In verse one, of chapter ten, we are informed that it was the third year of Cyrus, but in chapter one, we are informed that Daniel only lived, or continued until the first year of Cyrus.

Kymmenennen luvun ensimmäisessä jakeessa meille ilmoitetaan, että elettiin Kyyroksen kolmatta vuotta, mutta ensimmäisessä luvussa meille ilmoitetaan, että Daniel eli tai pysyi ainoastaan Kyyroksen ensimmäiseen vuoteen asti.

And Daniel continued even unto the first year of king Cyrus. Daniel 1:21.

Ja Daniel pysyi siellä kuningas Kyyroksen ensimmäiseen hallitusvuoteen asti. Daniel 1:21.

For two years Cyrus had essentially co-ruled with Darius the Mede, thus it was his third year, but it was also his first year.

Kahden vuoden ajan Koores oli olennaisesti hallinnut yhdessä meedialaisen Dareioksen kanssa; näin ollen se oli hänen kolmas vuotensa, mutta samalla myös hänen ensimmäinen vuotensa.

In the third year of Cyrus king of Persia a thing was revealed unto Daniel, whose name was called Belteshazzar; and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision. Daniel 10:1.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena vuotena ilmoitettiin Danielille, jonka nimi oli Beltessassar, eräs asia; ja asia oli tosi, mutta määrätty aika oli pitkä. Ja hän ymmärsi asian ja sai ymmärryksen näystä. Daniel 10:1.

Prophetically Cyrus is introduced in Daniel’s first and last visions. Daniel chapter one, as already set forth in prior articles, represents the first angel of Revelation chapter fourteen. When the first angel is identified in prophecy it possesses all the prophetic characteristics of all three angels of Revelation fourteen. The three steps of the everlasting gospel represented in the first angel, are “fear God,” “give Him glory,” for “the hour of His judgment is come.”

Profeetallisesti Kyyros esitellään Danielin ensimmäisessä ja viimeisessä näyssä. Danielin ensimmäinen luku, kuten aiemmissa kirjoituksissa on jo esitetty, edustaa Ilmestyskirjan neljännentoista luvun ensimmäistä enkeliä. Kun ensimmäinen enkeli tunnistetaan profetiassa, sillä on kaikki Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kaikkien kolmen enkelin profeetalliset tunnusmerkit. Ensimmäisessä enkelissä esitetyt iankaikkisen evankeliumin kolme vaihetta ovat: ”peljätkää Jumalaa”, ”antakaa hänelle kunnia”, sillä ”hänen tuomionsa hetki on tullut”.

Because Daniel and the three worthies “feared God,” they chose to reject the diet of Babylon, and remain vegetarians. In the visual test that followed, Daniel and the three worthies “glorified God” in their healthy appearance in contrast with those who ate the Babylonian diet. After three years, the “hour of judgment” arrived when Nebuchadnezzar tested them and found them to be ten times wiser than all the Babylonian wise men.

Koska Daniel ja kolme hänen toveriaan ”pelkäsivät Jumalaa”, he päättivät hylätä Babylonian ruokavalion ja pysyä kasvissyöjinä. Seuranneessa näkyvässä kokeessa Daniel ja kolme hänen toveriaan ”kunnioittivat Jumalaa” terveellä olemuksellaan vastakohtana niille, jotka söivät Babylonian ruokaa. Kolmen vuoden kuluttua tuli ”tuomion hetki”, kun Nebukadnessar koetteli heitä ja havaitsi heidän olevan kymmenen kertaa viisaampia kuin kaikki Babylonian viisaat miehet.

The three steps of the everlasting gospel are also represented in the final chapter of Daniel as the process whereby the increase of knowledge purifies, makes white and tries those who are held accountable to the light that is unsealed at the time of the end. In the first chapter of Daniel as in the last, the three steps of the first angel, which includes all three angels, is identified. Because chapter one is the everlasting gospel of the first angel, chapter two of Daniel represents the second angel of Revelation fourteen, where the test of the image of the beast or the image of Christ is represented, as it was in the second test in the three steps of chapter one.

Iankaikkisen evankeliumin kolme askelta esitetään myös Danielin viimeisessä luvussa prosessina, jossa tiedon lisääntyminen puhdistaa, valkaisee ja koettelee niitä, jotka pidetään vastuullisina siitä valosta, joka avataan lopun aikana. Danielin ensimmäisessä luvussa, samoin kuin viimeisessä, tunnistetaan ensimmäisen enkelin kolme askelta, joka käsittää kaikki kolme enkeliä. Koska ensimmäinen luku on ensimmäisen enkelin iankaikkinen evankeliumi, Danielin toinen luku edustaa Ilmestyskirjan neljättätoista lukua ja sen toista enkeliä, jossa pedon kuvan tai Kristuksen kuvan koetus esitetään, niin kuin se esitettiin ensimmäisen luvun kolmen askeleen toisessa koetuksessa.

Because chapters one and two of Daniel represent the first and second angels of Revelation fourteen, chapter three and the test on the Plain of Dura, represents the third angel’s message, with its warning to not receive the mark of the beast. In chapter one of Daniel, Cyrus’ first year is mentioned, and in chapter ten, which is Daniel’s last vision, Cyrus is represented by his third year, but we know that third year is his first year, for Daniel only continued until the first year of Cyrus.

