The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by the curse pronounced against rebuilding Jericho.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on saanut esikuvansa siinä kirouksessa, joka lausuttiin Jerikon jälleenrakentamista vastaan.
And Joshua adjured them at that time, saying, Cursed be the man before the Lord, that riseth up and buildeth this city Jericho: he shall lay the foundation thereof in his firstborn, and in his youngest son shall he set up the gates of it. Joshua 6:26.
Ja Joosua vannotti heitä siihen aikaan sanoen: Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy jälleen rakentamaan tätä kaupunkia, Jerikoa; esikoisensa hinnalla hän laskee sen perustuksen, ja nuorimman poikansa hinnalla hän pystyttää sen portit. Joosua 6:26.
The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by the builders rejecting the corner stone.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on esikuvallisesti kuvattu siten, että rakentajat hylkäsivät kulmakiven.
Jesus saith unto them, Did ye never read in the scriptures, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner: this is the Lord’s doing, and it is marvellous in our eyes? Therefore say I unto you, The kingdom of God shall be taken from you, and given to a nation bringing forth the fruits thereof. Matthew 21:42, 43.
Jeesus sanoi heille: Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmät. Matteus 21:42, 43.
The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by Aaron’s golden calf.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on saanut esikuvansa Aaronin kultaisesta vasikasta.
For they said unto me, Make us gods, which shall go before us: for as for this Moses, the man that brought us up out of the land of Egypt, we wot not what is become of him. And I said unto them, Whosoever hath any gold, let them break it off. So they gave it me: then I cast it into the fire, and there came out this calf. And when Moses saw that the people were naked; (for Aaron had made them naked unto their shame among their enemies). Exodus 32:23–25.
Sillä he sanoivat minulle: Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme; sillä mitä tähän Moosekseen tulee, siihen mieheen, joka toi meidät ylös Egyptin maasta, me emme tiedä, mitä hänelle on tapahtunut. Ja minä sanoin heille: Kenellä hyvänsä on kultaa, irrottakoon sen. Niin he antoivat sen minulle; sitten minä heitin sen tuleen, ja tästä tuli tämä vasikka. Ja kun Mooses näki, että kansa oli alaston; (sillä Aaron oli tehnyt heidät alastomiksi heidän häpeäkseen vihollistensa silmissä). 2. Moos. 32:23–25.
The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by Jeroboam’s two golden calves.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on saanut esikuvansa Jerobeamin kahdessa kultaisessa vasikassa.
If this people go up to do sacrifice in the house of the Lord at Jerusalem, then shall the heart of this people turn again unto their lord, even unto Rehoboam king of Judah, and they shall kill me, and go again to Rehoboam king of Judah. Whereupon the king took counsel, and made two calves of gold, and said unto them, It is too much for you to go up to Jerusalem: behold thy gods, O Israel, which brought thee up out of the land of Egypt. And he set the one in Bethel, and the other put he in Dan. 1 Kings 12:27–29.
Jos tämä kansa menee uhraamaan Herran temppeliin Jerusalemiin, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa puoleen, Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puoleen; ja he tappavat minut ja palaavat Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo. Niin kuningas piti neuvoa, teki kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: Teidän on liian vaivalloista mennä ylös Jerusalemiin; katso, Israel, sinun jumalasi, jotka toivat sinut Egyptin maasta. Ja hän asetti toisen Beeteliin, ja toisen hän pani Daaniin. 1. Kun. 12:27–29.
The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by the prophet from Judah who died between the ass and the lion.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on saanut esikuvansa Juudasta tulleessa profeetassa, joka kuoli aasin ja leijonan välissä.
And it came to pass, after he had eaten bread, and after he had drunk, that he saddled for him the ass, to wit, for the prophet whom he had brought back. And when he was gone, a lion met him by the way, and slew him: and his carcase was cast in the way, and the ass stood by it, the lion also stood by the carcase. 1 Kings 13:23, 24.
Ja tapahtui, että sen jälkeen kun hän oli syönyt leipää ja juonut, hän satuloi hänelle aasin, nimittäin sille profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin. Ja kun tämä oli mennyt, leijona kohtasi hänet tiellä ja surmasi hänet; ja hänen ruumiinsa jäi heitettynä tielle, ja aasi seisoi sen vieressä; myös leijona seisoi ruumiin vieressä. 1. Kun. 13:23, 24.
