William Miller’s foundational truths were covered up over the four generations of Adventism. The restoration of those foundational truths are set forth in his second dream, and repeatedly identified in the Bible and Spirit of Prophecy as the work God’s last day people are to accomplish. Miller’s dream identifies that when the dirt brush man restores the jewels, they will shine ten times brighter than the sun.
William Millerin perustavat totuudet peittyivät adventismin neljän sukupolven aikana. Näiden perustavien totuuksien ennalleenasettaminen esitetään hänen toisessa unessaan, ja Raamatussa sekä Profetian Hengessä se toistuvasti yksilöidään työksi, jonka Jumalan viimeisten päivien kansan tulee suorittaa. Millerin uni osoittaa, että kun likaharjaa kantava mies palauttaa jalokivet, ne loistavat kymmenen kertaa aurinkoa kirkkaammin.
Miller’s framework was based upon recognizing the two desolating powers of paganism followed by papalism, and the apostle Paul’s testimony in chapter two of Thessalonians, provided Miller with the anchor for his framework. There Paul identifies that pagan Rome had restrained the papacy from rising to power, until pagan Rome was taken away. In 2 Thessalonians, Paul also provided the anchor for the framework of Future for America, when Paul identified that the “man of sin” in the chapter was also represented as the king that exalted himself, in Daniel chapter eleven, and verse thirty-six.
Millerin viitekehys perustui siihen, että tunnistettiin kaksi autioittavaa valtaa, pakanuus, jota seurasi paavillisuus, ja apostoli Paavalin todistus Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa antoi Millerille hänen viitekehyksensä ankkurin. Siinä Paavali osoittaa, että pakanallinen Rooma oli pidättänyt paaviuden nousemasta valtaan, kunnes pakanallinen Rooma poistettiin tieltä. Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä Paavali antoi myös Future for America -järjestön viitekehykselle ankkurin, kun hän osoitti, että luvun ”synnin ihminen” esitettiin myös Danielin kirjan yhdestoista luvun jakeessa kolmekymmentäkuusi kuninkaana, joka korotti itsensä.
It is essential to see that the increase of knowledge in the movement of both the first and third angels, was directly connected with Paul’s testimony in chapter two of Thessalonians. At the time of the end in 1798, and also in 1989, the book of Daniel was unsealed, thus initiating a three-step testing process. The testing process always produces two classes of worshippers in the history where the book of Daniel is unsealed. It is essential to see Paul’s writings in connection with the increase of knowledge at the time of the end, for it is in that very chapter where Paul warns that those who do not receive the “love of the truth,” will receive strong delusion from God. The strong delusion is what is brought upon the wicked in Daniel chapter twelve, who reject the increase of knowledge. In both histories the strong delusion is most directly referring to Adventism.
On olennaista nähdä, että tiedon lisääntyminen sekä ensimmäisen että kolmannen enkelin liikkeessä oli suoranaisesti yhteydessä Paavalin todistukseen toisen Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa. Lopun aikana vuonna 1798 ja samoin vuonna 1989 Danielin kirja avattiin sineteistään, ja näin käynnistyi kolmivaiheinen koettelemusprosessi. Koettelemusprosessi tuottaa aina kaksi palvojien luokkaa siinä historiassa, jossa Danielin kirja avataan sineteistään. On olennaista nähdä Paavalin kirjoitukset yhteydessä tiedon lisääntymiseen lopun aikana, sillä juuri siinä luvussa Paavali varoittaa, että ne, jotka eivät ota vastaan ”rakkautta totuuteen”, saavat Jumalalta väkevän eksytyksen. Väkevä eksytys on se, mikä kohtaa Danielin kahdennessatoista luvussa jumalattomia, jotka hylkäävät tiedon lisääntymisen. Molemmissa historioissa väkevä eksytys viittaa kaikkein suorimmin adventismiin.
“One who sees beneath the surface, who reads the hearts of all men, says of those who have had great light: ‘They are not afflicted and astonished because of their moral and spiritual condition.’ Yea, they have chosen their own ways, and their soul delighteth in their abominations. I also will choose their delusions, and will bring their fears upon them; because when I called, none did answer; when I spake, they did not hear: but they did evil before Mine eyes, and chose that in which I delighted not.’ ‘God shall send them strong delusion, that they should believe a lie,’ because they received not the love of the truth, that they might be saved,’ ‘but had pleasure in unrighteousness.’ Isaiah 66:3, 4; 2 Thessalonians 2:11, 10, 12.
Hän, joka näkee pinnan alle, joka lukee kaikkien ihmisten sydämet, sanoo niistä, jotka ovat saaneet suurta valoa: ”He eivät ole vaivattuja eivätkä hämmästyneitä moraalisen ja hengellisen tilansa tähden.” Niin, he ovat valinneet omat tiensä, ja heidän sielunsa mielistyy heidän kauhistuksiinsa. ”Minäkin valitsen heille harhakuvat ja annan heidän pelkonsa kohdata heidät; koska kun minä kutsuin, ei kukaan vastannut; kun minä puhuin, he eivät kuulleet, vaan tekivät pahaa minun silmieni edessä ja valitsivat sen, mihin minä en mielistynyt.” ”Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen”, koska he ”eivät ottaneet vastaan rakkauden totuuteen, voidaksensa pelastua”, ”vaan mielistyivät vääryyteen”. Jesaja 66:3, 4; 2. Tessalonikalaiskirje 2:11, 10, 12.
