In chapter ten of Revelation, where the history of the first and second angels’ messages is represented, John, as a symbol of God’s last-day people, was told in advance that there was to be a disappointment in the history he symbolically represented, and that disappointment was the element of the history of the first and second angels that had been sealed up to the Millerites’ understanding, in order to test their faith.

Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa, jossa ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman historia esitetään, Johannekselle, Jumalan viimeisten päivien kansan vertauskuvana, ilmoitettiin etukäteen, että siinä historiassa, jota hän vertauskuvallisesti edusti, oli tuleva pettymys; ja tuo pettymys oli se ensimmäisen ja toisen enkelin historian osa, joka oli ollut sinetöitynä millerilaisten ymmärrykseltä heidän uskonsa koettelemiseksi.

And the voice which I heard from heaven spake unto me again, and said, Go and take the little book which is open in the hand of the angel which standeth upon the sea and upon the earth. And I went unto the angel, and said unto him, Give me the little book. And he said unto me, Take it, and eat it up; and it shall make thy belly bitter, but it shall be in thy mouth sweet as honey. And I took the little book out of the angel’s hand, and ate it up; and it was in my mouth sweet as honey: and as soon as I had eaten it, my belly was bitter. Revelation 10:8–10.

Ja se ääni, jonka minä kuulin taivaasta, puhui minulle jälleen ja sanoi: Mene ja ota se pieni kirja, joka on avoinna sen enkelin kädessä, joka seisoo meren päällä ja maan päällä. Ja minä menin enkelin luo ja sanoin hänelle: Anna minulle se pieni kirja. Ja hän sanoi minulle: Ota se ja syö se; ja se on tekevä vatsasi karvaaksi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja. Ja minä otin sen pienen kirjan enkelin kädestä ja söin sen; ja se oli minun suussani makea kuin hunaja, mutta niin pian kuin olin sen syönyt, minun vatsani tuli karvaaksi. Ilmestys 10:8–10.

In verse ten, John represents the history from August 11, 1840, when the mighty angel descended with a little book in his hand, unto the Great Disappointment on October 22, 1844. Before he symbolically represented that history, he is told by “the voice which” he “heard from heaven” informing him that when he eats the little book, “it shall make thy belly bitter, but it shall be in thy mouth sweet as honey.” The bitter disappointment is what tested the faith of the Millerites, and it was not best for them to know about that disappointment before it arrived, but John represents the last-day people who are required to know the facts associated with the delineation of events, that are the history of the first and second angels’ message.

Kymmenennessä jakeessa Johannes edustaa historiaa 11. elokuuta 1840 lähtien, jolloin voimallinen enkeli laskeutui pitäen kädessään pientä kirjaa, aina suureen pettymykseen 22. lokakuuta 1844 saakka. Ennen kuin hän vertauskuvallisesti esitti tuon historian, hänelle sanoo ”ääni, jonka” hän ”kuuli taivaasta”, ilmoittaen hänelle, että kun hän syö pienen kirjan, ”se karvastaa vatsasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja.” Tuo katkera pettymys oli se, mikä koetteli milleriläisten uskoa, eikä heidän ollut parhaaksi tietää tuosta pettymyksestä ennen kuin se tuli; mutta Johannes edustaa viimeisten päivien kansaa, jonka on välttämätöntä tuntea ne tosiasiat, jotka liittyvät tapahtumien hahmotteluun ja jotka muodostavat ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman historian.

That sacred history identifies that there would be a test brought upon the last-day people, and it would be a test based upon something that it was not best for them to understand in advance of the test, yet it was not the identical experience of the Millerites, though it perfectly aligned with the delineation of events represented by the first and second angel, for the seven thunders also represent, “future events which will be disclosed in their order.”

Tuo pyhä historia osoittaa, että viimeisten päivien kansan osaksi tulisi koetus, ja se olisi koetus, joka perustuisi johonkin sellaiseen, mitä heidän ei ollut parasta ymmärtää ennen koetusta; se ei kuitenkaan ollut sama kokemus kuin milleriläisten, vaikka se täydellisesti vastasi ensimmäisen ja toisen enkelin esittämän tapahtumainkulun kuvausta, sillä myös seitsemän ukkosenjylinää edustavat ”tulevia tapahtumia, jotka paljastetaan järjestyksessään”.

Though required to know the foundational history of the Millerites, God’s last-day people would fulfill the same delineation of events as the Millerites, but what tested the Millerites, that was best for them not to know in advance, would be a different test, that was brought about by an element that was sealed up until the time was at hand for the Lion of the tribe of Judah to unseal the Revelation of Jesus Christ, which occurs in the hidden history of verse forty of Daniel eleven.

Vaikka Milleriittien perustava historia on tarpeellista tuntea, Jumalan viimeisten päivien kansa toteuttaisi saman tapahtumien jäsennyksen kuin Milleriitit; mutta se, mikä koetteli Milleriittejä ja mitä heidän parhaakseen ei ollut tarkoitus tietää ennalta, olisi toisenlainen koetus, jonka aiheuttaisi tekijä, joka oli sinetöitynä siihen asti, kun aika koittaisi Juudan sukukunnan Leijonan murtaa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sinetit; tämä tapahtuu Danielin yhdettätoista lukua koskevan neljännenkymmenennen jakeen kätketyssä historiassa.

