Päätimme edellisen artikkelin lauseeseen: ”Vuonna 2001 Yhdysvaltain hallitus puhui Patriot Actin laiksi.”
”Monet, jopa niiden joukossa, jotka ovat mukana tässä liikkeessä sunnuntain vieton pakottamiseksi, ovat sokeita niille seurauksille, jotka tästä toimenpiteestä seuraavat. He eivät näe, että he iskevät suoraan uskonnonvapautta vastaan. Monet eivät ole koskaan ymmärtäneet Raamatun sapatin vaatimusta eivätkä sitä väärää perustaa, jolle sunnuntai-instituutio rakentuu. Jokainen uskonnollista lainsäädäntöä suosiva liike on todellisuudessa myönnytys paaviudelle, joka niin monien aikakausien ajan on lakkaamatta sotinut omantunnonvapautta vastaan. Sunnuntain vietto on olemassaolonsa niin sanottuna kristillisenä laitoksena velkaa ’laittomuuden salaisuudelle’; ja sen pakottaminen merkitsee tosiasiallisesti niiden periaatteiden tunnustamista, jotka ovat roomalaisuuden varsinainen kulmakivi. Kun kansakuntamme näin hylkää hallitusmuotonsa periaatteet säätämällä sunnuntailain, protestantismi lyö tässä teossa kätensä yhteen paaviuden kanssa; se ei ole mitään muuta kuin elämän antamista tyrannialle, joka on jo kauan innokkaasti odottanut tilaisuuttaan syöstäkseen jälleen aktiiviseen despotismiin.” Testimonies, osa 5, 711.
Vuosi 1888 oli vuoden 2001 esikuva, ja juuri silloin Blairin laki esiteltiin, mutta koska sitä ei hyväksytty, sitä estettiin puhumasta profeetallisesti. Siitä tuli vuoden 66 jKr. merkki, piiritys, joka pantiin alulle ja sitten salaperäisesti peruutettiin. Kun ymmärretään, että pedon kuvan koetusaikoja on kaksi ja että toinen ajanjakso alkaa Yhdysvaltain sunnuntailaista, jota vuosi 321 esikuvallistaa, ja että ajanjakso päättyy, kun maailmanlaajuinen sunnuntailaki, jota vuosi 538 esikuvallistaa, pannaan täysin täytäntöön, silloin profetia vaatii, että myös ensimmäisen pedon kuvan koetusajanjakson alku alkaa jonkinlaisella sunnuntailain esikuvallisella julistamisella. Vuonna 1888 Blairin laki oli yritys panna täytäntöön kansallinen sunnuntailaki, ja vuosi 1888 osoittaa, milloin Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutuu alas ja valaisee maan kirkkaudellaan.
Patriot Act on sunnuntailain esikuva, joka Yhdysvalloissa käynnistää pedon kuvan koetuksen ajan. Yhdysvallat puhuu lohikäärmeen tavoin Ilmestyskirjan kolmattatoista lukua, yhdenettätoista jaetta täyttäessään, kun se panee sunnuntailain täytäntöön. Pannessaan tuon lain täytäntöön se puhuu lohikäärmeen tavoin, ja tuo sunnuntailaki osoittaa, että pedon kuva on Yhdysvalloissa täysin muodostunut. Siinä vaiheessa Yhdysvallat on täyttänyt koeaikansa maljan, ja kansallista luopumusta seuraa kansallinen hävitys. Siinä vaiheessa Yhdysvallat lakkaa olemasta Raamatun profetian kuudes valtakunta, kun kolminkertainen liitto perustetaan.
