That “certain saint which spake” in Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen is Christ as Palmoni. In the book of Revelation, Christ is identified as Alpha and Omega, which among other wonderful truths, identifies Christ as the Wonderful Linguist, and together the books of Daniel and Revelation represent Christ as the Master of time and language. It is beyond human ability to understand the significance and depth of what it means that Christ, as Palmoni (the Numberer of Secrets), introduces that attribute of His character in the two verses that establish the central pillar of Adventism, but the secrets which the Numberer of Secrets chooses to reveal are our responsibility to recognize and defend.
Se ”eräs pyhä, joka puhui” Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeissa kolmetoista ja neljätoista, on Kristus Palmonina. Ilmestyskirjassa Kristus tunnistetaan Alfaksi ja Omegaksi, mikä muiden ihmeellisten totuuksien ohella osoittaa Kristuksen Ihmeelliseksi Kielentuntijaksi, ja yhdessä Danielin kirja ja Ilmestyskirja esittävät Kristuksen ajan ja kielen Mestarina. Ihmisen kyky ylitetään ymmärtää sen merkitystä ja syvyyttä, mitä tarkoittaa, että Kristus Palmonina (salaisuuksien laskijana) tuo esiin tuon luonteensa ominaisuuden niissä kahdessa jakeessa, jotka muodostavat adventismin keskeisen pylvään, mutta ne salaisuudet, jotka Salaisuuksien Laskija päättää paljastaa, ovat meidän vastuullamme tunnistaa ja puolustaa.
The secret things belong unto the Lord our God: but those things which are revealed belong unto us and to our children forever, that we may do all the words of this law. Deuteronomy 29:29.
Salatut asiat kuuluvat Herralle, meidän Jumalallemme; mutta ne, jotka on ilmoitettu, kuuluvat meille ja meidän lapsillemme iankaikkisesti, että me noudattaisimme kaikkia tämän lain sanoja. 5. Moos. 29:29.
A secret that has been revealed is that the Numberer of Secrets (Palmoni), is that “certain saint which spake,” and in the two verses where He reveals Himself, the central pillar of Adventism is identified. In those two verses the Wonderful Numberer identifies the “increase of knowledge” that He, as the Lion of the tribe of Judah unsealed in 1798. In those two verses, the jewels of Miller’s dream, that represent the “increase of knowledge,” were, by the direction of Palmoni’s hand, published upon the two tables of Habakkuk.
Paljastettu salaisuus on se, että Salaisuuksien Laskija (Palmoni) on tuo ”eräs pyhä, joka puhui”, ja niissä kahdessa jakeessa, joissa Hän ilmoittaa itsensä, tunnistetaan adventismin keskuspylväs. Noissa kahdessa jakeessa Ihmeellinen Laskija yksilöi sen ”tiedon lisääntymisen”, jonka Hän Juudan sukukunnan Leijonana avasi sineteistä vuonna 1798. Noissa kahdessa jakeessa Millerin unen jalokivet, jotka edustavat ”tiedon lisääntymistä”, julkaistiin Palmonin käden johdatuksesta Habakukin kahdelle taululle.
Then I heard one saint speaking, and another saint said unto that certain saint which spake, How long shall be the vision concerning the daily sacrifice, and the transgression of desolation, to give both the sanctuary and the host to be trodden under foot? And he said unto me, Unto two thousand and three hundred days; then shall the sanctuary be cleansed. Daniel 8:13, 14.
Sitten minä kuulin erään pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille pyhälle, joka puhui: Kuinka kauan kestää näky jokapäiväisestä uhrista ja hävityksen rikkomuksesta, joka antaa sekä pyhäkön että sotajoukon tallattaviksi? Ja hän sanoi minulle: Kaksituhatta kolmesataa päivää; sitten pyhäkkö puhdistetaan. Daniel 8:13, 14.
After Daniel received the prophetic vision of the kingdoms of Bible prophecy, and then heard the heavenly dialogue in verses thirteen and fourteen, he sought to understand the “vision.”
Sen jälkeen kun Daniel oli saanut profeetallisen näyn Raamatun profetian valtakunnista ja sitten kuullut taivaallisen vuoropuhelun jakeissa kolmetoista ja neljätoista, hän pyrki ymmärtämään ”näyn”.
And it came to pass, when I, even I Daniel, had seen the vision, and sought for the meaning, then, behold, there stood before me as the appearance of a man. And I heard a man’s voice between the banks of Ulai, which called, and said, Gabriel, make this man to understand the vision. Daniel 8:15, 16.
Ja tapahtui, että kun minä, minä Daniel, olin nähnyt näyn ja etsin sen merkitystä, niin katso, minun edessäni seisoi kuin miehen hahmo. Ja minä kuulin miehen äänen Ulain rantojen väliltä; se huusi ja sanoi: Gabriel, saata tämä mies ymmärtämään näky. Daniel 8:15, 16.
The “vision” which Daniel is seeking to understand is the “chazon” vision, but the “mareh” vision, is what Gabriel is told to make Daniel understand. Every fact has its bearing, and if this fact is missed, the structure and design of the passage is essentially destroyed. In verse fifteen, when Daniel seeks to understand the “chazon” vision, the “mareh” is hidden, but still represented, for with the “appearance of a man” (Gabriel), the Hebrew word “mareh” is translated as “appearance”. In verse fifteen both words which have been translated as “vision” are represented. Daniel, in verse fifteen, seeks to understand the “chazon,” but Palmoni commands Gabriel, in verse sixteen to make Daniel understand the “mareh.” The design of these two verses is purposeful, and emphasizes the connection and difference between the two words.