“The heavenly Teacher inquired: ‘What stronger delusion can beguile the mind than the pretense that you are building on the right foundation and that God accepts your works, when in reality you are working out many things according to worldly policy and are sinning against Jehovah? Oh, it is a great deception, a fascinating delusion, that takes possession of minds when men who have once known the truth, mistake the form of godliness for the spirit and power thereof; when they suppose that they are rich and increased with goods and in need of nothing, while in reality they are in need of everything.’
”Taivaallinen Opettaja kysyi: ’Mikä voimakkaampi eksytys voi pettää mielen kuin se teeskentely, että rakennatte oikealle perustukselle ja että Jumala hyväksyy tekonne, vaikka todellisuudessa toteutatte monia asioita maailmallisen menettelytavan mukaan ja teette syntiä Jehovaa vastaan? Voi, se on suuri petos, lumoava eksytys, joka ottaa mielet valtaansa, kun ihmiset, jotka ovat kerran tunteneet totuuden, erehtyvät pitämään jumalisuuden muotoa sen henkenä ja voimana; kun he luulevat olevansa rikkaita, rikastuneita eivätkä tarvitse mitään, vaikka todellisuudessa he tarvitsevat kaikkea.’”
“God has not changed toward His faithful servants who are keeping their garments spotless. But many are crying, ‘Peace and safety,’ while sudden destruction is coming upon them. Unless there is thorough repentance, unless men humble their hearts by confession and receive the truth as it is in Jesus, they will never enter heaven. When purification shall take place in our ranks, we shall no longer rest at ease, boasting of being rich and increased with goods, in need of nothing.
”Jumala ei ole muuttunut uskollisia palvelijoitaan kohtaan, jotka pitävät vaatteensa tahrattomina. Mutta monet huutavat: ’Rauha ja turvallisuus’, vaikka äkillinen perikato on tulossa heidän ylleen. Ellei tapahdu perusteellista parannusta, elleivät ihmiset nöyryytä sydäntään tunnustamalla syntinsä ja ota vastaan totuutta sellaisena kuin se on Jeesuksessa, he eivät koskaan pääse taivaaseen. Kun puhdistus tapahtuu meidän riveissämme, emme enää lepää huolettomina kerskaten olevamme rikkaita ja rikastuneita emmekä mitään tarvitsevia.
“Who can truthfully say: ‘Our gold is tried in the fire; our garments are unspotted by the world’? I saw our Instructor pointing to the garments of so-called righteousness. Stripping them off, He laid bare the defilement beneath. Then He said to me: ‘Can you not see how they have pretentiously covered up their defilement and rottenness of character? ‘How is the faithful city become an harlot!’ My Father’s house is made a house of merchandise, a place whence the divine presence and glory have departed! For this cause there is weakness, and strength is lacking.’” Testimonies, volume 8, 249, 250.
“Kuka voi totuudenmukaisesti sanoa: ‘Meidän kultamme on tulessa koeteltua; meidän vaatteemme ovat maailman tahraamattomat’? Näin Opettajamme osoittavan niin sanotun vanhurskauden vaatteita. Riisuessaan ne pois Hän paljasti niiden alla olevan saastaisuuden. Sitten Hän sanoi minulle: ‘Etkö näe, kuinka he ovat teennäisesti peittäneet saastaisuutensa ja luonteensa mädännäisyyden? “Kuinka onkaan uskollisesta kaupungista tullut portto!” Minun Isäni huone on tehty kauppahuoneeksi, paikaksi, josta jumalallinen läsnäolo ja kirkkaus ovat poistuneet! Tästä syystä on heikkoutta, ja voima puuttuu.’” Testimonies, osa 8, 249, 250.
Adventism was “the faithful city” when it proclaimed the Midnight Cry in 1844. By 1863, it began the process of rejecting the “foundations” that were established through the ministry of William Miller. When they began to set aside the foundational truths, thus covering them with counterfeit jewels and coins, they were building a new foundation. Those that began, carried out and continue that work, are represented in the writing of the Spirit of Prophecy as “those who have had great light.”
Adventismi oli ”uskollinen kaupunki”, kun se julisti keskiyön huudon vuonna 1844. Vuoteen 1863 mennessä se alkoi hylätä niitä ”perustuksia”, jotka oli laskettu William Millerin palvelutyön kautta. Kun he alkoivat panna syrjään perustavanlaatuiset totuudet peittäen ne siten väärennetyillä jalokivillä ja kolikoilla, he rakensivat uutta perustusta. Niitä, jotka aloittivat, toteuttivat ja yhä jatkavat tätä työtä, kuvataan Profetian Hengen kirjoituksissa sanoilla ”ne, joilla on ollut suuri valo”.
The “great light” they once had, was represented in Miller’s dream as the jewels in the casket, which Miller placed upon a table in the center of his room, that shone brighter than “the sun.” In the passage just cited Sister White identifies, “those who have had great light,” but who “have chosen their own ways.”
Se ”suuri valo”, joka heillä kerran oli, esitettiin Millerin unessa kirstussa olevina jalokivinä, jotka Miller asetti pöydälle huoneensa keskelle ja jotka loistivat kirkkaammin kuin ”aurinko”. Juuri siteeratussa kohdassa sisar White yksilöi ”ne, joilla on ollut suuri valo”, mutta jotka ”ovat valinneet omat tiensä”.
