wise men from the east represent those who understood the increase of knowledge at the time of the end.

Loppuaika Mooseksen historiassa oli hänen syntymänsä, ja se oli Kristuksen syntymän esikuva. Sekä Kristuksen että Mooseksen syntymän aikaan tapahtui tiedon lisääntyminen, joka oli koetteleva tuolle sukupolvelle. Tieto heidän kummankin syntymästä johti siihen, että sekä Egyptin että Rooman lohikäärmevalta pyrki surmaamaan profetian lupaamat henkilöt. Kukkuloilla olevat paimenet ja idästä tulleet tietäjät edustavat niitä, jotka ymmärsivät tiedon lisääntymisen lopun aikana.

What is commonly missed is that there are two waymarks in the time of the end. It was not only Moses that was born, but three years prior his brother Aaron was born. Six months before Christ was born his cousin John was born. 1798 is the most common recognition of the “time of the end,” and in 1798 the beast (the political apparatus) (the whore) had ridden upon through the Dark Ages was killed, and a year later the “woman” who had ridden that beast also died.

Yleisesti jää huomaamatta se, että lopun ajassa on kaksi tienviittaa. Ei ainoastaan Mooses syntynyt, vaan kolme vuotta aikaisemmin syntyi hänen veljensä Aaron. Kuusi kuukautta ennen Kristuksen syntymää syntyi hänen serkkunsa Johannes. Vuotta 1798 pidetään yleisimmin ”lopun ajan” tunnusmerkkinä, ja vuonna 1798 peto (poliittinen järjestelmä), jonka selässä portto oli ratsastanut läpi pimeän keskiajan, surmattiin, ja vuotta myöhemmin kuoli myös se ”nainen”, joka oli ratsastanut tuon pedon selässä.

In 1989 there were two presidents. Reagan ruled until the inauguration in 1989, and then Bush the first began his reign. The end of the twelve hundred and sixty years had been typified by the seventy years of captivity in Babylon, and when General Cyrus, the nephew of Darius, executed Belshazzar on the night of the feast, Darius was the actual king. Darius and Cyrus represent the two waymarks of that time of the end.

Vuonna 1989 oli kaksi presidenttiä. Reagan hallitsi aina vuoden 1989 virkaanastujaisiin saakka, ja sitten Bush vanhempi aloitti hallituskautensa. Tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen vuoden päättymistä oli esikuvallistanut seitsemänkymmenen vuoden vankeus Babylonissa, ja kun kenraali Kyyros, Dareioksen veljenpoika, surmasi Belsassarin juhlayönä, Darios oli varsinainen kuningas. Darios ja Kyyros edustavat tuon lopun ajan kahta tienviittaa.

The prophetic relationship between Moses and Aaron, John and Jesus, Darius and Cyrus, the papacy and the pope and Reagan and Bush are all sources of prophetic light when studied with the correct methodology. What we would point to here is that John, Jesus’ cousin, was the voice in the wilderness, which had been typified by Moses’ brother Aaron, who travelled into the wilderness to meet Moses, in order to be his voice.

Profeetallinen suhde Mooseksen ja Aaronin, Johanneksen ja Jeesuksen, Dareioksen ja Kyyroksen, paaviuden ja paavin sekä Reaganin ja Bushin välillä on kaikki profeetallisen valon lähde, kun niitä tutkitaan oikealla menetelmällä. Se, mihin tässä viittaisimme, on se, että Johannes, Jeesuksen serkku, oli ääni erämaassa, jota oli esikuvannut Mooseksen veli Aaron, joka matkasi erämaahan kohdatakseen Mooseksen tullakseen hänen äänekseen.

In the thirty-year period preceding Christ’s anointing, and for the thirty years preceding the antichrist, there is a waymark identifying a “voice.” For Christ it was the voice of John crying in the wilderness. In 533 Justinian made a decree identifying the antichrist as the corrector of heretics and the head of the church. Justinian’s decree was the “voice” that prepared for the Sunday law “decree” at the Council of Orleans in 538.

Kristuksen voitelua edeltäneen kolmenkymmenen vuoden ajanjakson aikana sekä antikristusta edeltäneiden kolmenkymmenen vuoden aikana on olemassa tienviitta, joka yksilöi ”äänen”. Kristuksen kohdalla se oli Johanneksen ääni, joka huusi erämaassa. Vuonna 533 Justinianus antoi asetuksen, jossa antikristus määriteltiin harhaoppisten oikaisijaksi ja kirkon pääksi. Justinianuksen asetus oli se ”ääni”, joka valmisti tietä Orléansin kirkolliskokouksessa vuonna 538 annetulle sunnuntailaki-”asetukselle”.

