Future for America and July 18, 2020 - Number Six

Sen jälkeen kun Elia ja Mooses on tallattu katuun, he saavat Puolustajan, ja sitten he nousevat jaloilleen. Hesekielin luulaakson luut kuulevat ensin huminan ja kokevat sitten vavistuksen, mutta heissä ei vielä ollut henkeä.

Kun ruumiit on jälleen koottu, ne kuulevat neljän tuulen sanoman.

Kaikki profeetat osoittavat maailman loppuun, joten Hesekielin kohta synnyttää pulman niille, jotka haluavat välttää Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kahden profeetan sanoman. Tietysti niille, jotka haluavat hylätä sanoman, helpoin valhe, jonka he voivat kertoa itselleen, on se, että Ilmestyskirjan yhdestoista luku on vain historiaa, joka kuvaa Ranskan vallankumousta, eikä sillä ole mitään sovellusta maailman loppuun. Mutta jos hyväksyt lähtökohdan, että myös Ilmestyskirjan yhdestoista luku osoittaa maailman loppuun, sinun täytyy sovittaa yhteen se tosiasia, että maailman lopussa oleva mahtava sotajoukko, joka esittää kolmannen enkelin sanoman suurella huudolla, tunnistetaan kuolleeksi ja ylösnousseeksi jo ennen kuin se nousee seisomaan Jumalan sotajoukkona.

Kristus astui ylös taivaaseen pilven kanssa, ja Hän palaa pilvien kanssa, ja pilvet edustavat enkeleitä. Mooses ja Elia nousevat taivaaseen pilvessä, joka edustaa kolmannen enkelin sanomaa, joka lentää keskitaivaalla sunnuntailain aikana Yhdysvalloissa. Mooses ja Elia nousevat taivaaseen sunnuntailain aikana yhteydessä islamiin liittyvään sanomaan.

Jesaja tuo esiin monia tähän historiaan liittyviä totuuksia juuri siinä samassa kohdassa, johon Jeesus viittasi osoittaakseen oman työnsä. Hän käytti profeettoja Eliaa ja Elisaa esimerkkeinä siitä, ettei heidän oma kansansa ottanut vastaan profeetallista sanomaa, ja tämä herätti heti Nasaretin seurakunnassa vihaa, niin että he pyrkivät surmaamaan hänet.

Herra tekee ”iankaikkisen liiton” niiden sadan neljänkymmenen neljän tuhannen kanssa, jotka ovat aiemmin olleet ”hyljättyjä”, mutta joista sitten tulee ”kaupunki”, joka ”ei ole hyljätty”. He olivat ”autioita” ja kuolleina kadulla. Jesaja tunnistaa heidät ”Herran papeiksi”, Herran ”palvelijoiksi”, ”pyhäksi kansaksi” ja Siionin muurien ”vartijoiksi”.

Vastakohtana niille, jotka iloitsivat heidän kuolleista ruumiistaan, Jumala iloitsee silloin heistä ”niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta”. Morsian on silloin tehty valmiiksi. Samoin kuin Filadelfialle annetussa lupauksessa Herra antaa heille ”uuden nimen”, ja Hän ilmaisee heidän nimensä olevan ”Hefsiba” ja ”Beula”. Hefsiba merkitsee: minun mielisuosioni on hänessä, ja Beula merkitsee avioitua. Herra ottaa omikseen ne, joita Elia ja Mooses edustavat.

Heille annettu tehtävä on valmistaa tie Kristuksen toiselle tulemiselle saarnaamalla Kristuksen ja Hänen vanhurskautensa ”hyvää sanomaa” ”maan ääriin saakka”. Lohduttaja on voidellut heidät Hengen vuodatuksessa, ja silloin heidät korotetaan ”lipuksi”, kun ”suuri ääni taivaasta” sanoo ”heille: Nouskaa tänne.” Silloin he ovat ”kunnian kruunu” ja ”kuninkaallinen päähine” Herran kädessä. Sakarja tunnistaa saman kruunun myös tunnusmerkiksi ja sijoittaa samalla tämän tapahtuman myöhäissateen aikaan.

