Whom shall he teach knowledge? and whom shall he make to understand doctrine? them that are weaned from the milk, and drawn from the breasts.
Kenelle hän opettaisi tietoa? ja kenelle hän tekisi opin ymmärrettäväksi? Niille, jotka on vieroitettu maidosta ja erotettu rinnoista.
For precept must be upon precept, precept upon precept; line upon line, line upon line; here a little, and there a little: For with stammering lips and another tongue will he speak to this people. To whom he said, This is the rest wherewith ye may cause the weary to rest; and this is the refreshing: yet they would not hear.
Sillä käskyn tulee seurata käskyä, käskyä käskyn päälle; rivin tulee seurata riviä, rivi rivin päälle; vähän täällä, vähän tuolla. Sillä änkyttävin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle. Heille hän sanoi: Tämä on lepo, jossa te voitte saattaa väsyneen lepäämään; ja tämä on virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla.
But the word of the Lord was unto them precept upon precept, precept upon precept; line upon line, line upon line; here a little, and there a little; that they might go, and fall backward, and be broken, and snared, and taken.
Mutta Herran sana oli heille käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle; sääntö säännön päälle, sääntö säännön päälle; vähän täältä, vähän tuolta; että he kulkisivat ja kaatuisivat selälleen ja murskautuisivat ja joutuisivat paulaan ja tulisivat vangituiksi.
Wherefore hear the word of the Lord, ye scornful men, that rule this people which is in Jerusalem. Because ye have said, We have made a covenant with death, and with hell are we at agreement; when the overflowing scourge shall pass through, it shall not come unto us: for we have made lies our refuge, and under falsehood have we hid ourselves: Therefore thus saith the Lord God, Behold, I lay in Zion for a foundation a stone, a tried stone, a precious corner stone, a sure foundation: he that believeth shall not make haste. Judgment also will I lay to the line, and righteousness to the plummet: and the hail shall sweep away the refuge of lies, and the waters shall overflow the hiding place. And your covenant with death shall be disannulled, and your agreement with hell shall not stand; when the overflowing scourge shall pass through, then ye shall be trodden down by it. Isaiah 28:9–18.
Kuulkaa siis Herran sana, te pilkkaajat, jotka hallitsette tätä kansaa, joka on Jerusalemissa. Koska te olette sanoneet: Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, ja tuonelan kanssa meillä on sopimus; kun vyöryvä ruoska kulkee läpi, ei se meihin ulotu, sillä me olemme tehneet valheesta turvamme ja petoksen alle kätkeytyneet; sen tähden näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin perustukseksi kiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujan perustuksen: joka uskoo, se ei pakene. Ja minä asetan oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden luotilangaksi; ja rakeet pyyhkivät pois valheen turvapaikan, ja vedet tulvivat yli kätköpaikan. Ja teidän liittonne kuoleman kanssa raukeaa, eikä sopimuksenne tuonelan kanssa pysy voimassa; kun vyöryvä ruoska kulkee läpi, silloin se tallaa teidät maahan. Jesaja 28:9–18.
The scornful men that rule Jerusalem are the leaders of the Laodicean Seventh-day Adventist church, who a few verses before, Isaiah identified as the “drunkards of Ephraim” and “the crown of pride.” At Pentecost Peter responded to those who were claiming the message was being proclaimed by drunken men. The time period of the latter rain is about a true and false latter rain message. A message from the Lord always produces two classes of worshippers, and the two classes both drink wine. The sanctified message, or sanctified wine is what is cut off from the mouth of the unfaithful in Joel.
Jerusalemia hallitsevat pilkkaajat ovat Laodikean seitsemännen päivän adventistikirkon johtajia, jotka Jesaja muutamaa jaetta aiemmin yksilöi “Efraimin juomareiksi” ja “ylpeyden kruunuksi”. Helluntaina Pietari vastasi niille, jotka väittivät sanoman tulevan julistetuksi juopuneiden miesten kautta. Myöhäissateen ajanjakso koskee toden ja väärän myöhäissadesanoman kysymystä. Herralta tuleva sanoma synnyttää aina kaksi palvojien luokkaa, ja kumpikin luokka juo viiniä. Pyhitetty sanoma eli pyhitetty viini on se, mikä Joelissa katkaistaan uskottomien suusta.
Awake, ye drunkards, and weep; and howl, all ye drinkers of wine, because of the new wine; for it is cut off from your mouth. Joel 1:5.
Herätkää, te juopot, ja itkekää; ja ulvokaa, kaikki te viininjuojat, uuden viinin tähden; sillä se on otettu pois teidän suustanne. Joel 1:5.
In Joel chapter one the wicked husbandmen of the vineyard, representing the Laodicean Seventh-day Adventist church are condemned and judged in connection with the “new wine” being “cut off” from their mouths. God has cut off or withheld the outpouring of God’s Spirit in the latter rain as represented by the “meat and drink offerings” from the wicked drunken husbandmen.
Joelin ensimmäisessä luvussa viinitarhan pahat viinitarhurit, jotka edustavat laodikealaista seitsemännen päivän adventtikirkkoa, tuomitaan ja saavat tuomionsa yhteydessä siihen, että ”uusi viini” on ”otettu pois” heidän suustaan. Jumala on ottanut pois tai pidättänyt Jumalan Hengen vuodatuksen myöhäissateessa, jota ”ruoka- ja juomauhrien” vertauskuva esittää, pahoilta juopuneilta viinitarhureilta.
The meat offering and the drink offering is cut off from the house of the Lord; the priests, the Lord’s ministers, mourn. The field is wasted, the land mourneth; for the corn is wasted: the new wine is dried up, the oil languisheth. Be ye ashamed, O ye husbandmen; howl, O ye vinedressers, for the wheat and for the barley; because the harvest of the field is perished. The vine is dried up, and the fig tree languisheth; the pomegranate tree, the palm tree also, and the apple tree, even all the trees of the field, are withered: because joy is withered away from the sons of men. Gird yourselves, and lament, ye priests: howl, ye ministers of the altar: come, lie all night in sackcloth, ye ministers of my God: for the meat offering and the drink offering is withholden from the house of your God. Sanctify ye a fast, call a solemn assembly, gather the elders and all the inhabitants of the land into the house of the Lord your God, and cry unto the Lord, Alas for the day! for the day of the Lord is at hand, and as a destruction from the Almighty shall it come. Is not the meat cut off before our eyes, yea, joy and gladness from the house of our God? Joel 1:9–16.
Ruoka- ja juomauhri on lakannut Herran huoneesta; papit, Herran palvelijat, murehtivat. Pelto on hävitetty, maa suree, sillä vilja on turmeltunut; uusi viini on kuivunut, öljy on kuihtunut. Hävetkää, te maanviljelijät; valittakaa, te viinitarhurit, vehnän ja ohran tähden, sillä pellon sato on mennyt hukkaan. Viiniköynnös on kuivunut, ja viikunapuu on kuihtunut; granaattiomenapuu, palmupuu myös, ja omenapuu, kaikki kedon puut, ovat lakastuneet; sillä ilo on lakastunut pois ihmisten lapsilta. Vyöttäytykää ja valittakaa, te papit; vaikeroikaa, te alttarin palvelijat; tulkaa, viettäkää yö säkkivaatteissa, te minun Jumalani palvelijat, sillä ruoka- ja juomauhri on estetty tulemasta teidän Jumalanne huoneeseen. Julistakaa paasto pyhitetyksi, kutsukaa koolle juhlallinen kokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen: Voi sitä päivää! sillä Herran päivä on lähellä, ja se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. Eikö ruoka ole meidän silmiemme edestä otettu pois, ja ilo ja riemu meidän Jumalamme huoneesta? Joel 1:9–16.
