The parable of the ten virgins illustrates the experience of the Adventist people.

Kymmenen neitsyen vertaus kuvaa adventtikansan kokemusta.

“The parable of the ten virgins of Matthew 25 also illustrates the experience of the Adventist people.” The Great Controversy, 393.

”Myös Matteuksen 25. luvun vertaus kymmenestä neitsyestä kuvaa adventtikansan kokemusta.” Suuri taistelu, 393.

Millerite Adventists fulfilled the parable to the very letter.

Milleriläiset adventistit täyttivät vertauksen kirjaimellisesti.

“I am often referred to the parable of the ten virgins, five of whom were wise, and five foolish. This parable has been and will be fulfilled to the very letter, for it has a special application to this time, and, like the third angel’s message, has been fulfilled and will continue to be present truth till the close of time.” Review and Herald, August 19, 1890.

”Minut ohjataan usein kymmenen neitsyen vertaukseen, joista viisi oli viisaita ja viisi tyhmiä. Tämä vertaus on täyttynyt ja tulee täyttymään kirjaimellisesti jokaista piirrettään myöten, sillä sillä on erityinen sovellus tähän aikaan, ja kolmannen enkelin sanoman tavoin se on täyttynyt ja on edelleen oleva nykyinen totuus ajan loppuun asti.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.

The history of the movement of the first angel represents the movement of the third angel, and the ultimate focus of the parable is whether the virgins possess the oil, which is the message of the latter rain.

Ensimmäisen enkelin liikkeen historia kuvastaa kolmannen enkelin liikettä, ja vertauksen lopullinen painopiste on siinä, omistavatko neitsyet öljyn, joka on myöhäissateen sanoma.

“There is a world lying in wickedness, in deception, and delusion, in the very shadow of death,—asleep, asleep. Who are feeling travail of soul to awaken them? What voice can reach them? My mind is carried to the future when the signal will be given, ‘Behold the Bridegroom cometh; go ye out to meet Him.’ But some will have delayed to obtain the oil for replenishing their lamps, and too late they will find that character, which is represented by the oil, is not transferable. That oil is the righteousness of Christ. It represents character, and character is not transferable. No man can secure it for another. Each must obtain for himself a character purified from every stain of sin.” Bible Echo, May 4, 1896.

”On olemassa maailma, joka makaa pahuudessa, petoksessa ja harhassa, aivan kuoleman varjossa — unessa, unessa. Keitä ovat ne, jotka tuntevat sielunsa tuskan herättääkseen heidät? Mikä ääni voi tavoittaa heidät? Mieleni siirtyy tulevaisuuteen, jolloin annetaan merkki: ’Katso, Ylkä tulee; menkää ulos Häntä vastaan.’ Mutta muutamat ovat viivytelleet hankkiakseen öljyä lamppujensa täyttämiseksi, ja liian myöhään he havaitsevat, että luonne, jota öljy edustaa, ei ole siirrettävissä. Tuo öljy on Kristuksen vanhurskaus. Se edustaa luonnetta, eikä luonne ole siirrettävissä. Kukaan ei voi hankkia sitä toiselle. Jokaisen on itse hankittava itselleen luonne, joka on puhdistettu jokaisesta synnin tahrasta.” Bible Echo, 4. toukokuuta 1896.

The “oil” in the parable represents “character,” and also the “righteousness of Christ.” A sanctified character is only produced by those who eat God’s Word.

Vertauksen ”öljy” edustaa ”luonnetta” sekä myös ”Kristuksen vanhurskautta”. Pyhitetyn luonteen synnyttävät ainoastaan ne, jotka ravitsevat itseään Jumalan Sanalla.

Sanctify them through thy truth: thy word is truth. John 17:17.

Pyhitä heidät totuudessasi: sinun sanasi on totuus. Joh. 17:17.

The “oil” is also the messages of God’s Spirit.

“Öljy” on myös Jumalan Hengen sanomat.

“God is dishonored when we do not receive the communications which he sends us. Thus we refuse the golden oil which he would pour into our souls to be communicated to those in darkness.” Review and Herald, July 20, 1897.

”Jumalaa häpäistään, kun emme ota vastaan niitä sanomia, jotka hän meille lähettää. Näin me kieltäydymme siitä kultaisesta öljystä, jonka hän tahtoisi vuodattaa sieluihimme välitettäväksi niille, jotka ovat pimeydessä.” Review and Herald, July 20, 1897.

The “oil” is the messages of God’s Word that conveys the sanctifying presence of Christ’s righteousness. In the parable of the ten virgins, which is also the prophecy of Habakkuk chapter two, the message of the Midnight Cry, which is the message of Christ’s righteousness, as represented by the message of Jones and Waggoner in the rebellion of 1888.

”Öljy” on Jumalan sanan sanomat, jotka välittävät Kristuksen vanhurskauden pyhittävän läsnäolon. Kymmenen neitsyen vertauksessa, joka on myös Habakukin kirjan toisen luvun profetia, keskiyön huudon sanoma, joka on Kristuksen vanhurskauden sanoma, sellaisena kuin sitä edusti Jonesin ja Waggonerin sanoma vuoden 1888 kapinassa.

“The Lord in His great mercy sent a most precious message to His people through Elders Waggoner and Jones. This message was to bring more prominently before the world the uplifted Saviour, the sacrifice for the sins of the whole world. It presented justification through faith in the Surety; it invited the people to receive the righteousness of Christ, which is made manifest in obedience to all the commandments of God. Many had lost sight of Jesus. They needed to have their eyes directed to His divine person, His merits, and His changeless love for the human family. All power is given into His hands, that He may dispense rich gifts unto men, imparting the priceless gift of His own righteousness to the helpless human agent. This is the message that God commanded to be given to the world. It is the third angel’s message, which is to be proclaimed with a loud voice, and attended with the outpouring of His Spirit in a large measure.” Testimonies to Ministers, 91.