What was sealed up was designed to test God’s last-day people, and the test would align with the waymark where the Millerites were tested, for whether in the first fulfillment in Millerite history or the last fulfillment of the last days, the seven thunders was “a delineation of events” “that would be disclosed in their order.”

Se, mikä sinetöitiin, oli tarkoitettu koettelemaan Jumalan viimeisten päivien kansaa, ja koetus olisi yhdenmukainen sen tienviitan kanssa, jossa milleriläisiä koeteltiin, sillä olipa kyseessä ensimmäinen täyttymys milleriläishistoriassa tai viimeisten päivien viimeinen täyttymys, seitsemän ukkosenjylinää oli ”tapahtumien esitys”, ”jotka paljastettaisiin järjestyksessään”.

What has been widely unrecognized is that as John represents the history of the descent of Christ with the little book on August 11, 1840 unto the Great Disappointment of October 22, 1844, that very history was also represented by the descent of the second angel on April 19, 1844. The first disappointment can be understood as the disappointment of John, who, after eating the little book on August 11, 1840, met disappointment on April 19, 1844. When that disappointment arrived the second angel descended with a “writing” in his hand.

Laajalti on jäänyt tunnustamatta se, että niin kuin Johannes edustaa Kristuksen laskeutumisen historiaa pienen kirjan kanssa 11. elokuuta 1840 aina 22. lokakuuta 1844 tapahtuneeseen suureen pettymykseen saakka, juuri tuo sama historia esitettiin myös toisen enkelin laskeutumisessa 19. huhtikuuta 1844. Ensimmäinen pettymys voidaan ymmärtää Johanneksen pettymykseksi, joka pienen kirjan syötyään 11. elokuuta 1840 kohtasi pettymyksen 19. huhtikuuta 1844. Kun tuo pettymys saapui, toinen enkeli laskeutui kädessään ”kirjoitus”.

“Another mighty angel was commissioned to descend to earth. Jesus placed in his hand a writing, and as he came to the earth, he cried, ‘Babylon is fallen, is fallen.’ Then I saw the disappointed ones again raise their eyes to heaven, looking with faith and hope for their Lord’s appearing. But many seemed to remain in a stupid state, as if asleep; yet I could see the trace of deep sorrow upon their countenances. The disappointed ones saw from the Scriptures that they were in the tarrying time, and that they must patiently wait the fulfillment of the vision. The same evidence which led them to look for their Lord in 1843, led them to expect Him in 1844. Yet I saw that the majority did not possess that energy which marked their faith in 1843. Their disappointment had dampened their faith.” Early Writings, 247.

”Toinen väkevä enkeli sai tehtäväkseen laskeutua maan päälle. Jeesus pani hänen käteensä kirjoituksen, ja tullessaan maan päälle hän huusi: ’Kukistunut, kukistunut on Babylon.’ Sitten näin, kuinka pettyneet jälleen kohottivat katseensa taivaaseen odottaen uskossa ja toivossa Herransa ilmestymistä. Mutta monet näyttivät jäävän tylsistyneeseen tilaan, ikään kuin uneen vaipuneina; kuitenkin saatoin nähdä heidän kasvoillaan syvän murheen jäljen. Pettyneet näkivät Raamatusta, että he elivät viipymisen aikaa ja että heidän tuli kärsivällisesti odottaa näyn täyttymistä. Sama todistus, joka oli johtanut heidät odottamaan Herraansa vuonna 1843, sai heidät odottamaan Häntä vuonna 1844. Kuitenkin näin, ettei enemmistöllä ollut sitä voimaa, joka oli leimannut heidän uskonsa vuonna 1843. Heidän pettymyksensä oli himmentänyt heidän uskonsa.” Early Writings, 247.

The Millerite history that John represents in chapter ten, is the history of the first and also the second angel. The descent of the first angel with a message and the descent of the second angel with a message, mark the beginning of respective histories that both ended in disappointment, though John is more directly illustrating the entire history of both angels. Even after October 22, 1844, when the third angel arrived with a message, the disappointment of the rebellion of 1863, provides a third witness of a period that begins with a message that ends with disappointment.

Se millerilainen historia, jota Johannes edustaa kymmenennessä luvussa, on ensimmäisen ja myös toisen enkelin historiaa. Ensimmäisen enkelin laskeutuminen sanoman kanssa ja toisen enkelin laskeutuminen sanoman kanssa merkitsevät kumpaisenkin oman historiansa alkua; molemmat päättyivät pettymykseen, vaikka Johannes havainnollistaa suoraviivaisemmin molempien enkelien koko historian. Vielä 22. lokakuuta 1844 jälkeenkin, jolloin kolmas enkeli saapui sanoman kanssa, vuoden 1863 kapinan aiheuttama pettymys tarjoaa kolmannen todistuksen ajanjaksosta, joka alkaa sanomalla ja päättyy pettymykseen.

The first disappointment of the movement of the third angel on July 18, 2020 was the parallel to the first disappointment of the Millerites. A truth was sealed up as was the truth of 1844 sealed up by the Lord holding His hand over a mistake in some of the figures, that produced the first disappointment of the Millerites. When the mistake was thereafter understood, the mistake had been unsealed, as the Lion of the tribe of Judah had removed His hand. The mistake of July 18, 2020, was brought about by the refusal to acknowledge that His hand had been raised on October 22, 1844, while He pronounced that “time should be no longer.”