When Isaiah’s “drunkards of Ephraim” “awake” in Joel, the circumstances they awaken to is the latter rain message—represented as “new wine.” It has been withheld from God’s chosen covenant people. “Corn” in the passage is a general word for grain, and the Word of God is the Bread of Heaven and in the passage, it has been “wasted.”
Kun Jesajan ”Efraimin juopuneet” Joelin kirjassa ”heräävät”, ne olosuhteet, joihin he heräävät, ovat myöhäissateen sanoma — ”uudella viinillä” kuvattuna. Se on pidätetty Jumalan valitulta liittokansalta. Kohdan ”vilja” on yleisnimitys jyvälle, ja Jumalan Sana on taivaan leipä, ja tässä kohdassa se on ”hävitetty”.
The “new wine” is the present truth message that arrived at 9/11. The “new wine is dried up” and “cut off” for the “new wine” is only recognized by those returning to Jeremiah’s “old” paths, for a “new” message is always in agreement with the “old” message. The word translated as “dried up” means “to be ashamed” in the Hebrew.
”Uusi viini” on nykyisen totuuden sanoma, joka saapui 11. syyskuuta. ”Uusi viini on kuivunut” ja ”katkaistu pois”, sillä ”uuden viinin” tunnistavat vain ne, jotka palaavat Jeremian ”vanhoille” poluille, sillä ”uusi” sanoma on aina sopusoinnussa ”vanhan” sanoman kanssa. Hepreassa sana, joka on käännetty ”kuivuneeksi”, merkitsee ”hävetä”.
Those who are “ashamed” are a primary subject of Joel and the prophets. The drunkards of Ephraim are ashamed of their counterfeit latter rain message, which is often called a ‘peace and safety’ message. The three symbols of corn, new wine and oil represent the message of the latter rain. The latter rain is also represented as the outpouring of the Holy Spirit.
Ne, jotka ovat ”häpeissään”, ovat Joelin ja profeettojen ensisijainen aihe. Efraimin juomarit häpeävät väärennettyä myöhäissateen sanomaansa, jota usein kutsutaan ”rauha ja turvallisuus” -sanomaksi. Vehnän, uuden viinin ja öljyn kolme vertauskuvaa edustavat myöhäissateen sanomaa. Myöhäissade esitetään myös Pyhän Hengen vuodattamisena.
The work of the Holy Spirit is to convict of sin, righteousness and judgment, and in that very order. The Word of God convicts of sin, and is represented by “corn.” Possessing the “new wine’ identifies those who are in possession of the Holy Spirit, who is represented by “rain” and also by “wine,” for both “rain” and “wine” are easily demonstrated as a message or doctrine.
Pyhän Hengen tehtävä on näyttää toteen synti, vanhurskaus ja tuomio, ja juuri siinä järjestyksessä. Jumalan sana näyttää synnin todeksi, ja sitä kuvataan sanalla ”vilja”. ”Uuden viinin” omistaminen osoittaa ne, joilla on Pyhä Henki, jota kuvataan ”sateella” ja myös ”viinillä”, sillä sekä ”sateen” että ”viinin” voidaan helposti osoittaa merkitsevän sanomaa tai oppia.
Nevertheless I tell you the truth; It is expedient for you that I go away: for if I go not away, the Comforter will not come unto you; but if I depart, I will send him unto you. And when he is come, he will reprove the world of sin, and of righteousness, and of judgment: Of sin, because they believe not on me; Of righteousness, because I go to my Father, and ye see me no more; Of judgment, because the prince of this world is judged. I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now. Howbeit when he, the Spirit of truth, is come, he will guide you into all truth: for he shall not speak of himself; but whatsoever he shall hear, that shall he speak: and he will shew you things to come. John 16:7–13.
Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, Puolustaja ei tule teidän tykönne; mutta jos minä lähden, minä lähetän hänet teidän tykönne. Ja kun hän tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isäni tykö, ettekä te enää näe minua; tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette nyt voi sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen; sillä hän ei puhu omiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Joh. 16:7–13.
Joel’s “corn” is the Word of God, which convicts of “sin.” “Righteousness” is manifested by those who have connected their humanity with divinity through the present truth message represented as “new” (present-truth) “wine” (message). The “oil” is the symbol of “judgment,” for “judgment” is based upon whether those being judged have “oil.” Joel’s corn, new wine and oil is the conviction of sin, righteousness and judgment. All the elements of the work of the Holy Spirit in connection with the outpouring of the latter rain make up the truths that are to test Laodicean Adventism beginning at 9/11 when Joel commands them to “Awake!”
Joelin ”vilja” on Jumalan Sana, joka vakuuttaa ”synnistä”. ”Vanhurskaus” tulee ilmi niissä, jotka ovat yhdistäneet ihmisyytensä jumaluuteen nykyisen totuuden sanoman kautta, jota kuvataan ”uutena” (nykyisen totuuden) ”viininä” (sanomana). ”Öljy” on ”tuomion” vertauskuva, sillä ”tuomio” perustuu siihen, onko tuomittavilla ”öljyä”. Joelin vilja, uusi viini ja öljy on synnin, vanhurskauden ja tuomion vakuutus. Kaikki Pyhän Hengen työn osatekijät yhteydessä myöhäissateen vuodatukseen muodostavat ne totuudet, joiden on määrä koetella Laodikean adventismia alkaen 9/11:stä, jolloin Joel käskee heitä: ”Herätkää!”
The three symbols of the latter rain message parallel the three angels’ messages of Revelation fourteen, and the “husbandmen” are to be “ashamed” and the “vinedressers” are to “howl.” In Joel God’s people are never to be ashamed.
Myöhäissateen sanoman kolme vertauskuvaa ovat rinnakkaiset Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kolmen enkelin sanomien kanssa, ja ”maanviljelijöiden” tulee ”hävetä” ja ”viinitarhureiden” tulee ”ulvoa”. Joelin kirjassa Jumalan kansan ei tule koskaan hävetä.
And ye shall know that I am in the midst of Israel, and that I am the Lord your God, and none else: and my people shall never be ashamed. Joel 2:27.
Ja te saatte tietää, että minä olen Israelin keskellä ja että minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä muuta ole; eikä minun kansani joudu milloinkaan häpeään. Joel 2:27.
The husbandmen and vinedressers are ashamed and howl because the counterfeit latter rain message they present is powerless to produce life in the vineyard they were given to tend. Adventism knows from their prophetess that they were called to fulfill the latter rain experience, but the fruit of the fields are withered. They are ashamed and weep especially “for the wheat and for the barley.” The “barley” first fruit offering on the day of Christ’s resurrection began the Pentecostal season that ended at Pentecost with the “wheat” first fruit offering of Pentecost. The drunkards of Ephraim are ashamed because they are on the wrong side of the Pentecostal season, which is repeated from 9/11 unto the Sunday law, when the latter rain is falling.
