The last vision of Daniel consists of the last three chapters. The first of those chapters, as with the last of those three chapters identifies the experience of Daniel, and the middle chapter identifies the prophetic history that addresses the final rise and fall of the counterfeit king of the north. The first chapter is as the last, and the middle chapter represents the rebellion of the counterfeit king of the north. Daniel’s last vision, the vision of the Hiddekel River, bears the signature of Alpha and Omega, who is the Truth. As we begin to address Daniel’s last vision, we will start with verse one.

Danielin viimeinen näky käsittää kolme viimeistä lukua. Näistä luvuista ensimmäinen, samoin kuin viimeinenkin, kuvaa Danielin kokemusta, ja keskimmäinen luku esittää profeetallisen historian, joka käsittelee väärän pohjoisen kuninkaan lopullista nousua ja kukistumista. Ensimmäinen luku on viimeisen kaltainen, ja keskimmäinen luku kuvaa väärän pohjoisen kuninkaan kapinaa. Danielin viimeinen näky, Hiddekel-joen näky, kantaa Alfan ja Omegan, joka on Totuus, tunnusmerkkiä. Kun ryhdymme tarkastelemaan Danielin viimeistä näkyä, aloitamme ensimmäisestä jakeesta.

In the third year of Cyrus king of Persia a thing was revealed unto Daniel, whose name was called Belteshazzar; and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision. Daniel 10:1.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin Danielille, jonka nimi oli Beltesassar, eräs asia; ja se asia oli tosi, mutta määrätty aika oli pitkä; ja hän ymmärsi asian, ja hänellä oli ymmärrys näystä. Daniel 10:1.

There are several truths wrapped up in this verse. The first is Daniel’s name of “Belteshazzar”.

Tähän jakeeseen sisältyy useita totuuksia. Ensimmäinen niistä on Danielin nimi ”Beltesassar”.

Unto whom the prince of the eunuchs gave names: for he gave unto Daniel the name of Belteshazzar; and to Hananiah, of Shadrach; and to Mishael, of Meshach; and to Azariah, of Abednego. Daniel 1:7.

Ja hoviherrain päällikkö antoi nimet: Danielille hän antoi nimen Beltesassar; Hananjalle, Sadrak; Miisaelille, Meesak; ja Asarjalle, Abednego. Daniel 1:7.

Daniel was given the name “Belteshazzar” in chapter one, and he is never identified as “Belteshazzar” again until his last vision is introduced. Belteshazzar is therefore his name in his first and last testimony. The change of a name in prophecy represents a symbol of the covenant relation between God and His people. When the Lord entered into covenant with Abram and Sarai, He changed their names to Abraham and Sarah. He changed Jacob’s name to Israel, and He promises to give His last day covenant people a new name.

Danielille annettiin ensimmäisessä luvussa nimi ”Beltesassar”, eikä häntä enää koskaan tunnisteta ”Beltesassariksi” ennen kuin hänen viimeinen näkynsä esitellään. Beltesassar on siis hänen nimensä hänen ensimmäisessä ja viimeisessä todistuksessaan. Nimen muuttuminen profetiassa edustaa vertauskuvaa liittosuhteesta Jumalan ja Hänen kansansa välillä. Kun Herra teki liiton Abramin ja Saarain kanssa, Hän muutti heidän nimensä Abrahamiksi ja Saaraksi. Hän muutti Jaakobin nimen Israeliksi, ja Hän lupaa antaa viimeisten päivien liittokansalleen uuden nimen.

For Zion’s sake will I not hold my peace, and for Jerusalem’s sake I will not rest, until the righteousness thereof go forth as brightness, and the salvation thereof as a lamp that burneth. And the Gentiles shall see thy righteousness, and all kings thy glory: and thou shalt be called by a new name, which the mouth of the Lord shall name. Isaiah 61:1, 2.

Siionin tähden minä en vaikene, ja Jerusalemin tähden minä en lepoa saa, ennen kuin sen vanhurskaus puhkeaa esiin kuin kirkkaus ja sen pelastus kuin palava soihtu. Ja pakanakansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kaikki kuninkaat sinun kirkkautesi; ja sinua kutsutaan uudella nimellä, jonka Herran suu on määräävä. Jesaja 61:1, 2.

