The knowledge that was unsealed in the movement of the first angel is represented by the Ulai River vision in the book of Daniel. That vision represents chapters seven, eight and nine of Daniel, and the knowledge that was unsealed in the movement of the third angel is represented by the Hiddekel River vision, which represents chapters ten, eleven and twelve. The connections between the two movements are abundant. The two movements are linked together by the one hundred and twenty-six years from the rebellion of 1863, unto the time of the end in 1989.
Tieto, joka avattiin ensimmäisen enkelin liikkeessä, esitetään Danielin kirjan Ulaijoki-näyssä. Tämä näky edustaa Danielin lukuja seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän, ja tieto, joka avattiin kolmannen enkelin liikkeessä, esitetään Hiddekeljoki-näyssä, joka edustaa lukuja kymmenen, yksitoista ja kaksitoista. Näiden kahden liikkeen väliset yhteydet ovat runsaat. Nämä kaksi liikettä on liitetty yhteen sadan kahdenkymmenenkuuden vuoden ajanjaksolla vuodesta 1863 tapahtuneesta kapinasta aina lopun aikaan vuonna 1989.
Both times of the end, in each movement, are marked by the “seven times,” of Leviticus twenty-six. Paganism and then papalism had trampled down the sanctuary and host until the time of the end in 1798. From the rebellion of 1863 until 1989, a spiritual trampling down had occurred as represented by the four abominations of Ezekiel chapter eight.
Molemmat lopunajat, kummassakin liikkeessä, on merkitty 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemällä ajalla”. Pakanallisuus ja sitten paavius olivat tallanneet pyhäkköä ja joukkoa siihen asti, kunnes lopun aika tuli vuonna 1798. Vuoden 1863 kapinasta vuoteen 1989 asti oli tapahtunut hengellinen tallaaminen, kuten Hesekielin kahdeksannen luvun neljä kauhistusta sitä kuvaavat.
The forty-six years from the end of the first indignation until the end of the last indignation in 1844, in which Christ had erected a spiritual temple that He suddenly came into on October 22, 1844, parallels the time of the end in 1989, until the soon-coming Sunday law, when Christ is once again erecting a spiritual temple, that He will suddenly come unto at the hour of Revelation eleven’s great earthquake.
Ne neljäkymmentäkuusi vuotta ensimmäisen vihastuksen päättymisestä viimeisen vihastuksen päättymiseen vuonna 1844, joiden aikana Kristus oli rakentanut hengellisen temppelin, johon Hän äkisti tuli 22. lokakuuta 1844, ovat rinnakkaiset vuoden 1989 lopunajan kanssa aina pian tulevaan sunnuntailakiin saakka, jolloin Kristus jälleen rakentaa hengellistä temppeliä, jonka tykö Hän on äkisti tuleva Ilmestyskirjan yhdentoista luvun suuren maanjäristyksen hetkellä.
When the third angel arrived in 1844, the Messenger of the Covenant suddenly appeared to purify the sons of Levi, but by 1863, those unfaithful Levites rejected the message of Moses delivered by Elijah and turned to wander in the wilderness. In that testing process the “builders” would ultimately reject the “cornerstone” of the “seven times”, and then transition from the movement of Philadelphia unto the church of Laodicea. In the last days, when the Messenger of the Covenant suddenly comes to His temple, at the soon-coming Sunday law, He will use the faithful Levites to call His other flock. The faithful of the last days will have transitioned from the “church” of Laodicea unto the “movement” of Philadelphia.
Kun kolmas enkeli saapui vuonna 1844, liiton sanansaattaja ilmestyi äkisti puhdistaakseen Leevin pojat, mutta vuoteen 1863 mennessä nuo uskottomat leeviläiset hylkäsivät Mooseksen sanoman, jonka Elia toi, ja kääntyivät vaeltamaan erämaassa. Tuossa koettelemisprosessissa ”rakentajat” tulisivat lopulta hylkäämään ”kulmakiven” ”seitsemän ajan” kohdalla ja siirtymään Filadelfian liikkeestä Laodikean seurakuntaan. Viimeisinä päivinä, kun liiton sanansaattaja äkisti tulee temppeliinsä pian tulevan sunnuntailain aikana, Hän käyttää uskollisia leeviläisiä kutsuakseen muuta laumaansa. Viimeisten päivien uskolliset ovat siirtyneet Laodikean ”seurakunnasta” Filadelfian ”liikkeeseen”.
The movement of the first angel published its formalized message two hundred and twenty years after the King James Bible was published, and the movement of the third angel published its formalized message two hundred and twenty years after the Declaration of Independence was published. The formalized message of both movements was empowered with the fulfillment of a prophecy of Islam, which was marked by the descent of an angel. The arrival of the angel identified the beginning of the “debate” of Habakkuk chapter two, and led to the publication of Habakkuk’s tables.