Viinitarhurit ja viinimäen hoitajat häpeävät ja vaikeroivat, koska heidän esittämänsä väärennetty myöhäissateen sanoma on voimaton synnyttämään elämää siinä viinitarhassa, jonka hoitaminen heille annettiin. Adventismi tietää profeettansa kautta, että se kutsuttiin täyttämään myöhäissateen kokemuksen, mutta vainioiden hedelmä on kuivettunut. He häpeävät ja itkevät erityisesti ”vehnän ja ohran tähden”. Kristuksen ylösnousemuksen päivänä annettu ”ohran” esikoisuhrilahja aloitti helluntaikauden, joka päättyi helluntaina annettuun helluntain ”vehnän” esikoisuhrilahjaan. Efraimin juomarit häpeävät, koska he ovat helluntaikauden väärällä puolella; tuo kausi toistuu 11. syyskuuta alkaen aina sunnuntailakiin asti, jolloin myöhäissade lankeaa.
“Many have in a great measure failed to receive the former rain. They have not obtained all the benefits that God has thus provided for them. They expect that the lack will be supplied by the latter rain. When the richest abundance of grace shall be bestowed, they intend to open their hearts to receive it. They are making a terrible mistake. The work that God has begun in the human heart in giving His light and knowledge must be continually going forward. Every individual must realize his own necessity. The heart must be emptied of every defilement and cleansed for the indwelling of the Spirit. It was by the confession and forsaking of sin, by earnest prayer and consecration of themselves to God, that the early disciples prepared for the outpouring of the Holy Spirit on the Day of Pentecost. The same work, only in greater degree, must be done now. Then the human agent had only to ask for the blessing, and wait for the Lord to perfect the work concerning him. It is God who began the work, and He will finish His work, making man complete in Jesus Christ. But there must be no neglect of the grace represented by the former rain. Only those who are living up to the light they have will receive greater light. Unless we are daily advancing in the exemplification of the active Christian virtues, we shall not recognize the manifestations of the Holy Spirit in the latter rain. It may be falling on hearts all around us, but we shall not discern or receive it.” Testimonies to Ministers, 506, 507.
”Monet ovat suuressa määrin laiminlyöneet entisen sateen vastaanottamisen. He eivät ole saaneet kaikkia niitä etuja, jotka Jumala on näin heille varannut. He odottavat, että puute korvataan myöhäissateella. Kun armon rikkain runsaus vuodatetaan, he aikovat avata sydämensä vastaanottaakseen sen. He tekevät hirvittävän erehdyksen. Työn, jonka Jumala on alkanut ihmissydämessä antaessaan sille valonsa ja tietonsa, täytyy jatkuvasti edistyä. Jokaisen yksilön täytyy tajuta oma tarpeensa. Sydän on tyhjennettävä kaikesta saastasta ja puhdistettava Hengen asumista varten. Synnin tunnustamisen ja hylkäämisen, hartaan rukouksen ja Jumalalle vihkiytymisen kautta varhaiset opetuslapset valmistautuivat Pyhän Hengen vuodatukseen helluntaipäivänä. Sama työ, mutta suuremmassa määrässä, on tehtävä nyt. Silloin ihmisvälikappaleen tarvitsi vain pyytää siunausta ja odottaa, että Herra saattaisi häntä koskevan työn täydelliseksi. Jumala on se, joka aloitti työn, ja Hän on myös saattava työnsä päätökseen tehden ihmisen täydelliseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta entisen sateen edustamaa armoa ei saa laiminlyödä. Vain ne, jotka elävät saamansa valon mukaisesti, saavat suurempaa valoa. Ellemme me päivä päivältä edisty aktiivisten kristillisten hyveiden toteuttamisessa, emme tule tunnistamaan Pyhän Hengen ilmenemisiä myöhäissateessa. Se saattaa langeta sydämille kaikkialla ympärillämme, mutta me emme sitä havaitse emmekä ota vastaan.” Testimonies to Ministers, 506, 507.
In the context of the line which Sister White calls the “Pentecostal season,” the “former rain” was Christ breathing on the disciples after He descended from His heavenly meeting after He was resurrected. The “latter rain” in this context was Pentecost. At the alpha of the Pentecostal season a few drops were breathed upon the disciples and at the omega the disciples who had been breathed upon were speaking with tongues of fire to the entire world. A manifestation of the Holy Spirit at the beginning and the ending. Divinity conveying the Holy Spirit to humanity through a message at the beginning and divinity and humanity combined as represented by tongues (humanity) and fire (Divinity) and conveying the Holy Spirit to humanity through a message at the ending. The barley first fruit offering at the beginning aligns with Christ’s resurrection and the two loaves of wheat at the Pentecostal first fruit offering aligns with Pentecost.
Sen ajanjakson yhteydessä, jota sisar White kutsuu ”helluntaikaudeksi”, ”entinen sade” oli se, kun Kristus puhalsi opetuslasten päälle laskeuduttuaan taivaallisesta kokouksestaan ylösnousemuksensa jälkeen. ”Myöhäissade” tässä yhteydessä oli helluntai. Helluntaikauden alfassa muutamia pisaroita puhallettiin opetuslasten päälle, ja omegassa ne opetuslapset, joiden päälle oli puhallettu, puhuivat tulisilla kielillä koko maailmalle. Pyhän Hengen ilmeneminen alussa ja lopussa. Jumaluus välitti Pyhän Hengen ihmisyydelle sanoman kautta alussa, ja lopussa jumaluus ja ihmisyys yhdistyneinä, kuten kielet (ihmisyys) ja tuli (jumaluus) edustavat, välittivät Pyhän Hengen ihmisyydelle sanoman kautta. Ohran esikoisuhrilahja alussa vastaa Kristuksen ylösnousemusta, ja helluntain esikoisuhrin kaksi vehnäleipää vastaavat helluntaita.
Those two loaves are the only offering which included leaven, a symbol of sin. The loaves were baked, thus representing the removal of sin, but upholding the truth that the two wave loaves representing the one hundred and forty-four thousand were men and woman who were sinners that had been purged from those sins by the Messenger of the Covenant in Malachi chapter three. Thus, the alpha of the Pentecostal season represented the Bread of Heaven teaching His disciples and the omega of that season had those same disciples symbolized as two loaves of bread that were lifted up to heaven. Thus, the symbol of divinity and humanity of the tongues of fire and the lifting up of the wave offering which typified the disciples taking the message to the world combine to identify that the one hundred and forty-four thousand are to be lifted up as an offering which perfectly represents Jesus Christ, and Jesus Christ represents that Divinity combined with humanity does not sin.
Nuo kaksi leipää ovat ainoa uhri, johon sisältyi hapate, synnin vertauskuva. Leipäset olivat paistetut, mikä siten kuvasi synnin poistamista, mutta samalla piti voimassa totuuden, että ne kaksi heilutusleipää, jotka edustivat sataa neljääkymmentäneljää tuhatta, olivat miehiä ja naisia, jotka olivat olleet syntisiä, mutta jotka Liiton Sanansaattaja oli puhdistanut noista synneistä Malakian kolmannessa luvussa. Näin ollen helluntaikauden alfa esitti Taivaan Leivän opettamassa opetuslapsiaan, ja tuon kauden omegassa samat opetuslapset oli vertauskuvallisesti esitetty kahtena leipänä, jotka kohotettiin taivaaseen. Näin ollen tulisten kielten jumaluuden ja ihmisyyden vertauskuva sekä heilutusuhriin kuuluva kohottaminen, joka oli esikuva opetuslapsista viemässä sanoman maailmaan, yhdistyvät osoittamaan, että sata neljäkymmentäneljä tuhatta on kohotettava uhriksi, joka täydellisesti edustaa Jeesusta Kristusta, ja Jeesus Kristus edustaa sitä, että jumaluuden ja ihmisyyden yhdistelmä ei tee syntiä.