Kolmannen enkelin liikkeen ensimmäinen pettymys 18. heinäkuuta 2020 oli rinnakkainen milleriläisten ensimmäisen pettymyksen kanssa. Eräs totuus oli sinetöity, samoin kuin vuoden 1844 totuus oli sinetöity sillä, että Herra piti kättään eräiden laskelmien virheen päällä; tämä virhe aiheutti milleriläisten ensimmäisen pettymyksen. Kun virhe myöhemmin ymmärrettiin, se oli avattu sinetistä, sillä Juudan sukukunnan Leijona oli poistanut kätensä. Heinäkuun 18. päivän 2020 virhe sai alkunsa kieltäytymisestä tunnustaa, että Hänen kätensä oli kohotettu 22. lokakuuta 1844, kun Hän julisti, ettei “aikaa enää olisi.”

Whether it was the Philadelphian movement of the first angel’s first disappointment, or the first disappointment of the Laodicean movement of the third angel, His hand represents the waymark. On April 19, 1844 and on July 18, 2020 the disappointment produced a scattering time. Those who had either been gathered on August 11, 1840 or September 11, 2001, were scattered, and thereafter Christ began to gather His people a second time.

Olipa kyseessä ensimmäisen enkelin ensimmäisen pettymyksen filadelfialainen liike tai kolmannen enkelin laodikealaisen liikkeen ensimmäinen pettymys, Hänen kätensä edustaa tienviittaa. Huhtikuun 19. päivänä 1844 ja heinäkuun 18. päivänä 2020 pettymys synnytti hajottamisen ajan. Ne, jotka oli koottu joko elokuun 11. päivänä 1840 tai syyskuun 11. päivänä 2001, hajotettiin, ja sen jälkeen Kristus alkoi koota kansaansa toisen kerran.

He had gathered a people beginning on September 11, 2001, for as represented by Christ’s baptism, it is when the Divine symbol descends that He begins to gather His disciples, not before. Then, after a scattering, Christ gathers His people a second time. Christ gathered His disciples beginning at His baptism, and after the scattering produced by the cross, He began to gather His disciples a second time. The prophetic fact of a second gathering that began in July 2023, was part of what had been sealed up on July 18, 2020, though it was clearly an element of the history of the Millerites.

Hän oli koonnut kansaa 11. syyskuuta 2001 alkaen, sillä niin kuin Kristuksen kaste kuvaa, vasta silloin, kun jumalallinen vertauskuva laskeutuu, Hän alkaa koota opetuslapsiaan, ei sitä ennen. Sitten hajaannuksen jälkeen Kristus kokoaa kansansa toisen kerran. Kristus kokosi opetuslapsiaan alkaen kasteestaan, ja ristin aiheuttaman hajaannuksen jälkeen Hän alkoi koota opetuslapsiaan toisen kerran. Profetiallinen tosiasia toisesta kokoamisesta, joka alkoi heinäkuussa 2023, oli osa sitä, mikä oli sinetöity 18. heinäkuuta 2020, vaikka se oli selvästi osa milleriläisten historiaa.

In verse forty of Daniel eleven, the beast from the bottomless pit arose and slew both horns of the earth beast in 2020. In July of 2023, the Lord began to gather His last-day people a second time. The process of gathering is represented within the sacred Millerite history, and in that history, there are two historical witnesses of gathering His people a second time. The gathering process is a prophetic element that was sealed up until July 2023. The work of gathering His people a second time is fulfilled during the history of the Ukrainian War, just prior to the second election of the eighth president, that is of the seven.

Danielin yhdestoista luvun neljännessäkymmenennessä jakeessa syvyydestä noussut peto nousi esiin ja surmasi maan pedon molemmat sarvet vuonna 2020. Heinäkuussa 2023 Herra alkoi koota viimeisten päivien kansaansa toistamiseen. Kokoamisen prosessi on kuvattuna pyhässä milleriittien historiassa, ja tuossa historiassa on kaksi historiallista todistajaa siitä, että Hän kokoaa kansansa toistamiseen. Kokoamisen prosessi on profeetallinen osa, joka oli sinetöity heinäkuuhun 2023 saakka. Hänen kansansa toistamiseen kokoamisen työ täyttyy Ukrainan sodan historian aikana, juuri ennen sen kahdeksannen presidentin, joka on niistä seitsemästä, toista vaalia.

On August 11, 1840, the Lord gathered the Millerite movement, and He marked the gathering by the introduction of the 1843 chart, which was published in May of 1842. The chart represented the foundational message, for He was then laying the foundation of the Millerite temple. The descent of the angel of Revelation chapter ten, on August 11, 1840, parallels the baptism of Christ, which among other things marked the beginning of Christ selecting His disciples.

11. elokuuta 1840 Herra kokosi milleriittiliikkeen, ja Hän merkitsi tämän kokoamisen vuoden 1843 kartan käyttöönotolla; kartta julkaistiin toukokuussa 1842. Kartta edusti perustavaa sanomaa, sillä tuolloin Hän laski milleriittitemppelin perustusta. Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelin laskeutuminen 11. elokuuta 1840 on rinnakkainen Kristuksen kasteen kanssa, joka muun muassa merkitsi Kristuksen opetuslastensa valitsemisen alkua.

