We have been addressing the symbolism of Elijah and are now using the histories of Mount Carmel and Mount Sinai to illustrate a progressive testing process for the horn of Protestantism and a progressive political development for the horn of Republicanism that parallels the horn of Protestantism.
Olemme käsitelleet Eliaan symboliikkaa ja käytämme nyt Karmelinvuoren ja Siinainvuoren historiaa havainnollistaaksemme protestantismin sarven asteittain etenevää koetusprosessia sekä republikaanisuuden sarven asteittain etenevää poliittista kehitystä, joka kulkee rinnakkain protestantismin sarven kanssa.
The last article was working through the rebellion of Numbers chapter thirteen and fourteen which identifies the tenth and final test for ancient Israel after their crossing of the Red Sea. The history aligns with the beginning movement of Millerite history, but also with the history of God’s ending movement. The work of all three angels of Revelation fourteen is accomplished by a movement at the beginning and a movement at the end.
Edellinen kirjoitus käsitteli Neljännen Mooseksen kirjan lukujen kolmetoista ja neljätoista kapinaa, joka osoittaa muinaisen Israelin kymmenennen ja viimeisen koetuksen heidän Punaisenmeren ylityksensä jälkeen. Tämä historia vastaa milleriläisen historian alkuliikettä, mutta myös Jumalan päätösliikkeen historiaa. Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kaikkien kolmen enkelin työ toteutetaan liikkeen kautta alussa ja liikkeen kautta lopussa.
“The angel who unites in the proclamation of the third angel’s message is to lighten the whole earth with his glory. A work of world-wide extent and unwonted power is here foretold. The advent movement of 1840–44 was a glorious manifestation of the power of God; the first angel’s message was carried to every missionary station in the world, and in some countries there was the greatest religious interest which has been witnessed in any land since the Reformation of the sixteenth century; but these are to be exceeded by the mighty movement under the last warning of the third angel.” The Great Controversy, 611.
”Enkelin, joka yhtyy kolmannen enkelin sanoman julistukseen, on määrä valaista koko maa kirkkaudellaan. Tässä ennustetaan maailmanlaajuinen ja poikkeuksellisen voimallinen työ. Vuosien 1840–44 adventtiliike oli Jumalan voiman kirkas ilmentymä; ensimmäisen enkelin sanoma vietiin jokaiseen lähetysasemaan maailmassa, ja joissakin maissa esiintyi suurin uskonnollinen kiinnostus, mitä missään maassa on nähty sitten kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen; mutta nämä tulevat jäämään toisiksi sen mahtavan liikkeen rinnalla, joka tapahtuu kolmannen enkelin viimeisen varoituksen aikana.” Suuri taistelu, 611.
Between the history of the beginning movement and the ending movement, we find the history of the church of Laodicea. The angel that lightens the earth with its glory is clearly identified as a movement, not a church.
Alkuliikkeen historian ja päätösliikkeen historian välissä löydämme Laodikean seurakunnan historian. Enkeli, joka valaisee maan kirkkaudellaan, tunnistetaan selvästi liikkeeksi, ei seurakunnaksi.
“Of Babylon, at the time brought to view in this prophecy, it is declared: ‘Her sins have reached unto heaven, and God hath remembered her iniquities.’ Revelation 18:5. She has filled up the measure of her guilt, and destruction is about to fall upon her. But God still has a people in Babylon; and before the visitation of His judgments these faithful ones must be called out, that they partake not of her sins and ‘receive not of her plagues.’ Hence the movement symbolized by the angel coming down from heaven, lightening the earth with his glory and crying mightily with a strong voice, announcing the sins of Babylon. In connection with his message the call is heard: ‘Come out of her, My people.’ These announcements, uniting with the third angel’s message, constitute the final warning to be given to the inhabitants of the earth.” The Great Controversy, 604.
”Babylonia koskien, aikana joka tässä profetiassa tuodaan esiin, julistetaan: ’Sen synnit ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut sen vääryydet.’ Ilm. 18:5. Se on täyttänyt syyllisyytensä mitan, ja hävitys on kohta lankeava sen päälle. Mutta Jumalalla on vielä kansa Babylonissa; ja ennen kuin Hänen tuomionsa kohtaavat sitä, nämä uskolliset on kutsuttava sieltä ulos, etteivät he tulisi osallisiksi sen synneistä eivätkä ’saisi osaksensa sen vitsauksia’. Tästä syystä tapahtuu liike, jota vertauskuvaa enkeli, joka laskeutuu taivaasta, valaisee maan kirkkaudellaan ja huutaa voimallisesti suurella äänellä julistaen Babylonin syntejä. Hänen sanomaansa liittyen kuuluu kutsu: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani.’ Nämä julistukset, liittyen yhteen kolmannen enkelin sanoman kanssa, muodostavat viimeisen varoituksen, joka on annettava maan asukkaille.” Suuri taistelu, 604.
All the prophets agree with one another and they all identify more specifically “the last days,” than they identify the days in which the prophecies were proclaimed. As an example of this phenomenon the angel of Revelation eighteen, was and is typified by the angel of Revelation ten. Both lighten the earth with its glory when it descends. Sister White identifies the first angel in the book Early Writings.
Kaikki profeetat ovat keskenään yhtä mieltä, ja he kaikki määrittelevät tarkemmin ”viimeiset päivät” kuin ne päivät, jolloin profetiat julistettiin. Esimerkkinä tästä ilmiöstä Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli oli ja on Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelin esikuva. Molemmat valaisevat maan kirkkaudellaan, kun se laskeutuu. Sisar White yksilöi ensimmäisen enkelin kirjassa Early Writings.
“Jesus commissioned a mighty angel to descend and warn the inhabitants of the earth to prepare for His second appearing. As the angel left the presence of Jesus in heaven, an exceedingly bright and glorious light went before him. I was told that his mission was to lighten the earth with his glory and warn man of the coming wrath of God.” Early Writings, 245.
”Jeesus valtuutti väkevän enkelin laskeutumaan alas ja varoittamaan maan asukkaita valmistautumaan Hänen toiseen ilmestymiseensä. Kun enkeli lähti Jeesuksen läsnäolosta taivaassa, äärettömän kirkas ja loistava valo kulki hänen edellään. Minulle kerrottiin, että hänen tehtävänään oli valaista maa kirkkaudellaan ja varoittaa ihmistä Jumalan tulevasta vihasta.” Early Writings, 245.
That angel of Revelation eighteen descended on September 11, 2001. It had been typified by the angel that descended on August 11, 1840. In Isaiah chapter six, Isaiah is shown the temple in heaven and God’s glory. In verse three of chapter six it identifies that the whole earth is full of God’s glory. That happens when the angel of Revelation eighteen descends.
Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutui alas 11. syyskuuta 2001. Sitä oli esikuvannut se enkeli, joka laskeutui alas 11. elokuuta 1840. Jesajan kuudennessa luvussa Jesajalle näytetään taivaallinen temppeli ja Jumalan kirkkaus. Kuudennen luvun jakeessa kolme todetaan, että koko maa on täynnä Jumalan kirkkautta. Tämä tapahtuu, kun Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutuu alas.
And after these things I saw another angel come down from heaven, having great power; and the earth was lightened with his glory. Revelation 18:1.
Ja näiden jälkeen minä näin toisen enkelin tulevan alas taivaasta; hänellä oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Ilmestys 18:1.
Verse three of Isaiah six identifies the same history.
Jesajan kuudennen luvun kolmas jae yksilöi saman historian.
And one cried unto another, and said, Holy, holy, holy, is the Lord of hosts: the whole earth is full of his glory. Isaiah 6:3.
Ja toinen huusi toiselle ja sanoi: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kirkkauttaan. Jesaja 6:3.
Sister White brings Isaiah’s vision of the sanctuary together with the movement of Revelation eighteen.
Sisar White yhdistää Jesajan näyn pyhäköstä Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun liikkeeseen.
“The seraphim before the throne are so filled with reverential awe in beholding the glory of God that they do not for an instant look upon themselves with self-complacency, or in admiration of themselves or one another. Their praise and glory are for the Lord of Hosts, who is high and lifted up, and the glory of whose train fills the temple. As they see the future, when the whole earth shall be filled with his glory, the triumphant song of praise is echoed from one to another in melodious chant, ‘Holy, holy, holy, is the Lord of Hosts.’ They are fully satisfied to glorify God; and in his presence, beneath his smile of approbation, they wish for nothing more. In bearing his image, in doing his service and worshiping him, their highest ambition is fully reached.
