We have been informed that, “God directed the mind of William Miller to the prophecies and gave him great light upon the book of Revelation.” Miller was prevented by the history where he was raised up in from understanding the “great light” located in chapters twelve, thirteen, sixteen, seventeen and eighteen of Revelation, for those chapters identified the work of prophetic kingdoms which he could not see from his historical vantage point.
Meille on ilmoitettu, että ”Jumala johdatti William Millerin mielen profetioihin ja antoi hänelle suuren valon Ilmestyskirjaan.” Se historian vaihe, jossa hänet herätettiin esiin, esti Milleriä ymmärtämästä sitä ”suurta valoa”, joka sijaitsi Ilmestyskirjan luvuissa kaksitoista, kolmetoista, kuusitoista, seitsemäntoista ja kahdeksantoista, sillä nuo luvut yksilöivät profeetallisten valtakuntien työn, jota hän ei voinut nähdä historiallisesta näköalapaikastaan käsin.
The light given Miller on the book of Revelation was the Churches, Seals and Trumpets, and it is the last three Trumpets, which are identified as “three Woes,” that are represented upon Habakkuk’s two tables. The “great light,” given to Miller in the book of Revelation concerns the role of Islam in Bible prophecy. Yet even that “great light” was limited by his historical setting.
Millerille Ilmestyskirjasta annettu valo koski seurakuntia, sinettejä ja pasuunoja, ja juuri kolme viimeistä pasuunaa, jotka tunnistetaan ”kolmeksi voi-huudoksi”, esitetään Habakukin kahdessa taulussa. Ilmestyskirjassa Millerille annettu ”suuri valo” koskee islamin osaa Raamatun profetiassa. Mutta jopa tuo ”suuri valo” oli hänen historiallisten olosuhteidensa rajoittama.
“The seven churches of Asia is a history of the church of Christ in her seven forms, in all her windings and turnings, in all her prosperity and adversity, from the days of the apostles down to the end of the world. The seven seals are a history of the transactions of the powers and kings of the earth over the church, and God’s protection of his people during the same time. The seven trumpets are a history of seven peculiar and heavy judgments sent upon the earth, or Roman kingdom. And the seven vials are the seven last plagues sent upon Papal Rome. Mixed with these are many other events, woven in like tributary streams, and filling up the grand river of prophecy, until the whole ends us in the ocean of eternity.
”Aasian seitsemän seurakuntaa on Kristuksen seurakunnan historia hänen seitsemässä muodossaan, kaikissa hänen mutkissaan ja käänteissään, kaikessa hänen menestyksessään ja vastoinkäymisessään, apostolien päivistä aina maailman loppuun saakka. Seitsemän sinettiä ovat historia maan valtojen ja kuninkaiden toimista seurakuntaa kohtaan sekä Jumalan suojeluksesta kansaansa kohtaan saman ajanjakson aikana. Seitsemän pasuunaa ovat historia seitsemästä erityisestä ja raskaasta tuomiosta, jotka on lähetetty maan päälle eli Rooman valtakunnan ylle. Ja seitsemän maljaa ovat ne seitsemän viimeistä vitsausta, jotka on lähetetty paavillisen Rooman päälle. Näihin sekoittuu monia muitakin tapahtumia, jotka on kudottu mukaan sivuvirtojen tavoin ja jotka täyttävät profetian suuren virran, kunnes koko kokonaisuus päättyy iankaikkisuuden valtamereen.”
“This, to me, is the plan of John’s prophecy in the book of Revelation. And the man who wishes to understand this book, must have a thorough knowledge of other parts of the word of God. The figures and metaphors used in this prophecy, are not all explained in the same, but must be found in other prophets, and explained in other passages of Scripture. Therefore it is evident that God has designed the study of the whole, even to obtain a clear knowledge of any part.” William Miller, Miller’s Lectures, volume 2, lecture 12, 178.
”Tämä on minun käsitykseni mukaan Johanneksen profetian suunnitelma Ilmestyskirjassa. Ja sen, joka tahtoo ymmärtää tätä kirjaa, tulee tuntea perusteellisesti Jumalan sanan muut osat. Tässä profetiassa käytettyjä vertauskuvia ja metaforia ei kaikkia selitetä siinä itsessään, vaan ne on löydettävä muista profeetoista ja selitettävä muissa Raamatun kohdissa. Sen tähden on ilmeistä, että Jumala on tarkoittanut koko sanan tutkimista, jotta minkä tahansa osan selkeä tuntemus voitaisiin saavuttaa.” William Miller, Miller’s Lectures, nide 2, luento 12, 178.
Notice that Miller understood the seven last plagues as the seven judgments upon papal Rome. He could not understand that papal Rome was given a deadly wound that was to be healed. He recognized the seven trumpets as “a history of seven peculiar and heavy judgments sent upon the earth, or Roman kingdom,” but was unable to recognize the distinction between the kingdoms of pagan and papal Rome. Therefore, his ability to see the distinction between the first four trumpets and the last three trumpets was limited.