Koska Danielin kirjan ensimmäinen ja toinen luku edustavat Ilmestyskirjan neljännentoista luvun ensimmäistä ja toista enkeliä, kolmas luku ja koetus Duuran lakeudella edustavat kolmannen enkelin sanomaa varoituksineen siitä, ettei pedon merkkiä tule ottaa vastaan. Danielin kirjan ensimmäisessä luvussa mainitaan Kyyroksen ensimmäinen vuosi, ja kymmenennessä luvussa, joka on Danielin viimeinen näky, Kyyros esitetään hänen kolmantena vuotenaan; mutta me tiedämme, että tuo kolmas vuosi on hänen ensimmäinen vuotensa, sillä Daniel jatkoi vain Kyyroksen ensimmäiseen vuoteen asti.

Cyrus is therefore a symbol of a first year that contains three years. He is a symbol of the first angel’s message. Cyrus’ first year is mentioned in the last verse of Daniel’s first vision, and then again in the first verse of Daniel’s last vision. It is important to recognize the prophetic symbolism of Cyrus, and we are first identifying that he represents the first angel’s message. This can be prophetically ascertained by the fact that Daniel identifies his third year, as his first, but more importantly it is identified by the first decree which he proclaimed.

Kyros on siis vertauskuva ensimmäisestä vuodesta, joka sisältää kolme vuotta. Hän on ensimmäisen enkelin sanoman vertauskuva. Kyroksen ensimmäinen vuosi mainitaan Danielin ensimmäisen näyn viimeisessä jakeessa ja sitten uudelleen Danielin viimeisen näyn ensimmäisessä jakeessa. On tärkeää tunnistaa Kyroksen profeetallinen vertauskuvallisuus, ja ensin toteamme, että hän edustaa ensimmäisen enkelin sanomaa. Tämä voidaan profeetallisesti todeta siitä tosiasiasta, että Daniel nimeää hänen kolmannen vuotensa hänen ensimmäiseksi vuodekseen, mutta vielä tärkeämpää on, että tämä käy ilmi ensimmäisestä asetuksesta, jonka hän antoi julki.

The struggle that Gabriel was having with the kings of Persia in chapter ten, was in regard to bringing Cyrus to the point where he would follow through and proclaim the first of three decrees, which would allow the Jews to return and rebuild Jerusalem and the temple. The third decree would mark the beginning of the twenty-three hundred year prophecy, which ended when the third angel arrived on October 22, 1844. The third decree represented the third angel, and therefore the first decree of Cyrus, represented the arrival of the first angel in 1798. Cyrus represents the first angel, and for this reason, in the book of Daniel his first year represented three years.

Luvussa kymmenen kuvattu kamppailu, jota Gabriel kävi Persian kuninkaiden kanssa, koski sitä, että Kyyros saatettaisiin siihen pisteeseen, jossa hän toteuttaisi ja julistaisi ensimmäisen kolmesta asetuksesta, jotka sallivat juutalaisten palata ja rakentaa uudelleen Jerusalemin ja temppelin. Kolmas asetus merkitsi kahdentuhannenkolmensadan vuoden profetian alkua, joka päättyi, kun kolmas enkeli saapui 22. lokakuuta 1844. Kolmas asetus edusti kolmatta enkeliä, ja sen tähden Kyyroksen ensimmäinen asetus edusti ensimmäisen enkelin saapumista vuonna 1798. Kyyros edustaa ensimmäistä enkeliä, ja tästä syystä hänen ensimmäinen vuotensa Danielin kirjassa edusti kolmea vuotta.

Cyrus therefore represents the “time of the end,” for it was when the first angel (Cyrus), arrived in 1798, that the “time of the end” arrived and the book of Daniel was unsealed. The name Cyrus is believed to be derived from the Old Persian word “Kūruš,” which means “sun,” combined with the Elamite word “kursh,” meaning “throne,” indicating a connection to royal authority or kingship. Isaiah addresses these characteristics of Cyrus as well.

Näin ollen Kyyros edustaa ”lopun aikaa”, sillä silloin, kun ensimmäinen enkeli (Kyyros) saapui vuonna 1798, ”lopun aika” alkoi ja Danielin kirja avattiin sineteistään. Nimen Kyyros uskotaan olevan peräisin muinaispersian sanasta ”Kūruš”, joka merkitsee ”aurinkoa”, yhdistyneenä elamin kielen sanaan ”kursh”, joka tarkoittaa ”valtaistuinta”, viitaten yhteyteen kuninkaalliseen valtaan tai kuninkuuteen. Jesaja käsittelee myös näitä Kyyroksen ominaispiirteitä.

That saith of Cyrus, He is my shepherd, and shall perform all my pleasure: even saying to Jerusalem, Thou shalt be built; and to the temple, Thy foundation shall be laid. Thus saith the Lord to his anointed, to Cyrus, whose right hand I have holden, to subdue nations before him; and I will loose the loins of kings, to open before him the two leaved gates; and the gates shall not be shut; I will go before thee, and make the crooked places straight: I will break in pieces the gates of brass, and cut in sunder the bars of iron: And I will give thee the treasures of darkness, and hidden riches of secret places, that thou mayest know that I, the Lord, which call thee by thy name, am the God of Israel. For Jacob my servant’s sake, and Israel mine elect, I have even called thee by thy name: I have surnamed thee, though thou hast not known me. I am the Lord, and there is none else, there is no God beside me: I girded thee, though thou hast not known me: That they may know from the rising of the sun, and from the west, that there is none beside me. I am the Lord, and there is none else. Isaiah 44:28–45:6.