Failing to “receive the former rain” while expecting “that the lack” of “all the benefits that God” “provided” with the “former rain” “will be supplied by the latter rain” is “a terrible mistake.” The former rain is Jeremiah’s “old paths,” that were identified as the path to walk in at 9/11. It is a “terrible mistake” and also a strong delusion that leads people to think they have a latter rain message that is built upon a rock, only to find that their message was built upon sand.
Se, ettei ”oteta vastaan varhaissadetta”, samalla kun odotetaan, että ”kaiken sen puute”, ”mitä Jumala” ”antoi” ”varhaissateen” mukana, ”korvataan myöhäissateella”, on ”kauhea erehdys”. Varhaissade on Jeremian ”muinaiset polut”, jotka 9/11:ssä osoitettiin poluksi, jota tulee vaeltaa. Se on ”kauhea erehdys” ja myös väkevä eksytys, joka saa ihmiset luulemaan, että heillä on myöhäissateen sanoma, joka on rakennettu kalliolle, vain huomatakseen, että heidän sanomansa olikin rakennettu hiekalle.
Peter was not ashamed to directly explain who was and was not drunk in his representation of the one hundred and forty-four thousand during the latter rain time period. All the prophets speak of the last days and Joel is identifying the “drunkards of Ephraim” awakening and being confronted with clear evidence that the privilege of being the people who would proclaim the loud cry of the third angel under latter rain power has been forever removed. The one hundred and forty-four thousand are developed and sealed during the latter rain time period from 9/11 unto the Sunday law. They are those who follow the Lamb whithersoever He goeth.
Pietari ei hävennyt selittää suoraan, ketkä olivat ja ketkä eivät olleet juovuksissa esittäessään sataneljäkymmentäneljätuhatta myöhäissateen ajanjaksona. Kaikki profeetat puhuvat viimeisistä päivistä, ja Joel osoittaa, että ”Efraimin juopuneet” heräävät ja joutuvat kohtaamaan selkeän todistusaineiston siitä, että etuoikeus olla se kansa, joka julistaisi kolmannen enkelin suuren huudon myöhäissateen voiman alaisena, on lopullisesti poistettu. Sataneljäkymmentäneljätuhatta kehitetään ja sinetöidään myöhäissateen ajanjaksona 11. syyskuuta alkaen aina sunnuntailakiin saakka. He ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän meneekin.
Peter at Pentecost represents those people proclaiming the latter rain message, which he bases upon the book of Joel. The Jews, who had been given the responsibility to observe Pentecost throughout their entire history were being informed by Peter that the Pentecost that all the prior Pentecost’s pointed forward to was now being fulfilled. The Jews, as the drunkards of Ephraim were so drunk on the wine of Babylon that they accused Peter and the eleven of being drunk as they presented the latter rain message in the context of the book of Joel. When the drunkards of Ephraim “awake” in verse five of Joel’s first chapter, they are confronted with the testing process of the latter rain where two classes are developed. In the testing process one class recognizes the latter rain message and the other class does not.
Pietari helluntaina edustaa niitä ihmisiä, jotka julistavat myöhäissateen sanomaa ja perustavat sen Joelin kirjaan. Juutalaisille, joille oli annettu vastuu viettää helluntaita koko historiansa ajan, Pietari ilmoitti, että se helluntai, johon kaikki aikaisemmat helluntait olivat viitanneet tulevana, täyttyi nyt. Juutalaiset, niin kuin Efraimin juomarit, olivat niin juopuneita Babylonin viinistä, että he syyttivät Pietaria ja niitä yhtätoista juopumuksesta näiden esittäessä myöhäissateen sanomaa Joelin kirjan yhteydessä. Kun Efraimin juomarit “heräävät” Joelin ensimmäisen luvun viidennessä jakeessa, he joutuvat kohtaamaan myöhäissateen koetusprosessin, jossa muodostuu kaksi luokkaa. Koetusprosessissa toinen luokka tunnistaa myöhäissateen sanoman, mutta toinen luokka ei tunnista sitä.
“We must not wait for the latter rain. It is coming upon all who will recognize and appropriate the dew and showers of grace that fall upon us. When we gather up the fragments of light, when we appreciate the sure mercies of God, who loves to have us trust Him, then every promise will be fulfilled. ‘For as the earth bringeth forth her bud, and as the garden causeth the things that are sown in it to spring forth; so the Lord God will cause righteousness and praise to spring forth before all the nations.’ Isaiah 61:11. The whole earth is to be filled with the glory of God.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, volume 7, 984.
”Meidän ei tule odottaa myöhäissadetta. Se tulee kaikkien niiden osaksi, jotka tunnistavat ja omaksuvat armon kasteen ja sadekuurot, jotka lankeavat päällemme. Kun kokoamme talteen valon sirpaleet, kun arvostamme Jumalan varmoja armotekoja, hänen, joka mielellään näkee meidän luottavan Häneen, silloin jokainen lupaus täyttyy. ’Sillä niin kuin maa tuottaa oraan, ja niin kuin puutarha saattaa siihen kylvetyn kasvamaan, niin Herra, Herra antaa vanhurskauden ja ylistyksen versoa kaikkien kansojen edessä.’ Jesaja 61:11. Koko maan tulee täyttyä Jumalan kirkkaudella.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, osa 7, s. 984.
To “recognize” means “to recollect or recover knowledge” for the message of the latter rain is recognized by past sacred histories which illustrate the latter rain history. The history of Peter at Pentecost was set within the historical structure set forth by Joel. Joel’s setting with Peter’s fulfillment provides two witnesses to the history of the Midnight Cry of 1844. Those three witnesses (and others) are to be “recognized” as illustrations of the history, setting and message of the latter rain.
”Tunnistaa” merkitsee ”palauttaa mieleen tai saada takaisin tieto”, sillä myöhäissateen sanoma tunnistetaan menneistä pyhistä historioista, jotka havainnollistavat myöhäissateen historiaa. Pietarin historia helluntaina asetettiin siihen historialliseen rakenteeseen, jonka Joel esitti. Joelin asetelma yhdessä Pietarin täyttymyksen kanssa antaa kaksi todistajaa vuoden 1844 keskiyön huudon historialle. Nämä kolme todistajaa (ja muut) tulee ”tunnistaa” myöhäissateen historian, asetelman ja sanoman kuvauksiksi.
When Christ breathed upon the disciples after He ascended and then returned, it was as “a few drops” before the great outpouring at Pentecost. At the beginning and ending there was a manifestation of the Holy Spirit being poured out. The few drops from Christ to His disciples are the alpha of the Pentecostal season that ends with the omega and the pouring out of the message from the disciples to the world. The alpha is marked by the first fruit offering of barley and ends with the first fruit offering of wheat. The beginning of the latter rain was marked by the bringing down of the great buildings of New York City on 9/11. It marks the beginning of the history that leads to the Sunday law. 9/11 is represented by the barley first fruit offering and the Sunday law is the wheat first fruit offering.
