The increase of knowledge that is represented by the vision of the Ulai River is what ultimately was written upon Habakkuk’s two tables.
Ulai-joen näyn kuvaama tiedon lisääntyminen on se, mikä lopulta kirjoitettiin Habakukin kahdelle taululle.
“Interwoven with prophecies which they had regarded as applying to the time of the second advent was instruction specially adapted to their state of uncertainty and suspense, and encouraging them to wait patiently in the faith that what was now dark to their understanding would in due time be made plain.
”Niihin profetioihin, joita he olivat pitäneet toiseen tulemiseen soveltuvina, kietoutui opetusta, joka oli erityisesti mukautettu heidän epävarmuutensa ja jännityksensä tilaan ja rohkaisi heitä odottamaan kärsivällisesti uskossa, että se, mikä nyt oli heidän ymmärrykselleen hämärää, aikanaan tehtäisiin selväksi.
“Among these prophecies was that of Habakkuk 2:1–4: ‘I will stand upon my watch, and set me upon the tower, and will watch to see what He will say unto me, and what I shall answer when I am reproved. And the Lord answered me, and said, Write the vision, and make it plain upon tables, that he may run that readeth it. For the vision is yet for an appointed time, but at the end it shall speak, and not lie: though it tarry, wait for it; because it will surely come, it will not tarry. Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith.’
Näiden profetioiden joukossa oli Habakukin 2:1–4:n profetia: ”Minä seison vartiopaikallani ja asetun muurille, ja minä tähystän nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu ja mitä minun on vastattava, kun minua nuhdellaan. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen lukija voi juosta. Sillä näky odottaa vielä määräaikaansa, mutta lopussa se puhuu eikä petä; vaikka se viipyisi, odota sitä, sillä varmasti se tulee, eikä se viivästy. Katso, se sielu, joka on pöyhkeä, ei ole oikeamielinen hänessä; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta.”
“As early as 1842 the direction given in this prophecy to ‘write the vision, and make it plain upon tables, that he may run that readeth it,’ had suggested to Charles Fitch the preparation of a prophetic chart to illustrate the visions of Daniel and the Revelation. The publication of this chart was regarded as a fulfillment of the command given by Habakkuk. No one, however, then noticed that an apparent delay in the accomplishment of the vision—a tarrying time—is presented in the same prophecy. After the disappointment, this scripture appeared very significant: ‘The vision is yet for an appointed time, but at the end it shall speak, and not lie: though it tarry, wait for it; because it will surely come, it will not tarry…. The just shall live by his faith.” The Great Controversy, 391, 392.
Jo vuonna 1842 tässä profetiassa annettu kehotus ”kirjoita näky ja piirrä se selkeästi tauluihin, niin että sen lukija voi juosta” oli johtanut Charles Fitchin laatimaan profeetallisen kartan havainnollistamaan Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjä. Tämän kartan julkaisemista pidettiin Habakukille annetun käskyn täyttymyksenä. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin huomannut, että samassa profetiassa esitetään näyn toteutumisen näennäinen viivästys — viipymisen aika. Pettymyksen jälkeen tämä raamatunkohta näytti hyvin merkittävältä: ”Sillä näky odottaa vielä määräaikaansa, mutta lopussa se puhuu eikä valhettele; vaikka se viipyisi, odota sitä, sillä varmasti se tulee, se ei myöhästy…. Vanhurskas on elävä uskonsa kautta.” Suuri taistelu, 391, 392.
The two tables of Habakkuk are prophetically two witnesses. Biblically, two witnesses are to be brought together to establish truth.
Habakukin kaksi taulua ovat profeetallisesti kaksi todistajaa. Raamatullisesti kaksi todistajaa on tuotava yhteen totuuden vahvistamiseksi.
But if he will not hear thee, then take with thee one or two more, that in the mouth of two or three witnesses every word may be established. Matthew 18:16.
Mutta jos hän ei kuule sinua, ota mukaasi vielä yksi tai kaksi, jotta kahden tai kolmen todistajan suulla jokainen sana vahvistettaisiin. Matteus 18:16.
When Habakkuk’s two tables (the 1843 and 1850 pioneer charts) are overlaid with one another they confirm the truths that were the jewels of Miller’s dream. The mistake of 1843, represented upon the first table, when overlaid with the second table, establishes the tarrying time of the vision. Miller (the symbolic watchman of that history) asked what he was to say during the debate of his history.
Kun Habakukin kaksi taulua (vuosien 1843 ja 1850 pioneeriaikataulut) asetetaan päällekkäin, ne vahvistavat ne totuudet, jotka olivat Millerin unen jalokivet. Vuoden 1843 erehdys, joka on esitetty ensimmäisellä taululla, vahvistaa, kun se asetetaan päällekkäin toisen taulun kanssa, näyn viipymisajan. Miller (tuon historian vertauskuvallinen vartija) kysyi, mitä hänen tuli sanoa oman historiansa väittelyn aikana.
I will stand upon my watch, and set me upon the tower, and will watch to see what he will say unto me, and what I shall answer when I am reproved. Habakkuk 2:1.
Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja valvon nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu ja mitä minä vastaan, kun minua nuhdellaan. Habakuk 2:1.
The Lord instructed Miller to write the vision, and in his dream he placed the casket which contained the vision on a table in the center of his room.
Herra kehotti Milleriä kirjoittamaan näyn muistiin, ja unessaan hän asetti arkun, jossa näky oli, pöydälle huoneensa keskelle.
And the Lord answered me, and said, Write the vision, and make it plain upon tables, that he may run that readeth it. Habakkuk 2:2.
Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja kaiverra se selvästi tauluihin, niin että sen lukija voi juosta. Habakuk 2:2.
The tables then identify the tarrying time and the first disappointment.
Taulut osoittavat siis viivytyksen ajan ja ensimmäisen pettymyksen.
For the vision is yet for an appointed time, but at the end it shall speak, and not lie: though it tarry, wait for it; because it will surely come, it will not tarry. Habakkuk 2:3.
Sillä näky odottaa vielä määräaikaansa, mutta lopussa se puhuu eikä petä; vaikka se viipyisi, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu, se ei viivästy. Habakuk 2:3.
The three-step testing process produced by the increase of knowledge (Miller’s jewels) are then represented.
Tämän jälkeen kuvataan tiedon lisääntymisen (Millerin jalokivien) synnyttämä kolmivaiheinen koetusprosessi.
Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith. Habakkuk 2:4.
Katso, sen sielu, joka on pöyhkeäksi paisunut, ei ole oikeamielinen hänessä; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. Habakuk 2:4.
The two classes of worshippers would be manifested by the testing process of Daniel chapter twelve.
Nuo garbinančiųjų luomai bus atskleisti išmėginimo proceso, aprašyto Danieliaus dvyliktame skyriuje.
And he said, Go thy way, Daniel: for the words are closed up and sealed till the time of the end. Many shall be purified, and made white, and tried; but the wicked shall do wickedly: and none of the wicked shall understand; but the wise shall understand. Daniel 12:9, 10.
Ja hän sanoi: Mene, Daniel, sillä nämä sanat pysyvät suljettuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, valkaistaan ja koetellaan; mutta jumalattomat tekevät jumalattomasti, eivätkä ketkään jumalattomista ymmärrä; mutta viisaat ymmärtävät. Daniel 12:9, 10.
The wise of Daniel are the wise virgins of Matthew twenty-five who were justified by faith and the wicked were the foolish virgins who were lifted up in pride. At the end of Miller’s dream, the jewels represent the oil in the parable of the ten virgins, which was the message.
Danielin viisaat ovat Matteuksen kahdenkymmenennenviidennen luvun viisaat neitsyet, jotka vanhurskautettiin uskosta, ja jumalattomat olivat ne tyhmät neitsyet, jotka ylpeys paisutti. Millerin unen lopussa jalokivet kuvaavat sen sanoman öljyä kymmenen neitsyen vertauksessa.
“God is dishonored when we do not receive the communications which he sends us. Thus we refuse the golden oil which he would pour into our souls to be communicated to those in darkness. When the call shall come, ‘Behold, the bridegroom cometh; go ye out to meet him,’ those who have not received the holy oil, who have not cherished the grace of Christ in their hearts, will find, like the foolish virgins, that they are not ready to meet their Lord. They have not, in themselves, the power to obtain the oil, and their lives are wrecked.” Review and Herald, July 20, 1897.
”Jumalaa häväistään, kun emme ota vastaan niitä ilmoituksia, jotka hän meille lähettää. Siten me torjumme sen kultaisen öljyn, jonka hän tahtoo vuodattaa sieluihimme välitettäväksi pimeydessä oleville. Kun kuuluu huuto: ’Katso, ylkä tulee; menkää häntä vastaan’, ne, jotka eivät ole vastaanottaneet pyhää öljyä, jotka eivät ole vaalineet Kristuksen armoa sydämessään, havaitsevat tyhmien neitsyiden tavoin, etteivät he ole valmiit kohtaamaan Herraansa. Heillä ei itsessään ole voimaa hankkia öljyä, ja heidän elämänsä joutuu perikatoon.” Review and Herald, 20. heinäkuuta 1897.
The light of Miller’s jewels in the last days will shine ten times brighter, and both the number ten and light are symbols of a test. In the last days, represented in the end of Miller’s dream, the light of truth represented upon Habakkuk’s tables produces a testing message, which in the parable of the ten virgins is represented as the message of the Midnight Cry. That testing process is a repetition of the testing process of Millerite history, for the parable of the ten virgins is repeated to the very letter in the last days.
Millerin jalokivien valo loistaa viimeisinä päivinä kymmenen kertaa kirkkaampana, ja sekä luku kymmenen että valo ovat koetuksen symboleja. Viimeisinä päivinä, joita kuvataan Millerin unen lopussa, Habakukin tauluihin esitetty totuuden valo synnyttää koettelevan sanoman, joka kymmenen neitsyen vertauksessa esitetään keskiyön huudon sanomana. Tuo koettelun prosessi on Millerilaisen historian koetteluprosessin toisto, sillä kymmenen neitsyen vertaus toistuu viimeisinä päivinä kirjaimellisesti.
“I am often referred to the parable of the ten virgins, five of whom were wise, and five foolish. This parable has been and will be fulfilled to the very letter, for it has a special application to this time, and, like the third angel’s message, has been fulfilled and will continue to be present truth till the close of time.” Review and Herald, August 19, 1890.
”Minut ohjataan usein vertausta kymmeneen neitsyeeseen, joista viisi oli ymmärtäväisiä ja viisi tyhmiä. Tämä vertaus on täyttynyt ja tulee täyttymään kirjaimellisesti aivan jokaista yksityiskohtaa myöten, sillä sillä on erityinen sovellutus tähän aikaan, ja kolmannen enkelin sanoman tavoin se on täyttynyt ja tulee edelleen olemaan nykyinen totuus ajan loppuun asti.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.
Ten is the symbol of a test, and at the end of ten days Daniel and the three worthies were visually fairer and fatter, than those who were eating the diet of Babylon. The proud represented in Habakkuk who lived by presumption, not faith, developed the character of Babylon. In Millerite history they became the daughters of Babylon, and in Habakkuk it is the prophetic characteristics of the papacy which is employed to identify the character of those who chose not to live by faith.
Kymmenen on koetuksen vertauskuva, ja kymmenen päivän kuluttua Daniel ja ne kolme urhoollista olivat ulkomuodoltaan kauniimpia ja lihavampia kuin ne, jotka söivät Babylonin ruokaa. Habakukissa kuvattu ylpeä, joka eli itsevarmuudesta eikä uskosta, kehitti Babylonin luonteen. Milleriittien historiassa heistä tuli Babylonin tyttäriä, ja Habakukissa juuri paaviuden profeetallisia tunnusmerkkejä käytetään osoittamaan niiden luonne, jotka päättivät olla elämättä uskosta.
Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith. Yea also, because he transgresseth by wine, he is a proud man, neither keepeth at home, who enlargeth his desire as hell, and is as death, and cannot be satisfied, but gathereth unto him all nations, and heapeth unto him all people: Shall not all these take up a parable against him, and a taunting proverb against him, and say, Woe to him that increaseth that which is not his! how long? and to him that ladeth himself with thick clay! Shall they not rise up suddenly that shall bite thee, and awake that shall vex thee, and thou shalt be for booties unto them? Because thou hast spoiled many nations, all the remnant of the people shall spoil thee; because of men’s blood, and for the violence of the land, of the city, and of all that dwell therein. Habakkuk 2:4–8.