To the Philadelphians, who are the one hundred and forty-four thousand of the last days, He also makes this promise.

Filadelfialaisille, jotka ovat viimeisten päivien sataneljäkymmentäneljätuhatta, Hän antaa myös tämän lupauksen.

Him that overcometh will I make a pillar in the temple of my God, and he shall go no more out: and I will write upon him the name of my God, and the name of the city of my God, which is new Jerusalem, which cometh down out of heaven from my God: and I will write upon him my new name. He that hath an ear, let him hear what the Spirit saith unto the churches. Revelation 3:12, 13.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde sieltä ulos; ja minä kirjoitan hänen päälleen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, sekä oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Ilmestys 3:12, 13.

The prophets illustrate God’s people of the last days, and unlike Abraham, Sarah and Israel the precise meaning of Belteshazzar is unknown. The name God gives to His last day people to represent His covenant relationship is an unknown name until the time when He gives them the name. The name Belteshazzar is identifying Daniel as God’s covenant people of Philadelphia in the last days, but the actual name is hidden until the sealing, for the name is written upon their foreheads, which is also where the seal is written.

Profeetat havainnollistavat Jumalan viimeisten päivien kansaa, ja toisin kuin Abrahamin, Saaran ja Israelin kohdalla, Belsassarin nimen täsmällinen merkitys on tuntematon. Nimi, jonka Jumala antaa viimeisten päivien kansalleen edustamaan heidän liittosuhdettaan Häneen, on tuntematon nimi siihen aikaan asti, kunnes Hän antaa heille tuon nimen. Nimi Belsassar osoittaa Danielin Jumalan liittokansaksi, Filadelfiaksi, viimeisinä päivinä, mutta varsinainen nimi on kätketty sinetöimiseen saakka, sillä nimi kirjoitetaan heidän otsiinsa, mikä on myös se paikka, johon sinetti kirjoitetaan.

And I looked, and, lo, a Lamb stood on the mount Sion, and with him an hundred forty and four thousand, having his Father’s name written in their foreheads. Revelation 14:1.

Ja minä näin, ja katso: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, joilla oli hänen Isänsä nimi kirjoitettuna otsaansa. Ilmestys 14:1.

Daniel is called Belteshazzar in chapter one and then in chapter ten, thus identifying himself as a symbol of the movement of the first angel, and the movement of the third angel, for chapter one, represents the first angel’s message, as previously identified in detail in earlier articles. Chapter ten therefore represents the movement of the third angel, and the covenant people of the last days. The verse then identifies Belteshazzar as a symbol of those who understand the increase of knowledge that was unsealed in the reform movement that began in 1989. This is represented by the emphasis upon what Daniel (Belteshazzar) knew.

Danielia kutsutaan ensimmäisessä luvussa Beltesassariksi ja sitten kymmenennessä luvussa, tunnistaen hänet siten ensimmäisen enkelin liikkeen ja kolmannen enkelin liikkeen vertauskuvaksi, sillä ensimmäinen luku edustaa ensimmäisen enkelin sanomaa, kuten aiemmissa kirjoituksissa on jo yksityiskohtaisesti osoitettu. Kymmenes luku edustaa siis kolmannen enkelin liikettä ja viimeisten päivien liittokansaa. Jakeessa Beltesassar tunnistetaan sitten niiden vertauskuvaksi, jotka ymmärtävät sen tiedon lisääntymisen, joka avattiin sinetistä uudistusliikkeessä, joka alkoi vuonna 1989. Tätä kuvaa se painotus, joka asetetaan siihen, mitä Daniel (Beltesassar) tiesi.

Daniel is identified as knowing the “thing” which “was revealed unto Daniel,” “and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision.” Daniel understood the “thing,” and also “the vision.” The Hebrew word “dabar,” is translated as “thing” in the verse, and it means “word.” Prophetically the “word” represents both the vision of the “seven times,” but also it represents Christ, who is the Word. Both the “seven times,” and Christ are the Rock which the builders rejected, and Daniel represents a people who understand both elements of the symbolism of the Word.

