Ezekiel chapter eight, sets forth four increasing abominations which represent the four generations of Laodicean Adventism. The rebellion of 1863, produced a counterfeit to the two tables of Habakkuk, just as Aaron had produced an counterfeit image of jealousy, with his golden calf at the very time God was delivering the two tables of the Ten Commandments to Moses. Once Laodicean Adventism had begun the work of removing the foundational truths, as represented in William Miller’s dream, the leadership of the first generation began to reject the authority of the Bible, and then the Spirit of Prophecy. The rebellion had grown to a point where Kellogg’s spiritualism (pantheism), arrived into their history just prior to 1888.
Hesekielin luvussa kahdeksan esitetään neljä lisääntyvää kauhistusta, jotka edustavat Laodikean adventismin neljää sukupolvea. Vuoden 1863 kapina synnytti Habakukin kahdelle taululle väärennöksen, aivan kuten Aaron oli valmistanut väärennetyn mustasukkaisuuden kuvan kultaisella vasikallaan juuri silloin, kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyn kaksi taulua. Kun Laodikean adventismi oli William Millerin unessa kuvatulla tavalla alkanut poistaa perustavia totuuksia, ensimmäisen sukupolven johto alkoi hylätä Raamatun arvovallan ja sitten Profetian Hengen. Kapina oli kasvanut siihen pisteeseen, että Kelloggin spiritualismi (panteismi) tuli heidän historiaansa juuri ennen vuotta 1888.
At the rebellion of 1888, the spiritualism represented by Ezekiel’s chambers of imagery reached a point where the messengers of Minneapolis, and the prophetess and even the Holy Spirit were rejected.
Vuoden 1888 kapinan aikana Hesekielin kuvakammioiden edustama spiritualismi saavutti pisteen, jossa Minneapolisin sanansaattajat, naisprofeetta ja jopa Pyhä Henki torjuttiin.
“We have seen in our experience that when the Lord sends rays of light from the open door of the sanctuary to His people, Satan stirs up the minds of many. But the end is not yet. There will be those who will resist the light and crowd down those whom God has made His channels to communicate light. Spiritual things are not spiritually discerned. The watchmen have not kept pace with the opening providence of God, and the real heaven-sent message and messengers are scorned.
”Olemme kokemuksessamme nähneet, että kun Herra lähettää valonsäteitä pyhäkön avoimesta ovesta kansalleen, Saatana kuohuttaa monien mieliä. Mutta loppu ei ole vielä. On oleva niitä, jotka vastustavat valoa ja painavat alas ne, jotka Jumala on tehnyt kanavikseen valon välittämiseksi. Hengellisiä asioita ei hengellisesti ymmärretä. Vartijat eivät ole pysyneet Jumalan avautuvan johdatuksen tahdissa, ja todellista, taivaasta lähetettyä sanomaa ja sanansaattajia halveksitaan.
“There will go from this meeting men who claim to know the truth who are gathering about their souls the garments not woven in the loom of heaven. The spirit that they have received here will be carried with them. I tremble for the future of our cause. Those who do not in this place yield to the evidence God has given will war against their brethren whom God is using. They will make it very hard, when opportunities shall come where they can carry forward and onward the same kind of warfare they have hitherto engaged in. These men will have opportunities to be convinced that they have been warring against the Holy Spirit of God. Some will be convinced; others will hold firmly their own spirit. They will not die to self and let the Lord Jesus come into their hearts. They will be more and still more deceived until they cannot discern truth and righteousness. They will, under another spirit, seek to place upon the work a mold that God shall not approve; and they will endeavor to act out the attributes of Satan in assuming control of human minds and thus control the work and cause of God.
Tästä kokouksesta lähtee miehiä, jotka väittävät tuntevansa totuuden, mutta jotka kokoavat sielunsa ympärille vaatteita, joita ei ole kudottu taivaan kangaspuissa. Henki, jonka he ovat täällä vastaanottaneet, kulkee heidän mukanaan. Vavisten ajattelen asiamme tulevaisuutta. Ne, jotka eivät tässä paikassa antaudu sen todistusaineiston vaikutukselle, jonka Jumala on antanut, sotivat niitä veljiään vastaan, joita Jumala käyttää. He tekevät sen hyvin vaikeaksi, kun tulee tilaisuuksia, joissa he voivat viedä eteenpäin ja edelleen samanlaista sotaa, johon he ovat tähän asti ryhtyneet. Näillä miehillä on tilaisuuksia vakuuttua siitä, että he ovat sotineet Jumalan Pyhää Henkeä vastaan. Jotkut vakuuttuvat; toiset pitävät lujasti kiinni omasta hengestään. He eivät kuole itselleen eivätkä anna Herran Jeesuksen tulla sydämeensä. He joutuvat yhä enemmän petetyiksi, kunnes eivät enää kykene erottamaan totuutta ja vanhurskautta. Toisen hengen vallassa he pyrkivät painamaan työn muottiin, jota Jumala ei hyväksy; ja he koettavat toteuttaa Saatanan ominaisuuksia ottaessaan hallintaansa ihmismieliä ja siten hallitessaan Jumalan työtä ja asiaa.
“Had our brethren fasted and prayed and humbled their hearts before God at this meeting, and sat down calmly to investigate the Scriptures together, then God would have been glorified. But the spirit of prejudice that was brought to that meeting closed the door to the richest blessing of God, and those who had this spirit will not be in a favorable position to see light until they repent before God and have some sense of how near they have come to doing despite to the Holy Spirit and having another spirit.” The 1888 Materials, 832.
