When the Lord entered into covenant with ancient Israel, He provided two tables as the foundation and symbol of the covenant relationship. The two tables also identified the responsibility of ancient Israel to present a living testimony of the two tables to the world. When the Lord entered into covenant with modern Israel, He provided two tables as the foundation and symbol of the covenant relationship. The two tables also identified their responsibility to present a living testimony of all four tables to the world.
Kun Herra teki liiton muinaisen Israelin kanssa, Hän antoi kaksi taulua liittosuhteen perustukseksi ja vertauskuvaksi. Nämä kaksi taulua osoittivat myös muinaisen Israelin velvollisuuden esittää maailmalle elävä todistus kahdesta taulusta. Kun Herra teki liiton nykyisen Israelin kanssa, Hän antoi kaksi taulua liittosuhteen perustukseksi ja vertauskuvaksi. Nämä kaksi taulua osoittivat myös heidän velvollisuutensa esittää maailmalle elävä todistus kaikista neljästä taulusta.
The two tables were given to literal ancient Israel just after God delivered them out of the literal slavery of Egyptian bondage, and brought them through the disappointment of the Red Sea crossing. The period of time that literal ancient Israel was in bondage had been specifically identified in prophecy as four hundred and thirty years, and while in bondage literal ancient Israel forgot, and ceased to observe, the seventh-day Sabbath.
Kaksi taulua annettiin kirjaimelliselle muinaiselle Israelille heti sen jälkeen, kun Jumala vapautti heidät Egyptin orjuuden kirjaimellisesta ikeestä ja toi heidät Punaisenmeren ylitykseen liittyneen pettymyksen kautta. Se ajanjakso, jonka kirjaimellinen muinainen Israel oli orjuudessa, oli profetiassa täsmällisesti osoitettu neljäksisadaksi kolmekymmeneksi vuodeksi, ja orjuudessa ollessaan kirjaimellinen muinainen Israel unohti seitsemännen päivän sapatin ja lakkasi sitä viettämästä.
The two tables were given to spiritual modern Israel just after God delivered them out of the spiritual slavery of Catholic bondage, and brought them through the great disappointment of 1844. The period of time that spiritual modern Israel was in bondage had been specifically identified in prophecy as twelve hundred and sixty years, and while in bondage spiritual modern Israel forgot, and ceased to observe, the seventh-day Sabbath.
Nuo kaksi kivitaulua annettiin hengelliselle nykyiselle Israelille juuri sen jälkeen, kun Jumala oli vapauttanut sen katolisen orjuuden hengellisestä orjuudesta ja johdattanut sen vuoden 1844 suuren pettymyksen läpi. Aikajakso, jonka hengellinen nykyinen Israel oli orjuudessa, oli profetiassa nimenomaisesti ilmaistu tuhanteksi kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi, ja orjuutensa aikana hengellinen nykyinen Israel unohti seitsemännen päivän sapatin ja lakkasi sitä noudattamasta.
In the very history when God provided the two tables to Moses to take to ancient Israel, his brother Aaron was making a golden image of a calf. The two tables of the Ten Commandments identify that God is a jealous God, and His jealousy is especially manifested against idolatry, and as Moses descended the mount, ancient Israel was dancing naked around a golden image that had been produced by the one who had been chosen as God’s spokesman.
Juuri siinä historian hetkessä, jolloin Jumala antoi Moosekselle kaksi kivitaulua vietäväksi muinaiselle Israelille, hänen veljensä Aaron valmisti kultaista vasikankuvaa. Kymmenen käskyn kaksi taulua osoittavat, että Jumala on kiivas Jumala, ja Hänen kiivautensa ilmenee erityisesti epäjumalanpalvelusta vastaan, ja Mooseksen laskeutuessa vuorelta muinainen Israel tanssi alastomana kultaisen kuvan ympärillä, jonka oli tehnyt se, joka oli valittu Jumalan puhemieheksi.
And Moses told Aaron all the words of the Lord who had sent him, and all the signs which he had commanded him. And Moses and Aaron went and gathered together all the elders of the children of Israel: And Aaron spake all the words which the Lord had spoken unto Moses, and did the signs in the sight of the people. Exodus 4:28–30.
Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki Herran sanat, joka oli hänet lähettänyt, sekä kaikki tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä. Ja Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat yhteen kaikki israelilaisten vanhimmat. Ja Aaron puhui kaikki sanat, jotka Herra oli puhunut Moosekselle, ja teki tunnusteot kansan nähden. 2. Moos. 4:28–30.