General Cyrus’ army was the voice identifying that Darius’ conquering of Babylon was imminent.

Kyyroksen kenraalin sotajoukko oli se ääni, joka ilmoitti, että Dareioksen Babylonin valloitus oli välittömästi edessä.

“The advent of the army of Cyrus before the walls of Babylon was to the Jews a sign that their deliverance from captivity was drawing nigh. More than a century before the birth of Cyrus, Inspiration had mentioned him by name, and had caused a record to be made of the actual work he should do in taking the city of Babylon unawares, and in preparing the way for the release of the children of the captivity. Through Isaiah the word had been spoken:

”Kyyroksen sotajoukon saapuminen Babylonin muurien eteen oli juutalaisille merkki siitä, että heidän vapautumisensa vankeudesta oli lähestymässä. Yli vuosisata ennen Kyyroksen syntymää Inspiraatio oli maininnut hänet nimeltä ja saattanut kirjoitettavaksi kertomuksen siitä todellisesta työstä, jonka hänen tuli tehdä yllättäessään Babylonin kaupungin ja valmistaessaan tien vankeuden lasten vapauttamiselle. Jesajan kautta oli puhuttu sana:”

“‘Thus saith the Lord to His anointed, to Cyrus, whose right hand I have holden, to subdue nations before him; … to open before him the two-leaved gates; and the gates shall not be shut; I will go before thee, and make the crooked places straight: I will break in pieces the gates of brass, and cut in sunder the bars of iron: and I will give thee the treasures of darkness, and hidden riches of secret places, that thou mayest know that I, the Lord, which call thee by thy name, am the God of Israel.’ Isaiah 45:1–3.” Prophets and Kings, 551.

”Näin sanoo Herra voidellullensa, Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä tartun kukistaakseni kansakuntia hänen edestään; … avatakseni hänen eteensä kaksilehtiset portit, niin etteivät portit ole suljetut; minä käyn sinun edelläsi ja teen mutkaiset paikat suoriksi; vaskiportit minä murskaan ja rautasalvat minä katkon; ja minä annan sinulle pimeyden aarteet ja salaisten kätköjen kalleudet, jotta tietäisit, että minä olen Herra, joka kutsun sinut nimeltäsi, minä olen Israelin Jumala.” Jesaja 45:1–3. Profeetat ja kuninkaat, 551.

When it is recognized that it is two witnesses or two waymarks by which a prophetic “time of the end,” is established, it can also be recognized that one of the two waymarks represents an identification, announcement or warning of the approaching history. Aaron, John, Cyrus, and Justinian represent a waymark that precedes the time of the end. The time of the end in 1798 is the end of the period represented from 1776 through to 1798. The waymark in the middle of that history is the voice crying in the wilderness for the approaching history. That history began with a publication rejecting the dictatorial rule of either a king or pope, and it ended with a publication representing the character of a dictator. The publication in the middle represented the “warning” of the coming history, and the warning was that the Constitution of the United States would be overturned at the end of the history.

Kun tunnustetaan, että profeetallinen ”lopun aika” vahvistetaan kahden todistajan tai kahden tienviitan kautta, voidaan myös tunnistaa, että toinen näistä kahdesta tienviitasta edustaa lähestyvän historian tunnistamista, julistusta tai varoitusta. Aaron, Johannes, Kyyros ja Justinianus edustavat tienviittaa, joka edeltää lopun aikaa. Lopun aika vuonna 1798 on sen ajanjakson päätepiste, jota kuvataan vuodesta 1776 vuoteen 1798 saakka. Tuon historian keskellä oleva tienviitta on ääni, joka huutaa erämaassa lähestyvän historian tähden. Tuo historia alkoi julkaisulla, joka hylkäsi joko kuninkaan tai paavin diktaattorisen hallintavallan, ja se päättyi julkaisuun, joka edusti diktaattorin luonnetta. Keskellä ollut julkaisu edusti tulevan historian ”varoitusta”, ja varoitus oli se, että Yhdysvaltain perustuslaki kumottaisiin historian lopussa.