Se ”näky”, jota Daniel pyrkii ymmärtämään, on ”chazon”-näky, mutta se ”mareh”-näky on se, jonka Gabrielia käsketään saattaa Daniel ymmärtämään. Jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä, ja jos tämä seikka jää huomaamatta, tämän kohdan rakenne ja tarkoitus turmeltuvat olennaisesti. Jakeessa viisitoista, kun Daniel pyrkii ymmärtämään ”chazon”-näkyä, ”mareh” on kätkettynä, mutta silti läsnä, sillä ilmauksessa ”miehen näköinen olento” (Gabriel) heprean sana ”mareh” on käännetty sanalla ”näkö”. Jakeessa viisitoista ovat edustettuina molemmat sanat, jotka on käännetty sanalla ”näky”. Daniel pyrkii jakeessa viisitoista ymmärtämään ”chazon”-näyn, mutta jakeessa kuusitoista Palmoni käskee Gabrielia saattamaan Danielin ymmärtämään ”mareh”-näyn. Näiden kahden jakeen rakenne on tarkoituksellinen ja korostaa näiden kahden sanan välistä yhteyttä ja eroa.
It is Palmoni that commands Gabriel to make Daniel understand the “mareh,” for the One that commands Gabriel is the One who stands upon the water, and Gabriel heard His voice, “a man’s voice between the banks of Ulai.” It is the Ulai river that runs between the banks, and it is Christ who stands upon the water in the Scriptures. Accompanied with that fact, is the fact that Christ, as the archangel, is the One who commands the angels. The voice between the banks, is the voice of “that certain saint” in verse thirteen, and it is His word that commands Gabriel to make Daniel understand the “mareh” vision. In chapter twelve of Daniel, Christ once again is between the banks of the river. In chapter twelve He is clothed in linen, and swares by Him that liveth forever.
Palmoni käskee Gabrieliä saattamaan Danielin ymmärtämään ”marehin”, sillä se, joka käskee Gabrieliä, on sama, joka seisoo vetten päällä, ja Gabriel kuuli Hänen äänensä, ”ihmisen äänen Uulain rantojen väliltä”. Uulain joki virtaa rantojen välissä, ja Kristus on se, joka kirjoituksissa seisoo vetten päällä. Tähän tosiasiaan liittyy se tosiasia, että Kristus, ylienkelinä, on se, joka käskee enkeleitä. Rantojen välistä kuuluva ääni on jakeen kolmetoista ”sen erään pyhän” ääni, ja Hänen sanansa käskee Gabrieliä saattamaan Danielin ymmärtämään ”mareh”-näyn. Danielin kahdennessatoista luvussa Kristus on jälleen joen rantojen välissä. Kahdennessatoista luvussa Hän on puettu pellavavaatteisiin ja vannoo Hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti.
But thou, O Daniel, shut up the words, and seal the book, even to the time of the end: many shall run to and fro, and knowledge shall be increased. Then I Daniel looked, and, behold, there stood other two, the one on this side of the bank of the river, and the other on that side of the bank of the river. And one said to the man clothed in linen, which was upon the waters of the river, How long shall it be to the end of these wonders? And I heard the man clothed in linen, which was upon the waters of the river, when he held up his right hand and his left hand unto heaven, and sware by him that liveth for ever that it shall be for a time, times, and an half; and when he shall have accomplished to scatter the power of the holy people, all these things shall be finished. Daniel 12:4–7.
Mutta sinä, Daniel, sulje nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti: monet harhailevat sinne tänne, ja tieto lisääntyy. Sitten minä, Daniel, katselin, ja katso, siinä seisoi kaksi muuta, toinen joen rannalla tällä puolella ja toinen joen rannalla tuolla puolella. Ja yksi sanoi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, joka oli joen vetten yläpuolella: Kuinka kauan kestää näiden ihmeellisten asioiden loppuun? Ja minä kuulin pellavavaatteisiin puetun miehen, joka oli joen vetten yläpuolella, kun hän kohotti oikean kätensä ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti, että siihen kuluu aika, ajat ja puoli aikaa; ja kun hän on saattanut päätökseen pyhän kansan voiman murskaamisen, silloin kaikki nämä täyttyvät. Daniel 12:4–7.
The Man who was “clothed in linen, which was upon the waters of the river,” “held up His right hand and His left hand unto heaven, and sware by Him that liveth forever,” and He is the same Man, who in chapter eight commanded Gabriel. In Revelation chapter ten, Christ also held up His hand and swore by Him who lives forever, but there He is standing upon both the water and the earth.
Mies, joka oli ”puettu pellavavaatteisiin ja joka oli virran vetten päällä”, ”nosti oikean kätensä ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti”, ja Hän on sama Mies, joka kahdeksannessa luvussa käski Gabrielia. Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa Kristus myös nosti kätensä ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti, mutta siellä Hän seisoo sekä veden että maan päällä.
And the angel which I saw stand upon the sea and upon the earth lifted up his hand to heaven, And sware by him that liveth for ever and ever, who created heaven, and the things that therein are, and the earth, and the things that therein are, and the sea, and the things which are therein, that there should be time no longer. Revelation 10:5, 6.