The rebellion of Laodicean Adventism in 1863, has been typified by the tenth test of ancient Israel that began their wandering in the wilderness.
Laodikealaisen adventismin kapina vuonna 1863 on ollut esikuvallisesti kuvattuna muinaisen Israelin kymmenennessä koetuksessa, joka aloitti heidän vaelluksensa erämaassa.
But as truly as I live, all the earth shall be filled with the glory of the Lord. Because all those men which have seen my glory, and my miracles, which I did in Egypt and in the wilderness, and have tempted me now these ten times, and have not hearkened to my voice; Surely they shall not see the land which I sware unto their fathers, neither shall any of them that provoked me see it: But my servant Caleb, because he had another spirit with him, and hath followed me fully, him will I bring into the land whereinto he went; and his seed shall possess it. Numbers 14:21–23.
Mutta niin totta kuin minä elän, koko maa on oleva täynnä Herran kirkkautta. Koska kaikki ne miehet, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja erämaassa, ja ovat nyt kymmenen kertaa kiusanneet minua eivätkä ole kuulleet minun ääntäni, totisesti eivät he saa nähdä sitä maata, jonka minä valalla vannoin heidän isillensä, eikä yksikään niistä, jotka ovat minua uhmanneet, saa sitä nähdä. Mutta palvelijani Kaaleb, koska hänessä oli toinen henki ja hän on uskollisesti seurannut minua, hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat omistaa sen. 4. Mooseksen kirja 14:21–23.
The apostle Paul taught:
Apostoli Paavali opetti:
Now all these things happened unto them for ensamples: and they are written for our admonition, upon whom the ends of the world are come. 1 Corinthians 10:11.
Mutta tämä kaikki tapahtui heille esikuviksi, ja ne on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppu on tullut. 1. Korinttolaiskirje 10:11.
Commenting on that prophetic principle, Sister White said:
Kommentoidessaan tuota profeetallista periaatetta sisar White sanoi:
“Each of the ancient prophets spoke less for their own time than for ours, so that their prophesying is in force for us. ‘Now all these things happened unto them for ensamples: and they are written for our admonition, upon whom the ends of the world are come.’ 1 Corinthians 10:11. ‘Not unto themselves, but unto us they did minister the things, which are now reported unto you by them that have preached the gospel unto you with the Holy Ghost sent down from heaven; which things the angels desire to look into.’ 1 Peter 1:12. . . .
”Jokainen muinaisista profeetoista puhui vähemmän omaa aikaansa kuin meidän aikaamme varten, niin että heidän profetoimisensa on voimassa meitä varten. ’Mutta tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailman aikojen loppukausi on tullut.’ 1 Korinttolaiskirje 10:11. ’Eivät he palvelleet itseään, vaan meitä niissä asioissa, jotka nyt ovat teille ilmoitetut niiden kautta, jotka Pyhässä Hengessä, taivaasta lähetetyssä, ovat teille evankeliumia julistaneet; näitä asioita enkelitkin halajavat katsella.’ 1 Pietarin kirje 1:12....”
“The Bible has accumulated and bound up together its treasures for this last generation. All the great events and solemn transactions of Old Testament history have been, and are, repeating themselves in the church in these last days.” Selected Messages, book 3, 338, 339.
”Raamattu on koonnut ja sitonut yhteen aarteensa tätä viimeistä sukupolvea varten. Kaikki Vanhan testamentin historian suuret tapahtumat ja juhlalliset toimitukset ovat toistuneet ja toistuvat seurakunnassa näinä viimeisinä päivinä.” Selected Messages, kirja 3, 338, 339.
The message of the latter rain, according to Isaiah, is a message, for he identifies that the wicked will refuse to hear it, and he describes that message as “line upon line”.
Jesajan mukaan myöhäissateen sanoma on sanoma, sillä hän osoittaa, että jumalattomat kieltäytyvät kuulemasta sitä, ja hän kuvaa tuota sanomaa sanoin ”käsky käskyn päälle”.
