The northern and southern kingdoms were scattered under God’s indignation for twenty-five hundred and twenty years in fulfillment of the broken covenant of Leviticus twenty-five and twenty-six. The forty-six years between the conclusion of the first and last indignations represented the gathering of those two kingdoms into one kingdom of spiritual modern Israel in 1844. The gathering of those two nations was represented by the two sticks which Ezekiel joined together and the two sticks the widow of Zarephath gathered in the story of Elijah. On October 22, 1844 the prophetic history of the northern and southern kingdoms concluded and in so doing it repeated the history of the beginning of those two kingdoms.
Pohjoinen ja eteläinen valtakunta hajotettiin Jumalan suuttumuksen alaisina kahdeksaksikymmeneksiviideksi sadaksi kahdeksitoista vuodeksi Leviticuksen kahdenkymmenennenviidennen ja kahdennenkymmenennenkuudennen luvun rikotun liiton täyttymyksenä. Ensimmäisen ja viimeisen suuttumuksen päättymisen välinen neljäkymmentäkuusi vuotta kuvasi noiden kahden valtakunnan kokoamista yhdeksi hengellisen nykyajan Israelin valtakunnaksi vuonna 1844. Näiden kahden kansan kokoamista kuvattiin niillä kahdella sauvalla, jotka Hesekiel liitti yhteen, sekä niillä kahdella sauvalla, jotka Sareptan leski kokosi Elian kertomuksessa. Lokakuun 22. päivänä 1844 pohjoisen ja eteläisen valtakunnan profeetallinen historia päättyi, ja näin tehdessään se toisti näiden kahden valtakunnan alkuvaiheen historian.
Jeroboam instituted a counterfeit system of worship in the northern kingdom in order to prevent his subjects from travelling to Judah and worshipping God in the sanctuary in Jerusalem.
Jerobeam otti pohjoisessa valtakunnassa käyttöön väärän jumalanpalvelusjärjestelmän estääkseen alamaisiaan matkustamasta Juudaan ja palvomasta Jumalaa Jerusalemin pyhäkössä.
And Jeroboam said in his heart, Now shall the kingdom return to the house of David: If this people go up to do sacrifice in the house of the Lord at Jerusalem, then shall the heart of this people turn again unto their lord, even unto Rehoboam king of Judah, and they shall kill me, and go again to Rehoboam king of Judah. Whereupon the king took counsel, and made two calves of gold, and said unto them, It is too much for you to go up to Jerusalem: behold thy gods, O Israel, which brought thee up out of the land of Egypt. And he set the one in Bethel, and the other put he in Dan. And this thing became a sin: for the people went to worship before the one, even unto Dan. And he made an house of high places, and made priests of the lowest of the people, which were not of the sons of Levi. And Jeroboam ordained a feast in the eighth month, on the fifteenth day of the month, like unto the feast that is in Judah, and he offered upon the altar. So did he in Bethel, sacrificing unto the calves that he had made: and he placed in Bethel the priests of the high places which he had made. So he offered upon the altar which he had made in Bethel the fifteenth day of the eighth month, even in the month which he had devised of his own heart; and ordained a feast unto the children of Israel: and he offered upon the altar, and burnt incense. 1 Kings 12:26–33.
Ja Jerobeam sanoi sydämessään: Nyt valtakunta palautuu Daavidin huoneelle. Jos tämä kansa menee uhraamaan Herran temppeliin Jerusalemiin, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa, Juudan kuninkaan Rehabeamin, puoleen, ja he tappavat minut ja palaavat Juudan kuninkaan Rehabeamin luo. Niin kuningas neuvotteli asiasta, teki kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: Teidän on liian vaivalloista mennä ylös Jerusalemiin; katso, Israel, sinun jumalasi, jotka toivat sinut pois Egyptin maasta. Ja hän asetti toisen Beeteliin ja toisen pani Daaniin. Ja tästä tuli synti; sillä kansa meni kumartamaan toista aina Daaniin asti. Hän rakensi myös uhrikukkuloiden temppelin ja teki papeiksi kansan halvimpia, jotka eivät olleet Leevin pojista. Ja Jerobeam määräsi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, samanlaisen kuin se juhla, joka on Juudassa, ja uhrasi alttarilla. Näin hän teki Beetelissä, uhraten niille vasikoille, jotka hän oli tehnyt; ja hän asetti Beeteliin niiden uhrikukkuloiden papit, jotka hän oli tehnyt. Niin hän uhrasi alttarilla, jonka hän oli tehnyt Beeteliin, kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, juuri siinä kuussa, jonka hän oli omasta sydämestään keksinyt; ja määräsi juhlan Israelin lapsille; ja hän uhrasi alttarilla ja poltti suitsuketta. 1. Kun. 12:26–33.
His system of worship was typical of Catholicism (paganism), for as with Aaron’s rebellion, it established an image to and of the beast. The two calf images were made of gold, symbolizing Babylon. The images were dedicated to the gods of Egypt, who were identified as Aaron had also identified them; as “the gods that had brought them up out of the land of Egypt.” He built two altars in two cities, which when considered together represent the combination of church (Bethel) and state (Dan). The altars were counterfeits of the true altar, which is Christ, just as Catholicism claims to be Christ’s earthly representative. He raised up a corrupted priesthood, as are the priests of Catholicism. He selected a day for his worship service that was specifically different from the days of any of God’s true feast days, thus representing the controversy over the true and false day of worship.
