The Book of Daniel - Number One-Hundred and Sixty-Four

Danielin yhdestoista luvun kuudennessatoista jakeessa esitetään Juudan ja Jerusalemin valloitus, jonka Pompeius suoritti vuonna 63 eKr. Se edustaa pian tulevaa sunnuntailakia Yhdysvalloissa saman luvun neljännenkymmenennen ensimmäisen jakeen täyttymyksenä. Jakeeseen liittyvä historia osoittaa sisällissodan, joka on käynnissä kaupungin valloituksen aikaan, ja siten se osoittaa Yhdysvaltain sisällissodan toistuman, joka nyt on käynnissä Yhdysvalloissa. Onpa laukauksia ammuttu tai ei, kaksi ryhmää kamppailee nyt Yhdysvaltain hallinnasta. Kun Pompeius valloitti Jerusalemin, se osoitti, että Jerusalem pysyisi Rooman vallan alaisena, kunnes se hävitettäisiin vuonna 70 jKr. Näin se oli esikuva pian tulevasta sunnuntailaista, joka merkitsee Raamatun profetian kuudennen valtakunnan loppua.

Pompeius on ensimmäinen niistä neljästä roomalaisesta vallasta, jotka tässä jaksossa tunnistetaan. Myös Marcus Antonius, joka oli roomalainen, tunnistetaan, mutta niistä neljästä vallasta, jotka esitetään roomalaisina johtajina, Antonius edustaa roomalaista johtajuutta, joka on kapinoinut ja muodostanut liiton Egyptin kanssa Roomaa vastaan. Pompeius, Julius Caesar, Augustus Caesar ja Tiberius Caesar ovat ne neljä roomalaista, joita profeetallisesti käytetään edustamaan maan pedon tasavaltalaisen sarven neljää sukupolvea.

Pompeius, joka edustaa Yhdysvaltain sisällissodan kapinaa vuoden 1863 sukupolvessa, havainnollistaa myös viimeistä sukupolvea ja nykyistä ”sisällissotaa”, joka on nyt käynnissä. Julius Caesar edustaa toista sukupolvea, jolloin Yhdysvallat oli lujasti vakiintunut kansakuntien joukossa johtavaksi kansakunnaksi, mutta se murhattiin vuonna 1913, jolloin rahoitusjärjestelmän suvereniteetti annettiin globalistiselle pankkijärjestelmälle ja työ yhden maailman hallituksen puolesta alkoi. Caesar Augustus edustaa kahden ensimmäisen maailmansodan loiston vuosia, jolloin Yhdysvalloista verenvuodatuksesta huolimatta tuli maailman kadehdittu maa. Sitten viimeisessä sukupolvessa Tiberius Caesar, joka tunnetaan juoppoudestaan ja Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, edustaa ajanjaksoa, joka olennaisesti alkoi John F. Kennedyn, ensimmäisen katolisen presidentin, valinnasta, ja siten yksilöi sukupolven, joka kumartaisi Roomalle.

Nämä Pompeiukseen liittyvät profeetalliset kysymykset ovat tärkeitä, mutta keskitymme tällä hetkellä siihen profeetalliseen historiaan, joka edeltää Pompeiusta ja kuudettatoista jaetta, historiaan, joka alkaa luvun kahdesta ensimmäisestä jakeesta osoittaen vuoden 1989 lopun ajaksi ja tuoden sitten esiin Reaganin jälkeisen rikkaan kuudennen presidentin, joka nostattaa globalistit, kuten Trump on aivan varmasti tehnyt.

Trumpin esikuvana on Kyyroksen jälkeinen neljäs hallitsija, nimeltä Kserkses, rikas Persian kuningas, joka tunnetaan myös Ahasveroksena Esterin kertomuksessa. Jakeissa Kserksestä seuraava kuningas on jakeessa kolme Aleksanteri Suuri. Historiallisesti Kserkseen ja Aleksanteri Suuren välillä oli kahdeksan hallitsijaa. Trumpista Aleksanteri Suuren edustamaan yhden maailman hallitukseen saakka esitetään kymmenen kuningasta; Trump on ensimmäinen ja Aleksanteri viimeinen.