”Jos veljemme olisivat tässä kokouksessa paastonneet ja rukoilleet sekä nöyrtyneet sydämessään Jumalan edessä ja rauhallisesti asettuneet yhdessä tutkimaan Kirjoituksia, silloin Jumala olisi tullut kirkastetuksi. Mutta se ennakkoluulon henki, joka tuotiin tuohon kokoukseen, sulki oven Jumalan rikkaimmalta siunaukselta, eikä niillä, joilla oli tämä henki, ole suotuisaa asemaa nähdä valoa, ennen kuin he tekevät parannuksen Jumalan edessä ja jossakin määrin käsittävät, kuinka lähelle he ovat tulleet Pyhän Hengen halveksimista ja toisen hengen omaksumista.” The 1888 Materials, 832.
After 1888, Sister White “trembled for the future of” God’s church and work. She saw that the meeting would produce a continued spiritual warfare among the men that were leaders of Laodicean Adventism, and the controversy of “the daily,” is evidence that her predictions were fulfilled upon that very generation. A warfare was then carried on by men who did not “yield to the evidence God had given” to confirm the “heaven sent message and messengers,” and those men made war against “the Holy Spirit of God.” The second generation watched as the publishing house and sanitarium were burnt to the ground by the fires of God’s judgment.
Vuoden 1888 jälkeen sisar White “vapisi Jumalan seurakunnan ja työn tulevaisuuden puolesta”. Hän näki, että kokous synnyttäisi jatkuvan hengellisen sodankäynnin niiden miesten keskuudessa, jotka olivat Laodikean adventismin johtajia, ja kiista “jokapäiväisestä” on todiste siitä, että hänen ennustuksensa täyttyivät juuri tuon sukupolven aikana. Tuolloin käytiin sotaa sellaisten miesten toimesta, jotka eivät “alistuneet siihen todistusaineistoon, jonka Jumala oli antanut” vahvistaakseen “taivaasta lähetetyn sanoman ja sanansaattajat”, ja nuo miehet kävivät sotaa “Jumalan Pyhää Henkeä vastaan”. Toinen sukupolvi katseli, kuinka kustannustalo ja parantola paloivat maan tasalle Jumalan tuomion tulissa.
“Today I received a letter from Elder Daniells regarding the destruction of the Review office by fire. I feel very sad as I consider the great loss to the cause. I know that this must be a very trying time for the brethren in charge of the work and for the employees of the office. I am afflicted with all who are afflicted. But I was not surprised by the sad news, for in the visions of the night I have seen an angel standing with a sword as of fire stretched over Battle Creek. Once, in the daytime, while my pen was in my hand, I lost consciousness, and it seemed as if this sword of flame were turning first in one direction and then in another. Disaster seemed to follow disaster because God was dishonored by the devising of men to exalt and glorify themselves.
”Tänään sain vanhin Daniellsilta kirjeen Review’n toimiston tuhoutumisesta tulipalossa. Tunnen suurta murhetta ajatellessani asian suuresta tappiosta. Tiedän, että tämän täytyy olla hyvin koetteleva aika niille veljille, jotka johtavat työtä, sekä toimiston työntekijöille. Minä kärsin kaikkien niiden kanssa, jotka kärsivät. Mutta surullinen uutinen ei yllättänyt minua, sillä yön näyissä olen nähnyt enkelin seisovan miekka, ikään kuin tulinen, ojennettuna Battle Creekin ylle. Kerran päivällä, kun kynä oli kädessäni, menetin tajuntani, ja näytti siltä kuin tämä liekehtivä miekka olisi kääntynyt ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Onnettomuus näytti seuraavan onnettomuutta, koska Jumalaa häpäistiin ihmisten keksinnöillä korottaa ja kirkastaa itseään.”
“This morning I was drawn out in earnest prayer that the Lord would lead all who are connected with the Review and Herald office to make diligent search, that they may see wherein they have disregarded the many messages God has given.
“Tänä aamuna minut johdatettiin hartaaseen rukoukseen, että Herra ohjaisi kaikkia niitä, jotka ovat yhteydessä Review and Herald -toimistoon, tutkimaan uutterasti, jotta he näkisivät, missä kohdin he ovat jättäneet huomiotta ne monet sanomat, jotka Jumala on antanut.
“Sometime ago the brethren at the Review office asked my counsel about the erection of another building. I then said that if those who were in favor of adding another building to the Review and Herald office had the future mapped out before them, if they could see what would be in Battle Creek, they would have no question about putting up another building there. God said: ‘My word has been despised; and I will turn and overturn.’
”Jokin aika sitten Review-toimiston veljet pyysivät neuvoani erään toisen rakennuksen pystyttämisestä. Sanoin silloin, että jos niillä, jotka kannattivat uuden rakennuksen lisäämistä Review and Herald -toimiston yhteyteen, olisi tulevaisuus avattuna edessään, jos he voisivat nähdä, mitä Battle Creekissä tulisi olemaan, he eivät lainkaan asettaisi kysymykseksi toisen rakennuksen pystyttämistä sinne. Jumala sanoi: ’Minun sanaani on halveksittu; ja minä käännän ja kumoan.’”
“At the General Conference, held in Battle Creek in 1901, the Lord gave His people evidence that He was calling for reformation. Minds were convicted, and hearts were touched; but thorough work was not done. If stubborn hearts had then broken in penitence before God, there would have been seen one of the greatest manifestations of the power of God that has ever been seen. But God was not honored. The testimonies of His Spirit were not heeded. Men did not separate from the practices that were in decided opposition to the principles of truth and righteousness, which should ever be maintained in the Lord’s work.
