“It is with an earnest longing that I look forward to the time when the events of the day of Pentecost shall be repeated with even greater power than on that occasion. John says, ‘I saw another angel come down from heaven, having great power; and the earth was lightened with his glory.’ Then, as at the Pentecostal season, the people will hear the truth spoken to them, every man in his own tongue.
Hartaalla ikävöinnillä odotan aikaa, jolloin helluntaipäivän tapahtumat toistuvat vielä suuremmassa voimassa kuin tuona tilaisuutena. Johannes sanoo: ”Minä näin erään toisen enkelin tulevan alas taivaasta, ja hänellä oli suuri valta; ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.” Silloin, kuten helluntain aikana, ihmiset saavat kuulla totuuden puhuttavan heille, kukin omalla kielellään.
“God can breathe new life into every soul that sincerely desires to serve Him, and can touch the lips with a live coal from off the altar, and cause them to become eloquent with His praise. Thousands of voices will be imbued with the power to speak forth the wonderful truths of God’s Word. The stammering tongue will be unloosed, and the timid will be made strong to bear courageous testimony to the truth. May the Lord help His people to cleanse the soul temple from every defilement, and to maintain such a close connection with Him that they may be partakers of the latter rain when it shall be poured out.” Review and Herald, July 20, 1886.
”Jumala voi puhaltaa uutta elämää jokaiseen sieluun, joka vilpittömästi haluaa palvella Häntä, ja voi koskettaa huulia alttarilta otetulla palavalla hiilellä sekä tehdä niistä kaunopuheiset Hänen ylistyksessään. Tuhannet äänet täyttyvät voimalla julistaa Jumalan sanan ihmeellisiä totuuksia. Takelteleva kieli vapautetaan, ja arat tehdään väkeviksi kantamaan rohkeaa todistusta totuuden puolesta. Auttakoon Herra kansaansa puhdistamaan sielun temppelin kaikesta saastutuksesta ja säilyttämään niin läheisen yhteyden Häneen, että he saisivat olla osallisia myöhäissateesta, kun se vuodatetaan.” Review and Herald, 20. heinäkuuta 1886.
Pentecost, when considered as a feast of the Lord cannot be separated from Passover, the feast of unleavened bread, the first fruit offering and the feast of weeks. Pentecost is a period of time, though it is also a point in time. This is why it is called “the Pentecostal season.” The season began with Christ’s death, burial and resurrection. After His ascension Christ began forty days of personal instruction that was followed by ten days in the upper room where unity was accomplished. 9/11 began a period that ends at the Sunday law in the United States. That Sunday law is represented by the day of Pentecost as a point in time; a point in time that has been preceded by a period of time which began at 9/11. From 9/11 unto the Sunday law the “Pentecostal season” is repeated.
Helluntaita, kun sitä tarkastellaan Herran juhlana, ei voida erottaa pääsiäisestä, happamattoman leivän juhlasta, esikoislyhteen uhrista eikä viikkojuhlasta. Helluntai on ajanjakso, vaikka se on myös ajankohta. Tästä syystä sitä kutsutaan ”helluntaikaudeksi”. Tämä kausi alkoi Kristuksen kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Taivaaseenastumisensa jälkeen Kristus aloitti neljäkymmentä päivää kestäneen henkilökohtaisen opetuksen, jota seurasi kymmenen päivää yläsalissa, missä saavutettiin yksimielisyys. 9/11 aloitti ajanjakson, joka päättyy Yhdysvaltojen sunnuntailakiin. Tätä sunnuntailakia kuvaa helluntaipäivä ajankohtana; ajankohtana, jota on edeltänyt ajanjakso, joka alkoi 9/11:stä. 9/11:stä sunnuntailakiin saakka ”helluntaikausi” toistuu.
Peter explained that the miraculous phenomenon of “tongues of fire,” was not drunken folly, but a fulfillment of the book of Joel because a controversy was brought against the message. “Tongues” represent the presentation of a message, and the fire represents the Holy Spirit. The message of Pentecost represents a combination of divinity (God is a consuming fire) with the humanity of the tongue. Just as Peter represents the one hundred and forty-four thousand during the time of the latter rain, so too the quibbling Jews represent a former covenant people who are being passed by at the very point in time when the latter rain is falling.
Pietari selitti, että ihmeellinen ilmiö, ”tuliset kielet”, ei ollut juopunutta mielettömyyttä, vaan Joelin kirjan täyttymys, koska sanomaa vastaan oli nostettu kiista. ”Kielet” edustavat sanoman esittämistä, ja tuli edustaa Pyhää Henkeä. Helluntain sanoma edustaa jumaluuden yhdistymistä (Jumala on kuluttava tuli) kielen inhimillisyyteen. Samoin kuin Pietari edustaa niitä sataa neljääkymmentäneljää tuhatta myöhemmän sateen aikana, samoin myös saivartelevat juutalaiset edustavat entisen liiton kansaa, joka sivuutetaan juuri sillä hetkellä, jolloin myöhempi sade lankeaa.
And they were all filled with the Holy Ghost, and began to speak with other tongues, as the Spirit gave them utterance. And there were dwelling at Jerusalem Jews, devout men, out of every nation under heaven. Now when this was noised abroad, the multitude came together, and were confounded, because that every man heard them speak in his own language. And they were all amazed and marvelled, saying one to another, Behold, are not all these which speak Galilaeans? And how hear we every man in our own tongue, wherein we were born? Parthians, and Medes, and Elamites, and the dwellers in Mesopotamia, and in Judaea, and Cappadocia, in Pontus, and Asia, Phrygia, and Pamphylia, in Egypt, and in the parts of Libya about Cyrene, and strangers of Rome, Jews and proselytes, Cretes and Arabians, we do hear them speak in our tongues the wonderful works of God. And they were all amazed, and were in doubt, saying one to another, What meaneth this? Others mocking said, These men are full of new wine. But Peter, standing up with the eleven, lifted up his voice, and said unto them, Ye men of Judaea, and all ye that dwell at Jerusalem, be this known unto you, and hearken to my words: For these are not drunken, as ye suppose, seeing it is but the third hour of the day. Acts 2:4–15.
Ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, hurskaita miehiä, kaikista kansoista, joita on taivaan alla. Kun tästä syntyi hälinä, kokoontui paljon väkeä, ja he joutuivat ymmälle, koska kukin kuuli heidän puhuvan omalla kielellään. Ja he kaikki hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen toisilleen: Katso, eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me siis kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontoksessa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisissa Libyan seuduissa asuvat, samoin Roomasta tulleet muukalaiset, niin juutalaiset kuin käännynnäisetkin, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suuria tekoja. Ja he kaikki olivat hämmästyksissään ja epätietoisia ja sanoivat toisilleen: Mitä tämä on? Mutta toiset pilkkasivat ja sanoivat: He ovat täynnä makeaa viiniä. Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: Juudean miehet ja kaikki te, jotka Jerusalemissa asutte, tietäkää tämä ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, sillä nyt on vasta päivän kolmas hetki. Apt. 2:4–15.
Peter is explaining Pentecost as a fulfillment of the book of Joel. He is doing so prophetically when the entire world is represented, for the passage states the audience came “out of every nation under heaven.” At 9/11 the earth was lightened with Christ’s glory and then again at the Sunday law the one hundred and forty-four thousand will perfectly reflect the glory of Christ as they are lifted up as an ensign before the entire world. The Pentecostal period began at 9/11 and it ends at the Sunday law.