Danielin sanotaan tunteneen ”sanan”, joka ”ilmoitettiin Danielille”, ”ja sana oli tosi, mutta määräaika oli pitkä; ja hän ymmärsi sanan ja sai ymmärryksen näystä”. Daniel ymmärsi ”sanan” ja myös ”näyn”. Heprean sana ”dabar” on jakeessa käännetty sanaksi ”asia”, ja se merkitsee ”sanaa”. Profeetallisesti ”sana” edustaa sekä ”seitsemän ajan” näkyä että Kristusta, joka on Sana. Sekä ”seitsemän aikaa” että Kristus ovat se Kallio, jonka rakentajat hylkäsivät, ja Daniel edustaa kansaa, joka ymmärtää Sanan vertauskuvallisuuden molemmat osatekijät.

In Daniel chapter nine, verse twenty-three we find one of the most important verses connected with the time prophecies of the twenty-three hundred years and twenty-five hundred and twenty years, which are represented by the question of Daniel chapter eight, verse thirteen, and the answer in verse fourteen. The question asks, “How long shall be the “chazon” vision identifying the trampling down of the sanctuary and host that was accomplished by paganism and then papalism?” The trampling down took twenty-five hundred and twenty years, in fulfillment of Leviticus twenty-six’s “seven times.”

Danielin kirjan yhdeksännen luvun jakeesta kaksikymmentäkolme löydämme yhden tärkeimmistä jakeista, jotka liittyvät kahdentuhannen kolmensadan vuoden ja kahdentuhannen viidensadan kahdenkymmenen vuoden aikaprofetioihin; näitä edustavat Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeen kolmetoista kysymys ja jakeen neljätoista vastaus. Kysymys kuuluu: ”Kuinka kauan kestää ’chazon’-näky, joka osoittaa pyhäkön ja joukon tallaamisen, minkä pakanuus ja sitten paavius toimeenpanivat?” Tallaaminen kesti kaksituhatta viisisataa kaksikymmentä vuotta, 3. Mooseksen kirjan kahdennenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemän ajan” täyttymyksenä.

The answer to verse thirteen’s question was unto twenty-three hundred years, then shall the sanctuary that has been trampled down, be cleansed, and the “mareh” vision of twenty-three hundred years ties the two time prophecies together, and in verse twenty-three of Daniel nine, Gabriel is leading Daniel to understand the relation of the two visions.

Vastaus kolmattatoista jaetta koskevaan kysymykseen oli: kaksituhatta kolmesataa vuotta; sitten tallatuksi annettu pyhäkkö puhdistetaan, ja kahdentuhannen kolmensadan vuoden ”mareh”-näky sitoo nämä kaksi aikaprofetiaa yhteen, ja Danielin yhdeksännen luvun jakeessa kaksikymmentäkolme Gabriel johdattaa Danielia ymmärtämään näiden kahden näyn välisen suhteen.

At the beginning of thy supplications the commandment came forth, and I am come to shew thee; for thou art greatly beloved: therefore understand the matter, and consider the vision. Daniel 9:23.

Sinun rukoustesi alussa käsky lähti, ja minä olen tullut ilmoittamaan sen sinulle; sillä sinä olet sangen rakastettu. Ymmärrä siis sana ja tarkkaa näkyä. Daniel 9:23.

The word translated both as “understand,” “consider” in the verse is the Hebrew word “biyn,” and it means “to mentally separate”. Gabriel informs Daniel to make a mental separation between “the matter” and “the vision.” The “vision” in the verse is the Hebrew word “mareh,” and it is the vision of the twenty-three hundred years that concluded on October 22, 1844. The Hebrew word translated as “matter,” is the same word translated as “thing,” in verse one of chapter ten. It is the Hebrew word “dabar,” and it represents the vision of the twenty-five hundred and twenty years that also concluded on October 22, 1844.