Vuonna 1901 Battle Creekissä pidetyssä yleiskokouksessa Herra antoi kansalleen todisteen siitä, että Hän kutsui uudistukseen. Mieliä vakuutettiin, ja sydämiä kosketettiin; mutta perusteellista työtä ei tehty. Jos itsepäiset sydämet olisivat silloin murtuneet katumuksessa Jumalan edessä, olisi nähty yksi suurimmista Jumalan voiman ilmauksista, mitä koskaan on nähty. Mutta Jumalaa ei kunnioitettu. Hänen Henkensä todistuksia ei otettu varteen. Ihmiset eivät luopuneet niistä menettelytavoista, jotka olivat selvässä ristiriidassa totuuden ja vanhurskauden periaatteiden kanssa, joita Herran työssä tulee aina ylläpitää.
“The messages to the church of Ephesus and to the church in Sardis have been often repeated to me by the One who gives me instruction for His people. ‘Unto the angel of the church of Ephesus write; These things saith He that holdeth the seven stars in His right hand, who walketh in the midst of the seven golden candlesticks; I know thy works, and the labor, and thy patience, and how thou canst not bear them which are evil: and thou hast tried them which say they are apostles, and are not, and hast found them liars: and hast borne, and hast patience, and for My name’s sake hast labored, and hast not fainted. Nevertheless I have somewhat against thee, because thou hast left thy first love. Remember therefore from whence thou art fallen, and repent, and do the first works; or else I will come unto thee quickly, and will remove thy candlestick out of his place, except thou repent.’ Revelation 2:1–5.
”Sanomat Efeson seurakunnalle ja Sardeen seurakunnalle on usein toistettu minulle Hänen toimestaan, joka antaa minulle opetusta kansaansa varten. ’Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, joka vaeltaa niiden seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi sietää pahoja; ja olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi; ja sinä olet kestänyt, ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja minun nimeni tähden olet tehnyt työtä etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta ellet, niin minä tulen sinun tykösi pian ja siirrän kynttilänjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.’ Ilmestys 2:1–5.”
“‘And unto the angel of the church in Sardis write; These things saith He that hath the seven Spirits of God, and the seven stars; I know thy works, that thou hast a name that thou livest, and art dead. Be watchful, and strengthen the things which remain, that are ready to die: for I have not found thy works perfect before God. Remember therefore how thou hast received and heard, and hold fast, and repent. If therefore thou shalt not watch, I will come on thee as a thief, and thou shalt not know what hour I will come upon thee.’ Revelation 3:1–3.
”Ja Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän Henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi; sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Valvo ja vahvista jäljellä olevia, niitä, jotka ovat kuolemaisillaan, sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, kuinka olet ottanut vastaan ja kuullut, pidä siitä lujasti kiinni ja tee parannus. Jos et siis valvo, minä tulen sinun päällesi niin kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä tulen sinun päällesi.” Ilmestys 3:1–3.
“We are seeing the fulfillment of these warnings. Never have scriptures been more strictly fulfilled than these have been.
„Näemme näiden varoitusten täyttymyksen. Koskaan eivät kirjoitukset ole täyttyneet täsmällisemmin kuin nämä.”
“Men may erect the most carefully constructed, fireproof buildings, but one touch of God’s hand, one spark from heaven, will sweep away every refuge.
Ihmiset saattavat pystyttää huolellisimmin rakennetut, palonkestävät rakennukset, mutta yksi Jumalan käden kosketus, yksi kipinä taivaasta, pyyhkäisee pois jokaisen turvapaikan.
“It has been asked if I have any advice to give. I have already given the advice that God has given me, hoping to prevent the falling of the fiery sword that was hanging over Battle Creek. Now that which I dreaded has come—the news of the burning of the Review and Herald building. When this news came, I felt no surprise, and I had no words to speak. What I have had to say from time to time in warnings has had no effect except to harden those who heard, and now I can only say: I am so sorry, so very sorry, that it was necessary for this stroke to come. Light enough has been given. If it were acted upon, further light would not be needed.” Testimonies, volume 8, 97–99.
”Minulta on kysytty, onko minulla annettavana mitään neuvoa. Olen jo antanut sen neuvon, jonka Jumala on minulle antanut, toivoen estäväni tulisen miekan lankeamisen, joka riippui Battle Creekin yllä. Nyt se, mitä pelkäsin, on tapahtunut — uutinen Review and Herald -rakennuksen palamisesta. Kun tämä uutinen tuli, en tuntenut hämmästystä, eikä minulla ollut sanoja puhuttavaksi. Se, mitä minun on aika ajoin ollut sanottava varoituksina, ei ole vaikuttanut muuten kuin paaduttaen niitä, jotka kuulivat, ja nyt voin vain sanoa: Olen niin murheellinen, niin perin murheellinen siitä, että tämän iskun oli välttämätöntä tulla. Valoa on annettu kylliksi. Jos sen mukaan olisi toimittu, lisävaloa ei olisi tarvittu.” Testimonies, 8. osa, 97–99.
The second generation of Adventism was not a victory, and in fulfillment of Ezekiel chapter eight, the rebellion only continued to escalate.
Adventismin toinen sukupolvi ei ollut voitto, ja Hesekielin kahdeksannen luvun täyttymyksenä kapina ainoastaan jatkoi kärjistymistään.
