We have been considering the history represented in verse forty of Daniel chapter eleven. We are now addressing the internal line of history within the verse which represents the history of the Protestant horn of the earth beast. We are employing the joining of Ezekiel’s two sticks in chapter thirty-seven as the point of reference to identify the mystery of God, by Christ in joining His divinity with humanity when the third angel arrives. Line upon line, the message of the mystery of God that John identified as finishing during the sounding of the seventh trumpet, was specifically sent to Laodicea by the apostle Paul. Ezekiel, John and Paul’s testimony aligns with the same mystery of God that was represented in the message of Jones and Waggoner in 1888, which was the message to Laodicea.

Olemme tarkastelleet Danielin kirjan yhdestoista luvun neljännessäkymmenennessä jakeessa esitettyä historiaa. Käsittelemme nyt jakeen sisäistä historialinjaa, joka kuvaa maan pedon protestanttisen sarven historiaa. Käytämme viittauskohtana Hesekielin kirjan kolmannenkymmenennenseitsemännen luvun kahden sauvan yhdistämistä tunnistaaksemme Jumalan salaisuuden, jonka Kristus toteuttaa yhdistäessään jumaluutensa ihmisyyteen kolmannen enkelin saapuessa. Rivi rivin päälle, sanoma Jumalan salaisuudesta, jonka Johanneksen mukaan oli määrä päättyä seitsemännen pasuunan soidessa, lähetettiin nimenomaisesti Laodikealle apostoli Paavalin kautta. Hesekielin, Johanneksen ja Paavalin todistus on yhtäpitävä saman Jumalan salaisuuden kanssa, joka esitettiin Jonesin ja Waggonerin sanomassa vuonna 1888; se oli sanoma Laodikealle.

For I would that ye knew what great conflict I have for you, and for them at Laodicea, and for as many as have not seen my face in the flesh; That their hearts might be comforted, being knit together in love, and unto all riches of the full assurance of understanding, to the acknowledgment of the mystery of God, and of the Father, and of Christ; In whom are hid all the treasures of wisdom and knowledge. Colossians 2:1–3.

Sillä minä tahtoisin, että tietäisitte, kuinka suuri taistelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten tähden sekä kaikkien niiden tähden, jotka eivät ole nähneet minun kasvojani lihassa; että heidän sydämensä saisivat lohdutusta, liittyneinä yhteen rakkaudessa, ja pääsisivät kaiken ymmärryksen täyden varmuuden koko rikkauteen, Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseen; jossa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Kolossalaiskirje 2:1–3.

The work of atonement, of joining the two sticks of divinity and humanity began when the third angel arrived, but Paul is addressing the final and perfect fulfillment of the joining of the two sticks which is the mystery of God. He therefore identifies the message as the message to Laodicea that first arrived in 1856, and then was repeated in 1888, and then found its perfect fulfillment on September 11, 2001. Paul identifies the temple in a twofold nature, when he presented the mystery of God, which was to be finished in the sounding of the seventh trumpet. He divides that mystery into a head and a body.

Sovitustyö, jumaluuden ja ihmisyyden kahden sauvan yhteen liittäminen, alkoi, kun kolmas enkeli saapui, mutta Paavali käsittelee sen kahden sauvan yhteen liittämisen lopullista ja täydellistä täyttymystä, joka on Jumalan salaisuus. Sen tähden hän samastaa sanoman Laodikealle annettuun sanomaan, joka tuli ensimmäisen kerran vuonna 1856, sitten toistettiin vuonna 1888 ja lopulta saavutti täydellisen täyttymyksensä 11. syyskuuta 2001. Paavali esittää temppelin kaksinaisessa luonteessa tuodessaan esiin Jumalan salaisuuden, jonka tuli tulla päätökseen seitsemännen pasuunan soidessa. Hän jakaa tuon salaisuuden päähän ja ruumiiseen.

And he is the head of the body, the church: who is the beginning, the firstborn from the dead; that in all things he might have the preeminence. For it pleased the Father that in him should all fulness dwell; And, having made peace through the blood of his cross, by him to reconcile all things unto himself; by him, I say, whether they be things in earth, or things in heaven. And you, that were sometime alienated and enemies in your mind by wicked works, yet now hath he reconciled In the body of his flesh through death, to present you holy and unblameable and unreproveable in his sight: If ye continue in the faith grounded and settled, and be not moved away from the hope of the gospel, which ye have heard, and which was preached to every creature which is under heaven; whereof I Paul am made a minister; Who now rejoice in my sufferings for you, and fill up that which is behind of the afflictions of Christ in my flesh for his body’s sake, which is the church: Whereof I am made a minister, according to the dispensation of God which is given to me for you, to fulfil the word of God. Colossians 1:18–25.

Ja hän on ruumiin, seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa, että hänellä olisi kaikessa ensisijaisuus. Sillä Isä näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä, ja että hän, tehtyään rauhan ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi kaikki itsensä kanssa, hänen kauttaan, sanon minä, sekä maan päällä olevat että taivaissa olevat. Ja teidät, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne vihollisia pahoissa teoissa, hän on nyt sovittanut Poikansa lihallisessa ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, ettekä horju pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet ja jota on saarnattu kaikille luoduille taivaan alla; jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut, ja nyt iloitsen kärsimyksistäni teidän tähtenne ja täytän lihassani sen, mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, hänen ruumiinsa tähden, joka on seurakunta. Sen palvelijaksi minä olen tullut Jumalan taloudenhoidon mukaan, joka on minulle annettu teitä varten, täyttääkseni Jumalan sanan. Kolossalaisille 1:18–25.

