Nebuchadnezzar’s second dream marks the “time of the end,” when two classes of worshippers are called to come and investigate the “increase of knowledge” that was unsealed in 1798. Daniel is then also identified as Belteshazzar, thus identifying him as God’s covenant people, for a change of name prophetically marks a covenant relation. Nebuchadnezzar acknowledged that Daniel had the presence of the Holy Spirit, and based upon his past experience with Daniel, he thought that “no secret” would trouble Daniel, but the secret of this dream did trouble Daniel.

Nebukadnessarin toinen uni merkitsee ”lopun aikaa”, jolloin kahta palvojien luokkaa kutsutaan tulemaan ja tutkimaan sitä ”tiedon lisääntymistä”, joka avattiin vuonna 1798. Daniel tunnistetaan tämän jälkeen myös Beltšassariksi, mikä osoittaa hänen olevan Jumalan liittokansa, sillä nimenmuutos merkitsee profeetallisesti liittosuhdetta. Nebukadnessar myönsi, että Danielissa oli Pyhän Hengen läsnäolo, ja aiemman kokemuksensa perusteella Danielista hän ajatteli, ettei ”mikään salaisuus” tuottaisi Danielille vaikeutta, mutta tämän unen salaisuus tuotti Danielille vaikeutta.

O Belteshazzar, master of the magicians, because I know that the spirit of the holy gods is in thee, and no secret troubleth thee, tell me the visions of my dream that I have seen, and the interpretation thereof. Thus were the visions of mine head in my bed; I saw, and behold, a tree in the midst of the earth, and the height thereof was great. The tree grew, and was strong, and the height thereof reached unto heaven, and the sight thereof to the end of all the earth: The leaves thereof were fair, and the fruit thereof much, and in it was meat for all: the beasts of the field had shadow under it, and the fowls of the heaven dwelt in the boughs thereof, and all flesh was fed of it. I saw in the visions of my head upon my bed, and, behold, a watcher and an holy one came down from heaven; He cried aloud, and said thus, Hew down the tree, and cut off his branches, shake off his leaves, and scatter his fruit: let the beasts get away from under it, and the fowls from his branches: Nevertheless leave the stump of his roots in the earth, even with a band of iron and brass, in the tender grass of the field; and let it be wet with the dew of heaven, and let his portion be with the beasts in the grass of the earth: Let his heart be changed from man’s, and let a beast’s heart be given unto him: and let seven times pass over him. This matter is by the decree of the watchers, and the demand by the word of the holy ones: to the intent that the living may know that the most High ruleth in the kingdom of men, and giveth it to whomsoever he will, and setteth up over it the basest of men. This dream I king Nebuchadnezzar have seen. Now thou, O Belteshazzar, declare the interpretation thereof, forasmuch as all the wise men of my kingdom are not able to make known unto me the interpretation: but thou art able; for the spirit of the holy gods is in thee. Then Daniel, whose name was Belteshazzar, was astonied for one hour, and his thoughts troubled him. The king spake, and said, Belteshazzar, let not the dream, or the interpretation thereof, trouble thee. Belteshazzar answered and said, My lord, the dream be to them that hate thee, and the interpretation thereof to thine enemies. Daniel 4:9–19.