“By written messages and by fire the Lord has declared that he wants his people to move out of Battle Creek. May God help us to hear his voice. Does it mean nothing to us that our two great institutions in Battle Creek were swept away by fire? You may say, ‘But the new Sanitarium has many patients.’ Yes; but if there were many thousand patients there, this would be no argument in favor of our people building homes in Battle Creek, and settling there.
”Kirjoitetuin sanomin ja tulen kautta Herra on ilmoittanut, että hän tahtoo kansansa lähtevän pois Battle Creekistä. Jumala auttakoon meitä kuulemaan hänen äänensä. Eikö se merkitse meille mitään, että kaksi suurta laitostamme Battle Creekissä pyyhkäistiin pois tulessa? Te saatatte sanoa: ’Mutta uudessa parantolassa on paljon potilaita.’ Kyllä; mutta vaikka siellä olisi monia tuhansia potilaita, tämä ei olisi mikään peruste sille, että meidän kansamme rakentaisi koteja Battle Creekiin ja asettuisi sinne.”
“Temptations are increasing. Men are rejecting the light that God has sent in the Testimonies of his Spirit, and they are choosing their own devising and their own plans. Will men continue to separate themselves from God? Must he reveal his displeasure in a still more marked manner than he has already done?” Pamphlets, SpTB06, 45.
”Kiusausten määrä lisääntyy. Ihmiset hylkäävät valon, jonka Jumala on lähettänyt Henkensä Todistuksissa, ja he valitsevat omat keksintönsä ja omat suunnitelmansa. Jatkavatko ihmiset itsensä erottamista Jumalasta? Täytyykö hänen ilmaista tyytymättömyytensä vieläkin selvemmin kuin hän jo on tehnyt?” Pamphlets, SpTB06, 45.
Men were “choosing their own devising’s and their own plans,” as represented by the seventy elders in the chambers of imagery of Ezekiel chapter eight, who proclaimed, “The Lord seeth us not.” The Lord raised up a prophetess and gave her “open visions” for exactly forty years, until 1884. He placed his signature upon this gift, for He gave it and ended it in a city named Portland, and he gave it for forty years. Just prior to the cessation of “open visions” the ancient men began to undermine the authority of the Bible and the Spirit of Prophecy in 1881, and 1882. The “open visions,” then ended in 1884, and in four years the rebellion of Korah, Dathan and Abiram was repeated at the 1888 General Conference.
Ihmiset ”valitsivat omat hankkeensa ja omat suunnitelmansa”, kuten niitä kuvataan Hesekielin kahdeksannen luvun kuvakammioissa olevien seitsemänkymmenen vanhimman kautta, jotka julistivat: ”Herra ei näe meitä.” Herra nosti esiin naisprofeetan ja antoi hänelle ”avoimia näkyjä” täsmälleen neljänkymmenen vuoden ajan, vuoteen 1884 saakka. Hän pani allekirjoituksensa tähän lahjaan, sillä Hän antoi sen ja päätti sen kaupungissa nimeltä Portland, ja Hän antoi sen neljäksikymmeneksi vuodeksi. Välittömästi ennen ”avointen näkyjen” lakkaamista muinaiset miehet alkoivat vuosina 1881 ja 1882 horjuttaa Raamatun ja Profetian Hengen arvovaltaa. ”Avoimet näyt” sitten päättyivät vuonna 1884, ja neljän vuoden kuluttua Koorahin, Daatanin ja Abiramin kapina toistui vuoden 1888 yleiskokouksessa.
The rebellion of 1888, produced an escalation of rebellion that saw God’s direct intervention into the history of Laodicean Adventism as He burnt down the publishing work and the health work. Yet those direct judgments did not deter the rebellion that was under way. In 1919, a Bible Conference took place, where one of the primary rebels of the second generation, William Warren Prescott, the theologian trained in the universities of apostate Protestantism, was the primary leader of pushing the satanic view that claimed “the daily,” represented Christ’s sanctuary work gave a series of presentations.
Vuoden 1888 kapina synnytti kapinan kärjistymisen, jossa Jumala puuttui suoraan laodikealaisen adventismin historiaan polttamalla kustannustyön ja terveystyön. Kuitenkaan nämä suorat tuomiot eivät pidättäneet käynnissä ollutta kapinaa. Vuonna 1919 pidettiin raamatunkonferenssi, jossa toisen sukupolven kapinan eräs pääkapinallisista, luopioprotestantismin yliopistoissa koulutettu teologi William Warren Prescott, oli keskeisin johtaja saatanallisen näkemyksen edistämisessä; tämä näkemys väitti, että ”jokapäiväinen” edusti Kristuksen pyhäkköpalvelusta, ja hän piti sarjan esityksiä.
History identified that at that Bible conference in 1919, Prescott presented a gospel that consisted of removing every tenet of the prophetic message of the Millerites. He even attempted to remove the twenty-three hundred days, but could not pull that off. Yet he presented a gospel that was fully void of the prophetic understandings of the Millerites. His gospel was rejected at the meeting, but still those blind leaders decided to take his series of presentations and construct them into a book titled, The Doctrine of Christ. That book became the symbol of the arrival of the third generation of Laodicean Adventism.
Historia osoittaa, että tuossa vuoden 1919 raamatunkonferenssissa Prescott esitti evankeliumin, joka koostui siitä, että milleriittien profeetallisesta sanomasta poistettiin jokainen oppikohta. Hän yritti jopa poistaa ne kaksituhatta kolmesataa päivää, mutta ei onnistunut siinä. Siitä huolimatta hän esitti evankeliumin, joka oli kokonaan vailla milleriittien profeetallisia ymmärryksiä. Hänen evankeliuminsa hylättiin kokouksessa, mutta silti nuo sokeat johtajat päättivät ottaa hänen esitelmäsarjansa ja muokata niistä kirjan nimeltä The Doctrine of Christ. Tuosta kirjasta tuli Laodikean adventismin kolmannen sukupolven saapumisen symboli.