Pietari selittää helluntain Joelin kirjan täyttymyksenä. Hän tekee tämän profeetallisesti aikana, jolloin koko maailma on edustettuna, sillä tekstikohta sanoo kuulijakunnan tulleen ”kaikista kansoista taivaan alla”. Syyskuun 11. päivän aikana maa valaistiin Kristuksen kirkkaudella, ja sitten jälleen sunnuntailain aikana ne sataneljäkymmentäneljätuhatta heijastavat täydellisesti Kristuksen kirkkautta, kun heidät korotetaan lippumerkiksi koko maailman eteen. Helluntaikausi alkoi syyskuun 11. päivänä, ja se päättyy sunnuntailakiin.
“Not one of us will ever receive the seal of God while our characters have one spot or stain upon them. It is left with us to remedy the defects in our characters, to cleanse the soul temple of every defilement. Then the latter rain will fall upon us as the early rain fell upon the disciples on the Day of Pentecost.
”Yksikään meistä ei koskaan saa Jumalan sinettiä, niin kauan kuin luonteessamme on yksikin tahra tai läiskä. Meidän tehtäväksemme on jäänyt korjata luonteemme viat, puhdistaa sielun temppeli kaikesta saastaisuudesta. Silloin myöhäissade lankeaa päällemme, niin kuin varhaissade lankesi opetuslasten päälle helluntaipäivänä.
“We are too easily satisfied with our attainments. We feel rich and increased with goods and know not that we are ‘wretched, and miserable, and poor, and blind, and naked.’ Now is the time to heed the admonition of the True Witness: ‘I counsel thee to buy of Me gold tried in the fire, that thou mayest be rich; and white raiment, that thou mayest be clothed, and that the shame of thy nakedness do not appear; and anoint thine eyes with eyesalve, that thou mayest see.’ …
”Me tyydymme liian helposti saavutuksiimme. Tunnemme olevamme rikkaita ja tavarassa karttuneita emmekä tiedä, että olemme ’viheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokeita ja alastomia’. Nyt on aika ottaa varteen Totisen Todistajan kehotus: ’Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja voitele silmäsi silmävoiteella, että näkisit.’ …”
“It is now that we must keep ourselves and our children unspotted from the world. It is now that we must wash our robes of character and make them white in the blood of the Lamb. It is now that we must overcome pride, passion, and spiritual slothfulness. It is now that we must awake and make determined effort for symmetry of character. ‘Today if ye will hear His voice, harden not your hearts.’ We are in a most trying position, waiting, watching for our Lord’s appearing. The world is in darkness. ‘But ye, brethren,’ says Paul, ‘are not in darkness, that that day should overtake you as a thief.’ It is ever God’s purpose to bring light out of darkness, joy out of sorrow, and rest out of weariness for the waiting, longing soul.
”Juuri nyt meidän on varjeltava itsemme ja lapsemme maailmasta tahraantumattomina. Juuri nyt meidän on pestävä luonteemme puvut ja tehtävä ne valkoisiksi Karitsan veressä. Juuri nyt meidän on voitettava ylpeys, kiihko ja hengellinen velttous. Juuri nyt meidän on herättävä ja ponnisteltava määrätietoisesti luonteen sopusuhtaisuuden saavuttamiseksi. ’Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.’ Olemme äärimmäisen koettelevassa asemassa odottaessamme ja valvoessamme Herramme ilmestymistä. Maailma on pimeydessä. ’Mutta te, veljet’, sanoo Paavali, ’ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas.’ Jumalan tarkoituksena on aina tuoda valoa pimeydestä, iloa surusta ja lepoa väsymyksestä odottavalle, kaipaavalle sielulle.”
“What are you doing, brethren, in the great work of preparation? Those who are uniting with the world are receiving the worldly mold and preparing for the mark of the beast. Those who are distrustful of self, who are humbling themselves before God and purifying their souls by obeying the truth these are receiving the heavenly mold and preparing for the seal of God in their foreheads. When the decree goes forth and the stamp is impressed, their character will remain pure and spotless for eternity.
”Mitä te teette, veljet, tässä suuressa valmistautumisen työssä? Ne, jotka liittyvät yhteen maailman kanssa, omaksuvat maailmallisen muotin ja valmistautuvat pedon merkkiä varten. Ne, jotka eivät luota itseensä, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ja puhdistavat sielunsa totuutta tottelemalla, saavat taivaallisen muotin ja valmistautuvat Jumalan sinettiä varten otsassaan. Kun käsky annetaan ja leima painetaan, heidän luonteensa pysyy puhtaana ja tahrattomana iankaikkisesti.
“Now is the time to prepare. The seal of God will never be placed upon the forehead of an impure man or woman. It will never be placed upon the forehead of the ambitious, world-loving man or woman. It will never be placed upon the forehead of men or women of false tongues or deceitful hearts. All who receive the seal must be without spot before God—candidates for heaven. Go forward, my brethren and sisters. I can only write briefly upon these points at this time, merely calling your attention to the necessity of preparation. Search the Scriptures for yourselves, that you may understand the fearful solemnity of the present hour.” Testimonies, volume 5, 214, 216.
”Nyt on valmistautumisen aika. Jumalan sinettiä ei milloinkaan paineta epäpuhtaan miehen tai naisen otsaan. Sitä ei milloinkaan paineta kunnianhimoisen, maailmaa rakastavan miehen tai naisen otsaan. Sitä ei milloinkaan paineta niiden miesten tai naisten otsaan, joiden kieli on valheellinen tai sydän petollinen. Kaikkien, jotka saavat sinetin, tulee olla tahrattomia Jumalan edessä — taivaan ehdokkaita. Menkää eteenpäin, veljeni ja sisareni. Voin tällä hetkellä kirjoittaa näistä kohdista vain lyhyesti, ainoastaan kiinnittäen huomionne valmistautumisen välttämättömyyteen. Tutkikaa itse Kirjoituksia, jotta voisitte ymmärtää tämän nykyisen hetken pelottavan vakavuuden.” Testimonies, osa 5, 214, 216.
Here Sister White identifies Pentecost as a point in time, aligning with the Sunday law in the United States, “when the decree goes forth.” Yet, though she marks the Sunday law and Pentecost as a point in time, her message calling for preparation identifies a period that precedes the Sunday law as typified by the Pentecostal season. The Sunday law is the seventh-day Sabbath test, and the period from 9/11 unto the Sunday law can be identified as the symbolic “day of the Lord’s preparation.” Preparation precedes the test.
Tässä sisar White yksilöi helluntain tiettynä ajankohtana, rinnastaen sen Yhdysvalloissa annettavaan sunnuntailakiin, ”kun asetus annetaan”. Vaikka hän näin merkitsee sunnuntailain ja helluntain ajankohdaksi, hänen valmistautumiseen kutsuva sanomansa osoittaa ajanjakson, joka edeltää sunnuntailakia ja jota helluntaikausi esikuvallistaa. Sunnuntailaki on seitsemännen päivän sapatin koetus, ja ajanjakso 11. syyskuuta alkaen sunnuntailakiin saakka voidaan tunnistaa vertauskuvalliseksi ”Herran valmistuksen päiväksi”. Valmistautuminen edeltää koetusta.
The “latter rain will fall upon” the one hundred and forty-four thousand just “as the early rain fell upon the disciples on the Day of Pentecost.” The period represented as the Pentecostal season began with a sprinkling when Christ returned from His ascension.
“Myöhäinen sade tulee lankeamaan” sadannelle neljällekymmenelle neljälletuhannelle aivan “niin kuin varhainen sade lankesi opetuslasten päälle helluntaipäivänä”. Helluntaikautena kuvattu ajanjakso alkoi vihmomisella, kun Kristus palasi taivaaseenastumisestaan.