That line of history began to be repeated in 1989, and it ends at the Sunday law when the warning from the wilderness two hundred years earlier in 1789 is rejected. 1989 was the time of the end at the end of verse forty, and it aligns with the time of the end in 1798. 1989 aligns with 1776, and the Sunday law represents 1798. In the middle of the history where the effect of every vision is accomplished, the history that began on September 11, 2001, and continues until the warning of 1789, is fulfilled and the Constitution is overturned. There must be a waymark in the middle, for God never changes. That waymark would represent a warning for the prophetic history that begins at the soon-coming Sunday law.

Tuo historian linja alkoi toistua vuonna 1989, ja se päättyy sunnuntailakiin, kun erämaasta kaksisataa vuotta aiemmin, vuonna 1789, annettu varoitus hylätään. Vuosi 1989 oli jakeen neljänkymmenen lopussa oleva lopun aika, ja se vastaa vuoden 1798 lopun aikaa. Vuosi 1989 vastaa vuotta 1776, ja sunnuntailaki edustaa vuotta 1798. Sen historian keskellä, jossa jokaisen näyn vaikutus täyttyy, täyttyy se historia, joka alkoi 11. syyskuuta 2001 ja jatkuu vuoden 1789 varoitukseen asti, ja perustuslaki kumotaan. Keskellä täytyy olla tienviitta, sillä Jumala ei koskaan muutu. Tuo tienviitta edustaisi varoitusta sille profeetalliselle historialle, joka alkaa pian tulevasta sunnuntailaista.

1989 marks the time of the end in verse forty that leads to the Sunday law in verse forty-one. The warning message that arrived after the time of the end, but before the Sunday law was September 11, 2001. It warns that at the conclusion of that period of history, the third Woe that arrived on September 11, 2001, and was immediately restrained, would strike again as an unexpected surprise, and thousands of cities would be destroyed. When that destruction arrives Satan would begin his marvelous work, and that work begins at the soon coming Sunday law.

Vuosi 1989 merkitsee jakeen neljäkymmentä lopun aikaa, joka johtaa jakeen neljäkymmentäyksi sunnuntailakiin. Varoitussanoma, joka saapui lopun ajan jälkeen mutta ennen sunnuntailakia, oli 11. syyskuuta 2001. Se varoittaa, että tuon historian ajanjakson päättyessä kolmas voi, joka saapui 11. syyskuuta 2001 ja joka välittömästi pidätettiin, iskisi jälleen odottamattomana yllätyksenä, ja tuhansia kaupunkeja tuhoutuisi. Kun tuo hävitys saapuu, Saatana aloittaisi ihmeellisen työnsä, ja tuo työ alkaa pian tulevassa sunnuntailaissa.

“O that God’s people had a sense of the impending destruction of thousands of cities, now almost given to idolatry! But many of those who should be proclaiming the truth are accusing and condemning their brethren. When the converting power of God comes upon minds, there will be a decided change. Men will have no inclination to criticize and tear down. They will not stand in a position that hinders the light from shining to the world. Their criticism, their accusing, will cease. The powers of the enemy are mustering for battle. Stern conflicts are before us. Press together, my brethren and sisters, press together. Bind up with Christ. ‘Say ye not, A confederacy, . . . neither fear ye their fear, nor be afraid. Sanctify the Lord of hosts himself; and let him be your fear, and let him be your dread. And he shall be for a sanctuary; but for a stone of stumbling and for a rock of offense to both the houses of Israel, for a gin and for a snare to the inhabitants of Jerusalem. And many among them shall stumble, and fall, and be broken, and be snared, and be taken.’

”Oi, jospa Jumalan kansalla olisi taju tuhansia kaupunkeja uhkaavasta lähestyvästä hävityksestä, kaupunkeja, jotka nyt ovat lähes epäjumalanpalvelukselle annetut! Mutta monet niistä, joiden tulisi julistaa totuutta, syyttävät ja tuomitsevat veljiään. Kun Jumalan kääntävä voima tulee ihmismielten ylle, tapahtuu ratkaiseva muutos. Ihmisillä ei ole enää halua arvostella ja repiä maahan. He eivät asetu sellaiseen asemaan, joka estää valoa loistamasta maailmalle. Heidän arvostelunsa, heidän syyttelynsä, lakkaa. Vihollisen voimat kokoontuvat taisteluun. Ankaria taisteluita on edessämme. Tulkaa lähekkäin, veljeni ja sisareni, tulkaa lähekkäin. Sitoutukaa Kristukseen. ’Älkää sanoko: Salaliitto,... älkääkä pelätkö sitä, mitä tämä kansa pelkää, älkääkä vavisko. Herra Sebaot pitäkää pyhänä; hän olkoon teidän pelkonne, hän olkoon teidän kauhistuksenne. Ja hän on oleva pyhäkkö; mutta kompastuskivi ja loukkauksen kallio molemmille Israelin heimoille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Ja monet heidän joukossaan kompastuvat, kaatuvat ja murskautuvat, takertuvat paulaan ja tulevat vangituiksi.’