Jakeessa sekä sanaksi ”understand” että ”consider” käännetty sana on heprean sana ”biyn”, ja se merkitsee ”erottaa mielessään”. Gabriel ilmoittaa Danielille, että hänen tulee tehdä mielellinen ero ”asian” ja ”näyn” välillä. Jakeen ”näky” on heprean sana ”mareh”, ja se on näky kahdestatuhannesta kolmestasadasta vuodesta, joka päättyi 22. lokakuuta 1844. Heprean sana, joka on käännetty ”asiaksi”, on sama sana, joka on käännetty ”thing” luvun kymmenen ensimmäisessä jakeessa. Se on heprean sana ”dabar”, ja se edustaa näkyä kahdestatuhannesta viidestäsadasta kahdestakymmenestä vuodesta, joka niin ikään päättyi 22. lokakuuta 1844.

In verse one of chapter ten, God’s covenant people of the last days are represented by Belteshazzar, and they have understood the increase of knowledge that arrived at the time of the end in 1989, that allowed them to understand the connection of the two visions, which the Millerites of the movement of the first angel only partially understood. In the verse, the vision represented as the “thing” is identified as the longest of the two prophecies, because coupled in between the two references in the verse to the “thing,” Daniel identifies the time appointed to the “thing” (the dabar) was “long”, in relation to the vision (mareh).

Kymmenennen luvun ensimmäisessä jakeessa Jumalan viimeisten päivien liittokansaa edustaa Beltesassar, ja he ovat ymmärtäneet tiedon lisääntymisen, joka tuli lopun aikana vuonna 1989 ja jonka ansiosta he ovat voineet käsittää näiden kahden näyn välisen yhteyden, jonka ensimmäisen enkelin liikkeen milleriläiset ymmärsivät vain osittain. Jakeessa ”asiaksi” kuvattu näky yksilöidään näistä kahdesta profetiasta pitemmäksi, sillä jakeen kahden ”asiaa” koskevan viittauksen välissä Daniel toteaa, että ”asialle” (dabar) määrätty aika oli ”pitkä” suhteessa näkyyn (mareh).

In the third year of Cyrus king of Persia a thing was revealed unto Daniel, whose name was called Belteshazzar; and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision. Daniel 10:1.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin Danielille, jonka nimeksi oli kutsuttu Beltesassar, eräs asia; ja asia oli tosi, mutta säädetty aika oli pitkä. Ja hän ymmärsi asian, ja hänellä oli ymmärrys näystä. Daniel 10:1.

The subtle truth that the “seven times,” is the longest time prophecy which the Millerites proclaimed, is denied by Laodicean Adventism, based upon a passage that they wrest to their own destruction. By rejecting the “seven times,” in the rebellion of 1863, they do not see the relation of the two prophecies, and can only, or will only, see the next passage as identifying the twenty-three hundred years.

Hienovarainen totuus siitä, että ”seitsemän aikaa” on pisin aikaprofetia, jota milleriläiset julistivat, kielletään laodikealaisessa adventismissa erään raamatunkohdan perusteella, jota he vääntävät omaksi kadotuksekseen. Hylätessään ”seitsemän aikaa” vuoden 1863 kapinassaan he eivät näe näiden kahden profetian välistä yhteyttä, ja voivat vain, tai tahtovat vain, nähdä seuraavan kohdan osoittavan kaksituhattakolmesataa vuotta.

“The experience of the disciples who preached the ‘gospel of the kingdom’ at the first advent of Christ, had its counterpart in the experience of those who proclaimed the message of His second advent. As the disciples went out preaching, ‘The time is fulfilled, the kingdom of God is at hand,’ so Miller and his associates proclaimed that the longest and last prophetic period brought to view in the Bible was about to expire, that the judgment was at hand, and the everlasting kingdom was to be ushered in. The preaching of the disciples in regard to time was based on the seventy weeks of Daniel 9. The message given by Miller and his associates announced the termination of the 2300 days of Daniel 8:14, of which the seventy weeks form a part. The preaching of each was based upon the fulfillment of a different portion of the same great prophetic period.” The Great Controversy, 351.