Oi Beltassar, tietäjien päämies, koska minä tiedän, että pyhien jumalien henki on sinussa eikä mikään salaisuus ole sinulle liian vaikea, ilmoita minulle sen unen näyt, jonka minä olen nähnyt, ja sen selitys. Nämä olivat pääni näyt vuoteellani: minä katselin, ja katso, keskellä maata oli puu, ja sen korkeus oli suuri. Puu kasvoi ja vahvistui, ja sen korkeus ulottui taivaaseen, ja se näkyi maan ääriin saakka. Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmä runsas, ja siinä oli ravinto kaikille; kedon eläimet saivat varjon sen alta, ja taivaan linnut asuivat sen oksilla, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa. Minä näin pääni näyissä vuoteellani, ja katso, vartija, pyhä, astui alas taivaasta. Hän huusi suurella äänellä ja sanoi näin: Hakatkaa puu maahan ja katkokaa sen oksat, karistakaa sen lehdet ja hajottakaa sen hedelmä; paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Kuitenkin jättäkää sen juurikanto maahan, rautaisella ja vaskisella siteellä sidottuna, kedon hentoiseen ruohoon; ja kastukoon se taivaan kasteesta, ja olkoon sen osa eläinten kanssa maan ruohossa. Muutettakoon hänen sydämensä pois ihmisen sydämestä, ja annettakoon hänelle pedon sydän; ja menkööt seitsemän aikaa hänen ylitsensä. Tämä asia on vartijain säädöksellä, ja tämä päätös pyhien sanalla, jotta elävät tietäisivät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen kenelle tahtoo ja asettaa sen yli ihmisistä halvimman. Tämän unen olen minä, kuningas Nebukadnessar, nähnyt. Nyt sinä, oi Beltassar, ilmoita sen selitys, koska kaikki minun valtakuntani viisaat miehet eivät kykene tekemään minulle tunnetuksi sen selitystä; mutta sinä kykenet, sillä pyhien jumalien henki on sinussa. Silloin Daniel, jonka nimi oli Beltassar, hämmästyi hetkisen, ja hänen ajatuksensa saivat hänet levottomaksi. Kuningas puhui ja sanoi: Beltassar, älköön uni tai sen selitys sinua pelästyttäkö. Beltassar vastasi ja sanoi: Herrani, tulkoon uni sinun vihamiehillesi ja sen selitys sinun vihollisillesi. Daniel 4:9–19.

Daniel is “troubled” with the dream and interpretation, for he can understand how Nebuchadnezzar might be offended by the interpretation, but once Nebuchadnezzar encourages him to speak, Daniel provides Nebuchadnezzar with a warning of judgment to come. The warning of judgment to come, is symbolic of the warning of the first angel that arrived at the time of the end, in 1798.

Daniel on ”levoton” unen ja sen selityksen tähden, sillä hän voi ymmärtää, kuinka Nebukadnessar saattaisi loukkaantua selityksestä, mutta kun Nebukadnessar rohkaisee häntä puhumaan, Daniel antaa Nebukadnessarille varoituksen tulevasta tuomiosta. Tämä varoitus tulevasta tuomiosta on vertauskuva ensimmäisen enkelin varoituksesta, joka saapui lopun aikana vuonna 1798.

Then Daniel, whose name was Belteshazzar, was astonied for one hour, and his thoughts troubled him. The king spake, and said, Belteshazzar, let not the dream, or the interpretation thereof, trouble thee. Belteshazzar answered and said, My lord, the dream be to them that hate thee, and the interpretation thereof to thine enemies. Daniel 4:19.

Silloin Daniel, jonka nimi oli Beltesassar, oli hämmästyksissään jonkin aikaa, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät hänet. Kuningas puhui ja sanoi: ”Beltesassar, älköön uni tai sen selitys sinua pelästyttäkö.” Beltesassar vastasi ja sanoi: ”Herrani, tulkoon uni sinun vihamiehillesi ja sen selitys sinun vihollisillesi.” Daniel 4:19.

Daniel was “astonied for one hour.” The “hour” is one of five times that the word “hour,” occurs in the book of Daniel, and it is found nowhere else in the Old Testament. Here it represents the period of time that Daniel, representing the “wise” that understand the increase of knowledge, prepare to give the warning of the first angel, which announces the opening of the investigative judgment on October 22, 1844. Daniel’s interpretation of the dream includes, not only the announcement of a coming judgment, but also a call for Nebuchadnezzar to cease from sin, representing the everlasting gospel of the first angel. The “hour” would be prophetically located at the time of the end, in 1798, when the first angel arrived into history. The first angel arrived into history in 1798, at the conclusion of the “seven times” of God’s vengeance brought against the northern kingdom, beginning in 723 BC.