“The world is a theater. The actors, its inhabitants, are preparing to act their part in the last great drama. God is lost sight of. With the great masses of mankind there is no unity, except as men confederate to accomplish their selfish purposes. God is looking on. His purposes in regard to his rebellious subjects will be fulfilled. The world has not been given into the hands of men, though God is permitting the elements of confusion and disorder to bear sway for a season. A power from beneath is working to bring about the last great scenes in the drama,—Satan coming as Christ, and working with all deceivableness of unrighteousness in those who are binding themselves together in secret societies. Those who are yielding to the passion for confederation are working out the plans of the enemy. The cause will be followed by the effect.

”Maailma on näyttämö. Sen asukkaat, näyttelijät, valmistautuvat esittämään osansa viimeisessä suuressa draamassa. Jumala on kadotettu näkyvistä. Ihmiskunnan suurten joukkojen keskuudessa ei ole mitään ykseyttä, paitsi silloin kun ihmiset liittoutuvat toteuttaakseen itsekkäitä tarkoitusperiään. Jumala katsoo tätä kaikkea. Hänen tarkoituksensa kapinallisten alamaistensa suhteen täyttyvät. Maailmaa ei ole annettu ihmisten käsiin, vaikka Jumala sallii sekasorron ja epäjärjestyksen voimien hallita jonkin aikaa. Alhaalta tuleva voima toimii saattaakseen päätökseen draaman viimeiset suuret kohtaukset,—Saatana esiintyen Kristuksena ja vaikuttaen kaikella vääryyden eksytyksellä niissä, jotka sitovat itsensä yhteen salaseuroissa. Ne, jotka antautuvat liittoutumisen himolle, toteuttavat vihollisen suunnitelmia. Syyttä seuraa seuraus.”

“Transgression has almost reached its limit. Confusion fills the world, and a great terror is soon to come upon human beings. The end is very near. We who know the truth should be preparing for what is soon to break upon the world as an overwhelming surprise.” Review and Herald, September 10, 1903.

”Rikkomus on melkein saavuttanut täyden mittansa. Sekasorto täyttää maailman, ja suuri kauhu on pian kohtaava ihmisiä. Loppu on aivan lähellä. Meidän, jotka tunnemme totuuden, tulisi valmistautua siihen, mikä pian kohtaa maailman musertavana yllätyksenä.” Review and Herald, 10. syyskuuta 1903.

The warning that was typified by the introduction of the Constitution in 1789, is the warning of the third angel, which returns to the second Kadesh, when the sealing of the one hundred and forty-four thousand begins. That warning is the warning of the first voice of Revelation chapter eighteen, and not only did the great buildings of New York City come down at that time, but the very essence of the Constitution was changed. The Constitution was written and based upon English law, whose basic philosophy can be simply defined as “a person is innocent, until proven guilty.” The Constitution was written for the purpose of rejecting what is known as Roman law, whose basic philosophy can be simply defined as “a person is guilty, until proven innocent.”

Varoitus, jota perustuslain käyttöönotto vuonna 1789 esikuvallisesti kuvasi, on kolmannen enkelin varoitus, joka palaa toiseen Kaadekseen, kun sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöiminen alkaa. Tämä varoitus on Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun ensimmäisen äänen varoitus, eikä ainoastaan New York Cityn suuret rakennukset sortuneet tuona aikana, vaan itse perustuslain olemus muuttui. Perustuslaki laadittiin ja perustui englantilaiseen lakiin, jonka perusfilosofia voidaan yksinkertaisesti määritellä näin: ”ihminen on syytön, kunnes hänet todistetaan syylliseksi.” Perustuslaki laadittiin torjumaan se, mikä tunnetaan roomalaisena lakina ja jonka perusfilosofia voidaan yksinkertaisesti määritellä näin: ”ihminen on syyllinen, kunnes hänet todistetaan syyttömäksi.”

The warning from the wilderness in 1789, represented by the Constitution, represents the warning of September 11, 2001, and not only did the burning buildings mark that history with a literal fulfillment, but the passage (speaking) of the Patriot Act also represented the warning.