joka sanoo Kooreksesta: Hän on minun paimeneni, ja hän täyttää kaiken minun tahtoni; sanoen myös Jerusalemille: Sinut rakennettakoon; ja temppelille: Sinun perustuksesi laskettakoon. Näin sanoo Herra voidellullensa, Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut, kukistaakseni kansat hänen edestään; ja minä vyötän kuninkaitten kupeet auki, avatakseni hänen eteensä kaksilehtiset portit, niin etteivät portit sulkeudu; minä käyn sinun edelläsi ja teen mutkaiset paikat suoriksi; vaskiportit minä murskaan, ja rautasalvat minä katkaisen; ja minä annan sinulle pimeyden aarteet ja kätketyt rikkaudet salaisista paikoista, jotta tietäisit, että minä olen Herra, joka kutsun sinua nimeltäsi, Israelin Jumala. Ja palvelijani Jaakobin tähden ja valittuni Israelin tähden minä olen kutsunut sinut nimeltäsi; minä olen antanut sinulle kunnianimen, vaikka et ole minua tuntenut. Minä olen Herra, eikä toista ole, ei ole muuta Jumalaa kuin minä; minä olen vyöttänyt sinut, vaikka et ole minua tuntenut; jotta tiedettäisiin auringon noususta ja lännestä, ettei ole ketään minun rinnallani. Minä olen Herra, eikä toista ole. Jesaja 44:28–45:6.

Cyrus typified Christ, for he was the Lord’s “anointed” and was called God’s “shepherd,” who builds Jerusalem and lays the foundation of the temple. He is the one involved with the opening of the closed gates, as Christ is He who opens and no man shuts, and shuts and no man opens. And Cyrus is given “the treasures of darkness, and hidden riches of secret places.” Cyrus fulfills several waymarks upon the line of reformatory movements.

Kyyros oli Kristuksen esikuva, sillä hän oli Herran ”voideltu” ja häntä kutsuttiin Jumalan ”paimeneksi”, joka rakentaa Jerusalemin ja laskee temppelin perustuksen. Hän on se, joka liittyy suljettujen porttien avaamiseen, niin kuin Kristus on Hän, joka avaa eikä kukaan sulje, ja sulkee eikä kukaan avaa. Ja Kyyrokselle annetaan ”pimeyden aarteet ja kätketyt rikkaudet salaisista paikoista”. Kyyros täyttää useita tienviittoja uskonpuhdistusliikkeiden linjalla.

He marks the time of the end, when the first angel arrives, when the book of Daniel is unsealed and there is then an increase of knowledge that comes from “the treasures of darkness, and hidden riches of secret places.” Those “treasures of darkness, and hidden riches of secret places,” make up the “foundation” that is “built,” and the “temple,” that is to be “laid”. Christ, who was typified by Cyrus, is the Lord’s “anointed,” as Christ was anointed at His baptism. Cyrus is therefore not only the arrival of the first angel, he is also the second angel that empowers the first angel when it descends, as the Holy Spirit descended when Christ was anointed. On October 22, 1844 Christ opened the door or “gate” into the Most Holy Place, which was a gate that had been shut. Cyrus also marks the arrival of the third angel.

Hän osoittaa lopun ajan, jolloin ensimmäinen enkeli saapuu, jolloin Danielin kirja avataan sineteistään ja jolloin lisääntyy tieto, joka tulee ”pimeyden aarteista ja kätköpaikkojen salatuista rikkauksista”. Nuo ”pimeyden aarteet ja kätköpaikkojen salatut rikkaudet” muodostavat sen ”perustuksen”, joka ”rakennetaan”, ja sen ”temppelin”, joka on ”laskettava”. Kristus, jota Kyyros esikuvasi, on Herran ”voideltu”, samoin kuin Kristus voideltiin kasteessaan. Kyyros ei näin ollen ole ainoastaan ensimmäisen enkelin saapuminen, vaan hän on myös toinen enkeli, joka voimaannuttaa ensimmäisen enkelin sen laskeutuessa, niin kuin Pyhä Henki laskeutui, kun Kristus voideltiin. Lokakuun 22. päivänä 1844 Kristus avasi oven eli ”portin” kaikkeinpyhimpään, portin, joka oli ollut suljettuna. Kyyros merkitsee myös kolmannen enkelin saapumista.

Cyrus is the first angel, and the first angel possesses all the elements of all three angels. Cyrus is the time of the end in 1798, when the first angel arrived. Cyrus represents August 11, 1840 when the message of the first angel was empowered (anointed). He represents the work of laying the foundations, as represented by the production of the 1843 chart in May of 1842. He represents the building of the temple, as the two classes were separated at the first disappointment on April 19, 1844, and he represents the second separation at the great disappointment of October 22, 1844.

Kyyros on ensimmäinen enkeli, ja ensimmäinen enkeli sisältää kaikki kaikkien kolmen enkelin osatekijät. Kyyros on lopun aika vuonna 1798, jolloin ensimmäinen enkeli saapui. Kyyros edustaa 11. elokuuta 1840, jolloin ensimmäisen enkelin sanoma sai voiman (voideltiin). Hän edustaa perustusten laskemisen työtä, jota kuvasi vuoden 1843 kartan laatiminen toukokuussa 1842. Hän edustaa temppelin rakentamista, koska nämä kaksi luokkaa erotettiin ensimmäisessä pettymyksessä 19. huhtikuuta 1844, ja hän edustaa toista erottamista suuressa pettymyksessä 22. lokakuuta 1844.

All the waymarks of the reform movement of the Millerites were typified by Cyrus, and therefore those waymarks are also typifying the waymarks of the movement of the one hundred and forty-four thousand. The Millerite movement was preceded by the signs which Christ identified would precede the history of the Millerites.

