“We should know for ourselves what constitutes Christianity, what is truth, what is the faith that we have received, what are the Bible rules—the rules given us from the highest authority.” The 1888 Materials, 403.
”Meidän tulisi itse tietää, mistä kristinusko koostuu, mitä totuus on, mikä on se usko, jonka olemme vastaanottaneet, mitkä ovat Raamatun säännöt — ne säännöt, jotka on annettu meille korkeimmalta auktoriteetilta.” The 1888 Materials, 403.
For several years Future for America has identified that the seven churches of Revelation not only represent the history of modern Israel from the time of the apostles until the end of the world, but that the seven churches also represent ancient Israel from the time of Moses until the stoning of Stephen. The pioneers of Adventism did not teach this truth, but they understood and employed the principles that establish this truth. Jesus identifies the end from the beginning and ancient Israel represents modern Israel. Therefore, any truth that is part of the prophetic characteristics of modern Israel also existed in ancient Israel.
Useiden vuosien ajan Future for America on osoittanut, että Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa eivät ainoastaan edusta nykyisen Israelin historiaa apostolien ajasta maailman loppuun saakka, vaan että nämä seitsemän seurakuntaa edustavat myös muinaista Israelia Mooseksen ajasta Stefanoksen kivittämiseen asti. Adventismin pioneerit eivät opettaneet tätä totuutta, mutta he ymmärsivät ja käyttivät niitä periaatteita, jotka vahvistavat tämän totuuden. Jeesus ilmoittaa lopun alusta asti, ja muinainen Israel edustaa nykyistä Israelia. Sen tähden mikä tahansa totuus, joka kuuluu nykyisen Israelin profeetallisiin ominaispiirteisiin, oli olemassa myös muinaisessa Israelissa.
Before Millerite history the traditional Christian view of the seven churches was that they represented the actual churches in Asia minor during the time of John. The traditional view also understood that the counsel to the individual churches may also be understood to represent specific counsel to various churches throughout Christian history, and also that the very same counsel and warnings is for individual Christians. They also understood that the seven churches represent seven periods of church history from the time of the disciples until the end of the world. These perspectives pre-dated the Millerite history. Those four recognitions of the seven churches that make up the traditional view that pre-dated William Miller were and are based upon the “historicist” interpretation of the Bible. It is that methodology that God’s angels led William Miller to adopt.
Ennen milleriläisen historian aikaa perinteinen kristillinen näkemys seitsemästä seurakunnasta oli, että ne edustivat Vähä-Aasian todellisia seurakuntia Johanneksen aikana. Perinteisen näkemyksen mukaan myös yksittäisille seurakunnille annettu neuvo voidaan ymmärtää edustavan erityistä neuvoa eri seurakunnille kautta kristillisen historian, ja samoin että tuo aivan sama neuvo ja varoitukset ovat yksittäisiä kristittyjä varten. He ymmärsivät myös, että seitsemän seurakuntaa edustavat seitsemää kirkkohistorian ajanjaksoa opetuslasten ajoista maailman loppuun asti. Nämä näkökulmat olivat olemassa ennen milleriläistä historiaa. Nämä neljä seitsemää seurakuntaa koskevaa tunnistusta, jotka muodostavat William Milleriä edeltäneen perinteisen näkemyksen, perustuivat ja perustuvat Raamatun ”historistiseen” tulkintaan. Juuri tämän metodologian omaksumaan Jumalan enkelit johdattivat William Millerin.
“The seven churches of Asia is a history of the church of Christ in her seven forms, in all her windings and turnings, in all her prosperity and adversity, from the days of the apostles down to the end of the world. The seven seals are a history of the transactions of the powers and kings of the earth over the church, and God’s protection of his people during the same time. The seven trumpets are a history of seven peculiar and heavy judgments sent upon the earth, or Roman kingdom. And the seven vials are the seven last plagues sent upon Papal Rome. Mixed with these are many other events, woven in like tributary streams, and filling up the grand river of prophecy, until the whole ends us in the ocean of eternity.