”Niiden opetuslasten kokemus, jotka Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikana saarnasivat ’valtakunnan evankeliumia’, sai vastineensa niiden kokemuksessa, jotka julistivat sanomaa Hänen toisesta tulemuksestaan. Niin kuin opetuslapset lähtivät saarnaten: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle’, samoin Miller ja hänen työtoverinsa julistivat, että Raamatussa esitetty pisin ja viimeinen profeetallinen ajanjakso oli päättymäisillään, että tuomio oli lähellä ja että iankaikkinen valtakunta oli pian saatettava voimaan. Opetuslasten ajanlaskua koskeva saarna perustui Danielin 9. luvun seitsemäänkymmeneen viikkoon. Millerin ja hänen työtoveriensa julistama sanoma ilmoitti Danielin 8:14:n 2300 päivän päättymisestä, johon seitsemänkymmentä viikkoa sisältyy osana. Kummankin saarna perustui saman suuren profeetallisen ajanjakson eri osan täyttymiseen.” Suuri taistelu, 351.

Don’t miss the inherent logic of this last passage. Laodicean Adventism does not teach the world that the Millerites thought the sanctuary to be cleansed was the heavenly sanctuary, for they, and any who wish to look at the historical record, know that the Millerites believed the sanctuary to be cleansed was the earth. The passage Laodicean Adventism wrests to their own destruction is “so Miller and his associates proclaimed that the longest and last prophetic period brought to view in the Bible was about to expire”, which they insist is the twenty-three hundred years of Daniel chapter eight, verse fourteen.

Älä jää vaille tämän viimeisen katkelman sisäsyntyistä logiikkaa. Laodikealainen adventismi ei opeta maailmalle, että milleriläiset ajattelivat puhdistettavan pyhäkön olevan taivaallinen pyhäkkö, sillä he, samoin kuin kaikki, jotka tahtovat tarkastella historiallista todistusaineistoa, tietävät, että milleriläiset uskoivat puhdistettavan pyhäkön olevan maa. Se kohta, jonka laodikealainen adventismi omaksi kadotuksekseen vääristelee, on: ”niin Miller ja hänen työtoverinsa julistivat, että pisin ja viimeinen Raamatussa esitetty profeetallinen ajanjakso oli pian päättymässä”, minkä heidän väitteensä mukaan täytyy tarkoittaa Danielin kirjan kahdeksannen luvun neljännentoista jakeen kahtatuhatta kolmesataa vuotta.

Adventism’s own history books identify that the three hundred Millerite preachers ALL used the 1843 pioneer chart in their presentations, and it is crystal clear on the chart, in the rest of the historical testimony, that the “seven times,” (twenty-five hundred and twenty years), was the prophecy they identified as the “longest and last prophetic period,” which was “about to expire.” Due to their rebellion of 1863, when they rejected the foundation stone of the “seven times,” they now blindly insist that Sister White is re-writing established history in the passage from The Great Controversy.

Adventismin omat historiakirjat osoittavat, että kaikki kolmesataa milleriläistä saarnaajaa käyttivät esityksissään vuoden 1843 pioneeritaulua, ja taulusta sekä muusta historiallisesta todistusaineistosta käy täysin selvästi ilmi, että ”seitsemän aikaa” (kaksituhatta viisisataa kaksikymmentä vuotta) oli se profetia, jonka he tunnistivat ”pisimmäksi ja viimeiseksi profeetalliseksi ajanjaksoksi”, joka oli ”päättymäisillään”. Vuoden 1863 kapinansa vuoksi, jolloin he hylkäsivät ”seitsemän ajan” peruskiven, he nyt sokeasti väittävät, että sisar White kirjoittaa uudelleen vakiintunutta historiaa Suuren taistelun kyseisessä kohdassa.

In verse one of Daniel chapter ten, Belteshazzar represents God’s people of the last days, and they understand both the question and answer of Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen, that Sister White identifies as the foundation and central pillar of the Advent faith. The portrayal that Daniel represents in the verse, he is marking a distinction between God’s covenant people of the last days, and Laodicean Adventism, for they are those who understand the increase of knowledge in 1989.

