The Hidden History of Verse Forty - Number Twenty-Six

Profetiallinen linja, jonka määrittelen ”Joosian pyöräksi”, alkaa muinaisen Israelin kapinasta, kun he vuonna 1097 eKr. hylkäsivät Jumalan kuninkaanaan. Kolmen ensimmäisen kuninkaan (Saulin, Daavidin ja Salomon) hallitaan kukin neljäkymmentä vuotta, vuodesta 1097 eKr. vuoteen 977 eKr. Salomon kuollessa Jerobeamin ja kymmenen pohjoisen heimon kapina päättää kolmen ensimmäisen kuninkaan linjan ja aloittaa kuninkaiden linjan sekä pohjoisessa että eteläisessä valtakunnassa.

Ensimmäiset kolme kuningasta ovat vertauskuva monista totuuksista, mutta yksi niistä totuuden pyöristä, joihin ne liittyvät, on Juudan kolme viimeistä kuningasta—Joojakim, Joojakin ja Sidkia—jotka vuorostaan edustavat Kooresta, Dariusta ja Artakserksesta. Koores, Darius ja Artakserkses puolestaan edustavat heidän kolmea käskyään, jotka ulottuvat vuodesta 516 eKr. vuoteen 457 eKr.; nämä puolestaan edustavat Ilmestyskirjan neljääntoista luvun kolmea enkeliä, jotka saapuvat vastaavasti vuonna 1798, 19. huhtikuuta 1844 ja 22. lokakuuta 1844. Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kolmen enkelin saapumisen historia toistuu kirjaimellisesti sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana, osoittaen näin, että profeetallinen linja, joka alkaa Saulin voitelemisesta kuninkaaksi, saavuttaa päätöksensä silloin, kun voittava seurakunta voidellaan pian tulevan sunnuntailain yhteydessä. Linja sisältää kuningas Joosian pyörän, joka ulottuu taaksepäin Jerobeamin Beetelin ja Danin kapinaan vuonna 977 eKr.

Jerobeamissa ilmenee luvun kaksikymmentäkaksi symboliikka, sillä hän hallitsi kaksikymmentäkaksi vuotta ja siten liittää todistuksensa siihen historiaan, jota kaksikymmentäkaksi edustaa; tämä luku on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymisen vertauskuva, kuten Danielin marah-näky kahdentenakymmenentenä toisena päivänä sekä luku kaksisataakaksikymmentä osoittavat, josta luku kaksikymmentäkaksi on kymmenesosa.

’Ykseys’, joka edustaa jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymistä, on Kristuksen työ, joka alkoi 22. lokakuuta eli kymmenentenä kuukautena (gregoriaanisen kalenterin mukaan); kymmenen kertaa kaksikymmentäkaksi on kaksisataakaksikymmentä. Jerobeam pystytti väärät alttarit sekä Beeteliin että Daaniin, ja on sen vuoksi vertauskuva sunnuntain väärästä palvonnasta yhteydessä kirkon (Beetel: tarkoittaa kirkkoa) ja valtion (Daan: tarkoittaa tuomiota) yhdistymiseen.

Kymmenen pohjoisen heimon perustavassa historiassa tapahtui kapina, jota oli esikuvallisesti ennakoitu sekä Israelin hylätessä Jumalan kuninkaanaan että Aaronin kapinassa ja kultaisessa vasikassa. Aaronin kapina sijoittui muinaisen Israelin perustavaan historiaan, ja Jerobeamin kapina kymmenen pohjoisen heimon perustavaan historiaan. ”Rivi rivin päälle” Aaron ylimmäisenä pappina edustaa seurakuntaa, ja Jerobeam kuninkaana edustaa valtiota. Nämä kaksi perustavaa kapinaa muodostavat linjan, johon sisältyy myös Israelin kansan perustava kapina siinä, että se halusi inhimillisen kuninkaan.

