I have reached the point in this introduction to the book of Joel to briefly summarize some of the points from the first eight articles and identify what we should expect from the book of Joel now that we take it up more directly, and then of course what does that have to do with the battles of Raphia and Panium of Daniel 11:11–16?
Olen tullut tässä Joelin kirjan johdannossa siihen kohtaan, jossa lyhyesti tiivistän joitakin ensimmäisten kahdeksan artikkelin pääkohtia ja osoitan, mitä meidän tulee odottaa Joelin kirjalta nyt, kun ryhdymme tarkastelemaan sitä suoremmin, sekä tietenkin sen, mitä tekemistä tällä on Danielin 11:11–16:n Raphian ja Paniumin taistelujen kanssa?
We have placed an emphasis upon the song of the vineyard for “experience” is represented by a “song” prophetically. One of the characteristics of the one hundred and forty-four thousand as they sing the song of Moses and the Lamb, which is simply John’s way to represent Isaiah’s vineyard song. Every major prophet begins their books with condemnations against Israel for their rebellion, or you could say that every major prophet first sings the song of the vineyard. I contend that Joel’s song of the vineyard in chapter one is one of the most important revelations about the vineyard song. I could not say if I am correct or not, but the reason I am of this conviction is the prophetic connections that are symbolically represented in the book of Joel appear to be a key, or perhaps an axle for several spokes. Joel’s testimony not only connects with the other parallel lines, but it seems to set a point of reference, especially through the symbolism of the vineyard being destroyed in chapter one, and the next two chapters identifying both the image of the beast testing time in the United States and also the image of the beast testing time for the world. And it is all set within the context of a vineyard, and a vineyard isn’t a living vineyard—if it gets no rain.
Olemme painottaneet viinitarhan laulua, sillä ”kokemus” esitetään profeetallisesti ”lauluna”. Yksi niistä tunnusmerkeistä, jotka luonnehtivat niitä sataneljäkymmentäneljää tuhatta heidän laulaessaan Mooseksen ja Karitsan laulua, on juuri tämä, mikä on yksinkertaisesti Johanneksen tapa esittää Jesajan viinitarhan laulu. Jokainen suuri profeetta aloittaa kirjansa tuomiojulistuksilla Israelia vastaan sen kapinan tähden, tai voitaisiin sanoa, että jokainen suuri profeetta laulaa ensin viinitarhan laulun. Väitätän, että Joelin ensimmäisen luvun viinitarhan laulu on yksi tärkeimmistä ilmoituksista viinitarhan laulua koskien. En voisi sanoa, olenko oikeassa vai en, mutta syy siihen, että olen tästä vakuuttunut, on se, että Joelin kirjassa symbolisesti esitetyt profeetalliset yhteydet näyttävät olevan avain, tai ehkä pikemminkin akseli useille pinnoille. Joelin todistus ei ainoastaan liity muihin rinnakkaisiin linjoihin, vaan se näyttää myös asettavan viitepisteen, erityisesti ensimmäisen luvun viinitarhan hävityksen symboliikan kautta, sekä siten, että kaksi seuraavaa lukua osoittavat sekä pedon kuvan koetusajan Yhdysvalloissa että myös pedon kuvan koetusajan maailmaa varten. Ja kaikki tämä on asetettu viinitarhan yhteyteen, eikä viinitarha ole elävä viinitarha — jos se ei saa sadetta.
We have also placed an emphasis on the prophetic period that is represented by the symbol of “how long?” I felt the necessity of reminding us of this previously established principle about “how long” to put an emphasis upon the “capstone” that was, and is also the foundation and corner stone. The final full development of the Midnight Cry message that is now under way is the “capstone.” Based upon the foundations that capstone is Miller’s jewels shining ten times brighter than in the beginning.
Olemme myös painottaneet sitä profeetallista ajanjaksoa, jota symboli ”kuinka kauan?” edustaa. Koin tarpeelliseksi muistuttaa meitä tästä aiemmin vahvistetusta ”kuinka kauan” -periaatteesta korostaakseni ”päätöskiveä”, joka oli ja on myös perustus ja kulmakivi. Nyt käynnissä oleva Keskiyön huudon sanoman lopullinen täysi kehitys on ”päätöskivi”. Näiden perustusten varaan rakentuen tuo päätöskivi on Millerin jalokivet, jotka loistavat kymmenen kertaa kirkkaammin kuin alussa.
Based upon God’s “marvelous works” the capstone is when His people transition from a Laodicean experience unto a Philadelphian experience, which is when those people become the 8th that is of the 7 and also when they transition from the church militant to the church triumphant. This transition is the capstone. The transition is accomplished when God’s people hear and see the “capstone” message and it is marvelous in their eyes. The capstone message is the climax for it brings together all of the symbolic “capstone” truths together. The message of “seven times” was Miller’s foundation stone, and it was to be the Millerite capstone. Pentecost was the capstone to the Pentecostal season, just as was the Midnight Cry the capstone of the Millerite movement of the first and second angels.
Jumalan ”ihmeellisten tekojen” perusteella huippukivi on se hetki, jolloin Hänen kansansa siirtyy laodikealaisesta kokemuksesta filadelfialaiseen kokemukseen; silloin tuo kansa myös tulee kahdeksanneksi, joka on niistä seitsemästä, ja samalla siirtyy taistelevasta seurakunnasta voittaneeseen seurakuntaan. Tämä siirtymä on huippukivi. Siirtymä toteutuu, kun Jumalan kansa kuulee ja näkee ”huippukivi”-sanoman ja se on ihmeellinen heidän silmissään. Huippukivi-sanoma on huipentuma, sillä se kokoaa yhteen kaikki vertauskuvalliset ”huippukivi”-totuudet. ”Seitsemän aikaa” -sanoma oli Millerin peruskivi, ja sen oli määrä olla milleriläisten huippukivi. Helluntai oli helluntailaisen kauden huippukivi, samoin kuin keskiyön huuto oli ensimmäisen ja toisen enkelin milleriläisen liikkeen huippukivi.
As the climax or capstone of the 46-year period in which Christ built the Millerite temple of the first and second angels, the capstone was to become the foundation stone for Christ’s work of building the temple of the one hundred and forty-four thousand. That foundation stone was set up in 1844 as the light to lighten the path to heaven, and for this reason God’s people at the end of the world are to return to the “old paths” in order to find rest. If and when they return to the pioneer history of the Millerites, they find that the message of the Midnight Cry was the climax of the foundational history. The Midnight Cry was a manifestation of the outpouring of the Holy Spirit. When a soul returns to the “old paths” and finds the “bright light” that was set up at the beginning or foundational point of the path he finds the Midnight Cry, which Jeremiah identifies as “rest.”
Kristuksen ensimmäistä ja toista enkeliä koskevan Milleriittitemppelin rakentamisen 46-vuotisen ajanjakson huipentumana eli päätekivenä tämän päätekiven tuli tulla perustuskiveksi Kristuksen työlle rakentaa sadanneljäkymmenenneljän tuhannen temppeli. Tämä perustuskivi asetettiin vuonna 1844 valoksi valaisemaan taivaan tietä, ja tästä syystä Jumalan kansan maailman lopussa tulee palata ”vanhoille poluille” löytääkseen levon. Jos ja kun he palaavat milleriittojen pioneerihistoriaan, he havaitsevat, että Keskiyön huudon sanoma oli perustavan historian huipentuma. Keskiyön huuto oli Pyhän Hengen vuodattamisen ilmentymä. Kun sielu palaa ”vanhoille poluille” ja löytää ”kirkkaan valon”, joka asetettiin polun alkuun eli sen perustuspisteeseen, hän löytää Keskiyön huudon, jonka Jeremia nimeää ”levoksi”.
“They had a bright light set up behind them at the beginning of the path, which an angel told me was the ‘midnight cry.’ This light shone all along the path, and gave light for their feet, so that they might not stumble.
