Laodicea - Number One

Näkyjen laaksoa koskeva kuormasana. Mikä sinun nyt vaivaa, kun olet kokonaan noussut katoille? Sinä, joka olet täynnä hälinää, sinä kohiseva kaupunki, sinä iloinen kaupunki: sinun surmattusi eivät ole miekalla surmattuja eivätkä taistelussa kaatuneita. Kaikki sinun hallitsijasi ovat paenneet yhdessä, jousimiehet ovat heidät vanginneet; kaikki, jotka sinusta tavataan, vangitaan yhdessä, vaikka he ovat paenneet kauas. Sen tähden minä sanoin: Kääntäkää katseenne pois minusta; minä itken katkerasti, älkää nähkö vaivaa lohduttaaksenne minua minun kansani tyttären hävityksen tähden. Sillä se on vaivan, maahan polkemisen ja hämmennyksen päivä, Herran, Herran Sebaotin päivä näkyjen laaksossa, muurien murtamisen ja vuorille kohdistuvan huudon päivä. Jesaja 22:1–5.

Sinä vuonna, jona Tartan tuli Asdodiin, kun Assyrian kuningas Sargon oli lähettänyt hänet, ja hän soti Asdodia vastaan ja valloitti sen, siihen aikaan Herra puhui Aamoksen pojan Jesajan kautta sanoen: Mene ja irrota säkkipuku lanteiltasi ja riisu kengät jaloistasi. Ja hän teki niin, vaeltaen alastomana ja paljain jaloin. Ja Herra sanoi: Niin kuin palvelijani Jesaja on vaeltanut alastomana ja paljain jaloin kolme vuotta merkkinä ja enteenä Egyptiä ja Etiopiaa vastaan, niin Assyrian kuningas vie pois egyptiläiset vankeina ja etiopialaiset pakkosiirtolaisuuteen, nuoret ja vanhat, alastomina ja paljain jaloin, pakarat paljastettuina, Egyptin häpeäksi. Ja he pelkäävät ja häpeävät Etiopiaa, joka oli heidän toivonsa, ja Egyptiä, joka oli heidän ylpeytensä. Ja tämän rannikkoseudun asukas sanoo sinä päivänä: Katso, tällainen on niiden kohtalo, joihin panimme toivomme ja joiden luo pakenimme avun saamiseksi pelastuaksemme Assyrian kuninkaan kädestä; kuinka siis me voisimme pelastua? Jesaja 20:1–6.

Hän [pohjoisen kuningas] tunkeutuu myös ihanaan maahan, ja monet maat kukistuvat; mutta nämä pelastuvat hänen kädestään: Edom ja Moab sekä ammonilaisten pääosa. Daniel 11:41.

Ja ne kymmenen sarvea, jotka näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät ole vielä saaneet valtakuntaa; mutta he saavat vallan kuninkaina yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. Nämä käyvät sotaa Karitsaa vastaan, ja Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja ne, jotka ovat hänen kanssansa, ovat kutsutut ja valitut ja uskolliset. Ja hän sanoo minulle: Vedet, jotka näit, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansakuntia ja kieliä. Ja ne kymmenen sarvea, jotka näit pedossa, ne vihaavat porttoa ja tekevät hänet autioksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämiinsä tekemään hänen tahtonsa ja olemaan yksimieliset ja antamaan valtakuntansa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Ilmestys 17:12–17.

”Kun lähestymme viimeistä kriisiä, on mitä tärkeintä, että Herran välikappaleiden keskuudessa vallitsee sopusointu ja ykseys. Maailma on täynnä myrskyä ja sotaa ja eripuraisuutta. Kuitenkin yhden johdon alaisuudessa — paavillisen vallan — ihmiset yhdistyvät vastustamaan Jumalaa Hänen todistajiensa persoonassa. Tämä ykseys lujitetaan suuren luopion toimesta. Samalla kun hän pyrkii yhdistämään välikappaleensa taistelemaan totuutta vastaan, hän toimii jakaakseen ja hajottaakseen sen puolustajat. Kateus, paha epäluulo, pahansuopu puhe, ovat hänen yllyttämiään, jotta syntyisi epäsopua ja hajaannusta.” Testimonies, osa 7, s. 182.

Hän hyökkää myös ihanaan maahan, ja monet maat kukistuvat; mutta nämä pelastuvat hänen kädestään: Edom, Moab ja ammonilaisten pääosa. Daniel 11:41.

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synneistään ettekä saisi osaksenne hänen vitsauksiaan. Ilmestys 18:4.

”Jos totuuden valo on esitetty sinulle, paljastaen neljännen käskyn sapatin ja osoittaen, ettei Jumalan sanassa ole mitään perustaa sunnuntain viettämiselle, ja kuitenkin yhä pidät kiinni väärästä sapatista kieltäytyen pitämästä pyhänä sapattia, jota Jumala kutsuu ’minun pyhäksi päiväksi’, sinä saat pedon merkin. Milloin tämä tapahtuu? Silloin, kun tottelet määräystä, joka käskee sinun lakata työstä sunnuntaina ja palvoa Jumalaa, samalla kun tiedät, ettei Raamatussa ole ainoatakaan sanaa, joka osoittaisi sunnuntain olevan muuta kuin tavallinen työpäivä, suostut ottamaan vastaan pedon merkin ja kieltäydyt Jumalan sinetistä.” Review and Herald, 13. heinäkuuta 1897.

Sapatin muuttaminen on roomalaiskatolisen kirkon vallan merkki tai tunnus. Ne, jotka neljännen käskyn vaatimukset ymmärtäen päättävät viettää väärää sapattia oikean sijasta, osoittavat siten kunnioitusta sille vallalle, jonka yksinomaisesta määräyksestä sitä vietetään. Pedon merkki on paavillinen sapatti, jonka maailma on hyväksynyt Jumalan säätämän päivän sijalle.

“Kukaan ei ole vielä ottanut pedon merkkiä. Koetuksen aika ei ole vielä tullut. Jokaisessa kirkossa on todellisia kristittyjä, roomalaiskatolista kirkkoakaan lukuun ottamatta. Ketään ei tuomita, ennen kuin hän on saanut valon ja nähnyt neljännen käskyn velvoittavuuden. Mutta kun annetaan asetus, joka pakottaa noudattamaan väärennettyä sapattia, ja kolmannen enkelin voimallinen huuto varoittaa ihmisiä pedon ja sen kuvan palvomisesta, silloin raja väärän ja toden välillä vedetään selvästi. Silloin ne, jotka yhä jatkuvat rikkomuksessa, ottavat pedon merkin.”

”Nopein askelin lähestymme tätä ajanjaksoa. Kun protestanttiset kirkot yhtyvät maallisen vallan kanssa ylläpitääkseen väärää uskontoa, jonka vastustamisen vuoksi heidän esi-isänsä kestivät ankarinta vainoa, silloin paavillinen sapatti pannaan täytäntöön kirkon ja valtion yhdistetyn auktoriteetin nojalla. Tapahtuu kansallinen luopumus, joka päättyy vasta kansalliseen hävitykseen.” Käsikirjoitus 51, 1899.

Niin viimeiset tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäiset viimeisiksi; sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Matteus 20:16.

Missä näkyä ei ole, siellä kansa käy hillittömäksi; mutta autuas on se, joka lain pitää. Sananlaskut 29:18.

”Voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä, ovat siinä asemassa, joka kerran annettiin Saatanalle suojaavana kerubina. Pyhien olentojen kautta, jotka ympäröivät hänen valtaistuintaan, Herra ylläpitää jatkuvaa yhteyttä maan asukkaisiin. Kultainen öljy kuvaa sitä armoa, jolla Jumala pitää uskovien lamput varustettuina, etteivät ne lepata ja sammuisi. Ellei tätä pyhää öljyä vuodatettaisi taivaasta Jumalan Hengen sanomissa, pahan toimijoilla olisi täydellinen valta ihmisiin.