Katso, hänen sielunsa, joka on paisunut, ei ole oikea hänessä; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. Niin myös, koska hän rikkoo viinin tähden, hän on ylpeä mies, eikä pysy kotonaan; hän avartaa halunsa tuonelan kaltaiseksi, on kuin kuolema eikä saa kylläänsä, vaan kokoaa luoksensa kaikki kansat ja kerää luoksensa kaikki kansanheimot. Eivätkö kaikki nämä viritä hänestä pilkkalaulua ja ivallista sananlaskua häntä vastaan ja sano: Voi sitä, joka kartuttaa sitä, mikä ei ole hänen omaansa! Kuinka kauan? Ja sitä, joka kuormittaa itsensä paksulla savella! Eivätkö äkisti nouse ne, jotka sinua purevat, ja herää ne, jotka sinua vaivaavat, niin että sinä joudut heille saaliiksi? Koska sinä olet ryöstänyt monia kansoja, kaikki kansojen tähteet ryöstävät sinut, ihmisveren tähden ja maan, kaupungin ja kaikkien niissä asuvaisten väkivallan tähden. Habakuk 2:4–8.
The testing process brought upon the virgins of Matthew twenty-five produces a class of worshippers, who have developed the character of the king of the north (the papacy), who is also the power that “spoiled many nations.” It is the papal power that gets suddenly bitten, just as Jezebel was eaten by dogs.
Matteuksen kahdenkymmenenviidenen luvun neitsyiden ylle tullut koettelemusprosessi synnyttää sellaisen palvojien luokan, joka on kehittänyt pohjoisen kuninkaan (paaviuden) luonteen; tämän saman vallan, joka myös “ryösti monia kansoja”. Juuri paavillinen valta saa äkillisen pureman, samoin kuin Iisebel joutui koirien syömäksi.
Thus saith the Lord, Behold, a people cometh from the north country, and a great nation shall be raised from the sides of the earth. They shall lay hold on bow and spear; they are cruel, and have no mercy; their voice roareth like the sea; and they ride upon horses, set in array as men for war against thee, O daughter of Zion. We have heard the fame thereof: our hands wax feeble: anguish hath taken hold of us, and pain, as of a woman in travail. Go not forth into the field, nor walk by the way; for the sword of the enemy and fear is on every side. O daughter of my people, gird thee with sackcloth, and wallow thyself in ashes: make thee mourning, as for an only son, most bitter lamentation: for the spoiler shall suddenly come upon us. Jeremiah 6:22–26.
Näin sanoo Herra: Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, ja suuri kansa nostatetaan maan äärestä. He tarttuvat jouseen ja keihääseen; he ovat julmat eikä heillä ole armoa; heidän äänensä pauhaa kuin meri, ja he ratsastavat hevosilla, asettuneina sotaan kuin sotamiehet sinua vastaan, tytär Siion. Me olemme kuulleet siitä sanoman: meidän kätemme herpoavat; tuska on vallannut meidät, kipu niin kuin synnyttävällä vaimolla. Älkää menkö kedolle älkääkä vaeltako tiellä; sillä vihollisen miekka ja kauhu on joka puolella. Kansani tytär, vyötä itsesi säkkikankaaseen ja kieriskele tuhassa; pukeudu suruun niin kuin ainoasta pojasta, katkeraan valitukseen; sillä hävittäjä tulee äkisti meidän päällemme. Jeremia 6:22–26.
Habakkuk’s two classes are those who are justified by faith, and those who ate and drank the doctrines of Babylon. Those in the last days of Miller’s dream that are represented as virgins, either develop the character of Christ, and thus receive the seal of God, or they develop the character of the papacy and receive the mark of the beast.
Habakukin kaksi ryhmää ovat ne, jotka vanhurskautetaan uskosta, ja ne, jotka söivät ja joivat Babylonin oppeja. Ne, jotka Millerin unen viimeisissä päivissä esitetään neitsyinä, joko kehittävät Kristuksen luonteen ja saavat siten Jumalan sinetin, tai he kehittävät paavikunnan luonteen ja saavat pedon merkin.
“The time has come for the true light to shine amid moral darkness. The third angel’s message has been sent forth to the world, warning men against receiving the mark of the beast or of his image in their foreheads or in their hands. To receive this mark means to come to the same decision as the beast has done, and to advocate the same ideas, in direct opposition to the word of God. Of all who receive this mark, God says, ‘The same shall drink of the wine of the wrath of God, which is poured out without mixture into the cup of his indignation; and he shall be tormented with fire and brimstone in the presence of the holy angels, and in the presence of the Lamb.’” Review and Herald, July 13, 1897.
”Aika on tullut, että todellinen valo loistaisi moraalisen pimeyden keskellä. Kolmannen enkelin sanoma on lähetetty maailmaan varoittamaan ihmisiä ottamasta pedon tai sen kuvan merkkiä otsaansa tai käteensä. Tämän merkin vastaanottaminen merkitsee päätymistä samaan ratkaisuun kuin peto on tehnyt ja samojen ajatusten puolustamista suoranaisessa vastakkainasettelussa Jumalan sanan kanssa. Kaikista niistä, jotka vastaanottavat tämän merkin, Jumala sanoo: ’Hänen on myös juotava Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan; ja häntä on vaivattava tulella ja tulikivellä pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.’” Review and Herald, 13. heinäkuuta 1897.
The virgins that drink the wine of Babylon will ultimately drink the wine of God’s wrath. In Isaiah, the drunkards of Ephraim manifest their blind drunkenness by turning things upside down, and that action is to be esteemed as “potter’s clay.”
Neitsyet, jotka juovat Babylonin viiniä, joutuvat lopulta juomaan Jumalan vihan viiniä. Jesajan kirjassa Efraimin juopuneet ilmaisevat sokean juopumuksensa kääntämällä asiat ylösalaisin, ja tuota tekoa on pidettävä ”savenvalajan savena”.
The identification of “the daily” as a symbol of Christ, turns the truth of “the daily” upside down, for “the daily,” is a satanic symbol. Miller’s identification of “the daily” as paganism is directly represented upon Habakkuk’s tables. Miller’s discovery of the passage in Thessalonians, which allowed him to understand that it was paganism that was “taken away,” in order for the “man of sin” who sits in the temple of God to be revealed, is the primary truth located in Second Thessalonians, chapter two.