“With the calling of John and Andrew and Simon, of Philip and Nathanael, began the foundation of the Christian church. John directed two of his disciples to Christ. Then one of these, Andrew, found his brother, and called him to the Saviour. Philip was then called, and he went in search of Nathanael.” The Desire of Ages, 141.

Johanneksen ja Andreaksen ja Simonin, Filippuksen ja Natanaelin kutsumisen myötä alkoi kristillisen seurakunnan perustaminen. Johannes ohjasi kaksi opetuslastaan Kristuksen luo. Sitten toinen näistä, Andreas, löysi veljensä ja kutsui hänet Vapahtajan luo. Sen jälkeen kutsuttiin Filippus, ja hän lähti etsimään Natanaelia. Alfa ja omega, s. 141.

The work of William Miller from the time of the end in 1798, unto August 11, 1840, represented the work of John the Baptist, but when the angel of Revelation ten descended, as typified by the descent of the Holy Spirit at the baptism of Christ, the Lord “gathered” His foundational disciples. These two witnesses identify that Christ gathered His last-day people on September 11, 2001, when the angel of Revelation chapter eighteen descended, but as with the Millerites, they were to be tested by an element of the seven thunders which had been sealed up, and then the Lord would gather His people a second time.

William Millerin työ vuoden 1798 lopunajasta aina 11. elokuuta 1840 saakka edusti Johannes Kastajan työtä, mutta kun Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkeli laskeutui, kuten Kristuksen kasteessa tapahtunut Pyhän Hengen laskeutuminen esikuvallisesti osoitti, Herra ”kokosi” perustukselliset opetuslapsensa. Nämä kaksi todistajaa osoittavat, että Kristus kokosi viimeisten päivien kansansa 11. syyskuuta 2001, kun Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutui, mutta kuten milleriiteillä, heidän tuli joutua koeteltaviksi seitsemän ukkosenjylinän sinetöitynä pysyneen osatekijän kautta, ja sitten Herra kokoaisi kansansa toisen kerran.

The second gathering of God’s last-day people began in the history represented at the very ending of verse eleven, of chapter eleven of Daniel, just before Putin’s victory over Ukraine, and just before verse twelve where Russia and Putin’s prophetic testimony ends. Daniel chapter eleven, verse eleven, therefore aligns with Revelation chapter eleven, verse eleven, for it is there the two witnesses are brought back to life.

Jumalan viimeisten päivien kansan toinen kokoaminen alkoi siinä historiassa, jota Danielin kirjan yhdennentoista luvun yhdennentoista jakeen aivan loppuosa esittää, juuri ennen Putinin voittoa Ukrainasta ja juuri ennen kahdettatoista jaetta, jossa Venäjän ja Putinin profeetallinen todistus päättyy. Sen tähden Danielin kirjan yhdennentoista luvun yhdestoista jae vastaa Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun yhdettätoista jaetta, sillä juuri siinä kaksi todistajaa herätetään jälleen eloon.

In the sacred Millerite history, the Lord began to gather His people a second time after the disappointment of April 19, 1844, and what was employed by the Lord to gather His people at that time was a recognition that they were fulfilling the tarrying time of the parable of the ten virgins of Matthew chapter twenty-five, and also Habakkuk chapter two. In order for the Millerites to recognize their condition and return, they had to recognize themselves as represented within God’s prophetic Word. They needed to see that they were God’s people in contrast with those who professed to be His people. In gathering His disappointed people, He was providing an illustration of the ensign that is lifted up to the Gentiles, thus emphasizing the distinction between His genuine but disappointed people, and His simply professed people.

Pyhässä milleriläisessä historiassa Herra alkoi koota kansaansa toisen kerran 19. huhtikuuta 1844 tapahtuneen pettymyksen jälkeen, ja se, mitä Herra käytti kansansa kokoamiseen tuolloin, oli sen tunnustaminen, että he täyttivät Matteuksen kahdennenkymmenennenviidennen luvun kymmenen neitsyen vertauksen viipymisen ajan sekä myös Habakukin toisen luvun. Jotta milleriläiset voisivat tunnistaa tilansa ja palata, heidän täytyi tunnistaa itsensä Jumalan profeetallisessa Sanassa kuvatuiksi. Heidän tuli nähdä, että he olivat Jumalan kansa vastakohtana niille, jotka tunnustautuivat Hänen kansakseen. Kootessaan pettynyttä kansaansa Hän antoi havainnollistuksen lippumerkistä, joka kohotetaan pakanakansoille, korostaen siten eroa Hänen aidon mutta pettyneen kansansa ja Hänen kansakseen vain tunnustautuvan kansan välillä.

And in that day there shall be a root of Jesse, which shall stand for an ensign of the people; to it shall the Gentiles seek: and his rest shall be glorious. And it shall come to pass in that day, that the Lord shall set his hand again the second time to recover the remnant of his people, which shall be left, from Assyria, and from Egypt, and from Pathros, and from Cush, and from Elam, and from Shinar, and from Hamath, and from the islands of the sea. And he shall set up an ensign for the nations, and shall assemble the outcasts of Israel, and gather together the dispersed of Judah from the four corners of the earth. Isaiah 11:10–12.