Alfa ja Omega esittää aina lopun yhdessä alun kanssa, ja Yhdysvaltojen alussa oli kolme kertaa, jolloin Yhdysvallat puhui profeetallisesti, mikä merkitsi Yhdysvaltojen alkua raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana. Itsenäisyysjulistus vuonna 1776, jota seurasi perustuslaki vuonna 1789 ja sitten muukalais- ja kiihotuslait vuonna 1798, osoittavat ne kolme ensimmäistä kertaa, jolloin Yhdysvallat puhui profeetallisesti. Kukin noista kolmesta julkaisusta edusti Yhdysvaltojen puhumista. Nuo kolme askelta johtivat vuoteen 1798, Yhdysvaltojen hallitsemisen alkuun raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana. Samat kolme tienviittaa Yhdysvaltojen alussa edustavat kolmea tienviittaa, jotka johtavat Yhdysvaltojen hallitsemisen päättymiseen raamatullisen profetian kuudentena valtakuntana.
Patriot Act on ensimmäinen niistä kolmesta kerrasta, jolloin Yhdysvallat puhuu sen tullessa päätökseensä kuudentena valtakuntana. Kolmas puhuminen, joka osoittaa kuudennen valtakunnan lopun, on sunnuntailaki. Tämän historian keskivaiheilla käynnistettiin 6. tammikuuta koskevat Pelosin oikeudenkäynnit, jotka alkoivat vuonna 2022. Oikeudenkäynnit olivat suora perustuslakiin kirjattujen oikeuksien hylkääminen, koska ne olivat luonteeltaan poliittisia, eikä oikeudenkäynnin välineellistäminen ollut vain tosiasioiden sepittämistä, vaan se oli tosiasiassa suora hyökkäys perustuslaissa tunnistettua ”prosessuaalista” ja ”aineellista” oikeutta vastaan.
Vuoden 2001 Patriot Act oli suora hyökkäys Yhdysvaltain perustuslain sekä viidennessä lisäyksessä että neljännessätoista lisäyksessä esiintyvää ”Due Process Clause” -määräystä vastaan. Näiden mukaan ketään ei saa riistää hengestä, vapaudesta tai omaisuudesta ilman lainmukaista oikeudenkäyntiä. Tuolloin oli vuosi 2001, ja vuonna 2022 hyökkäys perustuslakia vastaan kohdistui sekä ”procedural due process” -periaatteeseen että ”substantive due process” -periaatteeseen. Sana ”repudiate” merkitsee kieltää, ja sisar White osoittaa, että Yhdysvalloissa annettavan sunnuntailain yhteydessä perustuslain jokainen periaate tullaan kieltämään.
”Sillä asetuksella, joka panee täytäntöön paaviuden laitoksen Jumalan lain vastaisesti, kansakuntamme irrottautuu täysin vanhurskaudesta. Kun protestanttisuus ojentaa kätensä yli kuilun tarttuakseen roomalaisen vallan käteen, kun se kurottautuu yli syvyyden lyödäkseen kättä spiritualismin kanssa, kun tämän kolminkertaisen liiton vaikutuksesta maamme hylkää jokaisen periaatteen perustuslaistaan protestanttisena ja tasavaltalaisena hallituksena ja ryhtyy edistämään paavillisia valheita ja eksytyksiä, silloin voimme tietää, että on tullut aika saatanan ihmeelliselle toiminnalle ja että loppu on lähellä.
”Niin kuin roomalaisten sotajoukkojen lähestyminen oli opetuslapsille merkki Jerusalemin uhkaavasta hävityksestä, samoin tämä luopumus voi olla meille merkkinä siitä, että Jumalan pitkämielisyyden raja on saavutettu, että kansakuntamme synnin mitta on täysi ja että laupeuden enkeli on kohta lähtevä pois eikä koskaan palaa. Silloin Jumalan kansa syöstään niihin ahdistuksen ja hädän vaiheisiin, joita profeetat ovat kuvanneet Jaakobin ahdistuksen ajaksi. Uskollisten, vainottujen huudot kohoavat taivaaseen. Ja niin kuin Abelin veri huusi maasta, on myös ääniä, jotka huutavat Jumalalle marttyyrien haudoista, meren hautapaikoista, vuoriluolista, luostareiden holveista: ’Kuinka kauan, Herra, sinä Pyhä ja Totinen, viivyt tuomitsemasta ja kostamasta vertamme niille, jotka maan päällä asuvat?’”