Whom shall he teach knowledge? and whom shall he make to understand doctrine? them that are weaned from the milk, and drawn from the breasts. For precept must be upon precept, precept upon precept; line upon line, line upon line; here a little, and there a little: For with stammering lips and another tongue will he speak to this people. To whom he said, This is the rest wherewith ye may cause the weary to rest; and this is the refreshing: yet they would not hear. But the word of the Lord was unto them precept upon precept, precept upon precept; line upon line, line upon line; here a little, and there a little; that they might go, and fall backward, and be broken, and snared, and taken. Isaiah 28:9–13.
Keitä hän opettaa tuntemaan? ja keille hän saattaa opin ymmärrettäväksi? niillekö, jotka ovat vieroitetut maidosta ja irrotetut rinnoilta? Sillä käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle; läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle; vähän täällä, vähän tuolla: sillä änkyttävin huulin ja vieraalla kielellä hän puhuu tälle kansalle. Jolle hän sanoi: Tämä on lepo, antakaa väsyneen levätä; ja tämä on virvoitus; mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niin Herran sana oli heille käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle; läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle; vähän täällä, vähän tuolla; että he menisivät ja kaatuisivat selälleen, murskautuisivat, joutuisivat paulaan ja tulisivat vangituiksi. Jesaja 28:9–13.
Of the six lines we have just identified, and there are of course others we have not pointed out, one emphasizes 1863, as the end of a progressive test that led to wandering in the wilderness. Two emphasize a former covenant people being passed by and replaced by a new chosen people. One marks a curse for rebuilding something that was intended to be left destroyed and abandoned under God’s curse as it was, and another marks a curse for returning where you were forbidden to go. Two provide examples of counterfeits of the two tables of the Ten Commandments, that represented Habakkuk’s two tables.
Niistä kuudesta linjasta, jotka olemme juuri tunnistaneet — ja on tietenkin muitakin, joita emme ole tuoneet esiin — yksi korostaa vuotta 1863 asteittaisen koetuksen päätepisteenä, joka johti erämaavaellukseen. Kaksi korostaa sitä, että entinen liittokansa sivuutetaan ja korvataan uudella valitulla kansalla. Yksi osoittaa kirouksen siitä, että rakennetaan uudelleen jotakin, minkä oli tarkoitus jäädä hävitettynä ja hylättynä Jumalan kirouksen alaisena sellaisena kuin se oli, ja toinen osoittaa kirouksen siitä, että palataan sinne, minne oli kielletty menemästä. Kaksi esittää esimerkkejä kymmenen käskyn kahden taulun väärennöksistä, jotka edustivat Habakukin kahta taulua.
The golden calves of Aaron and Jeroboam represent a counterfeit image of jealousy, that represented the counterfeit 1863 chart. When brought together, the two witnesses of Aaron and Jeroboam teach that Habakkuk’s two tables represent one table, the very same way the two tables of the Ten Commandments represent one law of God. Together they become one symbol, that is made up of two when they are brought together. The same prophetic dynamics of the two tables of the law of God exist in Habakkuk’s two tables, and together Aaron and Jeroboam’s counterfeits address that prophetic phenomenon.
Aaronin ja Jerobeamin kultaiset vasikat edustavat väärennettyä mustasukkaisuuden kuvaa, joka edusti väärennettyä vuoden 1863 karttaa. Kun nämä tuodaan yhteen, Aaronin ja Jerobeamin kaksi todistajaa opettavat, että Habakukin kaksi taulua edustavat yhtä taulua, aivan samoin kuin kymmenen käskyn kaksi taulua edustavat yhtä Jumalan lakia. Yhdessä niistä tulee yksi symboli, joka muodostuu kahdesta, kun ne tuodaan yhteen. Jumalan lain kahden taulun samat profeetalliset dynamiikat ovat olemassa Habakukin kahdessa taulussa, ja yhdessä Aaronin ja Jerobeamin väärennökset käsittelevät tuota profeetallista ilmiötä.
The first generation of Adventism has been typified by the image of jealousy in Ezekiel chapter eight. The vision that begins on the fifth day, of the sixth month in the sixth year in chapter eight of Ezekiel, continues into chapter nine, where the sealing of the one hundred and forty-four thousand is represented. When addressing the illustration of the sealing of chapter nine, Sister White includes the attribute of God’s character that identifies that it is in the third and fourth generation where God judges those who are disobedient. She therefore incorporates the truth associated directly with the second commandment, which is the commandment that forbids the worship of idols, as were Aaron’s and Jeroboam’s golden calves.