Huomaa, että Miller ymmärsi ne seitsemän viimeistä vitsausta seitsemäksi tuomioksi paavilliselle Roomalle. Hän ei voinut ymmärtää, että paavilliselle Roomalle annettiin kuolinhaava, joka oli paraneva. Hän tunnisti seitsemän pasuunaa ”seitsemän erikoislaatuisen ja ankaran maan, eli Rooman valtakunnan, ylle lähetetyn tuomion historiaksi”, mutta ei kyennyt erottamaan pakanallisen ja paavillisen Rooman valtakuntia toisistaan. Sen vuoksi hänen kykynsä nähdä ero neljän ensimmäisen pasuunan ja kolmen viimeisen pasuunan välillä oli rajoittunut.
Miller was unable to recognize that the judgments brought against Rome, were God’s response to Sunday enforcement, for the Millerites were still worshipping on Sunday in their history. Miller was correct in recognizing that the trumpets were judgments upon Rome, but the specific reason the judgments were brought, and the distinction between the first four and last three Trumpets was limited, or non-existent. With that limited view, the “jewel” of the three woes of Islam was still included upon the charts that were directed by the hand of God, and should not be altered.
Miller ei kyennyt ymmärtämään, että Roomaa vastaan tuodut tuomiot olivat Jumalan vastaus sunnuntain pakottamiseen, sillä milleriläiset palvoivat yhä sunnuntaina omassa historiansa vaiheessa. Miller oli oikeassa tunnistaessaan, että pasuunat olivat Roomaa kohtaavia tuomioita, mutta se erityinen syy, jonka vuoksi tuomiot tulivat, samoin kuin ero neljän ensimmäisen ja kolmen viimeisen pasuunan välillä, oli rajallisesti ymmärretty tai sitä ei ymmärretty lainkaan. Tällä rajallisella näkemyksellä islamin kolmen voi-huudon ”jalokivi” sisältyi silti yhä niihin tauluihin, joita Jumalan käsi ohjasi, eikä sitä tule muuttaa.
Enlightened discernment allows a “wise” student of prophecy to recognize that God not only inspired the holy men who wrote the Bible, but He also governed the work of the men who translated the King James Bible, and He specifically says that He employed the same type of divine oversight in the production of the two sacred charts.
Valaistu arvostelukyky antaa profetian ”viisaalle” tutkijalle mahdollisuuden tunnistaa, että Jumala ei ainoastaan innoittanut niitä pyhiä miehiä, jotka kirjoittivat Raamatun, vaan Hän myös hallitsi niiden miesten työtä, jotka käänsivät King James -Raamatun, ja Hän nimenomaisesti sanoo käyttäneensä samanlaista jumalallista ohjausta näiden kahden pyhän kaavion laatimisessa.
Miller’s “jewel” of the fifth, sixth and seventh Trumpets (Islam), shines ten times brighter in the last days, for it identifies the subject of the final Midnight Cry. The subject of the Midnight Cry in Millerite history was the date of the conclusion of the prophetic periods, and in this sense the “Midnight Cry” message of the last days (which is the message of Islam of the third Woe), has been typified by the date of October 22, 1844. That date in Millerite history typifies the soon-coming Sunday law, and both October 22, 1844, and the Sunday law were typified by the cross, which was the conclusion of the Triumphal Entry of Christ.
Millerin viidennen, kuudennen ja seitsemännen pasuunan (islam) ”jalokivi” loistaa viimeisinä päivinä kymmenen kertaa kirkkaammin, sillä se osoittaa lopullisen Keskiyön huudon aiheen. Keskiyön huudon aihe milleriläisessä historiassa oli profeetallisten ajanjaksojen päättymisen päivämäärä, ja tässä mielessä viimeisten päivien ”Keskiyön huudon” sanoma (joka on kolmannen Voi-huudon islamia koskeva sanoma) on esikuvallistettu päivämäärällä 22. lokakuuta 1844. Tämä päivämäärä milleriläisessä historiassa on esikuva pian tulevasta sunnuntailaista, ja sekä 22. lokakuuta 1844 että sunnuntailaki olivat esikuvallistettuja ristissä, joka oli Kristuksen voitollisen sisääntulon päätös.
Miller’s “jewel” of the fifth, sixth and seventh Trumpets (Islam), shines ten times brighter in the last days, for it identifies Islam in agreement with the theme of the last-day reformatory movement, which is Islam of the third Woe. Therefore, as the theme of the final reformatory movement of the one hundred and forty-four thousand, it has been typified by the theme of each of the previous reformatory movements, whether it be the theme of “the resurrection” in the reformatory movement of Christ, the theme of “prophetic time” in the history of the Millerites, the theme of “the ark of God” in the reformatory movement of David or the theme of “the covenant” in the reformatory movement of Moses.
Millerin viidennen, kuudennen ja seitsemännen pasuunan ”jalokivi” (islam) loistaa viimeisinä päivinä kymmenen kertaa kirkkaammin, sillä se yksilöi islamin sopusoinnussa viimeisten päivien uskonpuhdistusliikkeen teeman kanssa, joka on kolmannen Voi-huudon islam. Sen tähden, lopullisen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen uskonpuhdistusliikkeen teemana se on saanut esikuvansa kunkin aikaisemman uskonpuhdistusliikkeen teemasta, olipa kyseessä ”ylösnousemuksen” teema Kristuksen uskonpuhdistusliikkeessä, ”profetaallisen ajan” teema milleriläisten historiassa, ”Jumalan arkin” teema Daavidin uskonpuhdistusliikkeessä tai ”liiton” teema Mooseksen uskonpuhdistusliikkeessä.