”Heillä oli polun alussa takanaan kirkas valo, jonka enkeli kertoi minulle olevan ”keskiyön huudon”. Tämä valo loisti koko polun pituudelta ja valaisi heidän jalkansa, etteivät he kompastuisi.
“If they kept their eyes fixed on Jesus, who was just before them, leading them to the city, they were safe. But soon some grew weary, and said the city was a great way off, and they expected to have entered it before. Then Jesus would encourage them by raising His glorious right arm, and from His arm came a light which waved over the advent band, and they shouted ‘Alleluia!’ Others rashly denied the light behind them, and said that it was not God that had led them out so far. The light behind them went out, leaving their feet in perfect darkness, and they stumbled and lost sight of the mark and of Jesus, and fell off the path down into the dark and wicked world below.” Christian Experience and Teachings of Ellen G. White, 57.
"Jos he pitivät katseensa kiinnitettyinä Jeesukseen, joka oli aivan heidän edellään ja johti heitä kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että kaupunki oli hyvin kaukana ja että he olivat odottaneet pääsevänsä sinne jo aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä kohottamalla kirkkaan oikean käsivartensa, ja hänen käsivarrestaan lähti valo, joka hulmusi adventtijoukon yllä, ja he huusivat: 'Halleluja!' Toiset puolestaan kielsivät uhkarohkeasti heidän takanaan olevan valon ja sanoivat, ettei Jumala ollut johdattanut heitä niin pitkälle. Heidän takanaan ollut valo sammui, jättäen heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen, ja he kompastuivat, kadottivat näkyvistään maalin ja Jeesuksen ja putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan heidän alapuolellaan." Christian Experience and Teachings of Ellen G. White, 57.
The capstone of Millerite history is the foundation stone for the history of the one hundred and forty-four thousand. From the beginning of the three angels in 1798 until the church triumphant is raised up in fulfillment of cleansing of the sanctuary at the Sunday law the path is illuminated with the message of the Midnight Cry, for the parable is about Adventism, and how God raises up a people to perfectly reflect His character as probation closes for mankind during the Sunday law crisis.
Milleriläisen historian huippukivi on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historian peruskivi. Kolmen enkelin sanoman alusta vuodesta 1798 siihen saakka, kunnes voittava seurakunta nostetaan esiin pyhäkön puhdistamisen täyttymyksenä sunnuntailaissa, tietä valaisee Keskiyön huudon sanoma, sillä vertaus koskee adventismia ja sitä, kuinka Jumala nostaa esiin kansan heijastamaan täydellisesti Hänen luonnettaan armonajan päättyessä ihmiskunnalta sunnuntailakriisin aikana.
On the path, Jesus is leading and He continues to lighten the path by raising His glorious right arm. There is therefore a bright light at the beginning of the path and a bright light leading to the end of the path. Jesus as Alpha and Omega illustrates the end with the beginning, so the light at both ends of the path is the message of the Midnight Cry.
Polulla Jeesus johtaa, ja Hän valaisee polkua edelleen kohottamalla kirkastetun oikean käsivartensa. Sen vuoksi polun alussa on kirkas valo, ja kirkas valo johtaa polun loppuun. Jeesus, Alfa ja Omega, havainnollistaa lopun alun avulla, niin että valo polun molemmissa päissä on keskiyön huudon sanoma.
The first angel arrived in 1798 and announced that the hour of His judgment had arrived, “Saying … the hour of his judgment is come.” The hour of judgment came in 1798 and when it began the marriage between Christ and His new bride—Philadelphian Millerite Adventism began. Christ was to be married on October 22, 1844 and from 1798 to 1844 the bride was made ready. The bride was Philadelphian, for there was no condemnation upon Christ’s bride, for she made herself ready—she was pure. The announcement of the judgment is the announcement of the marriage at the beginning in 1798 that arrived at the end in 1844.
Ensimmäinen enkeli saapui vuonna 1798 ja ilmoitti, että Hänen tuomionsa hetki oli tullut: ”Sanoen … hänen tuomionsa hetki on tullut.” Tuomion hetki tuli vuonna 1798, ja kun se alkoi, alkoi avioliitto Kristuksen ja Hänen uuden morsiamensa — filadelfialaisen milleriittisen adventismin — välillä. Kristuksen oli määrä mennä naimisiin 22. lokakuuta 1844, ja vuosien 1798 ja 1844 välillä morsian valmistettiin valmiiksi. Morsian oli filadelfialainen, sillä Kristuksen morsiamen yllä ei ollut mitään tuomiota, sillä hän valmisti itsensä; hän oli puhdas. Tuomiota koskeva julistus on avioliittoa koskeva julistus, joka alkoi vuonna 1798 ja saavutti täyttymyksensä vuonna 1844.
The foundational light and the capstone light for the Millerite movement was the message announcing the marriage—the message of the Midnight Cry. The Midnight Cry was the foundation and capstone of the history of the first and second angels as well as Millerite history and the capstone of Millerite history is the foundation stone of the history of the one hundred and forty-four thousand as well as being the capstone. The temple construction is finished when the capstone is placed and the work of placing that final “marvelous” stone began in July 2023.
Milleriläisen liikkeen perusvalo ja päätöskiven valo oli avioliitosta ilmoittava sanoma — keskiyön huudon sanoma. Keskiyön huuto oli ensimmäisen ja toisen enkelin historian sekä Milleriläisen historian perustus ja päätöskivi, ja Milleriläisen historian päätöskivi on sadanneljäkymmenenneljän tuhannen historian peruskivi samalla kun se on myös päätöskivi. Temppelin rakentaminen saatetaan päätökseen, kun päätöskivi asetetaan paikoilleen, ja työn tämän viimeisen ”ihmeellisen” kiven asettamiseksi paikoilleen alku tapahtui heinäkuussa 2023.
There are various prophetic fulfillments that will make up the capstone, but the capstone also represents the climax of a message. Pentecost was the capstone of the message of the Pentecostal season, just as the light of the “seven times” that came through the pen of Hiram Edson in 1856, was the intended capstone to Miller’s message, for the first foundational truth Miller discovered was the “seven times.” In 1856, rejecting the new light of the capstone truth equated to choosing to die in the wilderness of Laodicea, as ancient Israel had done over a forty-year period. This identifies July of 2023 as 1856, the turning point from Philadelphia to Laodicea in Millerite history and the reversal from Laodicea unto Philadelphia in the history of the one hundred and forty-four thousand. Christ did not marry an impure woman in 1844, for she was Philadelphian and He will marry a bride from Philadelphia at the Sunday law. But first she must make herself ready. Are you ready?
On olemassa erilaisia profeetallisia täyttymyksiä, jotka muodostavat huippukiven, mutta huippukivi edustaa myös sanoman huipentumaa. Helluntai oli helluntailaisen ajanjakson sanoman huippukivi, samoin kuin se ”seitsemän ajan” valo, joka tuli Hiram Edsonin kynän kautta vuonna 1856, oli tarkoitettu Millerin sanoman huippukiveksi, sillä ensimmäinen perustavanlaatuinen totuus, jonka Miller löysi, oli ”seitsemän aikaa”. Vuonna 1856 huippukiven totuuden uuden valon hylkääminen merkitsi sitä, että ihminen valitsi kuolla Laodikean erämaassa, niin kuin muinainen Israel oli tehnyt neljänkymmenen vuoden aikana. Tämä yksilöi heinäkuun 2023 vuodeksi 1856, käännekohdaksi Philadelphiasta Laodikeaan milleriittien historiassa ja käänteiseksi liikkeeksi Laodikeasta Philadelphiaan sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiassa. Kristus ei mennyt naimisiin epäpuhtaan naisen kanssa vuonna 1844, sillä tämä oli filadelfialainen, ja Hän on menevä naimisiin Philadelphiasta tulevan morsiamen kanssa sunnuntailaissa. Mutta ensin hänen täytyy valmistautua. Oletko sinä valmis?