Profeetalliset linjat osoittavat, että maailman lopussa kaikki maan kuninkaat harjoittavat haureutta paaviuden kanssa, ja näitä kuninkaita kuvataan ”kymmenenä kuninkaana”. Ahab, joka oli kymmenosaisen valtakunnan päämies ja joka oli naimisissa Iisebelin kanssa, edustaa sitä tosiasiaa, että vaikka kaikki kymmenen kuningasta harjoittavat haureutta paaviuden kanssa, on olemassa yksi ensisijainen kuningas, joka tekee niin ensimmäisenä. Ensimmäisellä kerralla, jolloin paaviudelle annettiin maan valtaistuin, tämä ensisijainen kuningas oli frankkien kuningas Klodvig (Ranska) vuonna 496 jKr. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että paavius antoi Ranskalle katolisen kirkon esikoisen ja katolisen kirkon vanhimman tyttären arvonimen.

Ranskan profeetallinen työ saattaessaan Rooman sivistyneen maailman valtaistuimelle on esikuva Yhdysvaltojen profeetallisesta työstä. Raamatun profetian sunnuntailaki alkaa Yhdysvalloissa, ja sitten jokainen kansakunta maan päällä seuraa tuota esimerkkiä. Profeetallinen rivi toisensa jälkeen osoittaa, että niiden kymmenen kuninkaan johtava kuningas, se ensimmäinen ja etevin, joka viimeisinä päivinä harjoittaa haureutta synnin ihmisen kanssa, on Yhdysvallat. Vaikka jakeissa kaksi ja kolme ei kuvata kuninkaita ensimmäisen rikkaan kuninkaan Kserkseen ja viimeisen kuninkaan Aleksanteri Suuren välillä, historia osoittaa kymmenen kuningasta. Luku kymmenen edustaa koetusta, ja se edustaa myös valtioliittoa.

Koetus, jonka maailma kohtaa, on maailmanlaajuisen järjestelmän pystyttäminen, jota kuvataan pedon kuvaksi. Tämä koetus alkaa Yhdysvalloissa pian tulevan sunnuntailain myötä ja päättyy, kun jokainen kansakunta maan päällä seuraa tuota esimerkkiä. Jeesus havainnollistaa aina jonkin asian lopun sen alulla, joten vaikka jakeissa kaksi ja kolme ei mainita kuninkaita rikkaan kuninkaan ja Aleksanterin välillä, historia osoittaa koetusprosessin, joka alkaa rikkaimmasta presidentistä, joka oli rikas liiketoimintansa ansiosta eikä siksi, että olisi kartuttanut varallisuutta osallistumalla turmeltuneeseen poliittiseen järjestelmään.

Nimi America on johdettu nimen ”Amerigo” latinankielisestä muodosta; tämä nimi tulee italialaiselta tutkimusmatkailijalta Amerigo Vespuccilta, joka oli tutkimusmatkailija ja merenkulkija ja teki useita matkoja Uuteen maailmaan 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alkupuolella. Kaiken kaikkiaan Vespuccin tutkimusmatkat mahdollistuivat niiden tukijoiden ja mesenaattien taloudellisen tuen ja pääomasijoitusten kautta, jotka näkivät Uuden maailman tutkimisessa mahdollisuuksia voittoon, laajentumiseen ja arvovaltaan. Nimi ”America” on voittojen tuottamiseen tähtäävän pyrkimyksen symboli.