”Herra suuressa armossaan lähetti kansalleen mitä kallisarvoisimman sanoman vanhinten Waggonerin ja Jonesin kautta. Tämän sanoman tuli tuoda maailmalle entistä näkyvämmin korotettu Vapahtaja, uhri koko maailman syntien edestä. Se esitti vanhurskauttamisen uskon kautta Takaajassa; se kutsui kansaa vastaanottamaan Kristuksen vanhurskauden, joka tulee ilmi kuuliaisuudessa kaikkia Jumalan käskyjä kohtaan. Monet olivat kadottaneet Jeesuksen näkyvistään. Heidän oli tarpeen suunnata katseensa Hänen jumalalliseen persoonaansa, Hänen ansioihinsa ja Hänen muuttumattomaan rakkauteensa ihmiskuntaa kohtaan. Kaikki valta on annettu Hänen käsiinsä, jotta Hän voisi jakaa ihmisille rikkaita lahjoja, antaen avuttomalle ihmisvälikappaleelle oman vanhurskautensa korvaamattoman lahjan. Tämä on se sanoma, jonka Jumala käski annettavaksi maailmalle. Se on kolmannen enkelin sanoma, joka on julistettava suurella äänellä ja johon liittyy Hänen Henkensä vuodatusta runsaassa määrässä.” Testimonies to Ministers, 91.

The message is the message of the latter rain.

Sanoma on myöhäissateen sanoma.

“The latter rain is to fall upon the people of God. A mighty angel is to come down from heaven, and the whole earth is to be lighted with his glory.” Review and Herald, April 21, 1891.

”Myöhäissateen on määrä langeta Jumalan kansan päälle. Väkevän enkelin on määrä astua alas taivaasta, ja koko maan on määrä valaistua hänen kirkkaudestaan.” Review and Herald, 21. huhtikuuta 1891.

When the mighty angel descended on September 11, 2001, the latter rain began to sprinkle and the history of the Millerites as represented in the parable of the ten virgins and Habakkuk chapter two began to repeat. It was then that God’s last day people ate the book that was in the angel’s hand, and in so doing were led back to Jeremiah’s old paths, and thus became the watchmen that were to sound the warning trumpet. The trumpet warning was the Laodicean message represented by Isaiah as a loud cry.

Kun voimallinen enkeli laskeutui 11. syyskuuta 2001, myöhäissade alkoi vihmoa, ja milleriläisten historia, sellaisena kuin se on esitetty kymmenen neitsyen vertauksessa ja Habakukin kirjan toisessa luvussa, alkoi toistua. Silloin Jumalan viimeisten päivien kansa söi kirjan, joka oli enkelin kädessä, ja näin tehdessään se johdatettiin takaisin Jeremian vanhoille poluille ja tuli siten vartijoiksi, joiden tuli puhaltaa varoitustrumpettiin. Tämä trumpettivaroitus oli laodikealainen sanoma, jota Jesaja kuvaa suureksi huudoksi.

Cry aloud, spare not, lift up thy voice like a trumpet, and show my people their transgression, and the house of Jacob their sins. Isaiah 58:1.

Huuda täydellä voimalla, älä säästä, korota äänesi kuin pasuuna ja ilmoita minun kansalleni heidän rikkomuksensa ja Jaakobin suvulle heidän syntinsä. Jesaja 58:1.

The reform movement of the first and the third angels begin at a “time of the end.” At that point there is an “increase of knowledge” which will test the generation then living, but only after the knowledge is published as a formalized message. Thereafter the formalized message is “empowered”, and the empowerment is marked by the descent of an angel. The descent of the angel identifies Habakkuk’s debate and two classes begin to identify a message that is either the true or the counterfeit message of the latter rain. The faithful then become God’s watchmen who begin to blow a warning trumpet message.

Ensimmäisen ja kolmannen enkelin uudistusliike alkaa ”lopun aikana”. Tuolloin tapahtuu ”tiedon lisääntyminen”, joka koettelee silloin elävää sukupolvea, mutta vasta sen jälkeen, kun tieto on julkaistu muotoon saatettuna sanomana. Tämän jälkeen muotoon saatettu sanoma ”voimallistetaan”, ja tätä voimallistamista merkitsee enkelin laskeutuminen. Enkelin laskeutuminen osoittaa Habakukin kiistan, ja kaksi luokkaa alkaa tunnistaa sanoman, joka on joko myöhäissateen tosi sanoma tai sen väärennös. Uskollisista tulee silloin Jumalan vartijoita, jotka alkavat puhaltaa varoittavaa pasuunasanomaa.

The true trumpet message is based upon the light represented upon Habakkuk’s two tables. It is the warning to Laodicea, and the warning that identifies the sins of God’s people. The debate escalates until the first disappointment, when the one class becomes the “assembly of mockers,” and the true watchmen are called to return to the zeal for the message they formerly manifested before the disappointment. As the watchmen returned, they recognized that they were in the “tarrying time”, and that the message that had failed, was actually going to be fulfilled, but in God’s order. That message was developed over a brief period of time (but a period of time nonetheless), and when the message arrives it is represented as the message of “the Midnight Cry”, which is simply an increase of the message that began to be empowered when the angel descended.