And when he had said this, he breathed on them, and saith unto them, Receive ye the Holy Ghost. John 20:22.
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki. Joh. 20:22.
His breath conveys the Holy Spirit and breath is what produces the sound of words. Jesus is the Word and His breath conveys the Holy Spirit through the impartation of His word. The breath is what brought the body of Adam to life, and the breath is what brings Ezekiel’s army of resurrected dead dry bones to life.
Hänen henkäyksensä välittää Pyhän Hengen, ja henkäys on se, mikä synnyttää sanojen äänen. Jeesus on Sana, ja hänen henkäyksensä välittää Pyhän Hengen hänen sanansa välityksellä tapahtuvan jakamisen kautta. Henkäys oli se, mikä toi Aadamin ruumiiseen elämän, ja henkäys on se, mikä tuo Hesekielin kuolleista herätettyjen kuivien luiden sotajoukon elämään.
“The act of Christ in breathing upon his disciples the Holy Ghost, and in imparting his peace to them, was as a few drops before the plentiful shower to be given on the day of Pentecost.” Spirit of Prophecy, volume 3, 243.
”Kristuksen teko, kun hän puhalsi opetuslastensa päälle Pyhän Hengen ja antoi heille rauhansa, oli kuin muutama pisara ennen sitä runsasta sadetta, joka oli annettava helluntaipäivänä.” Spirit of Prophecy, osa 3, 243.
At the beginning of the Pentecostal season Christ’s “breath” imparted the Holy Spirit to the disciples, but some doubted.
Helluntaikauden alussa Kristuksen ”henkäys” välitti Pyhän Hengen opetuslapsille, mutta jotkut epäilivät.
But Thomas, one of the twelve, called Didymus, was not with them when Jesus came. The other disciples therefore said unto him, We have seen the Lord. But he said unto them, Except I shall see in his hands the print of the nails, and put my finger into the print of the nails, and thrust my hand into his side, I will not believe. John 2:24, 25.
Mutta Tuomas, yksi niistä kahdestatoista, jota kutsuttiin Didymukseksi, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: Me olemme nähneet Herran. Mutta hän sanoi heille: Ellen minä näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen jälkiin ja työnnä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko. Joh. 2:24, 25.
The Pentecostal period began a period of “testing,” starting with the breath of Christ and Thomas’ controversy of doubt. Thomas’ controversy at the beginning typifies the controversy of the Jews at the ending of the Pentecostal season. Christ imparted His word and the Holy Spirit to the disciples at the beginning, and the disciples imparted the word and the Holy Spirit to the world at the end of the Pentecostal season.
Helluntaikausi aloitti ”koettelemuksen” ajanjakson, alkaen Kristuksen henkäyksestä ja Tuomaan epäilyn kiistasta. Tuomaan kiista alussa on esikuva juutalaisten kiistasta helluntaikauden lopussa. Kristus välitti sanansa ja Pyhän Hengen opetuslapsille alussa, ja opetuslapset välittivät sanan ja Pyhän Hengen maailmalle helluntaikauden lopussa.
The work that Christ accomplished when He breathed upon the disciples was a second witness to the same work He had just accomplished with the disciples on the road to Emmaus.
Työ, jonka Kristus teki puhaltaessaan opetuslasten päälle, oli toinen todistus samasta työstä, jonka Hän oli juuri tehnyt Emmauksen tiellä kulkeneiden opetuslasten kanssa.
And it came to pass, that, while they communed together and reasoned, Jesus himself drew near, and went with them. But their eyes were holden that they should not know him. …
Ja tapahtui, että heidän keskustellessaan keskenään ja pohtiessaan Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä pidätettiin, niin etteivät he tunteneet häntä. …
Then he said unto them, O fools, and slow of heart to believe all that the prophets have spoken: Ought not Christ to have suffered these things, and to enter into his glory? And beginning at Moses and all the prophets, he expounded unto them in all the scriptures the things concerning himself. And they drew nigh unto the village, whither they went: and he made as though he would have gone further. But they constrained him, saying, Abide with us: for it is toward evening, and the day is far spent. And he went in to tarry with them. And it came to pass, as he sat at meat with them, he took bread, and blessed it, and brake, and gave to them. And their eyes were opened, and they knew him; and he vanished out of their sight. And they said one to another, Did not our heart burn within us, while he talked with us by the way, and while he opened to us the scriptures? Luke 24:15, 16, 25–32.
Niin hän sanoi heille: Voi teitä ymmärtämättömiä ja sydämeltänne hitaita uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen tullut kärsiä nämä ja sitten mennä kirkkauteensa? Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa sen, mikä koski häntä itseään. Ja he lähestyivät kylää, johon olivat menossa; ja hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu, ja päivä on jo pitkälle kulunut. Ja hän meni sisään viipyäkseen heidän luonaan. Ja tapahtui, kun hän aterioi heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi sen, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he tunsivat hänet; ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisilleen: Eikö sydämemme ollut palava meissä, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille kirjoitukset? Luukas 24:15, 16, 25–32.
Just as Jesus “sat with meat” in Emmaus, He thereafter ate with the disciples. In both instances eating is represented. Together they identify that the beginning of the Pentecostal period is marked by the breath of the Holy Spirit and also by eating. The opening events produces a controversy between a class who believes and a class who doubts. The eating, the impartation of the Holy Spirit and the opening of the Scriptures include that Christ began His instruction with “Moses and all the prophets.” Christ’s teaching was conveyed by taking the prophetic line of Moses and aligning it with the lines of all the prophets, here a little and there a little.
Samoin kuin Jeesus Emmauksessa ”aterioi”, Hän sen jälkeen söi opetuslasten kanssa. Molemmissa tapauksissa syöminen esitetään. Yhdessä ne osoittavat, että helluntailaisen ajanjakson alkua merkitsevät Pyhän Hengen henkäys ja myös syöminen. Avaustapahtumat synnyttävät kiistan niiden välillä, jotka uskovat, ja niiden välillä, jotka epäilevät. Syöminen, Pyhän Hengen välittäminen ja Kirjoitusten avaaminen sisältävät sen, että Kristus aloitti opetuksensa ”Mooseksesta ja kaikista profeetoista”. Kristuksen opetus välitettiin ottamalla Mooseksen profeetallinen linja ja asettamalla se yhdenmukaiseksi kaikkien profeettojen linjojen kanssa, vähän täältä ja vähän tuolta.
On 9/11 the breath of the four winds of Ezekiel blew upon the dead dry bones of chapter thirty-seven. At that time, as typified by the angel who descended on August 11, 1840 and empowered the first angel’s message, the angel of Revelation eighteen descended with a message that must be eaten, as did the disciples eat at the beginning of the Pentecostal period. The unwillingness of Thomas to believe identifies that when the message is introduced a shaking is marked.
Syyskuun 11. päivänä Hesekielin neljän tuulen henkäys puhalsi kolmannenkymmenennenseitsemännen luvun kuolleiden kuivien luiden ylle. Tuolloin, kuten kuvasi se enkeli, joka laskeutui 11. elokuuta 1840 ja antoi voiman ensimmäisen enkelin sanomalle, Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutui sanoman kanssa, joka täytyy syödä, niin kuin opetuslapset söivät helluntaikauden alussa. Tuomaan haluttomuus uskoa osoittaa, että silloin kun sanoma esitellään, merkitään ravistus.
Speaking of the fall of the Twin Towers on 9/11 we are told that the Lord arose to “shake terribly the nations.” It is important to remember that a “shaking” among God’s people is accomplished by those who are fighting against a message of truth. There are “shakings” that are external, but internal shakings within the church occur in the environment of a message being presented.