Jeesus havainnollistaa aina jonkin asian lopun sen alulla, ja niiden kymmenen kuninkaan alku, jotka edustavat siltaa kaksisarvisesta Meedo-Persian valtakunnasta Aleksanteri Suuren edustamaan yhteen maailmanhallitukseen, alkaa rikkaasta kuninkaasta, joka on sen Ranskan ja Ahabin esikuvallisesti kuvaaman valtakunnan presidentti, josta on myös tuleva Aleksanteri Suuren edustama pää, kun koko maailma asetetaan vastatusten Yhdysvaltojen vallan yhteydessä olevan talousjärjestelmän kanssa, sen pakottaessa koko maailman kumartamaan katolista kirkkoa, jos he haluavat voida ostaa ja myydä.

Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun seitsemäs valtakunta on kymmenen kuningasta, ja yksi noiden kymmenen kuninkaan profeetallisista tunnusmerkeistä on se, että he pysyvät vain ”lyhyen ajan”, ennen kuin he suostuvat antamaan seitsemännen valtakuntansa Babylonin portolle, joka itse pysyy koossa vain ”yhden hetken”. Profeetallinen syy siihen, että he hyväksyvät tämän sopimuksen, on se, että he ovat juovuksissa Babylonin viinistä. Historiallisesti Aleksanteri Suuri hallitsi vain lyhyen ajan, sillä hänen elämänsä päättyi yhtä nopeasti kuin hänen valtakuntansa oli perustettu, sillä hän joi itsensä kuoliaaksi, ja näin hän symboloi Yhdistyneiden kansakuntien kymmenen kuninkaan lyhyttä aikaa ja juopumusta. Heti kun Aleksanteri Suuri nousi valtaan, hän murtui, ja hänen valtakuntansa annettiin neljälle tuulelle, mikä osoittaa sitä seurannutta kamppailua hänen entisen valtakuntansa uudelleen perustamiseksi.

Aleksanterin valtakunta hajosi yhtä nopeasti kuin se oli koottu, sillä se edustaa viimeisiä päiviä, joissa profetian ilmaistaan tapahtuvan nopeasti.

Islamin kolmas voi rakentuu ensimmäisen ja toisen voin profeetallisten tunnusmerkkien varaan. Ensimmäisessä voissa oli ajanjakso, joka alkoi Muhammedin ilmaantumisesta ja jatkui seuraavaan ajanjaksoon saakka, joka yksilöidään ”viideksi kuukaudeksi” eli sadaksiviideksikymmeneksi vuodeksi ja jonka aikana islam ”vahingoittaisi” Rooman sotajoukkoja. Sadanviidenkymmenen vuoden aikaprofetian päättyminen merkitsee samalla kolmensadanyhdeksänkymmenenyhden vuoden ja viidentoista päivän profetian alkua, jonka aikana toisen voin islam sitten ”surmaisi” Rooman sotajoukot.

11. syyskuuta 2001 merkitsi ensimmäistä vaivaa edustavan Muhammedin ajanjakson saapumista; tähän sisältyy 7. lokakuuta 2023, joka merkitsee sen ajanjakson alkua, jolloin islam “vahingoittaisi” “Rooman sotajoukkoja” muinaisessa kirjaimellisessa “Ihanaassa maassa”, joka toimii Yhdysvaltojen vastineena, ja 7. lokakuuta 2023 lähtien islamin Rooman sotajoukkoa vastaan tekemien hyökkäysten määrä on tämän artikkelin kirjoitushetkellä, 17. helmikuuta 2024, lähestymässä kahtasataa.

Pian tulevan sunnuntailain myötä Yhdysvallat ”tapetaan” raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana, mikä on rinnakkainen niiden kolmensadan yhdeksänkymmenenyhden vuoden ja viidentoista päivän mittaisten islamilaisten hyökkäysten kanssa, jotka surmasivat Rooman entiset sotajoukot, samalla kun niiden kolmannen suuren jihadin sodankäynti voimistuu. Kun Miikael nousee, ihmisen koetusaika päättyy, ja neljä tuulta päästetään täysin valloilleen seitsemän viimeisen vitsauksen aikana.