Fear not, little flock; for it is your Father’s good pleasure to give you the kingdom. Luke 12:32.
Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Luuk. 12:32.
On October 22, 1844 the Lord married the bride He had made ready to follow Him into the history of the third angel, and all that the third angel represents, but by 1863 the history of the third angel was diverted into the wilderness of Laodicea. The history of 1844 unto 1863 represents the period of the third angel, thus providing an illustration of the foolish virgins in the time period of the sealing of the one hundred and forty-four thousand. The virgins are wheat and tares who are being separated by messages typified by angels—for it is the angels that do the work of separating.
22. lokakuuta 1844 Herra meni naimisiin morsiamen kanssa, jonka Hän oli valmistanut seuraamaan Häntä kolmannen enkelin historiaan ja kaikkeen siihen, mitä kolmas enkeli edustaa; mutta vuoteen 1863 mennessä kolmannen enkelin historia oli johdettu syrjään Laodikean erämaahan. Vuosien 1844–1863 historia edustaa kolmannen enkelin ajanjaksoa ja tarjoaa siten kuvauksen tyhmistä neitsyistä sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikakautena. Neitsyet ovat vehnää ja lustetta, joita erotetaan sanomien avulla, joita enkelit esikuvallisesti kuvaavat—sillä enkelit ovat ne, jotka suorittavat erottamisen työn.
“I then saw the third angel. Said my accompanying angel, ‘Fearful is his work. Awful is his mission. He is the angel that is to select the wheat from the tares, and seal, or bind, the wheat for the heavenly garner. These things should engross the whole mind, the whole attention.’” Early Writings, 119.
”Sitten näin kolmannen enkelin. Minua seuraava enkeli sanoi: ’Pelottava on hänen työnsä. Kauhistuttava on hänen tehtävänsä. Hän on se enkeli, jonka tulee erottaa vehnä lusteista sekä sinetöidä eli sitoa vehnä taivaalliseen aittaan. Näiden asioiden tulisi vallata koko mieli, koko huomio.’” Early Writings, 119.
The three angel’s messages of Revelation fourteen are the latter rain message that divides and binds the two classes.
Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kolmen enkelin sanoma on myöhäissateen sanoma, joka erottaa toisistaan ja sitoo yhteen nämä kaksi luokkaa.
“To John were opened scenes of deep and thrilling interest in the experience of the church. He saw the position, dangers, conflicts, and final deliverance of the people of God. He records the closing messages which are to ripen the harvest of the earth, either as sheaves for the heavenly garner or as fagots for the fires of destruction. Subjects of vast importance were revealed to him, especially for the last church, that those who should turn from error to truth might be instructed concerning the perils and conflicts before them. None need be in darkness in regard to what is coming upon the earth.” The Great Controversy, 341.
”Johannekselle avattiin näkymiä, jotka koskivat seurakunnan kokemuksen syviä ja järisyttävän merkityksellisiä vaiheita. Hän näki Jumalan kansan aseman, vaarat, taistelut ja lopullisen vapautuksen. Hän kirjoittaa muistiin viimeiset sanomat, joiden on määrä kypsyttää maan sato joko lyhteiksi taivaalliseen aittaan tai risukimpuiksi hävityksen tulia varten. Hänelle ilmoitettiin aiheita, joilla on valtavan suuri merkitys, erityisesti viimeistä seurakuntaa varten, jotta ne, joiden tuli kääntyä eksytyksestä totuuteen, saisivat opetusta heitä edessä olevista vaaroista ja taisteluista. Kenenkään ei tarvitse olla pimeydessä sen suhteen, mitä maan päälle on tulossa.” The Great Controversy, 341.
It is “words of truth” which in this generation are “the closing messages which are to ripen the harvest,” and which separate the two classes. That work is also the work of the “dirt brush man” from Miller’s dream.
Tässä sukupolvessa juuri ”totuuden sanat” ovat ”päätössanomat, joiden tulee kypsyttää elonkorjuu”, ja ne erottavat nämä kaksi ryhmää toisistaan. Tämä työ on myös Millerin unen ”likaharjamiehen” työtä.
“‘Whose fan is in His hand, and He will throughly purge His floor, and gather His wheat into the garner.’ Matthew 3:12. This was one of the times of purging. By the words of truth, the chaff was being separated from the wheat. Because they were too vain and self-righteous to receive reproof, too world-loving to accept a life of humility, many turned away from Jesus. Many are still doing the same thing. Souls are tested today as were those disciples in the synagogue at Capernaum. When truth is brought home to the heart, they see that their lives are not in accordance with the will of God. They see the need of an entire change in themselves; but they are not willing to take up the self-denying work. Therefore they are angry when their sins are discovered. They go away offended, even as the disciples left Jesus, murmuring, ‘This is an hard saying; who can hear it?’” The Desire of Ages, 392.
“‘Jonka viskin on Hänen kädessään, ja Hän puhdistaa perin pohjin puimatantereensa ja kokoaa nisunsa aittaan.’ Matteus 3:12. Tämä oli yksi puhdistamisen ajoista. Totuuden sanojen kautta akanat erotettiin nisusta. Koska he olivat liian turhamaisia ja omavanhurskaita ottaakseen vastaan nuhdetta, liian maailmaa rakastavia hyväksyäkseen nöyryyden elämän, monet kääntyivät pois Jeesuksesta. Monet tekevät yhä samoin. Sieluja koetellaan tänä päivänä samoin kuin noita opetuslapsia Kapernaumin synagogassa. Kun totuus saatetaan sydämeen, he näkevät, ettei heidän elämänsä ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. He näkevät tarvitsevansa itsessään täydellisen muutoksen; mutta he eivät ole halukkaita ryhtymään tuohon itsensä kieltävään työhön. Sen tähden he vihastuvat, kun heidän syntinsä paljastetaan. He menevät pois loukkaantuneina, niin kuin opetuslapset jättivät Jeesuksen ja mutisivat: ‘Tämä puhe on kova; kuka voi sitä kuulla?’” Alfa ja omega, s. 392.
Beginning at the great disappointment of 1844 the waymarks and transactions through to 1863 represent the history of 9/11 unto the Sunday law. Why is 1844 9/11 you ask?
Alkaen vuoden 1844 suuresta pettymyksestä tienviitat ja tapahtumat aina vuoteen 1863 saakka edustavat 9/11:n historian sunnuntailaista annettavaan lakiin asti. Miksi 18449/11, kysyt?
Sister White’s writings are clear that the third angel arrived on October 22, 1844, but also arrived in 1888 which typifies 9/11. More importantly all the prophets isolate the very history of 9/11 unto the Sunday law, so it is not the testimony of two or three, but the united testimony of every witness from God’s Word that 9/11 to the Sunday law is the period where “the effect of every vision” is accomplished.
Sisar White’n kirjoitukset ilmaisevat selvästi, että kolmas enkeli saapui 22. lokakuuta 1844, mutta saapui myös vuonna 1888, mikä on 9/11:n esikuva. Vielä tärkeämpää on, että kaikki profeetat erottavat juuri 9/11:n historian aina sunnuntailakiin asti, niin ettei kyseessä ole kahden tai kolmen todistus, vaan jokaisen Jumalan Sanan todistajan yhtynyt todistus siitä, että ajanjakso 9/11:stä sunnuntailakiin on se aika, jolloin ”jokaisen näyn täyttymys” toteutuu.
The history of the third angel’s arrival and conclusion was from 1844 to 1863 and represents the period of God’s marvelous works from 9/11 unto the Sunday law. That history is also represented by 1840 to 1844, and in that line 1840 is the alpha and 1844 the omega. In the line of 1844 to 1863, 1844 is the alpha and 1863 is the omega. 1844 is both alpha and omega.