Christ is the head, which is to have preeminence in all things, and His church is the body. Together the head and the body represent the combination of divinity with humanity, and another important fact is also identified. The relation of the head and the body, is that the head is to have the preeminence over the body. With mankind, who were created in God’s image, the higher powers (the head), are to have rulership over the lower powers (the body.) Together they form one being, or in the terminology of the temple which John was to measure, they represent the holy place (humanity, the body), and the Most Holy Place (divinity, the head). How these two are joined together into “one stick”, or one body is the work of “at-One-ment.” Paul continues:

Kristus on pää, jonka tulee olla ensisijainen kaikessa, ja Hänen kirkkonsa on ruumis. Yhdessä pää ja ruumis edustavat jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymistä, ja myös toinen tärkeä tosiasia tulee ilmi. Pään ja ruumiin välinen suhde on se, että pään tulee olla ensisijaisessa asemassa ruumiiseen nähden. Ihmisen kohdalla, joka luotiin Jumalan kuvaksi, korkeampien voimien (pään) tulee hallita alempia voimia (ruumista). Yhdessä ne muodostavat yhden olennon, tai siinä temppeliä koskevassa sanastossa, jota Johanneksen tuli mitata, ne edustavat pyhää paikkaa (ihmisyyttä, ruumista) ja kaikkeinpyhintä (jumaluutta, päätä). Se, kuinka nämä kaksi liitetään yhteen ”yhdeksi puuksi” eli yhdeksi ruumiiksi, on ”sovituksen” työ. Paavali jatkaa:

Whereof I am made a minister, according to the dispensation of God which is given to me for you, to fulfil the word of God; Even the mystery which hath been hid from ages and from generations, but now is made manifest to his saints: To whom God would make known what is the riches of the glory of this mystery among the Gentiles; which is Christ in you, the hope of glory: Whom we preach, warning every man, and teaching every man in all wisdom; that we may present every man perfect in Christ Jesus: Whereunto I also labour, striving according to his working, which worketh in me mightily. Colossians 1:25–29.

Jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan taloudenhoidon mukaan, joka on minulle teitä varten annettu, täyttääkseni Jumalan sanan; sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä aikakausista ja sukupolvista asti, mutta joka nyt on tehty ilmeiseksi hänen pyhillensä; joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, mikä on tämän salaisuuden kirkkauden rikkaus pakanain keskuudessa: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikessa viisaudessa, asettaaksemme jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa Jeesuksessa. Sitä varten minä myös vaivaa näen, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka voimallisesti vaikuttaa minussa. Kolossalaiskirje 1:25–29.

The perfection of the one hundred and forty-four thousand, which presents “every man perfect in Christ” is the “mystery of God,” which is the combination of divinity with humanity, or as Paul states it, is “Christ in” humanity “the hope of glory.” In the days of the sounding of the Seventh Trumpet that mystery is accomplished. When Ezekiel identifies that joining, he employs two sticks, one for the northern kingdom and one for the southern kingdom to identify the symbolic link, which represents the temple by the number “forty-six.” The stick of the symbolic link of “forty-six,” is to be joined with the symbolic link of “two hundred and twenty.”

Sadan neljänkymmenenneljän tuhannen täydellistyminen, joka esittää ”jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa”, on ”Jumalan salaisuus”, joka on jumaluuden yhdistyminen ihmisyyteen, eli niin kuin Paavali sen ilmaisee, ”Kristus” ihmisyydessä, ”kirkkauden toivo”. Seitsemännen pasuunan soimisen päivinä tuo salaisuus tulee päätökseensä. Kun Hesekiel yksilöi tuon yhdistymisen, hän käyttää kahta sauvaa, toista pohjoista valtakuntaa ja toista eteläistä valtakuntaa varten, osoittamaan vertauskuvallista yhdyssidettä, joka edustaa temppeliä luvulla ”neljäkymmentäkuusi”. Vertauskuvallisen yhdyssiteen ”neljäkymmentäkuusi” sauva on liitettävä vertauskuvalliseen yhdyssiteeseen ”kaksisataakaksikymmentä”.

Two hundred and twenty is the symbol of divinity combined with humanity. From the publishing of the King James Bible in 1611, unto the first presentation of Miller’s message in 1831 and thereafter the publishing of the message in 1833 in the Vermont Telegraph, is two hundred and twenty years. Miller’s message was the formalization of the increase of knowledge that was derived from the Bible, when the book of Daniel was unsealed in 1798. At the beginning date of 1611, there was a divine document published and at the ending date of 1831 there was a human publication based upon the divine truth that was unsealed in 1798.