”Jatkuvan” määritteleminen Kristuksen vertauskuvaksi kääntää ”jatkuvan” totuuden päälaelleen, sillä ”jatkuva” on saatanallinen vertauskuva. Millerin määritelmä, jonka mukaan ”jatkuva” tarkoittaa pakanuutta, on suoranaisesti esitettynä Habakukin tauluissa. Millerin löytö Tessalonikalaiskirjeen kohdasta, joka antoi hänelle mahdollisuuden ymmärtää, että pois otettiin pakanuus, jotta ”synnin ihminen”, joka istuu Jumalan temppelissä, tulisi ilmestetyksi, on Toisen Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun ensisijainen totuus.
“I read on, and could find no other case in which it [the daily] was found, but in Daniel. I then [by the aid of a concordance] took those words which stood in connection with it, ‘take away;’ he shall take away the daily; ‘from the time the daily shall be taken away,’ etc. I read on, and thought I should find no light on the text; finally I came to 2 Thessalonians 2:7, 8. ‘For the mystery of iniquity doth already work; only he who now letteth will let, until he be taken out of the way, and then shall that wicked be revealed,’ etc. And when I had come to that text, O, how clear and glorious the truth appeared! There it is! That is the daily! Well, now, what does Paul mean by ‘he who now letteth,’ or hindereth? By ‘the man of sin,’ and the ‘wicked,’ Popery is meant. Well, what is it which hinders Popery from being revealed? Why, it is Paganism; well, then, ‘the daily’ must mean Paganism.’—William Miller, Second Advent Manual, page 66.” Advent Review and Sabbath Herald, January 6, 1853.
”Luin edelleen enkä voinut löytää muuta tapausta, jossa se [jokapäiväinen] esiintyi, kuin Danielissa. Otin sitten [konkordanssin avulla] ne sanat, jotka olivat sen yhteydessä, ’ottaa pois’; hän ottaa pois jokapäiväisen; ’siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen poistetaan’, jne. Luin edelleen ja ajattelin, etten saisi tekstistä mitään valoa; lopulta tulin kohtaan 2. Tessalonikalaiskirje 2:7, 8. ’Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; ainoastaan se, joka nyt pidättää, pidättää, kunnes hän poistuu tieltä, ja silloin tuo laiton ilmestyy’, jne. Ja kun olin tullut siihen tekstiin, oi, kuinka kirkkaana ja loistavana totuus näyttäytyi! Siinä se on! Se on jokapäiväinen! No niin, mitä Paavali tarkoittaa sillä, ’joka nyt pidättää’, tai estää? ’Synnin miehellä’ ja ’laittomalla’ tarkoitetaan paaviutta. No niin, mikä estää paaviutta tulemasta ilmi? Mikäpä muu kuin pakanuus; no niin, silloin ’jokapäiväisen’ täytyy tarkoittaa pakanuutta.” —William Miller, Second Advent Manual, s. 66.” Advent Review and Sabbath Herald, 6. tammikuuta 1853.
The meaning of “the daily” in Thessalonians, which Miller discovered is the primary truth of the passage. When Paul identifies those who do not love the truth, and who will therefore receive strong delusion, he is most certainly identifying the hatred of truth in the general sense, but the truth which is directly referenced in the passage is the truth that “the daily,” represents pagan Rome.
“Jatkuvan” merkitys Tessalonikalaiskirjeessä, jonka Miller havaitsi olevan kyseisen kohdan ensisijainen totuus. Kun Paavali yksilöi ne, jotka eivät rakasta totuutta ja jotka sen tähden saavat voimakkaan eksytyksen, hän epäilemättä osoittaa totuuden vihaamisen yleisessä merkityksessä, mutta se totuus, johon kohdassa välittömästi viitataan, on se totuus, että ”jatkuva” edustaa pakanallista Roomaa.
The light of the body is the eye: if therefore thine eye be single, thy whole body shall be full of light. But if thine eye be evil, thy whole body shall be full of darkness. If therefore the light that is in thee be darkness, how great is that darkness! No man can serve two masters: for either he will hate the one, and love the other; or else he will hold to the one, and despise the other. Ye cannot serve God and mammon. Matthew 6:22–24.
Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on kirkas, koko ruumiisi on oleva täynnä valoa. Mutta jos silmäsi on paha, koko ruumiisi on oleva täynnä pimeyttä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä joko hän vihaa toista ja rakastaa toista, taikka hän liittyy toiseen ja halveksii toista. Te ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Matteus 6:22–24.
There is only a love for truth, or a hatred of the truth. There is no middle ground. The strong delusion that comes upon the foolish virgins of Matthew twenty-five is based upon their rejection of the light of Miller’s jewels that represent the final test. Ancient Israel’s final test, was their tenth test, and Miller’s jewels shine ten times brighter in the last days. The symbol of the rejection of Miller’s jewels is “the daily,” which the drunkards of Ephraim turned upside down in the third generation of Adventism. “The daily” is a satanic symbol of paganism. The drunkards introduced a counterfeit jewel, which they brought from apostate Protestantism that identifies “the daily” as a symbol of Christ.
On olemassa vain rakkaus totuuteen tai totuuden vihaaminen. Välimuotoa ei ole. Se väkevä eksytys, joka kohtaa Matteuksen kahdenkymmenenviiden luvun tyhmiä neitsyitä, perustuu siihen, että he hylkäävät Millerin jalokivien valon, joka edustaa lopullista koetusta. Muinaisen Israelin viimeinen koetus oli heidän kymmenes koetuksensa, ja Millerin jalokivet loistavat viimeisinä päivinä kymmenen kertaa kirkkaammin. Millerin jalokivien hylkäämisen vertauskuva on ”jokapäiväinen”, jonka Efraimin juomarit käänsivät ylösalaisin adventismin kolmannessa sukupolvessa. ”Jokapäiväinen” on pakanallisuuden saatanallinen vertauskuva. Juomarit toivat käyttöön väärennetyn jalokiven, jonka he toivat luopiosta protestantismista ja joka määrittää ”jokapäiväisen” Kristuksen vertauskuvaksi.
Miller’s understanding of his jewels was limited by the history in which he was raised up. Convinced the Second Coming was the next prophetic event, the deadly wound of the papacy in 1798, could only represent the fourth and final earthly kingdom of Daniel two. Miller was also limited in his understanding of “the daily,” for his testimony is that through revelation he was led to a specific method of study, in which he stated that he used his Bible, Cruden’s Concordance and read some newspapers. His decision to study in that manner had simply come into his mind.