Kun Kristus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi uudelleen opetuslapsille ja puhalsi heihin, se oli kuin ”muutamia pisaroita” ennen suurta helluntain vuodattamista. Alussa ja lopussa oli Pyhän Hengen vuodattamisen ilmeneminen. Kristukselta Hänen opetuslapsilleen tulevat nuo muutamat pisarat ovat sen helluntaikauden alfa, joka päättyy omegaan ja sanoman vuodattamiseen opetuslapsilta maailmalle. Alfan tunnusmerkkinä on ohran esikoislyhteen uhri, ja se päättyy vehnän esikoislyhteen uhriin. Myöhäissateen alkamista merkitsi New Yorkin suurten rakennusten sortuminen 11. syyskuuta. Se merkitsee sen historian alkua, joka johtaa sunnuntailakiin. Syyskuun 11. päivä edustaa ohran esikoislyhteen uhria, ja sunnuntailaki on vehnän esikoislyhteen uhri.
The drunkards of Ephraim are awakened to the reality that their kingdom would be taken from them and given to a people who would bear the appropriate fruits. Joel sets forth the disobedience of the drunkards by identifying that the “meat” and “drink” offerings have been cut off from the house of the Lord and that the “new wine” has been cut off from their mouths. The “new wine” is freshly squeezed juice in the Hebrew, but the “wine” which the drunkards drink in verse five is fermented juice. Two types of wine, which represents doctrine and in the context of Joel the doctrine is the latter rain message. The drunkards of Ephraim have been drinking fermented juice, and they are “cut off” from the “new” freshly squeezed juice. Two types of wine represent two latter rain messages, and the drunkards are “cut” off from the pure message. The Hebrew word translated as “cut off” is based upon the ancient covenant practice of cutting animals and walking in between the parts. To be “cut off” is to be rejected as God’s covenant people.
Efraimin juopot herätetään todellisuuteen, että heidän valtakuntansa otettaisiin heiltä pois ja annettaisiin kansalle, joka tuottaisi siihen kuuluvat hedelmät. Joel tuo esiin juoppojen tottelemattomuuden osoittamalla, että ”ruoka-” ja ”juomauhrilahjat” on katkaistu Herran huoneesta ja että ”tuore viini” on katkaistu heidän suustaan. ”Tuore viini” on hepreassa vastapuristettua mehua, mutta se ”viini”, jota juopot juovat jakeessa viisi, on käynyttä mehua. Kaksi viinityyppiä, jotka edustavat oppia, ja Joelin asiayhteydessä oppi on myöhäissateen sanoma. Efraimin juopot ovat juoneet käynyttä mehua, ja heidät on ”katkaistu” ”uudesta”, vastapuristetusta mehusta. Kaksi viinityyppiä edustaa kahta myöhäissateen sanomaa, ja juopot on ”katkaistu” pois puhtaasta sanomasta. Heprean sana, joka on käännetty ilmauksella ”katkaistu”, perustuu muinaiseen liittokäytäntöön, jossa eläimet halkaistiin ja kuljettiin niiden osien välistä. Olla ”katkaistu” merkitsee tulla hylätyksi Jumalan liittokansana.
The book of Joel is identifying God’s people in the last days beginning with the Millerites who were brought about in consequence to the unsealing of the book of Daniel in 1798, and ending with the one hundred and forty-four thousand who are brought about in consequence to the unsealing of the book of Daniel in 1989. In the beginning the outpouring of the Holy Spirit was represented by the period of time from the Exeter camp meeting to the disappointment of October 22, 1844. That history fulfilled the parable of the ten virgins of Matthew twenty-five which is repeated to the very letter in the history of the one hundred and forty-four thousand.
Joelin kirja yksilöi Jumalan kansan viimeisinä päivinä alkaen milleriläisistä, jotka tulivat esiin Danielin kirjan sinettien avautumisen seurauksena vuonna 1798, ja päättyen niihin sataan neljäänkymmeneenneljään tuhanteen, jotka tulevat esiin Danielin kirjan sinettien avautumisen seurauksena vuonna 1989. Alussa Pyhän Hengen vuodatus kuvattiin ajanjaksolla Exeterin leirikokouksesta 22. lokakuuta 1844 tapahtuneeseen pettymykseen. Tuo historia täytti Matteuksen kahdennenkymmenennenviidennen luvun vertauksen kymmenestä neitsyestä, joka toistuu kirjaimellisesti sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiassa.
“The parable of the ten virgins of Matthew 25 also illustrates the experience of the Adventist people.” The Great Controversy, 393.
”Matteuksen 25. luvun vertaus kymmenestä neitsyestä havainnollistaa myös adventtikansan kokemusta.” Suuri taistelu, 393.
“I am often referred to the parable of the ten virgins, five of whom were wise, and five foolish. This parable has been and will be fulfilled to the very letter, for it has a special application to this time, and, like the third angel’s message, has been fulfilled and will continue to be present truth till the close of time.” Review and Herald, August 19, 1890.
”Minulle viitataan usein vertaukseen kymmenestä neitsyestä, joista viisi oli ymmärtäväistä ja viisi tyhmää. Tämä vertaus on täyttynyt ja tulee täyttymään kirjaimellisesti, sillä sillä on erityinen sovellus tähän aikaan, ja niin kuin kolmannen enkelin sanoma, se on täyttynyt ja tulee edelleen olemaan nykyinen totuus ajan loppuun asti.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.
“There is a world lying in wickedness, in deception, and delusion, in the very shadow of death,—asleep, asleep. Who are feeling travail of soul to awaken them? What voice can reach them? My mind is carried to the future when the signal will be given, ‘Behold the Bridegroom cometh; go ye out to meet Him.’ But some will have delayed to obtain the oil for replenishing their lamps, and too late they will find that character, which is represented by the oil, is not transferable. That oil is the righteousness of Christ. It represents character, and character is not transferable. No man can secure it for another. Each must obtain for himself a character purified from every stain of sin.” Bible Echo, May 4, 1896.
”On olemassa maailma, joka viruu pahuudessa, petoksessa ja harhassa, itse kuoleman varjossa — unessa, unessa. Keitä sielun tuska valtaa, jotta he herättäisivät sen? Mikä ääni voi saavuttaa sen? Mieleni siirtyy tulevaisuuteen, jolloin annetaan merkki: ’Katso, Ylkä tulee; menkää häntä vastaan.’ Mutta muutamat ovat viivytelleet hankkiessaan öljyä lamppujensa täyttämistä varten, ja liian myöhään he huomaavat, ettei luonne, jota öljy kuvaa, ole siirrettävissä toiselle. Tuo öljy on Kristuksen vanhurskaus. Se edustaa luonnetta, eikä luonne ole siirrettävissä. Kukaan ihminen ei voi hankkia sitä toiselle. Jokaisen on itse hankittava itselleen luonne, joka on puhdistettu jokaisesta synnin tahrasta.” Bible Echo, 4. toukokuuta 1896.
Who “are feeling travail of soul to awaken” “a world lying in wickedness?” Joel answers the question:
Keitä ovat ne, jotka ”tuntevat sielussaan synnytystuskia herättääkseen” ”maailman, joka makaa pahuudessa?” Joel vastaa kysymykseen:
And it shall come to pass, that whosoever shall call on the name of the Lord shall be delivered: for in mount Zion and in Jerusalem shall be deliverance, as the Lord hath said, and in the remnant whom the Lord shall call. Joel 2:32.
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu; sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on oleva pelastus, niin kuin Herra on sanonut, ja niiden jäännöksen joukossa, jotka Herra kutsuu. Joel 2:32.
We will continue these things in the following article.
Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.