Kaksisataakaksikymmentä on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymisen symboli. Kuningas Jaakon Raamatun julkaisemisesta vuonna 1611 Millerin sanoman ensimmäiseen esittämiseen vuonna 1831 ja siitä edelleen sanoman julkaisemiseen vuonna 1833 Vermont Telegraphissa on kaksisataakaksikymmentä vuotta. Millerin sanoma oli sen tiedon lisääntymisen muodollistaminen, joka oli saatu Raamatusta, kun Danielin kirja avattiin sineteistään vuonna 1798. Alkuvuonna 1611 julkaistiin jumalallinen asiakirja, ja päätösvuonna 1831 oli ihmisperäinen julkaisu, joka perustui siihen jumalalliseen totuuteen, joka oli avattu sineteistään vuonna 1798.

Those three dates represent not only two hundred and twenty years, but also the structure of the Hebrew word “Truth”, which is created by combining the first, thirteenth and last letters of the Hebrew alphabet to create the word “Truth.” A divine publication at the beginning and a human publication at the ending, and 1798 represents an increase of knowledge which would manifest a class of wicked persons who rejected that knowledge, and thus represented the thirteenth letter, which is a symbol of rebellion. That link of two hundred and twenty years was established in the movement of the first angel, and the movement of the third angel provides a second witness.

Nuo kolme päivämäärää edustavat paitsi kahtasataakahtakymmentä vuotta, myös heprealaisen sanan ”Totuus” rakennetta, joka muodostuu yhdistämällä heprealaisen aakkoston ensimmäinen, kolmastoista ja viimeinen kirjain sanan ”Totuus” muodostamiseksi. Jumalallinen julkaisu alussa ja inhimillinen julkaisu lopussa, ja vuosi 1798 edustaa tiedon lisääntymistä, joka toisi näkyviin jumalattomien henkilöiden luokan, joka hylkäsi tuon tiedon ja edusti siten kolmattatoista kirjainta, joka on kapinan vertauskuva. Tuo kahdensadankahdenkymmenen vuoden yhteys vahvistettiin ensimmäisen enkelin liikkeessä, ja kolmannen enkelin liike tarjoaa toisen todistajan.

In 1776, the divine document, the Declaration of Independence, was published and two hundred and twenty years later, in 1996, a human document The Time of the End magazine was published. The human document was derived from the increase of knowledge that was produced at the time of the end in 1989, which, as with 1798, produced a rebellion to the divine message represented by the Declaration of Independence. The increase of knowledge in 1996, identified the future for America as it loses the freedom and independence it had declared in 1776 at the soon coming Sunday law. This provides a second witness that the number two hundred and twenty represents the combination of divinity with humanity, and that second witness was set forth with the signature of “Truth,” and was represented by a first witness in the history of the first angel (the first), and the second witness in the history of the third angel (the last).

Vuonna 1776 julkaistiin jumalallinen asiakirja, Itsenäisyysjulistus, ja kaksisataa kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1996, julkaistiin inhimillinen asiakirja, The Time of the End -lehti. Inhimillinen asiakirja johdettiin tiedon lisääntymisestä, joka tuotettiin lopun aikana vuonna 1989 ja joka, kuten vuonna 1798, synnytti kapinan sitä jumalallista sanomaa vastaan, jota Itsenäisyysjulistus edusti. Vuoden 1996 tiedon lisääntyminen osoitti Amerikan tulevaisuuden sen menettäessä sen vapauden ja itsenäisyyden, jonka se oli julistanut vuonna 1776 pian tulevan sunnuntailain myötä. Tämä antaa toisen todistuksen siitä, että luku kaksisataa kaksikymmentä edustaa jumaluuden ja ihmisyyden yhdistelmää, ja tuo toinen todistus esitettiin “Truthin” allekirjoituksella; sitä edusti ensimmäinen todistus ensimmäisen enkelin historiassa (ensimmäinen) ja toinen todistus kolmannen enkelin historiassa (viimeinen).

1776 also marked the beginning of a period that preceded the actual beginning of the earth beast as the sixth kingdom of Bible prophecy. In that preparation period the signature of truth was once again identified by 1776, marking the beginning of the United States, and 1798 marking the beginning of the United States as the sixth kingdom of Bible prophecy. In the middle of that beginning and ending history, 1789 marked the center letter as thirteen colonies ratified the Constitution. Each of the three dates represent the “speaking” of the United States; with the Declaration of Independence in 1776, the Constitution in 1789, and the Alien and Sedition Acts in 1798. That history represents twenty-two years, which is a tithe or a tenth of two hundred and twenty, so it also represents a symbol of the combination of Divinity with humanity.

Vuosi 1776 merkitsi myös sen ajanjakson alkua, joka edelsi maapetona ilmenevän vallan varsinaista alkua raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana. Tuona valmistavan kauden aikana totuuden allekirjoitus tunnistettiin jälleen vuodesta 1776, joka merkitsi Yhdysvaltojen alkua, ja vuodesta 1798, joka merkitsi Yhdysvaltojen alkua raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana. Tuon alku- ja loppuhistorian keskellä vuosi 1789 merkitsi keskimmäistä kirjainta, kun kolmetoista siirtokuntaa ratifioi perustuslain. Kukin näistä kolmesta vuosiluvusta edustaa Yhdysvaltojen ”puhumista”: vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksella, vuoden 1789 perustuslailla ja vuoden 1798 Alien and Sedition Acts -laeilla. Tuo historia käsittää kaksikymmentäkaksi vuotta, mikä on kahdensadankahdenkymmenen kymmenys eli kymmenesosa, joten se edustaa myös jumaluuden ja ihmisyyden yhdistelmän symbolia.