Daniel oli “kauhistunut yhden hetken ajan”. Tämä “hetki” on yksi niistä viidestä kerrasta, jolloin sana “hetki” esiintyy Danielin kirjassa, eikä sitä löydy mistään muualta Vanhasta testamentista. Tässä se edustaa sitä ajanjaksoa, jonka aikana Daniel, kuvaten niitä “viisaita”, jotka ymmärtävät tiedon lisääntymisen, valmistautuu antamaan ensimmäisen enkelin varoituksen, joka julistaa tutkivan tuomion alkaneeksi 22. lokakuuta 1844. Danielin unen selitys sisältää paitsi ilmoituksen tulevasta tuomiosta myös kutsun Nebukadnessarille lakata tekemästä syntiä, kuvaten ensimmäisen enkelin ikuista evankeliumia. Tämä “hetki” sijoittuisi profeetallisesti lopun aikaan, vuoteen 1798, jolloin ensimmäinen enkeli astui historiaan. Ensimmäinen enkeli astui historiaan vuonna 1798, Jumalan pohjoista valtakuntaa vastaan tuoman koston “seitsemän ajan” päättyessä, jotka olivat alkaneet vuonna 723 eKr.

For these be the days of vengeance, that all things which are written may be fulfilled. But woe unto them that are with child, and to them that give suck, in those days! for there shall be great distress in the land, and wrath upon this people. And they shall fall by the edge of the sword, and shall be led away captive into all nations: and Jerusalem shall be trodden down of the Gentiles, until the times of the Gentiles be fulfilled. Luke 21:22–24.

Sillä ne ovat koston päivät, jotta kaikki, mikä kirjoitettu on, kävisi toteen. Mutta voi raskaina olevia ja imettäviä niinä päivinä! sillä maassa on oleva suuri ahdistus ja viha tätä kansaa kohtaan. Ja he kaatuvat miekan terään, ja heidät viedään vankeina kaikkien kansojen sekaan; ja pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Luukas 21:22–24.

Nebuchadnezzar was to live with the heart of a beast for the period of God’s vengeance, that was brought upon the northern kingdom of Israel, for Nebuchadnezzar was the king of the north. Luke identifies that same period as “times” (“times of the Gentiles”), in the plural, when he marks the ending point of the trampling down of Jerusalem.

Nebukadnessarin oli elettävä pedon sydän rinnassaan sen Jumalan koston ajanjakson ajan, joka kohtasi Israelin pohjoista valtakuntaa, sillä Nebukadnessar oli pohjoisen kuningas. Luukas yksilöi saman ajanjakson ”ajoiksi” (”pakanain ajoiksi”), monikossa, osoittaessaan Jerusalemin tallaamisen päättymiskohdan.

And they shall fall by the edge of the sword, and shall be led away captive into all nations: and Jerusalem shall be trodden down of the Gentiles, until the times of the Gentiles be fulfilled. Luke 21:24.

Ja he kaatuvat miekan terään, ja heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan; ja pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Luuk. 21:24.

In the book of Revelation, the times of the Gentiles trampling down the sanctuary and host was simply identified as twelve hundred and sixty years, for it was simply emphasizing the period of papal persecution.

Ilmestyskirjassa pakanain pyhäkön ja sotajoukon tallaamisen ajaksi määritellään yksinkertaisesti tuhat kaksisataa kuusikymmentä vuotta, sillä siinä korostetaan yksinomaan paavillisen vainon ajanjaksoa.

But the court which is without the temple leave out, and measure it not; for it is given unto the Gentiles: and the holy city shall they tread under foot forty and two months. And I will give power unto my two witnesses, and they shall prophesy a thousand two hundred and threescore days, clothed in sackcloth. Revelation 11:2, 3.

Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano jätä pois äläkä mittaa sitä, sillä se on annettu pakanoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja minä annan voimani kahdelle todistajalleni, ja he profetoivat tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää säkkipukuihin puettuina. Ilmestys 11:2, 3.

The warning message given by Daniel to Nebuchadnezzar, represents the warning of judgment to come. The arrival of that warning message is symbolically located in 1798, which is when the first angel arrived to warn of the approaching investigative judgment. The predicted judgment upon Nebuchadnezzar occurred in the second use of the word “hour” in chapter four.

Danielin Nebukadnessarille antama varoitussanoma edustaa varoitusta tulevasta tuomiosta. Tämän varoitussanoman saapuminen sijoitetaan vertauskuvallisesti vuoteen 1798, jolloin ensimmäinen enkeli saapui varoittamaan lähestyvästä tutkivasta tuomiosta. Nebukadnessaria koskenut ennustettu tuomio toteutui luvun neljä sanan ”hetki” toisessa käyttökohdassa.