Ja sinä päivänä Iisain juurivesa on oleva kansojen lippumerkkinä; sen tykö pakanat etsiytyvät, ja hänen leposijansa on oleva kunniakas. Ja sinä päivänä on tapahtuva, että Herra ojentaa kätensä toistamiseen saadakseen omikseen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assyriasta ja Egyptistä, Patroksesta ja Kuusista, Eelamista ja Sinearin maasta, Hamatista ja meren saarilta. Ja hän pystyttää lippumerkin kansakunnille ja kokoaa Israelin karkotetut sekä kerää Juudan hajotetut maan neljästä äärestä. Jesaja 11:10–12.

When the prophet Jeremiah represents those who were disappointed on April 19, 1844, he identified that he no longer associated with “the assembly of mockers,” who employed the failed prediction of 1843, as evidence that those represented by Jeremiah were false prophets.

Kun profeetta Jeremia edustaa niitä, jotka pettyivät 19. huhtikuuta 1844, hän osoitti, ettei hän enää liittynyt ”pilkkaajien joukkoon”, jotka käyttivät vuoden 1843 toteutumatta jäänyttä ennustusta todisteena siitä, että Jeremian edustamat olivat vääriä profeettoja.

I sat not in the assembly of the mockers, nor rejoiced; I sat alone because of thy hand: for thou hast filled me with indignation. Jeremiah 15:17.

En istunut pilkkaajien seurassa enkä iloinnut; minä istuin yksinäni sinun kätesi tähden, sillä sinä olet täyttänyt minut kiivaudella. Jeremia 15:17.

The “assembly of mockers” had cast out those represented by Jeremiah.

„Pilkkaajien joukko” oli heittänyt ulos ne, joita Jeremia edusti.

“Many were persecuted by their unbelieving brethren. In order to retain their position in the church, some consented to be silent in regard to their hope; but others felt that loyalty to God forbade them thus to hide the truths which He had committed to their trust. Not a few were cut off from the fellowship of the church for no other reason than expressing their belief in the coming of Christ. Very precious to those who bore this trial of their faith were the words of the prophet: ‘Your brethren that hated you, that cast you out for My name’s sake, said, Let the Lord be glorified: but He shall appear to your joy, and they shall be ashamed.’ Isaiah 66:5.” The Great Controversy, 372.

Monia vainottiin heidän epäuskoisten veljiensä taholta. Säilyttääkseen asemansa seurakunnassa jotkut suostuivat vaikenemaan toivostaan; mutta toiset tunsivat, että uskollisuus Jumalaa kohtaan kielsi heitä näin salaamasta niitä totuuksia, jotka Hän oli uskonut heidän haltuunsa. Ei harvoja erotettu seurakunnan yhteydestä yksinomaan siitä syystä, että he ilmaisivat uskonsa Kristuksen tulemukseen. Niille, jotka kestivät tämän uskonsa koetuksen, olivat profeetan sanat mitä kalleimmat: ”Kuulkaa Herran sana, te, jotka vavisten tottelette Hänen sanaansa: Teidän veljenne, jotka teitä vihaavat, jotka sulkevat teidät pois minun nimeni tähden, sanovat: ’Tulkoon Herra kirkastetuksi’; mutta Hän on ilmestyvä teidän iloksenne, ja he joutuvat häpeään.” Jesaja 66:5. Suuri taistelu, 372.

When the Lord lifts up an ensign to the Gentiles, it will occur when He has stretched forth His hand a second time to gather the remnant of His people, who are the outcasts of Israel. They are those who no longer sit in the “assembly of mockers.”

Kun Herra kohottaa lipun kansoille, se tapahtuu silloin, kun Hän ojentaa kätensä toistamiseen kootakseen kansansa jäännöksen, jotka ovat Israelin karkotetut. He ovat niitä, jotka eivät enää istu ”pilkkaajien seurassa”.

The “root of Jesse” is a symbol of two blood lines, one from Judaism combined with a bloodline from outside of Judaism, and represents not only the bloodline of Jesus, but is also a symbol of the combination of Divinity with humanity, for the ensign that is lifted up represents a people who have been sealed forever into the condition and experience of the combination of Divinity with humanity, which is also represented in verse ten of Daniel chapter eleven by the symbol of the “fortress”. In verse ten, the sealing time of the one hundred and forty-four thousand is inferred by the prophetic understanding of the fortress, which is the head. In the history of verse eleven and the Ukrainian War, the Lord stretches His hand a second time to gather the outcasts who have been disappointed.

”Iisain juuri” on kahden verilinjan vertauskuva: toinen juontuu juutalaisuudesta ja toinen juutalaisuuden ulkopuolisesta verilinjasta, eikä se edusta ainoastaan Jeesuksen verilinjan jatkumoa, vaan on myös vertauskuva jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymisestä; sillä korotettu lippumerkki edustaa kansaa, joka on sinetöity iäksi siihen tilaan ja kokemukseen, jossa jumaluus ja ihmisyys ovat yhdistyneet. Tätä yhdistymistä kuvaa myös Danielin kirjan yhdestoista luku, jae kymmenen, ”linnoituksen” vertauskuvassa. Jakeessa kymmenen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aika ilmenee päätä tarkoittavan linnoituksen profeetallisen ymmärryksen kautta. Jakeen yksitoista historiassa ja Ukrainan sodassa Herra ojentaa kätensä toisen kerran kootakseen ne karkotetut, jotka ovat kokeneet pettymyksen.