Its representation is of the history of the earth beast who is portrayed as beginning as a lamb (divinity), and ending as a dragon (humanity). 1776 begins with the Declaration of Independence marking divinity and the Alien and Sedition Acts represent humanity, and in those twenty-two years that preceded the beginning of the earth beast’s reign as the sixth kingdom of Bible prophecy, the transition from the lamb to the dragon is typified.

Se esittää maapetona kuvatun vallan historiaa: se alkaa karitsana (jumaluus) ja päättyy lohikäärmeenä (ihmisyys). Vuosi 1776 alkaa itsenäisyysjulistuksella, joka merkitsee jumaluutta, ja Alien and Sedition Acts edustavat ihmisyyttä; noiden kahdenkymmenenkahden vuoden aikana, jotka edelsivät maapetovallan hallituskauden alkua raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana, karitsasta lohikäärmeeksi tapahtuva siirtymä tulee esikuvallisesti ilmi.

The beginning of the twenty-five hundred and twenty years of judgment against the southern kingdom of Judah, is connected with the beginning of the twenty-three hundred years of Daniel chapter eight, verse fourteen. The trampling down of the sanctuary and host in Judah began in 677 BC, and the twenty-three hundred year prophecy began two hundred and twenty years later in 457 BC. The stick of the southern kingdom of Judah is linked with the symbol of forty-six to the northern kingdom, and also linked to the twenty-three hundred years by the link of two-hundred and twenty.

Kaksituhatta viidensadan kahdenkymmenen vuoden mittaisen tuomion alku eteläistä Juudan valtakuntaa vastaan liittyy Danielin kirjan kahdeksannen luvun neljännentoista jakeen kahdentuhannen kolmensadan vuoden alkuun. Pyhäkön ja joukon tallaaminen Juudassa alkoi vuonna 677 eKr., ja kahdentuhannen kolmensadan vuoden profetia alkoi kaksisataakaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 457 eKr. Eteläisen Juudan valtakunnan sauva on yhdistetty pohjoiseen valtakuntaan luvun neljäkymmentäkuusi symbolilla, ja se on myös yhdistetty kahteentuhanteen kolmeensataan vuoteen kahdensadan kahdenkymmenen yhteyden kautta.

Paul claimed to be the minister of the dispensation of God, and then defined the dispensation he was a minister of as the mystery of God, which is Christ in you the hope of glory. He further addresses this truth when writing to Timothy.

Paavali sanoi olevansa Jumalan taloudenhoidon palvelija ja määritteli sitten sen taloudenhoidon, jonka palvelija hän oli, Jumalan salaisuudeksi, joka on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Tätä totuutta hän käsittelee edelleen kirjoittaessaan Timoteukselle.

And without controversy great is the mystery of godliness: God was manifest in the flesh, justified in the Spirit, seen of angels, preached unto the Gentiles, believed on in the world, received up into glory. 1 Timothy 3:16.

Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Jumala ilmestyi lihassa, vanhurskautettiin Hengessä, nähtiin enkelien keskuudessa, saarnattiin pakanoille, häneen uskottiin maailmassa, otettiin ylös kirkkauteen. 1. Timoteukselle 3:16.

Paul here says that the mystery of godliness is God manifest in the flesh. God is the Head, and the flesh is the body. The mystery of godliness is Christ in the believer, it is the joining of divinity with humanity. Paul also uses the metaphor of marriage as did Hosea.

Paavali sanoo tässä, että jumalisuuden salaisuus on Jumala ilmestyneenä lihassa. Jumala on pää, ja liha on ruumis. Jumalisuuden salaisuus on Kristus uskovassa; se on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistyminen. Paavali käyttää myös avioliiton vertauskuvaa, samoin kuin Hoosea.

For we are members of his body, of his flesh, and of his bones. For this cause shall a man leave his father and mother, and shall be joined unto his wife, and they two shall be one flesh. This is a great mystery: but I speak concerning Christ and the church. Ephesians 5:30–32.

Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä, hänen lihaansa ja hänen luitansa. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta. Efesolaiskirje 5:30–32.

In chapter thirty-seven, when Ezekiel identifies the covenant of the last days, which is the renewed covenant with those identified as the one hundred and forty-four thousand, he provides an illustration of the joining of two sticks. Those two sticks, line upon line, include Hosea and Paul’s marriage metaphor. When they were joined together, they were to be no more two nations, but one nation, forever.

Kolmannessakymmenennessäseitsemännessä luvussa, kun Hesekiel yksilöi viimeisten päivien liiton, joka on uudistettu liitto niiden kanssa, jotka on tunnistettu sadaksineljäksikymmeneksineljätuhanneksi, hän esittää kuvauksen kahden sauvan yhteen liittämisestä. Nuo kaksi sauvaa, rivi rivin päälle, sisältävät Hoosean ja Paavalin avioliittometaforan. Kun ne liitettiin yhteen, niiden ei enää tullut olla kaksi kansakuntaa, vaan yksi kansakunta, iankaikkisesti.