The brother of the prophet who led ancient Israel during the covenant history when the two covenant tables were provided was the leader in the rebellion of the image of jealousy. The husband of the prophetess who led modern Israel during the covenant history when the two covenant tables were provided was the leader in the rebellion of 1863, and 1863 marks the first generation of Adventism as being represented as an image of jealousy being placed at the entry of the gate of the altar.
Sen profeetan veli, joka johti muinaista Israelia liiton historian aikana, jolloin kaksi liitontaulua annettiin, oli johtaja kateuden kuvan kapinassa. Sen profeetattaren aviomies, joka johti nykyajan Israelia liiton historian aikana, jolloin kaksi liitontaulua annettiin, oli johtaja vuoden 1863 kapinassa, ja vuosi 1863 merkitsee adventismin ensimmäistä sukupolvea siten, että se esitetään kateuden kuvana, joka asetettiin alttarin portin sisäänkäynnille.
Then said he unto me, Son of man, lift up thine eyes now the way toward the north. So I lifted up mine eyes the way toward the north, and behold northward at the gate of the altar this image of jealousy in the entry. Ezekiel 8:5.
Sitten hän sanoi minulle: Ihmislapsi, nosta nyt silmäsi pohjoista kohti. Niin minä nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso, alttariportin pohjoispuolella, sisäänkäynnin luona, oli tämä kiivauden kuva. Hesekiel 8:5.
The “altar” is a symbol of Christ.
“alttari” on Kristuksen vertauskuva.
“We are in danger of mingling the sacred and the common. The holy fire from God is to be used in our efforts. The true altar is Christ; the true fire is the Holy Spirit. This is our inspiration. It is only as the Holy Spirit leads and guides a man that he is a safe counselor. If we turn aside from God and from His chosen ones to inquire at strange altars we shall be answered according to our works.” Selected Messages, book 3, 300.
”Olemme vaarassa sekoittaa pyhän ja tavallisen. Jumalalta tulevaa pyhää tulta tulee käyttää ponnisteluissamme. Todellinen alttari on Kristus; todellinen tuli on Pyhä Henki. Tämä on innoituksemme. Vain silloin, kun Pyhä Henki johtaa ja ohjaa ihmistä, hän on turvallinen neuvonantaja. Jos käännymme pois Jumalasta ja Hänen valituistaan tiedustelemaan vieraiden alttarien ääreltä, meille vastataan tekojemme mukaan.” Selected Messages, kirja 3, 300.
The “gate” is the church.
“Portti” on seurakunta.
“To the humble, believing soul, the house of God on earth is the gate of heaven. The song of praise, the prayer, the words spoken by Christ’s representatives, are God’s appointed agencies to prepare a people for the church above, for that loftier worship into which there can enter nothing that defileth.” Testimonies, volume 5, 491.
“Nöyrälle, uskovalle sielulle Jumalan huone maan päällä on taivaan portti. Ylistyslaulu, rukous, sanat, joita Kristuksen edustajat puhuvat, ovat Jumalan määräämiä välikappaleita kansan valmistamiseksi ylhäällä olevaa seurakuntaa varten, sitä ylevämpää jumalanpalvelusta varten, johon ei voi päästä mikään saastuttava.” Testimonies, osa 5, 491.
In 1863, Laodicean Adventism became a legally registered church and ceased to be a movement. They “entered” into church history at that point. In 1863, the church of Christ entered into a legal association with the government of the United States. In that year they also introduced a counterfeit chart to replace the two sacred tables of Habakkuk. As soon as the second table was prepared, in terms of prophetic history those typified by Aaron were preparing a counterfeit image.
Vuonna 1863 Laodikean adventismista tuli laillisesti rekisteröity kirkko, ja se lakkasi olemasta liike. Tuolloin he “astuivat” kirkkohistoriaan. Vuonna 1863 Kristuksen kirkko astui lailliseen yhteyteen Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Samana vuonna he myös ottivat käyttöön väärennetyn taulun korvaamaan Habakukin kaksi pyhää taulua. Heti kun toinen taulu oli valmistettu, profeetallisen historian näkökulmasta ne, joita Aaron esikuvallisesti edusti, valmistivat väärennettyä kuvaa.
The second Commandment is the most specific warning against idolatry and the worship of images. It is also where God identifies His character as a jealous God. It is also there that He sets forth the principle that He reserves judgment upon the wicked unto the third and fourth generations. The Ten Commandments are a transcript of Christ’s character.
Toinen käsky on täsmällisin varoitus epäjumalanpalvelusta ja kuvien palvomista vastaan. Siinä Jumala myös ilmaisee luonteensa kiivaana Jumalana. Siinä Hän myös esittää periaatteen, että Hän pitää tuomion jumalattomien yllä kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti. Kymmenen käskyä ovat Kristuksen luonteen kuvaus.