“Jumalaa häpäistään, kun emme ota vastaan niitä sanomia, jotka hän meille lähettää. Näin me torjumme sen kultaisen öljyn, jonka hän tahtoisi vuodattaa sieluihimme välitettäväksi niille, jotka ovat pimeydessä. Kun kuuluu huuto: ‘Katso, ylkä tulee; menkää häntä vastaan’, ne, jotka eivät ole vastaanottaneet pyhää öljyä, jotka eivät ole vaalineet Kristuksen armoa sydämessään, huomaavat tyhmien neitsyiden tavoin, etteivät he ole valmiit kohtaamaan Herraansa. Heillä ei itsessään ole voimaa hankkia öljyä, ja heidän elämänsä joutuu haaksirikkoon. Mutta jos pyydämme Jumalan Pyhää Henkeä, jos rukoilemme niin kuin Mooses: ‘Anna minun nähdä kirkkautesi’, Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiimme. Kultaisten putkien kautta kultainen öljy välitetään meille. ‘Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.’ Ottamalla vastaan Vanhurskauden Auringon kirkkaat säteet Jumalan lapset loistavat valoina maailmassa.” Review and Herald, 20. heinäkuuta 1897.

Kahdesta todistajasta profeetta julistaa edelleen: ”Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Jumalan edessä.” ”Sinun sanasi”, sanoi psalmista, ”on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Ilmestys 11:4; Psalmi 119:105. Nämä kaksi todistajaa edustavat Vanhan ja Uuden testamentin Kirjoituksia. Molemmat ovat tärkeitä todistuksia Jumalan lain alkuperästä ja pysyvyydestä. Molemmat todistavat myös pelastussuunnitelmasta. Vanhan testamentin esikuvat, uhrit ja profetiat viittaavat eteenpäin tulevaan Vapahtajaan. Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet kertovat Vapahtajasta, joka on tullut täsmälleen sillä tavalla kuin esikuva ja profetia olivat ennustaneet.” Suuri taistelu, 267.

Minä, Johannes, joka myös olen teidän veljenne ja osallinen ahdingossa ja Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, olin sillä saarella, jota kutsutaan Patmokseksi, Jumalan sanan tähden ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden. Ilmestys 1:9.

”Alkaen Mooseksesta, Raamatun historian varsinaisesta Alfasta, Kristus selitti kaikissa kirjoituksissa sen, mikä koski Häntä itseään.” Alfa ja omega, 796.

Juutalaiset yrittivät estää sen sanoman julistamisen, joka oli ennustettu Jumalan sanassa; mutta profetian täytyy täyttyä. Herra sanoo: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran suuri ja peljättävä päivä” (Malakia 4:5). Jonkun on tultava Elian hengessä ja voimassa, ja kun hän ilmestyy, ihmiset saattavat sanoa: ”Sinä olet liian kiivas, et tulkitse Raamattua oikealla tavalla. Anna minun kertoa sinulle, kuinka sanomaasi tulee opettaa.”

”On monia, jotka eivät kykene erottamaan Jumalan työtä ihmisen työstä. Minä kerron totuuden niin kuin Jumala sen minulle antaa, ja sanon nyt: jos jatkatte virheiden etsimistä, jos teillä on riidan henki, ette koskaan tule tuntemaan totuutta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa’ (Joh. 16:12). He eivät olleet sellaisessa tilassa, että olisivat kyenneet käsittämään pyhiä ja ikuisia asioita; mutta Jeesus lupasi lähettää Puolustajan, joka opettaisi heille kaiken ja muistuttaisi heitä kaikesta, mitä Hän oli heille sanonut. Veljet, meidän ei tule panna luottamustamme ihmiseen. ’Luopukaa ihmisestä, jonka henki on hänen sieraimissaan; sillä missä hänet on miksikään luettava?’ (Jes. 2:22). Teidän täytyy ripustaa avuttomat sielunne Jeesukseen. Meille ei sovi juoda laakson lähteestä, kun vuorella on lähde. Jättäkäämme alemmat virrat; tulkaamme korkeammille lähteille. Jos on jokin totuuden kohta, jota ette ymmärrä ja josta ette ole yhtä mieltä, tutkikaa, verratkaa kirjoitusta kirjoitukseen, upottakaa totuuden kaivoskuilu syvälle Jumalan sanan kaivokseen. Teidän on asetettava itsenne ja mielipiteenne Jumalan alttarille, pantava pois ennakkokäsityksenne ja annettava taivaan Hengen johdattaa teidät kaikkeen totuuteen.” Selected Messages, kirja 1, 412.

Missä näkyä ei ole, siellä kansa menehtyy; mutta autuas on se, joka lain pitää. Sananlaskut 29:18.

Koska sinä sanot: Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Ilmestys 3:17.

Mutta nämä kaikki tapahtuivat heille esikuviksi; ja ne ovat kirjoitetut varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppu on tullut. 1. Korinttolaiskirje 10:11.

Ja niitä, jotka katoilla kumartavat taivaan joukkoja; ja niitä, jotka kumartavat ja vannovat Herran kautta, mutta vannovat myös Malkamin kautta; ja niitä, jotka ovat kääntyneet pois Herrasta; ja niitä, jotka eivät ole etsineet Herraa eivätkä tiedustelleet häneltä.

Vaikene Herran Jumalan edessä; sillä Herran päivä on lähellä, sillä Herra on valmistanut teurasuhrin, hän on pyhittänyt kutsuvieraansa. Ja on tapahtuva Herran teurasuhrin päivänä, että minä rankaisen ruhtinaita ja kuninkaan poikia ja kaikkia, jotka ovat pukeutuneet muukalaiseen pukuun. Sinä päivänä minä rankaisen myös kaikkia niitä, jotka hyppäävät kynnyksen yli, jotka täyttävät herrainsa talot väkivallalla ja petoksella. Sefanja 1:5–9.

Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät uskoneet totuutta, vaan mielistyivät vääryyteen. 2. Tessalonikalaiskirje 2:11, 12.

”Profeetta Jesaja sanoo: ’Kun teille sanotaan: Kysykää vainajahengiltä ja tietäjiltä, jotka sihisevät ja mutisevat — eikö kansan tule kysyä Jumalaltaan? Kuolleiltako elävien puolesta? Lakiin ja todistukseen! Ellei heidän puheensa ole tämän sanan mukainen, ei heissä ole valoa.’ Jesaja 8:19, 20. Jos ihmiset olisivat halunneet ottaa vastaan sen totuuden, joka Raamatussa niin selvästi esitetään ihmisen luonnosta ja kuolleiden tilasta, he näkisivät spiritismin väitteissä ja ilmiöissä Saatanan toiminnan voimineen, merkkeineen ja valheellisine ihmeineen. Mutta sen sijaan, että he luopuisivat lihalliselle sydämelle niin mieluisasta vapaudesta ja hylkäisivät rakastamansa synnit, joukot sulkevat silmänsä valolta ja kulkevat suoraan eteenpäin varoituksista piittaamatta, samalla kun Saatana kutoo verkkojaan heidän ympärilleen, ja heistä tulee hänen saaliinsa. ’Koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua’, niin sen tähden ’Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen’. 2. Tessalonikalaiskirje 2:10, 11.” Suuri taistelu, 559.

Jos kirkko kulkee maailmankaltaista tietä, se saa osakseen saman kohtalon. Ei, pikemminkin, koska se on saanut suuremman valon, sen rangaistus on oleva ankarampi kuin katumattomien.

”Me kansana tunnustaudumme omistavamme totuuden ennen kaikkia muita maan päällä olevia kansoja. Silloin meidän elämämme ja luonteemme tulee olla sopusoinnussa sellaisen uskon kanssa. Päivä on aivan edessämme, jolloin vanhurskaat sidotaan kuin kallisarvoinen vilja kimppuihin taivaallista aittaa varten, samalla kun jumalattomat, lusteitten tavoin, kootaan viimeisen suuren päivän tuliin. Mutta vehnä ja lusteet ’kasvavat yhdessä elonleikkuuseen asti’.” Testimonies, osa 5, 100.