Kaikkia milleriittien uudistusliikkeen tienviittoja esikuvasi Kyyros, ja sen vuoksi nämä tienviitat ovat myös esikuvana sadan neljänkymmenenneljän tuhannen liikkeen tienviitoille. Milleriittiliikettä edelsivät ne merkit, jotka Kristus osoitti edeltävän milleriittien historiaa.

“Prophecy not only foretells the manner and object of Christ’s coming, but presents tokens by which men are to know when it is near. Said Jesus: ‘There shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars.’ Luke 21:25. ‘The sun shall be darkened, and the moon shall not give her light, and the stars of heaven shall fall, and the powers that are in heaven shall be shaken. And then shall they see the Son of man coming in the clouds with great power and glory.’ Mark 13:24–26. The revelator thus describes the first of the signs to precede the second advent: ‘There was a great earthquake; and the sun became black as sackcloth of hair, and the moon became as blood.’ Revelation 6:12.

”Profetia ei ainoastaan ennusta Kristuksen tulemisen tapaa ja tarkoitusta, vaan esittää myös tunnusmerkkejä, joista ihmisten tulee tietää, milloin se on lähellä. Jeesus sanoi: ’Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä.’ Luuk. 21:25. ’Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.’ Mark. 13:24–26. Ilmestysten näkijä kuvaa näin ensimmäisen niistä merkeistä, joiden on määrä edeltää toista adventtia: ’Tapahtui suuri maanjäristys; ja aurinko meni mustaksi niin kuin karvainen säkkikangas, ja kuu muuttui kuin vereksi.’ Ilm. 6:12.”

“These signs were witnessed before the opening of the nineteenth century. In fulfillment of this prophecy there occurred, in the year 1755, the most terrible earthquake that has ever been recorded.” The Great Controversy, 304.

”Nämä merkit nähtiin ennen yhdeksännentoista vuosisadan alkua. Tämän ennustuksen täyttymykseksi tapahtui vuonna 1755 kauhein maanjäristys, joka milloinkaan on merkitty muistiin.” Suuri taistelu, 304.

The signs which announced the Second Coming began shortly before 1798, in 1755. 1798 was the conclusion of the captivity of spiritual Israel in spiritual Babylon, which Sister White teaches was typified by the literal captivity of literal Israel in literal Babylon, that concluded at the end of the seventy years of captivity, when Cyrus entered through the open gates and took Babylon, and slew Belshazzar.

Merkit, jotka ilmoittivat toisesta tulemuksesta, alkoivat vähän ennen vuotta 1798, vuonna 1755. Vuosi 1798 oli hengellisen Israelin hengellisessä Babylonissa kokemaan vankeuden päätös, jonka sisar White opettaa olleen esikuvallisesti kuvattu kirjaimellisen Israelin kirjaimellisessa Babylonissa kokemassa kirjaimellisessa vankeudessa; tämä päättyi seitsemänkymmenen vuoden vankeuden lopussa, kun Kyyros astui sisään avoimista porteista ja valloitti Babylonin sekä surmasi Belsassarin.

“Today the church of God is free to carry forward to completion the divine plan for the salvation of a lost race. For many centuries God’s people suffered a restriction of their liberties. The preaching of the gospel in its purity was prohibited, and the severest of penalties were visited upon those who dared disobey the mandates of men. As a consequence, the Lord’s great moral vineyard was almost wholly unoccupied. The people were deprived of the light of God’s word. The darkness of error and superstition threatened to blot out a knowledge of true religion. God’s church on earth was as verily in captivity during this long period of relentless persecution as were the children of Israel held captive in Babylon during the period of the exile.” Prophets and Kings, 714.

”Tänä päivänä Jumalan seurakunta on vapaa viemään loppuun jumalallisen suunnitelman kadonneen ihmissuvun pelastamiseksi. Monien vuosisatojen ajan Jumalan kansa kärsi vapauksiensa rajoittamisesta. Evankeliumin saarnaaminen sen puhtaudessa oli kielletty, ja ankarimmat rangaistukset kohtasivat niitä, jotka uskalsivat olla tottelematta ihmisten määräyksiä. Tämän seurauksena Herran suuri moraalinen viinitarha oli lähes kokonaan hoitamatta. Kansalta riistettiin Jumalan sanan valo. Harhan ja taikauskon pimeys uhkasi pyyhkiä pois todellisen uskonnon tuntemuksen. Jumalan seurakunta maan päällä oli tämän pitkän armottoman vainon aikana yhtä todellisesti vankeudessa kuin Babylonissa pakkosiirtolaisuuden aikana vangittuina olleet Israelin lapset.” Prophets and Kings, 714.

The end of the seventy years in Babylon typified 1798, and there were signs that preceded 1798, that announced that Christ’s return was imminent.

Seitsemänkymmenen vuoden päättyminen Babylonissa oli vuoden 1798 esikuva, ja vuotta 1798 edelsi merkkejä, jotka ilmoittivat, että Kristuksen paluu oli lähellä.

“The advent of the army of Cyrus before the walls of Babylon was to the Jews a sign that their deliverance from captivity was drawing nigh. More than a century before the birth of Cyrus, Inspiration had mentioned him by name, and had caused a record to be made of the actual work he should do in taking the city of Babylon unawares, and in preparing the way for the release of the children of the captivity.” Prophets and Kings, 551.