The book represents another gospel than the Millerite gospel of Habakkuk chapter two, and Paul informs us another gospel is not a gospel at all.
Kirja edustaa toista evankeliumia kuin Habakukin toisen luvun milleriläinen evankeliumi, ja Paavali ilmoittaa meille, ettei toinen evankeliumi ole lainkaan evankeliumi.
I marvel that ye are so soon removed from him that called you into the grace of Christ unto another gospel: Which is not another; but there be some that trouble you, and would pervert the gospel of Christ. But though we, or an angel from heaven, preach any other gospel unto you than that which we have preached unto you, let him be accursed. As we said before, so say I now again, If any man preach any other gospel unto you than that ye have received, let him be accursed. Galatians 1:6–9.
Minä ihmettelen, että te niin pian käännytte pois hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armoon, toisen evankeliumin puoleen; joka ei kuitenkaan ole mikään toinen; mutta on muutamia, jotka teitä hämmentävät ja tahtovat vääristää Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me tai enkeli taivaasta julistaisi teille jotakin muuta evankeliumia kuin sen, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennen olemme sanoneet, niin sanon nyt jälleen: jos joku julistaa teille jotakin muuta evankeliumia kuin sen, minkä olette vastaanottaneet, hän olkoon kirottu. Galatalaiskirje 1:6–9.
The third generation of Adventism is represented by Ezekiel’s third abomination where the women are weeping for Tammuz. Tammuz was a Mesopotamian deity associated with fertility and the cycles of vegetation. Tammuz was sometimes depicted as a shepherd or a young man, linked to the changing seasons and the growth of crops. Tammuz’s death and subsequent resurrection, was tied to the agricultural calendar. According to the mythology, Tammuz would die or disappear during the summer months, which was seen as a representation of the withering of vegetation in the hot, dry season. The weeping for Tammuz was a mourning ritual that involved lamenting the death or disappearance of Tammuz during the summer months, followed by rejoicing at his resurrection, which symbolized the renewal of vegetation and agricultural life.
Adventismin kolmatta sukupolvea edustaa Hesekielin kolmas kauhistus, jossa naiset itkevät Tammusia. Tammus oli mesopotamialainen jumaluus, joka liittyi hedelmällisyyteen ja kasvillisuuden kiertokulkuihin. Tammus kuvattiin toisinaan paimenena tai nuorena miehenä, ja hänet yhdistettiin vuodenaikojen vaihteluun sekä viljelykasvien kasvuun. Tammuksen kuolema ja sitä seurannut ylösnousemus liittyivät maatalouskalenteriin. Mytologian mukaan Tammus kuoli tai katosi kesäkuukausien aikana, minkä katsottiin kuvaavan kasvillisuuden kuihtumista kuuman ja kuivan vuodenajan aikana. Tammuksen itkeminen oli sururituaali, johon kuului Tammuksen kesäkuukausina tapahtuneen kuoleman tai katoamisen valittaminen, mitä seurasi ilo hänen ylösnousemuksestaan, joka symboloi kasvillisuuden ja maatalouselämän uudistumista.
Weeping for Tammuz represents a counterfeit latter rain message, which is what the gospel of W. W. Prescott represented. The removal of the prophetic foundation, which began in the rebellion of 1863, reached a point in 1919, that Laodicean Adventism allowed the false gospel to be established. That false gospel was based fully upon the methodology of apostate Protestantism. Its original architect was W. W. Prescott, and as with William Miller, both men’s gospel was based upon their foundational understanding of “the daily,” in the book of Daniel. Both gospels are represented in the passage of 2 Thessalonians where Miller first discovered that “the daily,” represented paganism. In the passage there is a class represented by Miller, who accept the truth presented by Paul, and another class who do not possess a love of the truth.
Tammuzin tähden itkeminen edustaa väärää myöhäissateen sanomaa, jota W. W. Prescottin evankeliumi edusti. Profeetallisen perustuksen poistaminen, joka alkoi vuoden 1863 kapinassa, saavutti vuonna 1919 sellaisen vaiheen, että laodikealainen adventismi salli väärän evankeliumin vakiintua. Tuo väärä evankeliumi perustui kokonaisuudessaan luopuneen protestantismin metodologiaan. Sen alkuperäinen arkkitehti oli W. W. Prescott, ja kuten William Millerin kohdalla, kummankin miehen evankeliumi perustui heidän perustavanlaatuiseen ymmärrykseensä Danielin kirjan ”jokapäiväisestä”. Molempia evankeliumeja kuvataan 2. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa, jossa Miller ensi kerran havaitsi, että ”jokapäiväinen” edusti pakanuutta. Tuossa kohdassa on yksi Millerin edustama ryhmä, joka vastaanottaa Paavalin esittämän totuuden, ja toinen ryhmä, jolla ei ole rakkautta totuuteen.
One class in the last days, represented by Miller, “recognize” and receive the latter rain, and another class, represented by Prescott, receive strong delusion. The strong delusion they receive is based upon a false gospel, that is no gospel at all, and it identifies a false message of the latter rain. Thus, the third abomination of Ezekiel is the women (churches of Laodicean Adventism), weeping for Tammuz. Their summertime tears (rain), are to produce the fruit of the harvest.