And I will make them one nation in the land upon the mountains of Israel; and one king shall be king to them all: and they shall be no more two nations, neither shall they be divided into two kingdoms any more at all: Neither shall they defile themselves any more with their idols, nor with their detestable things, nor with any of their transgressions: but I will save them out of all their dwelling places, wherein they have sinned, and will cleanse them: so shall they be my people, and I will be their God. Ezekiel 37:22, 23.

Ja minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla; ja yksi kuningas on oleva heidän kaikkien kuninkaansa; eivätkä he enää ole kaksi kansaa, eivätkä he enää milloinkaan jakaudu kahdeksi valtakunnaksi. Eivätkä he enää saastuta itseään epäjumalillaan eivätkä iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillaan; vaan minä pelastan heidät kaikista heidän asuinpaikoistaan, joissa he ovat tehneet syntiä, ja puhdistan heidät; niin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Hesekiel 37:22, 23.

The joining together of Ezekiel identifies when they are no more divided, nor do they sin any longer, when they are cleansed, and when God is their only God, and they have only one king. On October 22, the Messenger of the Covenant suddenly came to the temple to “cleanse” His people. He came to receive a kingdom, whose people according to Peter were then to be a kingdom of priests and kings. On that date the bridegroom also came to the marriage, which is the mystery Paul and Hosea identify, which represents the combination of divinity with humanity. John identifies that the mystery, which Paul identifies as “Christ in you, the hope of glory,” would be finished in the days of the sounding of the seventh angel.

Hesekielin yhteen liittäminen osoittaa, milloin he eivät enää ole jakautuneita eivätkä enää tee syntiä, milloin heidät puhdistetaan ja milloin Jumala on heidän ainoa Jumalansa ja heillä on vain yksi kuningas. Lokakuun 22. päivänä liiton Sanansaattaja tuli äkisti temppeliin ”puhdistamaan” kansansa. Hän tuli saadakseen valtakunnan, jonka kansan tuli Pietarin mukaan silloin olla pappien ja kuninkaiden valtakunta. Sinä päivänä ylkä tuli myös häihin, jotka ovat se salaisuus, jonka Paavali ja Hoosea osoittavat ja joka kuvaa jumaluuden yhdistymistä ihmisyyteen. Johannes osoittaa, että tuo salaisuus, jonka Paavali määrittelee sanoilla ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”, oli tuleva päätökseensä seitsemännen enkelin pasuunan soimisen päivinä.

But in the days of the voice of the seventh angel, when he shall begin to sound, the mystery of God should be finished, as he hath declared to his servants the prophets. Revelation 10:7.

Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän alkaa puhaltaa pasuunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön, niin kuin hän on julistanut palvelijoilleen profeetoille. Ilmestys 10:7.

The seventh angel is the third woe, which arrived on September 11, 2001. The seventh angel began to sound when the third angel arrived in the history of 1844, and onward, but the rebellion of 1863 prevented the work from being finished. The third angel arrived and the seventh trumpet began to sound again on September 11, 2001, and this time the “mystery of God” is to be “finished.” That “mystery” is the combination of divinity with humanity, which produces the one hundred and forty-four thousand, who then become God’s ensign and army. For this reason, chapter thirty-seven of Ezekiel, begins with Ezekiel being taken to a valley of dead dry bones. Those bones represent Laodicean Adventism on September 11, 2001, and for this reason Paul addresses his gospel of the mystery of God to the Laodiceans.

Seitsemäs enkeli on kolmas voi, joka saapui 11. syyskuuta 2001. Seitsemäs enkeli alkoi puhaltaa, kun kolmas enkeli saapui vuoden 1844 historiassa ja siitä eteenpäin, mutta vuoden 1863 kapina esti työn valmistumisen. Kolmas enkeli saapui, ja seitsemäs pasuuna alkoi jälleen soida 11. syyskuuta 2001, ja tällä kertaa ”Jumalan salaisuus” on oleva ”täytetty”. Tuo ”salaisuus” on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistyminen, mikä tuottaa ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, joista sitten tulee Jumalan lippumerkki ja armeija. Tästä syystä Hesekielin kolmaskymmenesseitsemäs luku alkaa sillä, että Hesekiel viedään kuolleiden kuivien luiden laaksoon. Nuo luut edustavat Laodikean adventismia 11. syyskuuta 2001, ja tästä syystä Paavali osoittaa evankeliuminsa Jumalan salaisuudesta laodikealaisille.

For I would that ye knew what great conflict I have for you, and for them at Laodicea, and for as many as have not seen my face in the flesh; That their hearts might be comforted, being knit together in love, and unto all riches of the full assurance of understanding, to the acknowledgment of the mystery of God, and of the Father, and of Christ; In whom are hid all the treasures of wisdom and knowledge. Colossians 2:1–3.

Sillä minä tahdon, että tietäisitte, kuinka suuri taistelu minulla on teidän tähtenne ja Laodikeassa olevien tähden sekä kaikkien niiden tähden, jotka eivät ole nähneet minun kasvojani lihassa; että heidän sydämensä saisivat lohdutuksen, liittyen yhteen rakkaudessa, ja saavuttaisivat kaiken ymmärryksen täyden varmuuden rikkauden, tullen tuntemaan Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden; jossa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Kolossalaiskirje 2:1–3.