Erämaasta tullut varoitus vuonna 1789, jota perustuslaki edustaa, edustaa syyskuun 11. päivän 2001 varoitusta, eikä ainoastaan palavien rakennusten ilmestyminen merkinnyt tuota historiaa kirjaimellisella täyttymyksellä, vaan myös Patriot Actin läpimeno (puhuminen) edusti tätä varoitusta.

The Patriot Act (Uniting and Strengthening America by Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of 2001) was introduced in the United States Congress shortly after the terrorist attacks on September 11, 2001. The bill was introduced in the House of Representatives on October 23, 2001, and in the Senate on October 24, 2001. It was signed into law by President George W. Bush on October 26, 2001. The Patriot Act aimed to enhance the government’s ability to investigate and prevent acts of terrorism and expand surveillance and law enforcement powers, and it rejected the basic and fundamental principle of English law that identifies that a man is innocent, until proven guilty. It is still used today by the elite within the government to circumvent due process of law, privacy and fair trials.

Patriot Act (Uniting and Strengthening America by Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of 2001) esiteltiin Yhdysvaltain kongressissa pian 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Lakiesitys esiteltiin edustajainhuoneessa 23. lokakuuta 2001 ja senaatissa 24. lokakuuta 2001. Presidentti George W. Bush vahvisti sen laiksi 26. lokakuuta 2001. Patriot Actin tarkoituksena oli vahvistaa hallituksen kykyä tutkia terroritekoja ja estää niitä sekä laajentaa valvonta- ja lainvalvontavaltuuksia, ja se hylkäsi englantilaisen oikeuden perustavanlaatuisen periaatteen, jonka mukaan ihminen on syytön, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen. Hallituksen eliitti käyttää sitä yhä nykyään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin menettelytapojen, yksityisyyden suojan ja reilujen oikeudenkäyntien kiertämiseen.

We will continue this study in our next article.

Jatkamme tätä tutkistelua seuraavassa artikkelissamme.

“What is our condition in this fearful and solemn time? Alas, what pride is prevailing in the church, what hypocrisy, what deception, what love of dress, frivolity, and amusement, what desire for the supremacy! All these sins have clouded the mind, so that eternal things have not been discerned. Shall we not search the Scripture, that we may know where we are in this world’s history? Shall we not become intelligent in regard to the work that is being accomplished for us at this time, and the position that we as sinners should occupy while this work of atonement is going forward? If we have any regard for our souls’ salvation, we must make a decided change. We must seek the Lord with true penitence; we must with deep contrition of soul confess our sins, that they may be blotted out.

”Mikä on tilamme tänä peljättävänä ja juhlallisena aikana? Voi, miten ylpeys vallitsee seurakunnassa, miten ulkokultaisuus, miten petos, miten rakkaus pukeutumiseen, kevytmielisyyteen ja huvitteluun, miten halu ylivallan saavuttamiseen! Kaikki nämä synnit ovat hämärtäneet mielen, niin ettei iankaikkisia asioita ole havaittu. Emmekö tutkisi Raamattua, jotta tietäisimme, missä olemme tämän maailman historian kulussa? Emmekö tulisi ymmärtäväisiksi sen työn suhteen, jota meidän hyväksemme tänä aikana toimitetaan, ja sen aseman suhteen, joka meidän syntisinä tulee ottaa, samalla kun tämä sovitustyö on käynnissä? Jos meillä on mitään huolta sielujemme pelastuksesta, meidän on tehtävä ratkaiseva muutos. Meidän on etsittävä Herraa totisessa katumuksessa; meidän on sielun syvässä murtuneisuudessa tunnustettava syntimme, jotta ne pyyhittäisiin pois.

“We must no longer remain upon the enchanted ground. We are fast approaching the close of our probation. Let every soul inquire, How do I stand before God? We know not how soon our names may be taken into the lips of Christ, and our cases be finally decided. What, oh, what will these decisions be! Shall we be counted with the righteous, or shall we be numbered with the wicked?

”Me emme saa enää viipyä lumotulla maalla. Koetusaikamme päättyminen lähestyy nopeasti. Tutkikoon jokainen sielu: Mikä on tilani Jumalan edessä? Emme tiedä, kuinka pian nimemme voidaan ottaa Kristuksen huulille ja meidän asiamme lopullisesti ratkaista. Millaisia, oi millaisia nämä päätökset tulevat olemaan! Luetaanko meidät vanhurskaiden joukkoon, vai luetaanko meidät jumalattomien joukkoon?