Ja jousimiesten luvun jäännös, Keedarin lasten väkevät miehet, vähenee; sillä Herra, Israelin Jumala, on sen puhunut. Jesaja 21:17.

Ja nämä ovat Ismaelin poikien nimet, heidän nimensä sukukuntiensa mukaan: Ismaelin esikoinen Nebajot; sekä Kedar, Adbeel ja Mibsam, Mishma, Duma ja Massa, Hadar ja Tema, Jetur, Nafis ja Kedma. Nämä ovat Ismaelin pojat, ja nämä ovat heidän nimensä kyläkuntiensa ja leiriensä mukaan; kaksitoista ruhtinasta kansakuntiensa mukaan. 1. Mooseksen kirja 25:13–16.

”Mistä on peräisin se sana, jonka mukaan minä olisin julistanut, että New York pyyhkäistään pois hyökyaallon mukana? Tätä en ole koskaan sanonut. Olen sanonut katsellessani siellä kohoavia suuria rakennuksia, kerros kerrokselta: ’Kuinka kauheita tapahtumia onkaan oleva, kun Herra nousee järkyttämään maata perin pohjin! Silloin Ilmestyskirjan 18:1–3 sanat täyttyvät.’ Koko Ilmestyskirjan kahdeksastoista luku on varoitus siitä, mikä on tuleva maan päälle. Mutta minulle ei ole annettu erityistä valoa siitä, mitä New Yorkia kohtaa; tiedän vain, että jonakin päivänä siellä olevat suuret rakennukset sortuvat maahan Jumalan voiman kääntämisen ja mullistamisen kautta. Minulle annetun valon perusteella tiedän, että hävitys on maailmassa. Yksi sana Herralta, yksi hänen väkevän voimansa kosketus, ja nämä valtavat rakennelmat sortuvat. Tapahtuu sellaista, jonka kauheutta emme kykene kuvittelemaan.” Review and Herald, 5. heinäkuuta 1906.

Ja minä sanoin: Kuulkaa, minä pyydän, te Jaakobin päämiehet ja te Israelin heimon ruhtinaat: eikö teidän tule tuntea oikeus? Te, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka revitte nahan heidän päältään ja lihan heidän luidensa päältä, te, jotka myös syötte minun kansani lihaa, nyljette heiltä nahan ja murskaatte heidän luunsa ja pilkotte heidät kappaleiksi niin kuin pataan ja niin kuin liha kattilaan. Silloin he huutavat Herran puoleen, mutta hän ei vastaa heille; hän kätkee kasvonsa heiltä siihen aikaan, koska he ovat tehneet pahoja tekoja. Näin sanoo Herra niistä profeetoista, jotka eksyttävät minun kansani, jotka purevat hampaillaan ja huutavat: Rauha! mutta sitä vastaan, joka ei pane mitään heidän suuhunsa, he julistavat sodan. Sentähden tulee teille yö, niin ettette näe näkyä, ja pimeys, niin ettette ennusta; aurinko laskee profeettojen yli, ja päivä pimenee heidän päällensä. Silloin näkijät joutuvat häpeään ja ennustajat hämmentyvät; he kaikki peittävät huulensa, sillä vastausta Jumalalta ei ole. Mutta minä totisesti olen täynnä voimaa Herran Hengen kautta, oikeutta ja väkevyyttä, julistaakseni Jaakobille hänen rikkomuksensa ja Israelille hänen syntinsä. Kuulkaa tämä, minä pyydän, te Jaakobin heimon päämiehet ja te Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka inhoatte oikeutta ja vääristätte kaiken oikeudenmukaisuuden, te, jotka rakennatte Siionia verenvuodatuksella ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet tuomitsevat lahjuksesta, sen papit opettavat palkasta, ja sen profeetat ennustavat rahasta; kuitenkin he nojaavat Herraan ja sanovat: Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei mikään onnettomuus voi tulla meidän osaksemme. Miika 3:1–11.

Ja kaikkien niiden kansojen paljous, jotka sotivat Arielia [Jerusalemia] vastaan, kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja ahdistavat sitä, on oleva kuin unennäkö yössä. Niin käy, kuin kun nälkäinen näkee unta, ja katso, hän syö; mutta hän herää, ja hänen sielunsa on tyhjä; tai kuin kun janoinen näkee unta, ja katso, hän juo; mutta hän herää, ja katso, hän on uupunut, ja hänen sielunsa halajaa: niin on käyvä kaikkien niiden kansojen paljouden, jotka sotivat Siionin vuorta vastaan. Hämmästykää ja ihmetelkää; huutakaa ääneen ja vaikeroikaa: he ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä; he hoipertelevat, mutta eivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne; profeetat ja teidän hallitsijanne, näkijät, hän on peittänyt. Ja kaikki näky on teille tullut kuin sinetöidyn kirjan sanat; se annetaan oppineelle, sanoen: Lue tämä, pyydän; ja hän sanoo: En voi, sillä se on sinetöity. Ja kirja annetaan sille, joka ei ole oppinut, sanoen: Lue tämä, pyydän; ja hän sanoo: En ole oppinut. Sen tähden Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä kaukana minusta, ja heidän pelkonsa minua kohtaan on opittu ihmisten käskyn mukaan, sentähden, katso, minä teen jälleen ihmeellisen teon tämän kansan keskuudessa, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaidensa viisaus on katoava, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys on kätkeytyvä. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät aivoituksensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä, ja jotka sanovat: Kuka meidät näkee? ja kuka meidät tuntee? Totisesti, teidän asioiden ylösalaisin kääntämistänne on pidettävä savenvalajan savena; sillä sanooko teko tekijästään: Ei hän minua tehnyt? tahi sanooko muodostettu muodostajastaan: Ei hänellä ollut ymmärrystä? Jesaja 29:7–16.

Jeesuksen kyyneleet eivät johtuneet Hänen oman kärsimyksensä ennakoinnista. Aivan Hänen edessään oli Getsemane, missä suuren pimeyden kauhu pian peittäisi Hänet varjoonsa. Myös lammasportti oli näkyvissä; sen kautta uhriuhreiksi tuotavat eläimet oli vuosisatojen ajan johdatettu. Tämä portti avautuisi pian Hänelle, suurelle esikuvalle, jonka maailman syntien tähden tapahtuvaa uhria kohti kaikki nämä uhrit olivat viitanneet. Lähellä oli myös Golgata, Hänen lähestyvän tuskansa näyttämö. Eivät kuitenkaan nämä muistutukset Hänen julmasta kuolemastaan saaneet Lunastajaa itkemään ja huokaamaan hengen tuskassa. Hänen murheensa ei ollut itsekästä. Ajatus Hänen omasta kärsimyksestään ei pelottanut tuota jaloa, itsensä uhraavaa sielua. Jeesuksen sydämen lävisti näky Jerusalemista — Jerusalemista, joka oli hylännyt Jumalan Pojan ja halveksinut Hänen rakkauttaan, joka oli kieltäytynyt vakuuttumasta Hänen voimallisista ihmeistään ja oli aikeissa riistää Häneltä hengen. Hän näki, mikä se oli syyllisyydessään, kun se hylkäsi Lunastajansa, ja mikä siitä olisi voinut tulla, jos se olisi ottanut vastaan Hänet, joka yksin saattoi parantaa sen haavan. Hän oli tullut pelastamaan sen; kuinka Hän olisi voinut luopua siitä?

Israel oli ollut suosittu kansa; Jumala oli tehnyt heidän temppelistään asuinsijansa; se oli ”ihana korkeudeltaan, kaiken maan ilo”. Psalm 48:2. Siellä oli kertomus yli tuhannen vuoden ajalta Kristuksen varjelevasta huolenpidosta ja hellästä rakkaudesta, sellaista kuin isä tuntee ainoaa lastaan kohtaan. Siinä temppelissä profeetat olivat esittäneet juhlalliset varoituksensa. Siellä heiluivat hehkuvat suitsutusastiat, samalla kun suitsuke, palvojien rukouksiin sekoittuneena, kohosi Jumalan tykö. Siellä oli eläinten veri vuotanut Kristuksen veren esikuvana. Siellä Jehova oli ilmoittanut kirkkautensa armoistuimen yläpuolella. Siellä papit olivat toimittaneet palvelustaan, ja vertauskuvien ja menojen loisto oli jatkunut aikakausien ajan. Mutta kaiken tämän täytyi päättyä.