Whether the event of the cross, the date of October 22, 1844, or the various themes of the reformatory movements, every date and theme represented a life-or-death testing question for the generation of that time. Miller’s “jewel” of the three Woes of Islam is a life-or-death test question, as represented in the parable of the ten virgins in terms of the “oil.” Miller’s jewels in the beginning of his dream shone as the sun, but at the end of his dream they shone “ten times brighter”. Miller’s jewels were like kerosene (lamp oil) in the history of the Millerites, but today those jewels are rocket fuel!
Oli kyse sitten ristin tapahtumasta, lokakuun 22. päivästä 1844 tai uskonpuhdistavien liikkeiden eri teemoista, jokainen ajankohta ja teema edusti sen ajan sukupolvelle elämän ja kuoleman koetuskysymystä. Millerin ”jalokivi” islamin kolmesta Voi-huudosta on elämän ja kuoleman koetuskysymys, kuten se esitetään vertauksessa kymmenestä neitsyestä ”öljyn” yhteydessä. Millerin jalokivet hänen unensa alussa loistivat kuin aurinko, mutta hänen unensa lopussa ne loistivat ”kymmenen kertaa kirkkaammin”. Millerin jalokivet olivat kuin kerosiini (lamppuöljy) milleriläisten historiassa, mutta tänään nuo jalokivet ovat rakettipolttoainetta!
The Millerites understood, and correctly applied, the time prophecy of Islam of the second Woe, that was fulfilled on August 11, 1840, but their understanding of the third Woe, which is the Seventh Trumpet, could not see the third Woe arriving as a judgment upon the sixth kingdom of Bible prophecy, for they did not see a fifth kingdom, let alone the sixth kingdom of Bible prophecy. Yet the “great light” on Revelation that was given to Miller is to shine ten times brighter in the “Midnight Cry” of the last days.
Milleriläiset ymmärsivät ja sovelsivat oikein toisen voi-huudon islamiin liittyvän aikaprofetian, joka täyttyi 11. elokuuta 1840, mutta heidän käsityksensä kolmannesta voi-huudosta, joka on seitsemäs pasuuna, ei voinut nähdä kolmannen voi-huudon saapuvan tuomiona Raamatun profetian kuudennelle valtakunnalle, sillä he eivät nähneet viidettä valtakuntaa, saati sitten Raamatun profetian kuudetta valtakuntaa. Kuitenkin se Ilmestyskirjaa koskeva ”suuri valo”, joka annettiin Millerille, on loistava kymmenen kertaa kirkkaampana viimeisten päivien ”Keskiyön huudossa”.
The truths represented upon Habakkuk’s two tables are essentially truths which were fulfilled in past history. The charts are based upon the time prophecies which Miller was led to assemble, and all those time prophecies had concluded by 1844. Those time prophecies will shine brighter in the last days, for they will be seen to be as accurate today as they were in Millerite history, but they possess no direct time predictions for the last days. They do, however, provide repeating prophetic types of the histories they represented in the past, but with a few of Miller’s jewels, future predictions are directly represented.
Habakukin kahdella taululla esitetyt totuudet ovat olennaisesti totuuksia, jotka täyttyivät menneessä historiassa. Kaaviot perustuvat niihin aikaprofetioihin, jotka Miller johdatettiin kokoamaan, ja kaikki nuo aikaprofetiat olivat päättyneet vuoteen 1844 mennessä. Nämä aikaprofetiat tulevat loistamaan kirkkaammin viimeisinä päivinä, sillä niiden nähdään olevan tänään yhtä täsmällisiä kuin ne olivat milleriläisessä historiassa, mutta ne eivät sisällä mitään suoria aikaa koskevia ennustuksia viimeisille päiville. Ne tarjoavat kuitenkin toistuvia profeetallisia esikuvia niistä historioista, joita ne menneisyydessä edustivat, mutta muutamien Millerin jalokivien myötä myös tulevaisuutta koskevat ennustukset ovat suoranaisesti esitettyinä.
The work of Christ in the heavenly sanctuary that began in 1844, continues until that work is finished. The prophecy of the twenty-three hundred days, and the work of cleansing that it identified, is still “in the process of fulfillment,” as Sister White states concerning the Ulai and Hiddekel Rivers, so that prophecy has an end-of-the-world fulfillment.
Kristuksen työ taivaallisessa pyhäkössä, joka alkoi vuonna 1844, jatkuu, kunnes tuo työ on saatettu päätökseen. Ennustus kahdestatuhannesta kolmestasadasta päivästä ja puhdistustyö, jonka se osoitti, on yhä ”täyttymisensä prosessissa”, kuten sisar White toteaa Ulai- ja Hiddekel-jokien yhteydessä; näin ollen tuolla ennustuksella on maailman lopun täyttymys.