“For the rejection of Christ, with the results that followed, they were responsible. A nation’s sin and a nation’s ruin were due to the religious leaders.
Kristuksen hylkäämisestä sekä sitä seuranneista seurauksista he olivat vastuussa. Kansakunnan synti ja kansakunnan perikato johtuivat uskonnollisista johtajista.
“In our day are not the same influences at work? Of the husbandmen of the Lord’s vineyard are not many following in the steps of the Jewish leaders? Are not religious teachers turning men away from the plain requirements of the word of God? Instead of educating them in obedience to God’s law, are they not educating them in transgression? From many of the pulpits of the churches the people are taught that the law of God is not binding upon them. Human traditions, ordinances, and customs are exalted. Pride and self-satisfaction because of the gifts of God are fostered, while the claims of God are ignored.
Eivätkö meidän aikanamme ole samat vaikutukset toiminnassa? Eivätkö monet Herran viinitarhan viljelijöistä seuraa juutalaisten johtajien jälkiä? Eivätkö uskonnolliset opettajat käännä ihmisiä pois Jumalan sanan selvistä vaatimuksista? Sen sijaan että he kasvattaisivat heitä kuuliaisuuteen Jumalan lakia kohtaan, eivätkö he kasvata heitä rikkomukseen? Monista kirkkojen saarnatuoleista kansalle opetetaan, ettei Jumalan laki sido heitä. Inhimillisiä perinnäissääntöjä, säädöksiä ja tapoja korotetaan. Ylpeyttä ja itsetyytyväisyyttä Jumalan lahjojen vuoksi vaalitaan, samalla kun Jumalan vaatimukset sivuutetaan.
“In setting aside the law of God, men know not what they are doing. God’s law is the transcript of His character. It embodies the principles of His kingdom. He who refuses to accept these principles is placing himself outside the channel where God’s blessings flow.” Christ’s Object Lessons, 305.
”Syrjäyttäessään Jumalan lain ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Jumalan laki on Hänen luonteensa ilmaus. Se ilmentää Hänen valtakuntansa periaatteita. Joka kieltäytyy hyväksymästä näitä periaatteita, asettaa itsensä sen uoman ulkopuolelle, jossa Jumalan siunaukset virtaavat.” Kristuksen vertaukset, s. 305.
The character of Christ is His image, and it includes that He is a jealous God. God’s jealousy was manifested in Christ when He twice cleansed the temple. In the first temple cleansing the disciples who witnessed the work were then led to remember that the Scriptures referenced God’s jealousy.
Kristuksen luonne on Hänen kuvansa, ja siihen sisältyy, että Hän on kiivas Jumala. Jumalan kiivaus ilmeni Kristuksessa, kun Hän kahdesti puhdisti temppelin. Ensimmäisessä temppelin puhdistuksessa opetuslapset, jotka näkivät tämän teon, johdatettiin silloin muistamaan, että Kirjoituksissa viitattiin Jumalan kiivauteen.
And the Jews’ Passover was at hand, and Jesus went up to Jerusalem, And found in the temple those that sold oxen and sheep and doves, and the changers of money sitting: And when he had made a scourge of small cords, he drove them all out of the temple, and the sheep, and the oxen; and poured out the changers’ money, and overthrew the tables; And said unto them that sold doves, Take these things hence; make not my Father’s house an house of merchandise. And his disciples remembered that it was written, The zeal of thine house hath eaten me up. John 2:13–17.
Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin, ja tapasi temppelissä niitä, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, sekä rahanvaihtajat istumassa. Ja tehtyään ruoskan nuorista köysistä hän ajoi heidät kaikki ulos temppelistä, niin lampaat kuin härätkin; ja kaatoi maahan rahanvaihtajain rahat ja kumosi pöydät. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: Viekää nämä pois täältä; älkää tehkö minun Isäni huoneesta markkinahuonetta. Ja hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: Kiivaus sinun huoneesi puolesta on kuluttava minut. Joh. 2:13–17.
In the Scriptures, both the Hebrew and the Greek the word “zealous” is also the word “jealous.” They are the same word. When Christ cleansed the temple, He was manifesting God’s jealousy, which is the attribute of God’s character that is identified in the second commandment, and it is especially manifested against idolatry. When Moses descended the mount with the two tables and understood what Aaron had done and what the people were doing, he broke the two tables. The two tables were the true image of jealously, for they were physical representations that identified God as a jealous God. When Moses broke the two tables, he was manifesting the very jealousy that is identified in the second commandment.