Kolmannen enkelin saapumisen ja päätöksen historia ulottui vuodesta 1844 vuoteen 1863, ja se edustaa Jumalan ihmeellisten tekojen ajanjaksoa 9/11:stä sunnuntailaista annettavaan lakiin saakka. Tätä historiaa edustaa myös ajanjakso 1840–1844, ja siinä linjassa 1840 on alfa ja 1844 omega. Vuosien 1844–1863 linjassa 1844 on alfa ja 1863 omega. Vuosi 1844 on sekä alfa että omega.
The cross aligns with 1844, and the Alpha and Omega shed His blood at the cross. From 9/11 (1840) we find Revelation ten setting forth the history that begins with John eating the little book in 1840 and then the disappointment in his stomach in 1844. The eating is the beginning; the stomach marks the end. The last verse of chapter ten represents the history being repeated in the history of the one hundred and forty-four thousand.
Risti liittyy vuoteen 1844, ja Alfa ja Omega vuodatti verensä ristillä. Päivämäärästä 9/11 (1840) alkaen näemme Ilmestyskirjan kymmenennen luvun esittävän historian, joka alkaa siitä, että Johannes syö pienen kirjan vuonna 1840, ja sitten pettymyksen hänen vatsassaan vuonna 1844. Syöminen on alku; vatsa merkitsee loppua. Kymmenennen luvun viimeinen jae kuvaa tämän historian toistuvan sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiassa.
And I took the little book out of the angel’s hand, and ate it up; and it was in my mouth sweet as honey: and as soon as I had eaten it, my belly was bitter. And he said unto me, Thou must prophesy again before many peoples, and nations, and tongues, and kings. Revelation 10:10, 11.
Ja minä otin sen pienen kirjan enkelin kädestä ja söin sen; ja se oli minun suussani makea kuin hunaja, mutta syötyäni sen vatsani tuli karvaaksi. Ja hän sanoi minulle: Sinun tulee jälleen profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista. Ilmestys 10:10, 11.
Revelation chapter ten and Habakkuk chapter two represent two chapters that provide witness to the prophetic period of 1840 unto 1844. The history of 1844 unto 1863 begins at a waymark of disappointment, followed by a scattering that is followed by a gathering. In that period the prophetic history of Habakkuk’s two tables concludes when the second table was printed in 1849 and published abroad in 1850. The period of Habakkuk’s tables was from May of 1842 when the 1843 chart was published and the prophetic period ended where it began with the publication of one of Habakkuk’s two tables. The 1843 chart is the alpha and the 1850 chart is the omega.
Ilmestyskirjan kymmenes luku ja Habakukin toinen luku edustavat kahta lukua, jotka todistavat profeetallisesta ajanjaksosta vuodesta 1840 vuoteen 1844. Vuosien 1844–1863 historia alkaa pettymyksen tienviitasta, jota seuraa hajaannus ja jota puolestaan seuraa kokoaminen. Tänä aikana Habakukin kahden taulun profeetallinen historia päättyy, kun toinen taulu painettiin vuonna 1849 ja julkaistiin laajemmin vuonna 1850. Habakukin taulujen ajanjakso ulottui toukokuusta 1842, jolloin vuoden 1843 kartta julkaistiin, ja profeetallinen ajanjakso päättyi siihen, mistä se alkoi: toisen Habakukin kahdesta taulusta julkaisemiseen. Vuoden 1843 kartta on alfa ja vuoden 1850 kartta on omega.
In 1856 Hiram Edson wrote a series of articles which took William Miller’s understanding of the “seven times” to a new level. Edson’s work was the omega of Miller’s work bringing Miller’s foundation truth to the position of a capstone which was intended to empower God’s people. Miller’s light on the “seven times” was the alpha and Edson’s light on the “seven times” was the omega.
Vuonna 1856 Hiram Edson kirjoitti artikkelisarjan, joka vei William Millerin käsityksen ”seitsemästä ajasta” uudelle tasolle. Edsonin työ oli Millerin työn omega; se nosti Millerin perustavan totuuden huippukiven asemaan, jonka tarkoituksena oli voimaannuttaa Jumalan kansa. Millerin valo ”seitsemästä ajasta” oli alfa, ja Edsonin valo ”seitsemästä ajasta” oli omega.
In 1863 the movement changed into the church which would ultimately bring about a movement from its own body, the same way that the Millerites came from Protestants, and just as the disciples came out of Judaism to Christianity and just as Joshua and Caleb came from the former covenant people who were destined to die in the wilderness.
Vuonna 1863 liikkeestä tuli kirkko, joka lopulta toisi omasta keskuudestaan esiin liikkeen, samalla tavoin kuin milleriläiset tulivat protestanteista ja aivan kuten opetuslapset tulivat ulos juutalaisuudesta kristinuskoon sekä kuten Joosua ja Kaaleb tulivat entisestä liittokansasta, jonka oli määrä kuolla erämaahan.
In the very same history, (1844 to 1863) the Republican horn of the earth beast is going through a parallel struggle that ultimately breaks out into the Civil War which all historians agree reached its midpoint in 1863 with Lincoln’s Emancipation Proclamation. Lincoln represents the first Republican president, who took the oath of Presidency following the worst Democratic President in history up to that point. He was later assassinated. All these prophetic characteristics and others are repeated with the last Republican president.
Juuri samassa historiassa (1844–1863) maapedon republikaaninen sarvi käy läpi rinnakkaisen kamppailun, joka lopulta puhkeaa sisällissodaksi, jonka kaikki historioitsijat ovat yhtä mieltä saavuttaneen puolivälinsä vuonna 1863 Lincolnin vapautusjulistuksen myötä. Lincoln edustaa ensimmäistä republikaanista presidenttiä, joka vannoi presidentinvalan siihenastisen historian pahimman demokraattisen presidentin jälkeen. Hänet myöhemmin murhattiin. Kaikki nämä profeetalliset tunnusmerkit ja muutkin toistuvat viimeisessä republikaanisessa presidentissä.
1844 unto 1863 included a scattering and gathering. 1863 represents the Sunday law, so the scattering that took place in 1844 is the only scattering until 1863 when the Laodicean Seventh-day Adventists were scattered unto the wilderness of Laodicea. 1844 produced a scattering and 1863 produced a scattering, thus witnessing to the fact that the history is an identified prophetic symbol, for it begins with an alpha scattering in 1844 and ends with an omega scattering in 1863. The first scattering arrived on July 18, 2020 and the final omega scattering is fulfilled at the Sunday law.
Vuodet 1844–1863 sisälsivät hajottamisen ja kokoamisen. Vuosi 1863 edustaa sunnuntailakia, joten vuonna 1844 tapahtunut hajottaminen on ainoa hajottaminen aina vuoteen 1863 saakka, jolloin laodikealaiset seitsemännen päivän adventistit hajotettiin Laodikean erämaahan. Vuosi 1844 tuotti hajottamisen ja vuosi 1863 tuotti hajottamisen, todistaen siten sen tosiasian puolesta, että historia on tunnistettu profeetallinen symboli, sillä se alkaa alfa-hajottamisella vuonna 1844 ja päättyy omega-hajottamiseen vuonna 1863. Ensimmäinen hajottaminen saapui 18. heinäkuuta 2020, ja lopullinen omega-hajottaminen täyttyy sunnuntailain aikana.
“The time is coming when we shall be separated and scattered, and each one of us will have to stand without the privilege of communion with those of like precious faith; and how can you stand unless God is by your side, and you know that he is leading and guiding you?” Review and Herald, March 25, 1890.