Puhuessaan kaksoistornien sortumisesta syyskuun 11. päivänä meille kerrotaan, että Herra nousi ”vapisuttamaan kauhistavasti kansakuntia”. On tärkeää muistaa, että Jumalan kansan keskuudessa tapahtuva ”ravistelu” saa aikaan niiden kautta, jotka taistelevat totuuden sanomaa vastaan. On olemassa ulkoisia ”ravisteluja”, mutta seurakunnan sisäiset ravistelut tapahtuvat siinä tilanteessa, jossa sanomaa esitetään.
“I asked the meaning of the shaking I had seen and was shown that it would be caused by the straight testimony called forth by the counsel of the True Witness to the Laodiceans. This will have its effect upon the heart of the receiver, and will lead him to exalt the standard and pour forth the straight truth. Some will not bear this straight testimony. They will rise up against it, and this is what will cause a shaking among God’s people.
“Kysyin näkemäni ravistelun merkitystä, ja minulle osoitettiin, että sen aiheuttaisi suora todistus, jonka Totisen Todistajan neuvo Laodikealaisille kutsuu esiin. Tämä vaikuttaa sen vastaanottajan sydämeen ja johtaa hänet korottamaan lippua ja tuomaan esiin suoran totuuden. Jotkut eivät kestä tätä suoraa todistusta. He nousevat sitä vastaan, ja juuri tämä aiheuttaa ravistelun Jumalan kansan keskuudessa.
“I saw that the testimony of the True Witness has not been half heeded. The solemn testimony upon which the destiny of the church hangs has been lightly esteemed, if not entirely disregarded. This testimony must work deep repentance; all who truly receive it will obey it and be purified.” Early Writings, 271.
”Näin, ettei Totisen Todistajan todistusta ole otettu edes puoliksi vaarin. Juhlallinen todistus, josta seurakunnan kohtalo riippuu, on arvioitu kevyesti, ellei sitä ole kokonaan jätetty huomiotta. Tämän todistuksen täytyy saada aikaan syvä parannus; kaikki, jotka sen todella vastaanottavat, tottelevat sitä ja puhdistuvat.” Early Writings, 271.
The internal “shaking” is caused by those who resist the presentation of the Laodicean message. Sister White identifies Jones and Waggoner’s message of 1888 as the Laodicean message.
Sisäinen ”ravistelu” johtuu niistä, jotka vastustavat laodikealaisen sanoman esittämistä. Sisar White tunnistaa Jonesin ja Waggonerin vuoden 1888 sanoman laodikealaiseksi sanomaksi.
“The message given us by A. T. Jones, and E. J. Waggoner is the message of God to the Laodicean church, and woe be unto anyone who professes to believe the truth and yet does not reflect to others the God-given rays.” The 1888 Materials, 1053.
”A. T. Jonesin ja E. J. Waggonerin meille antama sanoma on Jumalan sanoma Laodikean seurakunnalle, ja voi sitä, joka tunnustaa uskovansa totuuden mutta ei kuitenkaan heijasta toisille Jumalan antamia säteitä.” The 1888 Materials, 1053.
The resistance to the Laodicean message produces a shaking and Sister White aligns the message of 1888 with the descent of the angel of Revelation eighteen.
Vastarinta Laodikean sanomaa kohtaan saa aikaan ravistelun, ja sisar White rinnastaa vuoden 1888 sanoman Ilmestyskirjan kahdeksantoista luvun enkelin laskeutumiseen.
“An unwillingness to yield up preconceived opinions, and to accept this truth, lay at the foundation of a large share of the opposition manifested at Minneapolis against the Lord’s message through Brethren Waggoner and Jones. By exciting that opposition Satan succeeded in shutting away from our people, in a great measure, the special power of the Holy Spirit that God longed to impart to them. The enemy prevented them from obtaining that efficiency which might have been theirs in carrying the truth to the world, as the apostles proclaimed it after the day of Pentecost. The light that is to lighten the whole earth with its glory was resisted, and by the action of our own brethren has been in a great degree kept away from the world.” Selected Messages, book 1, 235.
”Haluttomuus luopua ennakkokäsityksistä ja vastaanottaa tätä totuutta oli perustana suurelle osalle siitä vastustuksesta, joka Minneapolisissa ilmeni Herran sanomaa vastaan veljien Waggonerin ja Jonesin kautta. Herättämällä tuon vastustuksen Saatana onnistui suuressa määrin sulkemaan kansaltamme sen Pyhän Hengen erityisen voiman, jonka Jumala kaipasi antaa heille. Vihollinen esti heitä saamasta sitä tehokkuutta, joka olisi voinut olla heidän omansa totuuden viemisessä maailmaan, samoin kuin apostolit julistivat sitä helluntaipäivän jälkeen. Valoa, jonka on määrä kirkastaa koko maa kirkkaudellaan, vastustettiin, ja omien veljiemme toiminnan vuoksi se on suureksi osaksi pidetty poissa maailmasta.” Selected Messages, kirja 1, 235.
The doubt of Thomas at the beginning of the Pentecostal season, typifying the rebellion against the message that arrived on the day of Pentecost, typified the shaking that occurred when the leadership of Seventh-day Adventism stood up and resisted the message to the Laodicean church as presented by Jones and Waggoner in 1888. In 1888 the mighty angel of Revelation eighteen descended to lighten the earth with His glory, but due in large part to unwillingness of those leaders to set aside preconceived opinions the rebellion of Korah, Dathan and Abiram was repeated. Thomas, the Jews at Pentecost, Korah’s rebellion in the time of Moses, the rebellion of 1888 all typify 9/11 when, according to Joel—a trumpet was to be blown. That trumpet, according to Isaiah was blown to identify the sins of God’s people, thus typifying 1888 and the message to Laodicea. Jeremiah’s watchman, who blows the trumpet to return to the “old paths” aligns with Isaiah lifting up his voice as a trumpet. Jeremiah’s watchmen are Habakkuk’s watchmen who asks the question about what will be his position in the argument or debate of his history?
Tuomaan epäily helluntaikauden alussa, joka esikuvallisesti kuvaa kapinaa helluntaipäivänä saapunutta sanomaa vastaan, esikuvallisti sitä ravistelua, joka tapahtui, kun seitsemännen päivän adventismin johto nousi vastustamaan Laodikean seurakunnalle osoitettua sanomaa, sellaisena kuin Jones ja Waggoner esittivät sen vuonna 1888. Vuonna 1888 Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun väkevä enkeli laskeutui alas valaisemaan maan kirkkaudellaan, mutta suurelta osin sen johdosta, etteivät nuo johtajat olleet halukkaita panemaan syrjään ennakkokäsityksiään, Koorahin, Datanin ja Abiramin kapina toistui. Tuomas, juutalaiset helluntaina, Koorahin kapina Mooseksen aikana, vuoden 1888 kapina — kaikki nämä esikuvallisesti kuvaavat syyskuun 11. päivää, jolloin Joelin mukaan torveen oli puhallettava. Jesajan mukaan tähän torveen puhallettiin Jumalan kansan syntien osoittamiseksi, mikä näin esikuvallisesti viittaa vuoteen 1888 ja Laodikealle annettuun sanomaan. Jeremian vartija, joka puhaltaa torveen palatakseen ”vanhoille poluille”, liittyy yhteen Jesajan kanssa, joka korottaa äänensä kuin pasuunan. Jeremian vartijat ovat Habakukin vartijoita, joka kysyy, mikä hänen asemansa tulee olemaan oman historiansa väittelyssä tai keskustelussa.
