The Book of Joel and The Laodicean Seventh-day Adventist Church - Number Twenty-Seven

Me kirjaamme muistiin ne totuudet, joita Juudan sukukunnan Leijona nyt avaa sineteistään. Me asetamme totuuksia rinnakkain käsitelläksemme Joelin sanomaa, jonka Pietari Apostolien teoissa tunnisti myöhäissateen sanomaksi. Me lähestymme niitä totuuksia, jotka ovat nyt täyttymisensä vaiheessa, totuuksina, jotka aikaansaavat niiden kahden luokan lopullisen erottamisen, jotka aina tulevat ilmi, kun koetteleva totuus avataan sineteistään. Käsittelemme myös näitä samoja sineteistään avattuja totuuksia ei ainoastaan erottavan kolmannen enkelin sanoina, vaan myös sanoina, jotka aikaansaavat sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen. Kolmas enkeli sekä karsii että puhdistaa.

Heinäkuusta 2023 lähtien Juudan sukukunnan Leijona on vähitellen avannut sinettejä niistä totuuksista, jotka liittyvät Jumalan jäännöskansan historian ulkoisiin ja sisäisiin linjoihin. Olemme nyt avaamassa Matteuksen kirjaa ymmärtääksemme Pietarin roolin. Pietari on Kristuksen liittosuhteen vertauskuva Hänen kristilliseen morsiameensa—seurakuntaan, jonka Hän rakentaisi Kalliolle. Pietari edustaa ensimmäistä ja myös viimeistä kristillistä morsianta. Pietari esitetään juuri tuona vertauskuvana Matteuksen lukujen yksitoista ja kaksikymmentäkaksi keskimmäisessä jakeessa, ja nämä luvut ovat Mooseksen ensimmäisen kirjan ja Ilmestyskirjan rinnakkaisten linjojen lukujen yksitoista–kaksikymmentäkaksi keskimmäiset luvut. Pietari edustaa viimeisinä päivinä niitä sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja kyseisessä kohdassa hän on Kesarea Filippissä, joka on Danielin 11:13–15 Panium.

Pietari on Paniumissa, ja hän sijaitsee myös helluntaipäivässä, yläsalissa kolmannella hetkellä ja sitten temppelissä yhdeksännellä hetkellä. Nämä kuusi tuntia edustavat sitä ajanjaksoa, jonka kuluessa sata neljäkymmentäneljätuhatta sinetöidään sunnuntailain saapumiseen saakka. Kristuksen ristiinnaulitseminenkin alkoi kolmannella hetkellä, ja Hän kuoli yhdeksännellä hetkellä, mikä johti ylösnousemukseen, joka aloitti helluntain kauden, joka päättyi siihen, että Pietari oli helluntaina kolmannella ja yhdeksännellä hetkellä. Kun Kaitselmus lähetti evankeliumin pakanoille, Kornelius kutsutti Pietarin luokseen yhdeksännellä hetkellä. Kolmas hetki edusti myös aamu-uhria ja yhdeksäs hetki iltauhria.

Kuuden tunnin ajanjaksoa kuvasi Exeterin leirikokouksen kausi sekä suuri pettymys 22. lokakuuta 1844. Apostolien teoissa Pietari esitetään tulevan ykseyteen niiden muiden kanssa, jotka muodostavat sataneljäkymmentäneljätuhatta, ensimmäisen luvun lopussa, kun Juudas korvataan Mattiaalla. Tällöin luku on tullut täyteen. Kertomuksessa osoitetaan tietty eteneminen.

Pietari on ensin yläsalissa ja sen jälkeen temppelissä. Kun hän on yläsalissa, on kolmas hetki, ja temppelissä yhdeksäs hetki. Esille tuominen kolmannella hetkellä sai aikaan kolmentuhannen sielun kasteen.

Ensimmäisen luvun lopussa olevasta numeroinnista aina temppeliin yhdeksännellä hetkellä saakka ajanjakso kuvaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimistä.

Sataaneljäkymmentäneljätuhatta esittävät vanhurskauttamisen uskon kautta -sanoman, joka on kolmannen enkelin sanoma totuudessa. Vanhurskauttaminen on Jumalan työtä siinä, että hän painaa ihmisen kunnian tomuun, niin kuin sisar White on niin osuvasti todennut.