Todellinen pasuunansanoma perustuu siihen valoon, joka on esitetty Habakukin kahdella taululla. Se on varoitus Laodikealle sekä varoitus, joka yksilöi Jumalan kansan synnit. Kiista kärjistyy aina ensimmäiseen pettymykseen saakka, jolloin toisesta ryhmästä tulee ”pilkkaajain joukko”, ja todellisia vartijoita kehotetaan palaamaan siihen sanoman puolesta osoittamaansa intoon, jota he olivat aiemmin ilmaisseet ennen pettymystä. Kun vartijat palasivat, he tunnistivat olevansa ”viivytyksen ajassa” ja että sanoma, joka oli näyttänyt epäonnistuneen, oli todellisuudessa käyvä toteen, mutta Jumalan järjestyksessä. Tätä sanomaa kehitettiin lyhyen ajanjakson kuluessa (mutta kuitenkin ajanjakson kuluessa), ja kun sanoma saapuu, se esitetään ”yönhuudon” sanomana, joka on yksinkertaisesti voimistunut muoto siitä sanomasta, joka alkoi saada voimaa, kun enkeli laskeutui.

At the arrival of the message, a separation between those who had accepted the position of watchmen at the descent of the angel, and those who refused was fully accomplished. That separation identifies the point where the seal is impressed upon the one hundred and forty-four thousand, in advance of the outpouring of the latter rain without the “measuring” that was placed upon the latter rain that began when the angel descended.

Sanoman saapuessa niiden välillä, jotka enkelin laskeutuessa olivat ottaneet vastaan vartijoiden aseman, ja niiden välillä, jotka kieltäytyivät, toteutui täydellisesti ero. Tämä erottaminen osoittaa sen kohdan, jossa sinetti painetaan sadan neljänkymmenenneljän tuhannen päälle ennen myöhäissateen vuodatusta, ilman sitä ”mittaamista”, joka asetettiin sen myöhäissateen yhteyteen, joka alkoi enkelin laskeutuessa.

The history of the Millerites is an illustration of the latter rain during the sealing of the one hundred and forty-four thousand. In that history the debate of Habakkuk was based upon a true and a false latter rain message. Paul identifies one class as those that have a love of the truth, and the other class as those who receive strong delusion for they do not have a love of the truth, and because they have believed a “lie.”

Milleriläisten historia on kuvaus myöhäissateesta sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana. Tuossa historiassa Habakukin kiista perustui toteen ja väärään myöhäissateen sanomaan. Paavali tunnistaa yhden luokan niiksi, joilla on rakkaus totuuteen, ja toisen luokan niiksi, jotka saavat väkevän eksytyksen, koska heillä ei ole rakkautta totuuteen ja koska he ovat uskoneet ”valheen”.

The Millerite movement represents a development of truth that increases in knowledge and power from “the time of the end,” all the way through until the outpouring of the Holy Spirit at the Midnight Cry. The Millerite movement identified certain specific waymarks that are paralleled, such as a “time of the end,” a “formalizing” of the message represented by the “increase of knowledge”, an “empowerment” of the message that is marked by an angel descending, a “first disappointment” that introduces the parable of the ten virgins, an outpouring of the Holy Spirit represented as “the Midnight Cry”, and then a final “second disappointment”, where a dispensational door is “closed” and another dispensational door is “opened”.

Milleriläinen liike edustaa sellaisen totuuden kehitystä, joka lisääntyy tiedossa ja voimassa ”lopun ajasta” alkaen aina siihen saakka, kunnes Pyhä Henki vuodatetaan keskiyön huudon aikana. Milleriläinen liike tunnisti tietyt erityiset tienviitat, joilla on rinnakkaisuutensa: kuten ”lopun aika”, sanoman ”muodollistuminen”, jota edustaa ”tiedon lisääntyminen”, sanoman ”voimaannuttaminen”, jota merkitsee alas laskeutuva enkeli, ”ensimmäinen pettymys”, joka johdattaa kymmenen neitsyen vertaukseen, Pyhän Hengen vuodatus, jota kuvataan ”keskiyön huutona”, ja sitten lopullinen ”toinen pettymys”, jossa yksi armotaloudellinen ovi ”suljetaan” ja toinen armotaloudellinen ovi ”avataan”.

“God has given the messages of Revelation 14 their place in the line of prophecy, and their work is not to cease till the close of this earth’s history. The first and second angel’s messages are still truth for this time, and are to run parallel with this which follows. The third angel proclaims his warning with a loud voice. ‘After these things,’ said John, ‘I saw another angel come down from heaven, having great power, and the earth was lightened with his glory.’ In this illumination, the light of all the three messages is combined.” The 1888 Materials, 804.

“Jumala on antanut Ilmestyskirjan 14. luvun sanomille niiden paikan profetian ketjussa, eikä niiden työn tule lakata ennen tämän maan historian päättymistä. Ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat ovat yhä totuus tätä aikaa varten, ja niiden on kuljettava rinnakkain tämän seuraavan kanssa. Kolmas enkeli julistaa varoituksensa suurella äänellä. ’Näiden jälkeen’, sanoi Johannes, ’minä näin toisen enkelin tulevan alas taivaasta; hänellä oli suuri valta, ja maa kirkastui hänen kirkkaudestaan.’ Tässä valaistuksessa yhdistyy kaikkien kolmen sanoman valo.” The 1888 Materials, 804.

The Millerite movement, which typifies the movements of the one hundred and forty-four thousand, was bound up in the prophecies of the twenty-three hundred years and the twenty-five hundred and twenty years of Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen. “The time of the end,” arrived at the conclusion of “seven times” of God’s indignation against the northern kingdom of Israel. The formalization of Miller’s message in 1831, arrived two hundred and twenty years after the production of the King James Bible.