“Valtaistuimen edessä olevat serafit ovat Jumalan kirkkautta katsellessaan niin täynnä kunnioittavaa pelkoa, etteivät he hetkeksikään katso itseään itsetyytyväisyydellä eivätkä ihaillen itseään tai toisiaan. Heidän ylistyksensä ja kunniansa kuuluvat Herra Sebaotille, joka on korkea ja ylhäinen ja jonka viitan liepeiden kirkkaus täyttää temppelin. Nähdessään tulevaisuuden, jolloin koko maa on oleva täynnä hänen kirkkauttaan, voitonriemuinen ylistyslaulu kaikuu toinen toiselle sävelikkäänä veisuuna: ‘Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot.’ He ovat täydellisesti tyytyväisiä saadessaan kirkastaa Jumalaa; ja hänen läsnäolossaan, hänen hyväksyvän hymynsä alla, he eivät toivo mitään enempää. Hänen kuvansa kantamisessa, hänen palveluksensa tekemisessä ja hänen palvonnassaan heidän korkein kunnianhimonsa saavuttaa täyttymyksensä.”
“The vision given to Isaiah represents the condition of God’s people in the last days.” Review and Herald, December 22, 1896.
”Jesajalle annettu näky kuvaa Jumalan kansan tilaa viimeisinä päivinä.” Review and Herald, 22. joulukuuta 1896.
John in Revelation chapter ten and also in chapter eighteen, and with Isaiah in chapter six and including the commentary of Sister White, place all these illustrations of the earth being lightened with God’s glory at the same point in history. The whole earth witnessed the events that took place on September 11, 2001. The progressive history of the Millerite movement that concluded in 1863, typified the history when the mighty angel of Revelation eighteen descends with the history associated with the angel that descended in Revelation chapter ten. With these opening premises in place, we will return to the testing process represented in Numbers chapter fourteen. After Moses interceded for the rebels that wished to return to Egypt and stone Joshua and Caleb, God accepts Moses’ intercession.
Johannes Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa ja myös kahdeksannessatoista luvussa sekä Jesajan kanssa kuudennessa luvussa, mukaan lukien sisar Whiten selityksen, sijoittavat kaikki nämä kuvaukset siitä, että maa valaistaan Jumalan kirkkaudella, samaan historian ajankohtaan. Koko maa oli todistamassa syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneita tapahtumia. Milleriläisen liikkeen vaiheittainen historia, joka päättyi vuonna 1863, esikuvasi sitä historiaa, jolloin Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun väkevä enkeli laskeutuu yhdessä sen historian kanssa, joka liittyy siihen enkeliin, joka laskeutui Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa. Näiden johdanto-oletusten ollessa paikoillaan palaamme Kohtauspaikassa neljännessätoista luvussa esitettyyn koetusprosessiin. Sen jälkeen kun Mooses oli rukoillen puuttunut niiden kapinallisten puolesta, jotka halusivat palata Egyptiin ja kivittää Joosuan ja Kaalebin, Jumala hyväksyy Mooseksen esirukouksen.
And the Lord said, I have pardoned according to thy word: But as truly as I live, all the earth shall be filled with the glory of the Lord. Because all those men which have seen my glory, and my miracles, which I did in Egypt and in the wilderness, and have tempted me now these ten times, and have not hearkened to my voice; Surely they shall not see the land which I sware unto their fathers, neither shall any of them that provoked me see it: But my servant Caleb, because he had another spirit with him, and hath followed me fully, him will I bring into the land whereinto he went; and his seed shall possess it. Numbers 14:20–24.
Ja Herra sanoi: Minä olen antanut anteeksi sinun sanasi mukaan. Mutta niin totta kuin minä elän, koko maa on täyttyvä Herran kirkkaudella. Koska kaikki ne miehet, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja erämaassa, ja ovat nyt kymmenen kertaa kiusanneet minua eivätkä ole kuulleet minun ääntäni, eivät totisesti saa nähdä sitä maata, jonka minä valalla vannoin heidän isillensä, eikä yksikään niistä, jotka ovat minua halveksineet, saa sitä nähdä. Mutta palvelijani Kaaleb, koska hänessä oli toinen henki ja hän on täydellisesti seurannut minua, hänet minä vien siihen maahan, johon hän meni, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omaksensa. 4. Moos. 14:20–24.
The history represented here in Numbers fourteen is the final test for ancient Israel and their failure secured for them death in the wilderness over the following forty years. The history is directly associated with Revelation eighteen for God there proclaimed that “as truly as” God lives “all the earth shall be filled with the glory of the Lord.” It’s a very strong statement that God places in this historical record, and in so doing He emphasizes that the history represented in Numbers chapters thirteen and fourteen, pointed forward to the mighty movement of the angel of Revelation eighteen. Because Revelation eighteen is the end of the remnant people of God, the beginning of the remnant people of God is also illustrated in the passage we are considering in the book of Numbers.
Tässä Neljännessä Mooseksen kirjassa, luvussa neljätoista, kuvattu historia on muinaisen Israelin viimeinen koetus, ja heidän epäonnistumisensa sinetöi heille kuoleman erämaassa seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana. Tämä historia liittyy suoraan Ilmestyskirjan kahdeksaanteentoista lukuun, sillä siinä Jumala julisti, että ”niin totta kuin” Jumala elää, ”kaikki maa on oleva täynnä Herran kirkkautta.” Se on hyvin voimakas lausuma, jonka Jumala asettaa tähän historialliseksi kertomukseksi tallennettuun aineistoon, ja näin tehdessään Hän korostaa, että Neljännen Mooseksen kirjan lukujen kolmetoista ja neljätoista kuvaama historia viittasi eteenpäin Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin voimalliseen liikkeeseen. Koska Ilmestyskirjan kahdeksastoista luku koskee Jumalan jäännöskansan loppua, myös Jumalan jäännöskansan alku havainnollistetaan siinä kohdassa, jota tarkastelemme Neljännessä Mooseksen kirjassa.
On August 11, 1840, at the fulfillment of a prophecy of Islam of the second woe, the former chosen covenant people were tested by the message of Elijah that had just been proven to be correct.
11. elokuuta 1840, kun Islamia koskeva toisen voi-huudon profetia täyttyi, entistä valittua liittokansaa koeteltiin Elian sanomalla, jonka oli juuri osoitettu olevan oikea.
On September 11, 2001, at the fulfillment of a prophecy of Islam of the third woe, the former chosen covenant people marked the beginning of the judgment of the living as the message of Elijah that had just been proven to be correct.
11. syyskuuta 2001, islamia koskevan kolmannen vitsauksen profetian täyttyessä, entinen valittu liittokansa merkitsi elävien tuomion alkamisen Elian sanoman vahvistuttua juuri oikeaksi.
The Elijah message of the Millerite history was set within the context of prophetic time. The Elijah message on September 11, 2001 was set within the context of the repetition of history. September 11, 2001 repeated the history of August 11, 1840 for both dates represent a fulfillment of a prophecy of Islam, and both mark the descent of the angel, that Sister White said is “no less a personage than Jesus Christ.” Though Sister White never says the angel of Revelation eighteen “was no less a personage than Jesus Christ” as she does of the angel of Revelation ten, the angel of Revelation eighteen lightens the earth with “his” glory, and the Scriptures are clear that it is the glory of Jesus Christ that lightens the earth.
Milleriläisen historian Elia-sanoma asetettiin profeetallisen ajan yhteyteen. Syyskuun 11. päivän 2001 Elia-sanoma asetettiin historian toistumisen yhteyteen. Syyskuun 11. päivä 2001 toisti elokuun 11. päivän 1840 historian, sillä molemmat päivämäärät edustavat islamia koskevan profetian täyttymystä, ja molemmat merkitsevät sen enkelin laskeutumista, jonka sisar White sanoi olevan ”ei kukaan muu kuin Jeesus Kristus”. Vaikka sisar White ei milloinkaan sano Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelistä, että tämä ”ei ollut kukaan muu kuin Jeesus Kristus”, kuten hän sanoo Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelistä, Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli valaisee maan ”kirkkaudellaan”, ja Raamattu osoittaa selvästi, että Jeesuksen Kristuksen kirkkaus on se, joka valaisee maan.
The instrument of judgment that brought about the test of the Protestants in the beginning was the Millerite movement as represented by Elijah. The instrument of judgment that brings about the test of Seventh-day Adventism at the end is the Elijah movement as represented by the one hundred and forty-four thousand. The symbol of Elijah has more than one meaning, and though he represents Miller and the Millerite movement, he also represents the one hundred and forty-four thousand.