“Late in the afternoon of the day of the resurrection, two of the disciples were on their way to Emmaus, a little town eight miles from Jerusalem. These disciples had had no prominent place in Christ’s work, but they were earnest believers in Him. They had come to the city to keep the Passover, and were greatly perplexed by the events that had recently taken place. They had heard the news of the morning in regard to the removal of Christ’s body from the tomb, and also the report of the women who had seen the angels and had met Jesus. They were now returning to their homes to meditate and pray. Sadly they pursued their evening walk, talking over the scenes of the trial and the crucifixion. Never before had they been so utterly disheartened. Hopeless and faithless, they were walking in the shadow of the cross.
Ylösnousemuspäivän iltapäivän loppupuolella kaksi opetuslasta oli matkalla Emmaukseen, pieneen kaupunkiin, joka oli kahdeksan mailin päässä Jerusalemista. Näillä opetuslapsilla ei ollut näkyvää asemaa Kristuksen työssä, mutta he uskoivat Häneen vilpittömästi. He olivat tulleet kaupunkiin viettämään pääsiäistä, ja äskettäin tapahtuneet asiat saivat heidät suureen hämmennykseen. He olivat kuulleet aamulla uutisen Kristuksen ruumiin poistamisesta haudasta sekä myös niiden naisten kertomuksen, jotka olivat nähneet enkelit ja tavanneet Jeesuksen. Nyt he palasivat koteihinsa mietiskelläkseen ja rukoillakseen. Murheellisina he kulkivat iltakävelyään ja keskustelivat oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen tapahtumista. Koskaan aikaisemmin he eivät olleet olleet niin perin pohjin lannistuneita. Toivonsa menettäneinä ja vailla uskoa he vaelsivat ristin varjossa.
“They had not advanced far on their journey when they were joined by a stranger, but they were so absorbed in their gloom and disappointment that they did not observe him closely. They continued their conversation, expressing the thoughts of their hearts. They were reasoning in regard to the lessons that Christ had given, which they seemed unable to comprehend. As they talked of the events that had taken place, Jesus longed to comfort them. He had seen their grief; He understood the conflicting, perplexing ideas that brought to their minds the thought, Can this Man, who suffered Himself to be so humiliated, be the Christ? Their grief could not be restrained, and they wept. Jesus knew that their hearts were bound up with Him in love, and He longed to wipe away their tears, and fill them with joy and gladness. But He must first give them lessons they would never forget.
”He eivät olleet ehtineet kulkea pitkällekään matkallaan, kun heihin liittyi muukalainen, mutta he olivat niin synkkyytensä ja pettymyksensä valtaamat, etteivät tarkanneet häntä lähemmin. He jatkoivat keskusteluaan ilmaisten sydämensä ajatuksia. He pohdiskelivat niitä opetuksia, jotka Kristus oli antanut ja joita he näyttivät olevan kykenemättömiä käsittämään. Kun he puhuivat tapahtumista, jotka olivat sattuneet, Jeesus halusi lohduttaa heitä. Hän oli nähnyt heidän surunsa; Hän ymmärsi ne ristiriitaiset, hämmentävät ajatukset, jotka herättivät heidän mielessään kysymyksen: Voiko tämä Mies, joka salli itsensä tulla niin nöyryytetyksi, olla Kristus? He eivät voineet pidättää suruaan, vaan itkivät. Jeesus tiesi, että heidän sydämensä olivat rakkaudessa sidotut Häneen, ja Hän halusi pyyhkiä pois heidän kyyneleensä sekä täyttää heidät ilolla ja riemulla. Mutta Hänen täytyi ensin antaa heille opetuksia, joita he eivät koskaan unohtaisi.
“‘He said unto them, What manner of communications are these that ye have one to another, as ye walk, and are sad? And the one of them, whose name was Cleopas, answering said unto Him, Art Thou only a stranger in Jerusalem, and hast not known the things which are come to pass there in these days?’ They told Him of their disappointment in regard to their Master, ‘which was a prophet mighty in deed and word before God and all the people;’ but ‘the chief priests and our rulers,’ they said, ‘delivered Him to be condemned to death, and have crucified Him.’ With hearts sore with disappointment, and with quivering lips, they added, ‘We trusted that it had been He which should have redeemed Israel: and beside all this, today is the third day since these things were done.’
”Hän sanoi heille: Mitä puheita nämä ovat, joita te matkalla vaihdatte keskenänne, ja miksi olette murheellisia? Silloin toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi Hänelle: Oletko Sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, etkä tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?” He kertoivat Hänelle pettymyksestään Mestariinsa nähden, ”joka oli profeetta, väkevä teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä”; mutta ”ylipapit ja meidän hallitusmiehemme”, he sanoivat, ”antoivat Hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat Hänet.” Sydän tuskasta kipeänä ja huulet väristen he lisäsivät: ”Mutta me toivoimme, että Hän oli se, joka oli lunastava Israelin; ja kaiken tämän lisäksi tänään on kolmas päivä siitä, kun tämä tapahtui.”
“Strange that the disciples did not remember Christ’s words, and realize that He had foretold the events which had come to pass! They did not realize that the last part of His disclosure would be just as verily fulfilled as the first part, that the third day He would rise again. This was the part they should have remembered. The priests and rulers did not forget this. On the day ‘that followed the day of the preparation, the chief priests and Pharisees came together unto Pilate, saying, Sir, we remember that that deceiver said, while He was yet alive, After three days I will rise again.’ Matthew 27:62, 63. But the disciples did not remember these words.
Outoa, etteivät opetuslapset muistaneet Kristuksen sanoja eivätkä käsittäneet, että Hän oli ennustanut ne tapahtumat, jotka olivat tulleet toteen! He eivät ymmärtäneet, että Hänen ilmoituksensa viimeinen osa täyttyisi aivan yhtä varmasti kuin ensimmäinenkin osa: että Hän kolmantena päivänä nousisi jälleen. Juuri tämä heidän olisi pitänyt muistaa. Papit ja hallitusmiehet eivät sitä unohtaneet. Sinä päivänä, ”joka seurasi valmistuspäivää, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: Herra, me muistamme, että tuo villitsijä sanoi vielä eläessään: Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.” Matteus 27:62, 63. Mutta opetuslapset eivät muistaneet näitä sanoja.
“‘Then He said unto them, O fools, and slow of heart to believe all that the prophets have spoken: ought not Christ to have suffered these things, and to enter into His glory?’ The disciples wondered who this stranger could be, that He should penetrate to their very souls, and speak with such earnestness, tenderness, and sympathy, and with such hopefulness. For the first time since Christ’s betrayal, they began to feel hopeful. Often they looked earnestly at their companion, and thought that His words were just the words that Christ would have spoken. They were filled with amazement, and their hearts began to throb with joyful expectation.
”Silloin Hän sanoi heille: ’Oi te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet: eikö Kristuksen tullut kärsiä nämä ja sitten mennä kirkkauteensa?’ Opetuslapset ihmettelivät, kuka tämä muukalainen saattoi olla, että Hän tunkeutui aivan heidän sieluunsa ja puhui niin vakavasti, hellästi ja osaa ottavasti sekä niin toiveikkaasti. Ensimmäisen kerran Kristuksen kavaltamisen jälkeen he alkoivat tuntea toivoa. Usein he katsoivat vakavasti toveriaan ja ajattelivat, että Hänen sanansa olivat juuri niitä sanoja, jotka Kristus olisi puhunut. He olivat hämmästyksen vallassa, ja heidän sydämensä alkoivat sykkiä iloisesta odotuksesta.