”Kyyroksen sotajoukon saapuminen Babylonin muurien edustalle oli juutalaisille merkki siitä, että heidän vapautumisensa vankeudesta oli lähestymässä. Yli vuosisata ennen Kyyroksen syntymää Inspiraatio oli maininnut hänet nimeltä ja oli antanut kirjoittaa muistiin sen varsinaisen työn, jonka hänen tuli tehdä vallatessaan Babylonin kaupunki yllättäen ja valmistaessaan tietä vankeuden lasten vapauttamiselle.” Prophets and Kings, 551.

Cyrus also typified the signs which preceded 1798. The historians are rather vague about the rule of Darius and Cyrus, but God’s Word is clear. The Medo-Persian Empire followed the Empire of Babylon, and the first king of Medo-Persia was Darius, though it was his nephew Cyrus that was the general that took Babylon, the night of Belshazzar’s last party. Cyrus and Darius both typify the time of the end of the seventy-year captivity, that represents the time of the end in 1798, and that also typifies the time of the end in 1989.

Kyros oli myös esikuva niistä merkeistä, jotka edelsivät vuotta 1798. Historioitsijat ovat melko epämääräisiä Dareioksen ja Kyroksen hallituskaudesta, mutta Jumalan sana on selvä. Meedo-Persian valtakunta seurasi Babylonian valtakuntaa, ja Meedo-Persian ensimmäinen kuningas oli Dareios, vaikka hänen sisarenpoikansa Kyros olikin se sotapäällikkö, joka valtasi Babylonin Belsassarin viimeisten pitojen yönä. Sekä Kyros että Dareios ovat esikuvia seitsemänkymmenen vuoden vankeuden päättymisen ajasta, joka kuvaa lopun aikaa vuonna 1798 ja joka on myös esikuva lopun ajasta vuonna 1989.

The time of the end in the history of Moses was marked by the births of Aaron and Moses, three years apart. That history typified most perfectly the history of Christ, and the time of the end in that history was marked by the birth of John, and six months later the birth of his cousin Jesus. The time of the end has two waymarks, and Darius and Cyrus both mark the end of the captivity of seventy years, that typified the end of the captivity of twelve hundred and sixty years. The deadly wound of the papal beast in 1798, was followed the next year by the death of the one who had rode upon and reigned over that beast. In 1989 Reagan and Bush the first, were both presidents.

Lopun aika Mooseksen historiassa merkittiin Aaronin ja Mooseksen syntymillä, kolmen vuoden välein. Tämä historia esikuvasi mitä täydellisimmin Kristuksen historiaa, ja lopun aika tuossa historiassa merkittiin Johanneksen syntymällä ja kuusi kuukautta myöhemmin hänen serkkunsa Jeesuksen syntymällä. Lopun ajalla on kaksi tienviittaa, ja sekä Darius että Kyyros merkitsevät seitsemänkymmenen vuoden vankeuden päättymistä, mikä esikuvasi tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen vuoden vankeuden päättymistä. Paavillisen pedon kuolettavaa haavaa vuonna 1798 seurasi seuraavana vuonna sen kuolema, joka oli ratsastanut tuon pedon selässä ja hallinnut sitä. Vuonna 1989 Reagan ja Bush vanhempi olivat molemmat presidenttejä.

Cyrus marks the signs that announce the coming time of the end, and he marks the time of the end. He marks the increase of knowledge, and the empowerment of the first message when an angel descends, and he marks the work that is then taken up in laying the foundations, the work of building the temple, and the arrival of the third angel when the Messenger of the Covenant suddenly comes to His temple.

Kyyros merkitsee merkkejä, jotka ilmoittavat lopun ajan lähestymisestä, ja hän merkitsee lopun aikaa. Hän merkitsee tiedon lisääntymistä ja ensimmäisen sanoman voimaantumista, kun enkeli laskeutuu, ja hän merkitsee sitä työtä, joka silloin otetaan tehtäväksi perustusten laskemisessa, temppelin rakentamisen työtä, sekä kolmannen enkelin saapumista, kun liiton Sanansaattaja äkisti tulee temppeliinsä.

In the third year of Cyrus king of Persia a thing was revealed unto Daniel, whose name was called Belteshazzar; and the thing was true, but the time appointed was long: and he understood the thing, and had understanding of the vision. In those days I Daniel was mourning three full weeks. I ate no pleasant bread, neither came flesh nor wine in my mouth, neither did I anoint myself at all, till three whole weeks were fulfilled. And in the four and twentieth day of the first month, as I was by the side of the great river, which is Hiddekel. Daniel 10:1–4.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin Danielille, jonka nimeksi oli annettu Beltessassar, eräs asia; ja se asia oli tosi, mutta määrätty aika oli pitkä. Ja hän ymmärsi asian, ja hänellä oli ymmärrys näystä. Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolme täyttä viikkoa. En syönyt mitään herkullista leipää, eikä lihaa eikä viiniä tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni lainkaan, ennen kuin kolme täyttä viikkoa oli kulunut. Ja ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, kun olin suuren virran rannalla, jonka nimi on Hiddekel. Daniel 10:1–4.

The symbols of Cyrus and Belteshazzar represent a specific prophetic history in the last days. The symbol of Belteshazzar informs us that the people being represented are the one hundred and forty-four thousand, who are the final generation of covenant people. They are placed in the prophetic history represented by Cyrus, which represents the history which preceded 1798, and 1989, and September 11, 2001, for Cyrus represents all of those waymarks. He also represents the disappointment of July 18, 2020, and even the soon coming Sunday law in the United States. The key to ascertaining where Daniel’s last vision is prophetically placed is ascertained by what Daniel knows.