Tuomion väline, joka alussa sai aikaan protestanttien koetuksen, oli milleriläinen liike, sellaisena kuin Elia sitä edustaa. Tuomion väline, joka lopussa saa aikaan seitsemännen päivän adventismin koetuksen, on Elian liike, sellaisena kuin sataneljäkymmentäneljätuhatta sitä edustavat. Elian vertauskuvalla on useampi kuin yksi merkitys, ja vaikka hän edustaa Milleriä ja milleriläistä liikettä, hän edustaa myös sataneljäkymmentäneljätuhatta.
“Moses upon the mount of transfiguration was a witness to Christ’s victory over sin and death. He represented those who shall come forth from the grave at the resurrection of the just. Elijah, who had been translated to heaven without seeing death, represented those who will be living upon the earth at Christ’s second coming, and who will be ‘changed, in a moment, in the twinkling of an eye, at the last trump;’ when ‘this mortal must put on immortality,’ and ‘this corruptible must put on incorruption.’ 1 Corinthians 15:51-53. Jesus was clothed with the light of heaven, as He will appear when He shall come ‘the second time without sin unto salvation.’ For He will come ‘in the glory of His Father with the holy angels.’ Hebrews 9:28; Mark 8:38. The Saviour’s promise to the disciples was now fulfilled. Upon the mount the future kingdom of glory was represented in miniature,—Christ the King, Moses a representative of the risen saints, and Elijah of the translated ones.” The Desire of Ages, 412.
”Mooses kirkastusvuorella oli todistaja Kristuksen voitosta synnin ja kuoleman yli. Hän edusti niitä, jotka vanhurskasten ylösnousemuksessa tulevat esiin haudasta. Elia, joka oli otettu taivaaseen näkemättä kuolemaa, edusti niitä, jotka Kristuksen toisen tulemisen aikaan ovat elävinä maan päällä ja jotka ”muutetaan, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa”; jolloin ”tämän kuolevaisen on pukeuduttava kuolemattomuuteen” ja ”tämän katoavaisen on pukeuduttava katoamattomuuteen”. 1. Korinttolaiskirje 15:51–53. Jeesus oli puettu taivaan valoon, niin kuin Hän ilmestyy tullessaan ”toisen kerran, ilman syntiä, pelastukseksi”. Sillä Hän tulee ”Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa”. Heprealaiskirje 9:28; Markus 8:38. Vapahtajan lupaus opetuslapsille täyttyi nyt. Vuorella tuleva kirkkauden valtakunta esitettiin pienoiskoossa — Kristus Kuninkaana, Mooses ylösnousseiden pyhien edustajana ja Elia kirkastettujen edustajana.” Aikakausien Toivo, 412.
The covenant people that are passed by are the majority of ten to two. Many are called, but few are chosen. The failure of the tenth test was based upon whether the evil report, or the good report of the Promised Land was rejected or accepted. Thus, the history here illustrated demonstrates that victory or defeat in the progressive testing history is premised upon a choice of two methodologies that interpret the same information.
Liiton kansa, joka sivuutetaan, muodostaa enemmistön suhteessa kymmeneen kahteen nähden. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Kymmenennen koetuksen epäonnistuminen perustui siihen, hylättiinkö vai hyväksyttiinkö Luvatun maan paha vai hyvä sanoma. Näin tässä havainnollistettu historia osoittaa, että voitto tai tappio etenevän koettelevan historian aikana perustuu valintaan kahden menetelmän välillä, jotka tulkitsevat saman tiedon.
All twelve spies saw the Promised Land, but two different conclusions were drawn concerning what the Promised Land represented. One report was motivated by human fear the other by faith. One manifested a desire to reject the leading of God and return to Egyptian slavery and the other report manifested a desire to trust the leading of God and move forward into the Promised Land.
Kaikki kaksitoista vakoojaa näkivät luvatun maan, mutta siitä, mitä luvattu maa edusti, tehtiin kaksi erilaista johtopäätöstä. Toinen selonteko oli inhimillisen pelon motivoima, toinen uskon. Toinen ilmaisi halun hylätä Jumalan johdatus ja palata Egyptin orjuuteen, ja toinen selonteko ilmaisi halun luottaa Jumalan johdatukseen ja edetä luvattuun maahan.
In the Millerite movement, the majority also chose to return to the bondage of Babylon and become her daughters, and this was the manifestation of their decision to reject the prophetic message of the first angel. The faithful Millerites chose to follow the prophetic message of the first angel, even after the apparent failure at the first disappointment in the spring of 1844. The history of Numbers sets forth two different “reports” of the twelve spies, representing two different analyses of the same prophetic message. In 1863, Laodicean Adventism did not accept a prophetic message, they rejected a formerly established prophetic message. In 1863, Laodicean Adventism returned to and accepted the biblical methodology that opposed William Miller throughout his ministry. Those that rejected the prophetic message and desired to return to bondage were typified by the rebels of Numbers fourteen, who ultimately died in the wilderness.
Milleriläisessä liikkeessä enemmistö valitsi samoin palata takaisin Babylonin orjuuteen ja tulla hänen tyttärikseen, ja tämä oli sen päätöksen ilmentymä, jolla he hylkäsivät ensimmäisen enkelin profeetallisen sanoman. Uskolliset milleriläiset päättivät seurata ensimmäisen enkelin profeetallista sanomaa silloinkin, kun keväällä 1844 tapahtuneen ensimmäisen pettymyksen näennäisen epäonnistumisen jälkeen. Numerien kirjan historia esittää kahdentoista vakoojan kaksi erilaista ”kertomusta”, jotka edustavat kahta erilaista analyysia samasta profeetallisesta sanomasta. Vuonna 1863 laodikealainen adventismi ei jättänyt hyväksymättä profeetallista sanomaa, vaan hylkäsi aiemmin vahvistetun profeetallisen sanoman. Vuonna 1863 laodikealainen adventismi palasi ja omaksui sen raamatullisen metodologian, joka oli vastustanut William Milleriä koko hänen palvelutyönsä ajan. Ne, jotka hylkäsivät profeetallisen sanoman ja halusivat palata orjuuteen, esikuvattiin Neljännen Mooseksen kirjan neljäntoista luvun kapinallisissa, jotka lopulta kuolivat erämaassa.
The number ten, when considered as a symbol, as with all symbols has more than one meaning. Its symbolic meaning must be understood by the context of the passage where it is located. “Ten” as a symbol can represent persecution. It can represent a test. It can represent the ten-fold union of the kings of Europe, the northern tribes of Israel and the United Nations. In the church of Smyrna God’s people were to have tribulation for ten days.
Lukua kumi, kunapozingatiwa kama ishara, kama ilivyo kwa ishara zote, ina maana zaidi ya moja. Maana yake ya kiishara ni lazima ieleweke kwa kuzingatia muktadha wa kifungu ambamo inapatikana. “Kumi” kama ishara inaweza kuwakilisha mateso. Inaweza kuwakilisha jaribio. Inaweza kuwakilisha muungano wa namna ya mara kumi wa wafalme wa Ulaya, makabila ya kaskazini ya Israeli na Umoja wa Mataifa. Katika kanisa la Smirna watu wa Mungu walipaswa kuwa na dhiki kwa muda wa siku kumi.
Fear none of those things which thou shalt suffer: behold, the devil shall cast some of you into prison, that ye may be tried; and ye shall have tribulation ten days: be thou faithful unto death, and I will give thee a crown of life. Revelation 2:10.
Älä pelkää mitään siitä, mitä joudut kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, jotta teidät koeteltaisiin, ja teillä on oleva ahdistus kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilmestys 2:10.
The historians point to the persecution carried out by Diocletian in the history of Smyrna, for that being the most severe persecution of Smyrna’s history, and it lasted ten years. Other historians identify ten different persecutions in the history of Smyrna. Either way, they were carried out by Imperial Rome, which in Daniel seven is represented by ten horns. Those ten kings were the kings, typified by Ahab who committed fornication with the papacy, and were the tool of persecution the papacy used to accomplish the slaughter during the Dark Ages. “Ten” represents the state power that accomplishes the persecution for Jezebel. In Daniel chapter one “ten” symbolizes a testing period.