I will stand upon my watch, and set me upon the tower, and will watch to see what he will say unto me, and what I shall answer when I am reproved. Habakkuk 2:1.
Minä seison vartiopaikallani, asetun vartiontorniin ja tähystän nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu ja mitä minä vastaan, kun minua nuhdellaan. Habakuk 2:1.
The word “reproved” means “rebuked or argued with” and it infers a question, for the next verse provides an answer.
Sana ”ojennettu” merkitsee ”nuhdeltu tai väitelty” ja sisältää kysymyksen vivahteen, sillä seuraava jae antaa siihen vastauksen.
And the Lord answered me, and said, Write the vision, and make it plain upon tables, that he may run that readeth it. Habakkuk 2:2.
Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja piirrätä se selvästi tauluihin, niin että siitä voi juosten lukea. Habakuk 2:2.
The “debate” or shaking that began in fulfillment of Millerite history was the message of William Miller and his rules of prophetic interpretations versus the theologians of Protestantism. The debate in Millerite history began with the confirmation of the Millerite message on August 11, 1840 when no “less a personage than Jesus Christ” descended with a little book that John was to take and eat. The argument of the watchmen of Habakkuk, the doubts of Thomas, the rebellion of 1888, the rebellion of Korah, the argument of drunkenness at Pentecost all witness to a debate which began at 9/11. The controversy which is debated is over the message of the latter rain, which began to sprinkle on 9/11.
Millerilaisen historian täyttymykseksi alkanut ”väittely” eli ravistelu oli William Millerin sanoma ja hänen profeetallisen tulkinnan sääntönsä vastakkain protestantismin teologien kanssa. Millerilaisessa historiassa väittely alkoi Millerilaisen sanoman vahvistamisesta 11. elokuuta 1840, jolloin ”ei kukaan vähäisempi henkilö kuin Jeesus Kristus” laskeutui alas pieni kirja mukanaan, jonka Johanneksen tuli ottaa ja syödä. Habakukin vartijain väittely, Tuomaan epäilykset, vuoden 1888 kapina, Koorahin kapina, väittely juopumuksesta helluntaina todistavat kaikki väittelystä, joka alkoi 9/11. Kiista, josta väitellään, koskee myöhäissateen sanomaa, joka alkoi vihmoa 9/11.
The answer in Habakkuk that led the Millerites to produce the 1843 chart connects with the development of two classes of worshippers represented Korah and associates versus Moses, by Thomas and the other disciples; the Jews argument of drunkenness at Pentecost, the leadership of Adventism in 1888; the Protestants versus the Millerites in 1844 and the foolish and wise virgins of October 22, 1844.
Habakukin kirjassa oleva vastaus, joka johti milleriläiset laatimaan vuoden 1843 kartan, liittyy kahden palvojaluokan kehitykseen, joita edustavat Koorah ja hänen joukkonsa vastakohtana Moosekselle; Tuomas ja muut opetuslapset; juutalaisten väite juopumuksesta helluntaina; adventismin johto vuonna 1888; protestantit vastakohtana milleriläisille vuonna 1844 sekä lokakuun 22. päivän 1844 tyhmät ja viisaat neitsyet.
On 9/11 Christ breathed upon His disciples the Holy Spirit as a few drops before the full outpouring at the Sunday law. He then opened their understanding to the prophetic message beginning, “line upon line” with Moses by leading those disciples back to Jeremiah’s old paths where they were anointed to blow a warning trumpet. Christ breath at 9/11 came from Ezekiel’s and John’s four winds and it was the Laodicean message, which is the “straight testimony” which causes a shaking as it is resisted. 1888 typifies the rebellion of Korah, Dathan and Abiram, for it was not only the message which was being rejected, but also the chosen watchmen that were giving the trumpet a certain sound.
9/11:nä Kristus puhalsi opetuslastensa päälle Pyhän Hengen muutamina pisaroina ennen täyttä vuodatusta sunnuntailain aikana. Tämän jälkeen Hän avasi heidän ymmärryksensä profeetalliselle sanomalle, alkaen ”rivi rivin päälle” Mooseksen kautta, johdattamalla nuo opetuslapset takaisin Jeremian muinaisille poluille, missä heidät voideltiin puhaltamaan varoitustrumpettiin. Kristuksen henkäys 9/11:nä tuli Hesekielin ja Johanneksen neljästä tuulesta, ja se oli laodikealainen sanoma, joka on ”suora todistus”, mikä aiheuttaa ravistelun, kun sitä vastustetaan. Vuosi 1888 on esikuva Koorahin, Datanin ja Abiramin kapinasta, sillä hylättävänä ei ollut ainoastaan sanoma, vaan myös valitut vartijat, jotka antoivat pasuunalle selvän äänen.
Sister White penned that the, “shaking I had seen” “would be caused by the straight testimony called forth by the counsel of the True Witness to the Laodiceans.” The 1888 message was that straight testimony, and both 1888 and 9/11 mark the descent of the angel of Revelation eighteen.
Sisaren White kirjoitti, että ”näkemäni ravistelu” ”olisi aiheutuva suorasta todistuksesta, jonka Tosi Todistajan neuvo laodikealaisille on kutsunut esiin.” Vuoden 1888 sanoma oli tuo suora todistus, ja sekä 1888 että 11. syyskuuta merkitsevät Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin laskeutumista.
“A straight testimony must be borne to our churches and institutions, to arouse the sleeping ones.’
”Seurakunnillemme ja laitoksillemme on annettava suora todistus, jotta nukkuvat heräisivät.”
“When the word of the Lord is believed and obeyed, steady advancement will be made. Let us now see our great need. The Lord cannot use us until he breathes life into the dry bones. I heard the words spoken: ‘Without the deep moving of the Spirit of God upon the heart, without its life-giving influence, truth becomes a dead letter.’” Review and Herald, November 18, 1902.
”Kun Herran sanaan uskotaan ja sitä totellaan, tapahtuu vakaata edistymistä. Katsokaamme nyt suurta tarvettamme. Herra ei voi käyttää meitä, ennen kuin hän puhaltaa elämän kuiviin luihin. Kuulin lausuttavan sanat: ’Ilman Jumalan Hengen syvää liikettä sydämessä, ilman sen elämää antavaa vaikutusta, totuus muuttuu kuolleeksi kirjaimeksi.’” Review and Herald, November 18, 1902.
At 9/11 the Laodicean message reached its perfect fulfillment as the last call to God’s former covenant people began to be sounded. It is then that Sister White notes, “A straight testimony must be borne to our churches and institutions, to arouse the sleeping ones.” The Laodicean message began when the angel of Revelation eighteen descended at 9/11, which means that at 9/11 the message to Laodicean Seventh-day Adventists was and is to “awake.” Joel commanded the drunkards to awake in verse five of chapter one. 9/11 marks the arrival of the final testing period for Adventism and it represents Joel’s command to awake. The beginning of the Pentecostal season starts with an awakening of God’s people at 9/11 and ends with the fulfillment of the parable of the ten virgins just before the Sunday law.
Syyskuun 11. päivän tapahtumissa Laodikean sanoma saavutti täydellisen täyttymyksensä, kun viimeistä kutsua Jumalan entiselle liittokansalle alettiin kuuluttaa. Juuri silloin sisar White toteaa: ”Suora todistus on esitettävä meidän seurakunnillemme ja laitoksillemme, jotta nukkuvat herätettäisiin.” Laodikean sanoma alkoi, kun Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutui syyskuun 11. päivänä, mikä merkitsee, että syyskuun 11. päivänä Laodikean seitsemännen päivän adventisteille annettu sanoma oli ja on: ”Herätkää.” Joel käski juopuneita heräämään ensimmäisen luvun viidennessä jakeessa. Syyskuun 11. päivä merkitsee adventismin viimeisen koetusajan saapumista, ja se edustaa Joelin käskyä herätä. Helluntaikauden alku alkaa Jumalan kansan heräämisellä syyskuun 11. päivänä ja päättyy kymmenen neitsyen vertauksen täyttymiseen juuri ennen sunnuntailakia.