Therefore, with the testimony of Daniel eleven as the structure, we have identified the intrusion of the papacy into prophetic history, just before the Sunday law. We have seen the work of the Republican horn represented by Trump as he becomes the eighth that is of the seven, and begins the work of combining church and state. We have the line of the apostate horn of Protestantism, as represented by the Maccabees. In the same history represented by those verses, we apply the line of the seven thunders, which is also the line of the parable of the ten virgins, identifying the experience of the one hundred and forty-four thousand, as well as the line of the three angels that outline the work of the true Protestant horn. One of the events for the true Protestant horn in that history is the second gathering.

Sen tähden olemme Daniel 11:n todistuksen toimiessa rakenteena tunnistaneet paavikunnan tunkeutumisen profeetalliseen historiaan juuri ennen sunnuntailakia. Olemme nähneet republikaanisen sarven työn, jota Trump edustaa hänen tullessaan kahdeksanneksi, joka on niistä seitsemästä, ja alkaessaan tehdä työtä kirkon ja valtion yhdistämiseksi. Meillä on protestantismin luopuneen sarven linja, sellaisena kuin sitä makkabilaiset edustavat. Samassa historiassa, jota nuo jakeet esittävät, sovellamme seitsemän ukkosenjylinän linjaa, joka on myös kymmenen neitsyen vertauksen linja, tunnistaen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen kokemuksen sekä kolmen enkelin linjan, jotka hahmottavat todellisen protestanttisen sarven työn. Yksi tuon historian todellista protestanttista sarvea koskevista tapahtumista on toinen kokoaminen.

The second gathering occurred in the history of the second angel’s message, and it also occurred in the history of the third angel from 1844 unto 1863, establishing two witnesses from Millerite history of the Lord stretching His hand a second time to gather His scattered flock.

Toinen kokoaminen tapahtui toisen enkelin sanoman historiassa, ja se tapahtui myös kolmannen enkelin historiassa vuodesta 1844 vuoteen 1863, vahvistaen milleriittisen historian kautta kaksi todistajaa siitä, että Herra ojensi kätensä toisen kerran kootakseen hajalle joutuneen laumansa.

“September 23, the Lord showed me that He had stretched out His hand the second time to recover the remnant of His people, and that efforts must be redoubled in this gathering time. In the scattering, Israel was smitten and torn, but now in the gathering time God will heal and bind up His people. In the scattering, efforts made to spread the truth had but little effect, accomplished but little or nothing; but in the gathering, when God has set His hand to gather His people, efforts to spread the truth will have their designed effect. All should be united and zealous in the work. I saw that it was wrong for any to refer to the scattering for examples to govern us now in the gathering; for if God should do no more for us now than He did then, Israel would never be gathered.” Early Writings, 74.

”23. syyskuuta Herra osoitti minulle, että Hän oli ojentanut kätensä toisen kerran palauttaakseen kansansa jäännöksen, ja että ponnistukset oli kaksinkertaistettava tänä kokoamisen aikana. Hajaannuksen aikana Israelia lyötiin ja raadeltiin, mutta nyt kokoamisen aikana Jumala parantaa ja sitoo haavat kansaltansa. Hajaannuksen aikana totuuden levittämiseksi tehdyt ponnistukset vaikuttivat vain vähän, saivat aikaan vain vähän tai eivät mitään; mutta kokoamisen aikana, kun Jumala on käynyt toimeen kootakseen kansansa, ponnistuksilla totuuden levittämiseksi on niille tarkoitettu vaikutus. Kaikkien tulee olla yksimielisiä ja innokkaita työssä. Minulle näytettiin, että oli väärin, että kukaan viittaisi hajaannukseen esimerkkeinä, joiden tulisi nyt ohjata meitä kokoamisen aikana; sillä jos Jumala ei tekisi meille nyt enempää kuin Hän teki silloin, Israelia ei koskaan koottaisi.” Early Writings, 74.

In the appendix to Early Writings, Sister White explains the comment just cited:

Varhaisten kirjoitusten liitteessä sisar White selittää juuri lainatun huomautuksen:

“3. The view that the Lord ‘had stretched out His hand the second time to recover the remnant of His people,’ on page 74, refers only to the union and strength once existing among those looking for Christ, and to the fact that He had begun to unite and to raise up His people again.” Early Writings, 86.

”3. Näkemys siitä, että Herra ’ojensi kätensä toistamiseen hankkiakseen takaisin kansansa jäännöksen’, sivulla 74, viittaa ainoastaan siihen yhteyteen ja voimaan, joka kerran vallitsi niiden keskuudessa, jotka odottivat Kristusta, sekä siihen tosiasiaan, että Hän oli alkanut jälleen yhdistää kansaansa ja nostaa sitä ylös.” Early Writings, 86.

The sacred history of the seven thunders representing August 11, 1840 unto October 22, 1844, typified the sacred history of October 22, 1844 unto the rebellion of 1863. Line upon line, the first history represented an illustration of wise virgins, and the second line represented provides an illustration of foolish virgins. Both histories began when an angel descended with a message that was to be eaten. The arrival of the angel in both histories began a testing process that produced a scattering, and by 1849, Sister White was being shown that the Lord was again stretching forth His hand a second time, this time to gather those who had been scattered on October 22, 1844.