Hesekielin kirjassa esitetyssä pyhässä historiassa on kolme neljänsadan yhdeksänkymmenen vuoden pituista ajanjaksoa, joista yksi liittyi kuninkaisiin, toinen pyhäkköön ja kolmas sotajoukkoon. Nämä kolme ajanjaksoa vastaavat Aaronin (pyhäkkö), Saulin (sotajoukko) ja Jerobeamin (kuningas) kapinaa. Profeetan, papin ja kuninkaan kolmesta vertauskuvasta juuri kuningas Saul samaistetaan profetoivaksi, Aaron oli pappi ja Jerobeam oli kuningas.

Voittava seurakunta muodostuu kolmenkymmenen vuoden ikäisestä profeetasta, kolmenkymmenen vuoden ikäisestä papista ja kolmenkymmenen vuoden ikäisestä kuninkaasta; näitä edustavat Hesekiel, joka aloitti kolmantenakymmenentenä vuonna, Joosef, joka alkoi palvella kolmantenakymmenentenä vuotenaan, sekä kuningas Daavid, joka alkoi hallita kolmantenakymmenentenä vuotenaan. Voittavaa seurakuntaa kuvataan Hesekielin kirjan kahdeksassa viimeisessä luvussa temppelinä, joka täyttää maan, ja voittava seurakunta on Filadelfia, joka on seitsemästä se kahdeksas.

Josian profeetallinen linja, joka alkoi vuonna 977 eKr., päättyy pian tulevaan sunnuntailakiin. Niiden sadan neljänkymmenenneljän tuhannen puhdistaminen ja sinetöiminen, joka alkoi 31. joulukuuta 2023, alkoi, kun Miikael laskeutui alas herättämään Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun kaksi todistajaa. Vuosi 2023 tuli kaksikymmentäkaksi vuotta syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen, aivan kuten vuoden 1798 Alien and Sedition Acts tulevat kaksikymmentäkaksi vuotta vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Jerobeamin kaksikymmentäkaksivuotinen hallituskausi alkoi vuonna 977 eKr., jolloin Josian profetia esitettiin. Tuolloin 1. Kuninkaiden kirjan kolmattatoista lukua koskeva tottelematon profeetta kohtasi Jerobeamin luopumuksen, aivan kuten Mooses kohtasi Aaronin luopumuksen ja Samuel kohtasi joukon, joka halusi kuninkaan. Nuo perustavia luopumuksia vastaan suunnatut kohtaamiset, joita tottelemattoman profeetan, Mooseksen ja Samuelin sanoma edustaa, kuvaavat kolmannen enkelin voimallista huutoa sunnuntailain aikana. Se on varoitussanoma, jonka tunnusmerkki julistaa ja jota Jerobeamin historiassa edustaa Josiaa koskeva ennustus merkkiin liittyneenä.

भविष्यद्वक्ताले “तेरो घरको आधा” दिने प्रस्ताव हुँदाहुँदै पनि यारोबामसँग भोजन गर्न इन्कार गरेको कुरा, हेरोदले सलोमीलाई आफ्नो राज्यको आधा दिने प्रतिज्ञासँग मेल खान्छ।

Herodeksen lupaus puolen valtakuntansa antamisesta tapahtui hänen syntymäpäivänään. Herodes on Rooman vertauskuva, ja Ilmestyskirjan seitsemännessätoista luvussa mainittuja kymmentä kuningasta ennakoivat Danielin kirjan seitsemännen luvun Rooman kymmenkertainen jako sekä toisen luvun kymmenen varvasta. Hänen syntymäpäivänsä merkitään silloin, kun kuudes valtakunta korvataan seitsemännellä valtakunnalla sunnuntailaissa, ja tässä merkityksessä se on Yhdistyneiden kansakuntien syntymäpäivä Raamatun profetian seitsemäntenä valtakuntana. Pian tulevassa sunnuntailaissa ne kymmenen kuningasta, joita Jerobeamin kymmenen pohjoista heimoa edustavat, suostuvat antamaan valtakuntansa pedolle yhdeksi hetkeksi Ilmestyskirjan “seitsemässätoista” luvussa.