”Aasian seitsemän seurakuntaa on Kristuksen seurakunnan historia hänen seitsemässä muodossaan, kaikissa sen mutkissa ja käänteissä, kaikessa sen menestyksessä ja vastoinkäymisessä, apostolien päivistä aina maailman loppuun saakka. Seitsemän sinettiä ovat kertomus maan valtojen ja kuninkaiden toimista seurakuntaa kohtaan sekä Jumalan suojeluksesta kansaansa kohtaan saman ajanjakson aikana. Seitsemän pasuunaa ovat kertomus seitsemästä erityisestä ja raskaasta tuomiosta, jotka on lähetetty maan päälle eli Rooman valtakuntaa vastaan. Ja seitsemän maljaa ovat ne seitsemän viimeistä vitsausta, jotka on lähetetty paavillisen Rooman päälle. Näihin sekoittuu monia muitakin tapahtumia, jotka on kudottu mukaan kuin sivuvirrat ja jotka täyttävät profetian suuren virran, kunnes kaikki päättyy meissä iankaikkisuuden valtamereen.”
“This, to me, is the plan of John’s prophecy in the book of Revelation. And the man who wishes to understand this book, must have a thorough knowledge of other parts of the word of God. The figures and metaphors used in this prophecy, are not all explained in the same, but must be found in other prophets, and explained in other passages of Scripture. Therefore it is evident that God has designed the study of the whole, even to obtain a clear knowledge of any part.” William Miller, Miller’s Lectures, volume 2, lecture 12, 178.
”Tämä on minulle Johanneksen profetian suunnitelma Ilmestyskirjassa. Ja miehellä, joka tahtoo ymmärtää tämän kirjan, täytyy olla perusteellinen tuntemus Jumalan sanan muista osista. Tässä profetiassa käytettyjä kuvakieliä ja vertauskuvia ei kaikkia selitetä siinä itsessään, vaan ne on löydettävä muista profeetoista ja selitettävä muissa Raamatun kohdissa. Sen tähden on ilmeistä, että Jumala on tarkoittanut koko sanan tutkimista, jopa minkä tahansa osan selvän tuntemisen saavuttamiseksi.” William Miller, Miller’s Lectures, volume 2, lecture 12, 178.
Sister White agrees with and upholds the “historicist” view held by Miller, but she added a deeper insight to the book of Revelation than Miller saw, for Miller had not recognized the sanctuary as it truly is. He understood the sanctuary to be the earth. Sister White recognized that when Jesus presented the predictions represented in the book of Revelation, that Christ was doing so in conjunction with His work as the heavenly High Priest.
Sisar White yhtyy Millerin omaksumaan ”historiallis-profetialliseen” näkemykseen ja pitää sitä voimassa, mutta hän toi Ilmestyskirjaan syvemmän näkemyksen kuin Miller näki, sillä Miller ei ollut tunnistanut pyhäkköä sellaisena kuin se todella on. Hän käsitti pyhäkön olevan maa. Sisar White ymmärsi, että kun Jeesus esitti Ilmestyskirjassa kuvatut ennustukset, Kristus teki sen yhteydessä työhönsä taivaallisena Ylimmäisenä Pappina.
When John turns and sees Christ, He is walking among the candlesticks in priestly garments, and the candlesticks are located in the holy place, and therefore in the history after His ascension, but before He moved into the Most Holy Place in 1844. Miller could not have understood the significance of this reality. Neither would have Tyndale, Luther or John Wycliffe or any of the early reformers. Truth is progressive, shining brighter and still brighter unto the perfect day.