”Jeesus kohotti kätensä — sen, joka niin usein oli siunannut sairaita ja kärsiviä — ja viittoen sillä kohti tuomittua kaupunkia huudahti murtunein surun ilmaisuin: ’Jospa sinäkin, edes tänä sinun päivänäsi, tuntisit, mikä kuuluu sinun rauhaasi! —’ Tässä Vapahtaja vaikeni ja jätti sanomatta, mikä Jerusalemin tila olisi voinut olla, jos se olisi ottanut vastaan sen avun, jonka Jumala halusi sille antaa — rakkaan Poikansa lahjan. Jos Jerusalem olisi tiennyt sen, mikä sen etuoikeus oli tietää, ja ottanut vaarin siitä valosta, jonka taivas oli sille lähettänyt, se olisi voinut seistä vaurauden ylpeydessä, valtakuntien kuningattarena, vapaana Jumalan sille antaman voiman väkevyydessä. Sen porteilla ei olisi seissyt aseistettuja sotilaita eikä sen muureilta olisi liehunut roomalaisia lippuja. Se loistava kohtalo, joka olisi voinut siunata Jerusalemia, jos se olisi ottanut vastaan Lunastajansa, kohosi Jumalan Pojan eteen. Hän näki, että se olisi Hänen kauttaan voinut parantua raskaasta sairaudestaan, vapautua orjuudesta ja tulla vahvistetuksi maan mahtavaksi pääkaupungiksi. Sen muureilta rauhan kyyhkynen olisi lähtenyt kaikkiin kansoihin. Se olisi ollut maailman kirkkauden diadeemi.”

”Mutta kirkas kuva siitä, mitä Jerusalem olisi voinut olla, häipyy Vapahtajan näkyvistä. Hän käsittää, mikä se nyt on Rooman ikeen alla, kantaen Jumalan vihaa, tuomittuna Hänen kostavaan tuomioonsa. Hän tarttuu jälleen valituksensa katkenneeseen säikeeseen: ”Mutta nyt ne ovat sinun silmiltäsi salatut. Sillä päivät tulevat sinun päällesi, jolloin vihollisesi luovat vallin ympärillesi ja saartavat sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta, ja kukistavat sinut maan tasalle, ja lapsesi sinun keskelläsi; eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet tuntenut etsikkoaikaasi.”

”Kristus tuli pelastamaan Jerusalemin lapsineen; mutta farisealainen ylpeys, ulkokultaisuus, kateus ja pahuus olivat estäneet Häntä toteuttamasta tarkoitustaan. Jeesus tiesi sen kauhean koston, joka oli kohtaava tuomittua kaupunkia. Hän näki Jerusalemin sotajoukkojen saartamana, piiritettyjen asukkaiden ajettuina nälkään ja kuolemaan, äitien ravitsevan itseään omien lastensa kuolleilla ruumiilla, ja sekä vanhempien että lasten riistävän toisiltaan viimeisen ruokapalan, luonnollisen kiintymyksen tuhoutuessa nälän kalvavien tuskien vuoksi. Hän näki, että juutalaisten uppiniskaisuus, joka ilmeni heidän hylätessään Hänen tarjoamansa pelastuksen, johtaisi heidät myös kieltäytymään alistumasta hyökkääville sotajoukoille. Hän näki Golgatan, jolla Hänet oli korotettava, täyttyneenä risteistä yhtä tiheästi kuin metsän puista. Hän näki onnettomien asukkaiden kärsivän kidutusta kidutuspenkissä ja ristiinnaulitsemalla, kauniiden palatsien hävitettyinä, temppelin raunioina, eikä sen mahtavista muurista jäävän kiveä kiven päälle, samalla kun kaupunki kynnettiin kuin pelto. Hyvin saattoi Vapahtaja itkeä tuskassaan tuota pelottavaa näkyä katsellessaan.”

”Jerusalem oli ollut Hänen huolenpitonsa lapsi, ja niin kuin hellä isä murehtii harhaan joutunutta poikaa, niin Jeesus itki rakastetun kaupungin tähden. Kuinka voisin luopua sinusta? Kuinka voisin nähdä sinut omistetun hävitykselle? Täytyykö minun päästää sinut menemään täyttämään pahuutesi malja? Yksi sielu on niin arvokas, että siihen verrattuna maailmat vaipuvat merkityksettömyyteen; mutta tässä oli kokonainen kansa joutumassa kadotukseen. Kun nopeasti länteen painuva aurinko katoaisi näkyvistä taivaalta, Jerusalemin armonpäivä olisi päättynyt. Kun kulkue pysähtyi Öljymäen harjalle, ei vielä ollut liian myöhäistä Jerusalemin tehdä parannus. Laupeuden enkeli oli silloin kokoamassa siipiään astuakseen alas kultaiselta valtaistuimelta antaakseen sijan oikeudelle ja pian saapuvalle tuomiolle. Mutta Kristuksen suuri rakastava sydän vetosi yhä Jerusalemin puolesta, Jerusalemin, joka oli halveksinut Hänen armotekojaan, pitänyt vähäarvoisina Hänen varoituksiaan ja oli aikeissa tahrata kätensä Hänen verellään. Jos Jerusalem vain tekisi parannuksen, ei vielä olisi liian myöhäistä. Kun laskevan auringon viimeiset säteet vielä viipyivät temppelillä, tornilla ja huipulla, eikö jokin hyvä enkeli johdattaisi sitä Vapahtajan rakkauteen ja torjuisi sen tuomiota? Kaunis ja epäpuhdas kaupunki, joka oli kivittänyt profeetat, joka oli hylännyt Jumalan Pojan, joka katumattomuudessaan kahlehti itseään orjuuden siteisiin,—sen armonaika oli melkein kulunut loppuun!” Alfa ja omega, 576–578.

Voi kapinallisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mutta eivät minulta, ja jotka tekevät liiton, mutta eivät minun Hengessäni, lisätäkseen synnin syntiin; jotka lähtevät vaeltamaan alas Egyptiin kysymättä neuvoa minun suustani, vahvistaakseen itseään faraon voimalla ja turvatakseen Egyptin varjoon! Jesaja 30:1, 2.

Joka Korkeimman suojassa asuu, se Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy. Minä sanon Herrasta: hän on minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä turvaan. Psalmit 91:1, 2.

”Vihollinen pyrkii kääntämään veljiemme ja sisartemme mielen pois työstä valmistaa kansa kestämään näinä viimeisinä päivinä. Hänen petolliset järkeilynsä on tarkoitettu johtamaan mielet pois tämän hetken vaaroista ja velvollisuuksista. He pitävät arvottomana sitä valoa, jonka Kristus tuli taivaasta antamaan Johannekselle kansaansa varten. He opettavat, että kohtaukset, jotka ovat aivan edessämme, eivät ole kyllin tärkeitä ansaitakseen erityistä huomiota. He tekevät tehottomaksi totuuden, jolla on taivaallinen alkuperä, ja riistävät Jumalan kansalta sen menneen kokemuksen antaen sille sen sijaan väärän tieteen.”

“Näin sanoo Herra: Asettukaa teille, katselkaa ja kysykää muinaisia polkuja, missä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä.” Jeremia 6:16.

Älköön kukaan pyrkikö repimään irti uskomme perustuksia — niitä perustuksia, jotka työnmme alussa laskettiin sanan rukoilevan tutkimisen ja ilmestyksen kautta. Näille perustuksille olemme rakentaneet viimeiset viisikymmentä vuotta. Ihmiset saattavat kuvitella löytäneensä uuden tien ja voivansa laskea vahvemman perustuksen kuin se, joka on laskettu. Mutta tämä on suuri petos. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi laskea kuin sen, mikä on laskettu.