Historioitsijat viittaavat Smyrnan historiassa Diocletianuksen toimeenpanemaan vainoon, koska se oli Smyrnan historian ankarin vaino ja kesti kymmenen vuotta. Toiset historioitsijat tunnistavat Smyrnan historiassa kymmenen erilaista vainoa. Kummassakin tapauksessa ne toimeenpani keisarillinen Rooma, jota Danielin luvussa seitsemän edustavat kymmenen sarvea. Nuo kymmenen kuningasta olivat ne kuninkaat, joita esikuvallisesti kuvaa Ahab, joka harjoitti haureutta paaviuden kanssa, ja he olivat se vainon välikappale, jota paavius käytti toteuttaakseen teurastuksen pimeän keskiajan aikana. ”Kymmenen” edustaa valtiovaltaa, joka toimeenpanee vainon Iisebelin puolesta. Danielin ensimmäisessä luvussa ”kymmenen” symboloi koetuksen aikaa.
Prove thy servants, I beseech thee, ten days; and let them give us pulse to eat, and water to drink. Then let our countenances be looked upon before thee, and the countenance of the children that eat of the portion of the king’s meat: and as thou seest, deal with thy servants. So he consented to them in this matter, and proved them ten days. And at the end of ten days their countenances appeared fairer and fatter in flesh than all the children which did eat the portion of the king’s meat. Daniel 1:12–15.
Koettele, minä pyydän, palvelijoitasi kymmenen päivää; ja annettakoon meille syötäväksi vihanneksia ja juotavaksi vettä. Sitten tarkastettakoon meidän kasvomme sinun edessäsi ja niiden nuorukaisten kasvot, jotka syövät kuninkaan ruokaa; ja niin kuin näet, tee palvelijoillesi. Niin hän suostui heille tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää. Ja kymmenen päivän kuluttua heidän kasvonsa näyttivät kauniimmilta, ja he olivat lihavampia ruumiiltaan kuin kaikki ne nuorukaiset, jotka söivät kuninkaan ruokaa. Daniel 1:12–15.
In Numbers fourteen ancient Israel had provoked God ten times, representing ten tests over a period of time.
4. Mooseksen kirjassa, luvussa neljätoista, muinainen Israel oli yllyttänyt Jumalaa vihaan kymmenen kertaa, mikä edusti kymmentä koetusta tietyn ajanjakson kuluessa.
But as truly as I live, all the earth shall be filled with the glory of the Lord. Because all those men which have seen my glory, and my miracles, which I did in Egypt and in the wilderness, and have tempted me now these ten times, and have not hearkened to my voice. Numbers 14:21, 22.
Mutta niin totta kuin minä elän, koko maa on täyttyvä Herran kirkkaudesta. Sillä kaikki ne miehet, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja erämaassa, ja jotka nyt nämä kymmenen kertaa ovat kiusanneet minua eivätkä ole kuulleet minun ääntäni. 4. Moos. 14:21, 22.
If you were to search the internet for the understanding of what specific rebellions represent the nine rebellions or failed tests from the deliverance at the Red Sea until the tenth test you will find a few variations of which of the failures of ancient Israel should be marked as one of those ten tests. I contend that the Red Sea deliverance that has been specifically identified as lining up with October 22, 1844, is the beginning of the ten tests, and therefore the place to begin counting the tests that arose from 1844 to 1863. There had been a progressive testing process that began in 1798 when the book of Daniel was unsealed, and that process covered the history of the first and second angel’s messages that concluded at the arrival of the third angel on October 22, 1844.
Jos etsisit internetistä ymmärrystä siitä, mitä erityisiä kapinoita nuo yhdeksän kapinaa eli epäonnistunutta koetusta Punaisenmeren vapautuksesta kymmenenteen koetukseen saakka edustavat, löytäisit muutamia toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mitkä muinaisen Israelin lankeemuksista tulisi lukea noihin kymmeneen koetukseen. Katson, että Punaisenmeren vapautus, jonka on nimenomaisesti osoitettu vastaavan 22. lokakuuta 1844, on kymmenen koetuksen alku ja siten se kohta, josta tulee alkaa laskea ne koetukset, jotka nousivat esiin vuosien 1844 ja 1863 välillä. Oli olemassa asteittain etenevä koettelemisen prosessi, joka alkoi vuonna 1798, kun Danielin kirja avattiin, ja tuo prosessi kattoi ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman historian, joka päättyi kolmannen enkelin saapumiseen 22. lokakuuta 1844.
“In Minneapolis God gave precious gems of truth to His people in new settings. This light from heaven by some was rejected with all the stubbornness the Jews manifested in rejecting Christ, and there was much talk about standing by the old landmarks. But there was evidence they knew not what the old landmarks were. There was evidence and there was reasoning from the word that commended itself to the conscience; but the minds of men were fixed, sealed against the entrance of light, because they had decided it was a dangerous error removing the ‘old landmarks’ when it was not moving a peg of the old landmarks, but they had perverted ideas of what constituted the old landmarks.
”Minneapolisissa Jumala antoi kansalleen totuuden kalliita jalokiviä uusissa puitteissa. Jotkut torjuivat tämän taivaasta tulevan valon kaikella sillä itsepäisyydellä, jota juutalaiset osoittivat hylätessään Kristuksen, ja paljon puhuttiin vanhojen rajapyykkien säilyttämisestä. Mutta oli ilmeistä, etteivät he tienneet, mitä vanhat rajapyykit olivat. Oli todistusta ja Sanasta esitettyä päättelyä, joka suositteli itseään omalletunnolle; mutta ihmisten mielet olivat lukkiutuneet, sinetöity valon pääsyä vastaan, koska he olivat päättäneet, että kyseessä oli vaarallinen harha, joka siirsi pois ‘vanhoja rajapyykkejä’, vaikka se ei siirtänyt ainoatakaan vanhojen rajapyykkien paalua, vaan heidän käsityksensä siitä, mikä muodosti vanhat rajapyykit, olivat vääristyneet.”
“The passing of the time in 1844 was a period of great events, opening to our astonished eyes the cleansing of the sanctuary transpiring in heaven, and having decided relation to God’s people upon the earth, [also] the first and second angels’ messages and the third, unfurling the banner on which was inscribed, ‘The commandments of God and the faith of Jesus.’ One of the landmarks under this message was the temple of God, seen by His truth-loving people in heaven, and the ark containing the law of God. The light of the Sabbath of the fourth commandment flashed its strong rays in the pathway of the transgressors of God’s law. The nonimmortality of the wicked is an old landmark. I can call to mind nothing more that can come under the head of the old landmarks. All this cry about changing the old landmarks is all imaginary.” The 1888 Materials, 518.
”Vuoden 1844 ajan umpeutuminen oli suurten tapahtumien ajanjakso; se avasi hämmästyneille silmillemme taivaassa tapahtuvan pyhäkön puhdistamisen, ja sillä oli ratkaiseva yhteys Jumalan kansaan maan päällä, [samoin] ensimmäisen ja toisen enkelin sanoma sekä kolmas, joka avasi sen lipun, johon oli kirjoitettu: ’Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko.’ Yksi tämän sanoman rajapyykeistä oli Jumalan temppeli, jonka Hänen totuutta rakastava kansansa näki taivaassa, sekä arkki, jossa oli Jumalan laki. Neljännen käskyn sapatin valo väläytti voimakkaat säteensä Jumalan lain rikkojien polulle. Jumalattomien kuolemattomuuden puuttuminen on vanha rajapyykki. En voi palauttaa mieleeni mitään muuta, mikä voisi kuulua vanhojen rajapyykkien piiriin. Kaikki tämä huuto vanhojen rajapyykkien muuttamisesta on pelkkää kuvitelmaa.” The 1888 Materials, 518.
On October 22, 1844 the third angel arrived with a message in his hand.
22. lokakuuta 1844 kolmas enkeli saapui, viesti kädessään.
“As the ministration of Jesus closed in the holy place, and He passed into the holiest, and stood before the ark containing the law of God, He sent another mighty angel with a third message to the world. A parchment was placed in the angel’s hand, and as he descended to the earth in power and majesty, he proclaimed a fearful warning, with the most terrible threatening ever borne to man.” Early Writings, 254.
”Kun Jeesuksen palvelutehtävä pyhässä paikassa päättyi, ja Hän siirtyi kaikkeinpyhimpään ja asettui Jumalan lain sisältävän arkin eteen, Hän lähetti maailmaan toisen väkevän enkelin kolmannen sanoman kanssa. Enkelin käteen annettiin kirjakäärö, ja laskeutuessaan maan päälle voimassa ja majesteettisuudessa hän julisti pelottavan varoituksen, mitä kauheimmalla uhkauksella, joka ihmiselle on koskaan esitetty.” Early Writings, 254.