Raamatuissa sekä heprean että kreikan kielessä sana ”kiivas” on myös sana ”mustasukkainen”. Ne ovat sama sana. Kun Kristus puhdisti temppelin, Hän toi julki Jumalan mustasukkaisuuden, joka on Jumalan luonteen ominaisuus ja joka tunnistetaan toisessa käskyssä; se ilmenee erityisesti epäjumalanpalvelusta vastaan. Kun Mooses laskeutui vuorelta kahden taulun kanssa ja ymmärsi, mitä Aaron oli tehnyt ja mitä kansa oli tekemässä, hän murskasi nuo kaksi taulua. Nuo kaksi taulua olivat mustasukkaisuuden todellinen kuva, sillä ne olivat fyysisiä esityksiä, jotka osoittivat Jumalan olevan mustasukkainen Jumala. Kun Mooses murskasi nuo kaksi taulua, hän toi julki juuri sen mustasukkaisuuden, joka tunnistetaan toisessa käskyssä.
And Moses turned, and went down from the mount, and the two tables of the testimony were in his hand: the tables were written on both their sides; on the one side and on the other were they written. And the tables were the work of God, and the writing was the writing of God, graven upon the tables. And when Joshua heard the noise of the people as they shouted, he said unto Moses, There is a noise of war in the camp. And he said, It is not the voice of them that shout for mastery, neither is it the voice of them that cry for being overcome: but the noise of them that sing do I hear. And it came to pass, as soon as he came nigh unto the camp, that he saw the calf, and the dancing: and Moses’ anger waxed hot, and he cast the tables out of his hands, and brake them beneath the mount. Exodus 32:15–19.
Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään olivat todistuksen kaksi taulua; taulut olivat kirjoitetut molemmilta puoliltaan; sekä toiselle että toiselle puolelle ne olivat kirjoitetut. Ja taulut olivat Jumalan tekoa, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, tauluihin kaiverrettua. Kun Joosua kuuli kansan huudon äänen, heidän huutaessaan, hän sanoi Moosekselle: Leirissä kuuluu sotahuuto. Mutta hän sanoi: Se ei ole voitonhuudon ääni, eikä se ole tappionhuudon ääni; minä kuulen laulajien äänen. Ja kun hän tuli lähelle leiriä, hän näki vasikan ja karkelot; silloin Mooseksen viha syttyi, ja hän heitti taulut käsistään ja murskasi ne vuoren juurella. 2. Moos. 32:15–19.
The two tables were the testimony of God’s character. The character of God is the image that is to be formed in men through the righteousness of Christ. The two tables are the true image of jealousy, and Aaron had produced a counterfeit image of jealousy at the very time that the true image of jealousy was being delivered to ancient Israel. Those who have Christ formed within have His image, and the robe of His righteousness, yet Aaron’s celebrants were dancing naked, for they were Laodiceans. Laodiceans are “wretched, and miserable, and poor, and blind, and naked.”
Ne kaksi taulua olivat todistus Jumalan luonteesta. Jumalan luonne on se kuva, joka on määrä muodostua ihmisiin Kristuksen vanhurskauden kautta. Nuo kaksi taulua ovat mustasukkaisuuden todellinen kuva, ja Aaron oli valmistanut väärennetyn mustasukkaisuuden kuvan juuri sillä hetkellä, kun todellista mustasukkaisuuden kuvaa annettiin muinaiselle Israelille. Niillä, joissa Kristus on saanut muotonsa sisimmässä, on Hänen kuvansa ja Hänen vanhurskautensa puku, mutta Aaronin juhlijat tanssivat alastomina, sillä he olivat laodikealaisia. Laodikealaiset ovat ”kurjia, viheliäisiä, köyhiä, sokeita ja alastomia”.
And when Moses saw that the people were naked; (for Aaron had made them naked unto their shame among their enemies). Exodus 32:25.
Ja kun Mooses näki, että kansa oli paljastettu; (sillä Aaron oli saattanut heidät paljastetuiksi häpeäksi vihollistensa keskellä). 2. Moos. 32:25.
In 1856, seven years before the counterfeit chart was produced, both James and Ellen White identified that the movement had transitioned into the Laodicean condition. In 1863, Adventism was as spiritually “naked” as was ancient Israel literally “naked” as they danced around the counterfeit image of jealousy. The counterfeit that Aaron had made was an idol made of gold, but it was an image of a calf, which is a beast. It was an image of the beast, and also an image to the beast. The golden calf was an image of the beast, but it also had been dedicated to the gods that Aaron unrighteously declared had delivered Israel from Egyptian bondage.