Esimerkki vanhurskauttamisen sanomasta sellaisena kuin sataneljäkymmentäneljätuhatta sen esittävät on Gideon, joka on liiton mies, sillä hänen nimensä muutettiin Jerubbaaliksi. Gideonin sanoma koostui siitä, että hän asetti palavan soihdun saviastiaan, murskasi sitten astian, puhalsi pasuunaan ja huusi: ”Herran ja Gideonin miekka.” Gideonin miekka oli myös Herran miekka, sillä miekka on Jumalan Sana, joka on jumaluuden ja ihmisyyden yhdistelmä. Tuota sanomaa kuvattiin pasuunalla ja hänen huudollaan samalla kun hän rikkoi astian. Astia on ihmisyys, joka täytyy murtaa tai nöyryyttää tomuun, jotta Jumalan valon kirkkaus voisi loistaa esiin.

Ennen kuin Gideon julisti sanoman, hän kokosi kolmesataa miestä koettelemisen kautta. Kun prosessi oli päättynyt, Gideonilla oli kolmesataa miestä. 300 on kymmenykset helluntain kolmesta tuhannesta. He edustavat sitä armeijaa, joka herätetään esiin Hesekielin luvussa kolmekymmentäseitsemän ja joka astuu iankaikkiseen liittoon.

Israelin heimo on osiltaan leikattu irti, ja Hesekiel aikoo havainnollistaa, kuinka ne Juudan ja Efraimin osat, jotka on leikattu irti, tulevat yhdeksi kansaksi. Tuo sotajoukko muodostuu kahdesta sauvasta, jotka ovat olleet erillään, mutta jotka yhdistyvät yhdeksi sauvaksi, kun ne astuvat liittoon Jumalan kanssa.

Pakanakansat saavat tietää, että Herra pyhittää Israelin, kun Hän asettaa pyhäkkönsä heidän keskelleen. Jumalan pyhäkön liittyminen Jumalan kansaan kuvaa inhimillisen temppelin liittymistä jumalalliseen temppeliin, ja kun tämä tapahtuu, Jumalan uskolliset 300 sinetöidään, ja maailmaa voidaan varoittaa ainoastaan näkemällä kansa, joka pyhitetään sunnuntailakikriisin aikana.

Jumalan pyhäkkö liittyy Hänen seurakuntaansa, kun seurakunta muuttuu taistelevasta seurakunnasta riemuitsevaksi seurakunnaksi. Hesekielin mainitsema liitto esitetään kahden sauvan yhdistämisen yhteydessä, niin että ne muodostavat yhden kansan.

Efraimin sauva ja Juudan sauva ovat ne kaksi 2520 vuoden pituista hajotusta, jotka tulivat Efraimin ja Juudan osalle ja jotka päättyivät vastaavasti vuonna 1798 ja 22. lokakuuta 1844. Niistä tuli nykyisen hengellisen Israelin yksi ainoa kansa 22. lokakuuta 1844, jolloin alkoi hänen kansansa, eli hänen pyhäkkönsä, puhdistamistyö. Tämä historia on esikuva siitä historiasta, joka koskee niitä sataaneljäkymmentäneljääätuhatta, jotka liiton Sanansaattaja puhdistaa ja jalostaa (pesee puhtaiksi), hän joka äkisti tulee temppeliinsä sunnuntailain aikana. Kun tämä puhdistaminen on täyttynyt, aivan juuri ennen sunnuntailakia, voittavalla seurakunnalla on kuningas yllään, ja tuo kuningas on Daavid, joka alkoi hallita kolmenkymmenen vuoden iässä. Hän on sama Daavid, joka Matteuksen ensimmäisessä luvussa on neljästoista sukupolvi Abrahamista. Tämä osoittaa Daavidista kolmannen todistajan sunnuntailain aikana. Se väkevä sotajoukko, joka nostetaan esiin noista kahdesta sauvasta, on kuningas Daavidin johtama, kun seurakunta puhdistetaan lustejyvistä.

Tuo armeija on myös ensimmäisen Pietarin kirjeen toisen luvun papistoa, jotka ovat kolmenkymmenen vuoden ikäisiä aloittaessaan palvelustehtävänsä.

Näitä pappeja esikuvasi myös ne kolmesataa milleriläistä saarnaajaa, jotka ottivat käyttöön ne kolmesataa vuonna 1843 julkaistua karttaa ja käyttivät niitä viedäkseen sanoman omalle sukupolvelleen.