All this came upon the king Nebuchadnezzar. At the end of twelve months he walked in the palace of the kingdom of Babylon. The king spake, and said, Is not this great Babylon, that I have built for the house of the kingdom by the might of my power, and for the honour of my majesty? While the word was in the king’s mouth, there fell a voice from heaven, saying, O king Nebuchadnezzar, to thee it is spoken; The kingdom is departed from thee. And they shall drive thee from men, and thy dwelling shall be with the beasts of the field: they shall make thee to eat grass as oxen, and seven times shall pass over thee, until thou know that the most High ruleth in the kingdom of men, and giveth it to whomsoever he will. The same hour was the thing fulfilled upon Nebuchadnezzar: and he was driven from men, and did eat grass as oxen, and his body was wet with the dew of heaven, till his hairs were grown like eagles’ feathers, and his nails like birds’ claws. Daniel 4:28–33.

Kaikki tämä tuli kuningas Nebukadnessarin osaksi. Kahdentoista kuukauden kuluttua hän käveli Babylonin valtakunnan palatsissa. Kuningas puhui ja sanoi: Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen voimani väkevyydellä rakentanut kuninkaalliseksi asunnoksi valtakunnan kunniaksi ja majesteettini ylistykseksi? Kun sana vielä oli kuninkaan suussa, taivaasta lankesi ääni, joka sanoi: Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: valtakunta on otettu sinulta pois. Ja sinut ajetaan pois ihmisten luota, ja asuinsijasi on oleva kedon eläinten joukossa; sinun annetaan syödä ruohoa kuin härkien, ja seitsemän aikaa on kulkeva ylitsesi, kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen kenelle tahtoo. Sillä hetkellä tämä sana täyttyi Nebukadnessarissa; hänet ajettiin pois ihmisten luota, ja hän söi ruohoa kuin härät, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat kotkan sulkien kaltaisiksi ja hänen kyntensä lintujen kynsien kaltaisiksi. Daniel 4:28–33.

The judgment that had been predicted came in the very “hour” that Nebuchadnezzar lifted up his heart to pride. The investigative judgment that had been predicted, came when the “hour” of God’s investigative judgment commenced.

Ennustettu tuomio tuli juuri sillä ”hetkellä”, jolloin Nebukadnessarin sydän ylpistyi. Ennustettu tutkiva tuomio tuli, kun Jumalan tutkivan tuomion ”hetki” alkoi.

The “hour” of God’s judgment on October 22, 1844, had produced two classes of worshippers, represented as the “wise” and the “wicked” in Daniel chapter twelve, and who were also represented as “wise” or “foolish” in the parable of the ten virgins, and who were also represented as those who were justified by faith in Habakkuk chapter two, who were contrasted with those that manifested the same character as had Nebuchadnezzar in the “hour” his judgment came.

Jumalan tuomion ”hetki” 22. lokakuuta 1844 oli synnyttänyt kaksi palvojien luokkaa, joita Danielin kahdennessatoista luvussa kuvataan ”viisaiksi” ja ”jumalattomiksi”, ja joita myös esitetään vertauksessa kymmenestä neitsyestä ”viisaina” tai ”tyhminä”, ja joita myös kuvataan Habakukin toisessa luvussa niiksi, jotka vanhurskautettiin uskosta, vastakohtana niille, joissa ilmeni sama luonne kuin Nebukadnessarissa sinä ”hetkenä”, jolloin hänen tuomionsa tuli.

Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith. Habakkuk 2:4.

Katso, sen sielu, joka on pöyhkeä, ei ole hänessä oikeamielinen; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. Habakuk 2:4.

The two classes in each of the three lines were manifested when the “hour” of his judgment arrived on October 22, 1844, which is what Nebuchadnezzar’s “hour” of judgment represents. 1798 was the conclusion of the “first” indignation of “seven times,” when the papacy ceased to prosper, for she was delivered a deadly wound.

Kunkin kolmen linjan kaksi ryhmää tulivat ilmi, kun hänen tuomionsa ”hetki” koitti 22. lokakuuta 1844; tätä Nebukadnessarin tuomion ”hetki” esittää. Vuosi 1798 oli ”seitsemän ajan” ”ensimmäisen” vihastuksen päätepiste, jolloin paavikunta lakkasi menestymästä, sillä sille annettiin kuolinhaava.