Ennen kuin tarkastelemme Hesekielin neljännen luvun profetiaa, yksilöimme ne ”kolmetoista” kertaa, jolloin Hesekiel ilmoittaa päivämäärän suoraan. Nämä kolmetoista rajapyykkiä jakautuvat yleisesti ottaen maailman ja Jumalan kansan kesken. Egyptin edustama maailma asetetaan suoraan päivämäärään kuusi kertaa, ja Tyyrosta puhutaan kerran, ja toiset kuusi kertaa aiheena on Jerusalem. Kirja alkaa vuonna 592 eKr., joka on seitsemännentoista riemuvuosisyklin kolmaskymmenes vuosi, ja Hesekielin neljännenkymmenennen luvun ensimmäinen jae osoittaa 22. lokakuuta 573 eKr. syklin päättymiseksi. Riemuvuosisykli edustaa niiden sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikaa 9/11:stä pian tulevaan sunnuntailakiin saakka, mitä puolestaan edustaa tuon saman historian fraktaalissa aika 31. joulukuuta 2023:sta pian tulevaan sunnuntailakiin saakka. Molempia ajanjaksoja esikuvasi aika 11. elokuuta 1840:stä 22. lokakuuta 1844:ään.

11. elokuuta 1840 itse Jeesus Kristus laskeutui Ilmestyskirjan kymmenennen luvun väkevänä enkelinä, joka toi pienen kirjan, jonka Jumalan kansan tuli ottaa ja syödä. Sama enkeli laskeutui jälleen 9/11 merkitsemään sinetöimisen ajan alkua. Sama enkeli laskeutui 31. joulukuuta 2023 herättämään eloon ne kaksi todistajaa, jotka oli surmattu sen suuren kaupungin kadulla, Sodoman ja Egyptin, missä myös Herra ristiinnaulittiin. Tuo laskeutuminen merkitsi sinetöimisen ajan päättymisvaihetta. Fraktaalisessa ajanjaksossa 31. joulukuuta 2023:sta sunnuntailakiin asti pappi Hesekielille annetaan näky taivaallisesta temppelistä. Tuona aikana hänet tehdään mykäksi, ja hän puhuu vain silloin, kun Jumala käskee hänen tehdä niin. Hänen tilansa kestää pian tulevaan sunnuntailakiin asti, jota Jerusalemin hävitys edustaa.

Kuten Johannekselle, myös Hesekielille annetaan käsky ottaa kirja, joka oli alas laskeutuvan enkelin kädessä Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa, ja häntä kehotetaan myös syömään valitusvirsien, huokauksen ja voi-huudon kirja.

Sanoma esitetään kolminkertaisena sanomana, ja siten se esikuvallistaa Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmen enkelin sanomaa. Se on sen vuoksi kolmannen enkelin sinetöivä sanoma, joka sinetöi ne Jerusalemissa olevat, jotka valittavat ja murehtivat seurakunnan ja maan syntiä, kuten Hesekielin yhdeksännessä luvussa ja Ilmestyskirjan seitsemännessä luvussa esitetään.

Ne, jotka saavat sinetin, murehtivat seurakunnan syntejä ja maan syntejä, ja Hesekielin todistus on kudottu Jerusalemin ja Egyptin historian ylle, jotka ovat seurakunnan ja maailman vertauskuvia.

Valitusvirsien kirjan asiayhteydessä valitus ja voivotus, jotka ovat Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmen enkelin esikuvia, ovat ensimmäinen ja toinen enkeli, ja kolmas on voi-sanoma, vertauskuva itätuulesta, jota pidättelevät Ilmestyskirjan seitsemännen luvun neljä pidättävää enkeliä.