Ne 300 milleriittisaarnaajaa suorittivat työnsä ensimmäisen enkelin historian aikana, ja inspiraatio ilmoittaa meille, että ensimmäinen enkeli on kolmannen enkelin esikuva. Joseph Batesin mukaan he olivat ”kaikki samaa leimaa”. Gideon neuvoo kolmensadan miehen armeijaansa tekemään niin kuin hän teki. Ne 300 milleriittisaarnaajaa, joita Gideonin kolmensadan miehen armeija esikuvasi, on asetettava linjaan 9/11:ssä, missä ensimmäinen sanoma saa voiman ja koetusaika alkaa.

Gideonin nimi muutetaan Jerubbaaliksi, mikä merkitsee ”taistella Baalia vastaan”. Gideon merkitsee ”kaatajaa”, ja Johannes Kastaja pani kirveen puun juurelle. Johannes oli William Millerin esikuva, ensimmäisen enkelin sanansaattajan, johon Gideon asettuu rinnakkain. Gideon on Miller, alfa-Elia, kolmen enkelin historiassa.

Midianilaiset ovat pohjoinen vihollinen, ja he leiriytyivät Mooren kukkulan luo, ja Gideon Harodin lähteen äärelle; Harod merkitsee pelkoa ja kauhua. 9/11 toi terrorismin, ja ensimmäinen sanoma on kutsu pelätä Jumalaa. Gideon on 9/11:ssä, Harodin lähteellä (terrorismi), ja pohjoinen vihollinen laaksossa Mooren kukkulan luona, mikä merkitsee varhaissadetta. 9/11:ssä myöhäissateen vihmanta, joka on varhaissade, alkoi langeta Mooren kukkulalta. Kahdesta koetuksesta ensimmäisen jälkeen ne kaksikymmentäkaksi tuhatta lähetettiin kotiin Gileadin vuorelta. Gilead merkitsee tienviittaa, ja se tienviitta, jossa ne kaksikymmentäkaksi tuhatta lähetettiin kotiin, on ensimmäinen pettymys 19. huhtikuuta 1844 tai 18. heinäkuuta 2020. Kaksikymmentäkaksi merkitsee ensimmäisen pettymyksen tienviittaa, aivan kuten 22 osoittaa päivän, jolloin suuri pettymys saapui 22. lokakuuta 1844.

Seuraava koetus oli veden koetus, jota milleriittien historiassa havainnollistaa Exeterin leirikokous, jossa oli kaksi veteen liittyvää telttaa ja jotka siten edustivat kahta palvojien luokkaa. Exeter merkitsee ”linnoitusta veden äärellä”, ja toisessa teltassa olivat Watertownista tulleet tyhmät neitsyet. Exeter edustaa Gideonin veden koetusta, mutta kyse ei ollut niinkään vedestä kuin siitä menetelmästä, jolla vettä juotiin. Toinen luokka oli liian väsynyt jatkaakseen kulkuaan samalla kun se kauhoi vettä, ja toinen luokka jatkoi etenemistään. Toinen luokka oli väsynyt luokka, jota edusti Lea vastakohtana Raakelille, joka oli hyvä matkantekijä.

Future for America -työ oli Gideon 9/11:n kohdalla, jolloin ensimmäinen kahdesta koetuksesta puhdisti suuren joukon Gideonin joukosta. 9/11:n terrorismi ilmaisee Harodin kaivon pelon ja kauhun, ja Moreen kukkula ilmaisee myöhemmän sateen alun. Erottaminen tapahtui 18. heinäkuuta 2020, jolloin kaksikymmentäkaksituhatta lähti, ja näin viipymisen ajan saapuminen merkittiin luvulla kaksikymmentäkaksi. Gideonin kolmesataa ovat ne, jotka läpäisevät toisen koetuksen, joka on myöhemmän sateen metodologian koetus, niin kuin se on ilmaistu Jesajan kirjan luvussa kaksikymmentäkahdeksan.