Adventismin ensimmäistä sukupolvea on esikuvattu Hesekielin kahdeksannen luvun mustasukkaisuuden kuvalla. Näky, joka alkaa viidennen päivän, kuudennen kuun ja kuudennen vuoden aikana Hesekielin kahdeksannessa luvussa, jatkuu yhdeksänteen lukuun, jossa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöiminen esitetään. Käsitellessään yhdeksännen luvun sinetöimisen kuvausta sisar White sisällyttää siihen Jumalan luonteen ominaisuuden, joka osoittaa, että kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa Jumala tuomitsee ne, jotka ovat tottelemattomia. Näin ollen hän liittää siihen totuuden, joka liittyy suoraan toiseen käskyyn, siihen käskyyn, joka kieltää epäjumalien palvomisen, kuten Aaronin ja Jerobeamin kultaisten vasikoiden.
“‘And he called to the man clothed with linen, which had the writer’s inkhorn by his side; and the Lord said unto him, Go through the midst of the city, through the midst of Jerusalem, and set a mark upon the foreheads of the men that sigh and that cry for all the abominations that be done in the midst thereof. And to the others he said in mine hearing, Go ye after him through the city, and smite: let not your eye spare, neither have ye pity: slay utterly old and young, both maids, and little children, and women: but come not near any man upon whom is the mark; and begin at My sanctuary. Then they began at the ancient men which were before the house.’
“‘Ja hän huusi pellavavaatteiseen puetulle miehelle, jonka kupeella oli kirjurin mustesarvi; ja Herra sanoi hänelle: Kulje halki kaupungin, halki Jerusalemin, ja merkitse niiden miesten otsat, jotka huokaavat ja valittavat kaikkien niiden kauhistusten tähden, joita sen keskellä tehdään. Ja muille hän sanoi minun kuulteni: Kulkekaa hänen jäljessään kaupungin läpi ja surmatkaa; älköön silmänne säälikö, älkääkä armahtako: tappakaa perin pohjin vanhat ja nuoret, sekä neitsyet, pienet lapset ja naiset; mutta älkää lähestykö ainoatakaan miestä, jossa on merkki; ja alkakaa Minun pyhäköstäni. Silloin he alkoivat niistä vanhimmista miehistä, jotka olivat temppelin edessä.’”
“Jesus is about to leave the mercy seat of the heavenly sanctuary to put on garments of vengeance and pour out His wrath in judgments upon those who have not responded to the light God has given them. ‘Because sentence against an evil work is not executed speedily, therefore the heart of the sons of men is fully set in them to do evil.’ Instead of being softened by the patience and long forbearance that the Lord has exercised toward them, those who fear not God and love not the truth strengthen their hearts in their evil course. But there are limits even to the forbearance of God, and many are exceeding these boundaries. They have overrun the limits of grace, and therefore God must interfere and vindicate His own honor.
”Jeesus on aikeissa jättää taivaallisen pyhäkön armoistuimen pukeutuakseen koston vaatteisiin ja vuodattaakseen vihansa tuomioina niiden päälle, jotka eivät ole vastanneet siihen valoon, jonka Jumala on heille antanut. ’Koska pahaa tekoa vastaan annettavaa tuomiota ei panna täytäntöön pian, sen tähden ihmislasten sydän on heissä täysin altis tekemään pahaa.’ Sen sijaan että he pehmenisivät sen kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden vaikutuksesta, jota Herra on heitä kohtaan osoittanut, ne, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä rakasta totuutta, paaduttavat sydämensä pahalla tiellään. Mutta Jumalankin pitkämielisyydellä on rajansa, ja monet ovat ylittämässä nämä rajat. He ovat menneet armon rajojen yli, ja siksi Jumalan täytyy puuttua asiaan ja saattaa oma kunniansa oikeuteensa.
“Of the Amorites the Lord said: ‘In the fourth generation they shall come hither again: for the iniquity of the Amorites is not yet full.’ Although this nation was conspicuous because of its idolatry and corruption, it had not yet filled up the cup of its iniquity, and God would not give command for its utter destruction. The people were to see the divine power manifested in a marked manner, that they might be left without excuse. The compassionate Creator was willing to bear with their iniquity until the fourth generation. Then, if no change was seen for the better, His judgments were to fall upon them.