On October 22, 1844 an angel descended with a parchment in his hand that God’s people were to eat. The “landmarks” doctrines that are then identified are to either be eaten and accepted or rejected and not eaten. When the third angel arrived with the parchment in his hand, the message within the parchment represented six testing truths. Those six tests were identified as the “passing of time,” representing the twenty-three hundred year prophecy; the judgment, represented as “the cleansing of the sanctuary”; the three angel’s messages; “the law of God”; “the Sabbath”; and the state of the dead as represented as the “nonimmortality of the soul.”
22. lokakuuta 1844 enkeli laskeutui alas kädessään käärö, jonka Jumalan kansan tuli syödä. Ne opit, jotka sitten yksilöidään ”maamerkeiksi”, tuli joko syödä ja hyväksyä tai hylätä eikä syödä. Kun kolmas enkeli saapui käärö kädessään, käärön sisältämä sanoma edusti kuutta koettelevaa totuutta. Nämä kuusi koetusta yksilöitiin seuraavasti: ”ajan kuluminen”, joka edusti kahdentuhannen kolmensadan vuoden profetiaa; tuomio, jota edusti ”pyhäkön puhdistaminen”; kolmen enkelin sanomat; ”Jumalan laki”; ”sapatti”; sekä kuolleiden tila, jota edusti sielun ”kuolemattomuuden kieltäminen”.
Those six truths are of course interrelated, but they individually were identified as landmarks. Some may not wish to include the passing of time in this list, but obviously many rejected the truth that October 22, 1844 was a genuine fulfillment of prophecy. They failed that test, which of course prevented them from struggling with the tests that followed. God’s testing process has been repeatedly established as a progressive process that requires victory over the test you are first given, before you can be involved with the following test.
Nuo kuusi totuutta ovat tietenkin keskenään yhteydessä, mutta ne yksilöitiin kukin erikseen tienviitoiksi. Jotkut eivät ehkä halua sisällyttää ajan kulumista tähän luetteloon, mutta ilmeisesti monet hylkäsivät totuuden, että 22. lokakuuta 1844 oli todellinen profetian täyttymys. He epäonnistuivat siinä koetuksessa, mikä tietenkin esti heitä kamppailemasta niiden koetusten kanssa, jotka seurasivat. Jumalan koettelemisen prosessi on toistuvasti osoitettu eteneväksi prosessiksi, joka edellyttää voittoa siitä koetuksesta, joka annetaan ensin, ennen kuin voidaan joutua tekemisiin seuraavan koetuksen kanssa.
“When we began to present the light on the Sabbath question, we had no clearly defined idea of the third angel’s message of Revelation 14:9–12. The burden of our testimony as we came before the people was that the great second advent movement was of God, that the first and second messages had gone forth, and that the third was to be given. We saw that the third message closed with the words: ‘Here is the patience of the saints: here are they that keep the commandments of God, and the faith of Jesus.’ And we as clearly saw as we now see that these prophetic words suggested a Sabbath reform; but as to what the worship of the beast mentioned in the message was, or what the image and the mark of the beast were, we had no defined position.
”Kun aloitimme sapatinkysymystä koskevan valon esittämisen, meillä ei ollut selvästi määriteltyä käsitystä Ilmestyskirjan 14:9–12:n kolmannen enkelin sanomasta. Todistuksemme painopiste, kun astuimme kansan eteen, oli se, että suuri toisen adventin liike oli Jumalasta, että ensimmäinen ja toinen sanoma olivat lähteneet liikkeelle ja että kolmas oli annettava. Näimme, että kolmas sanoma päättyi sanoihin: ’Tässä on pyhien kärsivällisyys: tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.’ Ja me näimme yhtä selvästi kuin nyt näemme, että nämä profeetalliset sanat viittasivat sapatin uudistukseen; mutta siitä, mitä sanomassa mainittu pedon kumartaminen oli tai mikä pedon kuva ja merkki olivat, meillä ei ollut määräytynyttä kantaa.”
“God by His Holy Spirit let light shine forth upon His servants, and the subject gradually opened to their minds. It required much study and anxious care to search it out, link after link. By care, anxiety, and incessant labor has the work moved on until the great truths of our message, a clear, connected, perfect whole, have been given to the world.
Jumala antoi Pyhän Henkensä kautta valon loistaa palvelijoidensa ylle, ja aihe avautui vähitellen heidän mielelleen. Sen tutkiminen vaati paljon opiskelua ja huolellista, huolestunutta ponnistelua, lenkki lenkiltä. Huolen, ahdistuksen ja lakkaamattoman työn kautta työ on edennyt, kunnes sanomamme suuret totuudet, selkeä, yhtenäinen, täydellinen kokonaisuus, on annettu maailmalle.
“I have already spoken of my acquaintance with Elder Bates. I found him to be a true Christian gentleman, courteous and kind. He treated me as tenderly as though I were his own child. The first time he heard me speak, he manifested deep interest. After I had ceased speaking, he arose and said: ‘I am a doubting Thomas. I do not believe in visions. But if I could believe that the testimony the sister has related tonight was indeed the voice of God to us, I should be the happiest man alive. My heart is deeply moved. I believe the speaker to be sincere, but cannot explain in regard to her being shown the wonderful things she has related to us.’
Olen jo puhunut tuttavuudestani vanhin Batesin kanssa. Havaitsin hänet aidoksi kristityksi herrasmieheksi, kohteliaaksi ja ystävälliseksi. Hän kohteli minua yhtä hellästi kuin olisin ollut hänen oma lapsensa. Ensimmäisen kerran kuullessaan minun puhuvan hän osoitti syvää kiinnostusta. Kun olin lakannut puhumasta, hän nousi ja sanoi: ”Minä olen epäilevä Tuomas. En usko näkyihin. Mutta jos voisin uskoa, että se todistus, jonka sisar on kertonut tänä iltana, oli todella Jumalan ääni meille, olisin maailman onnellisin mies. Sydämeni on syvästi liikutettu. Uskon puhujan olevan vilpitön, mutta en voi selittää, kuinka hänelle on näytetty ne ihmeelliset asiat, joista hän on meille kertonut.”
“A few months after my marriage, I attended, with my husband, a Conference at Topsham, Maine, at which Elder Bates was present. He did not then fully believe that my visions were of God. That meeting was a season of much interest. The Spirit of God rested upon me; I was wrapped in a vision of God’s glory, and for the first time had a view of other planets. After I came out of vision, I related what I had seen. Elder B. then asked if I had studied astronomy. I told him I had no recollection of ever looking into an astronomy. Said he: ‘This is of the Lord.’ I never before saw him so free and happy. His countenance shone with the light of heaven, and he exhorted the church with power.” Testimonies, volume 1, 78–80.
”Muutamia kuukausia avioliittoni jälkeen osallistuin yhdessä mieheni kanssa konferenssiin Topshamissa, Mainessa, jossa vanhin Bates oli läsnä. Tuolloin hän ei vielä täysin uskonut, että näyt, joita sain, olivat Jumalasta. Tuo kokous oli suuren mielenkiinnon aikaa. Jumalan Henki laskeutui minun päälleni; minut temmattiin näkyyn Jumalan kirkkaudesta, ja ensimmäisen kerran sain nähdä muita planeettoja. Kun olin tullut ulos näystä, kerroin, mitä olin nähnyt. Silloin vanhin B. kysyi, olinko tutkinut tähtitiedettä. Sanoin hänelle, ettei minulla ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin koskaan katsonut tähtitieteen kirjaa. Hän sanoi: ’Tämä on Herrasta.’ En ollut koskaan ennen nähnyt häntä niin vapautuneena ja onnellisena. Hänen kasvonsa loistivat taivaan valoa, ja hän kehotti seurakuntaa voimallisesti.” Testimonies, osa 1, 78–80.
Certainly, all these doctrinal tests are interconnected, but they are also tests that can be isolated, and they were progressively opened up to God’s servants. There are many churches who observe the seventh-day Sabbath, but who reject the message of the three angels. They reject the truth that judgment began on October 22, 1844, but still observe the Sabbath. These doctrinal tests are interconnected but represent six specific tests.
Varmasti kaikki nämä opilliset koetukset liittyvät toisiinsa, mutta ne ovat myös koetuksia, jotka voidaan erottaa toisistaan, ja ne avautuivat vähitellen Jumalan palvelijoille. On monia kirkkoja, jotka pitävät seitsemännen päivän sapatin, mutta hylkäävät kolmen enkelin sanoman. Ne hylkäävät totuuden, että tuomio alkoi 22. lokakuuta 1844, mutta pitävät silti sapatin. Nämä opilliset koetukset liittyvät toisiinsa, mutta ne edustavat kuutta erityistä koetusta.