Hänen jumalanpalvelusjärjestelmänsä oli katolisuudelle (pakanuudelle) tunnusomainen, sillä kuten Aaronin kapinassa, siinä pystytettiin pedolle kuva ja pedon kuva. Ne kaksi vasikkakuvaa tehtiin kullasta, mikä symboloi Babylonia. Kuvat vihittiin Egyptin jumalille, jotka yksilöitiin samalla tavoin kuin Aaronkin oli ne yksilöinyt: ”jumaliksi, jotka olivat johdattaneet heidät pois Egyptin maasta”. Hän rakensi kaksi alttaria kahteen kaupunkiin, jotka yhdessä tarkasteltuina edustavat kirkon (Betel) ja valtion (Dan) yhdistelmää. Alttarit olivat väärennöksiä todellisesta alttarista, joka on Kristus, samoin kuin katolisuus väittää olevansa Kristuksen maallinen edustaja. Hän nosti esiin turmeltuneen papiston, niin kuin katolisuuden papit ovat. Hän valitsi jumalanpalvelustaan varten päivän, joka oli nimenomaisesti erilainen kuin minkään Jumalan todellisen juhlapäivän päivät, edustaen siten kiistaa oikean ja väärän jumalanpalveluspäivän välillä.
In the inauguration of his false system of worship, God sent a prophet from Judah to rebuke his counterfeit system of worship.
Hänen väärän jumalanpalvelusjärjestelmänsä käyttöönoton yhteydessä Jumala lähetti Juudasta profeetan nuhtelemaan hänen väärennettyä jumalanpalvelusjärjestelmäänsä.
And, behold, there came a man of God out of Judah by the word of the Lord unto Bethel: and Jeroboam stood by the altar to burn incense. And he cried against the altar in the word of the Lord, and said, O altar, altar, thus saith the Lord; Behold, a child shall be born unto the house of David, Josiah by name; and upon thee shall he offer the priests of the high places that burn incense upon thee, and men’s bones shall be burnt upon thee. And he gave a sign the same day, saying, This is the sign which the Lord hath spoken; Behold, the altar shall be rent, and the ashes that are upon it shall be poured out. 1 Kings 13:1–3.
Ja katso, Juudasta tuli Jumalan mies Herran sanan vaikutuksesta Beeteliin; ja Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttaakseen suitsutusta. Ja hän huusi alttaria vastaan Herran sanan nojalla ja sanoi: Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin huoneelle syntyy poika, nimeltä Joosia, ja sinun päälläsi hän uhraa uhrikukkuloiden papit, jotka polttavat sinun päälläsi suitsutusta, ja ihmisten luita poltetaan sinun päälläsi. Ja hän antoi samana päivänä merkin sanoen: Tämä on se merkki, jonka Herra on puhunut: Katso, alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, vuotaa maahan. 1. Kun. 13:1–3.
The prophet from Judah proclaimed a threefold prophecy identifying the future birth of king Josiah. He predicted that Josiah would slay the wicked priests who were employed at the counterfeit altar and that Josiah would also burn men’s bones upon that very altar. He also gave Jeroboam a sign, identifying that Jeroboam’s altar would be broken open and the ashes would pour out. All of these things were fulfilled according to the Word of the Lord, but when Jeroboam heard the proclamation of the prophet he was angered and sought to deal with the prophet, but God was in control.
Juudasta tullut profeetta julisti kolmiosaisen profetian, jossa hän ilmoitti tulevan kuningas Joosian syntymän. Hän ennusti, että Joosia surmaisi ne jumalattomat papit, jotka palvelivat väärennetyllä alttarilla, ja että Joosia myös polttaisi ihmisten luita juuri sillä alttarilla. Hän antoi myös Jerobeamille merkin ilmoittaen, että Jerobeamin alttari murtuisi halki ja tuhka valuisi siitä ulos. Kaikki nämä asiat täyttyivät Herran sanan mukaisesti, mutta kun Jerobeam kuuli profeetan julistuksen, hän vihastui ja pyrki ryhtymään toimiin profeettaa vastaan; mutta Jumala oli ohjaksissa.
And it came to pass, when king Jeroboam heard the saying of the man of God, which had cried against the altar in Bethel, that he put forth his hand from the altar, saying, Lay hold on him. And his hand, which he put forth against him, dried up, so that he could not pull it in again to him. The altar also was rent, and the ashes poured out from the altar, according to the sign which the man of God had given by the word of the Lord. 1 Kings 13:4, 5.
Ja tapahtui, kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanat, hänen, joka oli huutanut Beetelin alttaria vastaan, että hän ojensi kätensä alttarilta sanoen: Ottakaa hänet kiinni. Ja hänen kätensä, jonka hän ojensi tätä vastaan, kuivettui, niin ettei hän voinut vetää sitä takaisin luokseen. Alttari myös halkesi, ja tuhka valui alttarilta, sen tunnusmerkin mukaisesti, jonka Jumalan mies oli antanut Herran sanan kautta. 1. Kun. 13:4, 5.
The sign was immediately fulfilled, and Jeroboam’s hand was paralyzed.
Merkki täyttyi välittömästi, ja Jerobeamin käsi halvaantui.
And the king answered and said unto the man of God, Intreat now the face of the Lord thy God, and pray for me, that my hand may be restored me again. And the man of God besought the Lord, and the king’s hand was restored him again, and became as it was before. And the king said unto the man of God, Come home with me, and refresh thyself, and I will give thee a reward. And the man of God said unto the king, If thou wilt give me half thine house, I will not go in with thee, neither will I eat bread nor drink water in this place: For so was it charged me by the word of the Lord, saying, Eat no bread, nor drink water, nor turn again by the same way that thou camest. So he went another way, and returned not by the way that he came to Bethel. 1 Kings 13:6–10.