They chose a new way in 1863. She says it is “a fascinating delusion, that takes possession of minds when men who have once known the truth, mistake the form of godliness for the spirit and power thereof; when they suppose that they are rich and increased with goods and in need of nothing, while in reality they are in need of everything.”
He valitsivat uuden tien vuonna 1863. Hän sanoo sen olevan ”kiehtova harhaluulo, joka valtaa mielet silloin, kun ihmiset, jotka kerran ovat tunteneet totuuden, erehtyvät pitämään jumalisuuden muotoa sen hengenä ja voimana; kun he luulevat olevansa rikkaita ja kaikessa vaurastuneita eivätkä tarvitse mitään, vaikka todellisuudessa he tarvitsevat kaikkea.”
She is identifying the Laodicean condition, which she and her husband identified occurred in 1856. They were then tested for seven years, but failed the test in 1863, and began erecting the false foundation that brings the strong delusion of Paul’s warning message in Thessalonians. Paul’s warning in Thessalonians is an anchor for both the movement at the beginning and ending of Adventism, and aligns perfectly with Miller’s dream, which addresses both the beginning and ending of Adventism. His dream identifies that when the work of restoring the original jewels of truth is accomplished, those truths will shine ten times brighter than when they first shone at the Midnight Cry in the beginning of Adventism. How is it that Miller’s understanding shines any brighter now, than when he first recognized the truth?
Hän osoittaa Laodikean tilan, jonka hän ja hänen aviomiehensä katsoivat alkaneen vuonna 1856. Heitä koeteltiin sitten seitsemän vuoden ajan, mutta he eivät läpäisseet koetusta vuonna 1863, ja he alkoivat pystyttää väärää perustusta, joka tuo mukanaan Paavalin varoitussanoman Thessalonikalaiskirjeissä mainitseman väkevän eksytyksen. Paavalin varoitus Thessalonikalaiskirjeissä on ankkuri sekä adventismin alun että lopun liikkeelle, ja se on täydellisessä sopusoinnussa Millerin unen kanssa, joka käsittelee sekä adventismin alkua että loppua. Hänen unensa osoittaa, että kun alkuperäisten totuuden jalokivien ennalleenasettamisen työ on saatettu päätökseen, nuo totuudet loistavat kymmenen kertaa kirkkaammin kuin silloin, kun ne ensi kerran loistivat Keskiyön huudossa adventismin alussa. Kuinka on mahdollista, että Millerin ymmärrys loistaa nyt kirkkaammin kuin silloin, kun hän ensi kerran tunnisti totuuden?
There are several truths represented upon the two sacred charts of Habakkuk chapter two. Those truths were represented in Miller’s dream as jewels that would ultimately be restored in the last days, just before the Midnight Cry. The counterfeit jewels that are carried out of the window in Miller’s dream represent both the false doctrines that were brought into Adventism to create a false foundation, and also to hide the true foundation; but they also represent those who refuse to turn loose of the false doctrines that make up the false foundation. “The daily” was the anchor for William Miller’s framework of truth that established the original foundation, and in the last days “the daily,” symbolizes not only paganism, as Miller correctly identified, but it is the symbol of the rebellion that produced the false foundation.
Habakukin toisen luvun kahdessa pyhässä kartassa esitetään useita totuuksia. Nämä totuudet esitettiin Millerin unessa jalokivinä, jotka viimeisinä päivinä, juuri ennen keskiyön huutoa, lopulta palautettaisiin. Ne väärennetyt jalokivet, jotka Millerin unessa kannetaan ulos ikkunasta, edustavat sekä niitä vääriä oppeja, jotka tuotiin adventismiin väärän perustuksen luomiseksi, että myös todellisen perustuksen kätkemiseksi; mutta ne edustavat myös niitä, jotka kieltäytyvät irrottautumasta niistä vääristä opeista, joista väärä perustus muodostuu. ”Jatkuva” oli ankkuri William Millerin totuuden rakenteessa, joka vahvisti alkuperäisen perustuksen, ja viimeisinä päivinä ”jatkuva” symboloi paitsi pakanuutta, kuten Miller oikein tunnisti, myös sitä kapinaa, joka synnytti väärän perustuksen.
The Bible, the Spirit of Prophecy and history all testify that the judgment-hour cry of 1798 through 1844, was the proclamation of the message discovered and presented by William Miller. This is why the movement is called the Millerite movement. Logically to reject that movement, is to reject the light that was produced in 1798, that Daniel identified as an increase of knowledge.
Raamattu, Profetian Henki ja historia todistavat kaikki, että vuosien 1798–1844 tuomiotunnin huuto oli William Millerin löytämän ja esittämän sanoman julistus. Tämän vuoksi liikettä kutsutaan milleriläiseksi liikkeeksi. Johdonmukaisesti ajatellen tämän liikkeen hylkääminen merkitsee vuonna 1798 tuotetun valon hylkäämistä, jonka Daniel osoitti tiedon lisääntymiseksi.
Isaiah speaks of the drunkards of Ephraim, and identifies those drunkards as the scornful men that rule the people of Jerusalem. Isaiah identifies that they are not drunk with literal wine, they are drunk with spiritual wine. Spiritual wine in the Bible is either true or false doctrine, depending upon the context. The drunkards of Ephraim are drunk on false doctrine, which is the wine of Babylon, as represented by the whore of Tyre in chapter seventeen, of Revelation and by Belshazzar in his last night of partying.