Kun Johannes kääntyy ja näkee Kristuksen, Hän vaeltaa lampunjalkojen keskellä papillisiin vaatteisiin puettuna, ja lampunjalat sijaitsevat pyhässä, siis historiassa Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen mutta ennen kuin Hän siirtyi kaikkeinpyhimpään vuonna 1844. Miller ei olisi voinut ymmärtää tämän todellisuuden merkitystä. Eivät myöskään Tyndale, Luther tai John Wycliffe tahi kukaan varhaisista uskonpuhdistajista. Totuus on etenevää, loistaen yhä kirkkaammin ja kirkkaammin kohti täydellistä päivää.
“The great principle so nobly advocated by Robinson and Roger Williams, that truth is progressive, that Christians should stand ready to accept all the light which may shine from God’s holy word, was lost sight of by their descendants. The Protestant churches of America,—and those of Europe as well,—so highly favored in receiving the blessings of the Reformation, failed to press forward in the path of reform. Though a few faithful men arose, from time to time, to proclaim new truth and expose long-cherished error, the majority, like the Jews in Christ’s day or the papists in the time of Luther, were content to believe as their fathers had believed and to live as they had lived. Therefore religion again degenerated into formalism; and errors and superstitions which would have been cast aside had the church continued to walk in the light of God’s word, were retained and cherished. Thus the spirit inspired by the Reformation gradually died out, until there was almost as great need of reform in the Protestant churches as in the Roman Church in the time of Luther. There was the same worldliness and spiritual stupor, a similar reverence for the opinions of men, and substitution of human theories for the teachings of God’s word.” The Great Controversy, 297.
”Se suuri periaate, jota Robinson ja Roger Williams niin jalosti puolustivat — että totuus on edistyvää ja että kristittyjen tulee olla valmiit vastaanottamaan kaikki se valo, joka voi loistaa Jumalan pyhästä sanasta — unohtui heidän jälkeläisiltään. Amerikan protestanttiset kirkot — samoin myös Euroopan — jotka olivat saaneet osakseen niin suuren suosion vastaanottaessaan uskonpuhdistuksen siunaukset, eivät edenneet uskonpuhdistuksen tiellä. Vaikka aika ajoin nousi muutamia uskollisia miehiä julistamaan uutta totuutta ja paljastamaan kauan vaalittua erehdystä, enemmistö, kuten juutalaiset Kristuksen päivinä tai paavilaiset Lutherin aikana, tyytyi uskomaan niin kuin heidän isänsä olivat uskoneet ja elämään niin kuin he olivat eläneet. Sen tähden uskonto rappeutui jälleen muodollisuudeksi, ja erehdyksiä ja taikauskoa, jotka olisi hylätty, jos kirkko olisi edelleen vaeltanut Jumalan sanan valossa, säilytettiin ja vaalittiin. Näin uskonpuhdistuksen synnyttämä henki vähitellen kuoli pois, kunnes protestanttisissa kirkoissa oli miltei yhtä suuri uskonpuhdistuksen tarve kuin Rooman kirkossa Lutherin aikana. Vallalla oli sama maailmallisuus ja hengellinen horros, samanlainen kunnioitus ihmisten mielipiteitä kohtaan sekä inhimillisten teorioiden asettaminen Jumalan sanan opetusten sijaan.” Suuri taistelu, s. 297.
If the fact that truth develops progressively throughout history is not recognized, then the significance of any new light in this final generation may very well be impossible to recognize. Once a person ceases to understand the progressive nature of “truth,” they automatically begin to rely upon traditions, customs and fallen human guidance.
Ellei tunnusteta sitä tosiasiaa, että totuus kehittyy asteittain kautta historian, tämän viimeisen sukupolven minkään uuden valon merkitystä voi hyvinkin olla mahdotonta havaita. Heti kun ihminen lakkaa ymmärtämästä “totuuden” asteittaista luonnetta, hän alkaa automaattisesti turvautua perinnäissääntöihin, tapoihin ja langenneen ihmisen ohjaukseen.