Kyyroksen ja Beltesassarin vertauskuvat edustavat tiettyä profeetallista historiaa viimeisinä päivinä. Beltesassarin vertauskuva ilmoittaa meille, että kuvattu kansa on sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka ovat liittokansan viimeinen sukupolvi. Heidät sijoitetaan siihen profeetalliseen historiaan, jota Kyyros edustaa ja joka kuvaa historiaa, joka edelsi vuotta 1798 sekä vuotta 1989 ja 11. syyskuuta 2001, sillä Kyyros edustaa kaikkia noita tienviittoja. Hän edustaa myös 18. heinäkuuta 2020 koettua pettymystä ja jopa pian tulevaa sunnuntailakia Yhdysvalloissa. Avain sen määrittämiseen, mihin Danielin viimeinen näky on profeetallisesti sijoitettu, selviää siitä, mitä Daniel tietää.

In verse one Daniel (Belteshazzar), has understanding of both the “thing” and also the “vision”. The “thing,” is the Hebrew word “dabar,” meaning “word”, and it is used by Gabriel to represent the “chazon” vision of the twenty-five hundred and twenty years (“seven times”). The “vision” in verse one, which Daniel understands, is the “mareh” vision of the twenty-three hundred years. God’s covenant people of the last days did not understand the “seven times,” at the time of the end in 1989. They did not understand the “seven times,” until after September 11, 2001, so Daniel must be in the time of the prophetic reform movement represented by Cyrus after September 11, 2001, for Daniel, representing the final prophetic movement, understands both the “thing,” and the “vision”.

Ensimmäisessä jakeessa Daniel (Belsassar) ymmärtää sekä ”asian” että myös ”näyn”. ”Asia” on heprean sana ”dabar”, joka merkitsee ”sanaa”, ja Gabriel käyttää sitä edustamaan kahdentuhannen viidensadan kahdenkymmenen vuoden (”seitsemän ajan”) ”chazon”-näkyä. Ensimmäisen jakeen ”näky”, jonka Daniel ymmärtää, on kahdentuhannen kolmensadan vuoden ”mareh”-näky. Jumalan viimeisten päivien liittokansa ei ymmärtänyt ”seitsemää aikaa” lopun aikana vuonna 1989. He eivät ymmärtäneet ”seitsemää aikaa” ennen syyskuun 11. päivän 2001 jälkeistä aikaa, joten Danielin täytyy olla siinä profeetallisen uudistusliikkeen ajassa, jota Kyyros edustaa syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen, sillä Daniel, joka edustaa lopullista profeetallista liikettä, ymmärtää sekä ”asian” että ”näyn”.

Daniel is identified as being in a twenty-one day period of mourning. “In those days” of mourning Daniel, came to understand the “thing,” and he also had understanding of the “vision.” The truth represented by the “thing” was revealed to Daniel in the days of mourning. God’s people are represented as “mourning” in the reform lines just prior to the Midnight Cry. The mourning is represented by Martha and Mary mourning for Lazarus, just prior to the Triumphal Entry. It was illustrated by the discouragement after the first disappointment in Millerite history as expressed by Jeremiah.

Danielin osoitetaan olevan kahdenkymmenenyhden päivän suruajan keskellä. Tuon suruajan ”niinä päivinä” Daniel tuli ymmärtämään ”asian”, ja hänellä oli myös ymmärrys ”näystä”. ”Asian” edustama totuus ilmoitettiin Danielille surun päivinä. Jumalan kansa esitetään uudistuslinjoissa ”surevana” juuri ennen Keskiyön huutoa. Tätä surua kuvaavat Martta ja Maria, jotka surevat Lasarusta juuri ennen riemullista sisääntuloa. Sitä havainnollisti masentuneisuus ensimmäisen pettymyksen jälkeen milleriläisessä historiassa, sellaisena kuin Jeremia sen ilmaisi.

Thy words were found, and I did eat them; and thy word was unto me the joy and rejoicing of mine heart: for I am called by thy name, O Lord God of hosts. I sat not in the assembly of the mockers, nor rejoiced; I sat alone because of thy hand: for thou hast filled me with indignation. Why is my pain perpetual, and my wound incurable, which refuseth to be healed? wilt thou be altogether unto me as a liar, and as waters that fail? Jeremiah 15:16–18.

Sinun sanasi tulivat löydetyiksi, ja minä söin ne; ja sinun sanasi oli minulle sydämeni ilo ja riemu; sillä minä olen kutsuttu sinun nimelläsi, Herra, sotajoukkojen Jumala. Minä en istunut pilkkaajien seurassa enkä iloinnut; minä istuin yksinäni sinun kätesi tähden, sillä sinä olet täyttänyt minut närkästyksellä. Miksi on kipuni ainainen ja haavani parantumaton, se, joka ei suostu paranemaan? Oletko sinä minulle totisesti kuin petollinen puro, kuin vedet, jotka ehtyvät? Jeremia 15:16–18.

Jeremiah did not “rejoice,” which the citizens of Sodom and Egypt did in Revelation chapter eleven, at the death of the two witnesses. To “not rejoice,” is to mourn. Belteshazzar’s mourning identifies the mourning that is associated with the death of the two witnesses. On July 18, 2020, and November 3, 2020, the two witnesses of the true Protestant horn and Republican horns of the earth beast were slain in the streets of Sodom and Egypt, where also our Lord was crucified. When our Lord was crucified, His disciples began to mourn. Those two witnesses were represented in Revelation chapter eleven, as Moses and Elijah.