As just illustrated by Joseph Bates, the sea captain that was fully familiar with astronomy accepted the Spirit of Prophecy, which he had previously rejected. In December of 1844, Ellen White received her first vision and the seventh test arrived in the movement.
Kuten juuri osoitettiin Joseph Batesin, tähtitieteeseen täysin perehtyneen merikapteenin, esimerkin kautta, hän hyväksyi Profetian Hengen, jonka hän oli aiemmin hylännyt. Joulukuussa 1844 Ellen White sai ensimmäisen näkynsä, ja liikkeeseen saapui seitsemäs koetus.
“The Bible must be your counselor. Study it and the testimonies God has given; for they never contradict his Word. If the Testimonies speak not according to the word of God, reject them. Christ and Belial cannot be united.” Selected Messages, book 3, 33.
”Raamatun tulee olla sinun neuvonantajasi. Tutki sitä ja niitä todistuksia, jotka Jumala on antanut; sillä ne eivät koskaan ole ristiriidassa hänen Sanansa kanssa. Jos Todistukset eivät puhu Jumalan sanan mukaisesti, hylkää ne. Kristusta ja Beliäliä ei voida yhdistää.” Selected Messages, kirja 3, 33.
Shortly after the great disappointment Sister White endorsed an article which identified Christ moving from the holy place into the Most Holy Place on October 22, 1844. She recommended the publication to “every saint.”
Pian suuren pettymyksen jälkeen sisar White hyväksyi kirjoituksen, jossa Kristuksen tunnistettiin siirtyneen pyhästä kaikkeinpyhimpään 22. lokakuuta 1844. Hän suositteli julkaisua ”jokaiselle pyhälle”.
“I believe the Sanctuary, to be cleansed at the end of the 2300 days, is the New Jerusalem Temple, of which Christ is a minister. The Lord shew me in vision, more than one year ago, that Brother Crosier had the true light, on the cleansing of the Sanctuary, &c; and that it was his will, that Brother C. should write out the view which he gave us in the Day-Star, Extra, February 7, 1846. I feel fully authorized by the Lord, to recommend that Extra, to every saint.” A Word to the Little Flock, 12.
”Uskon, että pyhäkkö, joka on puhdistettava 2300 päivän päättyessä, on Uuden Jerusalemin temppeli, jonka palvelijana Kristus on. Herra näytti minulle näyssä yli vuosi sitten, että veli Crosierilla oli oikea valo pyhäkön puhdistamisesta jne.; ja että hänen tahtonsa oli, että veli C. kirjoittaisi esiin sen näkemyksen, jonka hän antoi meille Day-Star, Extra -julkaisussa 7. helmikuuta 1846. Tunnen olevani täysin Herran valtuuttama suosittelemaan tuota Extra-julkaisua jokaiselle pyhälle.” A Word to the Little Flock, 12.
Her endorsement was of Crosier’s description of Christ’s movement to the Most Holy Place, but the article contained several erroneous teachings, including apostate Protestantism’s teaching that the “daily” in the book of Daniel represented Christ’s ministry. She therefore penned a clarification that first was published in 1850 and then later included in the book Early Writings. There she identified that “those who gave the judgment hour cry had the correct view of the ‘daily’.”
Hänen hyväksyntänsä kohdistui Crosierin kuvaukseen Kristuksen siirtymisestä kaikkeinpyhimpään, mutta artikkeli sisälsi useita virheellisiä opetuksia, mukaan lukien luopuneen protestantismin opetuksen, jonka mukaan Danielin kirjan ”jokapäiväinen” edusti Kristuksen palvelutyötä. Sen tähden hän kirjoitti selvennyksen, joka julkaistiin ensin vuonna 1850 ja sisällytettiin myöhemmin kirjaan Early Writings. Siinä hän osoitti, että ”niillä, jotka julistivat tuomion hetken huutoa, oli oikea käsitys ’jokapäiväisestä’.”
“Then I saw in relation to the ‘daily’ (Daniel 8:12) that the word ‘sacrifice’ was supplied by man’s wisdom, and does not belong to the text, and that the Lord gave the correct view of it to those who gave the judgment hour cry. When union existed, before 1844, nearly all were united on the correct view of the ‘daily’; but in the confusion since 1844, other views have been embraced, and darkness and confusion have followed.” Early Writings, 74.
”Sitten näin ’jokapäiväisestä’ (Daniel 8:12), että sana ’uhri’ oli lisätty ihmisen viisauden toimesta eikä kuulu tekstiin, ja että Herra antoi siitä oikean käsityksen niille, jotka esittivät tuomion hetken huudon. Kun vallitsi yhteys, ennen vuotta 1844, miltei kaikki olivat yksimielisiä ’jokapäiväisen’ oikeasta käsityksestä; mutta vuoden 1844 jälkeisessä sekasorrossa on omaksuttu muita näkemyksiä, ja seurauksena on ollut pimeyttä ja hämmennystä.” Early Writings, 74.
The subject of “the daily” in the book of Daniel became a symbol of Adventism’s return to the methodology of apostate Protestantism in the early part of the twentieth century, and today the correct Millerite understanding of “the daily” has been rejected by the theologians of Adventism. It has been rejected, in spite of Sister White clearly identifying that the Millerites were correct in identifying “the daily” as the satanic power of paganism. They rejected the truth of “the daily” not only in contradiction of her inspired endorsement that the Millerites understanding was correct, but also in direct contradiction of her straightly identifying that the false doctrine that teaches that “the daily” represents Christ’s sanctuary ministry was delivered by “angels that were expelled from heaven!”
Aiheesta ”jokapäiväinen” Danielin kirjassa tuli symboli adventismin palaamisesta luopioprotestantismin metodologiaan kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella, ja nykyään adventismin teologit ovat hylänneet oikean milleriittisen käsityksen ”jokapäiväisestä”. Se on hylätty siitä huolimatta, että sisar White selvästi osoitti milleriittien olleen oikeassa tunnistaessaan ”jokapäiväisen” pakanuuden saatanalliseksi vallaksi. He hylkäsivät ”jokapäiväistä” koskevan totuuden paitsi vastoin hänen innoitettua vahvistustaan siitä, että milleriittien käsitys oli oikea, myös suoranaisessa ristiriidassa sen kanssa, että hän nimenomaisesti osoitti sen väärän opin, joka opettaa ”jokapäiväisen” edustavan Kristuksen pyhäkköpalvelusta, tulleen ”enkeleiltä, jotka karkotettiin taivaasta!”
“And there was Brother Daniells, whose mind the enemy was working; and your mind and Elder Prescott’s mind were being worked by the angels that were expelled from heaven.” Manuscript Releases, volume 20, 17.
”Ja siellä oli veli Daniells, jonka mieleen vihollinen vaikutti; ja teidän mieleenne ja vanhin Prescottin mieleen vaikuttivat ne enkelit, jotka karkotettiin taivaasta.” Manuscript Releases, volume 20, 17.
Her profound rejection of what Adventism now uses as one of its “dishes of fables” was so severe, because Daniells and Prescott took a symbol of satanic power (paganism) and assigned that symbol to Christ’s (His sanctuary ministry). This makes eight doctrinal tests.
Hänen syvällinen torjuntansa sitä kohtaan, mitä adventismi nyt käyttää yhtenä ”tarujensa ruokana”, oli niin ankara siksi, että Daniells ja Prescott ottivat saatanallisen vallan vertauskuvan (pakanuuden) ja liittivät tuon vertauskuvan Kristukseen (Hänen palvelutyöhönsä pyhäkössä). Tämä tekee kahdeksan opillista koetinkiveä.
The ninth test in the history leading to 1863 is the production of the second table of Habakkuk in 1850. The 1843 pioneer chart was produced in 1842, and is only called the 1843 chart because it predicted Christ’s return in 1843. The command to produce a second table of Habakkuk was given to Sister White in 1850. The production of Habakkuk’s two tables link the history of the first and second angels to the history of the third. In her grandson’s biography of her life and work, he provides an overview of the events that led to the production of the 1850 chart. He does so by selecting relevant comments of Sister White and adds his commentary in the overview.