Ensimmäisen enkelin liike julkaisi virallistetun sanomansa kaksisataakaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun King James -Raamattu oli julkaistu, ja kolmannen enkelin liike julkaisi virallistetun sanomansa kaksisataakaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun itsenäisyysjulistus oli julkaistu. Molempien liikkeiden virallistettu sanoma voimistettiin islamia koskevan profetian täyttymyksellä, jonka merkitsi enkelin laskeutuminen. Enkelin saapuminen osoitti Habakukin toisen luvun ”väittelyn” alun ja johti Habakukin taulujen julkaisemiseen.
The empowered message represented by Habakkuk’s tables led to a disappointment, that ushered in a tarrying time, that led to the message of the Midnight Cry, that concluded with the fulfillment of the message of the Midnight Cry. The parallels which exist between the two movements are conclusive evidence for those who choose to see, that all the elements of Millerite history are connected to and are repeated in the history of the one hundred and forty-four thousand. The time period of the latter rain is typified in the Millerite movement, and it is fulfilled in the movement of Future for America. Repeatedly inspiration informs those willing to hear that only those who recognize the latter rain will receive it.
Habakukin taulujen edustama voimaannutettu sanoma johti pettymykseen, joka toi mukanaan viivytyksen ajan, joka johti Keskiyön huudon sanomaan, joka päättyi Keskiyön huudon sanoman täyttymiseen. Näiden kahden liikkeen välillä vallitsevat rinnakkaisuudet ovat ratkaiseva todiste niille, jotka haluavat nähdä, että kaikki milleriläisen historian osatekijät liittyvät sadan neljänkymmenen neljän tuhannen historiaan ja toistuvat siinä. Jälkisateen aikajaksoa esikuvataan milleriläisessä liikkeessä, ja se täyttyy Future for America -liikkeessä. Toistuvasti inspiraatio ilmoittaa niille, jotka ovat halukkaita kuulemaan, että vain ne, jotka tunnistavat jälkisateen, tulevat sen vastaanottamaan.
The period, movement, and message of the latter rain are all represented in the history of the Millerites, and the word “recognize” represents seeing something that you have seen before. The only way to see the period, movement and message of the latter rain is to recognize that it has been illustrated in Millerite history. It has also been illustrated in the other sacred reform movements. The Millerite movement was a beginning movement that represents an ending movement and therefore has many more direct references than the earlier reform movements. It also has the signature of Alpha and Omega who always illustrates the end of a thing with the beginning of a thing.
Myöhäissateen ajanjakso, liike ja sanoma ovat kaikki esitettyinä milleriläisten historiassa, ja sana ”tunnistaa” merkitsee sellaisen näkemistä, minkä on nähnyt ennenkin. Ainoa tapa nähdä myöhäissateen ajanjakso, liike ja sanoma on tunnistaa, että ne on havainnollistettu milleriläisessä historiassa. Ne on havainnollistettu myös muissa pyhissä reformiliikkeissä. Milleriläinen liike oli alkuliike, joka edustaa päätösliikettä, ja siksi siinä on paljon enemmän suoria viittauksia kuin aikaisemmissa reformiliikkeissä. Siinä on myös Alfan ja Omegan tunnusmerkki, sillä Hän havainnollistaa aina jonkin asian lopun sen alulla.
In the Millerite movement the foundations were established, and the central pillar was Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen. I am aware that Sister White identifies verse fourteen as the central pillar and foundation, but the reality is that verse fourteen is an answer to the question of verse thirteen. An answer is empty without understanding the question that elicits the answer. Verse thirteen identifies the vision of the trampling down, that is accomplished by two desolating powers, and verse fourteen is the vision of Christ restoring the temple and host which were trampled down. Two visions are directly connected by context, by grammar and by Palmoni, the Wonderful Numberer.
Milleriläisessä liikkeessä laskettiin perustukset, ja keskimmäinen pylväs oli Danielin kirjan kahdeksas luku, jakeet kolmetoista ja neljätoista. Tiedän, että sisar White osoittaa jakeen neljätoista keskimmäiseksi pylvääksi ja perustukseksi, mutta todellisuudessa jae neljätoista on vastaus jakeen kolmetoista kysymykseen. Vastaus on tyhjä ilman sen kysymyksen ymmärtämistä, joka kutsuu esiin vastauksen. Jakeessa kolmetoista yksilöidään näky maahan polkemisesta, jonka toteuttavat kaksi hävittävää valtaa, ja jae neljätoista on näky Kristuksesta palauttamassa temppelin ja joukon, jotka oli poljettu maahan. Nämä kaksi näkyä ovat suoranaisesti yhteydessä toisiinsa asiayhteyden, kieliopin ja Palmonin, Ihmeellisen Lukijan, kautta.
William Miller was used to identify the foundational truths, which would be Daniel chapter eight, verses thirteen and fourteen. The first jewel he discovered was the “seven times” that represents the trampling down of verse thirteen, and the framework which he built all of his prophetic structure upon was the “two desolating powers” motif represented in verse thirteen. Miller correctly identified that “the daily” abomination of verse thirteen was paganism, and the transgression of desolating power was papalism. In this sense the very “foundation” of the framework of Miller, and the “foundation” of the foundation and central pillar, was the understanding that “the daily” in chapter eight represented paganism. The foundation of the increase of knowledge from Millerite history was that “the daily,” of Daniel chapter eight was paganism, and inspiration was careful to identify that “those who gave the judgment hour cry had the correct view of the daily.”