Vuonna 1856, seitsemän vuotta ennen kuin väärennetty kaavio laadittiin, sekä James että Ellen White tunnistivat, että liike oli siirtynyt laodikealaiseen tilaan. Vuonna 1863 adventismi oli hengellisesti yhtä ”alaston” kuin muinainen Israel oli kirjaimellisesti ”alaston” heidän tanssiessaan väärennetyn mustasukkaisuuden kuvan ympärillä. Aaronin tekemä väärennös oli kullasta tehty epäjumala, mutta se oli vasikan kuva, joka on peto. Se oli pedon kuva ja myös kuva pedolle. Kultainen vasikka oli pedon kuva, mutta se oli myös omistettu niille jumalille, joiden Aaron väärämielisesti julisti vapauttaneen Israelin Egyptin orjuudesta.
And he received them at their hand, and fashioned it with a graving tool, after he had made it a molten calf: and they said, These be thy gods, O Israel, which brought thee up out of the land of Egypt. And when Aaron saw it, he built an altar before it; and Aaron made proclamation, and said, Tomorrow is a feast to the Lord. And they rose up early on the morrow, and offered burnt offerings, and brought peace offerings; and the people sat down to eat and to drink, and rose up to play. Exodus 32:4–6.
Ja hän otti ne vastaan heidän kädestään ja muovasi ne kaivertimella, tehtyään niistä valetun vasikan. Ja he sanoivat: Nämä ovat sinun jumalasi, Israel, jotka johdattivat sinut Egyptin maasta. Kun Aaron näki sen, hän rakensi sille alttarin; ja Aaron kuulutti ja sanoi: Huomenna on Herran juhla. Ja he nousivat varhain seuraavana aamuna ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istuutui syömään ja juomaan ja nousi sitten iloitsemaan. 2. Moos. 32:4–6.
The golden calf was an image of a beast, but it was dedicated to false gods, and so it was also an image (offering) to the beast. The image was made of gold, which is the symbol of Babylon, and it was a calf, which is the highest form of offering in the sanctuary service. It was dedicated to the gods of Egypt. Mystery Babylon (for all the prophetic testimonies identify the end of the world) consists of a woman riding upon a beast. The beast the woman rides is the United Nations (ten kings), and is a symbol of the dragon, atheism and Egypt. The woman herself is a counterfeit of God’s true church. The golden calf that Aaron dedicated to the gods of Egypt typified the great whore of Revelation seventeen, who is Babylon (gold), riding upon a beast (Egypt) and a counterfeit church (calf).
Kultainen vasikka oli pedon kuva, mutta se oli omistettu väärille jumalille, ja siten se oli myös kuva (uhri) pedolle. Kuva oli tehty kullasta, joka on Babylonin vertauskuva, ja se oli vasikka, joka on pyhäkköpalveluksessa uhrin korkein muoto. Se oli omistettu Egyptin jumalille. Salaperäinen Babylon (sillä kaikki profeetalliset todistukset osoittavat maailman loppuun) muodostuu naisesta, joka ratsastaa pedon selässä. Peto, jonka selässä nainen ratsastaa, on Yhdistyneet kansakunnat (kymmenen kuningasta), ja se on lohikäärmeen, ateismin ja Egyptin vertauskuva. Nainen itse on Jumalan todellisen seurakunnan väärennös. Kultainen vasikka, jonka Aaron omisti Egyptin jumalille, oli Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun suuren porton esikuva; hän on Babylon (kulta), joka ratsastaa pedon (Egypti) selässä ja on väärennetty seurakunta (vasikka).
At the same time Aaron built an altar, which, as just defined, represents Christ, the true altar. He then instituted a counterfeit system of worship, for he proclaimed a feast to the Lord on the following day. Aaron’s golden calf was an image “of” and “to” the beast, and it was set up “before” a counterfeit Christ, and a day was set aside to celebrate his false system of worship.
Samalla Aaron rakensi alttarin, joka, kuten juuri määriteltiin, edustaa Kristusta, todellista alttaria. Sen jälkeen hän perusti väärennetyn palvontajärjestelmän, sillä hän julisti seuraavalle päivälle juhlan Herralle. Aaronin kultainen vasikka oli pedon kuvaksi ja pedolle tehty kuva, ja se pystytettiin väärennetyn Kristuksen eteen, ja päivä erotettiin hänen väärän palvontajärjestelmänsä juhlistamista varten.
The United States is the power that sets up an image to the beast and then forces the world to follow its example. The United States has power to force that system of worship upon the world, and it does so in sight of the beast “before” it.