Yhdeksäs koetus vuoden 1863:een johtavassa historiassa on Habakukin toisen taulun laatiminen vuonna 1850. Vuoden 1843 tienraivaajataulu laadittiin vuonna 1842, ja sitä kutsutaan vuoden 1843 tauluksi ainoastaan siksi, että se ennusti Kristuksen paluun vuonna 1843. Käsky laatia Habakukin toinen taulu annettiin sisar Whitelle vuonna 1850. Habakukin kahden taulun laatiminen yhdistää ensimmäisen ja toisen enkelin historian kolmannen enkelin historiaan. Elämäkertateoksessa, jonka hänen pojanpoikansa kirjoitti hänen elämästään ja työstään, tämä esittää yleiskatsauksen tapahtumista, jotka johtivat vuoden 1850 taulun laatimiseen. Hän tekee tämän valitsemalla sisar Whiten asiaankuuluvia lausumia ja lisäämällä yleiskatsaukseen oman kommentaarinsa.
“On our return to Brother Nichols’ the Lord gave me a vision and showed me that the truth must be made plain upon tables and it would cause many to decide for the truth by the third angel’s message, with the two former being made plain upon tables.—Letter 28, 1850.
”Palattuamme veli Nicholsin luo Herra antoi minulle näyn ja osoitti minulle, että totuus on esitettävä selvästi tauluilla, ja tämä saisi monet ratkaisemaan totuuden hyväksi kolmannen enkelin sanoman kautta, kun kaksi edellistä tehdään selväksi tauluilla. —Kirje 28, 1850.
“In this vision she was also shown that which would give James White courage to continue publishing:
”Tässä näyssä hänelle näytettiin myös se, mikä antaisi James Whitelle rohkeutta jatkaa julkaisemista:
“I also saw it was as necessary for the paper to be published as for the messengers to go, for the messengers need a paper to carry with them containing present truth to put in the hands of those that hear, and then the truth would not fade from the mind. And that the paper would go where the messengers could not go.—Ibid.
”Näin myös, että lehden julkaiseminen oli yhtä välttämätöntä kuin sanansaattajien lähteminen, sillä sanansaattajat tarvitsevat mukaansa lehden, joka sisältää nykyisen totuuden annettavaksi niiden käsiin, jotka kuulevat, eikä silloin totuus haihtuisi mielestä. Ja että lehti menisi sinne, minne sanansaattajat eivät voisi mennä.—Ibid.
“Work on the new chart was begun at once, and opportunity was given to tell the brethren about it in the issue of Present Truth that James got out the next month:
”Työ uuden kartan parissa aloitettiin heti, ja tilaisuus annettiin kertoa veljille siitä siinä Present Truthin numerossa, jonka James julkaisi seuraavana kuukautena:
“The Chart. A chronological chart of the visions of Daniel and John, calculated to illustrate clearly the present truth, is now being lithographed under the care of Brother Otis Nichols, of Dorchester, Massachusetts. Those who teach the present truth will be greatly aided by it. Further notice of the chart will be given hereafter.—Present Truth, November, 1850.
”Kaavio. Kronologinen kaavio Danielin ja Johanneksen näyistä, laadittu havainnollistamaan selkeästi nykyistä totuutta, on nyt litografioitavana veli Otis Nicholsin, Dorchesterista, Massachusettsista, valvonnassa. Niitä, jotka opettavat nykyistä totuutta, se on suuresti auttava. Kaaviosta annetaan myöhemmin lisätietoja. —Present Truth, marraskuu 1850.
“By late January, 1851, the chart was ready and advertised for $2. James White was much pleased with it and offered it free to ‘those whom God has called to give the message of the third angel’ (Review and Herald, January, 1851). Some generous donations had helped meet the expense of publication.” Arthur White, Ellen G. White: The Early Years, volume 1, 185.
Tammikuun 1851 loppuun mennessä kartta oli valmis, ja sitä mainostettiin kahden dollarin hintaan. James White oli siihen hyvin tyytyväinen ja tarjosi sitä maksutta ”niille, jotka Jumala on kutsunut julistamaan kolmannen enkelin sanomaa” (Review and Herald, tammikuu 1851). Muutamat anteliaat lahjoitukset olivat auttaneet kattamaan julkaisemisen kustannukset.” Arthur White, Ellen G. White: The Early Years, osa 1, s. 185.
Speaking of the 1843 chart Sister White recorded that it had been directed by God.
Puhuessaan vuoden 1843 kartasta sisar White kirjoitti muistiin, että se oli Jumalan ohjaama.
“The Lord showed me that the 1843 chart was directed by his hand, and that no part of it should be altered; that the figures were as he wanted them. That his hand was over and hid a mistake in some of the figures, so that none could see it, until his hand was removed.” Review and Herald, November 1, 1850.
“Herra näytti minulle, että vuoden 1843 kartta oli hänen kätensä ohjaama eikä mitään sen osaa tullut muuttaa; että luvut olivat sellaiset kuin hän tahtoi niiden olevan. Että hänen kätensä oli joidenkin lukujen päällä ja kätki virheen, niin ettei kukaan voinut nähdä sitä, ennen kuin hänen kätensä poistettiin.” Review and Herald, 1. marraskuuta 1850.
When recording the light associated with the command to produce another chart in 1850, she provided the same divine endorsement of the 1850 chart as was given concerning the 1843 chart, while also identifying that other charts that were then being produced were not acceptable to the Lord. The command to produce a new chart was incorporated with a command to print a new publication.
Kirjatessaan valon, joka liittyi vuonna 1850 annettuun käskyyn laatia toinen kartta, hän esitti samalle vuonna 1850 laaditulle kartalle saman jumalallisen vahvistuksen kuin mikä oli annettu vuoden 1843 kartasta, samalla myös osoittaen, etteivät muut kartat, joita tuolloin valmistettiin, olleet Herralle otollisia. Käsky laatia uusi kartta liitettiin käskyyn painattaa uusi julkaisu.
“I saw the chart-making business was all wrong. It originated with Brother Rhodes and was followed out by Brother Case. Means has been spent in making charts and forming uncouth disgusting images to represent angels and the glorious Jesus. Such things I saw were displeasing to God. I saw that God was in the publishment of the chart by Brother Nichols. I saw that there was a prophecy of this chart in the Bible, and if this chart is designed for God’s people, if it [is] sufficient for one it is for another, and if one needed a new chart painted on a larger scale, all need it just as much.
”Näin, että karttojen laatiminen oli kauttaaltaan väärin. Se sai alkunsa veli Rhodesilta, ja veli Case jatkoi sitä. Varoja on käytetty karttojen tekemiseen ja kömpelöiden, vastenmielisten kuvien muovaamiseen enkelien ja kirkkaan Jeesuksen esittämiseksi. Näin, että sellaiset asiat olivat Jumalalle epämieluisia. Näin, että Jumala oli veli Nicholsin julkaisemassa kartassa. Näin, että tästä kartasta oli Raamatussa profetia, ja jos tämä kartta on tarkoitettu Jumalan kansalle, jos se on riittävä yhdelle, se on riittävä toisellekin, ja jos yksi tarvitsi uuden, suurempaan mittakaavaan maalatun kartan, kaikki tarvitsevat sitä yhtä paljon.
“I saw that it was a restless, uneasy, unsatisfied, ungrateful feeling in Brother Case that desired another chart. I saw that these painted charts had a bad effect upon the congregation. It caused a light, chaffy spirit of ridicule to be in the meeting.
Minulle näytettiin, että veli Casessa oli levoton, rauhaton, tyytymätön ja kiittämätön mieli, joka halusi toisen taulun. Minulle näytettiin, että näillä maalatuilla tauluilla oli huono vaikutus seurakuntaan. Se aiheutti sen, että kokouksessa vallitsi kevytmielinen, pinnallinen pilkan henki.
“I saw that the charts ordered by God struck the mind favorably, even without an explanation. There is something light, lovely, and heavenly in the representation of the angels on the charts. The mind is almost imperceptibly led to God and heaven. But the other charts that have been gotten up disgust the mind, and cause the mind to dwell more on earth than heaven. Images representing angels look more like fiends than beings of heaven. I saw that the charts had for days and weeks occupied Brother Case’s mind when he should have been seeking heavenly wisdom from God, and should have been growing in graces of the Spirit and the knowledge of the truth.
”Näin, että Jumalan määräämät kartat tekivät mieleen suotuisan vaikutuksen jo ilman selitystäkin. Karttoihin kuvatuissa enkeleissä on jotakin valoisaa, ihanaa ja taivaallista. Mieli johdatetaan lähes huomaamatta Jumalan ja taivaan puoleen. Mutta ne toiset kartat, joita on laadittu, inhoittavat mieltä ja saavat sen viipymään enemmän maan kuin taivaan asioissa. Enkeleitä esittävät kuvat näyttävät enemmän paholaisilta kuin taivaan olennoilta. Näin, että kartat olivat päiväkausia ja viikkokausia vallanneet veli Casen mielen, vaikka hänen olisi tullut etsiä Jumalalta taivaallista viisautta sekä kasvaa Hengen armolahjoissa ja totuuden tuntemisessa.”