Herra sanoi amorilaisista: ”Neljännessä polvessa he palaavat tänne, sillä amorilaisten synnin mitta ei ole vielä täysi.” Vaikka tämä kansa oli silmiinpistävä epäjumalanpalveluksensa ja turmeltuneisuutensa vuoksi, se ei ollut vielä täyttänyt syntiensä maljaa, eikä Jumala antanut käskyä sen täydelliseen hävittämiseen. Kansan tuli nähdä jumalallinen voima erityisen ilmeisellä tavalla ilmoitettuna, jotta se jäisi ilman puolustusta. Laupias Luoja oli valmis kärsivällisesti sietämään heidän pahuuttaan neljänteen polveen asti. Sitten, jos muutosta parempaan ei nähtäisi, Hänen tuomionsa kohtaisivat heitä.
“With unerring accuracy the Infinite One still keeps an account with all nations. While His mercy is tendered with calls to repentance, this account will remain open; but when the figures reach a certain amount which God has fixed, the ministry of His wrath commences. The account is closed. Divine patience ceases. There is no more pleading of mercy in their behalf.
"Erehtymättömällä tarkkuudella Ääretön yhä pitää tiliä kaikkien kansojen kanssa. Niin kauan kuin Hänen armonsa tarjotaan parannukseen kutsuvin kehotuksin, tämä tili pysyy avoinna; mutta kun luvut saavuttavat tietyn määrän, jonka Jumala on määrännyt, Hänen vihansa toimeenpano alkaa. Tili suljetaan. Jumalallinen kärsivällisyys lakkaa. Heidän puolestaan ei enää vedota armon puolesta."
“The prophet, looking down the ages, had this time presented before his vision. The nations of this age have been the recipients of unprecedented mercies. The choicest of heaven’s blessings have been given them, but increased pride, covetousness, idolatry, contempt of God, and base ingratitude are written against them. They are fast closing up their account with God.
”Profeetta näki aikojen halki katsellessaan tämän ajan avautuvan eteensä näyssä. Tämän aikakauden kansat ovat saaneet osakseen ennennäkemättömiä armolahjoja. Heille on annettu taivaan siunauksista valituimmat, mutta heitä vastaan on kirjoitettu lisääntynyt ylpeys, ahneus, epäjumalanpalvelus, Jumalan halveksunta ja alhainen kiittämättömyys. He ovat nopeasti päättämässä tiliään Jumalan kanssa.
“But that which causes me to tremble is the fact that those who have had the greatest light and privileges have become contaminated by the prevailing iniquity. Influenced by the unrighteous around them, many, even of those who profess the truth, have grown cold and are borne down by the strong current of evil. The universal scorn thrown upon true piety and holiness leads those who do not connect closely with God to lose their reverence for His law. If they were following the light and obeying the truth from the heart, this holy law would seem even more precious to them when thus despised and set aside. As the disrespect for God’s law becomes more manifest, the line of demarcation between its observers and the world becomes more distinct. Love for the divine precepts increases with one class according as contempt for them increases with another class.
”Mutta se, mikä saa minut vapisemaan, on se tosiasia, että ne, joilla on ollut suurin valo ja suurimmat etuoikeudet, ovat saastuneet vallitsevasta vääryydestä. Ympärillään olevien jumalattomien vaikutuksesta monet, vieläpä monet niistäkin, jotka tunnustavat totuuden, ovat kylmenneet ja joutuneet pahan väkevän virran vietäviksi. Todelliseen hurskauteen ja pyhyyteen kohdistuva yleinen halveksunta johtaa ne, jotka eivät liity läheisesti Jumalaan, menettämään kunnioituksensa Hänen lakiaan kohtaan. Jos he seuraisivat valoa ja olisivat sydämestään kuuliaisia totuudelle, tämä pyhä laki näyttäisi heistä sitäkin kalliimmalta silloin, kun sitä näin halveksitaan ja syrjäytetään. Kun Jumalan lain halveksunta käy yhä ilmeisemmäksi, sen noudattajien ja maailman välinen raja tulee yhä selvemmäksi. Rakkaus jumalallisia käskyjä kohtaan kasvaa yhdessä ryhmässä samassa määrin kuin niiden halveksunta kasvaa toisessa ryhmässä.