Jeremia ei ”iloinnut”, niin kuin Sodoman ja Egyptin asukkaat Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa tekivät kahden todistajan kuolemasta. ”Ei iloita” merkitsee surra. Beltessassarin suru yksilöi sen surun, joka liittyy kahden todistajan kuolemaan. Heinäkuun 18. päivänä 2020 ja marraskuun 3. päivänä 2020 todellisen protestanttisen sarven ja maapetojen republikaanisten sarvien kaksi todistajaa surmattiin Sodoman ja Egyptin kaduilla, missä myös meidän Herramme ristiinnaulittiin. Kun meidän Herramme ristiinnaulittiin, Hänen opetuslapsensa alkoivat surra. Nuo kaksi todistajaa esitettiin Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa Mooseksena ja Eliana.

There are five references to Christ as Michael in the Scriptures, three in the book of Daniel, one in the book of Jude and another in the book of Revelation. In chapter ten, which we are now considering, Michael is mentioned twice, in verses thirteen and twenty-one, and then again in chapter twelve, verse one. He is identified in Revelation twelve, verse seven. In Jude, Michael is identified as resurrecting Moses, who in Revelation chapter eleven, is one of the witnesses that is dead in the street.

Kirjoituksissa on viisi viittausta Kristukseen Mikaelina: kolme Danielin kirjassa, yksi Juudaksen kirjeessä ja yksi Ilmestyskirjassa. Kymmenennessä luvussa, jota nyt tarkastelemme, Mikael mainitaan kahdesti, jakeissa kolmetoista ja kaksikymmentäyksi, ja sitten jälleen kahdennessatoista luvussa, jakeessa yksi. Hänet tunnistetaan Ilmestyskirjan kahdennessatoista luvussa, jakeessa seitsemän. Juudaksen kirjeessä Mikael esitetään Moosekselle ylösnousemuksen antajana; tämä Mooses on Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa yksi niistä todistajista, jotka makaavat kuolleina kadulla.

I will therefore put you in remembrance, though ye once knew this, how that the Lord, having saved the people out of the land of Egypt, afterward destroyed them that believed not. And the angels which kept not their first estate, but left their own habitation, he hath reserved in everlasting chains under darkness unto the judgment of the great day. Even as Sodom and Gomorrha, and the cities about them in like manner, giving themselves over to fornication, and going after strange flesh, are set forth for an example, suffering the vengeance of eternal fire. Likewise also these filthy dreamers defile the flesh, despise dominion, and speak evil of dignities. Yet Michael the archangel, when contending with the devil he disputed about the body of Moses, durst not bring against him a railing accusation, but said, The Lord rebuke thee. Jude 5–9.

Tahdon sen tähden muistuttaa teitä, vaikka kerran tämän tiesittekin, kuinka Herra, pelastettuaan kansan Egyptin maasta, myöhemmin hävitti ne, jotka eivät uskoneet. Ja ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet alkuperäistä asemaansa, vaan jättivät oman asuinsijansa, hän on pannut pimeyden alle ikuisiin kahleisiin suuren päivän tuomiota varten. Samoin Sodoma ja Gomorra sekä ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavoin antautuivat haureuteen ja tavoittelivat vierasta lihaa, ovat varoittavana esimerkkinä kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Samoin myös nämä saastaiset uneksijat tahraavat lihan, halveksivat herruutta ja herjaavat kirkkauksia. Mutta ylienkeli Miikael, kun hän kiistellessään paholaisen kanssa väitteli Mooseksen ruumiista, ei rohjennut lausua häntä vastaan herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: “Nuhdelkoon sinua Herra.” Juud. 5–9.

In the book of Jude, in the context of both Sodom and Egypt, which represents the great city where Moses and Elijah are slain in Revelation chapter eleven; Christ, represented by Michael, resurrects the body of Moses. Moses and Elijah had been dead for three and a half symbolic days in Revelation chapter eleven, and the days of mourning for Belteshazzar end when Michael comes down out of heaven. Line upon line, Daniel chapter ten verses one through four, are identifying the period of mourning that concludes when the two witnesses are resurrected by Michael.

Juudan kirjassa, sekä Sodoman että Egyptin yhteydessä, jotka kuvaavat sitä suurta kaupunkia, jossa Mooses ja Elia surmataan Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa, Kristus, jota Mikael edustaa, herättää Mooseksen ruumiin. Mooses ja Elia olivat olleet kuolleina kolme ja puoli vertauskuvallista päivää Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa, ja Beltesassarin suruajan päivät päättyvät, kun Mikael astuu alas taivaasta. Rivi rivin päälle, Danielin kirjan kymmenennen luvun jakeet yhdestä neljään osoittavat sen suruajan, joka päättyy, kun Mikael herättää henkiin nuo kaksi todistajaa.

We shall continue this study in the next article.

Jatkamme tätä tutkimusta seuraavassa artikkelissa.

“The Father chose Moses and Elijah to be his messengers to Christ, and glorify him with the light of Heaven, and commune with him concerning his coming agony, because they had lived upon earth as men; they had experienced human sorrow and suffering, and could sympathize with the trial of Jesus, in his earthly life. Elijah, in his position as a prophet to Israel, had represented Christ, and his work had been, in a degree, similar to that of the Saviour. And Moses, as the leader of Israel, had stood in the place of Christ, communing with him and following his directions; therefore, these two, of all the hosts that gathered around the throne of God, were fittest to minister to the Son of God.