William Milleriä käytettiin tunnistamaan perustavat totuudet, jotka olivat Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeet kolmetoista ja neljätoista. Ensimmäinen jalokivi, jonka hän löysi, oli ”seitsemän aikaa”, joka edustaa jakeen kolmetoista tallattavaksi antamista, ja kehys, jolle hän rakensi koko profeetallisen rakenteensa, oli jakeessa kolmetoista esitetty ”kahden hävittävän vallan” aihekuvio. Miller tunnisti oikein, että jakeen kolmetoista ”jokapäiväinen” kauhistus oli pakanuus ja hävitystä aiheuttavan vallan rikkomus paavius. Tässä mielessä aivan Millerin kehyksen varsinainen ”perustus” sekä perustuksen ja keskuspylvään ”perustus” oli ymmärrys siitä, että kahdeksannessa luvussa ”jokapäiväinen” edusti pakanuutta. Milleriläisen historian tiedon lisääntymisen perustus oli se, että Danielin kirjan kahdeksannen luvun ”jokapäiväinen” oli pakanuus, ja inspiraatio piti huolen siitä, että tunnistettiin, että ”niillä, jotka esittivät tuomion hetken huudon, oli oikea käsitys jokapäiväisestä.”
The foundation of the light represented as the “increase of knowledge” at the time of the end in 1989, is also “the daily.” It is simply another divine parallel. In order to recognize the increase of knowledge that is represented in the last six verses of Daniel eleven there is required an application of the writings of Ellen White. In her writings she identifies that the history of verse thirty-one of Daniel eleven will be repeated in the final verses of Daniel eleven. Without that inspired clue understanding the parallel history of verse thirty-one with verses forty and forty-one would be a much more difficult task.
Vuonna 1989 lopun aikana ”tiedon lisääntymisenä” esitetyn valon perusta on myös ”jokapäiväinen”. Se on yksinkertaisesti toinen jumalallinen rinnakkaisuus. Jotta voitaisiin tunnistaa Danielin kirjan yhdestoista luvun kuudessa viimeisessä jakeessa esitetty tiedon lisääntyminen, edellytetään Ellen Whiten kirjoitusten soveltamista. Kirjoituksissaan hän osoittaa, että Danielin kirjan yhdestoista luvun jakeen kolmekymmentäyksi historia tulee toistumaan Daniel 11:n loppujakeissa. Ilman tuota inspiroitua vihjettä jakeen kolmekymmentäyksi rinnakkaisen historian ymmärtäminen jakeiden neljäkymmentä ja neljäkymmentäyksi kanssa olisi paljon vaikeampi tehtävä.
The “daily” in the book of Daniel represents paganism and is the foundation of the foundation for the Millerites, and it is the foundation of the message for the movement of the one hundred and forty-four thousand. It is also the truth which was purposely made into error by a “lie” that was introduced into the third generation of Laodicean Adventism, that was typified by the third abomination of “women weeping for Tammuz” in Ezekiel chapter eight, and the compromise represented by the third church of Pergamos.
Danielin kirjan ”jokapäiväinen” edustaa pakanuutta, ja se on Milleriittien perustuksen perustus; se on myös sanoman perustus sadan neljänkymmenenneljän tuhannen liikkeelle. Se on myös se totuus, joka tarkoituksellisesti tehtiin virheeksi ”valheen” avulla, joka tuotiin Laodikealaisen adventismin kolmanteen sukupolveen, jota esikuvasi Hesekielin kahdeksannen luvun kolmas kauhistus, ”naisten itku Tammusin tähden”, sekä se kompromissi, jota Pergamon kolmas seurakunta edustaa.
The divine direction that guides the role of “the daily” as an issue in the time of the latter rain is absolutely astounding, and beyond the possibility of human construction. The fourth generation of Laodicean Adventism is portrayed as bowing down to the sun, thus representing an acceptance of the mark of the beast. Sister White identifies that to receive that mark is to come to the same mind as the beast, and that those who become confused upon the meaning of antichrist, will ultimately end up on the side of the man of sin. All this is represented by the ancient men in Jerusalem in Ezekiel chapter eight.
Jumalallinen johdatus, joka ohjaa ”jokapäiväisen” asemaa kysymyksenä myöhäissateen aikana, on ehdottoman hämmästyttävä ja inhimillisen rakentelun mahdollisuuden tuolla puolen. Laodikealaisen adventismin neljäs sukupolvi kuvataan kumartumassa auringon puoleen, mikä siten edustaa pedon merkin hyväksymistä. Sisaret White osoittaa, että tuon merkin vastaanottaminen merkitsee samanmieliseksi tulemista pedon kanssa ja että ne, jotka joutuvat hämmennykseen antikristuksen merkityksestä, päätyvät lopulta synnin ihmisen puolelle. Kaikkea tätä edustavat Jerusalemin vanhat miehet Hesekielin kahdeksannessa luvussa.