Hesekielin kirjassa viitataan kolmeentoista ajankohtaan. Egyptiä koskevan ajankohtasarjan ensimmäinen on Hesekiel 29:1, ja se vastasi vuotta 587 eKr.

587 eKr. on piirityksen vuosi, joka alkoi puolitoista vuotta ennen Jerusalemin tuhoa. Tuolloin Hesekiel julistaa, että Jumala kukistaisi Egyptin ja että tuo kukistus osoittaisi Jumalan kansalle heidän mielettömyytensä, kun he olivat turvanneet Egyptin lohikäärmeeseen. Luvun lopussa annetaan julistus, että Egypti annettaisiin Babylonille; näin ilmaistaan, milloin kymmenen kuningasta antavat Raamatun profetian seitsemännen valtakuntansa nykyajan Babylonille, kahdeksannelle valtakunnalle, joka on niistä seitsemästä. Tuo profetia täyttyi ’seitsemäntoista’ vuotta myöhemmin, vuonna 571 eKr., kuten luvun lopussa esitetään. Luku 29 sisältää sen tähden ensimmäisen ja viimeisen Egyptiin liittyvän ajoitusviittauksen.

Seitsemännentoista luvun ensimmäisen jakeen kahdennenkymmenennen vuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäinen päivä merkitsee Hesekielin kolmentoista päivämäärän viimeistä ajankohtaa, ja se on ainoa päivämäärä, joka sijoittuu 22. lokakuuta 573 eKr. jälkeiseen aikaan. Se kuvaa hetkeä, jolloin Danielin kirjan yhdennentoista luvun jakeissa 42 ja 43 mainitulle pohjoisen kuninkaalle annetaan Egypti, sekä sitä hetkeä, jolloin kymmenen kuningasta antavat seitsemännen valtakuntansa kahdeksannelle valtakunnalle, joka on niistä seitsemästä. Se täyttyy, kun ”Israelin heimon sarvi” puhkeaa versomaan. Jesajassa Israel versoo itätuulen päivänä.

Kun Hesekiel 29:17 täyttyy ja Egyptin lohikäärme annetaan paavilliselle pedolle pian tulevan sunnuntailain yhteydessä, myöhäissade vuodatetaan Israelin ylle ilman määrää. Tuo sade alkoi 11. syyskuuta vihmontana, kuten sitä esikuvasi Kristus puhaltaessaan opetuslastensa päälle laskeuduttuaan maan päälle noustuaan ensin Isänsä tykö ylösnousemuksensa jälkeen.

Hesekielin ennustus Egyptin lankeemuksesta julistettiin vuonna 587 eKr., piirityksen vuonna, ja ”seitsemäntoista” vuotta myöhemmin ennustus täyttyi. Se täyttyy ajanjaksossa, jota luku ”seitsemäntoista” edustaa, ja siten se kuvaa Danielin yhdestoista luvun jakeen neljäkymmentä kätkettyä historiaa. Sen on määrä täyttyä niiden sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana, joka esitetään Hesekielin yhdeksännessä luvussa. Sinetöimisen aikana myöhäissade vuodatetaan, ensin vihmontana 9/11:nä ja sitten täytenä vuodatuksena sunnuntailain aikana. Se täyttyy Jesajan mukaan ”itätuulen päivänä”, ja islam on itätuuli, ja islam on kolmas ”voi-huuto”. Sanoma, jonka Hesekielin tuli syödä, oli kolmiosainen sanoma, jonka kolmas osa oli voi-huudon sanoma.

हेजकेल के तेरह दिनांकित संदेश यरूशलेम, मिस्र और सोर के संबंध में प्रस्तुत किए गए थे। वे सब के सब उस विद्रोह को संबोधित कर रहे थे जिसका प्रतीक संख्या "तेरह" है।

Jatkamme Hesekielin ajanmäärityksen tarkastelua seuraavassa artikkelissa.