He tulevat olemaan ”Hänen kansansa lauma”, mutta Herralla on toinen lauma, joka silloin on vielä Babylonissa ja jonka Hän myös kutsuu. Heidän tehtävänään on jälleenrakentaa ”muinaiset” rauniopaikat ja ”monien sukupolvien” autiot seudut. He ovat niitä, jotka palaavat ja jälleen vahvistavat vanhat polut, jotka on hylätty ja peitetty sekä adventismin piirissä että adventismin ulkopuolella. He palaavat milleriläisiin perustotuuksiin ja esittävät ne puhtaudessaan laodikealaiselle adventismille, ja he esittävät myös adventismin ulkopuolella oleville sanoman ”muinaisista” totuuksista, jotka liittyvät Jumalan lakiin, erityisesti sapattiin. Näin tehdessään he käyttävät monien sukupolvien historiaa havainnollistaakseen uutta historiaa. Heidän työnsä tapahtuu myöhäissateen aikana, jolloin Jumalan tuomiot ovat maassa. Kun Herra oikealla kädellään korottaa heidät lippumerkiksi, koko maailma, joka oli aiemmin iloiten katsellut heidän kuolleita ruumiitaan kadulla makaamassa, näkee lippumerkin ja kuulee vartijain varoitustrumpetin.

Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa, kun ne, jotka olivat riemuiten katselleet heidän kuolleita ruumiitaan, näkivät heidän nousevan jaloilleen, ”suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät”.

Kaikki profeetan todistukset yhtyvät Ilmestyskirjassa. Assyrialainen edustaa pohjoisen kuningasta Danielin kirjan luvussa yksitoista, jakeissa neljäkymmentä–neljäkymmentäviisi, joka tulee loppuunsa, eikä ole hänelle auttajaa. Kun sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka ovat Jumalan vartijoita, puhaltavat pasuunaan, koko maailma kuulee ja pelkää. Ne, joita kaksi profeettaa edustavat, voidellaan Lohduttajan toimesta ”julistamaan ilosanomaa”, joka on se ”sanoma idästä ja pohjoisesta”, mikä ”pelästyttää” pohjoisen kuninkaan Danielin kirjan luvussa yksitoista, jakeessa neljäkymmentäneljä, ja se merkitsee sunnuntailakikriisin vainon alkamista. Tuolloin pakanat vastaavat kutsuun lähteä pois Babylonista ja tulevat liittymään Herran pappien joukkoon, joita myös kuvataan ”Iisain juureksi”, mikä näin yksilöi sen raamatullisen metodologian, jota he käyttävät esittääkseen varoitussanoman pakanoille.

Herra kokosi kansansa 11. syyskuuta 2001 sanomalla, joka yksilöi islamin hyökkäyksen kolmannen voihuudon saapumiseksi. Herra kokoaa kansansa jälleen toisen kerran sen jälkeen, kun he ovat olleet kuolleina kadulla. Kun Hän tekee niin, kootut tunnistetaan nimillä ”Israelin karkotetut” ja ”Juudan hajotetut”. Heidät karkotettiin kaduille 18. heinäkuuta 2020, mutta heidät kootaan toisen kerran viiriksi kokoamaan Jumalan toista laumaa, joka on yhä Babylonissa. Niiden kokoaminen, jotka ovat vielä Babylonissa, alkaa Yhdysvalloissa sunnuntailaista, joka on Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun kahdesta äänestä toinen.

Ensimmäinen kokoaminen tapahtui 11. syyskuuta 2001, kun islam iski Yhdysvaltoihin. Lippuna, joka on määrä koota toisen kerran, heidät esitetään Iisain juurena, mikä on vertauskuva, joka kuvaa Alfan ja Omegan työtä havainnollistaen asian loppua asian alun avulla. Ensimmäinen kokoaminen merkittiin islamilaisella iskulla Yhdysvaltoihin, ja se havainnollistaa sekä yksilöi islamilaisen iskun Yhdysvaltoihin toiseksi kokoamiseksi. Kun Iisain juuri seisoo lippuna pakanoille, hänen ”leposijansa” on oleva kunniakas, sillä lippu johdattaa ne, jotka vielä ovat Babylonissa, takaisin seitsemännen päivän sapatin raamatulliselle vanhalle polulle ja merkitsee siten lipun korottamisen pakanoille sunnuntailakikriisin aikana.

”Lippu” käy ensin läpi puhdistusprosessin, jota on havainnollistettu Malakian kirjan kolmannessa luvussa, Kristuksen kahdessa temppelin puhdistuksessa sekä tietenkin vertauksessa kymmenestä neitsyestä Miller-liikkeen lopussa. Alussa tapahtuva puhdistusprosessi toistetaan lopussa kirjaimellisesti, ja Jesaja esittää sen yhteydessä yksittäiseen pöytään, joka on merkitty muistiin eräässä kirjassa. Adventismin kapina on väärennetty pöytä, joka tuotettiin vuonna 1863 hylkäämään ja korvaamaan ne kaksi pöytää, jotka on merkitty muistiin Habakukin kirjan toisessa luvussa.