In the third and fourth generation God judges those who hate Him, and that judgment is executed while the other class is receiving the seal of God’s approval. The very passage in the Scriptures that provided William Miller the light he needed to recognize that it was pagan Rome that was represented as “the daily” in the book of Daniel, is the most direct identification of the man of sin, who the ancient men bow to in chapter eight of Ezekiel. The chapter identifies the pope of the second desolating power, while also identifying the paganism of the first desolating power. And the truth that is the subject of the passage is the role of pagan Rome, who in 2 Thessalonians is the power that restrains the papacy from ascending the throne until 538.
Kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa Jumala rankaisee niitä, jotka Häntä vihaavat, ja tämä tuomio pannaan täytäntöön samalla kun toinen ryhmä vastaanottaa Jumalan hyväksynnän sinetin. Juuri se raamatunkohta, joka antoi William Millerille sen valon, jota hän tarvitsi tunnistaakseen, että pakanuuden vallassa oleva Rooma oli se, jota Danielin kirjassa kuvattiin ilmauksella ”jokapäiväinen”, on kaikkein suoraviivaisin synnin ihmisen tunnistaminen, jonka edessä muinaiset miehet kumartavat Hesekielin kahdeksannessa luvussa. Luku yksilöi paavin toisena hävityksen voimana samalla kun se myös yksilöi pakanallisuuden ensimmäisenä hävityksen voimana. Ja se totuus, joka on tämän kohdan aiheena, on pakanallisen Rooman rooli; se on 2. Tessalonikalaiskirjeessä se valta, joka pidättää paaviutta nousemasta valtaistuimelle vuoteen 538 saakka.
The “daily” which was Miller’s bedrock truth, that allowed him to produce a framework of prophecy based upon two desolating powers that trample down the sanctuary and host, is the truth identified by Paul as the truth which is rejected, and which brings strong delusion upon those who do not love that very truth in the last days. In agreement with the parallel histories, that very same truth, that is the bedrock truth, allowed Future for America to produce a framework of prophecy about the final three-fold union in the last days.
”Jatkuva”, joka oli Millerin peruskalliototuus ja joka antoi hänelle mahdollisuuden muodostaa profetian viitekehyksen, joka perustui kahteen hävittävään valtaan, jotka polkevat maahan pyhäkön ja sotajoukon, on se totuus, jonka Paavali yksilöi totuudeksi, joka hylätään ja joka tuo voimakkaan eksytyksen niiden päälle, jotka eivät rakasta juuri sitä totuutta viimeisinä päivinä. Rinnakkaisten historianjaksojen mukaisesti juuri tuo sama totuus, joka on peruskalliototuus, antoi myös Future for Americalle mahdollisuuden muodostaa profetian viitekehyksen viimeisten päivien lopullisesta kolminkertaisesta liitosta.
Not only that, but that foundational truth, which is the foundational truth for both parallel histories, is made into the “lie” that becomes the bedrock error and Paul’s strong delusion, for the framework of the false latter rain “peace and safety” message proclaimed by the men that will never again lift up their voices and show God’s people their transgressions. “The daily” represents the foundation of both the movement of the first and the third angel, and when the rebels of Laodicea turned its meaning upside down, by identifying the satanic symbol as a symbol of Christ, the false symbol became the foundation of the counterfeit message of the false latter rain.
Eikä ainoastaan niin, vaan tuo perustavanlaatuinen totuus, joka on molempien rinnakkaisten historioiden perustotuus, tehdään „valheeksi”, josta tulee peruskallioinen erehdys ja Paavalin voimallinen eksytys, niiden miesten julistaman väärän myöhäissateen „rauha ja turvallisuus” -sanoman rakenteelliseksi perustaksi, jotka eivät enää koskaan korota ääntään eivätkä osoita Jumalan kansalle sen rikkomuksia. „Jatkuva” edustaa sekä ensimmäisen että kolmannen enkelin liikkeen perustusta, ja kun Laodikean kapinalliset käänsivät sen merkityksen ylösalaisin tunnistamalla saatanallisen symbolin Kristuksen symboliksi, tuosta väärästä symbolista tuli väärän myöhäissateen väärennetyn sanoman perustus.
Stay yourselves, and wonder; cry ye out, and cry: they are drunken, but not with wine; they stagger, but not with strong drink. For the Lord hath poured out upon you the spirit of deep sleep, and hath closed your eyes: the prophets and your rulers, the seers hath he covered. And the vision of all is become unto you as the words of a book that is sealed, which men deliver to one that is learned, saying, Read this, I pray thee: and he saith, I cannot; for it is sealed: And the book is delivered to him that is not learned, saying, Read this, I pray thee: and he saith, I am not learned. Wherefore the Lord said, Forasmuch as this people draw near me with their mouth, and with their lips do honour me, but have removed their heart far from me, and their fear toward me is taught by the precept of men: Therefore, behold, I will proceed to do a marvellous work among this people, even a marvellous work and a wonder: for the wisdom of their wise men shall perish, and the understanding of their prudent men shall be hid. Woe unto them that seek deep to hide their counsel from the Lord, and their works are in the dark, and they say, Who seeth us? and who knoweth us? Surely your turning of things upside down shall be esteemed as the potter’s clay: for shall the work say of him that made it, He made me not? or shall the thing framed say of him that framed it, He had no understanding? Isaiah 29:9–16.