”Neljä tuulta” esitetään sisar Whiten toimesta ”raivoisana hevosena, joka pyrkii pääsemään irti ja tuomaan kuolemaa ja hävitystä kulkureitillään”, ja ne päästetään täysin irti, kun koetusaika päättyy. Toisessa voi-huudossa ne kuvattiin vapautettaviksi ”neljänä enkelinä”, eivät neljänä tuulena.

”Neljä tuulta” eli ”neljä enkeliä” ovat molemmat islamin symboleja sen asiayhteyden mukaan, jossa symbolia käytetään. Kun Aleksanteri Suuri nousi valtaan, hänen valtakuntansa, joka edustaa seitsemättä valtakuntaa, toisin sanoen yhtä kolmannesta lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolmiosaisesta valtakunnasta — ”hänen noustessaan hänen valtakuntansa murtuu ja jaetaan taivaan neljää tuulta kohti.” Kun ihmisen koetusaika päättyy, neljä tuulta eli neljä enkeliä päästetään irti, ja ne murtavat hänen valtakuntansa, sillä hänen valtakuntansa ”on murtuva”. Silloin nuo kymmenen kuningasta ja heidän liittolaisensa, globalistiset kauppiaat, seisovat kaukana ja valittavat ja huutavat.

Kymmenen kuninkaan taloudellinen rakenne murtuu islamin ”itätuulen” vaikutuksesta.

Islamin ”itätuuli” murskaa kymmenen kuninkaan valtakunnan ”heidän perikatonsa päivänä”, kuten sitä kuvataan siinä, että Aleksanteri Suuren valtakunta ”murtui” ja annettiin neljälle tuulelle. Suuri osa siitä historiasta, joka on toteutunut Danielin kirjan yhdennessätoista luvussa, tulee toistumaan, kun yhdestoista luku saavuttaa lopullisen täyttymyksensä. Sen määrittäminen, missä nämä historiat on oikein erotettava toisistaan, on niiden profeetallista työtä, jotka on kutsuttu profetian tutkijoiksi. Danielin kirjan yhdennentoista luvun kuusi viimeistä jaetta päättyvät ihmiskunnan koetusajan päättyessä, jolloin Miikael nousee. Kun Aleksanteri Suuren valtakunta jaetaan neljälle tuulelle, se edustaa koetusajan päättymistä ja osoittaa, että seuraavaa profeetallista historiaa jakeesta viisi eteenpäin on pidettävä uutena profeetallisena linjana.

Jakeet viidestä kuuteentoista osoittavat historian vuodesta 538 pian tulevaan sunnuntailakiin saakka. Jakeet viidestä yhdeksään edustavat niiden tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen vuoden historiaa, jolloin paavius hallitsi; tämä ajanjakso alkoi vuonna 538 ja päättyi vuonna 1798, lopun aikana. Jae kymmenen osoittaa sen historian, joka on jakeen neljäkymmentä esikuva, jolloin paavius pyyhkäisi pois Neuvostoliiton lopun aikana vuonna 1989. Jakeet yksitoista ja kaksitoista osoittavat nykyisen sijaissodan Ukrainassa, jonka Putin ja Venäjä tulevat voittamaan, mutta Putinin voiton jälkiseuraukset tulevat rinnastumaan ”Niiniven taisteluun” ja ”Khosroksen kukistumiseen”, joka oli ”avain, joka avasi syvyyden kuilun” ja päästi islamin valloilleen ensimmäisen voihuudon historiassa.

Putinin lyhytaikaisen voiton jälkimainingeissa Yhdysvallat voittaa jakeissa kolmestatoista viiteentoista sijais­sodan; se on sen sijais­sodan päätös, jota oli käyty toisesta maailmansodasta lähtien. Katkelma yksilöi kolme taistelua: ensimmäinen taistelu päättyi vuonna 1989 jakeiden kymmenen ja neljäkymmentä täyttymyksenä; toinen, nykyinen sota Ukrainassa, vastaa jakeita yksitoista ja kaksitoista; ja kolmas sijais­sota, joka kuvaa Yhdysvaltain lopullista voittoa, esitetään jakeissa kolmestatoista viiteentoista.