“Menneisyydessä monet ovat ryhtyneet rakentamaan uutta uskoa, perustamaan uusia periaatteita. Mutta kuinka kauan heidän rakennuksensa pysyi pystyssä? Se sortui pian, sillä sitä ei ollut perustettu Kalliolle.

“Eikö ensimmäisten opetuslasten täytynyt kohdata ihmisten puheita? Eikö heidän täytynyt kuunnella vääriä teorioita ja sitten, tehtyään kaikkensa, pysyä lujina sanoen: ‘Muu­ta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on’? 1. Korinttolaiskirje 3:11.

“Niin meidän tulee pitää luottamuksemme alku vahvana loppuun asti. Jumala ja Kristus ovat lähettäneet tälle kansalle voiman sanoja, jotka ovat tuoneet sen ulos maailmasta kohta kohdalta nykyisen totuuden kirkkaaseen valoon. Pyhällä tulella kosketetuin huulin Jumalan palvelijat ovat julistaneet sanoman. Jumalallinen lausuma on painanut sinettinsä julistetun totuuden aitoudelle.” Testimonies, osa 8, 296, 297.

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: Myös tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä olkoon sovituspäivä; se olkoon teille pyhä kokous, ja teidän tulee nöyryyttää sielunne ja uhrata Herralle tulessa valmistettu uhri. Älkää tehkö sinä samana päivänä mitään työtä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. Sillä jokainen, joka ei sinä samana päivänä nöyryytä itseään, hävitettäköön kansansa keskuudesta. Ja jokaisen, joka tekee sinä samana päivänä mitään työtä, sen sielun minä tuhoan hänen kansansa keskuudesta. Älkää tehkö minkäänlaista työtä: tämä olkoon ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen kaikissa asuinsijoissanne. Se olkoon teille levon sapatti, ja teidän tulee nöyryyttää sielunne; kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, viettäkää sapattinne. 3. Mooseksen kirja 23:26–32.

Vuonna 1844 meidän suuri Ylimmäinen Pappimme astui taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään aloittaakseen tutkivan tuomion työn. Vanhurskaiden kuolleiden tapaukset ovat olleet tarkasteltavina Jumalan edessä. Kun tämä työ on saatettu päätökseen, tuomio on julistettava eläville. Kuinka kallisarvoisia, kuinka tärkeitä ovatkaan nämä juhlalliset hetket! Jokaisella meistä on asia vireillä taivaan tuomioistuimessa. Meidät on kukin erikseen tuomittava ruumiissa tehtyjen tekojen mukaan. Esikuvallisessa palveluksessa, kun ylimmäinen pappi toimitti sovitustyön maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä, kansan tuli nöyryyttää sielunsa Jumalan edessä ja tunnustaa syntinsä, jotta ne sovitettaisiin ja pyyhittäisiin pois. Vaadittaisiinko meiltä vähemmän tänä vastakuvallisena sovituspäivänä, jolloin Kristus ylhäisessä pyhäkössä puhuu kansansa puolesta ja jokaisesta tapauksesta on annettava lopullinen, peruuttamaton ratkaisu?

”Mikä on tilamme tässä pelottavassa ja juhlallisessa ajassa? Voi, kuinka ylpeys vallitsee seurakunnassa, kuinka tekopyhyys, kuinka petos, kuinka rakkaus pukeutumiseen, kevytmielisyyteen ja huvituksiin, kuinka halu ylivallan saavuttamiseen! Kaikki nämä synnit ovat sumentaneet mielen, niin ettei iankaikkisia asioita ole erotettu. Emmekö tutkisi Raamattua, jotta tietäisimme, missä olemme tämän maailman historian kulussa? Emmekö tulisi ymmärtäväisiksi sen työn suhteen, jota meidän hyväksemme toimitetaan tänä aikana, ja sen aseman suhteen, joka meidän syntisinä tulisi omaksua tämän sovitustyön edistyessä? Jos meillä on vähäisintäkään huolta sielujemme pelastuksesta, meidän täytyy tehdä ratkaiseva muutos. Meidän täytyy etsiä Herraa aidossa katumuksessa; meidän täytyy syvällä sielun murtumuksella tunnustaa syntimme, jotta ne pyyhittäisiin pois.” Selected Messages, kirja 1, 124, 125.

Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkemään ja valittamaan, kaljuuttamaan päänsä ja vyöttäytymään säkkikankaaseen; mutta katso: ilo ja riemu, härkien teurastaminen ja lampaiden tappaminen, lihan syöminen ja viinin juominen: syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme. Jesaja 22:12, 13.

“Ammonilaisten ja moabilaisten julmuuden ja petollisuuden tähden Israelia kohtaan Jumala oli Mooseksen kautta julistanut, että heidät oli ikuisiksi ajoiksi suljettava pois Hänen kansansa seurakunnasta. Ks. 5. Moos. 23:3–6. Uhmaten tätä sanaa ylipappi oli heittänyt pois Jumalan huoneen kammioon varastoidut uhrit tehdäkseen tilaa tälle kielletyn kansan edustajalle. Suurempaa halveksuntaa Jumalaa kohtaan ei olisi voitu osoittaa kuin suomalla tällainen suosio tälle Jumalan ja Hänen totuutensa viholliselle.”

”Palattuaan Persiasta Nehemia sai tietää tästä röyhkeästä häväistyksestä ja ryhtyi viipymättä toimiin tunkeilijan karkottamiseksi. ”Se pahasti pahoitti minun mieleni”, hän julistaa; ”sentähden minä heitin kaiken Tobian huonekaluston ulos kammiosta. Sitten minä käskin, ja he puhdistivat kammiot; ja minä vein sinne jälleen Jumalan huoneen kalut ynnä ruokauhrin ja suitsukkeen.”

”Temppeliä ei ollut ainoastaan häpäisty, vaan myös uhreja oli käytetty väärin. Tämä oli omiaan lannistamaan kansan anteliaisuutta. He olivat menettäneet intonsa ja palonsa ja olivat haluttomia maksamaan kymmenyksiään. Herran huoneen varastokammiot olivat niukasti varustetut; monet laulajista ja muista temppelipalveluksessa toimineista, jotka eivät saaneet riittävää tukea, olivat jättäneet Jumalan työn tehdäkseen työtä muualla.” Prophets and Kings, 670.

Näin sanoo Herra, sotajoukkojen Jumala: Mene, mene tämän hovinhoitajan luo, Sebnan luo, joka on palatsin ylin, ja sano: Mitä sinulla täällä on, ja kenet sinulla täällä on, että olet hakannut itsellesi tänne hautakammion, niin kuin se, joka hakkaa itselleen hautakammion korkealle, ja kaivertaa itselleen asuinsijan kallioon? Katso, Herra heittää sinut pois väkevällä heitolla ja kietoo sinut visusti kokoon. Hän kieputtaa ja paiskaa sinut kuin pallon avaraan maahan; sinne sinä kuolet, ja siellä sinun kunnianvaunusi ovat oleva häpeäksi herrasi huoneelle. Ja minä syöksen sinut pois virastasi, ja asemastasi hän vetää sinut alas. Jesaja 22:15–19.

Ja on tapahtuva sinä päivänä, että minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan; ja minä puetan hänen ylleen sinun viittasi ja vahvistan hänet sinun vyölläsi, ja minä annan sinun hallitusvaltasi hänen käteensä; ja hän on oleva isä Jerusalemin asukkaille ja Juudan huoneelle. Jesaja 22:20, 21.

Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa. Jesaja 22:22.

Ja Filadelfiassa olevan seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi; katso, minä olen asettanut sinun eteesi avoimen oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä sinun voimasi on vähäinen, ja sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole kieltänyt minun nimeäni. Katso, minä annan saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat; katso, minä saatan heidät tulemaan ja kumartamaan sinun jalkojesi eteen ja ymmärtämään, että minä olen sinua rakastanut. Koska sinä olet ottanut vaarin minun kärsivällisyyteni sanasta, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Katso, minä tulen pian; pidä lujasti se, mikä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde sieltä ulos; ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Ilmestys 3:7–12.