Hämmästykää ja ihmetelkää; huutakaa ja vaikeroikaa; he ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä; he horjuvat, mutta eivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne; profeetat ja teidän päämiehenne, näkijät, hän on peittänyt. Ja kaikki näky on tullut teille kuin sinetillä suljetun kirjan sanat, jonka ihmiset antavat oppineelle sanoen: ”Lue tämä, pyydän.” Ja hän sanoo: ”En voi, sillä se on sinetöity.” Ja kirja annetaan sille, joka ei ole oppinut, sanoen: ”Lue tämä, pyydän.” Ja hän sanoo: ”En ole oppinut.” Sentähden Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta on poistanut sydämensä kauas minusta, ja heidän pelkonsa minua kohtaan on opittua ihmiskäskyjen mukaan, sentähden, katso, minä teen jälleen ihmeellisen teon tämän kansan keskuudessa, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaittensa viisaus on katoava, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys on peittyvä. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät neuvonsa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä, ja jotka sanovat: ”Kuka meidät näkee, ja kuka meidät tuntee?” Kuinka nurinkurista onkaan teidän menonne! Onko savi pidettävä savenvalajan vertaisena? Sanoisiko teko tekijästään: ”Ei hän minua tehnyt”? Tai sanoisiko valmistettu valmistajastaan: ”Ei hän ymmärrä mitään”? Jesaja 29:9–16.
All the prophets spoke of the last days, and openly lying in order to turn the meaning of “the daily,” upside down closely imitates the definition of the unpardonable sin. To assign a person as forever lost is beyond the ability, or moral authority, of men toward other men, but that is not what is here being identified.
Kaikki profeetat puhuivat viimeisistä päivistä, ja avoin valehtelu “jokapäiväisen” merkityksen kääntämiseksi ylösalaisin jäljittelee läheisesti anteeksiantamattoman synnin määritelmää. Julistaa ihminen lopullisesti kadotetuksi ylittää sen kyvyn ja moraalisen oikeutuksen, joka ihmisillä on toisia ihmisiä kohtaan, mutta siitä ei tässä ole kyse.
Those in Isaiah who turn things upside down, which is simply another expression for what Isaiah identifies elsewhere as calling darkness light or light darkness, are identified as the ancient men that rule Jerusalem as their final judgment is being represented.
Ne, jotka Jesajan kirjassa kääntävät asiat ylösalaisin, mikä on yksinkertaisesti toinen ilmaus sille, mitä Jesaja muualla kuvaa pimeyden kutsumisena valoksi tai valon pimeydeksi, tunnistetaan niiksi muinaisiksi miehiksi, jotka hallitsevat Jerusalemia, samalla kun heidän lopullista tuomiotaan esitetään.
Woe unto them that call evil good, and good evil; that put darkness for light, and light for darkness; that put bitter for sweet, and sweet for bitter! Woe unto them that are wise in their own eyes, and prudent in their own sight! Woe unto them that are mighty to drink wine, and men of strength to mingle strong drink: Which justify the wicked for reward, and take away the righteousness of the righteous from him! Therefore as the fire devoureth the stubble, and the flame consumeth the chaff, so their root shall be as rottenness, and their blossom shall go up as dust: because they have cast away the law of the Lord of hosts, and despised the word of the Holy One of Israel. Therefore is the anger of the Lord kindled against his people, and he hath stretched forth his hand against them, and hath smitten them: and the hills did tremble, and their carcases were torn in the midst of the streets. For all this his anger is not turned away, but his hand is stretched out still. And he will lift up an ensign to the nations from far, and will hiss unto them from the end of the earth: and, behold, they shall come with speed swiftly. Isaiah 5:20–26.
Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka panevat pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka panevat karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestään! Voi niitä, jotka ovat väkeviä viinin juomiseen ja urhoja sekoittamaan väkijuomaa, jotka lahjuksesta vanhurskauttavat jumalattoman ja ottavat pois vanhurskaan oikeuden häneltä! Sentähden, niinkuin tuli syö sängen ja liekki kuluttaa akanat, niin heidän juurensa on oleva kuin mätä, ja heidän kukkansa haihtuva kuin tomu; sillä he ovat hyljänneet Herran Sebaotin lain ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa. Sentähden Herran viha on syttynyt hänen kansaansa vastaan, ja hän on ojentanut kätensä sitä vastaan ja lyönyt sitä; ja vuoret vapisivat, ja heidän ruumiinsa olivat kuin loka katujen keskellä. Kaikesta tästä huolimatta hänen vihansa ei ole asettunut, vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna. Ja hän nostaa kaukaisille kansoille lipun ja viheltää niille maan äärestä; ja katso, nopeasti ja viivyttelemättä ne tulevat. Jesaja 5:20–26.