”Herra tekee työtään. Koko taivas on liikkeellä. Koko maan Tuomari on pian nouseva esiin ja saattava oikeuksiinsa loukatun valtansa. Vapautuksen merkki asetetaan niiden miesten päälle, jotka pitävät Jumalan käskyt, jotka kunnioittavat Hänen lakiaan ja jotka kieltäytyvät pedon tai sen kuvan merkistä.
”Jumala on ilmaissut, mitä on tapahtuva viimeisinä päivinä, jotta Hänen kansansa olisi valmistautunut kestämään vastustuksen ja vihan myrskyä. Niiden, joita on varoitettu heidän edessään olevista tapahtumista, ei tule istua rauhallisesti odottamassa lähestyvää myrskyä ja lohduttaa itseään sillä, että Herra on suojaava uskollisiaan ahdistuksen päivänä. Meidän tulee olla kuin miehet, jotka odottavat Herraansa, ei toimettomassa odotuksessa, vaan vakavassa työssä, horjumattomassa uskossa. Nyt ei ole aika antaa mielemme kiintyä vähäpätöisiin asioihin. Ihmisten nukkuessa Saatana järjestää aktiivisesti asioita niin, ettei Herran kansa saisi osakseen armoa eikä oikeutta. Sunnuntailiike etenee nyt pimeydessä. Johtajat salaavat todellisen kysymyksen, eivätkä monet ne, jotka yhtyvät liikkeeseen, itsekään näe, mihin pinnanalainen virtaus on kulkemassa. Sen tunnustukset ovat lempeitä ja näennäisesti kristillisiä, mutta kun se alkaa puhua, se paljastaa lohikäärmeen hengen. Velvollisuutemme on tehdä kaikki vallassamme oleva uhkaavan vaaran torjumiseksi. Meidän tulee pyrkiä riisumaan ennakkoluulo aseista asettumalla kansan eteen oikeassa valossa. Meidän tulee tuoda heidän eteensä todellinen kiistakysymys ja siten esittää tehokkain mahdollinen vastalause omantunnonvapautta rajoittavia toimenpiteitä vastaan. Meidän tulee tutkia Raamattua ja kyetä antamaan syy uskollemme. Profeetta sanoo: ’Jumalattomat menettelevät jumalattomasti, eikä yksikään jumalattomista ymmärrä; mutta ymmärtäväiset ymmärtävät.’” Testimonies, osa 5, s. 451, 452.
Sisar White yhdistää sunnuntailain useisiin viimeisten päivien tienviittoihin, ja tehdessään niin hänen sanansa paljastavat ”mitä on tapahtuva viimeisinä päivinä, jotta Hänen kansansa olisi valmistautunut kestämään vastustuksen ja vihan myrskyn.” Sen tähden niitä tienviittoja, jotka hän tässä kohdassa yhdistää toisiinsa, on tarkoin tutkittava. Ehdotan, että viitekohtana on se profetian linja, joka kohdistuu Yhdysvaltain perustuslakiin, sekä kansakunnan ”puhuminen” siihen liittyvänä toisiinsa kytkeytyvänä symbolina.
Tällä tarkoitan sitä, että Blairin lakiesitys vuonna 1888, Patriot Act vuonna 2001 sekä poliittiset syytetoimet, joita demokraatit ja globalistiset republikaanit toteuttivat vuodesta 2022 alkaen, olivat kukin suora kieltäminen kahdesta perustuslain olennaisesta osatekijästä. Vuosi 1888 edustaa sunnuntaijumalanpalveluksen toimeenpanoa, ja sitten vuonna 2001 tapahtui siirtymä Englannin oikeudesta Rooman oikeuteen. Vuonna 2022 hyökättiin ”aineellista” ja ”menettelyllistä” oikeutta vastaan.