Pietari on sekä Paniumissa että helluntaina. Helluntai on sunnuntailaki, ja myös Danielin kirjan yhdestoista luku, jae kuusitoista, on sunnuntailaki. Danielin kirjan yhdestoista luku, jakeet kolmetoista–viisitoista, on Panium, ja nuo jakeet edustavat ulkoista profeetallista historiaa, joka johtaa sunnuntailakiin, ja Pietari Apostolien teoissa, kolmannella ja yhdeksännellä hetkellä, edustaa sisäistä profeetallista historiaa, joka johtaa sunnuntailakiin. Ulkoinen linja osoittaa sen historian, joka johtaa pedon merkkiin, ja sisäinen osoittaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen historian. Koska Pietari on niin tärkeä vertauskuva sekä ulkoisessa että sisäisessä historiassa, joka on nyt täyttymisprosessissa, vaikutti asianmukaiselta sijoittaa Pietari siihen profeetalliseen asiayhteyteen, joka kulkee Raamatun pintalukeman alapuolella.

Kaksitoista messiaanista profetiaa, jotka on merkitty täyttyneiksi Matteuksen kirjassa, edustavat sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiaa. ”Lopun aika” merkitsee reformatorisen liikkeen alkua, ja aivan kuten Aaronin ja Mooseksen syntymä merkitsi ”lopun aikaa” Mooseksen linjassa, Kristuksen alfassa, samoin myös Johanneksen ja hänen serkkunsa Jeesuksen syntymä merkitsi ”lopun aikaa” vuonna 1989. Onko kahdentoista messiaanisen profetian tarkastelu aiheellista, käy vielä kiehtovammaksi, kun se asetetaan asiayhteyteensä esittämällä toinen kysymys. Mikä muu raamatullinen kirja osoittaa yhtä monta messiaanista täyttymystä kuin Matteuksessa on löydettävissä?

Jokaisella uskonpuhdistusliikkeellä on alkukohtansa, jota Danielin kirjassa kutsutaan ”lopun ajaksi”. Lopun aika Kristuksen uskonpuhdistusliikkeessä oli Hänen syntymänsä, joka oli esikuvana sekä vuosista 1798 että 1989,

Vuosi 1989 oli kolmannen enkelin liikkeen lopun aika. Se saapui 126 vuotta vuoden 1863 kapinan jälkeen, ja sitä edustivat Ronald Reagan ja George Bush vanhempi. Mooseksen historian lopun aika oli Aaronin ja Mooseksen syntymä, samoin kuin Kristuksen historian lopun aika oli Johannes Kastajan ja Kristuksen syntymä. Kun Danielin kirja avataan sineteistään, niin kuin tapahtui vuonna 1989, tieto lisääntyy. Tuo tiedon lisääntyminen johtaa toiseen tienviittaan, jolloin yksilöidään, milloin koetussanoma muodostuu siitä tiedosta, joka oli avattu sineteistään.

Jokainen uskonpuhdistusliike merkitsee hetkeä, jolloin sanoma muotoillaan lopulliseen asuunsa ja siitä tulee sen jälkeen koetteleva sanoma. Kristus selittää aina koetuksen ennalta, ennen kuin Hän pitää miehiä ja naisia vastuullisina tästä koetuksesta. Aadamille ja Eevalle kerrottiin etukäteen seuraukset, jotka toteutuisivat, jos he olisivat tottelemattomia, eikä Jumala koskaan muutu.

William Miller ”muotoili” ensimmäisen enkelin koettelevan sanoman vuosina 1831–1833. Sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sanoma muotoiltiin vuonna 1996 julkaisemalla Time of the End -lehti, joka käsittelee Danielin kirjan yhdestoista luvun kuutta viimeistä jaetta, jotka avattiin vuonna 1989. Sinä vuonna julkaistiin myös julkaisu nimeltä Prophetic Time Lines, ja siinä esitettiin metodologia, joka on kaksikymmentäkaksi kertaa voimallisempi kuin William Millerin omaksumat säännöt. Nämä säännöt esitetään nyt julkaisussa Prophetic Keys. Säännöt, joita kaikki kolmannen enkelin sanomaa julistavat tulevat käyttämään, ovat Millerin säännöt.

Millerin säännöt ovat alfa, ja profeetalliset avaimet ovat omega. Ainoa tapa läpäistä profeetallinen koetussanoma on käyttää Jumalan Sanassa esitettyä tutkimisen menetelmää. Todellista sanomaa ei voida erottaa siitä oikeasta menetelmästä, joka vahvistaa sanoman. Jokaisessa uudistusliikkeessä tuodaan esiin kyseisen sukupolven koetussanoma, ja siihen sisältyy oikea menetelmä tienviittana. Millerin sanoma perustui Danielin kirjan sinettien avaamiseen. Hänen sanomansa oli Gideonin sanoma, sillä sekin synnytti kolmensadan miehen armeijan.