The awakening at 9/11 is a call to the final generation of a covenant people who are in apostasy. The awakening just before the Sunday law closes the door on the former covenant people. The beginning and the ending are the same and in July of 2023 the two witnesses of Revelation eleven were awakened to the rebellion of the prediction of July 18, 2020. The middle awakening is represented by rebellion, which identifies 9/11 as the first letter of the Hebrew alphabet, July 18, 2020 as the thirteenth letter and the Sunday law as the twenty-second and last letter of the Hebrew alphabet. The twenty-second letter represents the combination of divinity with humanity that is finalized in the last of those three awakenings.
9/11:n herätys on kutsu liittokansan viimeiselle sukupolvelle, joka on luopumuksessa. Herätys juuri ennen sunnuntailakia sulkee oven entiseltä liittokansalta. Alku ja loppu ovat samat, ja heinäkuussa 2023 Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kaksi todistajaa herätettiin havaitsemaan 18. heinäkuuta 2020 annetun ennustuksen kapina. Keskimmäistä herätystä edustaa kapina, mikä osoittaa, että 9/11 on heprealaisen aakkoston ensimmäinen kirjain, 18. heinäkuuta 2020 kolmastoista kirjain ja sunnuntailaki kahdeskymmenes toinen ja viimeinen heprealaisen aakkoston kirjain. Kahdeskymmenes toinen kirjain edustaa jumaluuden yhdistymistä ihmisyyteen, mikä saatetaan päätökseen viimeisessä noista kolmesta herätyksestä.
The Lord “breathes life into the dry bones” at 9/11, just as He breathed the Holy Spirit on the disciples at the beginning of the Pentecostal period. The disciples after His ascension represent those who received the Holy Spirit, and who thereafter had their understanding of the prophetic Word opened up through the methodology of “line upon line.” The reception of the Holy Spirit occurred while eating a meal, for to spiritually eat requires that you eat the flesh and drink the blood of Jesus, who is the Word.
Herra ”puhaltaa elämän kuiviin luihin” 9/11:ssä, aivan kuten Hän puhalsi Pyhän Hengen opetuslasten päälle helluntailaisen ajanjakson alussa. Hänen taivaaseenastumisensa jälkeiset opetuslapset edustavat niitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen ja joiden ymmärrys profeetallisesta Sanasta avautui sen jälkeen menetelmän ”rivi rivin päälle” kautta. Pyhän Hengen vastaanottaminen tapahtui ateriaa syötäessä, sillä hengellinen syöminen edellyttää, että syöt Jeesuksen lihan ja juot Hänen verensä, Hänen, joka on Sana.
The rebels who joined with Korah, Dathan and Abiram represent (as do the leadership of Adventism in 1888) the class who cause the shaking by opposing the trumpet message identifying the sins of God’s people, and while also calling for a return to the old paths, the foundational truths represented by the “seven times” of Leviticus twenty-six. The trumpet is calling for both revival and reformation. The first of Miller’s prophetic jewels, and also the first to be rejected by Adventism represents the beginning and ending of the Millerite movement. The beginning and ending of the message of the first angel as proclaimed by the Millerites is marked by Moses’ “seven times.” In the beginning it was accepted, at the end it was rejected. Due to that rejection Ezekiel presents Adventism as a valley of dead dry bones. The period from 1863 unto the Sunday law in the United States is the valley of vision, according to Isaiah twenty-two, but it is a valley of dead dry bones according to Ezekiel. Both of those prophetic valleys align with Joel’s valley of Jehoshaphat, which Joel also identifies as the valley of decision.
Kapinalliset, jotka liittyivät yhteen Koorahin, Daatanin ja Abiramin kanssa, edustavat (samoin kuin adventismin johto vuonna 1888) sitä luokkaa, joka aiheuttaa ravistelun vastustamalla pasuunasanomaa, joka yksilöi Jumalan kansan synnit, ja samalla kehottaa palaamaan vanhoille poluille, niihin perustavanlaatuisiin totuuksiin, joita edustavat 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemän aikaa”. Pasuuna kutsuu sekä herätykseen että uskonpuhdistukseen. Millerin profeetallisista jalokivistä ensimmäinen, ja samalla ensimmäinen, jonka adventismi hylkäsi, edustaa milleriläisen liikkeen alkua ja loppua. Ensimmäisen enkelin sanoman alku ja loppu, sellaisena kuin milleriläiset sitä julistivat, on merkitty Mooseksen ”seitsemällä ajalla”. Alussa se hyväksyttiin, lopussa se hylättiin. Tuon hylkäämisen vuoksi Hesekiel esittää adventismin kuolleiden, kuivien luiden laaksona. Ajanjakso vuodesta 1863 aina Yhdysvaltain sunnuntailakiin saakka on Jesajan kahdennenkymmenennentoisen luvun mukaan näkyjen laakso, mutta Hesekielin mukaan se on kuolleiden, kuivien luiden laakso. Molemmat nuo profeetalliset laaksot vastaavat Joelin Joosafatin laaksoa, jonka Joel myös yksilöi ratkaisun laaksoksi.
With these concepts in place the question may be asked how is it that at 9/11 the book of Joel became the message Peter identified at Pentecost? We’ll try to clarify these concepts in the following articles.
Näiden käsitteiden ollessa paikallaan voidaan esittää kysymys: kuinka on mahdollista, että 9/11:n aikaan Joelin kirjasta tuli se sanoma, jonka Pietari tunnisti helluntaina? Pyrimme selventämään näitä käsitteitä seuraavissa artikkeleissa.
“(Written November 5, 1892, from Adelaide, South Australia, to ‘Dear Nephew and Niece, Frank and Hattie [Belden].’)
”(Kirjoitettu 5. marraskuuta 1892 Adelaidesta, Etelä-Australiasta, ’Rakkaille veljenpojalle ja veljentyttärelle, Frankille ja Hattielle [Belden].’)”
“When you are enlightened by the Holy Spirit, you will see all that wickedness at Minneapolis as it is, as God looks upon it. If I never see you again in this world, be assured that I forgive you the sorrow and distress and burden of soul you have brought upon me without any cause. But for your soul’s sake, for the sake of Him who died for you, I want you to see and confess your errors. You did unite with those who resisted the Spirit of God. You had all the evidence that you needed that the Lord was working through Brethren Jones and Waggoner; but you did not receive the light; and after the feelings indulged, the words spoken against the truth, you did not feel ready to confess that you had done wrong, that these men had a message from God, and you had made light of both message and messengers.
”Kun Pyhä Henki valaisee teitä, te näette kaiken sen jumalattomuuden Minneapolisissa sellaisena kuin se on, niin kuin Jumala sen näkee. Jos en enää koskaan näe teitä tässä maailmassa, olkaa varmat siitä, että annan teille anteeksi sen murheen, ahdistuksen ja sielun kuorman, jonka olette ilman mitään syytä saattaneet minun päälleni. Mutta sielunne tähden, Hänen tähtensä, joka kuoli teidän puolestanne, tahdon, että näette ja tunnustatte erehdyksenne. Te liityitte niihin, jotka vastustivat Jumalan Henkeä. Teillä oli kaikki se todistusaineisto, jota tarvitsitte, että Herra vaikutti veljien Jonesin ja Waggonerin kautta; mutta te ette ottaneet vastaan valoa; ja niiden hellittyjen tunteiden, totuutta vastaan lausuttujen sanojen jälkeen ette olleet valmiit tunnustamaan, että olitte tehneet väärin, että näillä miehillä oli sanoma Jumalalta ja että olitte väheksyneet sekä sanomaa että sanansaattajia.”