Milleriläinen liike, joka on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen liikkeiden esikuva, liittyi erottamattomasti Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeiden kolmentoista ja neljäntoista ennustuksiin kahdestatuhannesta kolmestasadasta vuodesta sekä kahdestatuhannesta viidestäsadasta kahdestakymmenestä vuodesta. ”Lopun aika” koitti Jumalan kiivastuksen ”seitsemän ajan” päättyessä Israelin pohjoista valtakuntaa vastaan. Millerin sanoman virallinen muotoon saattaminen vuonna 1831 tapahtui kaksisataa kaksikymmentä vuotta King James -raamatun valmistumisen jälkeen.

“Mr. Miller, like those moved out by this message in other countries, first thought to fulfil his commission by writing and publishing in the public journals and in pamphlets. He first published his views in the Vermont Telegraph, a Baptist paper, printed in Brandon, Vt. This was in the year 1831.” John Loughborough, The Great Second Advent Movement, 120.

”Herra Miller, kuten nekin, jotka tämä sanoma sai liikkeelle muissa maissa, ajatteli aluksi täyttää toimeksiantonsa kirjoittamalla ja julkaisemalla julkisissa sanomalehdissä ja lentokirjasissa. Hän julkaisi näkemyksensä ensimmäisen kerran Vermont Telegraphissa, baptistien lehdessä, jota painettiin Brandonissa, Vermontissa. Tämä tapahtui vuonna 1831.” John Loughborough, The Great Second Advent Movement, 120.

The movement of the third angel’s “time of the end,” arrived in 1989, at the conclusion of one hundred and twenty-six years from the rebellion of 1863. “One hundred and twenty-six” is a symbol of the “seven times.” Both movements began with a fulfillment of the “seven times.”

Kolmannen enkelin ”lopun ajan” liike saapui vuonna 1989, sadan kahdenkymmenenkuuden vuoden kuluttua vuoden 1863 kapinan päättymisestä. ”Sata kaksikymmentäkuusi” on ”seitsemän ajan” vertauskuva. Molemmat liikkeet alkoivat ”seitsemän ajan” täyttymyksellä.

The message of the movement of the third angel was formalized in 1996, with the production of a series of articles titled, The Time of the End, that had been published in a magazine called, Our Firm Foundation. Those articles were published two hundred and twenty years after the Declaration of Independence in 1776. The message of both movements was formalized two hundred and twenty years after a history that was directly linked to the message that arrived at the end of the two hundred and twenty years.

Kolmannen enkelin liikkeen sanoma muotoiltiin viralliseen asuun vuonna 1996 julkaisemalla artikkelisarja nimeltä The Time of the End, joka oli ilmestynyt Our Firm Foundation -nimisessä aikakauslehdessä. Nämä artikkelit julkaistiin kaksisataakaksikymmentä vuotta vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Molempien liikkeiden sanoma muotoiltiin viralliseen asuun kaksisataakaksikymmentä vuotta sen historian jälkeen, joka oli suorassa yhteydessä siihen sanomaan, joka saapui kaksisataakaksikymmenvuotisen ajanjakson lopussa.

The number “two hundred and twenty” represents the connection (a link) between the “seven times,” of God’s indignation against the southern kingdom of Judah that began in 677 BC, and the beginning of the twenty-three hundred years of Daniel chapter eight, verse fourteen, in 457 BC. The number two hundred and twenty links the two prophecies together, and the two prophecies were presented together in the foundational verses of Adventism, which is Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen. In those verses Christ introduced himself prophetically as “that certain saint,” which is the translation from the Hebrew word “Palmoni,” which means the “Wonderful Numberer”.

Luku ”kaksisataakaksikymmentä” edustaa yhteyttä (sidettä) niiden ”seitsemän ajan” välillä, jotka koskevat Jumalan suuttumusta eteläistä Juudan valtakuntaa vastaan ja jotka alkoivat vuonna 677 eKr., sekä Danielin kirjan kahdeksannen luvun neljässätoista jakeessa mainittujen kahdentuhannenkolmensadan vuoden alun välillä vuonna 457 eKr. Luku kaksisataakaksikymmentä yhdistää nämä kaksi profetiaa toisiinsa, ja nämä kaksi profetiaa esitettiin yhdessä adventismin perusjakeissa, jotka ovat Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeet kolmetoista ja neljätoista. Näissä jakeissa Kristus esitteli itsensä profeetallisesti nimityksellä ”eräs pyhä”, joka on käännös heprean sanasta ”Palmoni”, ja joka merkitsee ”Ihmeellistä Lukijaa”.

The Wonderful Numberer introduces the two visions that represent the two lines of prophecy, in the very two verses, that Sister White identifies as the central pillar of Adventism. The starting point is joined by the symbolic link of two hundred and twenty years to when they are fulfilled in 1844. Habakkuk chapter two concludes with verse twenty, thus marking the number “two hundred and twenty” with a different expression by the Wonderful Numberer, for the verse identifies a primary characteristic of the antitypical Day of Atonement that began at that date.

Ihmeellinen Lukija esittelee ne kaksi näkyä, jotka edustavat profetian kahta linjaa, juuri niissä kahdessa jakeessa, jotka sisar White osoittaa adventismin keskeiseksi pilariksi. Lähtökohta yhdistyy niiden täyttymisen aikaan vuonna 1844 symbolisen kahdensadankahdenkymmenen vuoden yhteyden kautta. Habakukin kirjan toinen luku päättyy jakeeseen kaksikymmentä, merkitsemällä siten luvun ”kaksisataakaksikymmentä” Ihmeellisen Lukijan käyttämällä toisenlaisella ilmaisulla, sillä tuo jae osoittaa erään vastakuvallisen sovituspäivän ensisijaisen ominaispiirteen, joka alkoi tuona ajankohtana.