Millerin sanoma oli ”pasuuna” ja ”miekka”. Kuitenkin se oli sekä Gideonin että Herran miekka. Herran sana julkaistiin vuonna 1611, ja 220 vuotta myöhemmin Miller julkaisi ensimmäisen enkelin sanomansa. Itsenäisyysjulistus julkaistiin vuonna 1776, ja 220 vuotta myöhemmin, vuonna 1996, kolmannen enkelin sanoma julkaistiin. Millerin sanoma oli Jumalan kansan ensimmäisen enkelin sisäinen sanoma, kuten Ulai-joen näky sitä kuvaa, ja se ilmoitti tuomion alkamisesta. Future for America -teoksen kolmannen enkelin sanoma on Jumalan kansan ulkoinen sanoma, kuten Hiddekel-joen näky sitä kuvaa, ja se ilmoittaa tuomion päättymisestä.

Profetaallinen metodologia on kuvattuna yhdessä niistä messiaanisista profetioista, jotka Matteus osoittaa Kristuksessa täyttyneiksi, ja siten se esikuvallistaa vuotta 1831, jolloin ”isä” edustaa poikaansa vuonna 1996. Metodologian kaksi todistajaa ovat alfa ja omega, ja ihmislähetin osallisuuden myötä ne yhdessä vahvistavat isän ja pojan välisen suhteen, joka on Malakian Elian sanoman suhde. Isien sydämet käännetään lasten puoleen ja päinvastoin. Millerin säännöt on liitettävä sääntöihin, joiden otsikkona on Prophetic Keys. Uuden valon on rakennuttava vanhan valon varaan. Ne, jotka päättävät olla käyttämättä vuosien 1831 ja 1996 metodologiaa, ovat kirotut. Toinen ryhmä on kirottu, ja toinen on siunattu. Valinta on sinun?

Pimeät sanatlaskut, vertaukset, joita Juudan sukukunnan Leijona ”lausuu”, edustavat rivi riviltä eteneviä esityksiä totuuksista, jotka ovat olleet sinetöityinä eli pidettyinä salassa maailman perustamisesta asti. Kun sanoma on muotoiltu viralliseen asuun, se saa sen jälkeen voimansa profetian täyttymyksestä, joka merkitsee koetusajan alkua.

Kun myöhäissade alkoi vihmoa 11. syyskuuta 2001, vuoden 1888 kapina ja Koorahin kapina toistuivat. Minneapolisin vuoden 1888 kapinassa ja Koorahin kapinassa Jumalan valitsemat sanansaattajat hylättiin yhdessä heidän esittämänsä sanoman kanssa. Sekä lapsi että pesuvesi heitettiin pois yhdessä. Heidät heitettiin pois sillä perusteella, että koko seurakunta oli yhtä pyhä kuin ne, jotka Jumala oli valinnut. Kapinalliset eivät kyenneet näkemään jumaluutta inhimillisissä sanansaattajissa. Kaikki, mitä he saattoivat nähdä, oli he itse, ihmisyys vailla jumaluutta, ja niin he ajattelivat, että kaikki olivat samanlaisia.

Koorahin kapina, vuosi 1888 ja 11. syyskuuta esitetään kieltäytymisenä alistua Jumalan valitsemaan, valikoituun johtajuuteen samalla, kun luotetaan väärään määritelmään Jumalan seurakunnasta. Jeremia osoittaa saman ilmiön, kun kapinalliset väittivät: ”Herran temppeli, Herran temppeli, nämä ovat ne.”

Juutalaisten valheen sanat Jeremian aikana ovat Koorahin ja hänen joukkojensa valheen sanat, vuoden 1888 kapinallisten ja tietenkin 9/11:n kapinallisten valheen sanat. Ne ovat niitä valheita, joiden alle Efraimin juomarit kätkeytyvät Jesajan kahdennessakymmenennessäkahdeksannessa luvussa.

Se on myös se valhe, joka ilmentää totuuden rakkauden puuttumista ja joka 2. Tessalonikalaiskirjeessä tuo mukanaan väkevän eksytyksen.