Aineellinen oikeus määrittelee yksilöiden ja organisaatioiden oikeudet ja velvollisuudet, kun taas prosessioikeus hahmottaa menettelyn riitojen ratkaisemiseksi sekä yksilöiden ja organisaatioiden oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöön panemiseksi. Laki määrittelee, mikä käyttäytyminen on lainmukaista tai lainvastaista, ja säätää siitä seuraavat rangaistukset. Aineellinen oikeus kattaa monia oikeudenaloja, mukaan lukien rikosoikeuden, siviilioikeuden ja sopimusoikeuden.
Rikosoikeus on erinomainen esimerkki aineellisesta oikeudesta. Rikosoikeus määrittelee, mitä tekoja pidetään rikoksina ja mitkä ovat niistä määrättävät rangaistukset. Siviilioikeus sitä vastoin säätelee yksityishenkilöiden ja organisaatioiden välisiä riitoja, kuten sopimusrikkomuksia, henkilövahinkoja tai omaisuutta koskevia riitoja.
Aineellinen oikeus on tyypillisesti kirjattu lakeihin, asetuksiin ja oikeuskäytäntöön. Lait ovat lainsäädäntöelinten, kuten kansallisten parlamenttien tai osavaltioiden lainsäätäjien, säätämiä säädöksiä, ja asetukset ovat hallintoviranomaisten laatimia sääntöjä ja menettelyjä. Oikeuskäytäntö on oikeutta, jota tuomarit luovat tulkitessaan lakeja, asetuksia ja perustuslakia.
Prosessioikeus tarkoittaa oikeudenkäyntimenettelyä koskevia sääntöjä. Se määrittelee, miten asiat etenevät oikeusjärjestelmässä valituksen tai kanteen vireillepanosta lopulliseen ratkaisuun asti. Prosessioikeus kattaa useita oikeudenaloja, mukaan lukien siviili-, rikos- ja hallintomenettelyt. Prosessioikeuden tarkoituksena on varmistaa, että oikeudellinen menettely on oikeudenmukainen ja tehokas. Se tarjoaa puitteet riitojen ratkaisemiselle ja varmistaa, että kaikki oikeudelliseen menettelyyn osallistuvat, mukaan lukien tuomarit, asianajajat ja asianosaiset, tietävät, mitä heiltä edellytetään.
Aineellinen oikeus ja prosessioikeus on tarkoitettu toimimaan yhdessä sen varmistamiseksi, että oikeus toteutuu. Aineellinen oikeus määrittelee yksilöiden ja organisaatioiden oikeudet ja velvollisuudet, kun taas prosessioikeus hahmottaa menettelyn riitojen ratkaisemiseksi sekä näiden oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöön panemiseksi. Toisin sanoen aineellinen oikeus määrittelee, mikä on lainmukaista tai lainvastaista käyttäytymistä sekä lainvastaisen käyttäytymisen seuraamukset, kun taas prosessioikeus hahmottaa, kuinka nämä oikeudelliset kysymykset ratkaistaan.
Vuonna 2001 Patriot Act poisti habeas corpus -oikeuden. ”Habeas corpus” on latinankielinen termi, joka kääntyy sanoiksi ”sinulla on oleva ruumis”. Se viittaa oikeudelliseen periaatteeseen, joka suojelee yksilöitä lainvastaiselta vangitsemiselta edellyttämällä, että tuomioistuin tutkii henkilön vankeuden lainmukaisuuden. Habeas corpus on perustavanlaatuinen oikeus monissa oikeusjärjestelmissä, erityisesti niissä, joihin Englannin common law on vaikuttanut. Se varmistaa, ettei ketään voida pitää säilössä ilman oikeutettua syytä, ja antaa hänelle mahdollisuuden riitauttaa säilössäpitonsa laillisuuden tuomarin edessä.