”Aika on tulossa, jolloin meidät erotetaan toisistamme ja hajotetaan, ja jokaisen meistä on seisottava vailla sitä etuoikeutta, että saisimme olla yhteydessä niihin, joilla on yhtä kallis usko; ja kuinka voitte kestää, ellei Jumala ole rinnallanne ja ellette tiedä, että hän johtaa ja ohjaa teitä?” Review and Herald, 25. maaliskuuta 1890.
Its not enough for God to stand “by your side,” you must also “know that he is leading and guiding you.” This fact is a subject of prophecy represented by the various phrases based upon when “ye shall know the Lord.”
Ei riitä, että Jumala seisoo ”sinun rinnallasi”; sinun täytyy myös ”tietää, että hän johtaa ja ohjaa sinua”. Tämä tosiasia on profetian aihe, jota kuvataan erilaisilla ilmauksilla, jotka perustuvat siihen, milloin ”te saatte tuntea Herran”.
And ye shall eat in plenty, and be satisfied, and praise the name of the Lord your God, that hath dealt wondrously with you: and my people shall never be ashamed. And ye shall know that I am in the midst of Israel, and that I am the Lord your God, and none else: and my people shall never be ashamed. … So shall ye know that I am the Lord your God dwelling in Zion, my holy mountain: then shall Jerusalem be holy, and there shall no strangers pass through her any more. Joel 2:26, 27, 3:17.
Ja te saatte syödä yltäkylläisesti ja tulla ravituiksi, ja te ylistätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeellisesti teitä kohtaan; eikä minun kansani ole milloinkaan joutuva häpeään. Ja te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä muuta ole; eikä minun kansani ole milloinkaan joutuva häpeään. … Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani; silloin Jerusalem on oleva pyhä, eivätkä muukalaiset enää milloinkaan kulje sen halki. Joel 2:26, 27, 3:17.
When Jerusalem is holy, she is the church triumphant, for the church militant is defined is a church made up of wheat and tares, and when “no strangers pass through” “Jerusalem” “anymore” God’s people “shall know” “that he is leading and guiding.” They know, for they are those who have fulfilled the prayer of “seven times,” which includes confessing that God had not been leading you as a Laodicean, but when your change to a Philadelphian you will know “that he is leading and guiding” and that God is “in the midst of Israel.”
Kun Jerusalem on pyhä, se on voittava seurakunta, sillä taisteleva seurakunta määritellään seurakunnaksi, joka koostuu vehnästä ja lusteesta, ja kun ”muukalaiset eivät enää kulje sen kautta”, ”Jerusalem”, ”enää”, Jumalan kansa ”saa tietää”, ”että hän johtaa ja opastaa”. He tietävät, sillä he ovat niitä, jotka ovat täyttäneet ”seitsemän kertaa” -rukouksen, johon sisältyy sen tunnustaminen, ettei Jumala ollut johtanut sinua laodikealaisena, mutta kun muutut filadelfialaiseksi, tulet tietämään, ”että hän johtaa ja opastaa” ja että Jumala on ”Israelin keskellä”.
The alpha scattering (disappointment) of April 19 and the omega scattering (disappointment) of October 22 is marked by the first official publication after the great disappointment of October 22. Publishing is a prophetic marker in Millerite history and the prophetic history of the United States, so the first thing officially published after 1844 is a waymark of that history, and the waymark identifies a scattering.
Huhtikuun 19. päivän alfa-sironnan (pettymyksen) ja lokakuun 22. päivän oomega-sironnan (pettymyksen) merkitsee ensimmäinen virallinen julkaisu lokakuun 22. päivän suuren pettymyksen jälkeen. Julkaiseminen on profeetallinen merkkipaalu milleriittien historiassa ja Yhdysvaltojen profeetallisessa historiassa, joten ensimmäinen vuoden 1844 jälkeen virallisesti julkaistu aineisto on tuon historian tienviitta, ja tämä tienviitta osoittaa sironnan.
1847—The Remnant Scattered Abroad
1847—Hajallaan oleva jäännös ulkomailla
“A Word to the ‘Little Flock.’
Sana ”pienelle laumalle”.
“The following articles were written for The Day-Dawn, which has been published at Canandaigua, New York, by O. R. L. Crosier. But as that paper is not now published, and as we do not know as it will be published again, it is thought best by some of us in Maine, to have them given in this form. I wish to call the attention of the ‘little flock’ to those things which will very soon take place on this earth. . . .
”Seuraavat artikkelit kirjoitettiin The Day-Dawniin, jota O. R. L. Crosier on julkaissut Canandaiguassa, New Yorkissa. Mutta koska sitä lehteä ei nyt julkaista, emmekä tiedä, julkaistaanko sitä enää uudelleen, meistä eräät Mainessa ovat katsoneet parhaaksi saattaa ne julkisuuteen tässä muodossa. Tahdon kiinnittää ”pienen lauman” huomion niihin asioihin, jotka hyvin pian tulevat tapahtumaan tämän maan päällä....”
“The reader will have observed that three communications from the pen of Mrs. E. G. White were included in A Word to the ‘Little Flock.’ . . .
Lukija on havainnut, että kolme rouva E. G. Whiten kirjoittamaa tiedonantoa sisällytettiin teokseen A Word to the “Little Flock.”...
“The second communication from Mrs. White, found on pages 14–18, is an account of her first vision under the title, To the Remnant Scattered Abroad. This was written December 20, 1845, as a personal letter to Enoch Jacobs, and was first published by the recipient in The Day-Star of January 24, 1846. Then on April 6, 1846, it was reprinted in broadside form by James White and H. S. Gurney. The statement as it appears in A Word to the ‘Little Flock,’ with the exception of minor editorial changes and added scripture references, is identical with the full account of the vision as first printed.” James White, A Word to the ‘Little Flock’, 25.
”Toinen rouva Whiten sanoma, joka löytyy sivuilta 14–18, on kertomus hänen ensimmäisestä näystään otsikolla Hajallaan olevaan Jäännökseen. Tämä kirjoitettiin 20. joulukuuta 1845 henkilökohtaisena kirjeenä Enoch Jacobsille, ja vastaanottaja julkaisi sen ensi kerran The Day-Star -lehdessä 24. tammikuuta 1846. Sitten 6. huhtikuuta 1846 James White ja H. S. Gurney julkaisivat sen uudelleen irtolehtisenä. Lausuma siinä muodossa kuin se esiintyy teoksessa A Word to the ‘Little Flock’, vähäisiä toimituksellisia muutoksia ja lisättyjä raamatunkohtaviitteitä lukuun ottamatta, on yhtäpitävä näyn täydellisen selostuksen kanssa sellaisena kuin se ensi kerran painettiin.” James White, A Word to the ‘Little Flock’, 25.
1844 marks the arrival of an angel and a disappointment. In 1845 the first vision is written and it is published in 1846. The first vision is to “the remnant scattered abroad.” I doubt that the unmarried teenage prophetess knew when she wrote out her first vision that a prophetic characteristic of the “remnant” is that the remnant would of prophetic necessity need to be “scattered abroad,” as one of the characteristics of the one hundred and forty-four thousand. In 1846 the Whites were married, thus changing Ellen’s last name to White. In the same year the Whites began to keep the seventh-day Sabbath. In 1846 the covenant is marked as finalized, the prophetic marriage that began in 1844 was consummated in 1846, and in 1847 the first official publication is printed and mailed.
Vuosi 1844 merkitsee enkelin saapumista ja pettymystä. Vuonna 1845 ensimmäinen näky kirjoitetaan muistiin, ja se julkaistaan vuonna 1846. Ensimmäinen näky on osoitettu ”hajallaan olevalle jäännökselle”. Epäilen, että naimaton teini-ikäinen naisprofeetta tiesi ensimmäistä näkyään kirjoittaessaan, että ”jäännöksen” eräs profeetallinen tunnusmerkki on se, että jäännöksen täytyisi profeetallisesta välttämättömyydestä olla ”hajallaan”, yhtenä sadan neljänkymmenenneljän tuhannen tuntomerkeistä. Vuonna 1846 Whitet menivät naimisiin, mikä muutti Ellenin sukunimen Whiteksi. Samana vuonna Whitet alkoivat pitää seitsemännen päivän sapattia. Vuonna 1846 liitto merkitään saatetuksi päätökseen, vuonna 1844 alkanut profeetallinen avioliitto täyttyi vuonna 1846, ja vuonna 1847 ensimmäinen virallinen julkaisu painetaan ja postitetaan.