Yhdysvallat on se valta, joka pystyttää pedolle kuvan ja sitten pakottaa maailman seuraamaan sen esimerkkiä. Yhdysvalloilla on valta pakottaa tuo palvontajärjestelmä maailman päälle, ja se tekee niin pedon nähden, sen ”edessä”.
And I beheld another beast coming up out of the earth; and he had two horns like a lamb, and he spake as a dragon. And he exerciseth all the power of the first beast before him, and causeth the earth and them which dwell therein to worship the first beast, whose deadly wound was healed. Revelation 13:11, 12.
Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta; ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsalla, ja se puhui niin kuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen edessä ja saattaa maan ja ne, jotka siinä asuvat, kumartamaan ensimmäistä petoa, jonka kuolinhaava parani. Ilmestys 13:11, 12.
The man of sin, who is the papacy, is the sea beast of Revelation thirteen. When the United States speaks as a dragon, at the soon-coming Sunday law, it then begins to force the world to set up an image to the beast “before” it. The beast before the United States (the earth beast), is the papacy (the sea beast). The papacy is a counterfeit Christ, and Aaron had set up his golden image, before a counterfeit Christ, for Christ is the true altar. Aaron then instituted a false system of worship as represented by the proclamation of the feast day that was to take place on the next day. The United States also forces a false system of worship, and it is also associated with a counterfeit day of worship.
Synnin ihminen, joka on paavius, on Ilmestyskirjan kolmattatoista lukua koskeva pedoista merestä nouseva peto. Kun Yhdysvallat puhuu lohikäärmeen tavoin pian tulevan sunnuntailain yhteydessä, se alkaa silloin pakottaa maailmaa pystyttämään kuvan pedolle ”eteensä”. Peto, joka on Yhdysvaltojen (maasta nousevan pedon) edessä, on paavius (merestä nouseva peto). Paavius on Kristuksen väärennös, ja Aaron oli pystyttänyt kultaisen kuvansa väärän Kristuksen eteen, sillä Kristus on todellinen alttari. Aaron pani sitten toimeen väärän palvontajärjestelmän, kuten sitä edustaa sen juhlapäivän julistus, jonka oli määrä tapahtua seuraavana päivänä. Yhdysvallatkin pakottaa väärän palvontajärjestelmän, ja sekin liittyy väärennettyyn palvontapäivään.
When Moses descended the mount, the controversy was between the true and the false image of jealousy—the image of Christ or the image of Satan. The counterfeit consisted of a counterfeit Christ (the altar), a counterfeit experience (Laodicean), a counterfeit day of worship (“tomorrow is a feast of the Lord”). The rebellion of the golden calf represents the rebellion of the soon-coming Sunday law, but it also represents the rebellion of Laodicean Adventism in 1863.
Kun Mooses laskeutui vuorelta, kiista koski todellisen ja väärän mustasukkaisuuden kuvan välistä vastakkainasettelua – Kristuksen kuvaa tai Saatanan kuvaa. Väärennös koostui väärennetystä Kristuksesta (alttari), väärennetystä kokemuksesta (laodikealainen) ja väärennetystä jumalanpalveluspäivästä (“huomenna on Herran juhla”). Kultaisen vasikan kapina edustaa pian tulevan sunnuntailain kapinaa, mutta se edustaa myös laodikealaisen adventismin kapinaa vuonna 1863.
In 1863, a counterfeit table was introduced to cover up the jewels of Miller’s dream as represented upon Habakkuk’s two tables. Those two tables had been typified by the two tables Moses received on the mount. In 1863, a legal connection was made with the government of the United States, thus ending the Millerite movement and legally registering the Laodicean movement as the Seventh-day Adventist church. That relationship was represented by Aaron’s image to the beast, which prophetically is defined as the combination of Church and State, thus typifying the Millerites establishing a Church-State relationship in 1863, and also typifying the United States at the soon-coming Sunday law.
Vuonna 1863 otettiin käyttöön väärennetty taulu peittämään Millerin unen jalokivet sellaisina kuin ne oli esitettyinä Habakukin kahdella taululla. Näitä kahta taulua olivat esikuvallisesti vastanneet ne kaksi taulua, jotka Mooses sai vuorella. Vuonna 1863 muodostettiin laillinen yhteys Yhdysvaltain hallituksen kanssa, mikä päätti milleriittiliikkeen ja rekisteröi laillisesti laodikealaisen liikkeen seitsemännen päivän adventtikirkoksi. Tätä suhdetta kuvasi Aaronin pedon kuvalle tekemä kuva, joka profeetallisesti määritellään kirkon ja valtion yhdistelmäksi; näin se esikuvallisti sitä, että milleriitit perustivat kirkon ja valtion välisen suhteen vuonna 1863, ja esikuvallisti myös Yhdysvaltoja pian tulevan sunnuntailain aikana.