“Never before have I seen among our people such firm self-complacency and unwillingness to accept and acknowledge light as was manifested at Minneapolis. I have been shown that not one of the company who cherished the spirit manifested at that meeting would again have clear light to discern the preciousness of the truth sent them from heaven until they humbled their pride and confessed that they were not actuated by the Spirit of God, but that their minds and hearts were filled with prejudice. The Lord desired to come near to them, to bless them and heal them of their backslidings, but they would not hearken. They were actuated by the same spirit that inspired Korah, Dathan, and Abiram. Those men of Israel were determined to resist all evidence that would prove them to be wrong, and they went on and on in their course of disaffection until many were drawn away to unite with them.
”En ole koskaan aikaisemmin nähnyt kansamme keskuudessa sellaista vakaata itseensä tyytyväisyyttä ja haluttomuutta vastaanottaa ja tunnustaa valoa, kuin mitä ilmeni Minneapolisissa. Minulle on näytetty, ettei yksikään siitä joukosta, joka vaali tuossa kokouksessa ilmennyttä henkeä, enää saisi selvää valoa erottaakseen heille taivaasta lähetetyn totuuden kalleuden, ennen kuin he nöyryyttäisivät ylpeytensä ja tunnustaisivat, etteivät he olleet Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina, vaan että heidän mielensä ja sydämensä olivat täynnä ennakkoluuloa. Herra halusi tulla lähelle heitä, siunata heitä ja parantaa heidät heidän luopumuksistaan, mutta he eivät tahtoneet kuulla. Heitä vaikutti sama henki, joka innoitti Koorahia, Datania ja Abiramia. Nuo Israelin miehet olivat päättäneet vastustaa kaikkea todistusaineistoa, joka osoittaisi heidän olevan väärässä, ja he jatkoivat yhä edelleen tyytymättömyyden tietään, kunnes monet vedettiin pois liittymään heihin.”
“Who were these? Not the weak, not the ignorant, not the unenlightened. In that rebellion there were two hundred and fifty princes famous in the congregation, men of renown. What was their testimony? ‘all the congregation are holy, every one of them, and the Lord is among them: wherefore then lift ye up yourselves above the congregation of the Lord?’ [Numbers 16:3]. When Korah and his companions perished under the judgment of God, the people whom they had deceived saw not the hand of the Lord in this miracle. The whole congregation the next morning charged Moses and Aaron, ‘Ye have killed the people of the Lord’ [verse 41], and the plague was upon the congregation, and more than fourteen thousand perished.
"Keitä nämä olivat? Eivät heikkoja, eivät tietämättömiä, eivät valaisemattomia. Tuossa kapinassa oli kaksisataaviisikymmentä ruhtinasta, seurakunnassa kuuluisia, maineikkaita miehiä. Mikä oli heidän todistuksensa? 'koko seurakunta, jokainen heistä, on pyhä, ja Herra on heidän keskellänsä; miksi siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?' [4. Moos. 16:3]. Kun Koorah ja hänen toverinsa hukkuivat Jumalan tuomion alaisina, kansa, jonka he olivat pettäneet, ei nähnyt tässä ihmeessä Herran kättä. Koko seurakunta syytti seuraavana aamuna Moosesta ja Aaronia: 'Te olette tappaneet Herran kansan' [jae 41], ja vitsaus tuli seurakunnan keskuuteen, ja yli neljätoistatuhatta menehtyi."
“When I purposed to leave Minneapolis, the angel of the Lord stood by me and said: ‘Not so; God has a work for you to do in this place. The people are acting over the rebellion of Korah, Dathan, and Abiram. I have placed you in your proper position, which those who are not in the light will not acknowledge; they will not heed your testimony; but I will be with you; My grace and power shall sustain you. It is not you they are despising, but the messengers and the message I send to My people. They have shown contempt for the word of the Lord. Satan has blinded their eyes and perverted their judgment; and unless every soul shall repent of this their sin, this unsanctified independence that is doing insult to the Spirit of God, they will walk in darkness. I will remove the candlestick out of his place except they repent and be converted, that I should heal them. They have obscured their spiritual eyesight. They would not that God would manifest His Spirit and His power; for they have a spirit of mockery and disgust at My word. Lightness, trifling, jesting, and joking are daily practiced. They have not set their hearts to seek Me. They walk in the sparks of their own kindling, and unless they repent they shall lie down in sorrow. Thus saith the Lord: Stand at your post of duty; for I am with thee, and will not leave thee nor forsake thee.’ These words from God I have not dared to disregard.
”Kun aioin lähteä Minneapolisista, Herran enkeli seisoi vierelläni ja sanoi: ’Ei niin; Jumalalla on sinulle työ tehtävänä tässä paikassa. Kansa toistaa Koorahin, Datanin ja Abiramin kapinaa. Olen asettanut sinut oikealle paikallesi, mitä ne, jotka eivät ole valossa, eivät tunnusta; he eivät ota vaarin todistuksestasi; mutta minä olen oleva sinun kanssasi; minun armoni ja voimani pitävät sinua yllä. Sinua he eivät halveksi, vaan sanansaattajia ja sitä sanomaa, jonka minä lähetän kansalleni. He ovat osoittaneet halveksuntaa Herran sanaa kohtaan. Saatana on sokaissut heidän silmänsä ja vääristänyt heidän arvostelukykynsä; ja ellei jokainen sielu tee parannusta tästä synnistään, tästä pyhittämättömästä riippumattomuudesta, joka loukkaa Jumalan Henkeä, he vaeltavat pimeydessä. Minä siirrän lampunjalan pois paikaltaan, elleivät he tee parannusta ja käänny, niin että minä parantaisin heidät. He ovat hämärtäneet hengellisen näkönsä. He eivät tahdo, että Jumala ilmaisisi Henkensä ja voimansa; sillä heissä on pilkan ja inhon henki minun sanaani kohtaan. Kevytmielisyyttä, turhanpäiväisyyttä, leikinlaskua ja pilailua harjoitetaan päivittäin. He eivät ole asettaneet sydäntään etsimään minua. He vaeltavat oman sytykkeensä kipinöissä, ja elleivät he tee parannusta, heidän on maattava murheessa. Näin sanoo Herra: Seiso velvollisuutesi paikalla; sillä minä olen sinun kanssasi enkä jätä sinua enkä hylkää sinua.’ Näitä Jumalalta saatuja sanoja en ole uskaltanut jättää huomiotta.
“Light has been shining in Battle Creek in clear, bright rays; but who of those that acted a part in the meeting at Minneapolis have come to the light and received the rich treasures of truth which the Lord sent them from heaven? Who have kept step and step with the Leader, Jesus Christ? Who have made full confession of their mistaken zeal, their blindness, their jealousies and evil surmisings, their defiance of truth? Not one; and because of their long neglect to acknowledge the light, it has left them far behind; they have not been growing in grace and in the knowledge of Christ Jesus our Lord. They have failed to receive the needed grace which they might have had, and which would have made them strong men in religious experience.