Jesaja puhuu Efraimin juopoista ja samastaa nuo juopot pilkkaajiin miehiin, jotka hallitsevat Jerusalemin kansaa. Jesaja osoittaa, etteivät he ole juovuksissa kirjaimellisesta viinistä, vaan hengellisestä viinistä. Hengellinen viini Raamatussa on asiayhteydestä riippuen joko totta tai väärää oppia. Efraimin juopot ovat juopuneet väärästä opista, joka on Babylonin viiniä, kuten sitä edustavat Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun Tyyron portto sekä Belsassar hänen viimeisen juhlayönsä aikana.
Isaiah identified the effects of the spiritual drunkenness that comes upon the scornful men that rule the people of Jerusalem.
Jesaja osoitti sen hengellisen juopumuksen vaikutukset, joka tulee Jerusalemin kansaa hallitsevien pilkkaajamiesten ylle.
Stay yourselves, and wonder; cry ye out, and cry: they are drunken, but not with wine; they stagger, but not with strong drink. For the Lord hath poured out upon you the spirit of deep sleep, and hath closed your eyes: the prophets and your rulers, the seers hath he covered. And the vision of all is become unto you as the words of a book that is sealed, which men deliver to one that is learned, saying, Read this, I pray thee: and he saith, I cannot; for it is sealed: And the book is delivered to him that is not learned, saying, Read this, I pray thee: and he saith, I am not learned. Wherefore the Lord said, Forasmuch as this people draw near me with their mouth, and with their lips do honour me, but have removed their heart far from me, and their fear toward me is taught by the precept of men: Therefore, behold, I will proceed to do a marvellous work among this people, even a marvellous work and a wonder: for the wisdom of their wise men shall perish, and the understanding of their prudent men shall be hid. Woe unto them that seek deep to hide their counsel from the Lord, and their works are in the dark, and they say, Who seeth us? and who knoweth us? Surely your turning of things upside down shall be esteemed as the potter’s clay: for shall the work say of him that made it, He made me not? or shall the thing framed say of him that framed it, He had no understanding? Isaiah 29:9–16.
Pysähtykää ja hämmästykää; huutakaa ja vaikeroikaa; he ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä; he hoipertelevat, mutta eivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne syvän unen hengen ja sulkenut teidän silmänne; profeetat ja teidän hallitusmiehenne, näkijät, hän on peittänyt. Ja kaikki näky on tullut teille kuin sinetöidyn kirjan sanat, jonka ihmiset antavat lukutaitoiselle sanoen: Lue tämä, pyydän sinua; ja hän sanoo: En voi, sillä se on sinetöity. Ja kirja annetaan sille, joka ei osaa lukea, sanoen: Lue tämä, pyydän sinua; ja hän sanoo: En osaa lukea. Sentähden Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta on siirtänyt sydämensä kauas minusta, ja heidän minua kohtaan tuntemansa pelko on ihmiskäskyn mukaan opetettua, sen tähden, katso, minä teen vielä tälle kansalle ihmeellisen teon, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaittensa viisaus on katoava, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys on peittyvä. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät aikeensa Herralta, joiden teot ovat pimeydessä ja jotka sanovat: Kuka meidät näkee? ja kuka meidät tuntee? Kuinka nurinkurista onkaan teidän kaiken ylösalaisin kääntämisenne! Onko savi pidettävä savenvalajan vertaisena? Sanooko teko tekijästään: Ei hän minua tehnyt? tai sanooko muodostettu muovaajastaan: Ei hän mitään ymmärtänyt? Jesaja 29:9–16.
Sister White quotes these verses and then adds:
Sis. White lainaa nämä jakeet ja lisää sitten:
“Every word of this will be fulfilled. There are those who do not humble their hearts before God, and who will not walk uprightly. They hide their true purposes, and keep in fellowship with the fallen angel, who loveth and maketh a lie. The enemy puts his spirit upon the men whom he can use to deceive those who are partially in the dark. Some are becoming imbued with the darkness that prevails, and are setting the truth aside for error. The day pointed out by prophecy is come. Jesus Christ is not understood. Jesus Christ is to them a fable. At this stage of the earth’s history, many act like drunken men. ‘Stay yourselves, and wonder; cry ye out, and cry; they are drunken, but not with wine; they stagger, but not with strong drink. For the Lord hath poured out upon you the spirit of deep sleep, and hath closed your eyes. The prophets and your rulers, the seers hath he covered.’ A spiritual drunkenness is upon many who suppose they are the people who shall be exalted. Their religious faith is just as is represented in this Scripture. Under its influence, they cannot walk straight. They make crooked paths in their course of action. One and then another, they reel to and fro. They are looked upon by the Lord with great pity. The way of truth they have not known. They are scientific schemers, and those who could and should have helped, because of a clear spiritual eyesight, are themselves deceived, and are sustaining an evil work.