Millerin ymmärrystä hänen jalokivistään rajoitti se historia, jonka keskellä hänet herätettiin. Vakuuttuneena siitä, että toinen tulemus oli seuraava profeetallinen tapahtuma, paaviuden kuolettava haava vuonna 1798 saattoi hänen näkemyksessään edustaa ainoastaan Danielin toisen luvun neljättä ja viimeistä maallista valtakuntaa. Millerin ymmärrystä rajoitti myös hänen käsityksensä ”jokapäiväisestä”, sillä hänen todistuksensa mukaan hänet johdatettiin ilmestyksen kautta erityiseen tutkimismenetelmään, ja hän totesi käyttäneensä Raamattuaan, Crudenin konkordanssia sekä lukeneensa joitakin sanomalehtiä. Hänen päätöksensä tutkia sillä tavoin oli yksinkertaisesti tullut hänen mieleensä.
“During, the twelve years I was a deist, I read all histories I could find; but now I loved the Bible It taught of Jesus! But still there was a good deal of the Bible that was dark to me. In 1818 or 19, while conversing with a friend! To whom I made a visit, and who had known and heard me talk while I was a deist, he inquired, in rather a significant manner, ‘What do you think of this text, and that?’ referring to the old texts I objected to while a deist. I understood what he was about, and replied—If you will give me time, I will tell you what they mean. ‘How long time do you want?’ I don’t know, but I will tell you, I replied, for I could not believe that God had given a revelation that could not be understood I then resolved to study my Bible, believing I could find out what the Holy Spirit meant. But as soon as I had formed this resolution the thought came to me—‘Suppose you find a passage that you cannot understand, what will you do?’ This mode of studying the Bible then came to my mind:—I will take the words of such passages, and trace them through the Bible, and find out their meaning in this way. I had Cruden’s Concordance, which I think is the best in the world; so I took that and my Bible, and set down to my desk, and read nothing else, except the newspapers a little, for I was determined to know what my Bible meant. Apollos Hale, The Second Advent Manual, 65.
”Niiden kahdentoista vuoden aikana, jolloin olin deisti, luin kaikki historiat, jotka vain saatoin löytää; mutta nyt minä rakastin Raamattua. Se opetti Jeesuksesta! Mutta yhä paljon Raamatussa oli minulle hämärää. Vuonna 1818 tai 1819, keskustellessani erään ystäväni kanssa, jonka luona olin käymässä ja joka oli tuntenut minut ja kuullut minun puhuvan silloin, kun olin deisti, hän kysyi varsin merkitsevästi: ’Mitä ajattelet tästä tekstistä ja tuosta?’ viitaten niihin vanhoihin tekstikohtiin, joita vastustin ollessani deisti. Ymmärsin, mihin hän tähtäsi, ja vastasin: jos annat minulle aikaa, minä kerron sinulle, mitä ne merkitsevät. ’Kuinka paljon aikaa tarvitset?’ En tiedä, mutta minä kerron sinulle, vastasin, sillä en voinut uskoa, että Jumala olisi antanut ilmoituksen, jota ei voisi ymmärtää. Silloin päätin tutkia Raamattuani uskoen, että voisin saada selville, mitä Pyhä Henki tarkoitti. Mutta heti kun olin tehnyt tämän päätöksen, mieleeni tuli ajatus: ’Entä jos löydät kohdan, jota et voi ymmärtää; mitä silloin teet?’ Silloin mieleeni tuli tämä tapa tutkia Raamattua: minä otan sellaisten kohtien sanat, seuraan niitä halki Raamatun ja saan tällä tavoin selville niiden merkityksen. Minulla oli Crudenin konkordanssi, jota pidän maailman parhaana; niinpä otin sen ja Raamattuni, istuuduin kirjoituspöytäni ääreen enkä lukenut mitään muuta, paitsi vähän sanomalehtiä, sillä olin päättänyt saada tietää, mitä Raamattuni tarkoitti. Apollos Hale, The Second Advent Manual, 65.
Miller’s jewels were not simply recognized by his method of study, but also by direct revelation from God.
Millerin jalokiviä ei ainoastaan tunnistettu hänen tutkimusmenetelmänsä perusteella, vaan myös suorana ilmoituksena Jumalalta.
“God sent His angel to move upon the heart of a farmer who had not believed the Bible, to lead him to search the prophecies. Angels of God repeatedly visited that chosen one, to guide his mind and open to his understanding prophecies which had ever been dark to God’s people. The commencement of the chain of truth was given to him, and he was led on to search for link after link, until he looked with wonder and admiration upon the Word of God. He saw there a perfect chain of truth. That Word which he had regarded as uninspired now opened before his vision in its beauty and glory. He saw that one portion of Scripture explains another, and when one passage was closed to his understanding, he found in another part of the Word that which explained it. He regarded the sacred Word of God with joy and with the deepest respect and awe.” Early Writings, 230.
”Jumala lähetti enkelinsä vaikuttamaan erään maanviljelijän sydämeen, joka ei ollut uskonut Raamattuun, johdattaakseen hänet tutkimaan profetioita. Jumalan enkelit kävivät toistuvasti tuon valitun luona ohjatakseen hänen ajatuksiaan ja avataksensa hänen ymmärrykselleen profetioita, jotka olivat aina olleet Jumalan kansalle hämäriä. Totuuden ketjun alku annettiin hänelle, ja häntä johdatettiin eteenpäin etsimään lenkki lenkiltä, kunnes hän katseli Jumalan sanaa ihmetellen ja ihaillen. Hän näki siinä täydellisen totuuden ketjun. Tuo sana, jota hän oli pitänyt inspiroimattomana, avautui nyt hänen katseensa eteen kauneudessaan ja kirkkaudessaan. Hän näki, että yksi Raamatun kohta selittää toista, ja kun jokin jae oli hänen ymmärrykselleen suljettu, hän löysi Sanan toisesta kohdasta sen, mikä selitti sen. Hän suhtautui Jumalan pyhään sanaan ilolla sekä syvimmällä kunnioituksella ja pyhällä pelolla.” Early Writings, 230.
When Sister White states that “God sent His angel” to Miller, it is identifying that Gabriel was the angel sent to Miller, for “His angel,” is a term assigned to Gabriel.
Kun sisar White toteaa, että ”Jumala lähetti enkelinsä” Millerin luo, tämä ilmaisee, että Millerin luo lähetetty enkeli oli Gabriel, sillä ilmaus ”hänen enkelinsä” on Gabrielille annettu nimitys.