Ja se enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, nosti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttaan, joka elää aina ja iankaikkisesti, joka loi taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei aikaa enää olisi. Ilmestys 10:5, 6.
The mighty angel of chapter ten of Revelation, is Palmoni, who spake to Gabriel from between the banks of the river in chapter eight, and identified when the “end of” the “wonders” would occur in chapter twelve. In Revelation chapter ten, He is the one who roared as a “lion,” for He is there represented as the Lion of the tribe of Judah.
Ilmestyskirjan kymmenennen luvun väkevä enkeli on Palmoni, joka puhui Gabrielille joen rantojen välistä kahdeksannessa luvussa ja ilmoitti kahdennessatoista luvussa, milloin ”ihmeiden” ”loppu” tapahtuisi. Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa Hän on se, joka karjui ”leijonan” tavoin, sillä Hänet esitetään siellä Juudan sukukunnan Leijonana.
And one of the elders saith unto me, Weep not: behold, the Lion of the tribe of Juda, the Root of David, hath prevailed to open the book, and to loose the seven seals thereof. And I beheld, and, lo, in the midst of the throne and of the four beasts, and in the midst of the elders, stood a Lamb as it had been slain, having seven horns and seven eyes, which are the seven Spirits of God sent forth into all the earth. And he came and took the book out of the right hand of him that sat upon the throne. Revelation 5:5–7.
Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: Älä itke; katso, Juudan sukukunnan Leijona, Daavidin juuri, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja murtaa sen seitsemän sinettiä. Ja minä näin, ja katso, valtaistuimen ja neljän olennon keskellä, ja vanhinten keskellä, seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne Jumalan seitsemän Henkeä, lähetetyt kaikkeen maahan. Ja hän tuli ja otti kirjan hänen oikeasta kädestään, joka istui valtaistuimella. Ilmestys 5:5–7.
As the Lion of the tribe of Judah, Christ is the lamb that prevailed to unseal the book that was sealed with seven seals. Whether He is walking upon the water in the book of Daniel, or has one foot on the sea and the other on the earth in Revelation, each of the prophetic representations are associated with prophetic time. And as the Lion of the tribe of Judah, Christ both seals up and unseals His Word. As He sealed up the book of Daniel, He also sealed up the seven thunders in Revelation chapter ten.
Juudan heimon leijonana Kristus on karitsa, joka voitti avatakseen kirjan, joka oli suljettu seitsemällä sinetillä. Olipa Hän kulkemassa vetten päällä Danielin kirjassa tai seisomassa toinen jalka meren päällä ja toinen maan päällä Ilmestyskirjassa, jokainen näistä profeetallisista esityksistä liittyy profeetalliseen aikaan. Ja Juudan heimon leijonana Kristus sekä sinetöi että avaa sanansa. Niin kuin Hän sinetöi Danielin kirjan, samoin Hän sinetöi myös ne seitsemän ukkosenjylinää Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa.
“The mighty angel who instructed John was no less a personage than Jesus Christ. Setting His right foot on the sea, and His left upon the dry land, shows the part which He is acting in the closing scenes of the great controversy with Satan. This position denotes His supreme power and authority over the whole earth. The controversy had waxed stronger and more determined from age to age, and will continue to do so, to the concluding scenes when the masterly working of the powers of darkness shall reach their height. Satan, united with evil men, will deceive the whole world and the churches who receive not the love of the truth. But the mighty angel demands attention. He cries with a loud voice. He is to show the power and authority of His voice to those who have united with Satan to oppose the truth.
”Väkevä enkeli, joka opasti Johannesta, ei ollut kukaan vähäisempi kuin Jeesus Kristus. Se, että Hän asettaa oikean jalkansa meren päälle ja vasemman kuivan maan päälle, osoittaa sen osan, jota Hän toimittaa suuren taistelun loppukohtauksissa Saatanaa vastaan. Tämä asento ilmaisee Hänen ylimmän valtansa ja auktoriteettinsa koko maan yli. Taistelu oli vuosisadasta vuosisataan käynyt ankarammaksi ja määrätietoisemmaksi ja tulee jatkumaan sellaisena aina loppukohtauksiin saakka, jolloin pimeyden valtojen mestarillinen toiminta saavuttaa huippunsa. Saatana, yhtyneenä pahoihin ihmisiin, pettää koko maailman sekä ne seurakunnat, jotka eivät ota vastaan totuuden rakkautta. Mutta väkevä enkeli vaatii huomiota. Hän huutaa suurella äänellä. Hänen on osoitettava äänensä voima ja auktoriteetti niille, jotka ovat yhtyneet Saatanaan vastustaakseen totuutta.
“After these seven thunders uttered their voices, the injunction comes to John as to Daniel in regard to the little book: ‘Seal up those things which the seven thunders uttered.’ These relate to future events which will be disclosed in their order. Daniel shall stand in his lot at the end of the days. John sees the little book unsealed. Then Daniel’s prophecies have their proper place in the first, second, and third angels’ messages to be given to the world. The unsealing of the little book was the message in relation to time.
”Sen jälkeen kun nämä seitsemän ukkosenjylinää olivat antaneet äänensä kuulua, Johannes saa, samoin kuin Daniel pienen kirjan suhteen, käskyn: ’Sinetöi ne asiat, jotka ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat.’ Nämä liittyvät tuleviin tapahtumiin, jotka tullaan paljastamaan omassa järjestyksessään. Daniel on seisova osassaan päivien lopussa. Johannes näkee pienen kirjan avattuna. Silloin Danielin profetioilla on niiden oikea sijansa ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomissa, jotka on annettava maailmalle. Pienen kirjan avaaminen oli aikaan liittyvä sanoma.”