“Beginning at Moses, the very Alpha of Bible history, Christ expounded in all the Scriptures the things concerning Himself. Had He first made Himself known to them, their hearts would have been satisfied. In the fullness of their joy they would have hungered for nothing more. But it was necessary for them to understand the witness borne to Him by the types and prophecies of the Old Testament. Upon these their faith must be established. Christ performed no miracle to convince them, but it was His first work to explain the Scriptures. They had looked upon His death as the destruction of all their hopes. Now He showed from the prophets that this was the very strongest evidence for their faith.
”Mooseksesta alkaen, joka on Raamatun historian varsinainen Alfa, Kristus selitti kaikissa Kirjoituksissa sen, mikä koski Häntä itseään. Jos Hän olisi ensin tehnyt itsensä heille tunnetuksi, heidän sydämensä olisivat tyyntyneet. Ilonsa täyteydessä he eivät olisi enää kaivanneet mitään enempää. Mutta heidän oli välttämätöntä ymmärtää se todistus, jonka Vanhan testamentin esikuvat ja profetiat antoivat Hänestä. Niiden varaan heidän uskonsa tuli rakentua. Kristus ei tehnyt mitään ihmettä vakuuttaakseen heidät, vaan Hänen ensimmäinen työnsä oli selittää Kirjoitukset. He olivat pitäneet Hänen kuolemaansa kaikkien toiveittensa tuhoutumisena. Nyt Hän osoitti profeetoista, että juuri tämä oli heidän uskonsa kaikkein vahvin todistus.
“In teaching these disciples, Jesus showed the importance of the Old Testament as a witness to His mission. Many professed Christians now discard the Old Testament, claiming that it is no longer of any use. But such is not Christ’s teaching. So highly did He value it that at one time He said, ‘If they hear not Moses and the prophets, neither will they be persuaded, though one rose from the dead.’ Luke 16:31.
Opettaessaan näitä opetuslapsia Jeesus osoitti Vanhan testamentin merkityksen todistuksena Hänen tehtävästään. Monet tunnustautuvat kristityt hylkäävät nyt Vanhan testamentin väittäen, ettei siitä ole enää mitään hyötyä. Mutta tällainen ei ole Kristuksen opetus. Niin suuresti Hän sitä arvosti, että Hän kerran sanoi: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku nousisi kuolleista.” Luuk. 16:31.
“It is the voice of Christ that speaks through patriarchs and prophets, from the days of Adam even to the closing scenes of time. The Saviour is revealed in the Old Testament as clearly as in the New. It is the light from the prophetic past that brings out the life of Christ and the teachings of the New Testament with clearness and beauty. The miracles of Christ are a proof of His divinity; but a stronger proof that He is the world’s Redeemer is found in comparing the prophecies of the Old Testament with the history of the New.
”Kristuksen ääni puhuu patriarkkojen ja profeettojen kautta Aadamin päivistä aina ajan päättymisen viimeisiin tapahtumiin asti. Vapahtaja ilmenee Vanhassa testamentissa yhtä selvästi kuin Uudessa. Juuri profeetallisen menneisyyden valo tuo Kristuksen elämän ja Uuden testamentin opetukset esiin selkeydessä ja kauneudessa. Kristuksen ihmeteot ovat todiste hänen jumalallisuudestaan; mutta vielä vahvempi todiste siitä, että hän on maailman Lunastaja, löytyy verrattaessa Vanhan testamentin profetioita Uuden testamentin historiaan.”
“Reasoning from prophecy, Christ gave His disciples a correct idea of what He was to be in humanity. Their expectation of a Messiah who was to take His throne and kingly power in accordance with the desires of men had been misleading. It would interfere with a correct apprehension of His descent from the highest to the lowest position that could be occupied. Christ desired that the ideas of His disciples might be pure and true in every specification. They must understand as far as possible in regard to the cup of suffering that had been apportioned to Him. He showed them that the awful conflict which they could not yet comprehend was the fulfillment of the covenant made before the foundation of the world was laid. Christ must die, as every transgressor of the law must die if he continues in sin. All this was to be, but it was not to end in defeat, but in glorious, eternal victory. Jesus told them that every effort must be made to save the world from sin. His followers must live as He lived, and work as He worked, with intense, persevering effort.
”Perustellen opetuksensa profetiaan Kristus antoi opetuslapsilleen oikean käsityksen siitä, mikä Hänen oli määrä olla ihmisyydessä. Heidän odotuksensa Messiaasta, jonka tuli ottaa valtaistuimensa ja kuninkaallinen valtansa vastaan ihmisten toiveiden mukaisesti, oli johtanut harhaan. Se olisi estänyt oikean käsityksen saamisen Hänen alenemisestaan korkeimmasta alhaisimpaan asemaan, jonka saattoi ottaa. Kristus halusi, että Hänen opetuslastensa käsitykset olisivat puhtaat ja oikeat jokaisessa yksityiskohdassa. Heidän tuli ymmärtää niin pitkälle kuin mahdollista sen kärsimyksen maljan suhteen, joka oli Hänelle määrätty. Hän osoitti heille, että tuo kauhea taistelu, jota he eivät vielä voineet käsittää, oli maailman perustamista ennen tehdyn liiton täyttymys. Kristuksen tuli kuolla, niin kuin jokaisen lain rikkojan on kuoltava, jos hän jatkaa synnissä. Kaiken tämän tuli tapahtua, mutta sen ei tullut päättyä tappioon, vaan kirkkaaseen, iankaikkiseen voittoon. Jeesus sanoi heille, että kaikki ponnistukset oli tehtävä maailman pelastamiseksi synnistä. Hänen seuraajiensa tuli elää niin kuin Hän eli ja tehdä työtä niin kuin Hän teki, hartaalla, hellittämättömällä ponnistelulla.
“Thus Christ discoursed to His disciples, opening their minds that they might understand the Scriptures. The disciples were weary, but the conversation did not flag. Words of life and assurance fell from the Savior’s lips. But still their eyes were holden. As He told them of the overthrow of Jerusalem, they looked upon the doomed city with weeping. But little did they yet suspect who their traveling companion was. They did not think that the subject of their conversation was walking by their side; for Christ referred to Himself as though He were another person. They thought that He was one of those who had been in attendance at the great feast, and who was now returning to his home. He walked as carefully as they over the rough stones, now and then halting with them for a little rest. Thus they proceeded along the mountainous road, while the One who was soon to take His position at God’s right hand, and who could say, ‘All power is given unto Me in heaven and in earth,’ walked beside them. Matthew 28:18.
“Näin Kristus puhui opetuslapsilleen ja avasi heidän mielensä ymmärtämään Kirjoitukset. Opetuslapset olivat väsyneitä, mutta keskustelu ei hiipunut. Elämän ja vakuutuksen sanoja virtasi Vapahtajan huulilta. Mutta yhä heidän silmänsä olivat pidätetyt. Kun Hän kertoi heille Jerusalemin hävityksestä, he katselivat tuomittua kaupunkia kyynelsilmin. Mutta he eivät vielä vähääkään aavistaneet, kuka heidän matkatoverinsa oli. He eivät ajatelleet, että heidän keskustelunsa aihe kulki heidän rinnallaan; sillä Kristus viittasi itseensä ikään kuin olisi ollut toinen henkilö. He luulivat Hänen olevan yksi niistä, jotka olivat olleet läsnä suuressa juhlassa ja jotka nyt olivat palaamassa kotiinsa. Hän kulki yhtä varovasti kuin hekin karikkoisten kivien yli, pysähtyen tuon tuostakin heidän kanssaan hetkeksi lepäämään. Näin he kulkivat vuoristotietä eteenpäin, samalla kun Hän, jonka oli pian määrä astua paikalleen Jumalan oikealle puolelle ja joka saattoi sanoa: ‘Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä’, kulki heidän rinnallaan. Matteus 28:18.”