“Let the church arise, and repent of her back-slidings before God. Let the watchmen awake, and give the trumpet a certain sound. It is a definite warning that we have to proclaim. God commands his servants, ‘Cry aloud, spare not, lift up thy voice like a trumpet, and show my people their transgression, and the house of Jacob their sins.’ The attention of the people must be gained; unless this can be done, all effort is useless; though an angel from heaven should come down and speak to them, his words would do no more good than if he were speaking into the cold ear of death. The church must arouse to action. The Spirit of God can never come in until she prepares the way. There should be earnest searching of heart. There should be united, persevering prayer, and through faith a claiming of the promises of God. There should be, not a clothing of the body with sackcloth, as in ancient times, but a deep humiliation of soul. We have not the first reason for self-congratulation and self exaltation. We should humble ourselves under the mighty hand of God. He will appear to comfort and bless the true seekers.

”Nouskoon seurakunta ja tehköön parannuksen luopumuksistaan Jumalan edessä. Herätkööt vartijat ja antakoot pasuunalle selvä ääni. Tämä on määrätty varoitus, joka meidän on julistettava. Jumala käskee palvelijoitaan: ’Huuda kurkun täydeltä, älä säästä, korota äänesi kuin pasuuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän rikkomuksensa ja Jaakobin heimolle heidän syntinsä.’ Kansan huomio on saatava; ellei sitä voida tehdä, kaikki ponnistus on turhaa; vaikka enkeli taivaasta astuisi alas ja puhuisi heille, hänen sanansa eivät hyödyttäisi enempää kuin jos hän puhuisi kuoleman kylmään korvaan. Seurakunnan on herättävä toimintaan. Jumalan Henki ei voi koskaan tulla sisään, ennen kuin se valmistaa tien. Sydäntä on tutkittava vakavasti. Tulee olla yksimielistä, hellittämätöntä rukousta sekä uskon kautta Jumalan lupausten omistamista. Tulee olla, ei ruumiin pukemista säkkiin muinaisten aikojen tapaan, vaan sielun syvää nöyrtymistä. Meillä ei ole ensimmäistäkään syytä itsensä onnitteluun ja itsensä korottamiseen. Meidän tulee nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle. Hän ilmestyy lohduttamaan ja siunaamaan niitä, jotka häntä totisesti etsivät.”

“The work is before us; will we engage in it? We must work fast, we must go steadily forward. We must be preparing for the great day of the Lord. We have no time to lose, no time to be engaged in selfish purposes. The world is to be warned. What are we doing as individuals to bring the light before others? God has left to every man his work; everyone has a part to act, and we cannot neglect this work except at the peril of our souls.

Työ on edessämme; ryhdymmekö siihen? Meidän on työskenneltävä nopeasti, meidän on mentävä vakaasti eteenpäin. Meidän on valmistauduttava Herran suureen päivään. Meillä ei ole aikaa hukattavana, ei aikaa omien itsekkäiden tarkoitusperien ajamiseen. Maailmaa on varoitettava. Mitä me yksilöinä teemme saattaaksemme valon toisten eteen? Jumala on jättänyt jokaiselle ihmiselle hänen työnsä; jokaisella on osansa suoritettavana, emmekä voi laiminlyödä tätä työtä saattamatta sieluamme vaaraan.

“O my brethren, will you grieve the Holy Spirit, and cause it to depart? Will you shut out the blessed Saviour, because you are unprepared for his presence? Will you leave souls to perish without the knowledge of the truth, because you love your ease too well to bear the burden that Jesus bore for you? Let us awake out of sleep. ‘Be sober, be vigilant; because your adversary the Devil, as a roaring lion, walketh about, seeking whom he may devour.’” Review and Herald, March 22, 1887.

”Oi veljeni, tahdotteko murehduttaa Pyhän Hengen ja saada sen poistumaan? Tahdotteko sulkea ulkopuolelle autuaan Vapahtajan, koska ette ole valmistautuneet hänen läsnäoloonsa? Jätättekö sielut menehtymään ilman totuuden tuntemusta, koska rakastatte mukavuuttanne liian paljon kantaaksenne sitä taakkaa, jonka Jeesus kantoi teidän puolestanne? Herätkäämme unesta. ’Olkaa raittiit, valvokaa; sillä teidän vastustajanne, Perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva leijona etsien, kenet saisi niellä.’” Review and Herald, 22. maaliskuuta 1887.