“The books of Daniel and the Revelation are one. One is a prophecy, the other a revelation; one a book sealed, the other a book opened. John heard the mysteries which the thunders uttered, but he was commanded not to write them.
Danielin kirja ja Ilmestyskirja ovat yhtä. Toinen on profetia, toinen ilmestys; toinen on sinetöity kirja, toinen avattu kirja. Johannes kuuli ne salaisuudet, jotka ukkosenjylinät lausuivat, mutta häntä käskettiin olemaan kirjoittamatta niitä.
“The special light given to John which was expressed in the seven thunders was a delineation of events which would transpire under the first and second angels’ messages.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, volume 7, 971.
”Johannekselle annettu erityinen valo, joka ilmaistiin seitsemässä ukkosenjylinässä, oli ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman aikana tapahtuvien tapahtumien kuvaus.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, osa 7, 971.
Christ, represented as Palmoni, the Man in chapters eight and twelve who is upon the water, is also the mighty angel with the little book in His hand. He is the Lion of the tribe of Judah that seals and unseals His Word, and He is the one who commands Gabriel, for He is Michael the archangel.
Kristus, joka kahdeksannessa ja kahdennessatoista luvussa vedellä olevana Miehenä esitetään Palmonina, on myös väkevä enkeli, jolla on pieni kirja kädessään. Hän on Juudan sukukunnan Leijona, joka sinetöi ja avaa sinetin Sanastaan, ja Hän on se, joka käskee Gabrielia, sillä Hän on ylienkeli Miikael.
Yet Michael the archangel, when contending with the devil he disputed about the body of Moses, durst not bring against him a railing accusation, but said, The Lord rebuke thee. Jude 1:9.
Mutta ylienkeli Mikael, kun hän väitteli perkeleen kanssa kiistellen Mooseksen ruumiista, ei rohjennut lausua häntä vastaan herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Herra nuhdelkoon sinua.” Juud. 1:9.
Michael is Christ’s name, and that name represents that He is the commander of not only the angels, but He is also the one who has the power to resurrect. The name Michael means “who is like God”. When Nebuchadnezzar saw one like unto the son of God in the furnace with the three worthies, he saw Michael. And the archangel Michael, is also the prince of God’s people that the little horn of pagan Rome magnified themselves against at the cross in fulfillment of Daniel chapter eight, verse eleven.
Mikael on Kristuksen nimi, ja tuo nimi ilmaisee, että Hän on paitsi enkelten päällikkö, myös se, jolla on valta herättää kuolleet. Nimi Mikael merkitsee: ”kuka on niin kuin Jumala”. Kun Nebukadnessar näki pätsissä kolmen uskollisen kanssa hahmon, joka oli Jumalan Pojan kaltainen, hän näki Mikaelin. Ja ylienkeli Mikael on myös Jumalan kansan ruhtinas, jota vastaan pakanallisen Rooman pieni sarvi korotti itsensä ristillä Danielin kahdeksannen luvun yhdestoista jakeen täyttymykseksi.
But I will show thee that which is noted in the scripture of truth: and there is none that holdeth with me in these things, but Michael your prince. Daniel 10:21.
Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjoitukseen; eikä ole ketään, joka näissä asioissa pysyy minun puolellani, paitsi Miikael, teidän ruhtinaanne. Daniel 10:21.
It is Michael who commands the angels, who resurrects the dead and who decides when probation closes.
Juuri Mikael käskee enkeleitä, herättää kuolleet kuolleista ja päättää, milloin armonaika päättyy.
“‘And at that time shall Michael stand up, the great prince which standeth for the children of thy people: and there shall be a time of trouble, such as never was since there was a nation even to that same time: and at that time thy people shall be delivered, everyone that shall be found written in the book.’ When this time of trouble comes, every case is decided; there is no longer probation, no longer mercy for the impenitent. The seal of the living God is upon His people. This small remnant, unable to defend themselves in the deadly conflict with the powers of earth that are marshaled by the dragon host, make God their defense. The decree has been passed by the highest earthly authority that they shall worship the beast and receive his mark under pain of persecution and death. May God help His people now, for what can they then do in such a fearful conflict without His assistance!” Testimonies, volume 5, 212.
“‘Ja siihen aikaan nousee Miikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana; ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kun kansoja on ollut, aina siihen aikaan asti; ja siihen aikaan sinun kansasi pelastetaan, jokainen, joka havaitaan kirjaan kirjoitetuksi.’ Kun tämä ahdistuksen aika tulee, jokainen tapaus on ratkaistu; koetusaikaa ei enää ole, ei enää armoa katumattomille. Elävän Jumalan sinetti on Hänen kansansa päällä. Tämä pieni jäännös, kykenemätön puolustamaan itseään siinä kuolettavassa taistelussa maan valtoja vastaan, jotka lohikäärmeen joukot ovat asettaneet riviin, tekee Jumalasta puolustuksensa. Korkein maallinen valta on antanut määräyksen, että heidän on kumarrettava petoa ja otettava vastaan sen merkki vainon ja kuoleman uhalla. Auttakoon Jumala kansaansa nyt, sillä mitä he silloin voivat tehdä niin pelottavassa taistelussa ilman Hänen apuaan!” Testimonies, osa 5, 212.