“The light that Daniel received from God was given especially for these last days. The visions he saw by the banks of the Ulai and the Hiddekel, the great rivers of Shinar, are now in process of fulfillment, and all the events foretold will soon come to pass.” Testimonies to Ministers, 112.
”Valo, jonka Daniel sai Jumalalta, annettiin erityisesti näitä viimeisiä päiviä varten. Näyt, jotka hän näki Ulain ja Hiddekelin, Sinearin suurten jokien, rannoilla, ovat nyt täyttymässä, ja kaikki ennustetut tapahtumat tulevat pian toteutumaan.” Testimonies to Ministers, 112.
Portions of the visions of Daniel chapters seven and eight, which are on the two tables, are yet future, for they both identify the sanctuary work of Christ. Yet the histories of the kingdoms of Bible prophecy in those two chapters end with papal Rome receiving its deadly wound. The “stone” that is “cut out of the mountain without hands”, and the eighth kingdom of Daniel two are still future. But most of what is represented upon the charts in relation to Daniel chapters two, seven and eight has been fulfilled.
Osia Danielin seitsemännen ja kahdeksannen luvun näyistä, jotka ovat näillä kahdella taululla, kuuluvat vielä tulevaisuuteen, sillä ne molemmat osoittavat Kristuksen pyhäkkötyön. Kuitenkin noiden kahden luvun raamatullisen profetian valtakuntien historia päättyy siihen, että paavillinen Rooma saa kuolinhaavansa. ”Kivi”, joka on ”ilman käsien apua irrotettu vuoresta”, ja Danielin toisen luvun kahdeksas valtakunta ovat yhä tulevaisuudessa. Mutta suurin osa siitä, mitä tauluissa esitetään suhteessa Danielin toiseen, seitsemänteen ja kahdeksanteen lukuun, on täyttynyt.
The work of Christ in the sanctuary, and the third Woe of Islam are essentially the two subjects that represent prophetic history beyond the time of the Millerites. Along with those two themes, is the last-day history that is typified when the two charts are brought together upon one line. When that is done, the first disappointment of 1843, as represented upon the first chart, finds its correction upon the second chart. Together they produce and identify the “hidden history” of the Seven Thunders, which is now being unsealed in connection with the unsealing of the Revelation of Jesus Christ.
Kristuksen työ pyhäkössä sekä islamin kolmas voi ovat olennaisesti ne kaksi aihetta, jotka edustavat profeetallista historiaa Millerin liikkeen ajan jälkeen. Näiden kahden teeman ohella on viimeisten päivien historia, joka esikuvallisesti ilmenee, kun nämä kaksi kaaviota tuodaan yhteen samalle linjalle. Kun näin tehdään, vuoden 1843 ensimmäinen pettymys, sellaisena kuin se on esitetty ensimmäisessä kaaviossa, löytää oikaisunsa toisessa kaaviossa. Yhdessä ne tuottavat ja yksilöivät Seitsemän ukkosenjylinän ”kätketyn historian”, joka nyt avataan sineteistään yhteydessä Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sinettien avaamiseen.
That “hidden history” is structured upon the “truth,” which is the three Hebrew letters that when combined, create the word “truth.” The word is created by the first, thirteenth and last letters of the Hebrew alphabet, and represent Jesus not only as the Truth, but as Alpha and Omega. The “hidden history” begins and ends with a disappointment, and has rebellion in the middle, for “thirteen” is a number which represents rebellion.
Tuo ”kätketty historia” rakentuu ”totuuden” varaan, joka koostuu kolmesta heprealaisesta kirjaimesta, jotka yhteen liitettyinä muodostavat sanan ”totuus”. Sana muodostuu heprealaisten aakkosten ensimmäisestä, kolmattatoista ja viimeisestä kirjaimesta, ja ne esittävät Jeesuksen paitsi Totuutena myös Alfana ja Omeganа. ”Kätketty historia” alkaa ja päättyy pettymykseen, ja keskellä on kapina, sillä ”kolmetoista” on luku, joka edustaa kapinaa.
The year 1843, illustrated upon the first chart, identifies the first disappointment and the arrival of the tarrying time. The tarrying time leads to the arrival of the message of the Midnight Cry, where the rebellion of the foolish virgins is manifested. The message of the Midnight Cry is then proclaimed until the last disappointment. That “hidden history” of the Midnight Cry is repeated (to the very letter) in the last days.
Vuosi 1843, sellaisena kuin se on esitetty ensimmäisessä taulussa, osoittaa ensimmäisen pettymyksen ja viivytyksen ajan alkamisen. Viivytyksen aika johtaa Keskiyön huudon sanoman saapumiseen, jolloin ymmärtämättömien neitsyiden kapina tulee ilmi. Keskiyön huudon sanomaa julistetaan sitten viimeiseen pettymykseen asti. Tuo Keskiyön huudon ”kätketty historia” toistuu (kirjaimellisesti) viimeisinä päivinä.
“I am often referred to the parable of the ten virgins, five of whom were wise, and five foolish. This parable has been and will be fulfilled to the very letter, for it has a special application to this time, and, like the third angel’s message, has been fulfilled and will continue to be present truth till the close of time.” Review and Herald, August 19, 1890.