“The words of the angel, ‘I am Gabriel, that stand in the presence of God,’ show that he holds a position of high honor in the heavenly courts. When he came with a message to Daniel, he said, ‘There is none that holdeth with me in these things, but Michael [Christ] your Prince.’ Daniel 10:21. Of Gabriel the Saviour speaks in the Revelation, saying that ‘He sent and signified it by His angel unto His servant John.’ Revelation 1:1.” The Desire of Ages, 99.
Enkelin sanat: ”Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä”, osoittavat, että hänellä on korkeasti kunnioitettu asema taivaallisissa esipihoissa. Tullessaan sanoman kanssa Danielin luo hän sanoi: ”Eikä ole ainoatakaan, joka minun rinnallani pysyisi vahvana näissä asioissa, paitsi Miikael [Kristus], teidän ruhtinaanne.” Daniel 10:21. Gabrielista Vapahtaja puhuu Ilmestyskirjassa sanoen, että ”Hän lähetti ja ilmoitti sen enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle.” Ilmestys 1:1. Alfa ja omega, 99.
Gabriel and the other angels were sent to guide Miller’s mind and “open to his understanding prophecies which had ever been dark to God’s people.” His message was not simply developed through his method of study, but also by divine revelation. The very method he employed to study the Bible had come into his mind. When God brings truth to our mind, it is divine revelation as opposed to arriving at truth through the process of rightly dividing the Bible. Miller did both, but divine revelation had to be part of how Miller came to understand the subject of “the daily.”
Gabriel ja muut enkelit lähetettiin ohjaamaan Millerin mieltä ja ”avaamaan hänen ymmärrykselleen profetiat, jotka olivat aina olleet pimeitä Jumalan kansalle”. Hänen sanomansa ei muodostunut ainoastaan hänen tutkimusmenetelmänsä kautta, vaan myös jumalallisen ilmoituksen kautta. Juuri se menetelmä, jota hän käytti Raamatun tutkimiseen, oli tullut hänen mieleensä. Kun Jumala tuo totuuden mieleemme, se on jumalallista ilmoitusta, toisin kuin silloin, kun totuuteen päädytään Raamattua oikein jakamisen prosessin kautta. Miller teki molempia, mutta jumalallisen ilmoituksen täytyi olla osa sitä, kuinka Miller tuli ymmärtämään ”jokapäiväisen” aihetta.
Miller would not have recognized the gender oscillation of Daniel chapter eight, verses nine through twelve, for all he had was the Bible and a concordance that is void of any information concerning the biblical languages. He would not have seen the distinction between “sur” and “rum” which are both translated as “take away.” He would not have seen the distinction between “miqdash” and “qodesh” which are both translated as “sanctuary.”
Miller ei olisi tunnistanut Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeiden yhdeksästä kahteentoista sukupuolivaihtelua, sillä hänellä oli ainoastaan Raamattu ja konkordanssi, josta puuttuu kaikki raamatullisia kieliä koskeva tieto. Hän ei olisi nähnyt eroa sanojen ”sur” ja ”rum” välillä, jotka molemmat on käännetty sanalla ”ottaa pois”. Hän ei olisi nähnyt eroa sanojen ”miqdash” ja ”qodesh” välillä, jotka molemmat on käännetty sanalla ”pyhäkkö”.
He would not have seen the truth of the word “tamid” that is found one hundred and four times in the Bible. The truth he could not have seen (which is also the truth that he did see), was that of the one hundred and four times that the Hebrew word “tamid” is used in the Bible, only in the book of Daniel is the Hebrew word “tamid” used as a noun. “Tamid” is the Hebrew word that means “continual”, and is translated as “the daily” in the book of Daniel.
Hän ei olisi nähnyt sen sanan ”tamid” totuutta, joka esiintyy Raamatussa sata neljä kertaa. Totuus, jota hän ei olisi voinut nähdä (ja joka on myös se totuus, jonka hän kuitenkin näki), oli tämä: niistä sadasta neljästä kerrasta, jolloin heprean sanaa ”tamid” käytetään Raamatussa, ainoastaan Danielin kirjassa heprean sanaa ”tamid” käytetään substantiivina. ”Tamid” on heprean sana, joka merkitsee ”jatkuvaa”, ja Danielin kirjassa se on käännetty ilmauksella ”jokapäiväinen”.
Only in the book of Daniel is the word used as a noun, and the other ninety-nine times it is used as an adverb. For this reason, when the translators of the King James Bible were confronted with Daniel using the word five times as a noun, when all the other writers of the Bible used the word ninety-nine times as an adverb, they were forced by the weight of evidence to correct Daniel’s use of the word as a noun. In order to correct Daniel, they added the word “sacrifice” to the Word, and thus turned a noun into an adverb. And then in order to correct the translators, Ellen White was inspired to record that she, “saw in relation to the ‘Daily,’ that the word ‘sacrifice’ was supplied by man’s wisdom, and does not belong to the text; and that the Lord gave the correct view of it to those who gave the judgment hour cry.”
Vain Danielin kirjassa sanaa käytetään substantiivina, ja kaikki muut yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa sitä käytetään adverbina. Tästä syystä, kun King James -raamatun kääntäjät joutuivat kohtaamaan sen, että Daniel käytti sanaa viisi kertaa substantiivina, samalla kun kaikki muut Raamatun kirjoittajat käyttivät sanaa yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa adverbina, todistusaineiston paino pakotti heidät korjaamaan Danielin tavan käyttää sanaa substantiivina. Korjatakseen Danielia he lisäsivät Sanaan sanan ”uhri” ja muuttivat siten substantiivin adverbiksi. Ja sitten korjatakseen kääntäjät Ellen White sai innoituksen merkitä muistiin, että hän ”näki ’jokapäiväiseen’ liittyen, että sana ’uhri’ oli lisätty ihmisen viisauden perusteella eikä kuulu tekstiin; ja että Herra antoi siitä oikean näkemyksen niille, jotka julistivat tuomion hetken huudon.”
Miller, by his own testimony, was seeking to understand “the daily,” which he ultimately did in 2 Thessalonians. But also, by his own testimony, when seeking to understand a word, he would consider every place the word was used, and the word is used ninety-nine other times in the Bible. Yet his testimony of “the daily,” is that he found it nowhere but in the book of Daniel, when he stated, “I read on, and could find no other case in which it [the daily] was found, but in Daniel.” Miller was led to the jewels not alone by his method of study, but also by divine revelation that was given to him through the ministry of angels.