Aaron’s naked dancing fools, representing the counterfeit experience of Laodicea, is just as the Millerite movement had become in 1856. The spiritual experience represented by Aaron’s dancing fools was contrasted with the experience of Moses, who was manifesting the jealousy of God’s character towards idolatry. A “dance” in prophecy is a symbol of deception, and Aaron’s dancing fools, also represented the deception that is brought about by the United States as it forces the world to “dance” to Nebuchadnezzar’s band, while the whore of Tyre sings her songs.
Aaronin alastomasti tanssivat narrit, jotka edustavat Laodikean väärennettyä kokemusta, olivat aivan samanlaisia kuin milleriläinen liike oli tullut olemaan vuonna 1856. Aaronin tanssivien narrien edustama hengellinen kokemus asetettiin vastakkain Mooseksen kokemuksen kanssa, jossa ilmeni Jumalan luonteen pyhä kiivaus epäjumalanpalvelusta vastaan. ”Tanssi” on profetiassa petoksen vertauskuva, ja Aaronin tanssivat narrit edustivat myös sitä petosta, jonka Yhdysvallat saa aikaan pakottaessaan maailman ”tanssimaan” Nebukadnessarin soiton mukaan, samalla kun Tyyron portto laulaa laulujaan.
In 1863, the Laodicean Millerite movement transitioned to the legally registered Laodicean Seventh-day Adventist church. As identified in previous articles, in 1863, Jericho was rebuilt, for Jericho is a symbol of the affluence of Laodicea and serves as a counterfeit of the city of Jerusalem. In 1863, the introduction of a counterfeit prophetic chart represented a repetition of the history of Aaron, the golden calf and the dancing fools. The history of the Red Sea deliverance has been repeatedly employed by Sister White to illustrate the history of early Adventism, and this application aligns perfectly with the history of Moses and Aaron in the controversy over the image of jealousy.
Vuonna 1863 Laodikean milleriläinen liike siirtyi laillisesti rekisteröidyksi Laodikean seitsemännen päivän adventistikirkoksi. Kuten aiemmissa artikkeleissa on osoitettu, vuonna 1863 Jeriko rakennettiin jälleen, sillä Jeriko on Laodikean vaurauden vertauskuva ja toimii Jerusalemin kaupungin väärennöksenä. Vuonna 1863 väärennetyn profeetallisen kaavion käyttöönotto edusti Aaronin, kultaisen vasikan ja tanssivien narrien historian toistumista. Sisark White on toistuvasti käyttänyt Punaisenmeren vapautuksen historiaa havainnollistaakseen varhaisen adventismin historiaa, ja tämä sovellus on täysin sopusoinnussa Mooseksen ja Aaronin historian kanssa kiistassa mustasukkaisuuden kuvasta.
In 1863, the first generation of Laodicean Adventism began as an image of jealousy was placed in the gate (church), which was before the altar (Christ). That first generation then “entered” into an escalating history of abominations.
Vuonna 1863 Laodikean adventismin ensimmäinen sukupolvi alkoi, kun kateuden kuva asetettiin porttiin (seurakuntaan), joka oli alttarin (Kristuksen) edessä. Tuo ensimmäinen sukupolvi sitten ”astui sisään” yhä pahenevaan kauhistusten historiaan.
Then said he unto me, Son of man, lift up thine eyes now the way toward the north. So I lifted up mine eyes the way toward the north, and behold northward at the gate of the altar this image of jealousy in the entry. Ezekiel 8:5.
Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, nosta nyt silmäsi pohjoista kohti. Niin minä nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso, alttariportin pohjoispuolella, sisäänkäynnin luona, oli tämä kiivauden kuva. Hesekiel 8:5.
We will continue these considerations in the next article.
Jatkamme näiden näkökohtien tarkastelua seuraavassa artikkelissa.
“What is our condition in this fearful and solemn time? Alas, what pride is prevailing in the church, what hypocrisy, what deception, what love of dress, frivolity, and amusement, what desire for the supremacy! All these sins have clouded the mind, so that eternal things have not been discerned. Shall we not search the Scriptures, that we may know where we are in this world’s history? Shall we not become intelligent in regard to the work that is being accomplished for us at this time, and the position that we as sinners should occupy while this work of atonement is going forward? If we have any regard for our souls’ salvation, we must make a decided change. We must seek the Lord with true penitence; we must with deep contrition of soul confess our sins, that they may be blotted out.