May, 1850
Toukokuu, 1850
“DEAR READER—My object in this review has been to expose error by the light of sacred truth. . . .
“RAKAS LUKIJA — Tämän tarkastelun tarkoituksena on ollut paljastaa erehdys pyhän totuuden valossa....”
“In presenting this little work to the scattered flock, I have discharged my duty to them, in this respect, and may God add his blessing. Amen.” James White, The Seventh-day Sabbath not Abolished, 2.
”Esittäessäni tämän pienen teoksen hajallaan olevalle laumalle olen tältä osin täyttänyt velvollisuuteni heitä kohtaan, ja lisätköön Jumala siihen siunauksensa. Aamen.” James White, The Seventh-day Sabbath not Abolished, 2.
The publication by James White is identifying that his audience was still a scattered flock, but it is also the defense of the seventh-day Sabbath. This is the message of the third angel in its infancy in terms of Millerite Adventism understanding of the Sabbath and the third angel. It is published the same year the 1850 chart is published and together they represent the raising up of the Lord’s army for the approaching Sunday law crisis. Jesus always illustrates the end with the beginning and those who presented the message in 1844 who employed the 1843 chart, were typifying those who would present the message employing the 1850 chart. The beginning of the period of Habakkuk’s two tables, men were proclaiming the message of the hour in conjunction with Habakkuk’s table and in 1850 James White is presenting the message of the third angel along with the 1850 chart. The chart was made by Brother Nichols in the 1849 time period, a period of time when James and Ellen White were living with Brother Nichols. James White was directly associated with the 1850 chart’s production and in that year he began to proclaim the third angel’s message.
James Whiten julkaisu osoittaa, että hänen kuulijakuntansa oli yhä hajallaan oleva lauma, mutta se on myös seitsemännen päivän sapatin puolustus. Tämä on kolmannen enkelin sanoma sen varhaisvaiheessa milleriläisen adventismin sapatin ja kolmannen enkelin ymmärryksen kannalta. Se julkaistiin samana vuonna kuin vuoden 1850 kartta julkaistiin, ja yhdessä ne edustavat Herran armeijan nostattamista lähestyvää sunnuntailakikriisiä varten. Jeesus havainnollistaa aina lopun alulla, ja ne, jotka esittivät sanoman vuonna 1844 käyttäen vuoden 1843 karttaa, olivat esikuvana niille, jotka esittäisivät sanoman käyttäen vuoden 1850 karttaa. Habakukin kahden taulun ajanjakson alussa miehet julistivat ajan sanomaa yhdessä Habakukin taulun kanssa, ja vuonna 1850 James White esittää kolmannen enkelin sanoman yhdessä vuoden 1850 kartan kanssa. Kartan laati veli Nichols vuoden 1849 ajanjaksolla, aikana jolloin James ja Ellen White asuivat veli Nicholsin luona. James White liittyi suoraan vuoden 1850 kartan valmistamiseen, ja sinä vuonna hän alkoi julistaa kolmannen enkelin sanomaa.
“September 23d, [1850] the Lord showed me that he had stretched out his hand the second time to recover the remnant of his people, and that efforts must be redoubled in this gathering time. In the scattering time Israel was smitten and torn; but now in the gathering time God will heal and bind up his people. In the scattering, efforts made to spread the truth had but little effect, accomplished but little or nothing; but in the gathering when God has set his hand to gather his people, efforts to spread the truth will have their designed effect. All should be united and zealous in the work. I saw that it was a shame for any to refer to the scattering for examples to govern us now in the gathering; for if God does no more for us now than he did then, Israel would never be gathered. It is as necessary that the truth should be published in a paper, as preached.” Review and Herald, November 1, 1850.
”23. syyskuuta [1850] Herra näytti minulle, että hän oli ojentanut kätensä toisen kerran saadakseen kansansa jäännöksen takaisin, ja että ponnistuksia on kaksinkertaistettava tässä kokoamisen ajassa. Hajottamisen aikana Israelia lyötiin ja raadeltiin; mutta nyt kokoamisen aikana Jumala parantaa ja sitoo kansansa haavat. Hajottamisen aikana totuuden levittämiseksi tehdyt ponnistukset vaikuttivat vain vähän, saivat aikaan vain vähän tai eivät mitään; mutta kokoamisen aikana, kun Jumala on ryhtynyt kokoamaan kansaansa, totuuden levittämiseksi tehdyt ponnistukset saavuttavat niille tarkoitetun vaikutuksen. Kaikkien tulisi olla yksimielisiä ja innokkaita työssä. Minulle näytettiin, että oli häpeällistä kenenkään vedota hajottamisen aikaan esimerkkeinä, joiden tulisi ohjata meitä nyt kokoamisen aikana; sillä jos Jumala ei tekisi nyt meidän hyväksemme enempää kuin hän teki silloin, Israelia ei koskaan koottaisi. On yhtä välttämätöntä, että totuus julkaistaan lehdessä, kuin että sitä saarnataan.” Review and Herald, 1. marraskuuta 1850.
“The view that the Lord ‘had stretched out His hand the second time to recover the remnant of His people,’ on page 74, refers only to the union and strength once existing among those looking for Christ, and to the fact that He had begun to unite and to raise up His people again.” Early Writings, 86.
Näkemys, että Herra ”ojensi kätensä toistamiseen saadakseen kansansa jäännöksen takaisin”, sivulla 74, viittaa ainoastaan siihen yhteyteen ja voimaan, joka kerran vallitsi niiden keskuudessa, jotka odottivat Kristusta, sekä siihen tosiasiaan, että Hän oli alkanut jälleen yhdistää ja nostaa kansaansa. Varhaisia kirjoituksia, 86.
Sister White in Early Writings is commenting upon the passage from Review and Herald in connection with her employing the prophet Isaiah’s words when she said, “the Lord showed me that he had stretched out his hand the second time to recover the remnant of his people.” He stretched out His hand in 1850. When He gathered those people into the Most Holy Place on October 22, 1844 it was at the conclusion of the scattering from 677 BC until October 22, 1844. Literal Judah residing in the literal glorious land were scattered for 2520 years in agreement with the “seven times” of Leviticus twenty-six in 677 BC. At the conclusion of the 2520 years spiritual Israel was gathered on October 22, 1844 and they were immediately scattered and the scattering concluded when the Lord stretches forth His hand a second time. He gathers them the second time in the passage to accomplish two things; to “bind up his people” and to “raise up” His people.
Sisar White kommentoi teoksessa Early Writings Review and Herald -lehden kohtaa liittyen siihen, että hän käytti profeetta Jesajan sanoja sanoessaan: ”Herra näytti minulle, että hän oli ojentanut kätensä toisen kerran hankkiakseen takaisin kansansa jäännöksen.” Hän ojensi kätensä vuonna 1850. Kun Hän kokosi tuon kansan kaikkeinpyhimpään 22. lokakuuta 1844, se tapahtui hajottamisen päättyessä, joka oli kestänyt vuodesta 677 eKr. aina 22. lokakuuta 1844 saakka. Kirjaimellinen Juuda, joka asui kirjaimellisessa ihanuuden maassa, hajotettiin 2520 vuodeksi sopusoinnussa 3. Mooseksen kirjan kahdennenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemän ajan” kanssa vuonna 677 eKr. 2520 vuoden päättyessä hengellinen Israel koottiin 22. lokakuuta 1844, ja heidät hajotettiin välittömästi, ja hajottaminen päättyi, kun Herra ojentaa kätensä toisen kerran. Hän kokoaa heidät toisen kerran tässä kohdassa toteuttaakseen kaksi asiaa: ”sitoakseen kansansa haavat” ja ”nostaakseen” kansansa.