Yksi luokka viimeisinä päivinä, Millerin edustamana, ”tuntee” ja ottaa vastaan myöhäissateen, ja toinen luokka, Prescottin edustamana, ottaa vastaan väkevän eksytyksen. Se väkevä eksytys, jonka he ottavat vastaan, perustuu väärään evankeliumiin, joka ei ole mikään evankeliumi lainkaan, ja se yksilöi myöhäissateen väärän sanoman. Näin ollen Hesekielin kolmas kauhistus ovat naiset (Laodikealaisen adventismin seurakunnat), jotka itkevät Tammusta. Heidän kesäaikaiset kyyneleensä (sade) on määrä tuottaa elonkorjuun hedelmä.
The distinction between two types of latter rain message pervades the Bible and Spirit of Prophecy. The Bible repeatedly identifies that the rain is withheld from a disobedient people.
Kahdenlaisen myöhäissademsanoman välinen ero läpäisee koko Raamatun ja Profetian Hengen. Raamattu osoittaa toistuvasti, että sade pidätetään tottelemattomalta kansalta.
They say, If a man put away his wife, and she go from him, and become another man’s, shall he return unto her again? shall not that land be greatly polluted? but thou hast played the harlot with many lovers; yet return again to me, saith the Lord. Lift up thine eyes unto the high places, and see where thou hast not been lien with. In the ways hast thou sat for them, as the Arabian in the wilderness; and thou hast polluted the land with thy whoredoms and with thy wickedness. Therefore the showers have been withholden, and there hath been no latter rain; and thou hadst a whore’s forehead, thou refusedst to be ashamed. Jeremiah 3:1–3.
He sanovat: Jos mies hylkää vaimonsa, ja tämä lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen omaksi, palaisiko mies enää hänen luokseen? Eikö se maa tulisi pahoin saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monien rakastajien kanssa; kuitenkin palaja minun tyköni, sanoo Herra. Nosta silmäsi kukkuloille ja katso, missä et olisi maannut. Teiden varsilla olet istunut heitä odottaen, kuin arabi erämaassa; ja sinä olet saastuttanut maan haureudellasi ja pahuudellasi. Sen tähden sadekuurot on pidätetty, eikä kevätsadetta ole tullut; mutta sinulla oli porton otsa, etkä tahtonut hävetä. Jeremia 3:1–3.
Laodicean Adventism began playing the harlot in 1863, and ever since then the showers have been withheld. They refuse to be ashamed of their rebellion, and that lack of humility produces a whore’s forehead, and the whore of Bible prophecy is the papacy. The third generation is where the final work of preparing to bow down to the whore of Rome’s mark is accomplished. The preparation for the fourth generation is accomplished in the third generation, by a counterfeit message of the latter rain. As with the rebellion of 1863, and the rebellion of 1888, the rebellion of 1919, are aligned with September 11, 2001, for when the buildings of New York City then came down the mighty angel of Revelation eighteen descended and the genuine latter rain began.
Laodikealainen adventismi alkoi harjoittaa haureutta vuonna 1863, ja siitä lähtien sadekuurot ovat olleet pidätettyinä. He kieltäytyvät häpeämästä kapinaansa, ja tuo nöyryyden puute synnyttää porton otsan, ja Raamatun profetian portto on paavius. Kolmas sukupolvi on se, jossa saatetaan päätökseen viimeinen työ valmistautumisessa kumartumaan Rooman porton merkin eteen. Valmistautuminen neljättä sukupolvea varten toteutetaan kolmannessa sukupolvessa väärän jälkisateen sanoman kautta. Samoin kuin vuoden 1863 kapina, vuoden 1888 kapina ja vuoden 1919 kapina ovat linjassa 11. syyskuuta 2001 kanssa, sillä kun New York Cityn rakennukset silloin sortuivat, Ilmestyskirjan kahdeksantoista luvun väkevä enkeli laskeutui alas ja aito jälkisade alkoi.
“The latter rain is to fall upon the people of God. A mighty angel is to come down from heaven, and the whole earth is to be lighted with his glory.” Review and Herald, April 21, 1891.
”Myöhäissateen on määrä langeta Jumalan kansan päälle. Väkevän enkelin on määrä astua alas taivaasta, ja koko maan on määrä valaistua hänen kirkkaudestaan.” Review and Herald, 21. huhtikuuta 1891.
When the latter rain began the ancient men of Laodicean Adventism would not recognize it as the latter rain, for they had been indoctrinated by a false latter rain message, represented by Ezekiel as the women weeping for Tammuz, and in application as a message of peace and safety.
Kun myöhäissade alkoi, Laodikean adventismin vanhat miehet eivät tunnistaneet sitä myöhäissateeksi, sillä heidät oli indoktrinoitu väärällä myöhäissateen sanomalla, jota Hesekiel kuvaa naisina itkemässä Tammusta ja joka sovellutuksessaan on rauhan ja turvallisuuden sanoma.
“Only those who are living up to the light they have will receive greater light. Unless we are daily advancing in the exemplification of the active Christian virtues, we shall not recognize the manifestations of the Holy Spirit in the latter rain. It may be falling on hearts all around us, but we shall not discern or receive it.” Testimonies to Ministers, 507.
”Ainoastaan ne, jotka elävät saamansa valon mukaisesti, saavat suurempaa valoa. Ellemme päivä päivältä edisty aktiivisten kristillisten hyveiden ilmentämisessä, emme tule tunnistamaan Pyhän Hengen ilmenemisiä myöhäissateessa. Se saattaa langeta sydämille kaikkialla ympärillämme, mutta me emme sitä havaitse emmekä ota vastaan.” Testimonies to Ministers, 507.