”Jokainen sana tästä täyttyy. On niitä, jotka eivät nöyryytä sydäntään Jumalan edessä eivätkä tahdo vaeltaa oikeamielisesti. He kätkevät todelliset tarkoituksensa ja pysyvät yhteydessä langenneeseen enkeliin, joka rakastaa valhetta ja tekee valheen. Vihollinen panee henkensä niihin miehiin, joita hän voi käyttää pettämään niitä, jotka ovat osittain pimeydessä. Jotkut ovat täyttymässä vallitsevalla pimeydellä ja syrjäyttävät totuuden eksytyksellä. Profetian osoittama päivä on tullut. Jeesusta Kristusta ei ymmärretä. Jeesus Kristus on heille taru. Tässä maan historian vaiheessa monet toimivat kuin juopuneet miehet. ’Pysähtykää ja hämmästykää; huutakaa ja vaikeroikaa; he ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä; he hoipertelevat, mutta eivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne syvän unen hengen ja sulkenut teidän silmänne. Profeetat ja teidän hallitsijanne, näkijät, hän on peittänyt.’ Hengellinen juopumus on monien yllä, niiden, jotka olettavat olevansa kansa, joka korotetaan. Heidän uskonnollinen uskonsa on juuri sellainen kuin tässä raamatunkohdassa esitetään. Sen vaikutuksen alaisina he eivät kykene kulkemaan suoraan. He tekevät polkunsa mutkaisiksi menettelyssään. Yksi toisensa jälkeen he hoippuvat sinne tänne. Herra katsoo heitä suurella säälin tunteella. Totuuden tietä he eivät ole tunteneet. He ovat taitavia juonittelijoita, ja ne, jotka olisivat voineet ja joiden olisi pitänyt auttaa selkeän hengellisen näkökyvyn vuoksi, ovat itse petettyjä ja ylläpitävät pahaa työtä.”
“The developments of these last days will soon become decided. When these spiritualistic deceptions are revealed to be what they really are,—the secret workings of evil spirits,—those who have acted a part in them will become as men who have lost their minds.
“Näiden viimeisten päivien kehityskulut saavuttavat pian määräytyneen muotonsa. Kun nämä spiritistiset petokset paljastuvat siksi, mitä ne todellisuudessa ovat — pahojen henkien salaiseksi toiminnaksi — ne, jotka ovat olleet osallisina niissä, tulevat olemaan kuin miehiä, jotka ovat menettäneet järkensä.
“‘Wherefore the Lord saith, Forasmuch as this people draw near me with their mouth, and with their lips do honor me, but have removed their hearts far from me, and their fear toward me is taught by the precept of men therefore, behold I will proceed to do a marvelous work among this people, even a marvelous work and a wonder for the wisdom of their wise men shall perish, and the understanding of their prudent men shall be hid. Woe unto them that seek deep to hide their counsel from the Lord, and their works are in the dark, and they say, who seeth us, and who knoweth us? Surely your turning of things upside down shall be esteemed as the potter’s clay; for shall the work say of him that made it, He made me not? or shall the thing framed say of him that framed it. He had no understanding?’
”Sentähden Herra sanoo: Koska tämä kansa lähestyy minua suullansa ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta on siirtänyt sydämensä kauas minusta, ja heidän pelkonsa minua kohtaan on opittu ihmisten käskystä, niin katso, minä teen vielä tälle kansalle ihmeellisen teon, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaittensa viisaus on hukkuva, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys on katoava. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät neuvonpitonsa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä, ja jotka sanovat: Kuka meidät näkee, ja kuka meidät tuntee? Totisesti, teidän asioidenne nurinkääntäminen on katsottava niin kuin savenvalajan saveksi; sanooko teos tekijästään: Ei hän minua tehnyt? tahi sanooko valmistettu valmistajastansa: Ei hänellä ollut ymmärrystä?”
“It is presented to me that in our experience we have been and are meeting this very condition of things. Men who have had great light and wonderful privileges have taken the word of leaders who think themselves wise, who have been greatly favored and blessed by the Lord, but who have taken themselves out of the hands of God and placed themselves in the ranks of the enemy. The world is to be flooded with specious fallacies. One human mind, accepting these fallacies, will work upon other human minds, who have been turning the precious evidence of God’s truth into a lie. These men will be deceived by fallen angels, when they should have stood as faithful guardians, watching for souls, as they that must give an account. They have laid down the weapons of their warfare, and have given heed to seducing spirits. They make of no effect the counsel of God and set aside his warnings and reproofs, and are positively on Satan’s side, giving heed to seducing spirits and doctrines of devils.
Minulle on esitetty, että kokemuksessamme olemme kohdanneet ja kohtaamme juuri tällaisen asiantilan. Miehet, joilla on ollut suuri valo ja ihmeellisiä etuoikeuksia, ovat ottaneet vastaan sellaisten johtajien sanan, jotka pitävät itseään viisaina ja joita Herra on suuresti suosinut ja siunannut, mutta jotka ovat ottaneet itsensä pois Jumalan käsistä ja asettuneet vihollisen riveihin. Maailma on tulvittava täyteen uskottavan tuntuisia harhaluuloja. Yksi inhimillinen mieli, hyväksyessään nämä harhaluulot, vaikuttaa toisiin inhimillisiin mieliin, jotka ovat kääntäneet Jumalan totuuden kallisarvoisen todistusaineiston valheeksi. Nämä miehet joutuvat langenneiden enkelien pettäminä eksytykseen, vaikka heidän olisi tullut seistä uskollisina vartijoina valvoen sieluja niin kuin niiden, joiden on tehtävä tili. He ovat laskeneet sodankäyntinsä aseet ja ottaneet vaarin villitsevistä hengistä. He tekevät tyhjäksi Jumalan neuvon ja syrjäyttävät hänen varoituksensa ja nuhteensa ja ovat suorastaan Saatanan puolella, ottaen vaarin villitsevistä hengistä ja riivaajien opeista.
“Spiritual drunkenness is now upon men who ought not to be staggering as men under the influence of strong drink. Crimes and irregularities, fraud, deceit, and unfair dealing fill the world, in accordance with the teaching of the leader who rebelled in the heavenly courts.