“The crisis is fast approaching. The rapidly swelling figures show that the time for God’s visitation has about come. Although loath to punish, nevertheless He will punish, and that speedily. Those who walk in the light will see signs of the approaching peril; but they are not to sit in quiet, unconcerned expectancy of the ruin, comforting themselves with the belief that God will shelter His people in the day of visitation. Far from it. They should realize that it is their duty to labor diligently to save others, looking with strong faith to God for help. ‘The effectual fervent prayer of a righteous man availeth much.’
”Kriisi lähestyy nopeasti. Nopeasti kasvavat luvut osoittavat, että Jumalan tutkistuksen aika on melkein tullut. Vaikka Hän ei halua rangaista, Hän kuitenkin rankaisee, ja sen nopeasti. Ne, jotka vaeltavat valossa, näkevät lähestyvän vaaran merkit; mutta heidän ei tule istua hiljaa välinpitämättömässä odotuksessa tuhon varalta lohduttaen itseään sillä uskolla, että Jumala suojaa kansaansa tutkistuksen päivänä. Kaukana siitä. Heidän tulisi ymmärtää, että heidän velvollisuutensa on työskennellä ahkerasti pelastaakseen muita, katsoen vahvassa uskossa Jumalaan avun saamiseksi. ”Vanhurskaan harras rukous voi paljon.”
“The leaven of godliness has not entirely lost its power. At the time when the danger and depression of the church are greatest, the little company who are standing in the light will be sighing and crying for the abominations that are done in the land. But more especially will their prayers arise in behalf of the church because its members are doing after the manner of the world.
“Jumalallisuuden hapatus ei ole kokonaan menettänyt voimaansa. Aikana, jolloin seurakunnan vaara ja ahdinko ovat suurimmillaan, se pieni joukko, joka seisoo valossa, huokaa ja valittaa maassa tehtävien kauhistusten tähden. Mutta erityisesti heidän rukouksensa kohoavat seurakunnan puolesta, koska sen jäsenet elävät maailman tavan mukaan.
“The earnest prayers of this faithful few will not be in vain. When the Lord comes forth as an avenger, He will also come as a protector of all those who have preserved the faith in its purity and kept themselves unspotted from the world. It is at this time that God has promised to avenge His own elect which cry day and night unto Him, though He bear long with them.
Tämän uskollisen harvalukuisen joukon hartaasti esittämät rukoukset eivät ole turhia. Kun Herra käy esiin kostajana, Hän tulee myös kaikkien niiden suojelijana, jotka ovat säilyttäneet uskon sen puhtaudessa ja varjelleet itsensä maailman tahraamattomina. Juuri tällöin Jumala on luvannut hankkia oikeuden omille valituilleen, jotka huutavat Häntä avuksi päivin ja öin, vaikka Hän viivyttelee heidän tähtensä.
“The command is: ‘Go through the midst of the city, through the midst of Jerusalem, and set a mark upon the foreheads of the men that sigh and that cry for all the abominations that be done in the midst thereof.’ These sighing, crying ones had been holding forth the words of life; they had reproved, counseled, and entreated. Some who had been dishonoring God repented and humbled their hearts before Him. But the glory of the Lord had departed from Israel; although many still continued the forms of religion, His power and presence were lacking.” Testimonies, volume 5, 207–210.
Käsky kuuluu: ”Kulje kaupungin keskeltä, Jerusalemin keskeltä, ja merkitse niiden miesten otsat, jotka huokaavat ja vaikeroivat kaikkien niiden kauhistusten tähden, joita sen keskellä tehdään.” Nämä huokaavat, vaikeroivat olivat pitäneet esillä elämän sanoja; he olivat nuhdelleet, neuvoneet ja vedonneet. Jotkut niistä, jotka olivat häpäisseet Jumalaa, tekivät parannuksen ja nöyrsivät sydämensä Hänen edessään. Mutta Herran kirkkaus oli poistunut Israelista; vaikka monet yhä jatkoivat uskonnon ulkonaisten muotojen noudattamista, Hänen voimansa ja läsnäolonsa puuttuivat.” Testimonies, osa 5, 207–210.