And the king shall do according to his will; and he shall exalt himself, and magnify himself above every god, and shall speak marvellous things against the God of gods, and shall prosper till the indignation be accomplished: for that that is determined shall be done. Daniel 11:36.

Ja kuningas tekee mielensä mukaan; hän korottaa itsensä ja ylentää itsensä jokaisen jumalan yläpuolelle ja puhuu ihmeellisiä sanoja jumalien Jumalaa vastaan, ja menestyy, kunnes vihan aika on täyttynyt; sillä se, mikä on määrätty, tapahtuu. Daniel 11:36.

1844, was the end of the “last” indignation:

1844 oli “viimeisen” vihastuksen loppu:

And he said, Behold, I will make thee know what shall be in the last end of the indignation: for at the time appointed the end shall be. Daniel 8:19.

Ja hän sanoi: Katso, minä teen sinulle tiettäväksi, mitä on tapahtuva vihan viimeisessä lopussa; sillä määrättyyn aikaan tulee loppu. Daniel 8:19.

The first use of the word “hour,” in Daniel chapter four, represents 1798; which was the end of the “first” of God’s indignation of “seven times” against the northern kingdom of Israel; the arrival of the first angel’s message at the time of the end; and the end of Nebuchadnezzar’s “seven times” at the “end of the days.”

Sanan ”hetki” ensimmäinen käyttö Danielin kirjan neljännessä luvussa edustaa vuotta 1798, joka oli Jumalan ”seitsemän ajan” kestäneen suuttumuksen ”ensimmäisen” vaiheen loppu Israelin pohjoista valtakuntaa vastaan; ensimmäisen enkelin sanoman saapuminen lopun aikana; sekä Nebukadnessarin ”seitsemän ajan” päättyminen ”päivien lopussa”.

The second use of the word “hour,” in Daniel chapter four, represents 1844; which was the end of the “last” indignation of “seven times,” against the southern kingdom of Judah. It was also the arrival of the investigative judgment, and Nebuchadnezzar’s personal judgment.

Sanan ”hetki” toinen käyttö Danielin neljännessä luvussa edustaa vuotta 1844, joka oli ”seitsemän ajan” ”viimeisen” närkästyksen loppu eteläistä Juudan valtakuntaa vastaan. Se oli myös tutkivan tuomion saapuminen sekä Nebukadnessarin henkilökohtainen tuomio.

Chapter one identifies the history of the three-step testing process, and marks the empowerment of the first angel’s message on August 11, 1840. Chapter four represents the arrival of the first angel’s message at the time of the end in 1798, and is to be laid over chapter one. Chapter four emphasizes the message of the first angel and its warning of approaching judgment, and marks October 22, 1844, and the arrival of the third angel’s message.

Ensimmäinen luku määrittelee kolmivaiheisen koetusprosessin historian ja osoittaa ensimmäisen enkelin sanoman voimaantulon 11. elokuuta 1840. Neljäs luku kuvaa ensimmäisen enkelin sanoman saapumista lopun aikana vuonna 1798, ja se on asetettava ensimmäisen luvun päälle. Neljäs luku korostaa ensimmäisen enkelin sanomaa ja sen varoitusta lähestyvästä tuomiosta sekä osoittaa 22. lokakuuta 1844 ja kolmannen enkelin sanoman saapumisen.

Together they represent the beginning of not only Adventism, but also of the United States. Chapters one through three also address the history at the end of Adventism, and the end of the United States. Chapter five, and the testimony of Belshazzar also aligns with those first three chapters.

Yhdessä ne edustavat paitsi adventismin myös Yhdysvaltojen alkua. Luvut yhdestä kolmeen käsittelevät myös adventismin loppuvaiheen historiaa sekä Yhdysvaltojen loppua. Viides luku sekä Belsassarin todistus asettuvat niin ikään linjaan näiden kolmen ensimmäisen luvun kanssa.

Chapter one, aligned with chapter four, represent the movement of the first angel, and the history when the book of Daniel was unsealed at the time of the end in 1798. The message that was then unsealed is symbolized with the vision of the Ulai River, that represents the increase of knowledge contained within chapters seven, eight and nine of Daniel.