Isä valitsi Mooseksen ja Elian sanansaattajikseen Kristuksen luo, kirkastamaan hänet taivaan valolla ja keskustelemaan hänen kanssaan hänen tulevasta tuskastaan, koska he olivat eläneet maan päällä ihmisinä; he olivat kokeneet inhimillistä surua ja kärsimystä ja saattoivat myötäelää Jeesuksen koetusta hänen maanpäällisessä elämässään. Elia oli asemassaan Israelin profeettana edustanut Kristusta, ja hänen työnsä oli jossakin määrin ollut Vapahtajan työn kaltainen. Ja Mooses oli Israelin johtajana seisonut Kristuksen sijassa, ollen yhteydessä häneen ja seuraten hänen ohjeitaan; sen vuoksi nämä kaksi olivat kaikista niistä joukoista, jotka kokoontuivat Jumalan valtaistuimen ympärille, soveliaimmat palvelemaan Jumalan Poikaa.

“When Moses, enraged at the unbelief of the children of Israel, smote the rock in wrath and furnished them the water for which they called, he took the glory to himself; for his mind was so engrossed with the ingratitude and waywardness of Israel that he failed to honor God and magnify his name, in performing the act which He had commanded him to do. It was the plan of the Almighty to frequently bring the children of Israel into straight places, and then, in their great necessity, to deliver them by his power, that they might recognize his special regard for them, and glorify his name. But Moses, in yielding to the natural impulses of his heart, appropriated to himself the honor due to God, fell under the power of Satan, and was forbidden to enter the promised land. Had Moses remained steadfast, the Lord would have brought him to the promised land, and would then have translated him to Heaven without his seeing death.

”Kun Mooses, suuttuneena Israelin lasten epäuskoon, löi kalliota vihassaan ja antoi heille sen veden, jota he pyysivät, hän otti kunnian itselleen; sillä hänen mielensä oli niin kokonaan kiintynyt Israelin kiittämättömyyteen ja niskoitteluun, että hän laiminlöi kunnioittaa Jumalaa ja suureksi tehdä hänen nimensä suorittaessaan sen teon, jonka Hän oli käskenyt hänen tehdä. Kaikkivaltiaan tarkoitus oli usein saattaa Israelin lapset ahtaisiin tilanteisiin ja sitten heidän suuressa hädässään vapauttaa heidät voimallaan, jotta he tunnustaisivat hänen erityisen huolenpitonsa heitä kohtaan ja kirkastaisivat hänen nimeään. Mutta Mooses, antautuessaan sydämensä luonnollisille yllykkeille, anasti itselleen Jumalalle kuuluvan kunnian, joutui Saatanan vallan alaiseksi, ja häntä kiellettiin menemästä luvattuun maahan. Jos Mooses olisi pysynyt lujana, Herra olisi vienyt hänet luvattuun maahan ja olisi sitten siirtänyt hänet Taivaaseen ilman, että hän olisi nähnyt kuolemaa.

“As it was, Moses passed through death, but the Son of God came down from Heaven and resurrected him before his body had seen corruption. Though Satan contended with Michael for the body of Moses, and claimed it as his rightful prey, he could not prevail against the Son of God, and Moses, with a resurrected and glorified body, was borne to the courts of Heaven, and was now one of the honored two, commissioned by the Father to wait upon his Son.

Näin oli: Mooses kulki kuoleman kautta, mutta Jumalan Poika astui alas taivaasta ja herätti hänet kuolleista, ennen kuin hänen ruumiinsa oli nähnyt katoavaisuutta. Vaikka Saatana kiisteli Mikaelin kanssa Mooseksen ruumiista ja vaati sitä oikeutetuksi saaliikseen, hän ei voinut menestyä Jumalan Poikaa vastaan, ja Mooses, ylösnousseessa ja kirkastetussa ruumiissa, kannettiin taivaan esipihoihin, ja hän oli nyt toinen niistä kahdesta kunnioitetusta, jotka Isä oli määrännyt palvelemaan Poikaansa.

“By permitting themselves to be so overcome by sleep, the disciples had lost the conversation between the Heavenly messengers and the glorified Redeemer. But as they suddenly awake from profound slumber, and behold the sublime vision before them, they are filled with rapture and awe. As they look upon the radiant form of their beloved Master, they are obliged to shield their eyes with their hands, not being able otherwise to endure the inexpressible glory that clothes his person, and which emits beams of light like those of the sun. For a brief space the disciples behold their Lord glorified and exalted before their eyes, and honored by the radiant beings whom they recognize as the favored ones of God.” The Spirit of Prophecy, volume 2, 329, 330.

”Antamalla unen vallata itsensä niin täydellisesti opetuslapset olivat menettäneet taivaallisten sanansaattajien ja kirkastetun Lunastajan välisen keskustelun. Mutta kun he äkisti heräävät syvästä unesta ja näkevät ylevän näyn edessään, he täyttyvät riemusta ja pelosta. Katsellessaan rakastetun Mestarinsa säteilevää hahmoa heidän on pakko suojata silmiään käsillään, koska he eivät muutoin kykene kestämään sitä sanoin kuvaamatonta kirkkautta, joka verhoaa hänen olemuksensa ja säteilee valonsäteitä auringon tavoin. Lyhyen hetken ajan opetuslapset näkevät Herransa kirkastettuna ja korotettuna silmiensä edessä sekä niiden säteilevien olentojen kunnioittamana, jotka he tunnistavat Jumalan suosituiksi.” The Spirit of Prophecy, volume 2, 329, 330.