Yhdysvaltain perustuslain sekä viidennessä lisäyksessä että neljästoista lisäyksessä esiintyy ”asianmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn lauseke” (Due Process Clause). Niissä säädetään, ettei keneltäkään saa riistää elämää, vapautta tai omaisuutta ilman lain mukaista asianmukaista oikeudenkäyntimenettelyä. Tuomioistuimet ovat kehittäneet asianmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn oppiin kaksi haaraa: menettelyllisen oikeusturvan ja aineellisen oikeusturvan. Vuonna 2001 Patriot Actin myötä habeas corpus poistettiin oikeutena, ja englantilainen oikeus korvattiin roomalaisella oikeudella. Englantilainen oikeus määrittää, että henkilöä pidetään syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen, ja roomalainen oikeus katsoo, että henkilöä pidetään syyllisenä, kunnes hänen syyttömyytensä on näytetty toteen. Vuoden 2022 Pelosi-oikeudenkäynneissä sekä menettelyllistä että aineellista oikeusturvaa poljettiin jalkoihin. Pelosi-oikeudenkäynneissä sekä aineellista oikeutta että prosessioikeutta sovellettiin täsmälleen päinvastoin kuin niiden perustuslaillinen tarkoitus edellytti.
Ero aineellisen asianmukaisen oikeusmenettelyn ja menettelyllisen asianmukaisen oikeusmenettelyn välillä perustuu niihin lain ja oikeuksien eri ulottuvuuksiin, joita kumpikin käsite suojaa Yhdysvaltain perustuslain puitteissa, erityisesti viidennen ja neljännentoista lisäyksen asianmukaista oikeusmenettelyä koskevien lausekkeiden nojalla.
Aineellinen oikeudenmukainen oikeudenkäyntimenettely koskee perusoikeuksia ja perusvapauksia, joihin hallitus ei saa puuttua riippumatta siitä, mitä menettelyä käytetään. Se suojaa tiettyjä oikeuksia valtiovallan puuttumiselta silloinkin, kun asianmukaisia menettelyjä on noudatettu. Aineellinen oikeudenmukainen oikeudenkäyntimenettely koskee oikeuksia, joita pidetään perustavanlaatuisina, kuten oikeutta yksityisyyteen, oikeutta avioliittoon ja oikeutta kasvattaa omat lapsensa. Näitä oikeuksia suojataan valtiovallan puuttumiselta, ellei olemassa ole pakottavaa valtion etua. Se toimii valtiovallan käyttöä rajoittavana valvontakeinona varmistaen, etteivät lait ja määräykset loukkaa perustavanlaatuisia vapauksia.
Menettelyllinen asianmukainen oikeudenkäynti koskee niitä menettelyjä, joita hallituksen on noudatettava ennen kuin se riistää yksilöltä hengen, vapauden tai omaisuuden. Se varmistaa, että yksilöt saavat oikeudenmukaista ja puolueetonta kohtelua asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen kautta. Menettelyllinen asianmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että hallitus noudattaa tiettyjä vaiheita tai menettelyjä, kuten ilmoituksen antamista, oikeudenmukaista kuulemista ja tilaisuuden antamista tulla kuulluksi, ennen kuin se riistää joltakulta hänen oikeutensa. Se korostaa niitä tapoja, joilla lakeja pannaan täytäntöön, varmistaen, että hallitus toimii oikeudenmukaisella ja reilulla tavalla.
Pelosi-oikeudenkäyntien alkamisesta lähtien ilmenneessä oikeudenkäynnin välineellistämisessä ilmenee sekä aineellisen että menettelyllisen oikeusturvan kieltäminen. Amerikan kansalaisten perusoikeudet evättiin avoimesti ja menestyksekkäästi. Yhdysvaltojen niin sanottujen kirjainvirastojen lavastetut operaatiot ja avoin korruptio on paljastettu toistuvasti jo ennen Pelosi-oikeudenkäyntien alkamista, mutta ne oikeudelliset menettelyt, joita molempien puolueiden globalistit ovat käyttäneet Pelosi-oikeudenkäyntien alkamisen jälkeen, muodostavat selvän esimerkin menettelyllisen oikeusturvan tuhoamisesta.