God’s ensign (the one hundred and forty-four thousand) is lifted up as the ensign at the soon coming Sunday law, which is when “the anger of the Lord is kindled against his people”, and He stretches “forth his hand against them”, and “smites them”, and “their carcases will be torn in the midst of the streets.” The midst of the streets are the streets of Jerusalem when the destroying angels of Ezekiel chapter nine, are commanded to go forth “and smite: let not your eye spare, neither have ye pity: Slay utterly old and young, both maids, and little children, and women: but come not near any man upon whom is the mark; and begin at my sanctuary. Then they began at the ancient men which were before the house.” Ezekiel’s “ancient men”, who Sister White states are those who were to be the guardians of the people, are Isaiah’s “drunkards of Ephraim” who “turn things upside down” in chapters twenty-eight and twenty-nine.
Jumalan lippumerkki (ne sataneljäkymmentäneljätuhatta) kohotetaan lippumerkiksi pian tulevan sunnuntailain yhteydessä, jolloin ”Herran viha syttyy hänen kansaansa vastaan”, ja Hän ojentaa ”kätensä heitä vastaan”, ja ”lyö heitä”, ja ”heidän ruumiinsa revitään keskellä katuja”. Keskellä katuja ovat Jerusalemin kadut silloin, kun Hesekielin yhdeksännen luvun hävittävät enkelit saavat käskyn mennä eteenpäin ”ja lyökää: älköön teidän silmänne säästäkö, älkääkä armahtako: surmatkaa perin pohjin vanhat ja nuoret, sekä neidot, ja pienet lapset, ja naiset: mutta älkää lähestykö ainoatakaan miestä, jossa on merkki; ja alkakaa minun pyhäköstäni. Niin he alkoivat niistä vanhimmista miehistä, jotka olivat huoneen edessä.” Hesekielin ”vanhimmat miehet”, joiden Sisar White toteaa olevan niitä, joiden tuli olla kansan vartijoita, ovat Jesajan ”Efraimin juopuneet”, jotka ”kääntävät asiat ylösalaisin” luvuissa kaksikymmentäkahdeksan ja kaksikymmentäyhdeksän.
In chapter five they are those who are “mighty to drink wine, and men of strength to mingle strong drink: Which justify the wicked for reward.” With the publication of the book Questions on Doctrine, the ancient men drank from the cup of apostate Protestantism, and presented the false gospel of justification that claims men cannot be sanctified, that Christ is our Substitute, but not our Example. In doing so, the book justified the wicked, for the reward of being accepted among the fallen churches of apostate Protestantism. The passage is identifying their ultimate judgment, and the reason for that judgment is that they “despised the word of the Holy One of Israel.” They did this by rejecting the understanding of “the daily,” presented by those who gave the judgment hour cry, and by drinking from the cup of apostate Protestantism.
Viidennessä luvussa he ovat niitä, jotka ovat ”väkeviä viiniä juomaan ja urhoja väkijuomaa sekoittamaan; jotka lahjan tähden julistavat jumalattoman vanhurskaaksi.” Kirjan *Questions on Doctrine* julkaisemisen myötä muinaiset miehet joivat luopioprotestantismin maljasta ja esittivät vanhurskauttamista koskevan väärän evankeliumin, joka väittää, ettei ihmisiä voida pyhittää, että Kristus on meidän Sijaisemme, mutta ei meidän Esikuvamme. Näin tehdessään kirja julisti jumalattoman vanhurskaaksi palkkiota vastaan, jotta se hyväksyttäisiin luopioprotestantismin langenneiden kirkkojen joukossa. Tekstikohta osoittaa heidän lopullisen tuomionsa, ja tuomion syy on se, että he ”halveksivat Israelin Pyhän sanaa”. Tämän he tekivät hylkäämällä sen ymmärryksen ”jokapäiväisestä”, jonka esittivät ne, jotka antoivat tuomion hetken huudon, sekä juomalla luopioprotestantismin maljasta.
In the passage they turn what is sweet to bitter, and what is bitter to sweet. The message that is in the angel’s hand when He descends is sweet, but the conclusion of the message is bitter. They argue the true latter rain message that begins when the angel descends is bitter, and at the conclusion they identify a sweet false peace and safety message, for they can’t help themselves from turning things upside down.
Tässä kohdassa he muuttavat makean karvaaksi ja karvaan makeaksi. Sanoma, joka on enkelin kädessä, kun Hän astuu alas, on makea, mutta sanoman päätös on karvas. He väittävät, että tosi myöhäissateen sanoma, joka alkaa enkelin astuessa alas, on karvas, ja lopussa he esittävät makean väärän rauhan ja turvallisuuden sanoman, sillä he eivät voi olla kääntämättä asioita ylösalaisin.