”Minulle viitataan usein vertaukseen kymmenestä neitsyestä, joista viisi oli ymmärtäväistä ja viisi tyhmää. Tämä vertaus on täyttynyt ja on täyttyvä aivan kirjaimellisesti, sillä sillä on erityinen sovellutus tähän aikaan, ja kuten kolmannen enkelin sanoma, se on täyttynyt ja tulee edelleen olemaan nykyinen totuus ajan loppuun asti.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.
When rightly understood, the previous statement identifies that the only group of people in the last days who have a possibility of being either a foolish or wise virgin, are people within a group who have suffered a disappointment. The disappointment is what produces the tarrying time, and the parable that “has been and will be fulfilled to the very letter” is premised upon the effects produced internally within the virgins during a tarrying time that begins with a disappointment. That disappointment that slew the “two witnesses” in the street of the city, and reduced them to dead, dry bones in the valley of death took place on July 18, 2020. Adventism, by and large, was not involved with that disappointment. If anything, they celebrated the failed prediction as the “two witnesses” lay slain in the street. To the very letter means “to the very letter”.
Oikein ymmärrettynä edellinen lausunto osoittaa, että ainoa ihmisryhmä viimeisinä päivinä, jolla on mahdollisuus olla joko tyhmä tai viisas neitsyt, on ryhmässä olevat ihmiset, jotka ovat kokeneet pettymyksen. Pettymys synnyttää viipymisen ajan, ja vertaus, joka ”on täyttynyt ja tulee täyttymään kirjaimellisesti viimeistä piirtoa myöten”, perustuu niihin vaikutuksiin, jotka syntyvät sisäisesti neitsyissä viipymisen aikana, joka alkaa pettymyksestä. Tuo pettymys, joka surmasi ”ne kaksi todistajaa” kaupungin kadulla ja alensi heidät kuolleiksi, kuiviksi luiksi kuoleman laaksossa, tapahtui 18. heinäkuuta 2020. Adventismi ei pääosin ollut osallisena tuossa pettymyksessä. Päinvastoin he juhlivat epäonnistunutta ennustusta samalla kun ”ne kaksi todistajaa” makasivat surmattuina kadulla. Kirjaimellisesti viimeistä piirtoa myöten tarkoittaa ”kirjaimellisesti viimeistä piirtoa myöten”.
In the Millerite history, the former covenant people (Protestantism), celebrated the failed prediction of 1843 (the first disappointment), and at that point the Protestants passed the limits of their probationary testing time. The testing time had begun on August 11, 1840, when the mighty angel of Revelation ten descended at the fulfillment of the time prophecy of the second Woe (Islam). The Protestants rejected prophetic time at the first disappointment, for the erroneous prediction provided them with an excuse for no longer seeking truth. The theme of all of the waymarks of the Millerite history was “time prophecy”.
Milleriläisessä historiassa entinen liittokansa (protestanttisuus) juhli vuoden 1843 epäonnistunutta ennustusta (ensimmäistä pettymystä), ja siinä vaiheessa protestantit ylittivät koetusaikansa armonajan rajat. Koetusaika oli alkanut 11. elokuuta 1840, jolloin Ilmestyskirjan kymmenennen luvun väkevä enkeli laskeutui toisen voi-huudon (islamin) aikaprofetian täyttyessä. Protestanttiset hylkäsivät aikaprofetian ensimmäisen pettymyksen yhteydessä, sillä virheellinen ennustus antoi heille tekosyyn olla enää etsimättä totuutta. Kaikkien milleriläisen historian tienviittojen teemana oli ”aikaprofetia”.
On September 11, 2001, the angel of Revelation eighteen descended at the fulfillment of the prophecy of the third Woe (Islam). The theme of all of the waymarks in the last days is Islam. The first disappointment marks the end of a cleansing of the former covenant people, as the former covenant people were then provided with an excuse for no longer seeking the truth. The testing time then began for “the virgins” of the last days, for the testing of the former covenant people that began with the descent of the angel, ended at the first disappointment. Thus, the testing of those who are represented as virgins began, and that process of testing will ultimately manifest whether the virgins are either foolish or wise.
Syyskuun 11. päivänä 2001 Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutui kolmannen voi-huudon (islamin) profetian täyttyessä. Kaikkien viimeisten päivien tienviittojen teemana on islam. Ensimmäinen pettymys merkitsee entisen liittokansan puhdistamisen päättymistä, sillä tuolle entiselle liittokansalle annettiin silloin veruke olla enää etsimättä totuutta. Koetusaika alkoi tällöin viimeisten päivien ”neitsyille”, sillä entisen liittokansan koetus, joka alkoi enkelin laskeutuessa, päättyi ensimmäiseen pettymykseen. Näin alkoi niiden koetus, joita kuvataan neitsyiksi, ja tämä koetusprosessi tuo lopulta ilmi, ovatko neitsyet tyhmiä vai viisaita.