It was impossible for the guardians of the people to recognize the arrival of the latter rain, for their false gospel of a false latter rain, denied the possibility of any manifestation of the power of God as had been in former ages.
Kansan vartijoiden oli mahdotonta tunnistaa myöhäissateen saapumista, sillä heidän väärä evankeliuminsa väärästä myöhäissateesta kielsi kaiken mahdollisuuden Jumalan voiman ilmenemiseen samalla tavoin kuin entisinä aikakausina.
“There is to be in the churches a wonderful manifestation of the power of God, but it will not move upon those who have not humbled themselves before the Lord, and opened the door of the heart by confession and repentance. In the manifestation of that power which lightens the earth with the glory of God, they will see only something which in their blindness they think dangerous, something which will arouse their fears, and they will brace themselves to resist it. Because the Lord does not work according to their ideas and expectations, they will oppose the work. ‘Why,’ they say, ‘should not we know the Spirit of God, when we have been in the work so many years?’—Because they did not respond to the warnings, the entreaties of the messages of God, but persistently said, ‘I am rich, and increased with goods, and have need of nothing.’ Talent, long experience, will not make men channels of light, unless they place themselves under the bright beams of the Sun of Righteousness, and are called, and chosen, and prepared by the endowment of the Holy Spirit. When men who handle sacred things will humble themselves under the mighty hand of God, the Lord will lift them up. He will make them men of discernment—men rich in the grace of his Spirit. Their strong, selfish traits of character, their stubbornness, will be seen in the light shining from the Light of the world. ‘I will come unto thee quickly, and will remove thy candlestick out of his place, except thou repent.’ If you seek the Lord with all your heart, he will be found of you.” Review and Herald, December 23, 1890.
“Seurakunnissa on oleva ihmeellinen Jumalan voiman ilmeneminen, mutta se ei vaikuta niihin, jotka eivät ole nöyrtyneet Herran edessä ja avanneet sydämensä ovea tunnustuksen ja parannuksen kautta. Sen voiman ilmenemisessä, joka valaisee maan Jumalan kirkkaudella, he näkevät vain jotakin, mitä he sokeudessaan pitävät vaarallisena, jotakin, mikä herättää heidän pelkonsa, ja he ryhdistäytyvät vastustamaan sitä. Koska Herra ei toimi heidän käsitystensä ja odotustensa mukaisesti, he vastustavat työtä. ‘Miksi’, he sanovat, ‘emme muka tuntisi Jumalan Henkeä, kun olemme olleet työssä niin monta vuotta?’—Koska he eivät vastanneet Jumalan sanomien varoituksiin ja vetoomuksiin, vaan sanoivat itsepintaisesti: ‘Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse.’ Lahjakkuus ja pitkä kokemus eivät tee ihmisistä valon kanavia, elleivät he asetu Vanhurskauden Auringon kirkkaiden säteiden alle ja ellei Pyhän Hengen lahja kutsu, valitse ja valmista heitä. Kun pyhiä asioita käsittelevät ihmiset nöyrtyvät Jumalan väkevän käden alle, Herra korottaa heidät. Hän tekee heistä ymmärtäväisiä miehiä—miehiä, jotka ovat rikkaita hänen Henkensä armossa. Heidän voimakkaat, itsekkäät luonteenpiirteensä, heidän itsepäisyytensä, tulevat nähdyiksi siinä valossa, joka loistaa maailman Valosta. ‘Minä tulen sinun tykösi pian ja siirrän lampunjalkasi paikaltaan, ellet tee parannusta.’ Jos etsitte Herraa kaikesta sydämestänne, hän antaa teidän löytää hänet.” Review and Herald, December 23, 1890.
The elders of Ezekiel chapter eight, accepted a gospel of peace and safety in 1919, and when September 11, 2001 arrived the fruit of that escalating rebellion was manifested in their inability to recognize the arrival of the latter rain. In the history beginning at the time of the end in 1989, God repeated the Millerite movement to the very letter. Miller was a symbol of Elijah, and Elijah had straitly told Ahab that there would be no rain, except at the word of Elijah.
Hesekielin kahdeksannen luvun vanhimmat hyväksyivät vuonna 1919 rauhan ja turvallisuuden evankeliumin, ja kun 11. syyskuuta 2001 koitti, tuon kärjistyvän kapinan hedelmä tuli ilmi heidän kyvyttömyydessään tunnistaa myöhäissateen saapuminen. Vuonna 1989 alkaneessa historiassa, ajan lopun alkaessa, Jumala toisti milleriläisen liikkeen kirjaimellisesti. Miller oli Elian vertauskuva, ja Elia oli painokkaasti ilmoittanut Ahabille, ettei sadetta tulisi muutoin kuin Elian sanan mukaan.
We will continue our consideration of the third generation of Adventism in the next article.
Jatkamme adventismin kolmannen sukupolven tarkastelua seuraavassa artikkelissa.
“The class who do not feel grieved over their own spiritual declension, nor mourn over the sins of others, will be left without the seal of God. The Lord commissions His messengers, the men with slaughtering weapons in their hands: ‘Go ye after him through the city, and smite: let not your eye spare, neither have ye pity: slay utterly old and young, both maids, and little children, and women: but come not near any man upon whom is the mark; and begin at My sanctuary. Then they began at the ancient men which were before the house.’