The final secret which the Lion of the tribe of Judah unseals is the Revelation of Jesus Christ, and it includes that He is in control of the design and structure of every element of His prophetic Word. The Man in linen that stands upon the waters, who lifts up His hand and swares by Him that liveth forever, and who cries as a Lion, which causes seven thunders to utter their voices, is He who seals up the book of Daniel and seals up the seven thunders of Revelation. It is He who unseals the book that is sealed with seven seals, who has the power to resurrect, and who is the great Prince that stands up and announces the end of probation. When Palmoni commanded Gabriel to make Daniel to understand the “mareh” vision, He meant exactly that.
Viimeinen salaisuus, jonka Juudan sukukunnan Leijona avaa, on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, ja siihen sisältyy se, että Hän hallitsee profeetallisen Sanansa jokaisen osatekijän suunnitelmaa ja rakennetta. Pellavavaatteinen Mies, joka seisoo vetten päällä, joka kohottaa kätensä ja vannoo Hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti, ja joka huutaa kuin Leijona, minkä seurauksena seitsemän ukkosenjylinää antaa äänensä kuulua, on Hän, joka sinetöi Danielin kirjan ja sinetöi Ilmestyskirjan seitsemän ukkosenjylinää. Hän on se, joka avaa kirjan, joka on sinetöity seitsemällä sinetillä, jolla on valta herättää kuolleet, ja joka on se suuri Ruhtinas, joka nousee ja julistaa armonajan päättyneeksi. Kun Palmoni käski Gabrielia tekemään Danielille ymmärrettäväksi ”mareh”-näyn, Hän tarkoitti juuri sitä.
He did not command Gabriel to make Daniel understand the “chazon” vision. The “chazon” vision is the vision of the kingdoms of Bible prophecy in Daniel chapter eight, verses one through twelve, and it is also the “vision” that is referenced in verse thirteen, within a question of duration. “How long shall be the vision?” The “chazon” vision concerns the daily (paganism) and the transgression (papalism) desolating powers that trample down the sanctuary and host.
Hän ei käskenyt Gabrielia saattamaan Danielia ymmärtämään ”chazon”-näkyä. ”Chazon”-näky on Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeissa yhdestä kahteentoista esitetty näky Raamatun profetian valtakunnista, ja se on myös se ”näky”, johon viitataan jakeessa kolmetoista kestoon liittyvän kysymyksen yhteydessä: ”Kuinka kauan kestää tämä näky?” ”Chazon”-näky koskee päivittäistä (pakanuutta) ja hävittävää rikkomusta (paavillisuutta), vallanpitäjiä, jotka polkevat maahan pyhäkön ja joukon.
Then I heard one saint speaking, and another saint said unto that certain saint which spake, How long shall be the vision concerning the daily sacrifice, and the transgression of desolation, to give both the sanctuary and the host to be trodden under foot? Daniel 8:13.
Sitten minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille pyhälle, joka puhui: Kuinka kauan kestää näky jokapäiväisestä uhrista ja hävityksen rikkomuksesta, niin että sekä pyhäkkö että sotajoukko annetaan tallattaviksi? Daniel 8:13.
Christ, as Palmoni (the Wonderful Numberer), is asked “how long” shall be the “chazon” vision, and he answers, “unto two thousand and three hundred days; then shall the sanctuary be cleansed.” Daniel then desires to understand the “chazon” vision which concerns “the daily sacrifice, and the transgression of desolation, to give both the sanctuary and the host to be trodden under foot.” But Gabriel is commanded to make Daniel understand the “mareh” vision. Every fact has its bearing in God’s Word. The “mareh” vision, is the vision of the evening and mornings identified in verse twenty-six.
Kristukselta, Palmonilta (Ihmeelliseltä Laskijalta), kysytään: ”kuinka kauan” kestää ”chazon”-näky, ja hän vastaa: ”kahteentuhanteen kolmeensataan päivään; sitten pyhäkkö puhdistetaan.” Daniel haluaa sitten ymmärtää ”chazon”-näyn, joka koskee ”jokapäiväistä uhria ja hävityksen rikkomusta, niin että sekä pyhäkkö että sotajoukko annetaan tallattaviksi.” Mutta Gabrielia käsketään saattamaan Daniel ymmärtämään ”mareh”-näky. Jokaisella tosiasialla on merkityksensä Jumalan sanassa. ”Mareh”-näky on iltojen ja aamujen näky, johon viitataan jakeessa kaksikymmentäkuusi.
And the vision of the evening and the morning which was told is true: wherefore shut thou up the vision; for it shall be for many days. Daniel 8:26.
Ja näky ilta- ja aamuuhrista, joka on ilmoitettu, on tosi; sulje siis näky sinetillä, sillä se koskee monia päiviä. Daniel 8:26.
The word “vision” is mentioned twice in the verse. The first reference is the “mareh” vision and the second is the “chazon” vision. The “mareh” vision is the vision of “the evening and mornings.” The Hebrew expression of “evening and mornings” is often found in the Bible, and it is always translated as “evening and mornings,” as it is in verse twenty-six. The only place in the Bible where it is translated differently than “evening and mornings,” is in verse fourteen, where it is translated as simply “days.” The actual Hebrew of verse fourteen would read, “Unto twenty-three hundred evenings and mornings.”