This is also the description Sister White associates with the dead dry bones of Ezekiel.

Tämä on myös se kuvaus, jonka sisar White liittää Hesekielin kuolleisiin, kuiviin luihin.

“But not only does this simile of the dry bones apply to the world, but also to those who have been blessed with great light; for they also are like the skeletons of the valley. They have the form of men, the framework of the body; but they have not spiritual life. But the parable does not leave the dry bones merely knit together into the forms of men; for it is not enough that there is symmetry of limb and feature. The breath of life must vivify the bodies, that they may stand upright, and spring into activity. These bones represent the house of Israel, the church of God, and the hope of the church is the vivifying influence of the Holy Spirit. The Lord must breathe upon the dry bones, that they may live.

”Mutta tämä kuivien luiden vertauskuva ei koske ainoastaan maailmaa, vaan myös niitä, joita on siunattu suurella valolla; sillä hekin ovat kuin laakson luurangot. Heillä on ihmisen muoto, ruumiin rakenne, mutta heillä ei ole hengellistä elämää. Mutta vertaus ei jätä kuivia luita pelkästään yhteenliitetyiksi ihmishahmoiksi; sillä ei riitä, että jäsenissä ja piirteissä on sopusuhtaisuutta. Elämän hengen täytyy tehdä ruumiit eläviksi, jotta ne voivat nousta pystyyn ja ryhtyä toimintaan. Nämä luut edustavat Israelin heimoa, Jumalan seurakuntaa, ja seurakunnan toivo on Pyhän Hengen eläväksi tekevä vaikutus. Herran täytyy puhaltaa kuivien luiden päälle, jotta ne eläisivät.

“The Spirit of God, with its vivifying power, must be in every human agent, that every spiritual muscle and sinew may be in exercise. Without the Holy Spirit, without the breath of God, there is torpidity of conscience, loss of spiritual life. Many who are without spiritual life have their names on the church records, but they are not written in the Lamb’s book of life. They may be joined to the church, but they are not united to the Lord. They may be diligent in the performance of a certain set of duties, and may be regarded as living men; but many are among those who have ‘a name that thou livest, and art dead.’

“Jumalan Hengen, elävöittävän voimansa kanssa, täytyy olla jokaisessa ihmisessä toimivassa välikappaleessa, jotta jokainen hengellinen lihas ja jänne olisi toiminnassa. Ilman Pyhää Henkeä, ilman Jumalan henkäystä, omatunto vaipuu veltostumiseen ja hengellinen elämä katoaa. Monilla, joilta hengellinen elämä puuttuu, on nimensä seurakunnan kirjoissa, mutta niitä ei ole kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan. He saattavat olla liittyneinä seurakuntaan, mutta he eivät ole yhdistyneet Herraan. He saattavat olla uutteria tietyn velvollisuuksien joukon täyttämisessä, ja heitä voidaan pitää elävinä; mutta monet kuuluvat niihin, joilla on ‘nimi, että elät, mutta olet kuollut.’”

“Unless there is genuine conversion of the soul to God; unless the vital breath of God quickens the soul to spiritual life; unless the professors of truth are actuated by heaven-born principle, they are not born of the incorruptible seed which liveth and abideth forever. Unless they trust in the righteousness of Christ as their only security; unless they copy His character, labor in His spirit, they are naked, they have not on the robe of His righteousness. The dead are often made to pass for the living; for those who are working out what they term salvation after their own ideas, have not God working in them to will and to do of His good pleasure.

”Ellei sielu aidosti käänny Jumalan puoleen; ellei Jumalan elämänhenkäys virvoita sielua hengelliseen elämään; elleivät totuuden tunnustajat ole taivaasta syntyneen periaatteen vaikuttamia, he eivät ole syntyneet siitä turmeltumattomasta siemenestä, joka elää ja pysyy iankaikkisesti. Ellei heidän ainoana turvanaan ole luottamus Kristuksen vanhurskauteen; elleivät he jäljittele Hänen luonnettaan, työskentele Hänen hengessään, he ovat alastomia, heillä ei ole yllään Hänen vanhurskautensa pukua. Kuolleita pidetään usein elävinä; sillä ne, jotka toteuttavat sitä, mitä he omien käsitystensä mukaan nimittävät pelastukseksi, eivät ole sellaisia, joissa Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen hyvän tahtonsa mukaan.

“This class is well represented by the valley of dry bones Ezekiel saw in vision.” Review and Herald, January 17, 1893.

”Tätä luokkaa kuvaa osuvasti se kuivien luiden laakso, jonka Hesekiel näki näyssä.” Review and Herald, 17. tammikuuta 1893.

The Laodicean message was first presented to Adventism in 1856, the very year the Lord opened up the advancing light of the “seven times” of Leviticus chapter twenty-six. The message of 1856, consisting of an internal message calling for repentance, and an external message of prophecy, was rejected in 1863. The Laodicean message of the mystery of “Christ in you, the hope of glory”, was repeated in 1888 by Elders Jones and Waggoner, and that message was also identified as the message to Laodicea by Sister White.