Ja kuningas vastasi ja sanoi Jumalan miehelle: Rukoile nyt Herran, sinun Jumalasi, kasvoja ja rukoile minun puolestani, että käteni palautuisi entiselleen. Ja Jumalan mies rukoili Herraa, ja kuninkaan käsi palautui entiselleen ja tuli sellaiseksi kuin se ennen oli. Ja kuningas sanoi Jumalan miehelle: Tule kotiini minun kanssani ja virvoita itseäsi, niin minä annan sinulle lahjan. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: Vaikka antaisit minulle puolet talostasi, en tulisi kanssasi enkä söisi leipää enkä joisi vettä tässä paikassa. Sillä niin minua on Herran sanalla käsketty, joka sanoi: Älä syö leipää äläkä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota tulit. Niin hän meni toista tietä eikä palannut sitä tietä, jota oli tullut Beeteliin. 1. Kun. 13:6–10.
Jesus always illustrates the end of a thing with the beginning of a thing, and the beginning of the northern and southern kingdoms of literal ancient Israel end in the history where the two sticks are joined into one stick, representing the nation of spiritual modern Israel.
Jeesus havainnollistaa aina jonkin asian lopun toisen asian alulla, ja kirjaimellisen muinaisen Israelin pohjoisen ja eteläisen valtakunnan alku päättyy siihen historian vaiheeseen, jossa nämä kaksi sauvaa liitetään yhdeksi sauvaksi, joka edustaa hengellisen nykyajan Israelin kansakuntaa.
In the history where the two sticks were joined a three-step testing process was initiated at the time of the end in 1798. Both sticks (kingdoms) were being gathered in advance of the outpouring of the Holy Spirit in the Midnight Cry. At the first disappointment in the spring of 1844, the Protestants failed the testing process and became the daughters of Catholicism, thus repeating the inauguration of a counterfeit system of worship, as had been typified by Jeroboam.
Siinä historiassa, jossa kaksi sauvaa liitettiin yhteen, käynnistyi lopun aikana vuonna 1798 kolmivaiheinen koetusprosessi. Molempia sauvoja (valtakuntia) koottiin ennen Pyhän Hengen vuodattamista Keskiyön huudossa. Ensimmäisessä pettymyksessä keväällä 1844 protestantit epäonnistuivat koetusprosessissa ja tulivat katolilaisuuden tyttäriksi, toistaen siten väärän jumalanpalvelusjärjestelmän käyttöönoton, niin kuin Jerobeam oli sitä esikuvallisesti kuvannut.
The Protestant Reformation was a work which God accomplished in order to bring the church in the wilderness out of the superstitions, traditions and customs of the Roman church. From the time of Martin Luther more and more truths were revealed identifying the whore of Tyre as nothing more than a pagan system of worship covered with a false profession of Christianity. It was the Lord’s purpose to bring his captive people out of darkness, as He had done when His people were slaves in Egypt. He delivered them from the bondage of Egypt to give them His law. The Protestant’s refusal to follow after the increasing light of the knowledge that was unsealed in 1798, prevented them from recognizing the law and the true sanctuary work of Christ in 1844.
Protestanttinen uskonpuhdistus oli työ, jonka Jumala toteutti tuodakseen erämaassa olevan seurakunnan ulos Rooman kirkon taikauskosta, perinnäissäännöistä ja tavoista. Martin Lutherin ajoista lähtien yhä useampia totuuksia paljastettiin osoittaen, että Tyyron portto ei ollut muuta kuin pakanallinen palvontajärjestelmä, joka oli verhottu väärään kristillisyyden tunnustukseen. Herran tarkoituksena oli tuoda vangittu kansansa pois pimeydestä, niin kuin Hän oli tehnyt silloin, kun Hänen kansansa oli orjana Egyptissä. Hän vapautti heidät Egyptin orjuudesta antaakseen heille lakinsa. Protestanttien kieltäytyminen seuraamasta sitä kasvavaa valoa tiedossa, joka avattiin sineteistä vuonna 1798, esti heitä tunnistamasta lakia ja Kristuksen todellista pyhäkköpalvelusta vuonna 1844.
Their rejection of the judgment-hour message represented their becoming daughters of the Roman church, and they then raised up a false system of worship identified in the Scriptures as the false prophet (apostate Protestantism). The faithful Millerites that entered into the sanctuary by faith on October 22, 1844, received the light of the third angel and presented a rebuke to the false system of worship that professes to be Protestant, while holding to the primary tradition of paganism, that being the worship of the sun. The prophet from Judah typified Millerite Adventism recognizing and presenting the message of the third angel that arrived on October 22, 1844.
Heidän hylätessään tuomion hetken sanoman heistä tuli Rooman kirkon tyttäriä, ja he pystyttivät silloin väärän palvontajärjestelmän, joka Raamatussa tunnistetaan vääräksi profeetaksi (luopioksi protestantismiksi). Uskolliset milleriitat, jotka 22. lokakuuta 1844 astuivat uskossa pyhäkköön, saivat kolmannen enkelin valon ja esittivät nuhteen sille väärälle palvontajärjestelmälle, joka tunnustautuu protestanttiseksi, samalla kun se pitää kiinni pakanuuden ensisijaisesta perinteestä, nimittäin auringon palvonnasta. Juudasta tullut profeetta oli Milleriittisen adventismin esikuva, joka tunnisti ja esitti kolmannen enkelin sanoman, joka saapui 22. lokakuuta 1844.