”Jumalan sanaan liittyy avain, joka avaa kallisarvoisen lippaan meidän tyydytykseksemme ja iloksemme. Tunnen kiitollisuutta jokaisesta valonsäteestä. Tulevaisuudessa meille nyt hyvin salaperäiset kokemukset selitetään. Joitakin kokemuksia emme ehkä koskaan täysin ymmärrä, ennen kuin tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen.” Manuscript Releases, osa 17, 261.

”Näin unta, että Jumala lähetti minulle näkymättömällä kädellä taidokkaasti valmistetun lippaan, noin kymmenen tuumaa pitkän ja kuusi tuumaa leveän, eebenpuusta tehdyn ja taidokkaasti helmillä upotetun. Lippaaseen oli kiinnitetty avain. Otin heti avaimen ja avasin lippaan, jolloin hämmästyksekseni ja suureksi ihmetyksekseni huomasin sen olevan täynnä kaikenlaisia ja erikokoisia jalokiviä, timantteja, arvokkaita kiviä sekä kaikenmittaisia ja -arvoisia kulta- ja hopearahoja, jotka oli kauniisti järjestetty omille paikoilleen lippaassa; ja näin järjestettyinä ne heijastivat valoa ja kirkkautta, jolle vertoja antoi ainoastaan aurinko.” Early Writings, 81.

”Liitetty avain” oli hänen tapansa tulkita profeetallista Sanaa — vertaamalla raamatunkohtaa raamatunkohtaan — Raamattu itse oman tulkitsijanaan. Tällä avaimella veli Miller avasi ”lippaan” eli suuren totuuden adventista maailmalle.” James White.

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Niin, koska olet penseä etkä kylmä etkä palava, minä olen oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että pukeutuisit niihin eikä alastomuutesi häpeä tulisi näkyviin, ja silmävoidetta silmiisi voidellaksesi, että näkisit. Kaikkia, joita minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Ilmestys 3:7–22.

”Seuraava uni julkaistiin Advent Heraldissa yli kaksi vuotta sitten. Näin silloin, että se selvästi kuvasi meidän menneen toisen adventin kokemuksemme ja että Jumala antoi tämän unen hajallaan olevan lauman hyödyksi.

”Suuren ja peljättävän Herran päivän läheisen lähestymisen merkkien joukkoon Jumala on asettanut unet. Ks. Joel 2:28–31; Ap. t. 2:17–20. Unet voivat tulla kolmella tavalla: ensiksi ”paljosta työstä”. Ks. Saarn. 5:3. Toiseksi ne, jotka ovat saatanan saastaisen hengen ja eksytyksen vallassa, voivat nähdä unia hänen vaikutuksestaan. Ks. 5. Moos. 8:1–5; Jer. 23:25–28; 27:9; 29:8; Sak. 10:2; Juud. 8. Ja kolmanneksi Jumala on aina opettanut, ja opettaa yhä, kansaansa enemmän tai vähemmän unien kautta, jotka tulevat enkelien ja Pyhän Hengen välityksellä. Ne, jotka seisovat totuuden kirkkaassa valossa, tietävät, milloin Jumala antaa heille unen; eivätkä sellaiset tule petetyiksi eivätkä väärien unien eksyttäminä johdetuiksi harhaan.

”Ja hän sanoi: Kuulkaa nyt minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, minä, HER­RA, ilmoitan itseni hänelle näyssä ja puhun hänelle unessa. 4. Moos. 12:5.

Jaakob sanoi: ”Herran enkeli puhui minulle unessa.” 1. Moos. 31:2. ”Ja Jumala tuli syyrialaisen Laabanin luo yöllä unessa.” 1. Moos. 31:24. Lue Joosefin unet 1. Moos. 37:5–9 sekä sitten kiinnostava kertomus niiden täyttymyksestä Egyptissä.

”Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle unessa yöllä.” 1. Kun. 3:5. Danielin toisen luvun suuri ja tärkeä kuvapatsas annettiin unessa, samoin seitsemännen luvun neljä petoa jne. Kun Herodes koetti surmata lapsen Vapahtajan, Joosefia varoitettiin unessa pakenemaan Egyptiin. Matt. 2:13.

”Ja on tapahtuva VIIMEISINÄ PÄIVINÄ, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeäni kaiken lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja nuorukaisenne näkevät näkyjä, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Apt. 2:17.

Profetian lahja unien ja näkyjen kautta on tässä Pyhän Hengen hedelmä, ja viimeisinä päivinä sen tulee ilmetä siinä määrin, että se muodostaa tunnusmerkin. Se on yksi evankeliumin seurakunnan lahjoista.

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset PROFEETOIKSI, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, pyhien täydelliseksi tekemistä varten, palvelutyön tekemistä varten, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi.” Efesolaiskirje 4:11, 12.

”Ja Jumala on seurakuntaan asettanut muutamat, ensiksi apostoleiksi, toiseksi PROFEETOIKSI jne. 1. Korinttolaiskirje 7:28.

”Älkää halveksiko profetoimista. 1. Tessalonikalaiskirje 5:20. Ks. myös Apostolien teot 13:1; 21:9; Roomalaiskirje 12:6; 1. Korinttolaiskirje 14:1, 24, 39. Profeetat eli profetoimiset ovat Kristuksen seurakunnan rakennukseksi; eikä Jumalan sanasta voida esittää mitään todistetta siitä, että niiden olisi määrä lakata ennen kuin evankelistojen, paimenten ja opettajien oli määrä lakata. Mutta vastustaja sanoo: ’Vääriä näkyjä ja unia on ollut niin paljon, etten voi luottaa mihinkään sellaiseen.’ On totta, että Saatanalla on väärennöksensä. Hänellä on aina ollut vääriä profeettoja, ja varmasti voimme odottaa niitä myös nyt, tämän hänen viimeisen eksytyksen ja voiton hetkensä aikana. Ne, jotka hylkäävät tällaiset erityiset ilmoitukset siksi, että väärennös on olemassa, voivat yhtä hyvin mennä askeleen pitemmälle ja kieltää, että Jumala olisi koskaan ilmoittanut itseään ihmiselle unen tai näyn kautta, sillä väärennös on aina ollut olemassa.”

”Unet ja näyt ovat se väline, jonka kautta Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle. Tämän välineen kautta hän puhui profeetoille; hän on asettanut profetoimisen lahjan evankeliumin seurakunnan lahjojen joukkoon ja lukenut unet ja näyt muiden ”VIIMEISTEN PÄIVIEN” merkkien joukkoon. Aamen.

”Tarkoitukseni yllä olevissa huomautuksissa on ollut poistaa vastaväitteet raamatullisella tavalla ja valmistaa lukijan mieli seuraavaa varten.” James White, Brother Miller’s Dream, 1–3.

"Näin unta, että Jumala lähetti minulle näkymättömällä kädellä taidokkaasti valmistetun lippaan, noin kymmenen tuumaa pitkän ja kuusi tuumaa kanttiinsa, tehdyn eebenpuusta ja taidokkaasti upotetuista helmistä. Lippaaseen oli kiinnitetty avain. Otin heti avaimen ja avasin lippaan, jolloin hämmästyksekseni ja ihmetyksekseni havaitsin sen olevan täynnä kaikenlaisia ja erikokoisia jalokiviä, timantteja, kallisarvoisia kiviä sekä kaikenmittaisia ja -arvoisia kulta- ja hopearahoja, jotka oli kauniisti järjestetty omille paikoilleen lippaassa; ja näin järjestettyinä ne heijastivat valoa ja kirkkautta, jota vastasi vain aurinko."

Ajattelin, ettei ollut velvollisuuteni nauttia tästä ihmeellisestä näystä yksin, vaikka sydämeni riemuitsi sen sisällön loistosta, kauneudesta ja arvosta. Sen tähden asetin sen huoneeni keskuspöydälle ja annoin tiedon, että kaikki, joilla oli halua, saattaisivat tulla katsomaan kaikkein kunniakkainta ja loistavinta näkyä, minkä ihminen tässä elämässä on koskaan nähnyt.