But the Lord is in his holy temple: let all the earth keep silence before him. Habakkuk 2:20.

Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä: vaietkoon koko maa hänen edessään. Habakuk 2:20.

The two prophetic periods that represent the central pillar of Adventism, which were introduced directly by the Wonderful Numberer are linked together by two hundred and twenty years, and Jesus (the Wonderful Numberer), who always identifies the end of a thing with the beginning of a thing, marked their ending in October 22, 1844, with the number two hundred and twenty.

Ne kaksi profeetallista ajanjaksoa, jotka muodostavat adventismin keskeisen pylvään ja jotka Ihmeellinen Luvunlaskija itse esitti välittömästi, liittyvät toisiinsa kahdensadan kahdenkymmenen vuoden kautta, ja Jeesus (Ihmeellinen Luvunlaskija), joka aina samastaa asian lopun asian alkuun, merkitsi niiden päättymisen 22. lokakuuta 1844 luvulla kaksisataakaksikymmentä.

The movement of the first angel, as with the movement of the third angel, began at a “time of the end” (1798 and 1989 respectively), where the “seven times,” of Leviticus twenty-six is identified. The next waymark in both histories is marked with a conclusion of two hundred and twenty years, also a prophetic characteristic of the “seven times,” for the starting points of the two visions (chazon and mareh), represent a period of two hundred and twenty years that links them together.

Ensimmäisen enkelin liike, samoin kuin kolmannen enkelin liike, alkoi ”lopun aikana” (vastaavasti 1798 ja 1989), jolloin 3. Mooseksen kirjan 26. luvun ”seitsemän aikaa” tunnistetaan. Seuraava tienviitta kummassakin historiassa merkitään kahdensadankahdenkymmenen vuoden päättymisellä, mikä on myös ”seitsemän ajan” profeetallinen ominaispiirre, sillä näiden kahden näyn (chazon ja mareh) lähtökohdat edustavat kahdensadankahdenkymmenen vuoden ajanjaksoa, joka liittää ne yhteen.

The production of the King James Bible in 1611, the formalization of Miller’s message as published in the Vermont Telegraph newspaper, the production of the Declaration of Independence, and the publishing of The Time of the End in the Our Firm Foundation magazine, were all publications. The beginning and ending of both two hundred and twenty-year periods represent a publication as the historical waymark. The number “two hundred and twenty” is a symbol of a prophetic link, and all four publications are linked by being publications, and also by the message represented as the “increase of knowledge” in their respective histories.

Kuningas Jaakon Raamatun tuottaminen vuonna 1611, Millerin sanoman virallistaminen sellaisena kuin se julkaistiin Vermont Telegraph -sanomalehdessä, Itsenäisyysjulistuksen laatiminen sekä The Time of the End -julkaisun julkaiseminen Our Firm Foundation -aikakauslehdessä olivat kaikki julkaisuja. Molempien kahdensadan kahdenkymmenen vuoden ajanjaksojen alku ja loppu edustavat historiallisena tienviittana julkaisua. Luku ”kaksisataakaksikymmentä” on profeetallisen yhteyden vertauskuva, ja kaikkia neljää julkaisua yhdistää se, että ne ovat julkaisuja, sekä myös sanoma, jota niiden omissa historioissa edustaa ”tiedon lisääntyminen”.

The Bible in 1611, represents the communication of the gospel from the heavenly courts to mankind. Miller’s message was set within the context of time prophecies, and the two sacred charts of Habakkuk make it easily recognized that Miller’s message was illustrated graphically by lines of history. “Vermont” means “a green mountain”, and according to inspiration “green” is a symbol of faith.

Vuoden 1611 Raamattu edustaa evankeliumin välittämistä taivaallisista esipihoista ihmiskunnalle. Millerin sanoma sijoitettiin aikaprofetioiden yhteyteen, ja Habakukin kaksi pyhää karttaa tekevät helposti tunnistettavaksi sen, että Millerin sanoma havainnollistettiin graafisesti historian viivoilla. ”Vermont” merkitsee ”vihreää vuorta”, ja inspiraation mukaan ”vihreä” on uskon vertauskuva.

“This dream gave me hope. The green cord represented faith to my mind, and the beauty and simplicity of trusting in God began to dawn upon my soul.” Christian Experience and Teachings, 28.

”Tämä uni antoi minulle toivoa. Vihreä nyöri kuvasi mielessäni uskoa, ja Jumalaan luottamisen kauneus ja yksinkertaisuus alkoivat valjeta sielulleni.” Christian Experience and Teachings, 28.

Miller’s message was formalized and delivered from the faithful church, for a “mountain” in the last days is a “church”.

Millerin sanoma muotoiltiin viralliseen asuun ja julistettiin uskollisesta seurakunnasta, sillä ”vuori” on viimeisinä päivinä ”seurakunta”.

And it shall come to pass in the last days, that the mountain of the Lord’s house shall be established in the top of the mountains, and shall be exalted above the hills; and all nations shall flow unto it. And many people shall go and say, Come ye, and let us go up to the mountain of the Lord, to the house of the God of Jacob; and he will teach us of his ways, and we will walk in his paths: for out of Zion shall go forth the law, and the word of the Lord from Jerusalem. Isaiah 2:2, 3.

Ja tapahtuu viimeisinä päivinä, että Herran huoneen vuori vahvistetaan vuorten huipulle, ja se korotetaan kukkuloita ylemmäksi; ja kaikki kansat virtaavat sinne. Ja monet kansat lähtevät ja sanovat: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, ja Herran sana Jerusalemista. Jesaja 2:2, 3.