The passage where this sin is represented is at the close of their corporate probationary time. Therefore, it is appropriate to see that their actions of identifying the satanic work of paganism as the work of Christ is a prophetic parallel to the unpardonable sin, which is identifying the work of the Holy Spirit as the work of Satan. Placing the “lie” into the third generation of Adventism provided the foundational logic of their false latter rain message, and ultimately brings a strong delusion upon them. The very passage where Miller came to understand the correct meaning of “the daily” is where they are portrayed as being overthrown.
Kohta, jossa tämä synti esitetään, sijoittuu heidän yhteisen koetusaikansa loppuun. Sen vuoksi on asianmukaista nähdä, että heidän tekonsa, jossa he samastavat pakanuuden saatanallisen työn Kristuksen työksi, on profeetallinen rinnastus anteeksiantamattomaan syntiin, jossa Pyhän Hengen työ samastetaan saatanan työksi. “Valheen” sijoittaminen adventismin kolmanteen sukupolveen muodosti heidän väärän myöhäissade-sanomansa perustavan logiikan ja saattaa lopulta heidän ylleen väkevän eksytyksen. Juuri se kohta, jossa Miller tuli ymmärtämään “jokapäiväisen” oikean merkityksen, on se, missä heidät kuvataan kukistettaviksi.
Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a falling away first, and that man of sin be revealed, the son of perdition; Who opposeth and exalteth himself above all that is called God, or that is worshipped; so that he as God sitteth in the temple of God, shewing himself that he is God. Remember ye not, that, when I was yet with you, I told you these things? And now ye know what withholdeth that he might be revealed in his time. For the mystery of iniquity doth already work: only he who now letteth will let, until he be taken out of the way. And then shall that Wicked be revealed, whom the Lord shall consume with the spirit of his mouth, and shall destroy with the brightness of his coming: Even him, whose coming is after the working of Satan with all power and signs and lying wonders, And with all deceivableness of unrighteousness in them that perish; because they received not the love of the truth, that they might be saved. And for this cause God shall send them strong delusion, that they should believe a lie: That they all might be damned who believed not the truth, but had pleasure in unrighteousness. 2 Thessalonians 2:3–12.
Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavoin; sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvonnan kohteeksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja osoittaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, vielä ollessani teidän luonanne, sanoin teille tämän? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän ilmestyy ajallaan. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; ainoastaan se, joka nyt pidättää, pidättää siihen asti, kunnes hänet poistetaan tieltä. Ja silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta, kaikella voimalla ja merkeillä ja valheen ihmeillä sekä kaikella vääryyden eksytyksellä niissä, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ottaneet vastaan totuuden rakkautta pelastuakseen. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät uskoneet totuutta, vaan mielistyivät vääryyteen. 2. Tessalonikalaiskirje 2:3–12.
The prophets speak more of the last days than any other preceding sacred history, and this is true of this passage. The bedrock of Miller’s increase of knowledge, is also the bedrock of the increase of knowledge that arrived in 1989, for the correct understanding of the prophetic history associated with “the daily,” describes the history of verses forty and forty-one of Daniel eleven. What this means is that if a student of prophecy does not understand the role of paganism and its prophetic relationship to papal Rome, then the student will be unable to recognize that the work of first restraining the rise of the papacy, and then the work of placing the papacy on the throne of the earth was accomplished by paganism, and that work typifies the role of the earth beast of Revelation thirteen who at first restrains the papacy, but then changes and puts it on the throne of the earth. The role of the earth beast of Revelation thirteen is represented as the future for America.
Profeetat puhuvat viimeisistä päivistä enemmän kuin mistään muusta niitä edeltävästä pyhästä historiasta, ja tämä pitää paikkansa myös tämän kohdan osalta. Millerin tiedon lisääntymisen perusta on myös vuonna 1989 saapuneen tiedon lisääntymisen perusta, sillä ”jokapäiväiseen” liittyvän profeetallisen historian oikea ymmärtäminen kuvaa Danielin kirjan yhdestoista luvun jakeiden neljäkymmentä ja neljäkymmentäyksi historiaa. Tämä merkitsee sitä, että jos profetian tutkija ei ymmärrä pakanuuden roolia eikä sen profeetallista suhdetta paavilliseen Roomaan, hän ei kykene tunnistamaan, että työn, jossa ensin pidätettiin paavinvallan nousua ja sitten asetettiin paavinvalta maan valtaistuimelle, toteutti pakanuus, ja että tämä työ esikuvallistaa Ilmestyskirjan kolmattatoista luvun maapetona tunnetun vallan roolia, joka ensin pidättää paavinvallan, mutta sitten muuttuu ja asettaa sen maan valtaistuimelle. Ilmestyskirjan kolmattatoista luvun maapedon rooli esitetään Amerikan tulevaisuutena.
We will continue our consideration of the unsealing of the light of the Hiddekel River in our next article.
Seuraavassa artikkelissamme jatkamme Hiddekel-joen valon sinettien avaamisen tarkastelua.