“During the journey the sun had gone down, and before the travelers reached their place of rest, the laborers in the fields had left their work. As the disciples were about to enter their home, the stranger appeared as though He would continue His journey. But the disciples felt drawn to Him. Their souls hungered to hear more from Him. ‘Abide with us,’ they said. He did not seem to accept the invitation, but they pressed it upon Him, urging, ‘It is toward evening, and the day is far spent.’ Christ yielded to this entreaty and ‘went in to tarry with them.’
Matkan aikana aurinko oli laskenut, ja ennen kuin matkalaiset saavuttivat lepopaikkansa, pellolla työskentelevät olivat jättäneet työnsä. Kun opetuslapset olivat aikeissa astua kotiinsa, vieras näytti siltä kuin aikoisi jatkaa matkaansa. Mutta opetuslapset tunsivat vetoa Häneen. Heidän sielunsa janosivat kuulla Häneltä lisää. ”Jää meidän luoksemme”, he sanoivat. Hän ei näyttänyt ottavan kutsua vastaan, mutta he pyysivät Häntä hartaasti jäämään ja sanoivat: ”Ilta joutuu, ja päivä on jo pitkälle kulunut.” Kristus myöntyi tähän pyyntöön ja ”meni sisään viipyäkseen heidän luonaan.”
“Had the disciples failed to press their invitation, they would not have known that their traveling companion was the risen Lord. Christ never forces His company upon anyone. He interests Himself in those who need Him. Gladly will He enter the humblest home, and cheer the lowliest heart. But if men are too indifferent to think of the heavenly Guest, or ask Him to abide with them, He passes on. Thus many meet with great loss. They do not know Christ any more than did the disciples as He walked with them by the way.
”Ellei opetuslapset olisi hartaasti vedonneet kutsuunsa, he eivät olisi saaneet tietää, että heidän matkatoverinsa oli ylösnoussut Herra. Kristus ei koskaan pakota seuraansa kenenkään osaksi. Hän kiinnittää huomionsa niihin, jotka tarvitsevat Häntä. Mielellään Hän astuu nöyrimpäänkin kotiin ja ilahduttaa alhaisintakin sydäntä. Mutta jos ihmiset ovat liian välinpitämättömiä ajatellakseen taivaallista Vierasta tai pyytääkseen Häntä jäämään luokseen, Hän kulkee ohitse. Näin monet kärsivät suuren menetyksen. He eivät tunne Kristusta sen enempää kuin opetuslapset tunsivat Häntä, kun Hän kulki heidän kanssaan tiellä.
“The simple evening meal of bread is soon prepared. It is placed before the guest, who has taken His seat at the head of the table. Now He puts forth His hands to bless the food. The disciples start back in astonishment. Their companion spreads forth His hands in exactly the same way as their Master used to do. They look again, and lo, they see in His hands the print of nails. Both exclaim at once, It is the Lord Jesus! He has risen from the dead!
Yksinkertainen leivästä koostuva ehtooateria valmistetaan pian. Se asetetaan vieraan eteen, joka on asettunut istumaan pöydän päähän. Nyt Hän ojentaa kätensä siunatakseen ruoan. Opetuslapset säpsähtävät hämmästyksestä. Heidän matkatoverinsa levittää kätensä aivan samalla tavalla kuin heidän Mestarinsa oli tavannut tehdä. He katsovat uudelleen, ja katso, he näkevät Hänen käsissään naulojen jäljet. Molemmat huudahtavat heti: Se on Herra Jeesus! Hän on noussut kuolleista!
“They rise to cast themselves at His feet and worship Him, but He has vanished out of their sight. They look at the place which had been occupied by One whose body had lately lain in the grave, and say to each other, ‘Did not our heart burn within us, while He talked with us by the way, and while He opened to us the Scriptures?’
"He nousevat heittäytyäkseen Hänen jalkojensa juureen ja palvoakseen Häntä, mutta Hän on kadonnut heidän näkyvistään. He katsovat paikkaa, jonka oli täyttänyt Hän, jonka ruumis oli äskettäin levännyt haudassa, ja sanovat toisilleen: 'Eikö sydämemme palanut meissä, kun Hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?'"
“But with this great news to communicate they cannot sit and talk. Their weariness and hunger are gone. They leave their meal untasted, and full of joy immediately set out again on the same path by which they came, hurrying to tell the tidings to the disciples in the city. In some parts the road is not safe, but they climb over the steep places, slipping on the smooth rocks. They do not see, they do not know, that they have the protection of Him who has traveled the road with them. With their pilgrim staff in hand, they press on, desiring to go faster than they dare. They lose their track, but find it again. Sometimes running, sometimes stumbling, they press forward, their unseen Companion close beside them all the way.
”Mutta tämän suuren uutisen välittämiseksi he eivät voi jäädä istumaan ja puhumaan. Heidän väsymyksensä ja nälkänsä ovat poissa. He jättävät ateriansa koskemattomaksi ja lähtevät ilon täyttäminä heti uudelleen samalle tielle, jota pitkin olivat tulleet, kiirehtien viemään sanoman kaupungissa oleville opetuslapsille. Paikoin tie ei ole turvallinen, mutta he kapuavat jyrkkien paikkojen yli liukastellen sileillä kallioilla. He eivät näe eivätkä tiedä, että heillä on suojanaan Hän, joka on kulkenut tien heidän kanssaan. Pyhiinvaeltajan sauva kädessään he kiirehtivät eteenpäin haluten kulkea nopeammin kuin uskaltavat. He kadottavat polkunsa, mutta löytävät sen jälleen. Milloin juosten, milloin kompastellen he rientävät eteenpäin heidän näkymättömän Seuralaisensa kulkien aivan heidän rinnallaan koko matkan.”
“The night is dark, but the Sun of Righteousness is shining upon them. Their hearts leap for joy. They seem to be in a new world. Christ is a living Savior. They no longer mourn over Him as dead. Christ is risen—over and over again they repeat it. This is the message they are carrying to the sorrowing ones. They must tell them the wonderful story of the walk to Emmaus. They must tell who joined them by the way. They carry the greatest message ever given to the world, a message of glad tidings upon which the hopes of the human family for time and for eternity depend.” The Desire of Ages, 795–801.
”Yö on pimeä, mutta Vanhurskauden Aurinko loistaa heidän yllään. Heidän sydämensä hypähtävät ilosta. He näyttävät olevan uudessa maailmassa. Kristus on elävä Vapahtaja. He eivät enää sure Häntä kuolleena. Kristus on noussut ylös — yhä uudelleen he toistavat sen. Tämä on se sanoma, jota he vievät murheellisille. Heidän täytyy kertoa heille ihmeellinen kertomus matkasta Emmaus-kylään. Heidän täytyy kertoa, kuka liittyi heidän seuraansa tiellä. He kantavat suurinta sanomaa, mikä maailmalle on koskaan annettu, ilosanoman sanomaa, josta ihmiskunnan toivo ajaksi ja iankaikkisuudeksi riippuu.” Aikakausien Toivo, 795–801.