”Valheelliset sanat” edustavat mielettömänä pidettävää ajatusta, että pelastus löytyy kirkosta eikä valituista sanansaattajista ja heidän valituista sanomistaan. Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä toteutuu ja säilyy yksinomaan Hänen Sanansa kautta. Hän on Sana, eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Sanan kautta. Kristusta edustavat Hänen valitut sanansaattajansa ja se sanoma, jonka he esittävät. Uskoa toisin merkitsee vihata Totuutta ja uskoa valhe. Jeremia tuomitsee juutalaiset, jotka luottavat temppeliin, muistuttamalla heitä Siilosta, missä Jumalan arkki oli ollut siitä lähtien, kun he tulivat luvattuun maahan.

Jumalaton Eeli ja hänen kaksi jumalatonta poikaansa, Hofni ja Pinehas, vastaavat ja rinnastuvat Koorahiin, Daataniin ja Abiramiin siinä, että he sallivat kasvavan luopumuksen kehittyä siihen saakka, kunnes armonaika päättyi ja kaikki kolme kuolivat samana päivänä, niin kuin myös Koorah, Daatan ja Abiram. He kaikki kuolevat sunnuntailaissa!

9/11:ssä Koorahin kapina, Eelin kapina, juutalaisten kapina Jeremian todistuksen aikana sekä vuoden 1888 kapinalliset hylkäävät ja kapinoivat tuon ajanjakson sanomaa ja sanansaattajia vastaan. Tuo ajanjakso päättyy sunnuntailaissa kahden koetuksen jälkeen. Ensimmäinen koetus ulottuu 9/11:stä 18. heinäkuuta 2020 saakka, ja toinen koetus on puhdistaminen ja sinetöiminen, jota Keskiyön huudon sanoma edustaa. Tuosta puhdistusprosessista valmistetaan Gideon ja hänen kolmesataa miestään puhaltamaan pasuunoihinsa, ja niin he tekevät, kun Samuel herätetään sunnuntailaissa, jolloin filistealaiset ottavat arkin. Sitten voittava seurakunta korotetaan lipuksi.

Tuolla seurakunnalla on kuningas, nimeltä Daavid, ja profeetta, jota edustavat Hesekiel ja Samuel Siilon kukistumisen yhteydessä. Seurakunnalla on myös pappeus, jota Joosef edustaa. Sunnuntailain koetusaika on se hetki, jolloin Pyhän Hengen tuli vuodatetaan ilman mittaa, kuten seitsemäs sinetti sitä edustaa. Tuo tuli hävittää ne kuuluisat miehet, jotka kapinoivat Koorahin, Daatanin, Abiramin, Eelin, Hofnin, Piinehasin ja vuoden 1888 kapinallisten kanssa.

Juuri tuo Pyhän Hengen vuodatuksen tuli on voittavan seurakunnan draaman tausta. Seurakuntaa edustavat kuningas Daavid, profeetta Hesekiel ja pappi Joosef. Nuo kolme seisovat siinä tulessa, joka tuhoaa ne 250 arvossa pidettyä miestä, niin kuin Nebukadnessarin tuli tuhosi ne miehet, jotka heittivät nuo kolme urhoollista tuliseen pätsiin. Koko maailma katsoo voittavaa seurakuntaa, kun heidät heitetään tuliseen pätsiin, ja äkkiä Jumalan Poika ilmestyy seurakuntien profeetan, papin ja kuninkaan kanssa — joita edustavat Sadrak, Meesak ja Abednego. Neljä kolmikymmenvuotiasta tulisessa pätsissä edustamassa sitä totuutta, että jumaluus ihmisyyteen yhdistyneenä ei tee syntiä!

Korah, Datan ja Abiram, samoin kuin Eli, Hofni ja Pinehas, ovat sen voittavan seurakunnan väärennös, joka muodostuu profeetasta, papista ja kuninkaasta. Nuo kolme ovat Gideonin 300, ne kolmetuhatta sielua helluntaina, ne 300 milleriittisaarnaajaa, ne kolmesataa vuoden 1843 karttaa, jotka ovat kolmenkymmenen vuoden ikäisiä, kun sunnuntailaki saapuu ja tuli lankeaa taivaasta. Elian aikana tuli oli erottaakseen toisistaan todelliset ja väärät profeetat. Se tuli, joka lankeaa Leviticuksessa ”kahdeksantena” päivänä, kun Aaron alkaa palvella, kuluttaa Aaronin uhrin, joka on Malakian kolmannen luvun uhri, otollinen niin kuin entisinä vuosina. Sama tuli tuhoaa ne, jotka uhraavat vierasta tai tavallista tulta, kuten Aaronin pojat Hofni ja Pinehas edustavat.