Seitsemää ukkosenjylinää koskeva pyhä historia, joka ulottui 11. elokuuta 1840:stä 22. lokakuuta 1844:ään, oli esikuva pyhästä historiasta, joka ulottui 22. lokakuuta 1844:stä vuoden 1863 kapinaan. Rivi rivin päälle, ensimmäinen historia esitti kuvauksen viisaista neitsyistä, ja toinen linja esitti kuvauksen tyhmistä neitsyistä. Molemmat historiat alkoivat, kun enkeli laskeutui sanoman kanssa, joka oli syötävä. Enkelin saapuminen kummassakin historiassa aloitti koetuksen prosessin, joka aiheutti hajaannuksen, ja vuoteen 1849 mennessä sisar Whitelle näytettiin, että Herra ojensi jälleen kätensä toisen kerran, tällä kertaa kootakseen ne, jotka olivat hajaantuneet 22. lokakuuta 1844.

They had been scattered by the Great Disappointment, as the wise on April 19, 1844 had been scattered by their first disappointment. The second gathering identified that the Lord “had begun to unite and to raise up His people again.” At the second gathering the Lord’s work includes lifting up an ensign that is united with one another upon the message, and whose humanity is united with His Divinity. The purpose of the ensign is to call God’s other flock out of Babylon, which is accomplished by men and women seeing the ensign.

Suuri pettymys oli hajottanut heidät, niin kuin viisaat 19. huhtikuuta 1844 oli hajotettu heidän ensimmäisen pettymyksensä johdosta. Toinen kokoaminen osoitti, että Herra ”oli alkanut jälleen yhdistää ja koota kansaansa”. Toisessa kokoamisessa Herran työhön sisältyy lipun korottaminen, joka on sanoman kautta keskenään yhdistynyt ja jonka ihmisyys on yhdistynyt Hänen jumaluuteensa. Lipun tarkoituksena on kutsua Jumalan toinen lauma ulos Babylonista, mikä toteutuu, kun miehet ja naiset näkevät lipun.

The ensign is the army of those who have united their humanity with Christ’s Divinity in the time of the Sunday law testing time. Thus, the second gathering identifies the “root of Jesse,” will be lifted up, carrying the twofold prophetic symbolism of Ruth, a heathen who is gathered by the ensign being joined with Boaz, a symbol of the one hundred and forty-four thousand, and also a symbol of the Redeemer, who paid the price for Ruth, and was her near kinsmen. In the incarnation of Christ’s Divine nature with the fallen flesh of human nature He became our near kinsman. The ensign that is lifted up are those united by the message, who finalize the work of joining their humanity to Christ’s Divinity in advance of the Sunday law.

Lippu on sen armeija, joka on yhdistänyt ihmisyytensä Kristuksen jumaluuteen sunnuntailain koetusajan aikana. Näin ollen toinen kokoaminen osoittaa, että ”Iisain juuri” korotetaan, kantaen Ruutin kaksinkertaista profeetallista symboliikkaa: pakana, joka kootaan lipun kautta liittymällä Boasiin, joka on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen vertauskuva, ja myös Lunastajan vertauskuva, joka maksoi hinnan Ruutista ja oli hänen lähisukulaisensa. Kristuksen jumalallisen luonnon ihmiseksi tulemisessa yhdessä ihmisluonnon langenneen lihan kanssa Hänestä tuli meidän lähisukulaisemme. Korotettu lippu ovat ne, jotka sanoman kautta yhdistettyinä saattavat päätökseen työn liittää ihmisyytensä Kristuksen jumaluuteen ennen sunnuntailakia.

We will continue this study in the next article.

Jatkamme tätä tutkielmaa seuraavassa artikkelissa.

“The appreciation of the Bible grows with its study. Whichever way the student may turn, he will find displayed the infinite wisdom and love of God.

Raamatun arvostus kasvaa sen tutkimisen myötä. Mihin suuntaan tutkija sitten kääntyykin, hän näkee Jumalan äärettömän viisauden ja rakkauden ilmenevän.

“The significance of the Jewish economy is not yet fully comprehended. Truths vast and profound are shadowed forth in its rites and symbols. The gospel is the key that unlocks its mysteries. Through a knowledge of the plan of redemption, its truths are opened to the understanding. Far more than we do, it is our privilege to understand these wonderful themes. We are to comprehend the deep things of God. Angels desire to look into the truths that are revealed to the people who with contrite hearts are searching the word of God, and praying for greater lengths and breadths and depths and heights of the knowledge which He alone can give.

Juutalaisen järjestysmuodon merkitystä ei vielä täysin käsitetä. Sen menoissa ja vertauskuvissa varjostuvat suuret ja syvälliset totuudet. Evankeliumi on avain, joka avaa sen salaisuudet. Lunastussuunnitelman tuntemisen kautta sen totuudet avautuvat ymmärrykselle. Meillä on etuoikeus käsittää nämä ihmeelliset aiheet paljon syvemmin kuin nyt käsitämme. Meidän tulee ymmärtää Jumalan syviä asioita. Enkelit halajavat katsahtaa niihin totuuksiin, jotka paljastetaan niille ihmisille, jotka nöyrin sydämin tutkivat Jumalan sanaa ja rukoilevat yhä suurempaa sen tiedon pituutta ja leveyttä ja syvyyttä ja korkeutta, jonka yksin Hän voi antaa.