Se, mikä näissä neljässä jaksossa, joita kuvataan jakeesta viisi jakeeseen viisitoista, on tunnistettava, on se, että kaksi viimeistä jaksoa, jotka kuvaavat nykyistä sotaa Ukrainassa ja sitten Yhdysvaltojen vastatoimea, tapahtuvat sinetöimisen aikana. Jae kuusitoista yksilöi pian tulevan sunnuntailain Yhdysvalloissa. Jakeet viidestä kymmeneen kuvaavat historian vuodesta 538 aina sekä lopun aikaan vuonna 1798 että edelleen lopun aikaan vuonna 1989. Lopullisen sijaissodan kaksi taistelua, joita kuvataan jakeissa yksitoista–viisitoista, täyttyvät sen vuoksi siinä ajanjaksossa, josta Hesekielin kahdestoista luku osoittaa, että jokaisen näyn vaikutus täyttyy.

Nuo näyt esitettiin Hesekielille ”pyörinä pyörien sisällä”, jotka sisar White yksilöi ”ihmistapahtumien monimutkaiseksi vuorovaikutukseksi”. Ukrainan sodan historia, Putinin voitto ja sitten hänen perikatonsa, jota seuraa Yhdysvaltojen voitto, on yksi Jumalan sanan kaikkein monimutkaisimmista rivin rivin päälle annetuista ilmoituksista.

Kommentoidessaan Hesekielin ”pyöriä pyörien sisällä” sisar White sanoo, että kun Hesekiel ensi kerran näki nuo pyörät, kaikki näytti sekavalta, mutta lopulta Hesekiel havaitsi pyörissä täydellisen järjestyksen; ne ovat ”inhimillisten tapahtumien monimutkaista vuorovaikutusta”. Jotta jakeissa yhdestätoista viiteentoista esitetty historia voitaisiin oikein jakaa, on ymmärrettävä katolisen kirkon ja natsi-Saksan välinen suhde, sillä Ukrainassa olevat natsijohtajat ovat tuon suhteen sijaisvaikuttajia.

On myös välttämätöntä ymmärtää niin sanotun neitsyt Marian ilmestyksen merkitys Fátimassa, Portugalissa, vuonna 1918, mukaan lukien ne kolme salaisuutta, jotka niin sanottu neitsyt Maria jätti tuon historian kolmelle lapselle. Näiden kolmen sanoman lähtökohta, jossa kuvataan kamppailua katolisen kirkon ja ateistisen Venäjän välillä sekä toista maailmansotaa, on osa Fátiman sanomaa, jota Ukrainan sota edustaa.

Ranskan vallankumous ja sen profeetallinen suhde katoliseen kirkkoon sekä lopulta Napoleon Bonaparteen, joka edustaa Putinia, on myös yksi niistä ”pyöristä”, jotka esitetään Ukrainan sodassa. Ranskan vallankumouksen profeetallinen suhde Yhdysvaltoihin tulee samoin esiin historiassa, sillä aivan kuten Putinia edustaa Napoleon Ranskan ollessa luhistumassa, entinen näyttelijä Ronald Reagan katolisuuden armeijoiden johtajana vuoden 1989 taistelussa on esikuva entisestä näyttelijästä Zelenskyystä Ukrainan ollessa luhistumassa. Näissä jakeissa toisiaan leikkaavissa ja yhdistävissä pyörissä Yhdysvaltojen demokraattipoliitikkojen viimeinen pisara, niiden, jotka ovat olleet ja ovat Zelenskyyn tukijoita, paljastuu Putinin kautta hänen saadessaan voiton.

Jatkamme tätä tutkistelua seuraavassa artikkelissa.