When confronted by Jeroboam’s request for the prophet to come to his home and refresh himself, the prophet expressed his specific directions that had been given to him by the Lord. That command was also given to Millerite Adventism. The command was to not return the way they had come, and Millerite Adventism had come out of the Protestant denominations. They had been separated from the Protestants at the first disappointment in the spring of 1844, and Jeremiah provides an example of the identical directions that had been given to the Judean prophet.
Kun Jerobeamin pyyntö, että profeetta tulisi hänen kotiinsa virvoittamaan itseään, asetettiin hänen eteensä, profeetta toi julki ne täsmälliset ohjeet, jotka Herra oli hänelle antanut. Sama käsky annettiin myös Milleriläiselle adventismille. Käsky oli, ettei heidän tullut palata sitä tietä, jota he olivat tulleet, ja Milleriläinen adventismi oli tullut ulos protestanttisista kirkkokunnista. Heidät erotettiin protestanteista ensimmäisen pettymyksen yhteydessä keväällä 1844, ja Jeremia antaa esimerkin täsmälleen samoista ohjeista, jotka oli annettu Juudan profeetalle.
Thy words were found, and I did eat them; and thy word was unto me the joy and rejoicing of mine heart: for I am called by thy name, O Lord God of hosts. I sat not in the assembly of the mockers, nor rejoiced; I sat alone because of thy hand: for thou hast filled me with indignation. Why is my pain perpetual, and my wound incurable, which refuseth to be healed? wilt thou be altogether unto me as a liar, and as waters that fail? Therefore thus saith the Lord, If thou return, then will I bring thee again, and thou shalt stand before me: and if thou take forth the precious from the vile, thou shalt be as my mouth: let them return unto thee; but return not thou unto them. And I will make thee unto this people a fenced brasen wall: and they shall fight against thee, but they shall not prevail against thee: for I am with thee to save thee and to deliver thee, saith the Lord. And I will deliver thee out of the hand of the wicked, and I will redeem thee out of the hand of the terrible. Jeremiah 15:16–21.
Sinun sanasi tulivat löydetyiksi, ja minä söin ne; ja sinun sanasi oli minulle sydämeni ilo ja riemu, sillä minut on kutsuttu sinun nimelläsi, Herra, Jumala Sebaot. Minä en istunut pilkkaajien seurassa enkä iloinnut; minä istuin yksinäni sinun kätesi tähden, sillä sinä olet täyttänyt minut närkästyksellä. Miksi on kipuni ainainen ja haavani parantumaton, se joka ei tahdo tulla parannetuksi? Oletko sinä minulle totisesti kuin valheellinen puro, kuin vedet, jotka ehtyvät? Sentähden näin sanoo Herra: Jos sinä palaat, niin minä annan sinun palata, ja sinä saat seistä minun edessäni; ja jos erotat kalliin halpaan sekoittuneesta, sinä saat olla minun suuni. He saavat palata sinun tykösi, mutta sinä älä palaa heidän tykönsä. Ja minä teen sinut tälle kansalle lujaksi vaskimuuriksi; ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi, pelastaakseni sinut ja vapauttaakseni sinut, sanoo Herra. Ja minä vapautan sinut pahojen kädestä, ja minä lunastan sinut väkivaltaisten kädestä. Jeremia 15:16–21.
At the fulfillment of the time prophecy of the second Woe, on August 11, 1840, the mighty angel of Revelation ten descended with a little book open in his hand, and John was told to go and take the book and eat it. Jeremiah represents those that ate the little book at that point in history, and the words were sweet as honey, for they were “the joy and rejoicing of” his “heart.” But because of God’s “hand,” Jeremiah was “filled” “with indignation,” he was “wounded” and in “perpetual pain.” Because of God’s “hand” Jeremiah suggested that God had been “unto” Jeremiah “as a liar,” and as “failed waters.” The Lord had held his “hand” over a mistake in some of the figures of the 1843 chart.
Toisen voi-huudon aikaprofetian täyttymyksen hetkellä, 11. elokuuta 1840, Ilmestyskirjan kymmenennen luvun väkevä enkeli astui alas, pieni kirja avattuna kädessään, ja Johannesta käskettiin menemään ottamaan kirja ja syömään se. Jeremia edustaa niitä, jotka söivät pienen kirjan tuossa historian vaiheessa, ja sanat olivat makeat kuin hunaja, sillä ne olivat hänen ”sydämensä ilo ja riemu”. Mutta Jumalan ”käden” tähden Jeremia tuli ”täyteen” ”närkästystä”; hän oli ”haavoitettu” ja ”alituisessa kivussa”. Jumalan ”käden” tähden Jeremia viittasi siihen, että Jumala oli Jeremialle ”kuin valheellinen puro” ja kuin ”ehtyvät vedet”. Herra oli pitänyt ”kätensä” erehdyksen yllä joidenkin vuoden 1843 taulukon lukujen kohdalla.
Jeremiah represents the first disappointment of the Millerites, when the vision of Habakkuk tarried. It appeared to those represented by Jeremiah that the message, which is represented as “rain,” had failed. But Habakkuk had stated “the vision is yet for an appointed time, but at the end it shall speak, and not lie: though it tarry, wait for it; because it will surely come, it will not tarry.” Jeremiah had thought God lied, and that the message (rain) had failed, but it had only tarried.