Hengellinen juopumus on nyt tullut niiden ihmisten osaksi, joiden ei pitäisi horjua niin kuin väkevästä juomasta juopuneet. Rikokset ja väärinkäytökset, petos, vilppi ja epäoikeudenmukainen menettely täyttävät maailman sen johtajan opetuksen mukaisesti, joka kapinoi taivaan esipihoissa.
“History is to be repeated. I could specify what will be in the near future, but the time is not yet. The forms of the dead will appear, through the cunning device of Satan, and many will link up with the one who loveth and maketh a lie. I warn our people that right among us some will turn away from the faith, and give heed to seducing spirits and doctrines of devils, and by them the truth will be evil spoken of.” Battle Creek Letters, 123–125.
”Historia tulee toistumaan. Voisin täsmentää, mitä lähitulevaisuudessa on oleva, mutta aika ei ole vielä. Kuolleiden hahmot ilmestyvät Saatanan kavalan juonen kautta, ja monet liittyvät siihen, joka rakastaa valhetta ja tekee valheen. Varoitan kansaamme, että aivan keskuudessamme jotkut luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja, ja heidän kauttaan totuutta häväistään.” Battle Creek Letters, 123–125.
All the prophets, including Isaiah and Sister White are identifying the last days. In these days the leaders of Adventism “are positively on Satan’s side, giving heed to seducing spirits and doctrines of devils.” Sister White sets forth a prediction when she says, “When these spiritualistic deceptions are revealed to be what they really are,—the secret workings of evil spirits,—those who have acted a part in them will become as men who have lost their minds.” The leadership of Adventism will become as men who have lost their minds, at the point in the history of the last days when their drunkenness is revealed to be “the secret workings of evil spirits.”
Kaikki profeetat, mukaan lukien Jesaja ja sisar White, osoittavat viimeiset päivät. Näinä päivinä adventismin johtajat ”ovat suorastaan Saatanan puolella, ottavat vaarin villitsevistä hengistä ja riivaajien opeista”. Sisar White esittää ennustuksen sanoessaan: ”Kun nämä spiritualistiset eksytykset paljastuvat siksi, mitä ne todellisuudessa ovat,—pahojen henkien salaisiksi vaikutuksiksi,—ne, jotka ovat toimineet niissä osallisina, tulevat olemaan kuin miehet, jotka ovat menettäneet järkensä.” Adventismin johto tulee olemaan kuin miehet, jotka ovat menettäneet järkensä, siinä viimeisten päivien historian vaiheessa, jolloin heidän juopumuksensa paljastuu ”pahojen henkien salaisiksi vaikutuksiksi”.
There is an unsealing of the work of the scornful men that rule the people in Jerusalem in the last days. That unsealing was illustrated in Miller’s dream, when Miller prayed and then there was a door opened. It takes place just before he closed his eyes for a moment, identifying the very end of the sealing process of the one hundred and forty-four thousand. The opening of a door identifies a change of dispensations, and at that point the Laodicean movement of the third angel transitions into the Philadelphian movement of the third angel.
Viimeisinä päivinä Jerusalemin kansaa hallitsevien pilkkaajain miesten työn sinetti avataan. Tätä sinetin avaamista havainnollistettiin Millerin unessa, kun Miller rukoili ja sitten ovi avattiin. Se tapahtuu juuri ennen kuin hän sulki silmänsä hetkeksi, mikä osoittaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisprosessin aivan viimeisen vaiheen. Oven avautuminen ilmaisee armotalouskauden vaihtumista, ja siinä kohdassa kolmannen enkelin laodikealainen liike siirtyy kolmannen enkelin filadelfialaiseen liikkeeseen.
In the passage in Isaiah, there is a summary of the evil work of the drunkards of Ephraim, who are the men who “should have stood as faithful guardians.” The summary is expressed as, “‘Surely your turning of things upside down shall be esteemed as the potter’s clay; for shall the work say of him that made it, He made me not? or shall the thing framed say of him that framed it. He had no understanding?’”
Jesajan kohdassa esitetään yhteenveto Efraimin juoppojen pahasta työstä, niiden miesten, joiden ”olisi tullut seistä uskollisina vartijoina”. Yhteenveto ilmaistaan näin: ”Totisesti, teidän kaiken ylösalaisin kääntämisenne on pidettävä savenvalajan savena; sillä sanooko teko tekijästään: Hän ei ole minua tehnyt? tai sanooko muovattu siitä, joka sen muovasi: Hänellä ei ollut ymmärrystä?”
Miller’s identification of “the daily,” as either the religion of paganism or pagan Rome is ultimately a symbol of Satan, for Satan and pagan Rome are both represented as the dragon.
Millerin samastaminen, jonka mukaan ”jokapäiväinen” tarkoittaa joko pakanuuden uskontoa tai pakanallista Roomaa, on viime kädessä Saatanan symboli, sillä sekä Saatana että pakanallinen Rooma esitetään lohikäärmeenä.
“Thus while the dragon, primarily, represents Satan, it is, in a secondary sense, a symbol of pagan Rome.” The Great Controversy, 439.
”Näin ollen, vaikka lohikäärme ensi sijassa edustaa Saatanaa, se on toissijaisessa merkityksessä pakanallisen Rooman vertauskuva.” The Great Controversy, 439.