Danielin kirjan kymmenennen luvun ensimmäisessä jakeessa Beltesassar edustaa Jumalan viimeisten päivien kansaa, ja he ymmärtävät sekä Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeiden kolmetoista ja neljätoista kysymyksen että vastauksen, jotka sisar White tunnistaa adventtiuskon perustukseksi ja keskeiseksi pylvääksi. Se kuva, jota Daniel jakeessa edustaa, tekee eron Jumalan viimeisten päivien liittokansan ja laodikealaisen adventismin välillä, sillä he ovat niitä, jotka ymmärtävät tiedon lisääntymisen vuonna 1989.

In the third year of Cyrus king of Persia a thing was revealed unto Daniel, whose name was called Belteshazzar; and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision. Daniel 10:1.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin Danielille, jonka nimeksi oli annettu Beltassar, eräs asia; ja se asia oli tosi, mutta määräaika oli pitkä; ja hän ymmärsi asian ja sai ymmärryksen näystä. Daniel 10:1.

Verse one is the beginning of the vision given by the Hiddekel River that ends in chapter twelve. It is there where we find the unsealing of the book of Daniel at the time of the end, so the representation of Daniel understanding both the “thing” and the “vision,” is connected with those who understand, and who are identified as the “wise,” in contrast with those who do not understand, and are identified as “wicked.” In verse ten of chapter twelve, the distinction between the two classes is represented.

Ensimmäinen jae on Hiddekel-joen äärellä annetun näyn alku, joka päättyy kahdenteentoista lukuun. Juuri siellä löydämme Danielin kirjan sinettien avaamisen lopun aikana, joten Danielin kuvauksellinen esitys siitä, että hän ymmärsi sekä ”asian” että ”näyn”, liittyy niihin, jotka ymmärtävät ja jotka tunnistetaan ”viisaiksi”, vastakohtana niille, jotka eivät ymmärrä ja jotka tunnistetaan ”jumalattomiksi”. Kahdennentoista luvun kymmenennessä jakeessa tämä ero näiden kahden ryhmän välillä esitetään.

Many shall be purified, and made white, and tried; but the wicked shall do wickedly: and none of the wicked shall understand; but the wise shall understand. Daniel 12:10.

Monet puhdistetaan, valkaistaan ja koetellaan; mutta jumalattomat harjoittavat jumalattomuutta, eikä yksikään jumalattomista ymmärrä; mutta viisaat ymmärtävät. Daniel 12:10.

The “wise” understand, and the wicked don’t understand, and the word translated as “understand” is the same word we identified in verse twenty-three of chapter nine. It is the Hebrew word “biyn,” which means to mentally separate. The wicked do not understand the increase of knowledge, for they are unwilling to make the mental separation of the two visions that are the truths which Belteshazzar is identified as understanding in verse one, when he is identified as Belteshazzar instead of Daniel. In verse one he is identified as God’s last day covenant people, and he is identified as those who understand the two visions, that God’s people are to make a mental distinction between. Jesus illustrates the end of a thing with the beginning of a thing, and in chapter twelve, the wise are those who understand the prophecy of twenty-three hundred years, and its direct relationship to “the longest and last” time prophecy, which is the twenty-five hundred and twenty years.

”Viisaat” ymmärtävät, mutta jumalattomat eivät ymmärrä, ja sanaksi käännetty ”ymmärtää” on sama sana, jonka tunnistimme yhdeksännen luvun jakeessa kaksikymmentäkolme. Se on heprean sana ”biyn”, joka merkitsee mentaalista erottamista. Jumalattomat eivät ymmärrä tiedon lisääntymistä, sillä he eivät ole halukkaita tekemään mentaalista erottelua niiden kahden näyn välillä, jotka ovat ne totuudet, jotka Belsassar jakeessa yksi yksilöidään ymmärtäväksi, kun hänet yksilöidään Belsassariksi Danielin sijasta. Jakeessa yksi hänet yksilöidään Jumalan viimeisten päivien liittokansaksi, ja hänet yksilöidään niiksi, jotka ymmärtävät ne kaksi näkyä, joiden välillä Jumalan kansan tulee tehdä mentaalinen ero. Jeesus havainnollistaa asian lopun asian alulla, ja kahdennessatoista luvussa viisaat ovat niitä, jotka ymmärtävät kahdentuhannen kolmensadan vuoden ennustuksen ja sen suoran suhteen ”pisimpään ja viimeiseen” aikaennustukseen, joka on kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta.