The formalized testing message of Miller came from the faithful church, and the publication called The Telegraph, represents a message from heaven as did the King James Bible, for the word “telegraph”, which is created from two Greek words, is a message from far off. The first word (tele) means “distant or far off,” and the second word (grapho), “to write or record.” Together they mean “to write or transmit at a distance.” In 1611, God, through the production of the King James Bible transmitted His message from heaven, and at the end of two hundred and twenty years, Miller’s message, as first formalized in 1831 in the Vermont Telegraph, also transmitted God’s message from heaven. That message was the “increase of knowledge” that was opened at “the time of the end” in 1798, which then produced a three-step testing process for that generation. That history typified the history of Future for America.

Millerin virallistettu koetussanoma tuli uskollisesta seurakunnasta, ja julkaisu nimeltä The Telegraph edustaa sanomaa taivaasta samoin kuin King James Bible, sillä sana ”telegraph”, joka on muodostettu kahdesta kreikan sanasta, tarkoittaa kaukaa tulevaa sanomaa. Ensimmäinen sana (tele) merkitsee ”etäistä tai kaukana olevaa”, ja toinen sana (grapho) ”kirjoittaa tai tallentaa”. Yhdessä ne merkitsevät ”kirjoittaa tai välittää etäisyyden päästä”. Vuonna 1611 Jumala välitti taivaasta sanomansa King James Biblian tuottamisen kautta, ja kahdensadan kahdenkymmenen vuoden kuluttua Millerin sanoma, sellaisena kuin se ensimmäisen kerran virallistettiin vuonna 1831 Vermont Telegraphissa, välitti niin ikään Jumalan sanoman taivaasta. Tuo sanoma oli se ”tiedon lisääntyminen”, joka avattiin ”lopun aikana” vuonna 1798 ja joka sitten synnytti kolmivaiheisen koetusprosessin tuolle sukupolvelle. Tuo historia oli esikuva Future for American historiasta.

The Declaration of Independence in 1776, represents the beginning of the earth beast of Revelation thirteen. It represents the beginning of the United States, and in so doing identifies the restriction of independence at the end of the United States. The message of Future for America (as the name suggests), identifies the ending that is typified in the beginning with the publication of the Declaration of Independence. Two hundred and twenty years later in 1996, the ministry that had produced The Time of the End magazine, received the legal entity that had previously been named, Future for America. That year, The Time of the End magazine, that was made up of articles that had been run in the publication called Our Firm Foundation, was published.

Itsenäisyysjulistus vuonna 1776 merkitsee Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun maapetona kuvatun vallan alkua. Se merkitsee Yhdysvaltojen alkua, ja siten se samalla osoittaa itsenäisyyden rajoittumisen Yhdysvaltojen lopussa. Future for America -sanoma (kuten nimi viittaa) osoittaa sen lopun, joka on esikuvallisesti nähtävissä alussa Itsenäisyysjulistuksen julkaisemisessa. Kaksisataakaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1996, palvelutyö, joka oli tuottanut The Time of the End -lehden, sai oikeushenkilön, joka oli aiemmin nimetty Future for America -nimiseksi. Sinä vuonna julkaistiin The Time of the End -lehti, joka koostui artikkeleista, jotka oli julkaistu Our Firm Foundation -nimisessä julkaisussa.

The name of the ministry Future for America, addresses the history of the Declaration of Independence, for that publication marked the beginning of the United States, and Jesus always illustrates the end with the beginning. The title of the publication being The Time of the End, addresses both “the time of the end” in 1989, but also the end of probationary time when Michael stands up. The formalized message in the publication (Daniel eleven, verse forty through forty-five), was unsealed with the collapse of the Soviet Union in 1989 (the time of the end), and the verses that were unsealed present a sequence of history that moves forward from 1989 until verse one of chapter twelve, identifies Michael standing up, and human probation closing.

Palvelutyön nimi Future for America viittaa Itsenäisyysjulistuksen historiaan, sillä tuo julkaisu merkitsi Yhdysvaltojen alkua, ja Jeesus havainnollistaa aina lopun alun kautta. Julkaisun otsikko The Time of the End viittaa sekä ”lopun aikaan” vuonna 1989 että myös armonajan päättymiseen, kun Miikael nousee. Julkaisussa muotoon saatettu sanoma (Daniel 11:40–45) avattiin sinetistä Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1989 (lopun aikana), ja ne jakeet, jotka avattiin sinetistä, esittävät historian tapahtumaketjun, joka kulkee eteenpäin vuodesta 1989 aina kahdennentoista luvun ensimmäiseen jakeeseen asti, jossa osoitetaan Miikaelin nousevan ja ihmiskunnan armonajan päättyvän.

From the publication of Declaration of Independence, in 1776, unto the publication of The Time of the End magazine, equates to two hundred and twenty years, and the beginning and ending are addressing the same prophetic subjects. The publication of The Time of the End, was compiled with the chapters which had first being published as articles in the publication Our Firm Foundation, and represents the prophetic truth that without holding to the foundational truths of the Millerite movement (which is “our firm foundation”), it is impossible to understand the “increase of knowledge” at the “time of the end” in 1989.

Itsenäisyysjulistuksen julkaisemisesta vuonna 1776 aina The Time of the End -lehden julkaisemiseen saakka kuluu kaksisataakaksikymmentä vuotta, ja alku sekä loppu käsittelevät samoja profeetallisia aiheita. The Time of the End -lehden julkaisu koottiin luvuista, jotka oli ensin julkaistu artikkeleina julkaisussa Our Firm Foundation, ja se edustaa sitä profeetallista totuutta, että ilman pitäytymistä Milleriittiliikkeen perustavanlaatuisiin totuuksiin (jotka ovat ”meidän varma perustuksemme”) on mahdotonta ymmärtää ”tiedon lisääntymistä” ”lopun aikana” vuonna 1989.