Sana ”näky” käytetään jakeessa kahdesti. Ensimmäinen viittaus on ”mareh”-näky ja toinen ”chazon”-näky. ”Mareh”-näky on ”illan ja aamujen” näky. Heprealainen ilmaus ”ilta ja aamut” esiintyy Raamatussa usein, ja se käännetään aina ”illaksi ja aamuiksi”, kuten jakeessa kaksikymmentäkuusi. Ainoa kohta Raamatussa, jossa se on käännetty toisin kuin ”illoiksi ja aamuiksi”, on jae neljätoista, jossa se on käännetty yksinkertaisesti ”päiviksi”. Jakeen neljätoista varsinainen heprea kuuluisi: ”kahteentuhanteen kolmeensataan iltaan ja aamuun asti.”
The verse that is the central pillar of Adventism, is the only verse in God’s Word where “evening and mornings” is expressed simply as “days.” Every fact has its bearing, and if nothing else, it is clear that Palmoni was purposely emphasizing the verse. He did so by directing the minds of those who translated the King James Bible to write the phrase differently than it is always written in His Word. The point that is to be derived from this fact, is that when Gabriel is told to make Daniel understand the “mareh” vision, he is being told to make Daniel understand the vision of the appearance of 1844, and not the “chazon” vision concerning the trampling down the sanctuary and the host.
Jake, joka on adventismin keskeinen pylväs, on ainoa jae Jumalan Sanassa, jossa ”illat ja aamut” ilmaistaan yksinkertaisesti ”päivinä”. Jokaisella seikalla on merkityksensä, ja ellei mitään muuta, on selvää, että Palmoni tarkoituksellisesti korosti tätä jaetta. Hän teki niin ohjaamalla niiden mieltä, jotka käänsivät King James -raamatun, kirjoittamaan ilmauksen toisin kuin se aina kirjoitetaan Hänen Sanassaan. Tästä tosiasiasta johdettava johtopäätös on, että kun Gabrielia käsketään saattamaan Daniel ymmärtämään ”mareh”-näky, häntä käsketään saattamaan Daniel ymmärtämään vuoden 1844 ilmestymisen näky eikä sitä ”chazon”-näkyä, joka koskee pyhäkön ja sotajoukon tallattavaksi antamista.
The vision of the “evening and mornings” is about an appearance that occurs when the cleansing of the sanctuary began on October 22, 1844. The vision of the appearance of October 22, 1844, is not about the trampling down of the sanctuary, but of the cleansing of the sanctuary. Was there a prophetic appearance on that date?
”Iltojen ja aamujen” näky koskee ilmestymistä, joka tapahtuu, kun pyhäkön puhdistaminen alkoi 22. lokakuuta 1844. Näky 22. lokakuuta 1844 tapahtuneesta ilmestymisestä ei koske pyhäkön tallaamista, vaan pyhäkön puhdistamista. Oliko tuona päivänä profeetallinen ilmestyminen?
“The coming of Christ as our high priest to the most holy place, for the cleansing of the sanctuary, brought to view in Daniel 8:14; the coming of the Son of man to the Ancient of Days, as presented in Daniel 7:13; and the coming of the Lord to His temple, foretold by Malachi, are descriptions of the same event; and this is also represented by the coming of the bridegroom to the marriage, described by Christ in the parable of the ten virgins, of Matthew 25.” The Great Controversy, 426.
”Kristuksen tuleminen meidän ylimmäisenä pappinamme kaikkeinpyhimpään pyhäkön puhdistamista varten, josta Danielin kirjassa 8:14 annetaan näky; Ihmisen Pojan tuleminen Vanhaikäisen tykö, kuten Danielin kirjassa 7:13 esitetään; sekä Herran tuleminen temppeliinsä, josta Malakia ennustaa, ovat kuvauksia samasta tapahtumasta; ja tätä kuvataan myös yljän tulemisena häihin, josta Kristus puhuu vertauksessa kymmenestä neitsyestä Matteuksen evankeliumin 25. luvussa.” Suuri taistelu, 426.
Gabriel was instructed to make Daniel understand the prophetic appearance of Christ in His temple on October 22, 1844. For this reason, Gabriel gave Daniel a second witness to the date of October 22, 1844, for Gabriel led every Bible author that recorded some form of the biblical principle that identifies that truth is established upon the testimony of two. If Gabriel was to make Daniel understand October 22, 1844, he would need a second witness to establish “the vision of the appearance.”
Gabrielia kehotettiin saattamaan Daniel ymmärtämään Kristuksen profeetallinen ilmestyminen omassa temppelissään 22. lokakuuta 1844. Tästä syystä Gabriel antoi Danielille toisen todistajan päivämäärälle 22. lokakuuta 1844, sillä Gabriel johdatti jokaista Raamatun kirjoittajaa, joka tallensi jonkin muodon siitä raamatullisesta periaatteesta, jonka mukaan totuus vahvistetaan kahden todistuksella. Jos Gabrielin tuli saattaa Daniel ymmärtämään 22. lokakuuta 1844, hän tarvitsi toisen todistajan vahvistamaan ”ilmestymisen näyn”.
Gabriel begins his work by first addressing Daniel’s desire to understand the “chazon” vision, and he does so by identifying that the “chazon” vision, is the vision that concludes at the “time of the end” in 1798.