“As we near the close of this world’s history, the prophecies relating to the last days especially demand our study. The last book of the New Testament scriptures is full of truth that we need to understand. Satan has blinded the minds of many, so that they have been glad of any excuse for not making the Revelation their study. But Christ through His servant John has here declared what shall be in the last days, and He says, ‘Blessed is he that readeth, and they that hear the words of this prophecy, and keep those things which are written therein.’ Revelation 1:3.

”Kun lähestymme tämän maailman historian päätöstä, viimeisiä päiviä koskevat profetiat vaativat erityisesti tutkisteluamme. Uuden testamentin kirjoitusten viimeinen kirja on täynnä totuutta, jota meidän on ymmärrettävä. Saatana on sokaissut monien mielet, niin että he ovat mielellään tarttuneet mihin tahansa tekosyyhyn ollakseen tekemättä Ilmestyskirjaa tutkimuksensa kohteeksi. Mutta Kristus on tässä palvelijansa Johanneksen kautta ilmoittanut, mitä on tapahtuva viimeisinä päivinä, ja Hän sanoo: ’Autuas se, joka lukee, ja autuaita ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen on kirjoitettu.’ Ilmestys 1:3.”

“‘This is life eternal,’ Christ said, ‘that they might know Thee the only true God, and Jesus Christ, whom Thou hast sent.’ John 17:3. Why is it that we do not realize the value of this knowledge? Why are not these glorious truths glowing in our hearts, trembling upon our lips, and pervading our whole being?

”Tämä on iankaikkinen elämä”, Kristus sanoi, ”että he tuntevat Sinut, ainoan totisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka Sinä olet lähettänyt.” Joh. 17:3. Miksi emme käsitä tämän tiedon arvoa? Miksi nämä ihanat totuudet eivät hehku sydämissämme, värise huulillamme ja läpäise koko olemustamme?

“In giving us His word, God has put us in possession of every truth essential for our salvation. Thousands have drawn water from these wells of life, yet there is no diminishing of the supply. Thousands have set the Lord before them, and by beholding have been changed into the same image. Their spirit burns within them as they speak of His character, telling what Christ is to them, and what they are to Christ. But these searchers have not exhausted these grand and holy themes. Thousands more may engage in the work of searching out the mysteries of salvation. As the life of Christ and the character of His mission are dwelt upon, rays of light will shine forth more distinctly at every attempt to discover truth. Each fresh search will reveal something more deeply interesting than has yet been unfolded. The subject is inexhaustible. The study of the incarnation of Christ, His atoning sacrifice and mediatorial work, will employ the mind of the diligent student as long as time shall last; and looking to heaven with its unnumbered years he will exclaim, ‘Great is the mystery of godliness.’

“Antaessaan meille sanansa Jumala on saattanut haltuumme jokaisen pelastuksemme kannalta olennaisen totuuden. Tuhannet ovat ammentaneet vettä näistä elämän lähteistä, eikä varanto silti vähene. Tuhannet ovat asettaneet Herran eteensä, ja häntä katsellessaan he ovat muuttuneet saman kuvan kaltaisiksi. Heidän henkensä palaa heidän puhuessaan hänen luonteestaan, kertoessaan, mitä Kristus heille on ja mitä he ovat Kristukselle. Mutta nämä etsijät eivät ole tyhjentäneet näitä suuria ja pyhiä aiheita. Tuhannet muutkin voivat ryhtyä tutkimaan pelastuksen salaisuuksia. Kun Kristuksen elämää ja hänen tehtävänsä luonnetta tutkistellaan, valon säteet loistavat yhä selvemmin jokaisella yrityksellä löytää totuus. Jokainen uusi tutkiminen paljastaa jotakin syvemmin kiinnostavaa kuin mitä tähän asti on ilmaistu. Aihe on ehtymätön. Kristuksen ihmiseksitulemisen, hänen sovitusuhrinsa ja välitystyönsä tutkiminen pitää ahkeran tutkijan mielen työssä niin kauan kuin aikaa kestää; ja katsahtaessaan taivaaseen sen lukemattomine vuosineen hän huudahtaa: ‘Suuri on jumalisuuden salaisuus.’”

“In eternity we shall learn that which, had we received the enlightenment it was possible to obtain here, would have opened our understanding. The themes of redemption will employ the hearts and minds and tongues of the redeemed through the everlasting ages. They will understand the truths which Christ longed to open to His disciples, but which they did not have faith to grasp. Forever and forever new views of the perfection and glory of Christ will appear. Through endless ages will the faithful Householder bring forth from His treasure things new and old.” Christ’s Object Lessons, 132–134.

"Iankaikkisuudessa me opimme sen, mikä olisi avannut ymmärryksemme, jos olisimme vastaanottaneet sen valon, jonka täällä oli mahdollista saada. Lunastuksen aiheet täyttävät lunastettujen sydämet, mielet ja kielet halki iankaikkisten aikakausien. He ymmärtävät ne totuudet, jotka Kristus halusi avata opetuslapsilleen mutta joita heillä ei ollut uskoa käsittää. Aina ja aina ilmestyy uusia näkymiä Kristuksen täydellisyydestä ja kirkkaudesta. Loputtomien aikakausien halki uskollinen Perheenisä tuo aarrekammiostaan esiin uutta ja vanhaa." Christ’s Object Lessons, 132–134.