Vuonna 1863 adventismi alkoi hylätä William Millerin profeetallista sanomaa, sellaisena kuin se on esitettynä Habakukin kahdella pyhällä taululla. Jeesus havainnollistaa lopun alun kautta. Tässä katkelmassa adventismin alkuvaiheen kapinalliset edustavat myös adventismin lopun kapinallisia. Kummassakin tapauksessa kapina merkitsee kyseisen historian profeetallisen sanoman ja metodologian hylkäämistä, kun he sanovat ”näkijöille”: ”Älkää nähkö”, ja profeetoille: ”Älkää ennustako meille sitä, mikä on oikein; puhukaa meille miellyttäviä asioita, ennustakaa petoksia.”

He myös päättävät jättää tien, kun he julistavat: ”Poistukaa tieltä, väistykää polulta, saattakaa Israelin Pyhä lakkaamaan olemasta meidän edessämme.” Vanhurskaiden tie on Jeremian kuudennen luvun jakeiden kuusitoista ja seitsemäntoista ”muinaiset polut”. Kapinalliset päättävät olla vaeltamatta perustavissa totuuksissa eivätkä kuuntelemaan pasuunan ääntä, jota korotetut vartijat puhaltavat ja joka edustaa milleriittiliikettä sekä Future for America -liikettä.

Kapinallisten kieltäytyminen vaeltamasta vanhoilla poluilla esitetään myös heidän halunaan ”saada Israelin Pyhä poistumaan edestään”, ja se ilmentää Keskiyön huudon sanoman hylkäämistä, sanoman, joka perustuu siihen, että Alfa ja Omega havainnollistavat adventismin loppua sen alun avulla.

Keskiyön huudon kuvaama puhdistusprosessi synnyttää kaksi palvojien luokkaa, ja Jesajan kirjan kolmantenakymmenentenä lukuna tyhmien neitsyiden öljyn puute esitetään kyvyttömyytenä saada vettä tai tulta, jotka molemmat ovat Puolustajan vertauskuvia, kun Jesaja kirjoittaa: ”jonka murtuminen tulee äkisti, silmänräpäyksessä. Ja hän särkee sen, niin kuin savenvalajan astia särjetään kappaleiksi; hän ei säästä, niin ettei sen murskasta löydy sirpalettakaan ottamaan tulta liedestä tai ammentamaan vettä kaivosta.” Heidän tuomionsa tulee ”äkisti”, kuten keskiyön huuto kuvaa, jolloin he silloin huomaavat, että on liian myöhäistä hankkia öljyä. Tuli ja vesi Jesajan todistuksessa ovat yksinkertaisesti toinen esitystapa siitä öljystä, josta vertaus kymmenestä neitsyestä puhuu. Öljy, vesi ja tuli edustavat luonnetta; ne edustavat sanomaa ja myös Puolustajan läsnäoloa. Mitään näistä vertauskuvista ei voida saada, kun kymmenen neitsyen tuomio ”tulee äkisti, silmänräpäyksessä”. Silloin on liian myöhäistä.

Ainoa turva on ”palaamisessa”, joka on se lupaus, joka annettiin Jeremialle, kun hän edusti niitä, jotka pettyivät ensimmäiseen pettymykseen. Jos Jumalan kansa palaisi Hänen tykönsä, Hän palaisi heidän tykönsä, mutta kapinalliset kieltäytyvät, ja valo, joka valaisi polkua, sammui. Alussa ollut valo oli Keskiyön huuto, ja eteenpäin johtava polku oli Kristuksen kirkkaan oikean käsivarren valaisema aina iankaikkisuuteen saakka. Kristus oli niiden edessä, jotka kulkivat polulla, ja takana olevan valon täytyy olla sama valo, sillä Kristus havainnollistaa polun loppua sen alulla. Keskiyön huuto oli ja on nykyinen totuus.

Halu saada Pyhä lakkaamaan heidän edestään on hylkäämistä ei ainoastaan Kristuksen, vaan Kristuksen Alfan ja Omegan muodossa. Se on keskiyön huudon sanoman hylkäämistä. Keskiyön huudon sanoma adventismin alkuvaiheessa oli epäonnistuneen ennustuksen oikaisu.