The waymark represented as “the time of the end,” and the waymark representing the “formalizing” of the message in the parallel histories of the first and third angel’s movements both contain the prophetic elements of the “seven times” of Leviticus twenty-six. The next waymark in the parallel histories is the empowerment of the message as marked by the descent of either the angel of Revelation ten, on August 11, 1840, or the angel of Revelation eighteen, on September 11, 2001. The fulfillment of the second woe of Revelation chapter nine, brought the angel of Revelation ten down, and the fulfillment of the third woe of Revelation chapter ten, brought the angel of Revelation chapter eighteen down.

Tienviitta, jota kuvataan ilmauksella ”lopun aika”, ja tienviitta, joka edustaa sanoman ”virallistamista” ensimmäisen ja kolmannen enkelin liikkeiden rinnakkaisissa historioissa, sisältävät molemmat 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennen kuudennen luvun ”seitsemän ajan” profeetalliset elementit. Seuraava tienviitta rinnakkaisissa historioissa on sanoman voimaannuttaminen, jota merkitsee joko Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelin laskeutuminen 11. elokuuta 1840 tai Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin laskeutuminen 11. syyskuuta 2001. Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun toisen voi-huudon täyttyminen toi alas Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelin, ja Ilmestyskirjan kymmenennen luvun kolmannen voi-huudon täyttyminen toi alas Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin.

In the parallel histories the latter rain begins to “sprinkle” at the point when the angel descends. At that point the message is “empowered” by the confirmation of the predicted event. For the Millerites it was the cessation of the Ottoman supremacy in fulfillment of the time prophecy of Islam of the second Woe in Revelation chapter nine, verse fifteen. For the movement of the one hundred and forty-four thousand it was the “angering of the nations,” a prophecy of Islam of the third Woe which is in the time of the seventh trumpet in Revelation ten, verse seven, that was fulfilled when the great buildings of New York City were brought down.

Rinnakkaisissa historian kulussa myöhäissade alkaa ”vihmoa” siinä vaiheessa, kun enkeli laskeutuu alas. Siinä kohdassa sanoma ”voimaannutetaan” ennustetun tapahtuman vahvistuksella. Milleriläisille se oli ottomaanien ylivallan päättyminen Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun viidennentoista jakeen toisen vitsauksen islamia koskevan aikaprofetian täyttymyksenä. Sadan neljänkymmenenneljän tuhannen liikkeelle se oli ”kansojen vihastuminen”, kolmannen vitsauksen islamia koskeva profetia, joka kuuluu Ilmestyskirjan kymmenennen luvun seitsemännen jakeen seitsemännen pasuunan aikaan ja joka täyttyi, kun New Yorkin suuret rakennukset sortuivat.

Each of the major waymarks of the parallel histories have direct links to the work of the Wonderful Numberer, who places His signature on the relationship of the two visions that represent twenty-three hundred years and twenty-five hundred and twenty years. The prophetic watchmen who are raised up at the descent of the angel blow a warning trumpet that includes the message to Laodicea, that in 1856, was directly linked to the unsealing of the greater light of the “seven times.” The waymark of Habakkuk’s two tables, represented by the 1843 and the 1850 pioneer charts, which both graphically represent the “seven times,” arrived between the descent of the angel and the “first disappointment” in each parallel history.

Rinnakkaisten historioiden jokaisella pääasiallisella tienviitalla on suora yhteys Ihmeelliseen Laskijaan, joka asettaa allekirjoituksensa niiden kahden näyn väliseen suhteeseen, jotka edustavat kahtatuhatta kolmeasataa vuotta ja kahtatuhatta viittäsataa kahtakymmentä vuotta. Profeetalliset vartijat, jotka herätetään enkelin laskeutuessa, puhaltavat varoitustrumpettiin, johon sisältyy sanoma Laodikealle ja joka vuonna 1856 liittyi suoraan ”seitsemän ajan” suuremman valon sinetin avaamiseen. Habakukin kahden taulun tienviitta, jota edustavat vuoden 1843 ja vuoden 1850 pioneeri­kartat, jotka molemmat kuvaannollisesti esittävät ”seitsemän aikaa”, ilmaantui enkelin laskeutumisen ja ”ensimmäisen pettymyksen” väliin kummassakin rinnakkaisessa historiassa.

The waymark of the “tarrying time” is directly linked to the failed prediction of 1843, which was a prediction of the fulfillment of both the twenty-three hundred years, and also the twenty-five hundred and twenty years. The message of the Midnight Cry was the identification of the soon-coming fulfillment of those two periods of prophetic time. The closed dispensational “door” at the last waymark identifies the fulfillment of those two prophetic periods, and marks where the seventh or Jubilee trumpet begins to sound. Every waymark in each history is directly linked to the “seven times,” and the “seven times” represents the thread that ties both histories together, and both histories represent the message of the latter rain.

”Viivytyksen ajan” tienviitta liittyy suoraan vuoden 1843 epäonnistuneeseen ennustukseen, joka oli ennustus sekä kahdentuhannen kolmensadan vuoden että myös kahdentuhannen viidensadan kahdenkymmenen vuoden täyttymyksestä. Keskiyön huudon sanoma oli näiden kahden profeetallisen ajanjakson pian tapahtuvan täyttymyksen tunnistaminen. Viimeisen tienviitan suljettu armotaloudellinen ”ovi” osoittaa näiden kahden profeetallisen ajanjakson täyttymyksen ja merkitsee kohdan, jossa seitsemäs eli riemuvuoden pasuuna alkaa soida. Jokainen tienviitta kummassakin historiassa liittyy suoraan ”seitsemään aikaan”, ja ”seitsemän aikaa” on se lanka, joka sitoo molemmat historiat yhteen, ja molemmat historiat edustavat myöhäissateen sanomaa.