To rightly divide the vision of the sealing as set forth by Ezekiel, it is essential to understand the four generations of Adventism. Sister White begins the passage we selected by directly referencing Ezekiel chapter nine, and the portion we have selected also ends with a direct reference of Ezekiel chapter nine. In the passage she says of Ezekiel, “The prophet, looking down the ages, had this time presented before his vision.” Ezekiel saw the circumstances that are occurring during the sealing of the one hundred and forty-four thousand.
Jotta Hesekielin esittämä sinetöimistä koskeva näky voitaisiin oikein jakaa, on välttämätöntä ymmärtää adventismin neljä sukupolvea. Sisaru White aloittaa valitsemamme katkelman viittaamalla suoraan Hesekielin yhdeksänteen lukuun, ja myös valitsemamme osuus päättyy suoraan viittaukseen Hesekielin yhdeksänteen lukuun. Katkelmassa hän sanoo Hesekielistä: ”Profeetta, katsellen aikakausien halki, näki tämän ajan esitettynä näkynsä edessä.” Hesekiel näki ne olosuhteet, jotka vallitsevat sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana.
In the previous article we identified with three specific passages from the Spirit of Prophecy that Isaiah’s “drunkards of Ephraim,” who in this passage are identified as the “ancient men,” and who in both passages represent the leadership of Jerusalem (Adventism), cannot see that there is to be a mighty manifestation of the power of God as in former years. In this passage the very manifestation of God’s power that they refuse to see will occur as part of the divine judgment which is brought upon them, for it is stated that, “the people were to see the divine power manifested in a marked manner, that they might be left without excuse.”
Edellisessä artikkelissa osoitimme Hengen profetian kolmella erityisellä kohdalla, että Jesajan ”Efraimin juopot”, jotka tässä kohdassa samastetaan ”vanhoihin miehiin” ja jotka molemmissa kohdissa edustavat Jerusalemin (adventismin) johtoa, eivät kykene näkemään, että Jumalan voiman mahtava ilmeneminen on vielä tapahtuva niin kuin entisinä vuosina. Tässä kohdassa juuri se Jumalan voiman ilmeneminen, jota he kieltäytyvät näkemästä, tapahtuu osana heitä kohtaavaa jumalallista tuomiota, sillä sanotaan, että ”kansan tuli nähdä jumalallinen voima silmiinpistävällä tavalla ilmenevänä, jotta he jäisivät ilman puolustusta.”
Laodicean Adventism refuses to see the manifestation of the latter rain that began sprinkling on September 11, 2001, but they will see the climax of that rainfall when the message of the Midnight Cry is repeated in the last days. That message is Islam of the third Woe. Did not the leadership of ancient Israel, who had just crucified their Messiah watch as the Holy Spirit was poured out at Pentecost?
Laodikealainen adventismi kieltäytyy näkemästä myöhäissateen ilmenemistä, joka alkoi tihkua 11. syyskuuta 2001, mutta he tulevat näkemään tuon sateen huipentuman, kun Keskiyön huudon sanoma toistetaan viimeisinä päivinä. Tuo sanoma on kolmannen voi-huudon islam. Eikö muinaisen Israelin johto, joka oli juuri ristiinnaulinnut Messiaansa, nähnyt Pyhän Hengen vuodatettavan helluntaina?
The passage is identifying the church, which by context is represented by Ezekiel as Jerusalem, and the members within the church (Jerusalem), are contrasted by a “little company,” who are also identified as those “that walk in the light,” and are the “faithful few.” The Bible teaches that “many” are called, but “few” are chosen. The subject of the passage includes the wrath of God that is brought upon His people. The people have brought their judgment upon themselves, but God is specific in emphasizing that it is His angels that accomplish the work of destruction. God never lies, and He has promised that it is He that visits the iniquity of men unto the third and fourth generation. To attribute the execution of judgment to any other than God is to deny His character, and suggest He is a liar.