Kapinalliset, jotka hylkäsivät ”vanhat polut” ja loivat väärennetyn ”pöydän” erilleen vanhurskaista, kuten tämä esitettiin Miller-liikkeen Yönhuudon täyttymyksessä. Silloin ”tuhat” pakeni ”yhden nuhteesta”, ja liike supistui äkillisesti viidestäkymmenestä tuhannesta viiteenkymmeneen. He pakenivat ”nuhteen” tähden, joka tuli ”viideltä” viisaalta neitsyeltä, jotka sanoivat heille, ettei heillä ollut öljyä jaettavaksi ja että heidän tuli mennä ostamaan oma öljynsä. Tyhmien erottaminen viisaista jätti viisaat neitsyet ”niinkuin lipputangoksi vuoren huipulle ja tunnusmerkiksi kukkulalle”. Tyhmien neitsyiden kapina 22. lokakuuta 1844 havainnollisti vuoden 1863 kapinaa, sillä 22. lokakuuta 1844 oli niiden yhdeksäntoista vuoden alku, jotka edustavat 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennen kuudennen luvun ”seitsemän ajan” loppua. Meillä on tästä aiheesta enemmänkin sanottavaa, mutta vuoden 1844 kapina oli vuoden 1863 kapinan esikuva ja merkitsee sitä ajankohtaa, jolloin väärennetty pöytä luotiin.

Pelko, jonka tyhmät neitsyet kokevat, on se pelko, jota kuvataan silloin, kun viisaat neitsyet herätetään takaisin eloon ja he nousevat jaloilleen. Silloin on liian myöhäistä palata takaisin 18. heinäkuuta 2020 koetusta pettymyksestä, ja seuraava tapahtuma on taivaaseen ylösnouseminen, joka tapahtuu sunnuntailain aikaan. Silloin tapahtuu suuri maanjäristys.

Ilmestyskirjan yhdestoista luku osoittaa, että Ranskan vallankumouksen aikana kaupungin kymmenes osa kukistui, ja tuossa historiassa Ranskan kansakunta, kansakunta, joka muodostui kahdesta profeetallisesta sarvesta ja jota kuvattiin Sodomana ja Egyptinä, syöstiin kumoon. Ranskan kaksi sarvea ovat esikuva Yhdysvaltain kahdesta sarvesta.

Ranska oli profeetallisesti yksi niistä kymmenestä valtakunnasta, jotka Danielin seitsemännessä luvussa edustavat pakanallista Roomaa, ja sen tähden yksi kymmenesosa valtakunnasta (kaupungista) kukistui. Itse asiassa niistä Danielin seitsemännen luvun kymmenestä sarvesta, jotka lopulta asettivat paaviuden maan valtaistuimelle vuonna 538, Ranska oli se ensisijainen valtakunta, joka perusti paaviuden. Yhtenä Danielin seitsemännen luvun kymmenestä vallasta Ranska esikuvallistaa Ilmestyskirjan kolmattatoista lukua koskevan kaksisarvisen maasta nousevan pedon roolia. Yhdysvallat toteuttaa lopussa paaviuden hyväksi saman työn kuin Ranska teki alussa. Yhdysvallat on niiden kymmenen kuninkaan johtava valta, jotka edustavat Yhdistyneitä kansakuntia, ja se lankeaa sunnuntailain maanjäristyksessä. Käsittelemme näitä jakeita perusteellisemmin seuraavassa artikkelissa.

Yksi tämän artikkelin keskeisistä kysymyksistä on se, että se on sanoma, joka nostaa Jumalan kansan jaloilleen, sillä Lohduttaja, joka nostaa heidät jaloilleen, edustaa öljyä, joka ei ainoastaan kuvaa Pyhää Henkeä vaan myös niitä yhteydenottoja, jotka Jumala lähettää kansalleen. Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun sanoma, joka nostaa Mooseksen ja Elian jaloilleen, esitetään myös siinä lupauksessa, joka annettiin Jeremialle.

Jesaja esitti saman vetoomuksen sanoessaan: ”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymisessä ja levossa te pelastutte.” Jesaja lisäsi, että tämä ”kääntyminen” oli yhteydessä vertauksen viipymisen aikaan, sillä hän kirjoitti: ”Sentähden Herra odottaa, että hän voisi olla teille armollinen, ja sentähden hän nousee korkeuteen armahtaakseen teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala: autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat.”

Etuoikeus olla Jumalan ”suu”, kuten Jeremia asian ilmaisee, on etuoikeus puhua Jumalan puolesta aikana, jolloin Yhdysvallat ”puhuu kuin lohikäärme”. Sanoma, jonka Jumalan kansa tuolloin julistaa, on varoitus paavillisen pedon merkkiä vastaan. Osallistuaksemme tuohon kirkkaaseen liikkeeseen meidän on palattava.