Jeremia edustaa milleriläisten ensimmäistä pettymystä, jolloin Habakukin näky viipyi. Jeremiaan edustamista ihmisistä näytti siltä, että sanoma, jota kuvataan ”sateena”, oli epäonnistunut. Mutta Habakuk oli sanonut: ”sillä näky odottaa vielä määräaikaansa, mutta lopussa se puhuu eikä valhettele; vaikka se viipyisi, odota sitä, sillä varmasti se tulee, se ei viivästy.” Jeremia oli luullut Jumalan valehdelleen ja että sanoma (sade) oli epäonnistunut, mutta se oli ainoastaan viipynyt.
Then God instructed Jeremiah that “if thou return, then will I bring thee again, and thou shalt stand before me: and if thou take forth the precious from the vile, thou shalt be as my mouth: let them return unto thee; but return not thou unto them.” After the disappointment Jeremiah, representing God’s people who must return to the service of the Lord and shake off the discouragement that had been produced when it appeared the message had failed. If Jeremiah would meet the designated requirements, God would allow him to be His spokesman.
Sitten Jumala kehotti Jeremiaa: ”Jos sinä palaat, niin minä annan sinun jälleen tulla, ja sinä saat seistä minun edessäni; ja jos erotat kalliin halpahintaisesta, sinä saat olla minun suuni: he palatkoon sinun tykösi, mutta älä sinä palaa heidän tykönsä.” Pettymyksen jälkeen Jeremia, joka edusti Jumalan kansaa, jonka tuli palata Herran palvelukseen ja karistaa se masennus, joka oli syntynyt, kun näytti siltä, että sanoma oli epäonnistunut. Jos Jeremia täyttäisi määrätyt ehdot, Jumala sallisi hänen olla Hänen puhujansa.
More importantly for our study at this time is what God told Jeremiah concerning the “assembly of mockers” who were “rejoicing” over his disappointment. He told Jeremiah that the mockers could return to Jeremiah, but he was never to return to them. Jeremiah represented those who stood against the Protestants who had just chosen to return to the fold of Catholicism and became the daughters of Babylon, the false prophets of Baal and Ashtaroth. Jeremiah represented the Judean prophet who at the same point in the prophetic line had rebuked Jeroboam’s false system of worship at the beginning of the northern kingdom, thus typifying the introduction of a false system of worship that was an image of Catholicism at the end of the history of the northern kingdom. The prophet told Jeroboam, when Jeroboam offered to form an alliance, that he was not to eat, drink or return the way he came.
Tutkimuksemme kannalta tällä hetkellä vielä tärkeämpää on se, mitä Jumala sanoi Jeremialle niiden ”pilkkaajien seurakunnasta”, jotka ”iloitsivat” hänen pettymyksestään. Hän sanoi Jeremialle, että pilkkaajat voisivat palata Jeremian luo, mutta hänen ei koskaan tullut palata heidän luokseen. Jeremia edusti niitä, jotka asettuivat niitä protestantteja vastaan, jotka olivat juuri päättäneet palata katolisuuden helmaan ja olivat tulleet Babylonin tyttäriksi, Baalin ja Astarten vääriksi profeetoiksi. Jeremia edusti Juudan profeettaa, joka samassa kohdassa profeetallisella linjalla oli nuhdellut Jerobeamin väärää jumalanpalvelusjärjestelmää pohjoisen valtakunnan alussa ja siten esikuvallisesti kuvasi väärän jumalanpalvelusjärjestelmän käyttöönottoa, järjestelmän, joka oli katolisuuden kuva pohjoisen valtakunnan historian lopussa. Profeetta sanoi Jerobeamille, Jerobeamin tarjotessa liiton solmimista, ettei hänen tullut syödä, juoda eikä palata sitä tietä, jota oli tullut.
And the king said unto the man of God, Come home with me, and refresh thyself, and I will give thee a reward. And the man of God said unto the king, If thou wilt give me half thine house, I will not go in with thee, neither will I eat bread nor drink water in this place: For so was it charged me by the word of the Lord, saying, Eat no bread, nor drink water, nor turn again by the same way that thou camest. 1 Kings 13:7–9.
Ja kuningas sanoi Jumalan miehelle: Tule kanssani kotiin ja virvoita itseäsi, niin minä annan sinulle lahjan. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: Vaikka antaisit minulle puolet talostasi, en tulisi kanssasi, enkä söisi leipää enkä joisi vettä tässä paikassa. Sillä niin minulle on käsketty Herran sanan kautta: Älä syö leipää äläkä juo vettä, äläkä palaa samaa tietä, jota pitkin tulit. 1 Kun. 13:7–9.
The expression of the Judean prophet aligns with the work of the false prophets of Baal and Ashtaroth in the story of Elijah. Of course, the history of the Millerites is also the history of Elijah, for Miller was Elijah. In the story of Elijah, the prophets of Baal and Ashtaroth performed a dance of deception, which was exposed as foolishness when fire came down from God and consumed Elijah’s offering, thus typifying the outpouring of the Holy Spirit in the Midnight Cry of Millerite history. The confrontation of that history represented the confrontation of the second Elijah, which was John the Baptist during the dance of deception performed by the daughter of Herodias (Salome). Herodias was typified by Jezebel, and Jezebel is a symbol of the Catholic church.