The methodology that Miller employed is a waymark that runs through the entire prophetic line which presents a testimony of the development of biblical truth that began with the apostles. Yet in the waymark represented by Miller, we find a beginning that demands a counterpart at the end. Most never understand these realities, but not so with Satan.
Menetelmä, jota Miller käytti, on tienviitta, joka kulkee kautta koko profeetallisen linjan ja esittää todistuksen siitä raamatullisen totuuden kehityksestä, joka alkoi apostoleista. Kuitenkin Millerin edustamassa tienviitassa havaitsemme alun, joka vaatii vastineensa lopussa. Useimmat eivät milloinkaan ymmärrä näitä todellisuuksia, mutta ei niin Saatana.
Satan has resisted the truth and its development from his rebellion in heaven onward. When it reached the point in history that the reformers began to distinctly understand how to study the Bible, Satan did as he always does and he introduced counterfeits. The historical evidence of his work of counterfeiting the truth identifies that Jesuits such as Ribera and Louis de Alcazar focused their counterfeit methodology specifically against the book of Revelation. The corrupted methodology that is called “preterism” began in the second and third centuries with two primary representatives of that false methodology. One was Eusebius of Caesarea (260–339), and Victorinus of Pettau (died circa 304). Both of these early historical figures promoted the methodology suggesting the book of Revelation was fulfilled during the time of the Roman Empire by such historical figures as the infamous emperor Nero.
Saatana on vastustanut totuutta ja sen kehitystä siitä lähtien, kun hän kapinoi taivaassa. Kun historiassa tultiin siihen vaiheeseen, että uskonpuhdistajat alkoivat selvästi ymmärtää, kuinka Raamattua tuli tutkia, Saatana teki niin kuin hän aina tekee ja toi esiin väärennöksiä. Hänen totuuden väärentämistyötään koskeva historiallinen todistusaineisto osoittaa, että jesuiitat, kuten Ribera ja Louis de Alcazar, kohdistivat väärentävän menetelmänsä erityisesti Ilmestyskirjaa vastaan. Turmeltunut menetelmä, jota kutsutaan ”preterismiksi”, sai alkunsa toisella ja kolmannella vuosisadalla, ja tällä väärällä menetelmällä oli kaksi pääasiallista edustajaa. Toinen oli Eusebios Kesarealainen (260–339) ja Victorinus Pettau’lainen (kuoli noin 304). Molemmat näistä varhaisista historiallisista henkilöistä edistivät menetelmää, jonka mukaan Ilmestyskirja oli täyttynyt Rooman valtakunnan aikana sellaisten historiallisten henkilöiden kohdalla kuin pahamaineinen keisari Nero.
In the nineteenth century John Darby (1800–1882) from the United Kingdom introduced another satanic methodology which was also inserted to the foot notes of the Trojan horse Bible called the Scofield Reference Bible which we have previously identified. “Dispensationalism” is a theological framework that divides history and God’s interaction with humanity into distinct periods, or ‘dispensations,’ in which God administers His plan in different ways. I note this at this point for this is one of the falsehoods that was introduced to the movement of Future for America by voices from the same area Darby had propagated his satanic ideas. Darby’s ideas that attacked Future for America were accompanied by the philosophy of the so-called modern-day “woke” movement which promotes the same anarchy represented by the French Revolution and the same licentiousness represented by Sodom and Gomorrah.