Kun Jumala vahvistaa tosi profeetan Elian kautta tai tosi papin Aaronin kautta, tuli johtaa Baalin väärien profeettojen kuolemaan; nämä ovat myös Hofni ja Pinehas. Hofni ja Pinehas ovat Aaronin poikia; he ovat liittokansan viimeinen sukupolvi, joka sunnuntailain aikana syljetään ulos Herran suusta.

”Yhteinen tuli” on se, jota Aaronin poika käytti pappeuden alkaessa. Luku ”81” on pappeuden vertauskuva, ja 3. Mooseksen kirjan kahdeksannessa luvussa, ensimmäisessä jakeessa, kuvataan papin seitsemän puhdistuksen ja vihkimisen päivää. Heidän vaatteensa riisutaan ja vaihdetaan Taivaallisen Ylipapin vaatteisiin, kuten kuvataan Sakarjan näyssä Joosuasta ja enkelistä kolmannessa luvussa. Sakarjan 300 esitetään ”ihmetyksen miehinä”, sillä he edustivat historiassa sitä aikaa, jolloin Jumala poistaa kansansa vääryydet, mikä on sunnuntailaki, jolloin seurakunta muuttuu taistelevasta voittavaksi. Seitsemän vihkimispäivän jälkeen he alkoivat palvella kahdeksantena päivänä.

Kahdeksas päivä on vertauskuva siitä kahdeksannesta, joka on niistä seitsemästä, Laodikean muuttumisesta Filadelfiaksi, Nooan arkin kahdeksasta sielusta, ympärileikkauksen kahdeksannesta päivästä ja ylösnousemuksen kahdeksannesta päivästä. Tuo päivä on sunnuntailaki, jolloin paavinvallan kuolettava haava paranee, ja sen tähden ylösnousseena siitä tulee kahdeksas, joka on niistä seitsemästä.

Kahdeksantena päivänä papit alkoivat palvella, mutta Aaronin pojat uhrasivat ”tavallista tulta”. Adventismi väittää, että he ovat Herran temppeli, ja sisar White määritteli tuon väitteen tavalliseksi tuleksi. Se ei ainoastaan ole valhe, vaan se on tavallista tulta, vastakohtana pyhälle tulelle. Pyhä tuli on keskiyön huudon sanoma, ja tavallinen tuli on väärennetty rauhan ja turvallisuuden sanoma, joka tulee olemaan viimeinen sanoma, jonka julistavat mykät koirat, jotka kieltäytyivät haukkumasta ja antamasta varoitussanomaa. Yhdeksännessä luvussa Aaron esittää uhrin, ja tuli laskeutuu taivaasta ja kuluttaa uhrin. Sitten hänen kaksi pahaa poikaansa uhraavat tavallista tulta, ja Jumalan tuli kuluttaa heidät.

Battle Creekin miehet ovat nykyajan Sanhedrin, jotka luottavat kirkkorakenteeseensa enemmän kuin Laodikealle osoitettuun Totisen Todistajan sanomaan. Laodikean Totinen Todistaja on Kristus, eikä Hän koskaan muutu, ja Hän on aina käyttänyt itse valitsemiaan miehiä esittämään sanoman kansalle, jossa ilmenivät Laodikean tunnusmerkit. Ei ole mitään uutta auringon alla.

Hän valitsi Mooseksen, jota Jumala yksin oli kouluttanut neljänkymmenen vuoden ajan, aivan kuten Jeesus ja hänen serkkunsa Johannes oli koulutettu. Hän valitsi Mooseksen, Kristuksen ja Johanneksen esikuviksi niistä, jotka oli koulutettu muodollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Nasaret on vertauskuva ihmisestä, joka on valittu, niin kuin olivat nuo uudet nousukkaat, Jones ja Waggoner, vuoden 1888 Minneapolisin kapinassa. Nasaret edustaa valitun miehen kutsumusta ja vihkimystä, mutta valittu mies on sellaisen kaupungin kansalainen, jota halveksitaan.

Jesajan 28:n änkyttävät kielet edustavat niitä, jotka tulivat Nasaretista. Millerin sanoman virallistamisen jälkeen vuonna 1831 sanoma sai voiman toisen voihuudon profetian täyttymisestä, mikä on esikuva kolmannen voihuudon profetian täyttymisestä 11. syyskuuta. Käsittelemme kolmatta messiaanista profetiaa seuraavassa artikkelissa.