”Valo on loistanut Battle Creekissä kirkkaina, säihkyvinä säteinä; mutta ketkä niistä, jotka osallistuivat Minneapolisin kokoukseen, ovat tulleet valoon ja vastaanottaneet ne totuuden rikkaat aarteet, jotka Herra lähetti heille taivaasta? Ketkä ovat kulkeneet askel askeleelta Johtajan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa? Ketkä ovat tehneet täydellisen tunnustuksen erehtyneestä kiivaudestaan, sokeudestaan, mustasukkaisuudestaan ja pahoista epäluuloistaan, totuuden uhmaamisestaan? Ei yksikään; ja koska he ovat niin kauan laiminlyöneet valon tunnustamisen, se on jättänyt heidät kauas jälkeen; he eivät ole kasvaneet armossa ja Herramme Kristuksen Jeesuksen tuntemisessa. He ovat laiminlyöneet vastaanottaa sen tarpeellisen armon, joka heillä olisi voinut olla ja joka olisi tehnyt heistä vahvoja miehiä uskonnollisessa kokemuksessa.
“The position taken at Minneapolis was apparently an insurmountable barrier which in a great degree shut them in with doubters, questioners, with the rejecters of truth and the power of God. When another crisis comes, those who have so long resisted evidence piled upon evidence will again be tested upon the points where they failed so manifestly, and it will be hard for them to receive that which is from God and refuse that which is from the powers of darkness. Therefore their only safe course is to walk in humility, making straight paths for their feet, lest the lame be turned out of the way. It makes every difference whom we company with, whether it is with men who walk with God and who believe and trust Him, or with men who follow their own supposed wisdom, walking in the sparks of their own kindling.
Minneapolisissa omaksuttu kanta oli ilmeisesti ylipääsemätön este, joka suuressa määrin sulki heidät epäilijöiden, kyseenalaistajien sekä totuuden ja Jumalan voiman hylkääjien piiriin. Kun toinen kriisi tulee, ne, jotka niin kauan ovat vastustaneet todistusta todistuksen päälle kasattuna, joutuvat jälleen koeteltaviksi niissä kohdissa, joissa he niin ilmeisesti epäonnistuivat, ja heidän on vaikea ottaa vastaan sitä, mikä on Jumalasta, ja hylätä se, mikä on pimeyden voimista. Sentähden heidän ainoa turvallinen menettelytapansa on vaeltaa nöyryydessä ja tehdä polkunsa suoriksi jalkojensa eteen, ettei ontuva joutuisi pois tieltä. Sillä on ratkaiseva merkitys, kenen seurassa kuljemme, olipa se sellaisten miesten seurassa, jotka vaeltavat Jumalan kanssa ja uskovat Häneen ja luottavat Häneen, tai sellaisten miesten seurassa, jotka seuraavat omaa kuviteltua viisauttaan ja vaeltavat oman sytykkeensä kipinöissä.
“The time and care and labor required to counteract the influence of those who have worked against the truth has been a terrible loss; for we might have been years ahead in spiritual knowledge; and many, many souls might have been added to the church if those who ought to have walked in the light had followed on to know the Lord, that they might know His going forth is prepared as the morning. But when so much labor has to be expended right in the church to counteract the influence of workers who have stood as a granite wall against the truth God sends to His people, the world is left in comparative darkness.
Aika, huolenpito ja työ, joita on vaadittu niiden vaikutuksen vastustamiseksi, jotka ovat toimineet totuutta vastaan, ovat olleet hirvittävä menetys; sillä me olisimme voineet olla vuosia edellä hengellisessä tiedossa; ja hyvin, hyvin moni sielu olisi voitu lisätä seurakuntaan, jos ne, joiden olisi pitänyt vaeltaa valossa, olisivat jatkaneet Herran tuntemisessa, jotta he tietäisivät, että Hänen esilletulonsa on valmistettu niin kuin aamu. Mutta kun niin paljon työtä täytyy käyttää juuri seurakunnassa niiden työntekijöiden vaikutuksen vastustamiseen, jotka ovat seisseet graniittimuurina sitä totuutta vastaan, jonka Jumala lähettää kansalleen, maailma jätetään suhteelliseen pimeyteen.
“God meant that the watchmen should arise and with united voices send forth a decided message, giving the trumpet a certain sound, that the people might all spring to their post of duty and act their part in the great work. Then the strong, clear light of that other angel who comes down from heaven having great power, would have filled the earth with his glory. We are years behind; and those who stood in blindness and hindered the advancement of the very message that God meant should go forth from the Minneapolis meeting as a lamp that burneth, have need to humble their hearts before God and see and understand how the work has been hindered by their blindness of mind and hardness of heart.
Jumala tarkoitti, että vartijoiden tuli nousta ja yksimielisin äänin lähettää kuuluviin päättäväinen sanoma, antaen pasuunalle selvän äänen, jotta kansa kaikki rientäisi velvollisuutensa paikalle ja suorittaisi osansa suuressa työssä. Silloin sen toisen enkelin, joka tulee alas taivaasta ja jolla on suuri valta, voimakas, kirkas valo olisi täyttänyt maan hänen kirkkaudellaan. Olemme vuosia jäljessä; ja niiden, jotka seisoivat sokeudessa ja estivät juuri sen sanoman etenemistä, jonka Jumala tarkoitti lähtevän Minneapolisin kokouksesta kuin palava lamppu, täytyy nöyryyttää sydämensä Jumalan edessä sekä nähdä ja ymmärtää, kuinka työ on tullut estetyksi heidän mielensä sokeuden ja sydämensä kovuuden tähden.
“Hours have been spent in quibbling over little things; golden opportunities have been wasted while heavenly messengers have grieved, impatient at the delay. The Holy Spirit—there has been so little appreciation of its value or the necessity for every soul to receive it. Those who do receive the heavenly endowment will go forth clad with the armor of righteousness to do battle for God. They will respect the leadings of the Lord and will be filled with gratitude to Him for His mercy. But in many, many places, and on many, many occasions, it could truthfully be said as in Christ’s day of those who profess to be God’s people, that not many mighty works could be done, because of their unbelief. Many who have been bound in fetters of darkness have been respected because God has used them, and their unbelief has aroused doubt and prejudice against the message of truth which angels of heaven were seeking to communicate through human agencies—justification by faith, the righteousness of Christ.” The 1888 Materials, 1066–1070.
”Tunteja on käytetty pikkuseikoista kiistelemiseen; kultaisia tilaisuuksia on hukattu, samalla kun taivaalliset sanansaattajat ovat murehtineet viivytystä siitä kärsimättöminä. Pyhä Henki — sen arvoa ja välttämättömyyttä jokaiselle sielulle vastaanottaa se on arvostettu niin vähän. Ne, jotka todella saavat tämän taivaallisen lahjan, lähtevät varustautuneina vanhurskauden haarniskalla käydäkseen taisteluun Jumalan puolesta. He kunnioittavat Herran johdatusta ja täyttyvät kiitollisuudella Häntä kohtaan Hänen armostaan. Mutta hyvin monissa paikoissa ja hyvin monissa tilanteissa voidaan totuudenmukaisesti sanoa, niin kuin Kristuksen päivinä niistä, jotka tunnustivat olevansa Jumalan kansaa, ettei monia voimallisia tekoja voitu tehdä heidän epäuskonsa tähden. Monia, jotka ovat olleet pimeyden kahleisiin sidottuja, on kunnioitettu, koska Jumala on käyttänyt heitä, ja heidän epäuskonsa on herättänyt epäilyä ja ennakkoluuloa sitä totuuden sanomaa vastaan, jonka taivaan enkelit pyrkivät välittämään inhimillisten välikappaleiden kautta — vanhurskauttamista uskon kautta, Kristuksen vanhurskautta.” The 1888 Materials, 1066–1070.