Between the first and the last disappointment is the message of the Midnight Cry. The theme of the message of the Midnight Cry for the Millerites was “time”, and the theme of the message of the Midnight Cry in the last days is “Islam”. In Miller’s dream he is awakened with a shout (cry), and at that time, his jewels shine ten times brighter than they formerly shone. The jewels upon the charts that directly identifies a prediction for the last days is Islam and the investigative judgment. As such, the tests of the “message” of the Midnight Cry and of the “experience” represented by the investigative judgment, is not for the former covenant people, but for those who profess to be the last virgins.
Ensimmäisen ja viimeisen pettymyksen välissä on keskiyön huudon sanoma. Milleriläisille keskiyön huudon sanoman aiheena oli ”aika”, ja viimeisinä päivinä keskiyön huudon sanoman aiheena on ”islam”. Millerin unessa hänet herätetään huudolla, ja silloin hänen jalokivensä loistavat kymmenen kertaa kirkkaammin kuin ne ennen loistivat. Kartoissa olevat jalokivet, jotka suoraan osoittavat viimeisiä päiviä koskevan ennustuksen, ovat islam ja tutkiva tuomio. Näin ollen keskiyön huudon ”sanoman” ja tutkivan tuomion edustaman ”kokemuksen” koetukset eivät koske entisen liiton kansaa, vaan niitä, jotka tunnustautuvat viimeisiksi neitsyiksi.
The illustration that is produced when both charts are brought together, which identifies the history of the first to the last disappointment, identifies that in the time when the “hidden history” of the Seven Thunders is occurring, the final work of the investigative judgment is being accomplished. That final work is the sealing of the one hundred and forty-four thousand, and it takes place during the “troublous times” of Daniel nine, during the angering of the nations in Revelation eleven, the holding of the “four winds” of Revelation chapter seven, the “staying of the rough wind in the day of the east wind,” of Isaiah chapter twenty-seven, and the restraint of the “angry horse that is seeking to break loose and bring death and destruction” upon the world. All of these prophetic witnesses represent Islam of the third Woe, as represented upon the sacred charts.
Havainnollistus, joka syntyy, kun molemmat kartat tuodaan yhteen ja joka osoittaa historian ensimmäisestä viimeiseen pettymykseen, osoittaa, että aikana, jolloin Seitsemän ukkosenjylinän ”kätketty historia” tapahtuu, tutkivan tuomion viimeinen työ saatetaan päätökseen. Tuo viimeinen työ on sadanneljäkymmennenneljän tuhannen sinetöiminen, ja se tapahtuu Danielin yhdeksännen luvun ”ahdistavina aikoina”, Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun kansojen vihastuessa, Ilmestyskirjan seitsemännen luvun ”neljän tuulen” pidättämisen aikana, Jesajan kahdennenkymmenennenseitsemännen luvun ”rajun tuulen hillitsemisenä itätuulen päivänä” sekä sen ”vihaisen hevosen, joka pyrkii pääsemään irti ja tuomaan kuolemaa ja hävitystä” maailmaan, pidättämisen aikana. Kaikki nämä profeetalliset todistajat edustavat kolmannen Voi-huudon islamia, niin kuin se on esitetty pyhissä kartoissa.
The three primary elements of the two sacred charts of Habakkuk that are specifically addressing events that were future to the publication of the charts, is the sealing of the one hundred and forty-four thousand, Islam and the fulfillment of the parable of the ten virgins. The charts identify a testing, sealing process of both an “experience” and a “message.” The experience necessary for a foolish virgin is “Christ in you the hope of glory”, which represents the perfection represented by the one hundred and forty-four thousand.
Habakukin kahden pyhän kaavion kolme ensisijaista osatekijää, jotka nimenomaisesti käsittelevät tapahtumia, jotka olivat kaavioiden julkaisemisen aikaan vielä tulevaisuudessa, ovat sadan neljänkymmenen neljän tuhannen sinetöiminen, islam sekä kymmenen neitsyen vertauksen täyttyminen. Kaaviot osoittavat sekä ”kokemuksen” että ”sanoman” koettelevan, sinetöivän prosessin. Tyhmälle neitsyelle välttämätön kokemus on ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”, mikä edustaa sitä täydellisyyttä, jota sadan neljänkymmenen neljän tuhannen joukko edustaa.
Even the mystery which hath been hid from ages and from generations, but now is made manifest to his saints: To whom God would make known what is the riches of the glory of this mystery among the Gentiles; which is Christ in you, the hope of glory: Whom we preach, warning every man, and teaching every man in all wisdom; that we may present every man perfect in Christ Jesus. Colossians 1:26–28.
Se salaisuuskin, joka on ollut kätkettynä aikakausista ja sukupolvista asti, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä; joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, mikä on tämän salaisuuden kirkkauden rikkaus pakanoiden keskuudessa: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa Jeesuksessa. Kolossalaisille 1:26–28.
The one hundred and forty-four thousand are represented as a group of people who have came out of a “captivity”. The captivity that is directly represented in the book of Revelation is the captivity of being dead in the street for three and a half days, as represented in Revelation chapter eleven. The captivity of a symbolic death is representing the “seven times” of Leviticus twenty-six, and that captivity requires the manifestation of repentance, as illustrated by Daniel’s prayer, in chapter nine.