Ensimmäinen luku, rinnastettuna neljänteen lukuun, kuvaa ensimmäisen enkelin liikettä ja sitä historian vaihetta, jolloin Danielin kirja avattiin lopun aikana vuonna 1798. Tuolloin avattu sanoma kuvataan Ulaijoen näyssä, joka edustaa Danielin lukuihin seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän sisältyvän tiedon lisääntymistä.

In the third year of the reign of king Belshazzar a vision appeared unto me, even unto me Daniel, after that which appeared unto me at the first. And I saw in a vision; and it came to pass, when I saw, that I was at Shushan in the palace, which is in the province of Elam; and I saw in a vision, and I was by the river of Ulai. Daniel 8:1, 2.

Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena minulle, minulle Danielille, ilmestyi näky sen jälkeen, mikä minulle oli ensiksi ilmestynyt. Ja minä näin näyssä; ja tapahtui, kun näin, että minä olin Suusassa, linnassa, joka on Eelamin maakunnassa; ja minä näin näyssä, ja minä olin Uulain virran varrella. Daniel 8:1, 2.

Chapters one through three, aligned with chapter five; represent the movement of the third angel, and the history when the book of Daniel was unsealed in 1989. The message that was unsealed then is symbolized with the vision of the Hiddekel River, that represents the increase of knowledge contained within chapters ten, eleven and twelve.

Luvut yksi–kolme, rinnastettuina viidenteen lukuun, kuvaavat kolmannen enkelin liikettä ja sitä historian vaihetta, jolloin Danielin kirja avattiin vuonna 1989. Tuolloin avattu sanoma symboloidaan Hiddekel-joen näyllä, joka edustaa kymmenenteen, yhteenteentoista ja kahdenteentoista lukuun sisältyvän tiedon lisääntymistä.

And in the four and twentieth day of the first month, as I was by the side of the great river, which is Hiddekel. Daniel 10:4.

Ja ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, kun minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla. Daniel 10:4.

We will continue our consideration of the line of Nebuchadnezzar and Belshazzar in the next article.

Jatkamme Nebukadnessarin ja Belsassarin linjan tarkastelua seuraavassa artikkelissa.

“There is need of a much closer study of the Word of God. Especially should Daniel and the Revelation have attention as never before in the history of our work. We may have less to say in some lines, in regard to the Roman power and the papacy, but we should call attention to what the prophets and the apostles have written under the inspiration of the Spirit of God. The Holy Spirit has so shaped matters, both in the giving of the prophecy, and in the events portrayed, as to teach that the human agent is to be kept out of sight, hid in Christ, and the Lord God of heaven and His law are to be exalted.

”Jumalan sanan paljon läheisemmälle tutkimiselle on tarvetta. Erityisesti Danieliin ja Ilmestyskirjaan tulisi kiinnittää huomiota enemmän kuin koskaan aikaisemmin työmme historiassa. Meillä saattaa olla vähemmän sanottavaa joistakin aihepiireistä Rooman vallan ja paaviuden suhteen, mutta meidän tulisi kiinnittää huomio siihen, mitä profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet Jumalan Hengen innoituksesta. Pyhä Henki on ohjannut asiat niin, sekä profetiaa annettaessa että kuvatuissa tapahtumissa, että opettamaan, että inhimillisen välikappaleen tulee pysyä poissa näkyvistä, kätkettynä Kristukseen, ja että taivaan Herra Jumala ja Hänen lakinsa tulee korottaa.

“Read the book of Daniel. Call up, point by point, the history of the kingdoms there represented. Behold statesmen, councils, powerful armies, and see how God wrought to abase the pride of men, and lay human glory in the dust. God alone is represented as great. In the vision of the prophet He is seen casting down one mighty ruler and setting up another. He is revealed as the monarch of the universe, about to set up His everlasting kingdom—the Ancient of days, the living God, the Source of all wisdom, the Ruler of the present, the Revealer of the future. Read and understand how poor, how frail, how short-lived, how erring, how guilty, is man in lifting up his soul unto vanity.