“One who sees beneath the surface, who reads the hearts of all men, says of those who have had great light: ‘They are not afflicted and astonished because of their moral and spiritual condition.’ Yea, they have chosen their own ways, and their soul delighteth in their abominations. I also will choose their delusions, and will bring their fears upon them; because when I called, none did answer; when I spake, they did not hear: but they did evil before Mine eyes, and chose that in which I delighted not.’ ‘God shall send them strong delusion, that they should believe a lie,’ because they received not the love of the truth, that they might be saved,’ ‘but had pleasure in unrighteousness.’ Isaiah 66:3, 4; 2 Thessalonians 2:11, 10, 12.
”Hän, joka näkee pinnan alle, joka lukee kaikkien ihmisten sydämet, sanoo niistä, joilla on ollut suuri valo: ’He eivät ole murheellisia eivätkä järkyttyneitä moraalisen ja hengellisen tilansa tähden.’ Totisesti, he ovat valinneet omat tiensä, ja heidän sielunsa iloitsee heidän kauhistuksistaan. Minäkin valitsen heille eksytyksen, ja annan heidän pelkonsa kohdata heidät; koska kun minä kutsuin, ei kukaan vastannut; kun minä puhuin, he eivät kuulleet, vaan tekivät pahaa minun silmieni edessä ja valitsivat sen, mihin minä en mielistynyt.’ ’Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,’ koska he eivät ottaneet vastaan totuuden rakkautta pelastuakseen, ’vaan mielistyivät vääryyteen.’ Jesaja 66:3, 4; 2. Tessalonikalaiskirje 2:11, 10, 12.”
“The heavenly Teacher inquired: ‘What stronger delusion can beguile the mind than the pretense that you are building on the right foundation and that God accepts your works, when in reality you are working out many things according to worldly policy and are sinning against Jehovah? Oh, it is a great deception, a fascinating delusion, that takes possession of minds when men who have once known the truth, mistake the form of godliness for the spirit and power thereof; when they suppose that they are rich and increased with goods and in need of nothing, while in reality they are in need of everything.’
”Taivaallinen Opettaja kysyi: ’Mikä voimakkaampi harha voisi pettää mielen kuin se teeskentely, että rakennat oikealle perustukselle ja että Jumala hyväksyy tekosi, vaikka todellisuudessa toimit monessa asiassa maailmallisen menettelytavan mukaan ja teet syntiä Jehovaa vastaan? Voi, se on suuri petos, lumovoimainen harha, joka valtaa mielet silloin, kun ihmiset, jotka ovat kerran tunteneet totuuden, erehtyvät pitämään jumalisuuden muotoa sen henkenä ja voimana; kun he luulevat olevansa rikkaita, rikastuneita eivätkä mitään tarvitsevia, vaikka todellisuudessa he tarvitsevat kaikkea.’”
“God has not changed toward His faithful servants who are keeping their garments spotless. But many are crying, ‘Peace and safety,’ while sudden destruction is coming upon them. Unless there is thorough repentance, unless men humble their hearts by confession and receive the truth as it is in Jesus, they will never enter heaven. When purification shall take place in our ranks, we shall no longer rest at ease, boasting of being rich and increased with goods, in need of nothing.
”Jumala ei ole muuttunut uskollisia palvelijoitaan kohtaan, jotka pitävät vaatteensa tahrattomina. Mutta monet huutavat: ’Rauha ja turvallisuus’, vaikka äkillinen tuho on kohtaava heidät. Ellei tapahdu perusteellista parannusta, elleivät ihmiset nöyrrytä sydäntään tunnustamalla syntinsä ja ota vastaan totuutta sellaisena kuin se on Jeesuksessa, he eivät koskaan pääse taivaaseen. Kun puhdistus tapahtuu meidän riveissämme, emme enää lepää huolettomina kerskaten olevamme rikkaita ja rikastuneita, vailla mitään puutetta.
“Who can truthfully say: ‘Our gold is tried in the fire; our garments are unspotted by the world’? I saw our Instructor pointing to the garments of so-called righteousness. Stripping them off, He laid bare the defilement beneath. Then He said to me: ‘Can you not see how they have pretentiously covered up their defilement and rottenness of character? ‘How is the faithful city become an harlot!’ My Father’s house is made a house of merchandise, a place whence the divine presence and glory have departed! For this cause there is weakness, and strength is lacking.’” Testimonies, volume 8, 249, 250.
“Kuka voi totuudenmukaisesti sanoa: ‘Meidän kultamme on tulessa koeteltua; meidän vaatteemme ovat maailmasta tahrattomat’? Näin Opettajamme osoittavan niin sanotun vanhurskauden vaatteita. Riisuttuaan ne pois Hän paljasti niiden alta saastaisuuden. Sitten Hän sanoi minulle: ‘Etkö näe, kuinka he ovat teennäisesti peittäneet saastaisuutensa ja luonteensa mädännäisyyden? ‘Kuinka on uskollinen kaupunki tullut portoksi!’ Minun Isäni huoneesta on tehty kauppahuone, paikka, josta jumalallinen läsnäolo ja kirkkaus ovat poistuneet! Tämän tähden on heikkoutta, ja voima puuttuu.’” Testimonies, osa 8, 249, 250.