Sataneljäkymmentäneljätuhatta kuvataan ihmisjoukkona, joka on tullut ulos ”vankeudesta”. Se vankeus, joka Ilmestyskirjassa esitetään suoraan, on vankeus, jossa ollaan kuolleina kadulla kolme ja puoli päivää, kuten Ilmestyskirjan yhdestoista luku esittää. Symbolisen kuoleman vankeus kuvaa 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemää aikaa”, ja tuo vankeus edellyttää katumuksen ilmituloa, kuten Danielin rukous yhdeksännessä luvussa havainnollistaa.
When the dead dry bones are brought back to life, they are immediately lifted up as an “ensign”. In death they were without Christ within them, the hope of glory. Part of their required repentance was their acknowledgment that they had walked contrary to God, and that God had walked contrary to them. When they meet the requirements prophetically identified, Christ then “comes suddenly to His temple”, and the “experience” is attained that is needed in order to be a member of the ensign that is then lifted up.
Kun kuolleet, kuivat luut herätetään jälleen eloon, ne korotetaan heti ”lipuksi”. Kuoleman tilassa he olivat ilman Kristusta sisimmässään, kirkkauden toivoa. Osa heiltä vaaditusta parannuksesta oli heidän tunnustuksensa siitä, että he olivat vaeltaneet Jumalaa vastaan ja että Jumala oli vaeltanut heitä vastaan. Kun he täyttävät ne vaatimukset, jotka on profeetallisesti yksilöity, Kristus sitten ”tulee äkisti temppeliinsä”, ja saavutetaan se ”kokemus”, joka on tarpeen, jotta voisi olla jäsen siinä lipussa, joka silloin korotetaan.
The “experience” that is illustrated when the two charts are brought together, is accomplished by the final work of Christ in the heavenly sanctuary. That “experience” is represented by the “mareh” vision, which is the vision of “the appearance”. The “message” that is needed is the “chazon” vision, of prophetic history. That “message” is identified as the message of God’s impending judgment upon a rebellious world that is brought about by Islam of the third Woe.
Se ”kokemus”, jota havainnollistetaan, kun nämä kaksi kaaviota tuodaan yhteen, toteutetaan Kristuksen viimeisessä työssä taivaallisessa pyhäkössä. Tätä ”kokemusta” edustaa ”mareh”-näky, joka on ”ilmestymisen” näky. Tarvittava ”sanoma” on profeetallisen historian ”chazon”-näky. Tämä ”sanoma” tunnistetaan Jumalan uhkaavan tuomion sanomaksi kapinallista maailmaa vastaan, ja sen saa aikaan kolmannen voi-huudon islam.
In 1856, the Lord sought to finish the rebuilding of spiritual Jerusalem in Adventism. Under the arrival of the three angels from 1798 unto 1844, the Millerite temple had been built upon the foundations, represented as “jewels” in Miller’s dream, as represented by the prophetic truths on the two pioneer charts (1843 and 1850) that fulfilled Habakkuk chapter two. He then led His people to erect the wall of His seventh-day Sabbath law, and returned them to the “old paths” of ancient Israel to finish the work of the “street to walk in”. BUT, the old path included a doctrine, a prophecy, that was designed to test and separate them. In 1863, Adventism failed the test of the “seven times”, and began to wander in the wilderness of Laodicea.
Vuonna 1856 Herra pyrki saattamaan päätökseen hengellisen Jerusalemin jälleenrakentamisen adventismissa. Kolmen enkelin tulon alaisuudessa vuodesta 1798 vuoteen 1844 milleriittitemppeli oli rakennettu perustuksille, joita Millerin unessa kuvattiin ”jalokiviksi”, niin kuin sitä edustivat kahdessa tienraivaajakaaviossa (1843 ja 1850) esitetyt profeetalliset totuudet, jotka täyttivät Habakukin kirjan toisen luvun. Sen jälkeen Hän johdatti kansansa pystyttämään Hänen seitsemännen päivän sapattia koskevan lakinsa muurin ja palautti heidät muinaisen Israelin ”vanhoille poluille” saattamaan päätökseen ”kadun kulkea siinä” työn. MUTTA vanhaan polkuun sisältyi oppi, profetia, joka oli tarkoitettu koettelemaan ja erottamaan heidät. Vuonna 1863 adventismi epäonnistui ”seitsemän ajan” koetuksessa ja alkoi harhailla Laodikean erämaassa.
October 22, 1844, typifies the soon-coming Sunday law, and at the Sunday law the work will be accomplished represented by the forty-nine years of finishing the street and wall in troublous times, as identified by Daniel.
22. lokakuuta 1844 on esikuva pian tulevasta sunnuntailaista, ja sunnuntailain aikana täyttyy se työ, jota Danielin osoittamat neljäkymmentäyhdeksän vuotta, kadun ja muurin rakentaminen valmiiksi ahdistavina aikoina, edustavat.
Know therefore and understand, that from the going forth of the commandment to restore and to build Jerusalem unto the Messiah the Prince shall be seven weeks, and threescore and two weeks: the street shall be built again, and the wall, even in troublous times. Daniel 9:25.
Tiedä siis ja ymmärrä: siitä hetkestä, jolloin annettiin käsky Jerusalemin ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta, Messiaaseen, Ruhtinaaseen, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa; katu rakennetaan jälleen ja muuri, ahdistavina aikoina. Daniel 9:25.