“I then saw the third angel. Said my accompanying angel, ‘Fearful is his word, awful is his mission. He is the angel that is to select the wheat from the tares, and seal or bind the wheat for the heavenly garner.’ These things should engage the whole mind, the whole attention. Again I was shown the necessity of those who believe we are having the last message of mercy, being separate from those who are daily receiving or imbibing new error. I saw that neither young nor old should attend the assemblies of those who are in error and darkness. Said the angel, ‘Let the mind cease to dwell on things of no profit.’” Manuscript Releases, volume 5, 425.
”Sitten näin kolmannen enkelin. Minua seuraava enkeli sanoi: ’Peljättävä on hänen sanansa, kauhistava hänen tehtävänsä. Hän on se enkeli, jonka tulee erottaa vehnä lusteista sekä sinetöidä tai sitoa vehnä taivaalliseen aittaan.’ Näiden asioiden tulisi vallata koko mieli, koko huomio. Minulle osoitettiin jälleen, kuinka välttämätöntä on, että ne, jotka uskovat meidän saavan viimeisen armon sanoman, pysyvät erillään niistä, jotka päivä päivältä ottavat vastaan tai imevät itseensä uutta eksytystä. Näin, ettei nuorten eikä vanhojen tulisi osallistua niiden kokouksiin, jotka ovat eksytyksessä ja pimeydessä. Enkeli sanoi: ’Lakatkoon mieli viipymästä asioissa, joista ei ole hyötyä.’” Manuscript Releases, volume 5, 425.
The second gathering that began in 1850 typified the sealing (binding) of God’s people as they are lifted up “raised” as an ensign. 1850 identifies when the Lord gathers the one hundred and forty-four thousand. Of prophetic necessity they must have been scattered prior to being gathered. Thus, “the three and a half days” of Revelation 11:11 which symbolize 1260, which is half of 2520 and represents the scattering that followed July 18, 2020. Revelation 11:11 is representing the second gathering of those who are to be the one hundred and forty-four thousand and the ensign that is lifted up to the nations as set forth in Isaiah 11:11!
Toinen kokoaminen, joka alkoi vuonna 1850, esikuvasi Jumalan kansan sinetöimistä (sitomista), kun heidät korotetaan, ”nostetaan”, lipuksi. Vuosi 1850 osoittaa, milloin Herra kokoaa ne sataneljäkymmentäneljätuhatta. Profetiallisen välttämättömyyden vuoksi heidän on täytynyt olla hajotettuina ennen kuin heidät kootaan. Näin ollen Ilmestyskirjan 11:11:n ”kolme ja puoli päivää”, jotka symboloivat 1260:tä, joka on puolet 2520:stä ja kuvaa 18. heinäkuuta 2020 seurannutta hajottamista. Ilmestyskirjan 11:11 esittää niiden toista kokoamista, joiden on määrä olla ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, sekä lippua, joka nostetaan kansoille, niin kuin Jesajan 11:11:ssä esitetään!
And in that day there shall be a root of Jesse, which shall stand for an ensign of the people; to it shall the Gentiles seek: and his rest shall be glorious.
Ja sinä päivänä on oleva Iisain juurivesa, joka seisoo kansojen lippuna; hänen tykönsä pakanakansat hakeutuvat, ja hänen leposijansa on oleva kunniakas.
And it shall come to pass in that day, that the Lord shall set his hand again the second time to recover the remnant of his people, which shall be left, from Assyria, and from Egypt, and from Pathros, and from Cush, and from Elam, and from Shinar, and from Hamath, and from the islands of the sea.
Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Herra ojentaa kätensä toisen kerran hankkiakseen takaisin kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assyriasta ja Egyptistä ja Patroksesta ja Kuusista ja Eelamista ja Sinearin maasta ja Hamatista ja meren saarista.
And he shall set up an ensign for the nations, and shall assemble the outcasts of Israel, and gather together the dispersed of Judah from the four corners of the earth. Isaiah 11:10, 11, 12.
Ja hän pystyttää kansoille lipunmerkin, kokoaa Israelin karkotetut ja kerää yhteen Juudan hajotetut maan neljästä äärestä. Jesaja 11:10, 11, 12.
In 1850 the Lord stretched forth His hand a second time to gather the people who were presenting the third angel’s message in conjunction with the message of the Midnight Cry as represented by Habakkuk’s two tables. In July of 2023 the Lord stretched forth His hand a second time to gather the people who were presenting the third angel’s message in conjunction with the message of the Midnight Cry as represented by Habakkuk’s two tables. Both 1850 and July 2023 identify the gathering of “the remnant of his people” as Isaiah states in verse 11 of chapter 11. Verse 11 is sandwiched between verses ten and twelve, and both those verses identify the lifting up of the ensign to the world.
Vuonna 1850 Herra ojensi kätensä toistamiseen kootakseen kansan, joka esitti kolmannen enkelin sanomaa yhdessä Keskiyön huudon sanoman kanssa, sellaisena kuin se on kuvattuna Habakukin kahdessa taulussa. Heinäkuussa 2023 Herra ojensi kätensä toistamiseen kootakseen kansan, joka esitti kolmannen enkelin sanomaa yhdessä Keskiyön huudon sanoman kanssa, sellaisena kuin se on kuvattuna Habakukin kahdessa taulussa. Sekä vuosi 1850 että heinäkuu 2023 osoittavat “hänen kansansa jäännöksen” kokoamisen, niin kuin Jesaja toteaa 11. luvun jakeessa 11. Jae 11 on jakeiden kymmenen ja kaksitoista välissä, ja molemmat nuo jakeet osoittavat lipun korottamisen maailmalle.
Each of the three verses are identifying the ensign, though the middle verse identifies them as the “remnant.” The remnant there is gathered a second time and the number of tribes who they are gathered from is eight. “8” represents not only those in the Noah’s ark that went from old world to the new world without seeing death, but “8” also represents those who are the 8th church that is of the seven. The two witnesses of Revelation 11:11 are those who have been resurrected. The number “8” is the symbol of the resurrection, a symbol of the one hundred and forty-four thousand, a symbol of baptism and a symbol of those who transition from Laodicea unto Philadelphia and become Isaiah’s ensign to the nations. The Lord stretches forth His hand a second time in 1850 to 1865 and again in July of 2023.
Jokainen näistä kolmesta jakeesta osoittaa tunnuslipun, vaikka keskimmäinen jae yksilöi heidät ”jäännökseksi”. Tuo jäännös kootaan siellä toisen kerran, ja niiden heimojen lukumäärä, joista heidät kootaan, on kahdeksan. ”8” ei edusta ainoastaan niitä, jotka Nooan arkissa siirtyivät vanhasta maailmasta uuteen maailmaan näkemättä kuolemaa, vaan ”8” edustaa myös niitä, jotka ovat seitsemästä se kahdeksas seurakunta. Ilmestyskirjan 11:11:n kaksi todistajaa ovat ne, jotka on herätetty kuolleista. Luku ”8” on ylösnousemuksen vertauskuva, sadan neljänkymmenenneljän tuhannen vertauskuva, kasteen vertauskuva sekä niiden vertauskuva, jotka siirtyvät Laodikeasta Filadelfiaan ja tulevat Jesajan tunnuslipuksi kansoille. Herra ojentaa kätensä toisen kerran vuosina 1850–1865 ja jälleen heinäkuussa 2023.
In 2023, there was new light upon the seven times just as there had been in 1856. The period of 1856 unto 1863 is representing the history of the one hundred and forty-four thousand when the Lord raises up His remnant people as an army.