We will continue our study of Daniel’s last vision in the next article.

Jatkamme Danielin viimeisen näyn tarkastelua seuraavassa artikkelissa.

My people are destroyed for lack of knowledge: because thou hast rejected knowledge, I will also reject thee, that thou shalt be no priest to me: seeing thou hast forgotten the law of thy God, I will also forget thy children. Hosea 4:6.

Minun kansani tuhoutuu tiedon puutteeseen; koska sinä olet hylännyt tiedon, minäkin hylkään sinut, niin ettet enää palvele minua pappina. Koska sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi. Hoos. 4:6.

Ye also, as lively stones, are built up a spiritual house, an holy priesthood, to offer up spiritual sacrifices, acceptable to God by Jesus Christ. Wherefore also it is contained in the scripture, Behold, I lay in Sion a chief corner stone, elect, precious: and he that believeth on him shall not be confounded. Unto you therefore which believe he is precious: but unto them which be disobedient, the stone which the builders disallowed, the same is made the head of the corner, And a stone of stumbling, and a rock of offence, even to them which stumble at the word, being disobedient: whereunto also they were appointed. But ye are a chosen generation, a royal priesthood, an holy nation, a peculiar people; that ye should show forth the praises of him who hath called you out of darkness into his marvellous light: Which in time past were not a people, but are now the people of God: which had not obtained mercy, but now have obtained mercy. 1 Peter 2:5–10.

Ja teidätkin rakennetaan elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle otollisia. Sillä Raamatussa sanotaan: Katso, minä panen Siioniin kulmakiven, valitun, kalliin; eikä se, joka häneen uskoo, joudu häpeään. Teille siis, jotka uskotte, hän on kallis; mutta tottelemattomille: se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulman pääksi, Ja kompastuskiveksi ja loukkauksen kallioksi niille, jotka sanaan kompastuvat ja ovat tottelemattomia; siihen heidät myös on pantu. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, omaisuuskansa, julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa: te, jotka ennen ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa; jotka ette olleet saaneet laupeutta, mutta nyt olette saaneet laupeuden. 1 Piet. 2:5–10.

And account that the longsuffering of our Lord is salvation; even as our beloved brother Paul also according to the wisdom given unto him hath written unto you; As also in all his epistles, speaking in them of these things; in which are some things hard to be understood, which they that are unlearned and unstable wrest, as they do also the other scriptures, unto their own destruction. Ye therefore, beloved, seeing ye know these things before, beware lest ye also, being led away with the error of the wicked, fall from your own stedfastness. 2 Peter 3:15–17.

Ja pitäkää meidän Herramme pitkämielisyyttä pelastuksena; niin kuin myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan on teille kirjoittanut; niin kuin myös kaikissa kirjeissään, puhuen niissä näistä asioista; joissa on muutamia vaikeatajuisia kohtia, joita oppimattomat ja horjuvat vääristelevät, niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Te siis, rakkaani, koska ennalta tiedätte nämä asiat, varokaa, ettette tekin, jumalattomien eksytykseen mukaantempaamina, lankeaisi pois omasta lujasta pysyvyydestänne. 2 Piet. 3:15–17.

Of these things put them in remembrance, charging them before the Lord that they strive not about words to no profit, but to the subverting of the hearers. Study to show thyself approved unto God, a workman that needeth not to be ashamed, rightly dividing the word of truth. But shun profane and vain babblings: for they will increase unto more ungodliness. 2 Timothy 2:14–16.

Muistuta heitä tästä ja vannota heitä Herran edessä, etteivät he riitelisi sanoista, joista ei ole mitään hyötyä, vaan jotka koituvat kuulijoiden turmioksi. Pyri osoittautumaan Jumalalle koetuksen kestäneeksi, työntekijäksi, jonka ei tarvitse hävetä ja joka oikein jakaa totuuden sanan. Mutta karta epäpyhiä ja tyhjiä puheita, sillä ne vievät yhä pidemmälle jumalattomuuteen. 2. Timoteukselle 2:14–16.