Aiemmin artikkelissa luimme: ”Jokainen uskonnollista lainsäädäntöä suosiva liike on todellisuudessa myönnytys paaviudelle, joka niin monien aikakausien ajan on herkeämättä sotinut omantunnonvapautta vastaan. Sunnuntain vietto on niin sanottuna kristillisenä instituutiona olemassaolonsa velkaa ’laittomuuden salaisuudelle’; ja sen pakolliseksi säätäminen olisi tosiasiallinen niiden periaatteiden tunnustaminen, jotka ovat roomalaisuuden varsinainen kulmakivi. Kun kansakuntamme näin kieltäytyy hallituksensa periaatteista säätämällä sunnuntailain, protestanttisuus tässä teossa lyö kättä paavikunnan kanssa; se ei olisi mitään muuta kuin elämän antamista tyrannialle, joka on jo kauan kiihkeästi odottanut tilaisuuttaan syöksähtääkseen jälleen aktiiviseen despotismiin.”
Siinä historian linjassa, jota voidaan kuvata Yhdysvaltain perustuslailla, on kolme erityistä tienviittaa, jotka edustavat jotakin perustuslain osatekijää sekä Yhdysvaltain alkuvaiheessa että sen loppuvaiheessa. Kukin näistä kolmesta tienviitasta on poliittinen toimi ja symboloi sen tähden Yhdysvaltain puhumista. Näistä kolmesta tienviitasta kolmas alkuvaiheessa, joka merkitsi vuotta 1798, oli muukalais- ja kiihoituslait, ja näistä tienviitoista kolmas loppuvaiheessa on se hetki, jolloin Yhdysvallat panee täytäntöön sunnuntailain ja puhuu lohikäärmeen tavoin Ilmestyskirjan kolmattatoista lukua, yhdettätoista jaetta täyttäen.
Yhdysvaltojen profeetallinen historia alkaa silloin, kun se maan kuvaamana avasi suunsa ja nieli lohikäärmeen vainon tulvan.
Ja käärme syöksi suustaan naisen jälkeen vettä kuin virran, saadakseen naisen virran vietäväksi. Mutta maa auttoi naista, ja maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme syöksi suustaan. Ilmestys 12:15, 16.
Vuonna 1776 peto, jonka oli määrä nousta maasta ja tulla lopulta vuonna 1798 Raamatun profetian kuudenneksi valtakunnaksi, nieli Jumalan kansaa vastaan suunnatun vainon tulvan perustamalla kansakunnan, jolla oli perustuslaki ja joka vastusti Euroopan kuninkaallisen vallan tyranneja sekä paavillisen kirkon tyranneja.
Itsenäisyysjulistus vuonna 1776 esikuvasi vuoden 2001 Patriot Actia. Vuoden 1789 perustuslaki esikuvasi vuonna 2022 alkaneita Pelosi-oikeudenkäyntejä. Vuoden 1798 ulkomaalais- ja kiihotuslait esikuvasi Yhdysvaltain sunnuntailakia.
Amerikkalaisten patrioottien vuonna 1776 antama itsenäisyysjulistus merkitsi vuonna 2001 annetun Patriot Actin myötä tapahtuneen itsenäisyyden menetyksen julistamista. Vuoden 1789 perustuslaki kuvasi vuonna 2022 alkavia Pelosi-oikeudenkäyntejä. Alien and Sedition Acts kuvastaa sunnuntailakia. Historia jokaisen perustuslain periaatteen hylkäämisestä kuvastaa perustuslain asteittaista kumoamista, joka päättyy sunnuntailakiin.
Kaikki nämä linjat yhtyvät Danielin kirjan yhdennentoista luvun neljännenkymmenennen jakeen kätketyssä historiassa. Tässä artikkelissa lainasimme neljä kappaletta teoksesta Testimonies, osa 5, s. 451, 452.
Tarkastelemme näitä kappaleita lähemmin seuraavassa artikkelissa.