All the prophets agree with one another, and the “troublous times” of Daniel is also identified in the passage from Early Writings which we have been considering.
Kaikki profeetat ovat keskenään yhtä mieltä, ja Danielin ”vaikeat ajat” tunnistetaan myös siinä Early Writings -teoksen kohdassa, jota olemme tarkastelleet.
“At that time, while the work of salvation is closing, trouble will be coming on the earth, and the nations will be angry, yet held in check so as not to prevent the work of the third angel. At that time the ‘latter rain,’ or refreshing from the presence of the Lord, will come, to give power to the loud voice of the third angel, and prepare the saints to stand in the period when the seven last plagues shall be poured out.” Early Writings, 85.
”Tuohon aikaan, samalla kun pelastustyö on päättymässä, ahdistus on tuleva maan päälle, ja kansakunnat ovat vihaisia, mutta niitä pidetään kurissa, etteivät ne estäisi kolmannen enkelin työtä. Tuohon aikaan on tuleva ’myöhäissade’ eli virvoitus Herran kasvojen edestä antamaan voimaa kolmannen enkelin voimalliselle huudolle ja valmistamaan pyhät kestämään sinä aikana, jolloin ne seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan.” Early Writings, 85.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkielmaa seuraavassa artikkelissa.
“Just as long as those who profess the truth are serving Satan, his hellish shadow will cut off their views of God and heaven. They will be as those who have lost their first love. They cannot view eternal realities. That which God has prepared for us is represented in Zechariah, chapters 3 and 4, and 4:12–14: ‘And I answered again, and said unto him, What be these two olive branches which through the two golden pipes empty the golden oil out of themselves? And he answered me and said, Knowest thou not what these be? And I said, No, my Lord. Then said he, These are the two anointed ones, that stand by the Lord of the whole earth.’
“Niin kauan kuin ne, jotka tunnustavat totuuden, palvelevat Saatanaa, hänen helvetillinen varjonsa katkaisee heidän näkymänsä Jumalaan ja taivaaseen. He ovat kuin ne, jotka ovat menettäneet ensirakkautensa. He eivät kykene näkemään iankaikkisia todellisuuksia. Se, minkä Jumala on valmistanut meitä varten, esitetään Sakarjan kirjassa, luvuissa 3 ja 4, sekä 4:12–14: ‘Ja minä vastasin jälleen ja sanoin hänelle: Mitkä ovat nämä kaksi oliivipuun oksaa, jotka kahden kultaisen putken kautta tyhjentävät kultaisen öljyn itsestänsä? Ja hän vastasi minulle ja sanoi: Etkö tiedä, mitä nämä ovat? Ja minä sanoin: En, herrani. Niin hän sanoi: Nämä ovat ne kaksi voideltua, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä.’”
“The Lord is full of resources. He has no lack of facilities. It is because of our lack of faith, our earthliness, our cheap talk, our unbelief, manifested in our conversation, that dark shadows gather about us. Christ is not revealed in word or character as the One altogether lovely, and the chiefest among ten thousand. When the soul is content to lift itself up unto vanity, the Spirit of the Lord can do little for it. Our shortsighted vision beholds the shadow, but cannot see the glory beyond. Angels are holding the four winds, represented as an angry horse seeking to break loose and rush over the face of the whole earth, bearing destruction and death in its path.
”Herralla on yltäkylläisesti voimavaroja. Hänellä ei ole puutetta välineistä. Meidän uskonpuutteemme, maallisuutemme, halpa puheemme, keskustelussamme ilmenevä epäuskomme, saavat synkät varjot kerääntymään ympärillemme. Kristusta ei ilmaista sanassa eikä luonteessa Hänenä, joka on kokonaan ihana ja kymmentätuhatta jalompi. Kun sielu tyytyy korottamaan itsensä turhuuteen, Herran Henki voi tehdä sille vain vähän. Lyhytnäköinen katseemme näkee varjon, mutta ei kykene näkemään tuonpuoleista kirkkautta. Enkelit pidättävät neljää tuulta, joita kuvataan vihaiseksi hevoseksi, joka pyrkii pääsemään irti ja syöksymään yli koko maan kasvojen, tuoden mukanaan hävityksen ja kuoleman.”
“Shall we sleep on the very verge of the eternal world? Shall we be dull and cold and dead? Oh, that we might have in our churches the Spirit and breath of God breathed into His people, that they might stand upon their feet and live. We need to see that the way is narrow, and the gate strait. But as we pass through the strait gate, its wideness is without limit.” Manuscript Releases, volume 20, 217.
”Nukummeko aivan ikuisen maailman kynnyksellä? Olemmeko välinpitämättömiä, kylmiä ja kuolleita? Oi, jospa kirkoissamme olisi Jumalan Henki ja henkäys puhallettuna Hänen kansaansa, jotta he nousisivat jaloilleen ja eläisivät. Meidän on nähtävä, että tie on kapea ja portti ahdas. Mutta kun kuljemme ahtaan portin kautta, sen avaruus on rajaton.” Manuscript Releases, osa 20, 217.