“I saw that if the means that has been wasted in getting out charts had been spent in getting out the truth clear before the brethren in publishing tracts, etc., it would have done much good and saved souls. I saw that the chart-making business has spread like the fever.” Manuscript Releases, number 13, 359; 1853.
”Näin, että jos ne varat, joita on tuhlattu taulujen julkaisemiseen, olisi käytetty totuuden saattamiseen selkeästi veljien eteen traktaattien jne. julkaisemisen kautta, se olisi saanut aikaan paljon hyvää ja pelastanut sieluja. Näin, että taulujen tekemisen työ on levinnyt kuin kuume.” Manuscript Releases, nro 13, s. 359; 1853.
She plainly states that “God was in the publishment of the [1850] chart by Brother Nichols,” and that there was “a prophecy [Habakkuk two] of this chart in the Bible.” She also identified that “the charts” [plural; 1843 and 1850] that were “ordered by God struck the mind favorably, even without an explanation.” Habakkuk two commanded the Millerites to make the vision plain upon tables, (in the plural), that he that read the two charts could run to and fro in God’s Word. The divine charts needed no added explanations, as was the case with Uriah Smith’s 1863 counterfeit chart.
Hän toteaa selvästi, että ”Jumala oli veli Nicholsin julkaisemassa [vuoden 1850] kartassa” ja että ”tästä kartasta oli Raamatussa ennustus [Habakuk 2].” Hän myös osoitti, että ”kartat” [monikossa; 1843 ja 1850], jotka ”Jumala oli määrännyt”, vaikuttivat mieleen suotuisasti jopa ilman selitystä. Habakuk 2 käski milleriittoja tekemään näyn selväksi tauluihin (monikossa), jotta se, joka luki nämä kaksi karttaa, voisi juosta edestakaisin Jumalan Sanassa. Jumalalliset kartat eivät tarvinneet lisäselityksiä, toisin kuin Uriah Smithin vuoden 1863 väärennetty kartta.
And the Lord answered me, and said, Write the vision, and make it plain upon tables, that he may run that readeth it. Habakkuk 2:2.
Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen lukija voi juosta. Habakuk 2:2.
The tenth test is the focus of this article. With the ten tests referenced by Moses in Numbers chapter fourteen the Hebrew scholars and other theologians produce a variation of guesses at which events in the history from the Red Sea deliverance to the rebellion of the ten spies might represent. The rebellion of that history provides a few variations to choose from, but it is certain the tenth test marks the beginning of forty years of death by attrition in the wilderness until all the rebels that were of the age of accountability were dead.
Kymmenes koetus on tämän artikkelin keskipiste. Mooseksen Neljännen Mooseksen kirjan neljännessätoista luvussa mainitsemien kymmenen koetuksen osalta heprean tutkijat ja muut teologit esittävät erilaisia arvauksia siitä, mitä tapahtumia Punaisenmeren pelastuksesta kymmenen vakoojan kapinaan ulottuvassa historiassa ne saattaisivat tarkoittaa. Tuon historian kapinallisuus tarjoaa muutamia eri vaihtoehtoja, joista valita, mutta varmaa on, että kymmenes koetus merkitsee neljänkymmenen vuoden erämaassa tapahtuneen kuoleman alkamista vähittäisenä häviämisenä, kunnes kaikki kapinalliset, jotka olivat vastuun iässä, olivat kuolleet.
In like manner some may protest over my selection of these ten doctrinal tests, for there may be variations that seem better than what I am here setting forth. That being said, the tenth and final test is as clear as was the rebellion of the ten spies. It was the rejection of the seven times of Leviticus twenty-six. There are several prophetic proofs to uphold this identification.
Samoin jotkut saattavat vastustaa sitä, että olen valinnut nämä kymmenen opillista koetinta, sillä voi olla vaihteluita, jotka näyttävät paremmilta kuin se, mitä minä tässä esitän. Tästä huolimatta kymmenes ja viimeinen koetin on yhtä selvä kuin kymmenen vakoojan kapina. Se oli 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennen kuudennen luvun seitsemän ajan hylkääminen. On olemassa useita profeetallisia todisteita tämän tunnistamisen tueksi.
In the next article we will begin to identify those prophetic witnesses that uphold the identification that the seven times of Leviticus twenty-six is the tenth and final failure of Laodicean Adventism.
Seuraavassa artikkelissa alamme tunnistaa ne profeetalliset todistajat, jotka vahvistavat sen tunnistamisen, että 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun seitsemän aikaa on Laodikean adventismin kymmenes ja viimeinen epäonnistuminen.
“When the power of God testifies as to what is truth, that truth is to stand forever as the truth. No aftersuppositions, contrary to the light God has given are to be entertained. Men will arise with interpretations of Scripture which are to them truth, but which are not truth. The truth for this time, God has given us as a foundation for our faith. He Himself has taught us what is truth. One will arise, and still another, with new light which contradicts the light that God has given under the demonstration of His Holy Spirit.
”Kun Jumalan voima todistaa siitä, mikä on totuus, tuon totuuden on pysyttävä ikuisesti totuutena. Mitään myöhempiä olettamuksia, jotka ovat vastoin sitä valoa, jonka Jumala on antanut, ei pidä hyväksyä. Nousee miehiä, joilla on Raamatun tulkintoja, jotka ovat heille totuutta mutta eivät ole totuutta. Tätä aikaa varten Jumala on antanut meille totuuden uskomme perustukseksi. Hän itse on opettanut meille, mikä on totuus. Yksi nousee, ja sitten toinen, uuden valon kanssa, joka on ristiriidassa sen valon kanssa, jonka Jumala on antanut Pyhän Henkensä todistuksen kautta.
“A few are still alive who passed through the experience gained in the establishment of this truth. God has graciously spared their lives to repeat and repeat till the close of their lives, the experience through which they passed even as did John the apostle till the very close of his life. And the standard-bearers who have fallen in death, are to speak through the reprinting of their writings. I am instructed that thus their voices are to be heard. They are to bear their testimony as to what constitutes the truth for this time.
Muutamat ovat yhä elossa, jotka kävivät läpi sen kokemuksen, joka saatiin tämän totuuden perustamisessa. Jumala on armollisesti säästänyt heidän henkensä, jotta he elämänsä loppuun saakka yhä uudelleen ja uudelleen kertoisivat siitä kokemuksesta, jonka he kävivät läpi, samoin kuin apostoli Johannes teki aivan elämänsä loppuun asti. Ja ne lipunkantajat, jotka ovat kaatuneet kuolemaan, ovat puhuvat kirjoitustensa uusintapainosten kautta. Minulle on annettu ohje, että näin heidän äänensä on kuultava. Heidän tulee kantaa todistuksensa siitä, mikä muodostaa totuuden tätä aikaa varten.
“We are not to receive the words of those who come with a message that contradicts the special points of our faith. They gather together a mass of Scripture, and pile it as proof around their asserted theories. This has been done over and over again during the past fifty years. And while the Scriptures are God’s word, and are to be respected, the application of them, if such application moves one pillar from the foundation that God has sustained these fifty years, is a great mistake. He who makes such an application knows not the wonderful demonstration of the Holy Spirit that gave power and force to the past messages that have come to the people of God.” Selected Messages, book 1, 161.
”Meidän ei tule ottaa vastaan niiden sanoja, jotka tulevat sanoman kanssa, joka on ristiriidassa uskomme erityisten kohtien kanssa. He kokoavat yhteen suuren joukon raamatunkohtia ja kasaavat ne todisteiksi väittämiensä teorioiden ympärille. Näin on tehty yhä uudelleen kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana. Ja vaikka Raamattu on Jumalan sana ja sitä tulee kunnioittaa, sen soveltaminen, jos sellainen soveltaminen siirtää yhdenkin pylvään siitä perustuksesta, jota Jumala on ylläpitänyt nämä viisikymmentä vuotta, on suuri erehdys. Se, joka tekee sellaisen sovellutuksen, ei tunne sitä Pyhän Hengen ihmeellistä todistusta, joka antoi voiman ja väkevyyden menneille sanomille, jotka ovat tulleet Jumalan kansalle.” Selected Messages, kirja 1, 161.