”Lue Danielin kirja. Tuo esiin kohta kohdalta siellä esitetty valtakuntien historia. Katso valtiomiehiä, neuvostoja, mahtavia sotajoukkoja, ja näe, kuinka Jumala toimi nöyryyttääkseen ihmisten ylpeyden ja painaakseen inhimillisen kunnian tomuun. Ainoastaan Jumala esitetään suurena. Profeetan näyssä Hänet nähdään syöksemässä maahan yhden mahtavan hallitsijan ja asettamassa toisen hänen sijaansa. Hänet ilmoitetaan maailmankaikkeuden hallitsijaksi, joka on perustamassa iankaikkista valtakuntaansa – Ikiaikainen, elävä Jumala, kaiken viisauden Lähde, nykyisyyden Hallitsija, tulevaisuuden Ilmoittaja. Lue ja ymmärrä, kuinka köyhä, kuinka hauras, kuinka lyhytikäinen, kuinka erehtyvä, kuinka syyllinen ihminen on korottaessaan sielunsa turhuuteen.”

“The Holy Spirit through Isaiah points us to God, the living God, as the chief object of attention—to God as revealed in Christ. ‘Unto us a child is born, unto us a son is given: and the government shall be upon His shoulder: and His name shall be called Wonderful, Counsellor, The mighty God, The everlasting Father, The Prince of Peace’ [Isaiah 9:6].

Pyhä Henki osoittaa meille Jesajan kautta Jumalaan, elävään Jumalaan, huomion ensisijaisena kohteena — Jumalaan sellaisena kuin Hänet on ilmoitettu Kristuksessa. ”Sillä meille on lapsi syntynyt, meille on poika annettu; hallitus on hänen hartioillaan, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas” [Jesaja 9:6].

“The light that Daniel received direct from God was given especially for these last days. The visions he saw by the banks of the Ulai and the Hiddekel, the great rivers of Shinar, are now in process of fulfillment, and all the events foretold will soon have come to pass.

Valo, jonka Daniel sai suoraan Jumalalta, annettiin erityisesti näitä viimeisiä päiviä varten. Näyt, jotka hän näki Ulaijoen ja Hiddekelin, Sinearin suurten jokien, varsilla, ovat nyt täyttymässä, ja kaikki ennustetut tapahtumat ovat pian käyneet toteen.

“Consider the circumstances of the Jewish nation when the prophecies of Daniel were given. The Israelites were in captivity, their temple had been destroyed, their temple service suspended. Their religion had centered in the ceremonies of the sacrificial system. They had made the outward forms all-important, while they had lost the spirit of true worship. Their services were corrupted with the traditions and practices of heathenism, and in the performance of the sacrificial rites they did not look beyond the shadow to the substance. They did not discern Christ, the true offering for the sins of men. The Lord wrought to bring the people into captivity, and to suspend the services in the temple, in order that the outward ceremonies might not become the sum total of their religion. Their principles and practices must be purged from heathenism. The ritual service ceased in order that heart service might be revived. The outward glory was removed that the spiritual might be revealed.” Manuscript Releases, volume 16, 333, 334.

”Ajatelkaa juutalaisen kansan olosuhteita silloin, kun Danielin profetiat annettiin. Israelilaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa, heidän temppelinsä oli hävitetty, heidän temppelipalveluksensa keskeytetty. Heidän uskontonsa oli keskittynyt uhrijärjestelmän seremonioihin. He olivat tehneet ulkonaisista muodoista kaiken keskeisimmän, samalla kun he olivat kadottaneet todellisen jumalanpalveluksen hengen. Heidän jumalanpalvelusmenonsa olivat turmeltuneet pakanuuden perinnäistapojen ja käytäntöjen vaikutuksesta, ja uhrimenojen toimittamisessa he eivät katsoneet varjon tuolle puolen todellisuuteen. He eivät erottaneet Kristusta, ihmisten syntien todellista uhria. Herra vaikutti niin, että kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja temppelipalvelus keskeytettiin, jotta ulkonaisista seremonioista ei tulisi heidän uskontonsa koko sisältö. Heidän periaatteensa ja käytäntönsä oli puhdistettava pakanuudesta. Rituaalipalvelus lakkasi, jotta sydämen palvelus voisi elpyä. Ulkonainen loisto poistettiin, jotta hengellinen voisi tulla ilmi.” Manuscript Releases, osa 16, 333, 334.