We will continue this study in the next article.

Jatkamme tätä tutkimusta seuraavassa artikkelissa.

“‘To them which stumble at the word, being disobedient,’ Christ is a rock of offense. But ‘the stone which the builders disallowed, the same is made the head of the corner.’ Like the rejected stone, Christ in His earthly mission had borne neglect and abuse. He was ‘despised and rejected of men; a man of sorrows, and acquainted with grief: . . . He was despised, and we esteemed Him not.’ Isaiah 53:3. But the time was near when He would be glorified. By the resurrection from the dead He would be declared ‘the Son of God with power.’ Romans 1:4. At His second coming He would be revealed as Lord of heaven and earth. Those who were now about to crucify Him would recognize His greatness. Before the universe the rejected stone would become the head of the corner.

”Niille, jotka loukkaantuvat sanaan ja ovat tottelemattomia”, Kristus on pahennuksen kallio. Mutta ”se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi”. Hylätyn kiven tavoin Kristus oli maallisen tehtävänsä aikana saanut osakseen laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä. Hän oli ”yljeksitty ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava: ... häntä ylenkatsottiin, emmekä me häntä minään pitäneet.” Jesaja 53:3. Mutta aika oli lähellä, jolloin Hänet oli kirkastettava. Kuolleista nousemisensa kautta Hänet julistettaisiin ”Jumalan Pojaksi voimassa”. Roomalaisille 1:4. Toisessa tulemisessaan Hänet ilmoitettaisiin taivaan ja maan Herraksi. Ne, jotka nyt olivat aikeissa ristiinnaulita Hänet, tunnustaisivat Hänen suuruutensa. Koko maailmankaikkeuden edessä hylätystä kivestä tulisi kulmakivi.

“And on ‘whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.’ The people who rejected Christ were soon to see their city and their nation destroyed. Their glory would be broken, and scattered as the dust before the wind. And what was it that destroyed the Jews? It was the rock which, had they built upon it, would have been their security. It was the goodness of God despised, the righteousness spurned, the mercy slighted. Men set themselves in opposition to God, and all that would have been their salvation was turned to their destruction. All that God ordained unto life they found to be unto death. In the Jews’ crucifixion of Christ was involved the destruction of Jerusalem. The blood shed upon Calvary was the weight that sank them to ruin for this world and for the world to come. So it will be in the great final day, when judgment shall fall upon the rejecters of God’s grace. Christ, their rock of offense, will then appear to them as an avenging mountain. The glory of His countenance, which to the righteous is life, will be to the wicked a consuming fire. Because of love rejected, grace despised, the sinner will be destroyed.

”Ja kenen päälle se kaatuu, sen se murskaa tomuksi.” Kristuksen hyljännyt kansa oli pian näkevä kaupunkinsa ja kansakuntansa hävitettävinä. Heidän kunniansa oli murtuva ja hajaantuva kuin tomu tuulen edessä. Ja mikä oli se, mikä juutalaiset tuhosi? Se oli kallio, joka, jos he olisivat rakentaneet sen varaan, olisi ollut heidän turvansa. Se oli halveksittu Jumalan hyvyys, torjuttu vanhurskaus, väheksytty armo. Ihmiset asettuivat vastustamaan Jumalaa, ja kaikki se, mikä olisi ollut heidän pelastuksensa, kääntyi heidän tuhokseen. Kaiken, minkä Jumala oli säätänyt elämäksi, he havaitsivat koituvan kuolemaksi. Juutalaisten Kristuksen ristiinnaulitsemiseen sisältyi Jerusalemin hävitys. Golgatalla vuodatettu veri oli se paino, joka upotti heidät perikatoon tässä maailmassa ja tulevassa maailmassa. Niin käy suurena viimeisenä päivänä, kun tuomio kohtaa Jumalan armon hylkääjät. Kristus, heidän loukkauksensa kallio, ilmestyy silloin heille kostavana vuorena. Hänen kasvojensa kirkkaus, joka vanhurskaille on elämä, on oleva jumalattomille kuluttava tuli. Hylätyn rakkauden, halveksitun armon tähden syntinen joutuu hävitetyksi.

“By many illustrations and repeated warnings, Jesus showed what would be the result to the Jews of rejecting the Son of God. In these words He was addressing all in every age who refuse to receive Him as their Redeemer. Every warning is for them. The desecrated temple, the disobedient son, the false husbandmen, the contemptuous builders, have their counterpart in the experience of every sinner. Unless he repent, the doom which they foreshadowed will be his.” The Desire of Ages, 599, 600.

”Monin vertauskuvin ja toistuvin varoituksin Jeesus osoitti, mikä olisi Jumalan Pojan hylkäämisen seuraus juutalaisille. Näillä sanoilla Hän puhui kaikille jokaisena aikakautena, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta Häntä Lunastajanaan. Jokainen varoitus on heitä varten. Häväisty temppeli, tottelematon poika, väärät viinitarhurit, halveksivat rakentajat — näille kaikille on vastineensa jokaisen syntisen kokemuksessa. Ellei hän tee parannusta, se tuomio, jota nämä ennakolta kuvasivat, on oleva hänen osansa.” Alfa ja omega, s. 599, 600.