Speaking of the men who rule Jerusalem in the last days, Sister White states: “Some are becoming imbued with the darkness that prevails, and are setting the truth aside for error. The day pointed out by prophecy is come. Jesus Christ is not understood. Jesus Christ is to them a fable.” In 1901, a leader of Adventism from Germany began to introduce apostate Protestantism’s false view of “the daily” in the book of Daniel. That view identifies that “the daily” represents Christ’s sanctuary work, or some variation of that thought. I say some variation for there have been different emphasis placed upon the falsehood through the history that followed 1901, but those false views always manifest a conclusion that “the daily” represents some type of Christ’s work.
Viitatessaan niihin miehiin, jotka hallitsevat Jerusalemia viimeisinä päivinä, sisar White toteaa: ”Jotkut ovat alkamassa täyttyä vallitsevasta pimeydestä ja syrjäyttävät totuuden erehdyksen tieltä. Profetian osoittama päivä on tullut. Jeesusta Kristusta ei ymmärretä. Jeesus Kristus on heille taru.” Vuonna 1901 eräs adventismin johtaja Saksasta alkoi tuoda esiin luopioprotestantismin väärää näkemystä Danielin kirjan ”jokapäiväisestä”. Tuo näkemys samaistaa ”jokapäiväisen” Kristuksen työhön pyhäkössä tai johonkin tämän ajatuksen muunnelmaan. Sanon johonkin muunnelmaan, sillä tälle valheelle annettiin eri painotuksia vuoden 1901 jälkeen seuranneen historian kuluessa, mutta nuo väärät näkemykset ilmentävät aina johtopäätöstä, että ”jokapäiväinen” edustaa jonkinlaista Kristuksen työtä.
The jewel that was the doctrine of “the daily,” which Miller identified as a satanic symbol, in the Adventism of the last days, is a symbol of Christ. When introduced in 1901, very few accepted the view that “the daily” was a symbol of Christ, and not a symbol of Satan, but by the 1930’s the jewel of the doctrine of “the daily,” which Miller had dug out of the vein of truth found in 2 Thessalonians, chapter two, was rejected as had the “seven times” of Leviticus twenty-six been rejected in 1863. Somewhere in the history of 1863 unto the 1930’s Adventism had changed leaders, without recognizing it.
Oppi ”jokapäiväisestä”, jonka Miller tunnisti saatanalliseksi vertauskuvaksi, on viimeisten päivien adventismissa Kristuksen vertauskuva. Kun tämä näkemys esitettiin vuonna 1901, hyvin harvat hyväksyivät käsityksen, että ”jokapäiväinen” oli Kristuksen vertauskuva eikä Saatanan vertauskuva; mutta 1930-luvulle tultaessa opin ”jokapäiväisestä” jalokivi, jonka Miller oli kaivanut esiin 2. Tessalonikalaiskirjeen toisesta luvusta löytyneestä totuuden suonesta, oli hylätty, niin kuin 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennen kuudennen luvun ”seitsemän aikaa” oli hylätty vuonna 1863. Jossakin vuosien 1863 ja 1930-luvun välisen historian aikana adventismi oli vaihtanut johtajaa sitä itse tunnistamatta.
“Brethren, I see your peril, and again I ask, Do you who err make any effort to correct the wrong? Souls may be stumbling along, walking in darkness, because you have not made straight paths for your feet. If you are in positions of trust, I appeal the more earnestly to you, for your own souls’ sake and for the sake of those who look to you as guides, repent before God for every mistake made, and confess your error.
”Veljet, minä näen teidän vaaranne, ja jälleen minä kysyn: te, jotka erehdytte,ettekö tee mitään pyrkimystä oikaistaksenne vääryyden? Sielut saattavat hoiperrella eteenpäin, vaeltaen pimeydessä, koska te ette ole tehneet polkujanne suoriksi jaloillenne. Jos olette luottamustehtävissä, vetoan teihin sitäkin hartaammin oman sielunne tähden ja niiden tähden, jotka katsovat teihin oppainaan: tehkää parannus Jumalan edessä jokaisesta tehdystä erehdyksestä ja tunnustakaa virheenne.
“If you indulge stubbornness of heart, and through pride and self-righteousness do not confess your faults, you will be left subject to Satan’s temptations. If when the Lord reveals your errors you do not repent or make confession, his providence will bring you over the ground again and again. You will be left to make mistakes of a similar character, you will continue to lack wisdom, and will call sin righteousness, and righteousness sin. The multitude of deceptions that will prevail in these last days will encircle you, and you will change leaders, and not know that you have done so.” Review and Herald, December 16, 1890.
“Jos hellitte sydämen itsepäisyyttä ettekä ylpeyden ja omavanhurskauden tähden tunnusta vikojanne, jäätte alttiiksi Saatanan kiusauksille. Jos ette silloin, kun Herra paljastaa erehdyksenne, tee parannusta tai tunnustusta, hänen kaitselmuksensa johdattaa teidät yhä uudelleen saman maan kautta. Teidät jätetään tekemään samankaltaisia virheitä, teiltä puuttuu edelleen viisautta, ja te kutsutte syntiä vanhurskaudeksi ja vanhurskautta synniksi. Niiden petosten paljous, jotka tulevat vallitsemaan näinä viimeisinä päivinä, saartaa teidät, ja te vaihdatte johtajaa ettekä tiedä niin tehneenne.” Review and Herald, 16. joulukuuta 1890.