Miller pyrki oman todistuksensa mukaan ymmärtämään ”jokapäiväisen”, minkä hän lopulta teki 2. Tessalonikalaiskirjeessä. Mutta myös oman todistuksensa mukaan hän, pyrkiessään ymmärtämään jotakin sanaa, tarkasteli jokaista kohtaa, jossa sanaa käytettiin, ja tätä sanaa käytetään Raamatussa yhdeksänkymmentäyhdeksän muuta kertaa. Kuitenkin hänen todistuksensa ”jokapäiväisestä” on, ettei hän löytänyt sitä mistään muualta kuin Danielin kirjasta, kun hän lausui: ”Luin edelleen enkä voinut löytää mitään muuta tapausta, jossa se [jokapäiväinen] esiintyi, paitsi Danielissa.” Miller johdatettiin jalokivien luo ei ainoastaan hänen tutkimusmenetelmänsä kautta, vaan myös jumalallisen ilmoituksen kautta, joka annettiin hänelle enkelien palvelutyön välityksellä.
This is why his understanding of “the daily,” was correct, but limited. He could not recognize that of the five times “the daily” is referenced in the book of Daniel, that one of the three times “the daily” is “taken away,” represented a different meaning than the other two times. One time “the daily” is used with the Hebrew word “rum” and the other two times it is used with the Hebrew word “sur”. Both words are translated as take away, but “rum” in Daniel chapter eight, verse eleven means “to lift up and exalt”, and in chapter eleven, verse thirty-one, and chapter twelve, verse eleven, the word “sur” means “to remove”.
Tästä syystä hänen käsityksensä ”jokapäiväisestä” oli oikea, mutta rajoittunut. Hän ei voinut havaita, että niistä viidestä kerrasta, jolloin ”jokapäiväiseen” viitataan Danielin kirjassa, yksi niistä kolmesta kerrasta, jolloin ”jokapäiväinen” ”otetaan pois”, edusti eri merkitystä kuin ne kaksi muuta kertaa. Yhdellä kertaa ”jokapäiväiseen” liittyy heprean sana ”rum”, ja ne kaksi muuta kertaa siihen liittyy heprean sana ”sur”. Molemmat sanat käännetään merkityksellä ottaa pois, mutta Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeessa yksitoista ”rum” merkitsee ”korottaa ja ylistää”, ja yhdennentoista luvun jakeessa kolmekymmentäyksi sekä kahdennentoista luvun jakeessa yksitoista sana ”sur” merkitsee ”poistaa”.
The theologians that eat and drink the Babylonian diet, argue that whether you remove a thing or whenever you lift up a thing, they both represent a type of removal, so both words are to be understood as possessing the same meaning. They argue that the three times “the daily,” is “taken away” always means to remove, and in doing so, they identify that Daniel was careless in his choice of words. They do not openly say that, but by inference they teach that Daniel should have used the word “sur” in all three occurrences, for according to the theologians he supposedly meant the same thing each time “the daily” was “taken away.”
Teologit, jotka syövät ja juovat Babylonian ruokavaliota, väittävät, että poistitpa jonkin asian tai korotitpa jonkin asian, molemmat edustavat eräänlaista poistamista, joten molemmat sanat on ymmärrettävä saman merkityksen omaaviksi. He väittävät, että ne kolme kertaa, jolloin ”jokapäiväinen” ”otetaan pois”, tarkoittavat aina poistamista, ja näin tehdessään he katsovat, että Daniel oli huolimaton sanavalinnassaan. He eivät sano sitä avoimesti, mutta päätelmän kautta he opettavat, että Danielin olisi pitänyt käyttää sanaa ”sur” kaikissa kolmessa esiintymässä, sillä teologien mukaan hän muka tarkoitti samaa asiaa joka kerta, kun ”jokapäiväinen” ”otettiin pois”.
They do the same thing with the words “miqdash” and “qodesh” which are both translated as “sanctuary,” in verses eleven through fourteen of chapter eight. In each reference of “sanctuary” in those four verses, they insist they all represent God’s sanctuary. By inference again, Daniel should have simply used “qodesh” in all three references, and not used “miqdash” in verse eleven. Miller would not have recognized the distinction between those words, but the modern theologians do, and when they do, they insist that no distinction should be acknowledged. Yet Miller, who did not recognize the distinctions between the words, came to the opposite understanding of the modern theologians.
He tekevät saman sanojen ”miqdash” ja ”qodesh” kanssa, jotka molemmat on käännetty sanalla ”sanctuary” kahdeksannen luvun jakeissa yksitoista–neljätoista. Jokaisessa näiden neljän jakeen ”sanctuary”-viittauksessa he väittävät, että ne kaikki tarkoittavat Jumalan pyhäkköä. Tämän päätelmän mukaan Danielin olisi jälleen pitänyt käyttää sanaa ”qodesh” kaikissa kolmessa viittauksessa eikä sanaa ”miqdash” jakeessa yksitoista. Miller ei olisi tunnistanut näiden sanojen välistä eroa, mutta nykyajan teologit tunnistavat sen, ja tehdessään niin he vaativat, ettei mitään eroa tulisi myöntää. Kuitenkin Miller, joka ei tunnistanut sanojen välisiä eroja, päätyi nykyajan teologien käsityksen vastaiseen ymmärrykseen.
The reality is that Daniel was an extremely careful writer, who knew the Hebrew language and was judged as ten times smarter than all the other wise men of Babylon who were very smart men in their society in their own right. If anyone knew the proper usage of the Hebrew language, and how it was to be correctly represented in that particular history, it was Daniel. If Daniel employed different words, it was because they were meant to convey different meanings, which he purposely sought to represent. When Daniel’s distinct use of the words that are translated as “sanctuary” or as “take away” are acknowledged, they uphold Miller’s understanding of “the daily,” which was recognized by Miller in the very passage where Paul identifies that those who hate truth are destined to receive strong delusion.