Vuonna 2023 seitsemästä ajasta annettiin uutta valoa, aivan kuten oli tapahtunut vuonna 1856. Ajanjakso vuodesta 1856 vuoteen 1863 kuvaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiaa, jolloin Herra nostaa jäännöskansansa sotajoukoksi.
Isaiah 11:11 aligns perfectly with Revelation 11:11 which aligns perfectly with Daniel 11:11. Isaiah and John are portraying an internal history and Daniel an external history. Daniel’s external line of 11:11 runs parallel with John’s internal line of 11:11 and Isaiah’s 11:11 presents the ensign of the internal line who calls God’s other flock out of the external line. Palmoni has tied these passages together into a nice bundle that could only be accomplished by the One who is Creator of all things.
Jesajan 11:11 on täydellisessä sopusoinnussa Ilmestyskirjan 11:11:n kanssa, joka puolestaan on täydellisessä sopusoinnussa Danielin 11:11:n kanssa. Jesaja ja Johannes kuvaavat sisäistä historiaa ja Daniel ulkoista historiaa. Danielin 11:11:n ulkoinen linja kulkee rinnakkain Johanneksen 11:11:n sisäisen linjan kanssa, ja Jesajan 11:11 esittää sisäisen linjan lipun, joka kutsuu Jumalan toisen lauman ulos ulkoisesta linjasta. Palmoni on sitonut nämä kohdat yhteen kauniiksi kimpuksi tavalla, jonka on voinut toteuttaa vain Hän, joka on kaiken Luoja.
We will continue these things in the next article.
Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.
Dialogue with Artificial Information:
Vuoropuhelu keinotekoisen informaation kanssa:
Does the math world find any significance in the number “11”?
Löytääkö matematiikan maailma lukua ”11” koskevaa mitään merkitystä?
Yes, the number 11 holds several points of genuine mathematical interest and significance (beyond just being a prime number). Here are the main ones that mathematicians and math enthusiasts often highlight:
Kyllä, lukuun 11 liittyy useita aidosti matemaattisesti kiinnostavia ja merkityksellisiä seikkoja (sen lisäksi, että se on alkuluku). Tässä ovat tärkeimmät niistä, joita matemaatikot ja matematiikan harrastajat usein korostavat:
11 is fifth prime number, the smallest two-digit prime and the first prime that is a palindrome in base 10. “11” is the smallest repunit (a number consisting of repeated units that is a prime. It is the only two-digit prime where the two digits are the same. 11, 22, 33, 44 ect. Only works with “11.” “11” is a Mersenne prime exponent. The decimal expansion of 1/11 = 0.090909… has a repeating period of just 2, but 1/11 is famous in another way: the sequence of primes 11, 101, 1009, 10007, 100003, etc., shows up in discussions of primes in arithmetic progression. The dihedral group of order 22 (symmetries of a regular 11-gon) is notable because “11” is the smallest prime for which the dihedral group has a non-abelian center-free structure of interest in group theory. In theoretical physics (string theory / M-theory), the universe is often modeled in 11 spacetime dimensions, and physicists and mathematicians who work in that area frequently remark on 11’s appearance. “11” is the only palindromic prime with an even number of digits (all others with even digits greater than 2 are divisible by 11 and hence composite). This is a theorem in recreational number theory.
11 on viides alkuluku, pienin kaksinumeroinen alkuluku ja ensimmäinen alkuluku, joka on 10-järjestelmässä palindromi. ”11” on pienin repunit-luku (luku, joka koostuu toistetuista ykkösistä), joka on alkuluku. Se on ainoa kaksinumeroinen alkuluku, jossa molemmat numerot ovat samat. 11, 22, 33, 44 jne. Tämä pätee vain ”11”:een. ”11” on Mersennen alkuluvun eksponentti. Murtoluvun 1/11 = 0,090909… desimaalikehitelmällä on vain 2:n pituinen toistojakso, mutta 1/11 on tunnettu myös toisella tavalla: alkulukujen jono 11, 101, 1009, 10007, 100003 jne. esiintyy keskusteluissa aritmeettisessa progressiossa olevista alkuluvuista. Astetta 22 oleva dihedrinen ryhmä (säännöllisen 11-kulmion symmetriat) on merkittävä, koska ”11” on pienin alkuluku, jonka tapauksessa dihedrisellä ryhmällä on ryhmäteoriassa kiinnostava epäabelinen, keskukseton rakenne. Teoreettisessa fysiikassa (säieteoria / M-teoria) maailmankaikkeus mallinnetaan usein 11 aika-avaruusulottuvuudessa, ja tällä alalla työskentelevät fyysikot ja matemaatikot kiinnittävät usein huomiota luvun 11 esiintymiseen. ”11” on ainoa palindrominen alkuluku, jossa on parillinen määrä numeroita (kaikki muut parillisen numeroiden määrän omaavat, kahta suuremmat luvut ovat jaollisia luvulla 11 ja siten yhdistettyjä). Tämä on harrastelijamatematiikan lukuteorian lause.
Bottom line:
Yhteenvetona:
While “11” doesn’t have the same superstar status as π, e, or the golden ratio, it pops up repeatedly as the smallest or first example of many phenomena (first repunit prime, only even-digit palindromic prime, early appearance in many proofs and counterexamples, 11 dimensions in M-theory, etc.). So yes—the math world does consider 11 a significant number.
Vaikka ”11”:llä ei ole samaa supertähden asemaa kuin π:llä, e:llä tai kultaisella leikkauksella, se tulee toistuvasti esiin monien ilmiöiden pienimpänä tai ensimmäisenä esimerkkinä (ensimmäinen repunit-alkuluku, ainoa parillisen numeromäärän omaava palindrominen alkuluku, varhainen esiintyminen monissa todistuksissa ja vastaesimerkeissä, M-teorian 11 ulottuvuutta jne.). Niinpä kyllä—matematiikan piirissä 11:tä pidetään merkittävänä lukuna.
“He who inspired the Word was the true expositor of the Word. Christ illustrated his teachings by calling the attention of his hearers to the simple laws of nature, and to the familiar objects which they daily saw and handled. Thus he led their minds from the natural to the spiritual. Many failed of grasping at once the meaning of his parables; but as they day by day came in contact with the objects with which the Great Teacher had associated spiritual truths, some discerned the lessons of divine truth he had sought to impress, and these were convinced of the truth of his mission and converted to the gospel.” Sabbath School Worker, December 1, 1909.
”Hän, joka innoitti Sanan, oli Sanan todellinen selittäjä. Kristus havainnollisti opetuksiaan kiinnittämällä kuulijainsa huomion luonnon yksinkertaisiin lakeihin ja niihin tuttuihin esineisiin, joita he päivittäin näkivät ja käsittelivät. Näin hän johti heidän mielensä luonnollisesta hengelliseen. Monet eivät heti kyenneet käsittämään hänen vertaustensa merkitystä; mutta kun he päivä päivältä joutuivat kosketuksiin niiden kohteiden kanssa, joihin Suuri Opettaja oli liittänyt hengellisiä totuuksia, jotkut havaitsivat niiden jumalallisen totuuden opetukset, joita hän oli pyrkinyt painamaan heidän mieleensä, ja nämä vakuuttuivat hänen tehtävänsä totuudesta ja kääntyivät evankeliumiin.” Sabbath School Worker, 1. joulukuuta 1909.
“Leading thus from the natural to the spiritual kingdom, Christ’s parables are links in the chain of truth that unites man with God, and earth with heaven.” Christ’s Object Lessons, 17.
”Näin johdattaessaan luonnollisesta hengelliseen valtakuntaan Kristuksen vertaukset ovat renkaita siinä totuuden ketjussa, joka yhdistää ihmisen Jumalaan ja maan taivaaseen.” Kristuksen vertaukset, 17.