”Ihmisiä alkoi tulla sisään, aluksi vain harvoja, mutta heidän määränsä kasvoi vähitellen suureksi joukoksi. Kun he ensi kerran katsoivat rasiaan, he ihmettelivät ja huusivat ilosta. Mutta kun katselijoiden määrä lisääntyi, kaikki alkoivat käsitellä jalokiviä, ottamaan niitä pois rasiasta ja sirottelemaan niitä pöydälle. Minä aloin ajatella, että omistaja vaatisi rasian ja jalokivet jälleen minun kädestäni; ja jos sallisin niiden joutua hajalleen, en enää koskaan kykenisi asettamaan niitä takaisin paikoilleen rasiaan entiselleen; ja tunsin, etten koskaan voisi vastata siitä tilintekovelvollisuudesta, sillä se olisi valtava. Silloin aloin vedota ihmisiin, etteivät he koskisi niihin eivätkä ottaisi niitä pois rasiasta; mutta mitä enemmän minä pyysin, sitä enemmän he hajottivat niitä; ja nyt he näyttivät sirottelevan niitä kaikkialle huoneeseen, lattialle ja jokaiselle huonekalulle huoneessa.

”Sitten näin, että aitojen jalokivien ja rahan sekaan he olivat sirotelleet lukemattoman määrän vääriä jalokiviä ja väärennettyä rahaa. Minä närkästyin suuresti heidän alhaiseen menettelyynsä ja kiittämättömyyteensä ja nuhtelin ja moitin heitä siitä; mutta mitä enemmän minä nuhtelin, sitä enemmän he sirottelivat vääriä jalokiviä ja väärää rahaa aitojen joukkoon.

”Sitten minä vihastuin ruumiillisessa sielussani ja aloin käyttää ruumiillista voimaa työntääkseni heidät ulos huoneesta; mutta samalla kun työnsin yhden ulos, kolme muuta tuli sisään ja toi mukanaan likaa ja höylänlastuja ja hiekkaa ja kaikenlaista rojua, kunnes ne peittivät jokaisen aidon jalokiven, timantin ja kolikon, niin että ne kaikki jäivät näkyvistä pois. He repivät myös kappaleiksi lippaaani ja hajottivat sen rojun joukkoon. Minä ajattelin, ettei kukaan välittänyt murheestani eikä vihastani. Minä masennuin ja lannistuin kokonaan, istuin alas ja itkin.

”Kun näin itkin ja surin suurta menetystäni ja vastuutani, muistin Jumalan ja rukoilin hartaasti, että Hän lähettäisi minulle apua. Heti ovi avautui, ja mies astui huoneeseen, jolloin kaikki ihmiset poistuivat sieltä; ja hän, pitäen kädessään harjaa, avasi ikkunat ja alkoi harjata tomua ja roskia pois huoneesta.

”Minä pyysin häntä pidättymään, sillä roskien joukkoon oli hajallensa joutunut joitakin kallisarvoisia jalokiviä.

Hän sanoi minulle: ”Älä pelkää”, sillä hän ”huolehtisi heistä”.

"Sitten, hänen lakaistessaan tomua ja roskia, vääriä jalokiviä ja väärennettyä rahaa, kaikki nousi ja meni ulos ikkunasta kuin pilvi, ja tuuli kuljetti ne pois. Hälinässä suljin silmäni hetkeksi; kun avasin ne, kaikki roskat olivat poissa. Kallisarvoiset jalokivet, timantit sekä kulta- ja hopearahat makasivat runsain määrin hajallaan kaikkialla huoneessa.

Sitten hän pani pöydälle rasian, joka oli paljon suurempi ja kauniimpi kuin edellinen, ja kokosi jalokivet, timantit ja kolikot kourakaupalla ja heitti ne rasiaan, kunnes ainoatakaan ei ollut jäljellä, vaikka jotkut timanteista eivät olleet neulankärkeä suurempia.

”Sitten hän kehotti minua ’tulemaan ja katsomaan’.“

”Katsoin arkkuun, mutta näkemäni häikäisi silmäni. Ne loistivat kymmenen kertaa entistä kirkkaammin. Luulin, että ne oli hangattu hiekassa niiden jumalattomien ihmisten jaloilla, jotka olivat hajottaneet ne ja polkeneet ne tomuun. Ne olivat järjestettyinä arkkuun ihmeelliseen järjestykseen, jokainen omalla paikallaan, ilman mitään näkyvää vaivaa sen miehen osalta, joka oli ne sinne heittänyt. Huusin pelkästä ilosta, ja tuo huuto herätti minut.” Early Writings, 81–83.

”Arkku” edustaa Raamatun suuria totuuksia, jotka koskevat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen toista adventtia ja jotka annettiin veli Millerille julkaistaviksi maailmalle.

”Mukana ollut avain” oli hänen tapansa tulkita profeetallista Sanaa — vertaamalla raamatunkohtaa raamatunkohtaan — Raamattu oman itsensä selittäjänä. Tällä avaimella veli Miller avasi ”arkun” eli adventin suuren totuuden maailmalle.

”Ihmisiä alkoi tulla, aluksi vain muutamia, mutta määrä kasvoi väkijoukoksi.” Kun veli Miller ja hyvin harvat muut ensimmäisen kerran saarnasivat adventtioppia, sillä oli vain vähäinen vaikutus, ja vain aivan harvat heräsivät sen kautta; mutta vuosina 1840–1844, missä ikinä sitä saarnattiin, koko yhteisö heräsi.

”Kaikenlaiset ja kaikenkokoiset ’jalokivet, timantit jne.’, jotka olivat ’niin kauniisti asetetut kukin omalle paikalleen lippaassa’, kuvaavat Jumalan lapsia, [Malakia 3:17,] kaikista kirkoista ja miltei jokaisesta elämän asemasta ja tilanteesta, jotka ottivat vastaan adventtiuskon ja joiden nähtiin ottavan rohkea kanta omilla paikoillaan totuuden pyhässä asiassa. Kulkiessaan tässä järjestyksessä, kukin omaa velvollisuuttaan noudattaen ja nöyrästi Jumalan edessä vaeltaen, ’he heijastivat valoa ja kirkkautta’ maailmaan tavalla, jonka vertainen nähtiin vain apostolien päivien seurakunnassa. Sanoma, [Ilmestys 14:6, 7,] kulki ikään kuin tuulen siivillä, ja kutsu: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’, [Luukas 14:17,] levisi voimalla ja vaikutuksella.”

”Kun lentävä enkeli [Ilmestys 14:6, 7.] alkoi ensi kerran julistaa iankaikkista hyvää sanomaa: ’Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut’, monet riemuitsivat Jeesuksen tulemisen ja kaiken ennalleenasettamisen nähdessään; nämä samat myöhemmin vastustivat, pilkkasivat ja ivaamalla kohtelivat sitä totuutta, joka vähän aikaisemmin oli täyttänyt heidät ilolla. He ahdistivat ja hajottivat jalokivet. Tämä vie meidät syksyyn 1844, jolloin hajottamisen aika alkoi. Painakaa tämä mieleenne: juuri ne, jotka kerran ’riemuitsivat’, ahdistivat ja hajottivat jalokivet. Eivätkä mitkään muut ole vuoden 1844 jälkeen niin tehokkaasti hajottaneet laumaa ja johtaneet sitä harhaan kuin ne, jotka kerran saarnasivat totuutta ja iloitsivat siitä, mutta sittemmin ovat kieltäneet Jumalan työn ja profetian täyttymyksen menneessä adventtikokemuksessamme.

”Veli Millerin todistus useiden kuukausien ajan Keskiyön huudon jälkeen, vuonna 1844 seitsemäntenä kuukautena, oli se, että ovi oli suljettu ja että adventtiliike oli profetian täyttymys sekä että olimme olleet oikeassa saarnatessamme aikaa. Tämän jälkeen hän Advent Heraldin kautta kehotti veljiään pitämään lujasti kiinni, olemaan kärsivällisiä eikä napisemaan toisiaan vastaan; ja Jumala oli pian osoittava heidät oikeiksi ajan saarnaamisesta. Tällä tavoin hän vetosi jalokivien puolesta samalla, kun hän tunsi ”vastuullisuutensa” heistä ja että ”se olisi valtava.”