Katkelmassa osoitetaan seurakunta, jota asiayhteyden perusteella Hesekiel kuvaa Jerusalemina, ja seurakunnan (Jerusalemin) jäseniä verrataan ”pieneen joukkoon”, joka niin ikään tunnistetaan niiksi, ”jotka vaeltavat valossa”, ja joka on ”uskollinen harvalukuinen joukko”. Raamattu opettaa, että ”monet” ovat kutsutut, mutta ”harvat” valitut. Katkelman aihepiiriin kuuluu Jumalan viha, joka kohtaa Hänen kansaansa. Kansa on tuonut tuomionsa oman päänsä päälle, mutta Jumala painottaa nimenomaisesti, että Hänen enkelinsä suorittavat hävitystyön. Jumala ei koskaan valehtele, ja Hän on luvannut, että juuri Hän kostaa ihmisten pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen. Osoittaa tuomion toimeenpano kenellekään muulle kuin Jumalalle merkitsee Hänen luonteensa kieltämistä ja vihjaa, että Hän on valehtelija.
The passage identifies that when the destroying angels of Ezekiel begin to go through Jerusalem, that it is then that, “the ministry of His wrath commences.” God’s wrath begins with Jerusalem, which is his church, which is Laodicean Adventism.
Kohta osoittaa, että silloin kun Hesekielin tuhoavat enkelit alkavat kulkea Jerusalemin halki, juuri silloin ”Hänen vihansa palvelutyö alkaa.” Jumalan viha alkaa Jerusalemista, joka on hänen seurakuntansa, joka on laodikealaista adventismia.
For the time is come that judgment must begin at the house of God: and if it first begin at us, what shall the end be of them that obey not the gospel of God? 1 Peter 4:17.
Sillä aika on tullut, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta; ja jos se alkaa ensin meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan evankeliumille? 1. Piet. 4:17.
God’s wrath is accomplished by God’s angels, and when their work begins, they are commanded to “smite,” all and to “let not your eye spare, neither have ye pity: slay utterly old and young, both maids, and little children, and women: but come not near any man upon whom is the mark; and begin at My sanctuary.” The wrath of God is carried out by holy angels, and the point we are wishing to identify here is that the commencement of God’s ministry of wrath is accomplished in the fourth generation.
Jumalan viha pannaan täytäntöön Jumalan enkelien kautta, ja kun heidän työnsä alkaa, heille annetaan käsky ”lyödä”, kaikkia, eikä ”silmänne säästäkö, älkääkä armahtako: surmatkaa perin pohjin vanhat ja nuoret, sekä neidot, pienet lapset ja naiset; mutta älkää lähestykö ainoatakaan miestä, jossa on merkki; ja alkakaa Minun pyhäköstäni.” Jumalan viha toimeenpannaan pyhien enkelien kautta, ja se kohta, jonka tahdomme tässä osoittaa, on se, että Jumalan vihan palveluksen alkaminen toteutuu neljännessä sukupolvessa.
We will continue this study in the next article.
Jatkamme tätä tutkistelua seuraavassa artikkelissa.
And it shall come to pass in the day of the Lord’s sacrifice, that I will punish the princes, and the king’s children, and all such as are clothed with strange apparel. In the same day also will I punish all those that leap on the threshold, which fill their masters’ houses with violence and deceit. And it shall come to pass in that day, saith the Lord, that there shall be the noise of a cry from the fish gate, and an howling from the second, and a great crashing from the hills. Howl, ye inhabitants of Maktesh, for all the merchant people are cut down; all they that bear silver are cut off. And it shall come to pass at that time, that I will search Jerusalem with candles, and punish the men that are settled on their lees: that say in their heart, The Lord will not do good, neither will he do evil. Zephaniah 1:8–12.
Ja on tapahtuva Herran teurasuhrin päivänä, että minä rankaisen ruhtinaita ja kuninkaan poikia ja kaikkia, jotka ovat pukeutuneet muukalaiseen pukuun. Sinä samana päivänä minä rankaisen myös kaikkia niitä, jotka hyppäävät kynnyksen yli, jotka täyttävät herrainsa huoneet väkivallalla ja petoksella. Ja on tapahtuva sinä päivänä, sanoo Herra, että Kalaportilta kuuluu huudon ääni ja toisesta kaupunginosasta valitus ja kukkuloilta suuri ryske. Valittakaa, te Makteshin asukkaat, sillä kaikki kauppaväki on hävitetty; kaikki hopeankantajat on tuhottu. Ja on tapahtuva siihen aikaan, että minä tutkin Jerusalemin lampuin ja rankaisen niitä miehiä, jotka makaavat sakkansa päällä, jotka sanovat sydämessään: Herra ei tee hyvää eikä pahaa. Sefanja 1:8–12.