The scornful men that rule over the people of Jerusalem, who are men “in positions of trust,” will “call sin righteousness and righteousness sin,” and “Surely your turning of things upside down shall be esteemed as the potter’s clay; for shall the work say of him that made it, He made me not? or shall the thing framed say of him that framed it. He had no understanding?’” In the progressive rebellion over the four generations of Adventism, those who are positions of trust change leaders, and don’t know it. They do not know it, for they progressively and consistently rejected evidence of their errors. In that progressive rebellion “the wisdom of their wise men shall perish, and the understanding of their prudent men shall be hid.”
Jerusalemin kansaa hallitsevat pilkkaajat, jotka ovat “luottamusasemissa olevia miehiä”, “sanovat synnin vanhurskaudeksi ja vanhurskauden synniksi”, ja “Totisesti, teidän nurinkääntämisenne on oleva kuin savi savenvalajan kädessä; sanooko teko tekijästään: Ei hän minua tehnyt? tahi sanooko valmistettu valmistajastaan: Ei hän mitään ymmärrä?” Adventismin neljän sukupolven halki edenneessä asteittaisessa kapinassa ne, jotka ovat luottamusasemissa, vaihtavat johtajaa eivätkä tiedä sitä. He eivät tiedä sitä, sillä he ovat asteittain ja johdonmukaisesti hylänneet todistusaineiston erehdyksistään. Tuossa asteittaisessa kapinassa “heidän viisastensa viisaus katoaa, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys peittyy”.
They will turn things upside down, and call sin righteousness and righteousness sin. The symbol of this rebellion is the doctrine of “the daily,” which for Miller was a satanic symbol, and which Adventism today identifies as a symbol of Christ. What once was the anchor that established the framework of William Miller’s prophetic applications, is now become a symbol of the drunkenness of the scornful men that rule over the people of Jerusalem. The symbolism associated with “the daily,” in the book of Daniel shone bright as the sun when recognized in Miller’s casket at the beginning of Adventism, but in the last days that truth shines ten times brighter, for the number ten is a symbol of a test, and for ancient Israel the tenth test was the final test.
He kääntävät kaiken ylösalaisin ja kutsuvat syntiä vanhurskaudeksi ja vanhurskautta synniksi. Tämän kapinan vertauskuvana on oppi ”jokapäiväisestä”, joka Millerille oli saatanallinen vertauskuva ja jonka adventismi nykyään tunnistaa Kristuksen vertauskuvaksi. Se, mikä kerran oli ankkuri, joka vahvisti William Millerin profeetallisten sovellutusten viitekehyksen, on nyt tullut niiden pilkkaajain juopumuksen vertauskuvaksi, jotka hallitsevat Jerusalemin kansaa. Danielin kirjassa ”jokapäiväiseen” liittyvä symboliikka loisti kirkkaana kuin aurinko, kun se tunnistettiin Millerin arkussa adventismin alussa, mutta viimeisinä päivinä tuo totuus loistaa kymmenen kertaa kirkkaammin, sillä luku kymmenen on koetuksen vertauskuva, ja muinaiselle Israelille kymmenes koetus oli viimeinen koetus.
Modern Pharisees have “attributed” “the works of Christ” “to satanic agencies” identifying paganism as “the holy power of God.”
Nykyaikaiset fariseukset ovat ”liittäneet” ”Kristuksen teot” ”saatanallisten voimien” vaikutukseksi tunnistaen pakanuuden ”Jumalan pyhäksi voimaksi”.
“The Pharisees sinned against the Holy Ghost. Their talent of speech was used to abuse the world’s Redeemer, and the recording angel wrote their words in the books of heaven. They attributed to satanic agencies the holy power of God, manifested in the works of Christ. They could not evade His wonderful works, or attribute them to natural causes, so they said, ‘They are the works of the devil.’ In unbelief they spoke of the Son of God as a human being. The works of healing done before them, works which no man had done or could do, were a manifestation of the power of God, but they charged Christ with being in league with hell. Stubborn, sullen, ironhearted, they determined to close their eyes to all evidence, and thus they committed the unpardonable sin.” Manuscript Releases, volume 4, 360.
"Fariseukset tekivät syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Heidän puhelahjaansa käytettiin maailman Lunastajan herjaamiseen, ja muistiin merkitsevä enkeli kirjoitti heidän sanansa taivaan kirjoihin. He lukivat Kristuksen teoissa ilmenneen Jumalan pyhän voiman saatanallisten voimien ansioksi. He eivät voineet kiertää Hänen ihmeellisiä tekojaan eivätkä selittää niitä luonnollisista syistä johtuviksi, joten he sanoivat: 'Ne ovat paholaisen tekoja.' Epäuskossaan he puhuivat Jumalan Pojasta pelkkänä ihmisenä. Ne parantamisteot, jotka tehtiin heidän silmiensä edessä, teot, joita kukaan ihminen ei ollut tehnyt eikä voinut tehdä, olivat Jumalan voiman ilmentymä, mutta he syyttivät Kristusta siitä, että Hän oli liitossa helvetin kanssa. Itsepäisinä, synkkinä, rautasydämisinä he päättivät sulkea silmänsä kaikelta todistukselta, ja näin he tekivät synnin, jota ei anneta anteeksi." Manuscript Releases, volume 4, 360.
We will continue our consideration of the increase of knowledge, that was unsealed in the movement of the first angel, in the next article.
Jatkamme seuraavassa artikkelissa tarkasteluamme tiedon lisääntymisestä, joka avattiin ensimmäisen enkelin liikkeessä.