Laodikean sanoma esitettiin ensi kerran adventismille vuonna 1856, juuri sinä vuonna, jona Herra avasi 3. Mooseksen kirjan kahdennenkymmenennen kuudennen luvun ”seitsemän ajan” etenevän valon. Vuoden 1856 sanoma, joka koostui sisäisestä parannukseen kutsuvasta sanomasta ja ulkoisesta profetian sanomasta, hylättiin vuonna 1863. Laodikean sanoma salaisuudesta ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”, toistettiin vuonna 1888 vanhinten Jonesin ja Waggonerin toimesta, ja myös sisar White määritteli tuon sanoman Laodikean sanomaksi.

Line upon line, Ezekiel chapter thirty-seven begins with Ezekiel being spiritually conveyed to September 11, 2001, where he is given a view of Laodicean Adventism, who are dead in sins and trespasses. He is told to give two distinct prophetic messages. The first produces a joining together, but the bodies are still dead. The second prophecy calls for the message of the “four winds” to breathe life into the bones. The message of the four winds is the sealing message of the one hundred and forty-four thousand which identifies four angels holding the four winds. Sister White identifies those four winds as an “angry horse”, seeking to break loose, for it is being restrained. The angry horse of Islam is seeking to break loose and bring death and destruction in its path, as it did on September 11, 2001, and it will be released again at the soon coming Sunday law.

Rivi riviltä Hesekielin kirjan luku kolmekymmentäseitsemän alkaa sillä, että Hesekiel viedään hengessä 11. syyskuuta 2001, missä hänelle annetaan näky Laodikean adventismista, joka on kuollut synteihin ja rikoksiin. Häntä käsketään julistamaan kaksi toisistaan erillistä profeetallista sanomaa. Ensimmäinen saa aikaan yhteenliittymisen, mutta ruumiit ovat yhä kuolleet. Toinen profetia kutsuu ”neljän tuulen” sanoman puhaltamaan elämän luihin. Neljän tuulen sanoma on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimissanoma, joka osoittaa neljän enkelin pidättävän neljää tuulta. Sisaret White samastaa nuo neljä tuulta ”vihaiseksi hevoseksi”, joka pyrkii pääsemään irti, sillä sitä pidätellään. Islamin vihainen hevonen pyrkii pääsemään irti ja tuomaan kuolemaa ja hävitystä kulkureitillään, niin kuin se teki 11. syyskuuta 2001, ja se päästetään jälleen irti pian tulevan sunnuntailain aikana.

That message brings the dead bodies into a unified army that is standing upon its feet. That unified army is brought to its feet in response to the message of the seventh angel, for in the days of the sounding of the seventh angel, the mystery of the one hundred and forty-four thousand’s marriage with Christ will be accomplished.

Tuo sanoma tuo kuolleet ruumiit yhdeksi yhtenäiseksi armeijaksi, joka seisoo jaloillaan. Tuo yhtenäinen armeija nostetaan jaloilleen vastauksena seitsemännen enkelin sanomaan, sillä seitsemännen enkelin pasuunan soidessa täyttyy sen salaisuus, että ne sata neljäkymmentäneljätuhatta solmivat avioliiton Kristuksen kanssa.

Then Ezekiel is shown the joining of two sticks that become one nation. Those two sticks are the northern kingdom of Israel, and the southern kingdom of Judah, which are joined together as one nation at the conclusion of their mutual scattering periods of twenty-five hundred and twenty years. Their mutual conclusion produces a spiritual temple, represented by the forty-six years at the beginning and at the ending of the mutual scattering times.

Sitten Hesekielille näytetään kahden sauvan yhdistyminen, niin että niistä tulee yksi kansa. Nuo kaksi sauvaa ovat Israelin pohjoinen valtakunta ja Juudan eteläinen valtakunta, jotka yhdistyvät yhdeksi kansaksi niiden keskinäisten kaksituhatta viisisataa kahdenkymmenen vuoden pituisten hajaannusaikojen päättyessä. Niiden yhteinen päättyminen synnyttää hengellisen temppelin, jota kuvataan neljälläkymmenellä kuudella vuodella keskinäisten hajaannusaikojen alussa ja lopussa.

We will continue this study in the next article.

Jatkamme tätä tutkimusta seuraavassa artikkelissa.

“‘And they rose early in the morning, and went forth into the wilderness of Tekoa: and as they went forth, Jehoshaphat stood and said, Hear me, O Judah, and ye inhabitants of Jerusalem; Believe in the Lord your God, so shall ye be established; believe his prophets, so shall ye prosper. 2 Chronicles 20:20.’

”Ja he nousivat varhain aamulla ja lähtivät Tekoan erämaahan; ja heidän lähtiessään Joosafat astui esiin ja sanoi: Kuulkaa minua, Juuda ja te Jerusalemin asukkaat: uskokaa Herraan, teidän Jumalaanne, niin te pysytte lujina; uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte. 2. Aikakirja 20:20.”

““Believe in the Lord your God, so shall ye be established; believe his prophets, so shall ye prosper.’

”Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin pysytte lujina; uskokaa hänen profeettojansa, niin menestytte.”

“Isaiah 8:20. ‘To the law and to the testimony; if they speak not according to this word, it is because there is no light in them.’

“Jesaja 8:20. ‘Lakiin ja todistukseen! Ellei heidän puheensa ole tämän sanan mukaista, heissä ei ole valoa.’”