Niiltä, jotka eivät tunne murhetta oman hengellisen rappiotilansa tähden eivätkä sure toisten syntejä, puuttuu Jumalan sinetti. Herra antaa käskyn sanansaattajilleen, niille miehille, joilla on surma-aseet käsissään: ”Kulkekaa hänen jäljessään kaupungin läpi ja lyökää; älköön silmänne säästäkö älkääkä armahtako: surmatkaa perin pohjin vanhat ja nuoret, sekä neidot että pienet lapset ja naiset; mutta älkää lähestykö ainoatakaan miestä, jossa on merkki; ja alkakaa minun pyhäköstäni. Niin he alkoivat vanhimmista miehistä, jotka olivat temppelin edessä.”
“Here we see that the church—the Lord’s sanctuary—was the first to feel the stroke of the wrath of God. The ancient men, those to whom God had given great light and who had stood as guardians of the spiritual interests of the people, had betrayed their trust. They had taken the position that we need not look for miracles and the marked manifestation of God’s power as in former days. Times have changed. These words strengthen their unbelief, and they say: The Lord will not do good, neither will He do evil. He is too merciful to visit His people in judgment. Thus ‘Peace and safety’ is the cry from men who will never again lift up their voice like a trumpet to show God’s people their transgressions and the house of Jacob their sins. These dumb dogs that would not bark are the ones who feel the just vengeance of an offended God. Men, maidens, and little children all perish together.
”Tässä näemme, että seurakunta — Herran pyhäkkö — oli ensimmäinen, joka sai tuntea Jumalan vihan iskun. Vanhimmat miehet, ne, joille Jumala oli antanut suuren valon ja jotka olivat olleet kansan hengellisten etujen vartijoina, olivat pettäneet heille uskotun tehtävän. He olivat omaksuneet kannan, ettei meidän tarvitse odottaa ihmeitä eikä Jumalan voiman selvää ilmenemistä niin kuin entisinä päivinä. Ajat ovat muuttuneet. Nämä sanat vahvistavat heidän epäuskoaan, ja he sanovat: Herra ei tee hyvää eikä pahaa. Hän on liian armollinen rankaisemaan kansaansa tuomiolla. Näin ”Rauha ja turvallisuus” on niiden miesten huuto, jotka eivät enää koskaan korota ääntään kuin pasuuna ilmoittaakseen Jumalan kansalle heidän rikkomuksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Nämä mykät koirat, jotka eivät tahtoneet haukkua, ovat niitä, jotka saavat tuntea loukatun Jumalan oikeudenmukaisen koston. Miehet, neidot ja pienet lapset kaikki menehtyvät yhdessä.
“The abominations for which the faithful ones were sighing and crying were all that could be discerned by finite eyes, but by far the worst sins, those which provoked the jealousy of the pure and holy God, were unrevealed. The great Searcher of hearts knoweth every sin committed in secret by the workers of iniquity. These persons come to feel secure in their deceptions and, because of His long-suffering, say that the Lord seeth not, and then act as though He had forsaken the earth. But He will detect their hypocrisy and will open before others those sins which they were so careful to hide.
”Ne kauhistukset, joiden tähden uskolliset huokailivat ja itkivät, olivat kaikki sellaisia, jotka rajalliset silmät saattoivat havaita, mutta kaikkein pahimmat synnit, ne, jotka herättivät puhtaan ja pyhän Jumalan kiivauden, olivat paljastumattomia. Sydänten suuri tutkija tuntee jokaisen salassa tehdyn synnin, jonka vääryyden tekijät ovat tehneet. Nämä henkilöt alkavat tuntea itsensä turvallisiksi petoksissaan ja sanovat Hänen pitkämielisyytensä tähden, ettei Herra näe, ja sitten toimivat ikään kuin Hän olisi hylännyt maan. Mutta Hän paljastaa heidän ulkokultaisuutensa ja avaa toisten eteen ne synnit, joita he olivat niin huolellisesti salanneet.
“No superiority of rank, dignity, or worldly wisdom, no position in sacred office, will preserve men from sacrificing principle when left to their own deceitful hearts. Those who have been regarded as worthy and righteous prove to be ring-leaders in apostasy and examples in indifference and in the abuse of God’s mercies. Their wicked course He will tolerate no longer, and in His wrath He deals with them without mercy.
“Mikään aseman, arvon tai maailmallisen viisauden tuoma ylemmyys, ei mikään pyhä virka, varjele ihmisiä periaatteen uhraamiselta, kun heidät jätetään oman petollisen sydämensä varaan. Ne, joita on pidetty arvokkaina ja vanhurskaina, osoittautuvat luopumuksen yllyttäjiksi sekä välinpitämättömyyden ja Jumalan armolahjojen väärinkäytön esikuviksi. Heidän jumalatonta vaellustaan Hän ei enää kauemmin siedä, ja vihassaan Hän kohtelee heitä armotta.”
“It is with reluctance that the Lord withdraws His presence from those who have been blessed with great light and who have felt the power of the word in ministering to others. They were once His faithful servants, favored with His presence and guidance; but they departed from Him and led others into error, and therefore are brought under the divine displeasure.” Testimonies, volume 5, 211, 212.
”Vastahakoisesti Herra vetää läsnäolonsa pois niiltä, joita on siunattu suurella valolla ja jotka ovat tunteneet sanan voiman palvellessaan toisia. He olivat kerran Hänen uskollisia palvelijoitaan, Hänen läsnäolonsa ja johdatuksensa suosimia; mutta he luopuivat Hänestä ja johtivat toisia harhaan, ja sen tähden he joutuvat jumalallisen epäsuosion alaisiksi.” Testimonies, osa 5, 211, 212.