Juudealaisen profeetan ilmaus on yhdenmukainen Baalin ja Astarten väärien profeettojen toiminnan kanssa Elian kertomuksessa. Tietenkin myös milleriittojen historia on Elian historiaa, sillä Miller oli Elia. Elian kertomuksessa Baalin ja Astarten profeetat esittivät petoksen tanssin, jonka mielettömyys paljastui, kun tuli lankesi Jumalalta ja kulutti Elian uhrin, kuvaten siten Pyhän Hengen vuodattamista milleriittihistorian Keskiyön huudossa. Tuon historian vastakkainasettelu edusti toisen Elian, Johannes Kastajan, vastakkainasettelua Herodiaan tyttären (Salomen) esittämän petoksen tanssin aikana. Herodias esikuvautui Iisebelissä, ja Iisebel on katolisen kirkon vertauskuva.
In 1844, the Protestant churches became Salome, the daughter of Herodias (Jezebel). In the dance of deception Herod had promised half his kingdom, and he did so on his birthday, thus typifying the last days when the ten kings, who are typified by Ahab (the king of the ten northern kingdoms), agree to give their kingdom to the papacy (Jezebel). Giving “half your kingdom” is a symbol of a confederacy, and the prophet from Judea was clearly informing Jeroboam that he would never form an alliance with the apostate king or support his counterfeit system of worship.
Vuonna 1844 protestanttisista kirkoista tuli Salome, Herodiaan tytär (Iisebel). Petoksen tanssissa Herodes oli luvannut puolet valtakunnastaan, ja hän teki niin syntymäpäivänään, kuvaten siten viimeisiä päiviä, jolloin kymmenen kuningasta, joita Ahab (kymmenen pohjoisen valtakunnan kuningas) esikuvallistaa, suostuvat antamaan valtakuntansa paavinvallalle (Iisebelille). ”Puolet valtakunnastasi” antaminen on valaliiton vertauskuva, ja Juudeasta tullut profeetta ilmoitti Jerobeamille selvästi, ettei hän milloinkaan solmisi liittoa luopiokuninkaan kanssa eikä tukisi hänen väärää jumalanpalvelusjärjestelmäänsä.
That is what the Lord also told Jeremiah, when He said the “assembly of mockers” (apostate Protestantism) can return to Jeremiah, but Jeremiah must never return to them, or return by the way he came. But the Judean prophet did that very thing, for he was deceived by a false and lying prophet before he returned to Judea—before he finished the work he had been given.
Juuri tämän Herra sanoi myös Jeremialle, kun Hän sanoi, että ”pilkkaajien joukko” (luopioprotestanttisuus) voi palata Jeremian luo, mutta Jeremian ei tule koskaan palata heidän luokseen eikä palata sitä tietä, jota hän tuli. Mutta Juudan profeetta teki juuri niin, sillä väärä ja valheellinen profeetta petti hänet ennen kuin hän palasi Juudaan — ennen kuin hän oli saattanut loppuun työn, joka hänelle oli annettu.
Now there dwelt an old prophet in Bethel; and his sons came and told him all the works that the man of God had done that day in Bethel: the words which he had spoken unto the king, them they told also to their father. And their father said unto them, What way went he? For his sons had seen what way the man of God went, which came from Judah. And he said unto his sons, Saddle me the ass. So they saddled him the ass: and he rode thereon, And went after the man of God, and found him sitting under an oak: and he said unto him, Art thou the man of God that camest from Judah? And he said, I am. Then he said unto him, Come home with me, and eat bread. And he said, I may not return with thee, nor go in with thee: neither will I eat bread nor drink water with thee in this place: For it was said to me by the word of the Lord, Thou shalt eat no bread nor drink water there, nor turn again to go by the way that thou camest. He said unto him, I am a prophet also as thou art; and an angel spake unto me by the word of the Lord, saying, Bring him back with thee into thine house, that he may eat bread and drink water. But he lied unto him. So he went back with him, and did eat bread in his house, and drank water. And it came to pass, as they sat at the table, that the word of the Lord came unto the prophet that brought him back: And he cried unto the man of God that came from Judah, saying, Thus saith the Lord, Forasmuch as thou hast disobeyed the mouth of the Lord, and hast not kept the commandment which the Lord thy God commanded thee, But camest back, and hast eaten bread and drunk water in the place, of the which the Lord did say to thee, Eat no bread, and drink no water; thy carcase shall not come unto the sepulchre of thy fathers.
Betelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaikki teot, jotka Jumalan mies oli sinä päivänä tehnyt Betelissä; myös ne sanat, jotka hän oli puhunut kuninkaalle, he kertoivat isällensä. Ja heidän isänsä sanoi heille: Mitä tietä hän meni? Sillä hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä se Jumalan mies, joka oli tullut Juudasta, oli mennyt. Ja hän sanoi pojilleen: Satuloikaa minulle aasi. Niin he satuloivat hänelle aasin, ja hän nousi sen selkään, ja meni Jumalan miehen perään, ja löysi hänet istumasta tammen alta; ja hän sanoi hänelle: Oletko sinä se Jumalan mies, joka tuli Juudasta? Ja hän sanoi: Olen. Silloin hän sanoi hänelle: Tule kotiini kanssani ja syö leipää. Ja hän sanoi: Minä en voi palata sinun kanssasi enkä tulla sinun luoksesi; en myöskään syö leipää enkä juo vettä sinun kanssasi tässä paikassa. Sillä minulle on Herran sanan kautta sanottu: Älä syö siellä leipää äläkä juo vettä, äläkä käänny takaisin menemään sitä tietä, jota tulit. Hän sanoi hänelle: Minäkin olen profeetta niin kuin sinä; ja enkeli puhui minulle Herran sanan kautta sanoen: Tuo hänet takaisin kanssasi taloosi, jotta hän söisi leipää ja joisi vettä. Mutta hän valehteli hänelle. Niin tämä palasi hänen kanssaan, ja söi leipää hänen talossaan ja joi vettä. Ja tapahtui heidän istuessaan pöydässä, että Herran sana tuli sille profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin; ja hän huusi Jumalan miehelle, joka oli tullut Juudasta, sanoen: Näin sanoo Herra: Koska olet ollut tottelematon Herran suulle etkä ole pitänyt sitä käskyä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle käski, vaan olet palannut ja syönyt leipää ja juonut vettä siinä paikassa, josta Herra sanoi sinulle: Älä syö leipää äläkä juo vettä; sinun ruumiisi ei tule isiesi hautaan.
And it came to pass, after he had eaten bread, and after he had drunk, that he saddled for him the ass, to wit, for the prophet whom he had brought back. And when he was gone, a lion met him by the way, and slew him: and his carcase was cast in the way, and the ass stood by it, the lion also stood by the carcase. And, behold, men passed by, and saw the carcase cast in the way, and the lion standing by the carcase: and they came and told it in the city where the old prophet dwelt. And when the prophet that brought him back from the way heard thereof, he said, It is the man of God, who was disobedient unto the word of the Lord: therefore the Lord hath delivered him unto the lion, which hath torn him, and slain him, according to the word of the Lord, which he spake unto him. And he spake to his sons, saying, Saddle me the ass. And they saddled him. And he went and found his carcase cast in the way, and the ass and the lion standing by the carcase: the lion had not eaten the carcase, nor torn the ass. And the prophet took up the carcase of the man of God, and laid it upon the ass, and brought it back: and the old prophet came to the city, to mourn and to bury him. And he laid his carcase in his own grave; and they mourned over him, saying, Alas, my brother! And it came to pass, after he had buried him, that he spake to his sons, saying, When I am dead, then bury me in the sepulchre wherein the man of God is buried; lay my bones beside his bones: For the saying which he cried by the word of the Lord against the altar in Bethel, and against all the houses of the high places which are in the cities of Samaria, shall surely come to pass. 1 Kings 13:11–32.
Ja tapahtui, että sen jälkeen kun hän oli syönyt leipää ja juonut, tämä satuloi hänelle aasin, nimittäin sille profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin. Ja kun tämä oli lähtenyt, leijona kohtasi hänet tiellä ja surmasi hänet; ja hänen ruumiinsa jäi heitettynä tielle, ja aasi seisoi sen vieressä, myös leijona seisoi ruumiin vieressä. Ja katso, miehiä kulki ohi, ja he näkivät ruumiin tielle heitettynä ja leijonan seisovan ruumiin vieressä; ja he tulivat ja kertoivat siitä siinä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui. Ja kun profeetta, joka oli tuonut hänet takaisin tieltä, kuuli siitä, hän sanoi: Se on Jumalan mies, joka oli ollut tottelematon Herran sanaa kohtaan; sentähden Herra on antanut hänet leijonan valtaan, ja se on raadellut ja surmannut hänet, Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut. Ja hän puhui pojilleen sanoen: Satuloikaa minulle aasi. Ja he satuloivat sen. Ja hän meni ja löysi hänen ruumiinsa tielle heitettynä, ja aasin ja leijonan seisomassa ruumiin vieressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä raadellut aasia. Ja profeetta nosti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja toi sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin valittamaan häntä ja hautaamaan hänet. Ja hän laski hänen ruumiinsa omaan hautaansa; ja he valittivat häntä sanoen: Voi, veljeni! Ja tapahtui, sen jälkeen kun hän oli hänet haudannut, että hän puhui pojilleen sanoen: Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu; pankaa minun luuni hänen luittensa viereen. Sillä se sana, jonka hän Herran sanan kautta huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevien uhrikukkuloiden pyhäkköjä vastaan, on varmasti käyvä toteen. 1. Kun. 13:11–32.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkistelua seuraavassa artikkelissa.
“When the power of God testifies as to what is truth, that truth is to stand forever as the truth. No after suppositions contrary to the light God has given are to be entertained. Men will arise with interpretations of Scripture which are to them truth, but which are not truth. The truth for this time God has given us as a foundation for our faith. He Himself has taught us what is truth. One will arise, and still another, with new light, which contradicts the light that God has given under the demonstration of His Holy Spirit. A few are still alive who passed through the experience gained in the establishment of this truth. God has graciously spared their lives to repeat, and repeat till the close of their lives, the experience through which they passed even as did John the apostle till the very close of his life. And the standard bearers who have fallen in death are to speak through the reprinting of their writings. I am instructed that thus their voices are to be heard. They are to bear their testimony as to what constitutes the truth for this time.