Todellisuus on se, että Daniel oli äärimmäisen huolellinen kirjoittaja, joka tunsi heprean kielen ja jonka katsottiin olevan kymmenen kertaa viisaampi kuin kaikki muut Babylonin viisaat miehet, jotka hekin olivat omassa yhteiskunnassaan hyvin älykkäitä miehiä. Jos kukaan tunsi heprean kielen oikean käytön ja sen, kuinka se tuli tuossa nimenomaisessa historiassa asianmukaisesti esittää, niin Daniel. Jos Daniel käytti eri sanoja, se johtui siitä, että niiden oli tarkoitus välittää eri merkityksiä, joita hän tietoisesti pyrki ilmaisemaan. Kun tunnustetaan Danielin erillinen käyttö niistä sanoista, jotka on käännetty joko ”pyhäköksi” tai ”pois ottamiseksi”, ne vahvistavat Millerin käsityksen ”jokapäiväisestä”, jonka Miller tunnisti juuri siinä kohdassa, jossa Paavali osoittaa, että ne, jotka vihaavat totuutta, ovat määrätyt ottamaan vastaan väkevän eksytyksen.
Those who hate the truth and believe the lie which produces strong delusion, are also represented as the drunkards of Ephraim, who are represented in two classes. One class is the learned leadership and the other class is the unlearned laity who will only hear what the learned teach them. They are those who hide beneath lies, and who make a covenant with death. They are those whose soul is lifted up in Habakkuk two, and they are the foolish virgins of Matthew twenty-five. They are those who reject the foundational truths of Miller’s dream, which shine ten times brighter at the end (representing the tenth and final test for modern Israel), as typified by the tenth and final test for ancient Israel.
Ne, jotka vihaavat totuutta ja uskovat valheen, joka synnyttää väkevän eksytyksen, esitetään myös Efraimin juoppoina, jotka kuvataan kahtena luokkana. Toinen luokka on oppinut johto, ja toinen luokka on oppimaton maallikkojoukko, joka kuulee vain sen, mitä oppineet heille opettavat. He ovat niitä, jotka kätkeytyvät valheiden alle ja tekevät liiton kuoleman kanssa. He ovat niitä, joiden sielu on paisunut Habakukin toisessa luvussa, ja he ovat Matteuksen kahdennessakymmenennessäviidennessä luvussa mainitut tyhmät neitsyet. He ovat niitä, jotka hylkäävät Millerin unen perustavat totuudet, jotka loistavat lopussa kymmenen kertaa kirkkaammin (kuvaten nyky-Israelin kymmenettä ja viimeistä koetusta), kuten muinaisen Israelin kymmenes ja viimeinen koetus esikuvallisesti osoittaa.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkistelua seuraavassa artikkelissa.
And the Lord said unto Moses, How long will this people provoke me? and how long will it be ere they believe me, for all the signs which I have shewed among them? I will smite them with the pestilence, and disinherit them, and will make of thee a greater nation and mightier than they. And Moses said unto the Lord, Then the Egyptians shall hear it, (for thou broughtest up this people in thy might from among them) And they will tell it to the inhabitants of this land: for they have heard that thou Lord art among this people, that thou Lord art seen face to face, and that thy cloud standeth over them, and that thou goest before them, by day time in a pillar of a cloud, and in a pillar of fire by night. Now if thou shalt kill all this people as one man, then the nations which have heard the fame of thee will speak, saying, Because the Lord was not able to bring this people into the land which he sware unto them, therefore he hath slain them in the wilderness. And now, I beseech thee, let the power of my Lord be great, according as thou hast spoken, saying, The Lord is longsuffering, and of great mercy, forgiving iniquity and transgression, and by no means clearing the guilty, visiting the iniquity of the fathers upon the children unto the third and fourth generation. Pardon, I beseech thee, the iniquity of this people according unto the greatness of thy mercy, and as thou hast forgiven this people, from Egypt even until now. And the Lord said, I have pardoned according to thy word: But as truly as I live, all the earth shall be filled with the glory of the Lord. Because all those men which have seen my glory, and my miracles, which I did in Egypt and in the wilderness, and have tempted me now these ten times, and have not hearkened to my voice; Surely they shall not see the land which I sware unto their fathers, neither shall any of them that provoked me see it: But my servant Caleb, because he had another spirit with him, and hath followed me fully, him will I bring into the land whereinto he went; and his seed shall possess it. Numbers 14:11–24.
Ja Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan tämä kansa pitää minua halveksittuna, ja kuinka kauan kestää, ennen kuin he uskovat minuun, kaikista niistä merkeistä huolimatta, jotka minä olen tehnyt heidän keskuudessaan? Minä lyön heitä rutolla ja hylkään heidät perintöosastani, mutta sinusta minä teen kansan, suuremman ja väkevämmän kuin he. Ja Mooses sanoi Herralle: Silloin egyptiläiset saavat kuulla siitä, sillä sinä veit tämän kansan voimallasi heidän keskeltään. Ja he kertovat sen tämän maan asukkaille; sillä nämä ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, että sinä, Herra, olet nähty kasvoista kasvoihin ja että sinun pilvesi seisoo heidän yllään ja että sinä kuljet heidän edellään päivällä pilvenpatsaassa ja yöllä tulipatsaassa. Jos sinä nyt surmaat kaiken tämän kansan kuin yhden miehen, niin ne kansat, jotka ovat kuulleet sanoman sinusta, puhuvat sanoen: Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla luvannut, hän tappoi heidät erämaassa. Ja nyt, minä rukoilen, osoittautukoon minun Herrani voima suureksi, niin kuin sinä olet puhunut sanoen: Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi vääryyden ja rikkomuksen, mutta ei suinkaan jätä syyllistä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Anna siis, minä rukoilen, anteeksi tämän kansan vääryys sinun armosi suuruuden mukaan, niin kuin olet antanut anteeksi tälle kansalle Egyptistä tähän saakka. Ja Herra sanoi: Minä annan anteeksi sinun sanasi mukaan. Mutta niin totta kuin minä elän, koko maa on tuleva täyteen Herran kirkkautta. Mutta totisesti, ne miehet, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne tunnusteot, jotka minä tein Egyptissä ja erämaassa, ja jotka nyt nämä kymmenen kertaa ovat kiusanneet minua eivätkä ole kuulleet minun ääntäni, eivät totisesti saa nähdä sitä maata, jonka minä valalla lupasin heidän isillensä; ei yksikään niistä, jotka minua halveksivat, saa sitä nähdä. Mutta palvelijani Kaaleb, koska hänessä on ollut toinen henki ja hän on kokonaan seurannut minua, hänet minä vien siihen maahan, johon hän meni, ja hänen siemenensä saa ottaa sen omakseen. 4. Mooseksen kirja 14:11–24.