”Mikä on meidän tilamme tänä peljättävänä ja juhlallisena aikana? Voi, kuinka ylpeys vallitsee seurakunnassa, kuinka tekopyhyys, kuinka petollisuus, kuinka rakkaus pukeutumiseen, kevytmielisyyteen ja huvitteluun, kuinka halu ylimpään valtaan! Kaikki nämä synnit ovat saattaneet mielen hämärään, niin ettei iankaikkisia asioita ole kyetty erottamaan. Emmekö tutkisi Kirjoituksia, jotta tietäisimme, missä olemme tämän maailman historian kulussa? Emmekö tulisi ymmärtäväisiksi sen työn suhteen, jota meidän hyväksemme toimitetaan tänä aikana, ja sen aseman suhteen, joka meidän syntisinä tulisi ottaa, kun tämä sovitustyö on käynnissä? Jos meillä on vähäisintäkään huolta sielujemme pelastuksesta, meidän täytyy tehdä ratkaiseva muutos. Meidän täytyy etsiä Herraa vilpittömässä katumuksessa; meidän täytyy syvässä sielun murheessa tunnustaa syntimme, jotta ne pyyhittäisiin pois.
“We must no longer remain upon the enchanted ground. We are fast approaching the close of our probation. Let every soul inquire, How do I stand before God? We know not how soon our names may be taken into the lips of Christ, and our cases be finally decided. What, oh, what will these decisions be! Shall we be counted with the righteous, or shall we be numbered with the wicked?
”Meidän ei tule enää viipyä lumotulla maaperällä. Lähestymme nopeasti armonaikamme päättymistä. Kysyköön jokainen sielu: Miten seison Jumalan edessä? Me emme tiedä, kuinka pian nimemme saatetaan ottaa Kristuksen huulille ja asiamme lopullisesti ratkaista. Mitä, oi mitä, nämä ratkaisut tulevat olemaan! Luetaanko meidät vanhurskaiden joukkoon, vai luetaanko meidät jumalattomien joukkoon?
“Let the church arise, and repent of her backslidings before God. Let the watchmen awake, and give the trumpet a certain sound. It is a definite warning that we have to proclaim. God commands His servants, ‘Cry aloud, spare not, lift up thy voice like a trumpet, and shew my people their transgression, and the house of Jacob their sins’ (Isaiah 58:1). The attention of the people must be gained; unless this can be done, all effort is useless; though an angel from heaven should come down and speak to them, his words would do no more good than if he were speaking into the cold ear of death.
”Nouskoon seurakunta ja katukoon luopumuksiaan Jumalan edessä. Herätkööt vartijat ja antakoot pasuunalle selvä ääni. Tämä on määrätty varoitus, jota meidän on julistettava. Jumala käskee palvelijoitaan: ’Huuda kurkun täydeltä, älä säästä, korota äänesi kuin pasuuna ja ilmoita minun kansalleni heidän rikkomuksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä’ (Jesaja 58:1). Kansan huomio on voitettava; ellei tätä voida tehdä, kaikki ponnistus on turha; vaikka enkeli taivaasta astuisi alas ja puhuisi heille, hänen sanansa eivät hyödyttäisi enempää kuin jos hän puhuisi kuoleman kylmään korvaan.
“The church must arouse to action. The Spirit of God can never come in until she prepares the way. There should be earnest searching of heart. There should be united, persevering prayer, and through faith a claiming of the promises of God. There should be, not a clothing of the body with sackcloth, as in ancient times, but a deep humiliation of soul. We have not the first reason for self-congratulation and self-exaltation. We should humble ourselves under the mighty hand of God. He will appear to comfort and bless the true seekers.” Selected Messages, book 1, 125, 126.
”Seurakunnan on herättävä toimintaan. Jumalan Henki ei voi koskaan tulla, ennen kuin se valmistaa tien. Sydämen tulee olla vakavan tutkistelun kohteena. Tulee olla yksimielistä, hellittämätöntä rukousta sekä uskon kautta Jumalan lupausten omistamista. Ei tule olla, niin kuin muinaisina aikoina, ruumiin pukemista säkkikankaaseen, vaan syvää sielun nöyrtymistä. Meillä ei ole vähäisintäkään syytä itsetyytyväisyyteen ja itsensä korottamiseen. Meidän tulee nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle. Hän on ilmestyvä lohduttamaan ja siunaamaan totisia etsijöitä.” Selected Messages, kirja 1, 125, 126.