”Kun Jumalan voima todistaa siitä, mikä on totuus, sen totuuden tulee pysyä ikuisesti totuutena. Myöhempiä oletuksia, jotka ovat vastoin sitä valoa, jonka Jumala on antanut, ei tule ottaa huomioon. Ihmisiä nousee esiin Raamatun tulkintoineen, jotka ovat heille totuutta, mutta jotka eivät ole totuutta. Tämän ajan totuuden Jumala on antanut meille uskomme perustukseksi. Hän itse on opettanut meille, mikä on totuus. Yksi nousee, ja vielä toinenkin, uuden valon kanssa, joka on ristiriidassa sen valon kanssa, jonka Jumala on antanut Pyhän Henkensä todistuksen alaisuudessa. Muutamat ovat yhä elossa niistä, jotka kävivät läpi tämän totuuden vahvistamisessa saadun kokemuksen. Jumala on armollisesti säästänyt heidän henkensä, jotta he voisivat yhä uudelleen, aina elämänsä loppuun saakka, toistaa sen kokemuksen, jonka kautta he kulkivat, niin kuin apostoli Johannes teki aivan elämänsä loppuun asti. Ja ne lipunkantajat, jotka ovat vaipuneet kuolemaan, puhuvat kirjoitustensa uusintapainosten kautta. Minulle on ilmoitettu, että näin heidän äänensä tulee kuulua. Heidän tulee kantaa todistuksensa siitä, mikä muodostaa tämän ajan totuuden.
“We are not to receive the words of those who come with a message that contradicts the special points of our faith. They gather together a mass of Scripture, and pile it as proof around their asserted theories. This has been done over and over again during the past fifty years. And while the Scriptures are God’s word, and are to be respected, the application of them, if such application moves one pillar from the foundation that God has sustained these fifty years, is a great mistake. He who makes such an application knows not the wonderful demonstration of the Holy Spirit that gave power and force to the past messages that have come to the people of God.
”Meidän ei tule ottaa vastaan niiden sanoja, jotka tulevat sellaisen sanoman kanssa, joka on ristiriidassa uskomme erityisten kohtien kanssa. He kokoavat yhteen suuren määrän Raamatunkohtia ja kasaavat ne todisteeksi väittämiensä teorioiden ympärille. Näin on tehty yhä uudelleen viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Ja vaikka Raamattu on Jumalan sana ja sitä tulee kunnioittaa, sen soveltaminen, jos sellainen soveltaminen siirtää yhdenkin pylvään siitä perustuksesta, jota Jumala on ylläpitänyt nämä viisikymmentä vuotta, on suuri erehdys. Se, joka tekee tällaisen sovellutuksen, ei tunne sitä Pyhän Hengen ihmeellistä todistusta, joka antoi voiman ja vaikutuksen niille menneille sanomille, jotka ovat tulleet Jumalan kansalle.
“Elder G’s proofs are not reliable. If received, they would destroy the faith of God’s people in the truth that has made us what we are.
Vanhin G:n todistukset eivät ole luotettavia. Jos ne hyväksyttäisiin, ne hävittäisivät Jumalan kansan uskon siihen totuuteen, joka on tehnyt meistä sen, mitä olemme.
“We must be decided on this subject; for the points that he is trying to prove by Scripture, are not sound. They do not prove that the past experience of God’s people was a fallacy. We had the truth; we were directed by the angels of God. It was under the guidance of the Holy Spirit that the presentation of the sanctuary question was given. It is eloquence for everyone to keep silent in regard to the features of our faith in which they acted no part. God never contradicts Himself. Scripture proofs are misapplied if forced to testify to that which is not true. Another and still another will arise and bring in supposedly great light, and make their assertions. But we stand by the old landmarks. [1 John 1:1–10 quoted.]
”Meidän on oltava tässä asiassa päättäväisiä; sillä ne kohdat, joita hän pyrkii Raamatulla todistamaan, eivät ole päteviä. Ne eivät todista, että Jumalan kansan mennyt kokemus olisi ollut harhakuva. Meillä oli totuus; Jumalan enkelit johtivat meitä. Pyhän Hengen johdatuksessa annettiin pyhäkkökysymyksen esitys. On kaunopuheisuutta siinä, että jokainen pysyy vaiti uskomme niistä piirteistä, joissa hänellä ei ollut mitään osaa. Jumala ei koskaan ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatun todistuksia käytetään väärin, jos ne pakotetaan todistamaan sitä, mikä ei ole totta. Toinen ja vielä toinenkin nousee esiin ja tuo mukanaan muka suurta valoa sekä esittää väitteensä. Mutta me pidämme kiinni vanhoista rajapyykeistä. [1 John 1:1–10 quoted.]
“I am instructed to say that these words we may use as appropriate for this time, for the time has come when sin must be called by its right name. We are hindered in our work by men who are not converted, who seek their own glory. They wish to be thought originators of new theories, which they present claiming that they are truth. But if these theories are received, they will lead to a denial of the truth that for the past fifty years God has been giving to His people, substantiating it by the demonstration of the Holy Spirit.” Selected Messages, book 1, 161.
Minua on kehotettu sanomaan, että näitä sanoja voimme käyttää tähän aikaan soveltuvina, sillä on tullut aika, jolloin syntiä on kutsuttava sen oikealla nimellä. Työtämme estävät miehet, jotka eivät ole kääntyneet ja jotka etsivät omaa kunniaansa. He haluavat, että heitä pidetään uusien teorioiden alkuunpanijoina, joita he esittävät väittäen niiden olevan totuutta. Mutta jos nämä teoriat hyväksytään, ne johtavat sen totuuden kieltämiseen, jota Jumala on viimeisten viidenkymmenen vuoden ajan antanut kansalleen ja vahvistanut sen Pyhän Hengen ilmestyksellä. Valittuja sanomia, kirja 1, 161.