Gabriel aloittaa työnsä käsittelemällä ensin Danielin halua ymmärtää ”chazon”-näky, ja hän tekee sen osoittamalla, että ”chazon”-näky on se näky, joka päättyy ”lopun aikana” vuonna 1798.
And I heard a man’s voice between the banks of Ulai, which called, and said, Gabriel, make this man to understand the vision. So he came near where I stood: and when he came, I was afraid, and fell upon my face: but he said unto me, Understand, O son of man: for at the time of the end shall be the vision. Daniel 8:16, 17.
Ja minä kuulin ihmisen äänen Uulain rantojen väliltä; se huusi ja sanoi: Gabriel, selitä tälle miehelle näky. Niin hän tuli lähelle siihen, missä minä seisoin; ja kun hän tuli, minä pelästyin ja lankesin kasvoilleni. Mutta hän sanoi minulle: Ymmärrä, ihmislapsi, sillä näky koskee lopun aikaa. Daniel 8:16, 17.
The “vision” in the previous verse, that is “at the time of the end” is the “chazon” vision, and the “time of the end” in the book of Daniel is 1798. This is the “vision” which Daniel had sought to understand, but it was not the “vision” Gabriel was told to make Daniel to understand. For that Gabriel is going to provide a second witness.
Edellisen jakeen ”näky”, toisin sanoen ”lopun aikana”, on ”chazon”-näky, ja ”lopun aika” Danielin kirjassa on vuosi 1798. Tämä on se ”näky”, jota Daniel oli pyrkinyt ymmärtämään, mutta se ei ollut se ”näky”, jonka Gabrielia käskettiin saattaa Daniel ymmärtämään. Sitä varten Gabriel tulee esittämään toisen todistajan.
So he came near where I stood: and when he came, I was afraid, and fell upon my face: but he said unto me, Understand, O son of man: for at the time of the end shall be the vision. Now as he was speaking with me, I was in a deep sleep on my face toward the ground: but he touched me, and set me upright. And he said, Behold, I will make thee know what shall be in the last end of the indignation: for at the time appointed the end shall be. Daniel 8:17–19.
Niin hän tuli lähelle siihen, missä minä seisoin; ja kun hän tuli, minä peljästyin ja lankesin kasvoilleni. Mutta hän sanoi minulle: Ymmärrä, ihmislapsi, sillä näky koskee lopun aikaa. Ja hänen puhuessaan minulle minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata kohti; mutta hän kosketti minua ja nosti minut seisomaan. Ja hän sanoi: Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä tapahtuu vihan viimeisinä aikoina; sillä määrättyyn aikaan tulee loppu. Daniel 8:17–19.
Gabriel takes up his job assignment by informing Daniel to, “behold,” which is informing Daniel to consider the next fact. The next fact is that the “last indignation,” of the two “seven times” of Leviticus twenty-six, ends in 1844. The “last indignation” is directly identified as a time prophecy, for it has a “time appointed” that it will “end.” The “indignation” must represent a period of time, for it has a “time appointed” for its ending. If the “indignation” was simply a point in time it would not have an end, it would simply be the point when it took place.
Gabriel ryhtyy hänelle annettuun tehtäväänsä ilmoittamalla Danielille: ”katso”, mikä kehottaa Danielia tarkkaamaan seuraavaa tosiasiaa. Seuraava tosiasia on, että Mooseksen kirjan kolmannen osan kahdenkymmenennen kuudennen luvun kahdesta ”seitsemästä ajasta” jälkimmäinen ”vihastus” päättyy vuonna 1844. Tämä ”jälkimmäinen vihastus” yksilöidään suoraan aikaprofetiaksi, sillä sillä on ”määrätty aika”, jolloin se ”päättyy”. ”Vihastuksen” täytyy merkitä ajanjaksoa, sillä sen päättymiselle on ”määrätty aika”. Jos ”vihastus” olisi pelkästään yksi ajanhetki, sillä ei olisi loppua; se olisi yksinkertaisesti se hetki, jolloin se tapahtui.
The “indignation” had an ending point that is marked, so it represents the end of a period of time. The period of time is represented as “the last indignation.” If there is a last, then there must be a first. The “first indignation” is identified in Daniel chapter eleven, and there it is also a period of time, for the papacy was going to “practice and prosper” until the end of the “indignation”.
”Närkästyksellä” oli määrätty päätepiste, joten se merkitsee ajanjakson päättymistä. Tämä ajanjakso esitetään ”viimeisenä närkästyksenä”. Jos on olemassa viimeinen, täytyy olla myös ensimmäinen. ”Ensimmäinen närkästys” yksilöidään Danielin kirjan yhdestoista luvussa, ja sielläkin se on ajanjakso, sillä paavikunnan oli määrä ”toimia ja menestyä” ”närkästyksen” loppuun asti.
And some of them of understanding shall fall, to try them, and to purge, and to make them white, even to the time of the end: because it is yet for a time appointed. And the king shall do according to his will; and he shall exalt himself, and magnify himself above every god, and shall speak marvellous things against the God of gods, and shall prosper till the indignation be accomplished: for that that is determined shall be done. Daniel 11:35, 36.