“Two texts are here set before God’s people: two conditions for success. The law spoken by Jehovah himself, and the spirit of prophecy, are the two sources of wisdom to guide His people in every experience. Deuteronomy 4:6. ‘This is your wisdom and your understanding in the sight of the nations, who shall say, Surely this great nation is a wise and understanding people.’

Jumalan kansan eteen asetetaan tässä kaksi tekstiä: kaksi menestymisen ehtoa. Jehovan itsensä lausuma laki ja profetian henki ovat ne kaksi viisauden lähdettä, jotka ohjaavat Hänen kansaansa jokaisessa kokemuksessa. 5. Mooseksen kirja 4:6. ”Sillä se on teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä, niin että ne, kuullessaan kaikista näistä käskyistä, sanovat: Totisesti, tämä suuri kansa on viisas ja ymmärtäväinen kansa.”

“The law of God and the Spirit of Prophecy go hand in hand to guide and counsel the church, and whenever the church has recognized this by obeying His law, the spirit of prophecy has been sent to guide her in the way of truth.

Jumalan laki ja profetian henki kulkevat käsi kädessä ohjatakseen ja neuvoakseen seurakuntaa, ja aina kun seurakunta on tunnustanut tämän olemalla kuuliainen Hänen lailleen, profetian henki on lähetetty opastamaan sitä totuuden tiellä.

“Revelation 12:17. ‘And the dragon was wroth with the woman, and went to make war with the remnant of her seed, which keep the commandments of God, and have the testimony of Jesus Christ.’ This prophecy points out clearly that the remnant church will acknowledge God in His law and will have the prophetic gift. Obedience to the law of God, and the spirit of prophecy has always distinguished the true people of God, and the test is usually given on present manifestations.

“Ilmestys 12:17. ‘Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa hänen jälkeläistensä jäännöstä vastaan, niitä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus.’ Tämä profetia osoittaa selvästi, että jäännösseurakunta tunnustaa Jumalan Hänen laissaan ja että sillä on profetian lahja. Kuuliaisuus Jumalan laille ja profetian henki ovat aina erottaneet Jumalan todellisen kansan, ja koetus annetaan tavallisesti nykyisten ilmenemismuotojen perusteella.”

“In Jeremiah’s day the people had no question about the message of Moses, Elijah, or Elisha, but they did question and put aside the message sent of God to Jeremiah until its force and power was wasted and there was no remedy but for God to carry them away into captivity.

Jeremian päivinä kansalla ei ollut epäilystä Mooseksen, Elian tai Elisan sanomasta, mutta he epäilivät ja panivat syrjään sen sanoman, jonka Jumala lähetti Jeremian kautta, kunnes sen vaikutus ja voima menivät hukkaan eikä ollut muuta parannuskeinoa kuin että Jumala vei heidät pois pakkosiirtolaisuuteen.

“Likewise in the days of Christ the people had learned that Jeremiah’s message was true, and they persuaded themselves to believe that if they had lived in the days of their fathers they would have accepted his message, but at the same time they were rejecting Christ’s message, of whom all the prophets had written.

Samoin Kristuksen päivinä kansa oli oppinut, että Jeremian sanoma oli tosi, ja he vakuuttivat itsensä uskomaan, että jos he olisivat eläneet isiensä päivinä, he olisivat ottaneet vastaan hänen sanomansa; mutta samalla he hylkäsivät Kristuksen sanoman, josta kaikki profeetat olivat kirjoittaneet.

“As the third angel’s message arose in the world, which is to reveal the law of God to the church in its fullness and power, the prophetic gift was also immediately restored. This gift has acted a very prominent part in the development and carrying forward of this message.

”Samalla kun kolmannen enkelin sanoma nousi maailmassa, sanoma, jonka on määrä paljastaa Jumalan laki seurakunnalle sen täyteydessä ja voimassa, myös profeetallinen lahja palautettiin välittömästi. Tämä lahja on näytellyt hyvin huomattavaa osaa tämän sanoman kehityksessä ja sen eteenpäin viemisessä.

“As differences of opinion have arisen in reference to interpretations of Scriptures and methods of labor, calculated to unsettle the faith of believers in the message and lead to disunion in the work, the spirit of prophecy has always thrown light on the situation. It has always brought union of thought and harmony of action to the body of believers. In every crisis that has arisen in the development of the message and the growth of the work, those who have stood firmly by the law of God and the light of the Spirit of prophecy have triumphed and the work has prospered in their hands.” Loma Linda Messages, 34.

”Kun mielipide-eroja on syntynyt Raamatun tulkintoihin ja työmenetelmiin liittyvissä kysymyksissä, jotka ovat omiaan horjuttamaan sanoman uskovien uskoa ja johtamaan eripuraisuuteen työssä, profetian henki on aina luonut valoa tilanteeseen. Se on aina tuonut uskovien joukkoon ajatuksen ykseyden ja toiminnan sopusoinnun. Jokaisessa kriisissä, joka on syntynyt sanoman kehityksen ja työn kasvun aikana, ne, jotka ovat pysyneet lujasti Jumalan lain ja profetian hengen valon puolella, ovat saaneet voiton, ja työ on menestynyt heidän käsissään.” Loma Linda Messages, 34.