”Aitojen joukkoon sirotellut ’väärennetyt jalokivet ja väärä raha’ kuvaavat selvästi vääriä käännynnäisiä eli ’vieraita lapsia’ [Hoos. 5:7] sen jälkeen, kun ovi suljettiin vuonna 1844.

Toinen ”arkku, paljon suurempi ja kauniimpi kuin edellinen”, johon hajallaan olevat ”jalokivet”, ”timantit” ja ”kolikot” koottiin, kuvaa elävän nykyisen totuuden laajaa kenttää, johon hajallaan oleva lauma kootaan, nimittäin 144 000, joilla kaikilla on elävän Jumalan sinetti. Yksikään kallisarvoisista timanteista ei jää pimeyteen. Vaikka jotkut ovat ”eivät suurempia kuin nuppineulan kärki”, heitä ei sivuuteta eikä jätetä ulkopuolelle tänä päivänä, jolloin Jumala kokoaa jalokivensä. [Malakia 3:16–18.] Hän voi lähettää enkelinsä ja jouduttaa heidät pois, niin kuin hän vei Lootin pois Sodomasta. ”Lyhyen työn Herra tekee maan päällä.” ”Hän saattaa sen nopeasti päätökseen vanhurskaudessa.” Ks. Roomalaiskirje 9:28.

”‘Lika ja lastut, hiekka ja kaikenlainen roska’ kuvaavat niitä moninaisia ja lukuisia erehdyksiä, joita on tuotu toisen adventin uskovien keskuuteen syksystä 1844 lähtien. Tässä mainitsen niistä muutamia.

”1. Se kanta, jonka eräät ”paimenista” röyhkeästi omaksuivat heti sen jälkeen, kun keskiyön huuto oli annettu, nimittäin että Pyhän Hengen juhlallinen, sydämet sulattava voima, joka liittyi seitsemännen kuun liikkeeseen, oli mesmeristinen vaikutus. George Storrs oli ensimmäisten joukossa omaksumassa tämän kannan. Ks. hänen kirjoituksiaan vuoden 1844 jälkimmäisellä puoliskolla New Yorkissa silloin julkaistussa lehdessä Midnight Cry. J. V. Himes sanoi Albanyn konferenssissa keväällä 1845, että seitsemännen kuun liike synnytti mesmerismiä seitsemän jalan syvyyteen. Tämän on minulle kertonut eräs läsnä ollut henkilö, joka kuuli huomautuksen. Toiset, jotka ottivat aktiivisen osan seitsemännen kuun huutoon, ovat sittemmin julistaneet tuon liikkeen Paholaisen työksi. Kristuksen ja Pyhän Hengen työn lukeminen Paholaiselle oli Vapahtajamme päivinä pilkkaa, ja pilkkaa se on nytkin.

”2. Määrättyä aikaa koskevat monet kokeilut. Sen jälkeen kun 2300 päivää päättyivät vuonna 1844, eri henkilöt ovat melko monin kerroin määränneet aikoja niiden päättymiselle. Näin tehdessään he ovat siirtäneet ”rajamerkit” ja heittäneet pimeyttä ja epäilystä koko adventtiliikkeen ylle.

”3. Spiritualismi kaikkine kuvitelmineen ja mielettömyyksineen. Tämä Perkeleen juoni, joka on saanut aikaan hirvittävän kuoleman työn, sopivasti kuvataan ’höylänlastuilla’ ja ’kaikenlaisilla roskilla’. Monet niistä, jotka joivat spiritualismin myrkkyä, myönsivät menneen adventtikokemuksemme totuuden, ja tämän seikan vuoksi monet on saatu uskomaan, että spiritualismi oli luonnollinen hedelmä siitä uskosta, että Jumala johti suuria adventtiliikkeitä vuosina 1843 ja 1844. Pietari, puhuessaan niistä, jotka ’tuovat salaa sisään kadottavia harhaoppeja, jopa kieltäen Herran, joka on heidät ostanut’, sanoo: ’JOIDEN TÄHDEN TOTUUDEN TIETÄ PILKATAAN.’”

”4. S. S. Snow, joka väittää olevansa ‘profeetta Elia’” Tämä mies on kummallisella ja hurjalla elämänkulullaan myös näytellyt osansa tässä kuoleman työssä, ja hänen menettelynsä on ollut omiaan saattamaan odottavien pyhien todellisen aseman huonoon huutoon monien rehellisten sielujen mielissä.

”Tähän erehdysten luetteloon voisin lisätä vielä monia muitakin, kuten Ilmestyskirjan 20:4, 7:n menneisyydessä olevat ”tuhat vuotta”, Ilmestyskirjan 7:4:n; 14:1:n 144 000, ne, jotka Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ”nousivat ylös ja tulivat ulos haudoista”, opin työnteon tarpeettomuudesta, opin imeväisten hävityksestä, jne. jne.

”Näitä erehdyksiä levitettiin niin uutterasti ja painostettiin odottavan lauman keskuudessa siinä määrin, että siihen aikaan, jolloin veli Miller näki unen, todelliset jalokivet olivat ’poissa näkyvistä’, ja profeetan sanat soveltuivat siihen—’Ja oikeus on käännetty pois taaksepäin, ja vanhurskaus seisoo kaukana’, jne. jne. Ks. Jesaja 59:14. Siihen aikaan maassa ei ollut ainoatakaan adventtilehteä, joka olisi puolustanut nykyisen totuuden asiaa. The Day-Dawn oli viimeinen, joka puolusti pienen lauman oikeaa asemaa; mutta se lakkasi olemasta useita kuukausia ennen kuin Herra antoi veli Millerille tämän unen; ja viimeisessä kuolinkamppailussaan se osoitti väsyneille huokaaville pyhille vuoteen 1877, joka oli silloin kolmenkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa, heidän lopullisen vapautuksensa aikana. Voi! voi! Ei ihme, että veli Miller unessaan ’istui alas ja itki’ tämän murheellisen asiantilan tähden.”

Veli Miller sulki silmänsä kuolemassa 22. joulukuuta 1849, mikä täytti hänen unessaan seuraavat sanat: ”Tohinan keskellä suljin silmäni hetkeksi.” Tämä ihmeellinen täyttymys on niin ilmeinen, ettei kenenkään ole mahdollista olla sitä näkemättä.

”Lipas edustaa adventtitotuutta, jonka veli Miller julkaisi maailmalle, niin kuin se on hahmoteltu kymmenen neitsyen vertauksessa. [Matthew 25:1–11.] Ensiksi aika, 1843; toiseksi viivytyksen aika; kolmanneksi keskiyön huuto, seitsemännessä kuussa, 1844, ja neljänneksi suljettu ovi. Kukaan, joka on lukenut toista adventtia käsitteleviä kirjoituksia vuoden 1843 jälkeen, ei kiellä sitä, että veli Miller on puolustanut näitä neljää tärkeää kohtaa adventtihistoriassa. Tämä sopusointuinen totuuden järjestelmä eli ”lipas” on revitty kappaleiksi ja hajotettu roskien sekaan niiden toimesta, jotka ovat hylänneet oman kokemuksensa ja kieltäneet juuri ne totuudet, joita he yhdessä veli Millerin kanssa niin pelottomasti saarnasivat maailmalle.

”Seurakunta on silloin oleva puhdas ja ’virheetön Jumalan valtaistuimen edessä’; tunnustettuaan kaikki erehdyksensä, vikansa ja syntinsä, ja kun ne on pesty pois Kristuksen verellä ja pyyhitty pois, he ovat oleva ilman ’tahraa tai ryppyä tai mitään senkaltaista’. Silloin he loistavat ’kymmenen kertaa entisessä kirkkaudessaan.’” JAMES WHITE, Oswego, toukokuu 1850.