Ja muutamat ymmärtäväisistä lankeavat, jotta heitä koeteltaisiin ja puhdistettaisiin ja valkaistaisiin, aina lopun aikaan asti; sillä se on vielä määrättyyn aikaan. Ja kuningas tekee mielensä mukaan; ja hän korottaa itsensä ja ylentää itsensä yli jokaisen jumalan, ja puhuu ihmeellisiä sanoja jumalien Jumalaa vastaan, ja menestyy, kunnes viha on täytetty; sillä se, mikä on määrätty, tapahtuu. Daniel 11:35, 36.
In these two verses, the king that does according to his will and exalts himself is the subject. Verse thirty-six is the verse Paul paraphrases, as he identifies the “man of sin” who is seated in the temple of God showing himself that he is God. The persecution of the Dark Ages from the year 538 through to 1798 is identified in verse thirty-five, and it continues until “the time of the end” which was 1798, which was the “time appointed.” Verse thirty-six then identifies that the papacy would “prosper” “till the indignation be accomplished.” The verse identifies that the papacy prospered until 1798, at which point, the first “indignation,” had been “accomplished.” God’s prophetic Word had “determined” that the papacy would continue for twelve hundred and sixty years, until 1798, which was the “time of the end.”
Näissä kahdessa jakeessa aiheena on kuningas, joka tekee tahtonsa mukaan ja korottaa itsensä. Jae kolmekymmentäkuusi on se jae, jonka Paavali muotoilee uudelleen, kun hän yksilöi ”synnin ihmisen”, joka istuu Jumalan temppelissä ja osoittaa olevansa Jumala. Pimeän keskiajan vaino vuodesta 538 vuoteen 1798 saakka yksilöidään jakeessa kolmekymmentäviisi, ja se jatkuu ”lopun aikaan” asti, joka oli vuosi 1798, mikä oli ”määrätty aika”. Jae kolmekymmentäkuusi osoittaa sitten, että paavius ”menestyy” ”siihen asti, kunnes vihastus on täyttynyt”. Jae osoittaa, että paavius menestyi vuoteen 1798 asti, jolloin ensimmäinen ”vihastus” oli ”täyttynyt”. Jumalan profeetallinen Sana oli ”määrännyt”, että paavius jatkuisi tuhat kaksisataa kuusikymmentä vuotta, vuoteen 1798 asti, joka oli ”lopun aika”.
The first “indignation” ended in 1798, and “the last indignation” ended in 1844. Both indignations are represented as periods of time, which had specific endings, thus identifying them both as time prophecies. Gabriel was commanded by Palmoni to make Daniel understand the appearance vision (“mareh”), of the “evening and mornings” (days) that identified October 22, 1844, and he did so by providing a second witness to that date.
Ensimmäinen ”suuttumus” päättyi vuonna 1798, ja ”viimeinen suuttumus” päättyi vuonna 1844. Molemmat suuttumukset esitetään ajanjaksoina, joilla oli määrätyt päättymishetket, ja siten ne molemmat tunnistetaan aikaprofetioiksi. Gabrielille annettiin Palmonin toimesta käsky saattaa Daniel ymmärtämään ilmestysnäky (”mareh”) ”illoista ja aamuista” (päivistä), joka osoitti 22. lokakuuta 1844, ja hän teki niin antamalla tuolle päivämäärälle toisen todistajan.
The “chazon” vision of verse thirteen, which Daniel desired to understand, was the vision of the trampling down that ended at the “time of the end” in 1798. The “mareh” vision of verse fourteen, ended with the appearance of Christ in the Most Holy Place on October 22, 1844, in fulfillment of the time prophecy of twenty-three hundred years, and also the fulfillment of the time prophecy of the twenty-five hundred and twenty years. Both of those time prophecies are represented upon Habakkuk’s sacred tables, which Sister White identifies were directed by the hand of the Lord, and should not be altered.
Jakeen kolmannentoista jakeen “chazon”-näky, jonka Daniel halusi ymmärtää, oli näky maahan polkemisesta, joka päättyi “lopun aikana” vuonna 1798. Neljännentoista jakeen “mareh”-näky päättyi Kristuksen ilmestymiseen kaikkeinpyhimmässä 22. lokakuuta 1844, kaksituhattakolmesataa vuotta käsittävän aikaprofetian täyttymyksessä sekä myös kaksituhattaviisisataakaksikymmentä vuotta käsittävän aikaprofetian täyttymyksessä. Kumpikin näistä aikaprofetioista on esitetty Habakukin pyhillä tauluilla, joiden sisar White osoittaa olleen Herran käden ohjaamia eikä niitä tule muuttaa.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkielmaa seuraavassa artikkelissa.
“We have many lessons to learn, and many, many to unlearn. God and heaven alone are infallible. Those who think that they will never have to give up a cherished view, never have occasion to change an opinion, will be disappointed. As long as we hold to our own ideas and opinions with determined persistency, we cannot have the unity for which Christ prayed.” Review and Herald, July 26, 1892.
”Meillä on paljon opittavaa ja paljon, paljon pois opittavaa. Vain Jumala ja taivas ovat erehtymättömiä. Ne, jotka ajattelevat, ettei heidän koskaan tarvitse luopua rakkaaksi käyneestä näkemyksestä eikä koskaan ole aihetta muuttaa mielipidettään, tulevat pettymään. Niin kauan kuin pidämme omista ajatuksistamme ja mielipiteistämme kiinni itsepintaisen päättäväisesti, emme voi saavuttaa sitä ykseyttä, jonka puolesta Kristus rukoili.” Review and Herald, 26. heinäkuuta 1892.