Yhdistyneestä kuningaskunnasta kotoisin ollut John Darby (1800–1882) toi 1800-luvulla esiin toisen saatanallisen metodologian, joka myös liitettiin aiemmin tunnistamamme Troijan hevonen -Raamatun, niin sanotun Scofield Reference Biblen, alaviitteisiin. ”Dispensationalismi” on teologinen viitekehys, joka jakaa historian ja Jumalan vuorovaikutuksen ihmiskunnan kanssa erillisiin ajanjaksoihin eli ”taloudenhoitokausiin”, joissa Jumala toteuttaa suunnitelmaansa eri tavoin. Panen tämän tässä merkille, sillä tämä on yksi niistä valheista, jotka tuotiin Future for America -liikkeeseen niiden äänien kautta samalta alueelta, jossa Darby oli levittänyt saatanallisia ajatuksiaan. Darbyn ajatuksiin, joilla hyökättiin Future for Americaa vastaan, liittyi niin sanotun nykyajan ”woke”-liikkeen filosofia, joka edistää samaa anarkiaa, jota Ranskan vallankumous edusti, ja samaa irstautta, jota Sodoma ja Gomorra edustivat.
Today the theologians of modern Adventism employ a system of dissecting the truths of the Bible based upon a two-fold system of biblical interpretation they employ to undermine and deny both the Bible and the Spirit of Prophecy. They identify men as either experts in biblical languages or as experts in biblical history. Thus, the theologians of Adventism today control the minds of Laodicean Adventism either by interpreting God’s Word based upon a fallen man’s understanding of history or fallen man’s understanding of language. These modern manifestations of error which have been often used to attack the message you are now reading will be addressed further in these articles when we consider the symbolism of the French Revolution. Satan is alive, and he knows his time is short. The last rule of Miller’s rules, number fourteen concludes with the following paragraph.
Nykyään modernin adventismin teologit käyttävät Raamatun totuuksien erittelemiseen järjestelmää, joka perustuu kaksiosaiseen raamatuntulkinnan järjestelmään ja jota he käyttävät horjuttaakseen ja kieltääkseen sekä Raamatun että Profetian Hengen. He luokittelevat miehet joko raamatullisten kielten asiantuntijoiksi tai raamatullisen historian asiantuntijoiksi. Näin adventismin teologit nykyään hallitsevat laodikealaisen adventismin mieliä joko tulkitsemalla Jumalan Sanaa langenneen ihmisen historiakäsityksen tai langenneen ihmisen kielikäsityksen pohjalta. Näitä virheen nykyaikaisia ilmenemismuotoja, joita on usein käytetty hyökkäämään sitä sanomaa vastaan, jota nyt luet, käsitellään näissä artikkeleissa tarkemmin, kun tarkastelemme Ranskan vallankumouksen symboliikkaa. Saatana elää, ja hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt. Millerin sääntöjen viimeinen sääntö, numero neljätoista, päättyy seuraavaan kappaleeseen.
“The divinity taught in our schools is always founded on some sectarian creed. It may do to take a blank mind and impress it with this kind, but it will always end in bigotry. A free mind will never be satisfied with the views of others. Were I a teacher of youth in divinity, I would first learn their capacity and mind. If these were good, I would make them study the Bible for themselves, and send them out free to do the world good. But if they had no mind, I would stamp them with another’s mind, write bigot on their forehead, and send them out as slaves!” William Miller, Miller’s Works, volume 1, 24.
”Kouluissamme opetettava jumaluusoppi perustuu aina johonkin lahkokunnan uskontunnustukseen. Se saattaa kelvata tyhjän mielen ottamiseen ja sen painamiseen tällaisella leimalla, mutta se päättyy aina kiihkomielisyyteen. Vapaa mieli ei koskaan tyydy toisten näkemyksiin. Jos minä olisin nuorison opettaja jumaluusopissa, tutkisin ensin heidän kykynsä ja mielensä. Jos nämä olisivat hyvät, panisin heidät tutkimaan Raamattua itseään varten ja lähettäisin heidät vapaina tekemään maailmalle hyvää. Mutta jos heillä ei olisi omaa mieltä, painaisin heihin toisen mielen leiman, kirjoittaisin heidän otsaansa kiihkoilija ja lähettäisin heidät orjina!” William Miller, Miller’s Works, volume 1, 24.
In the period just after John the Revelator lived, and in the days of the Reformation, Satan was actively producing false prophetic methodology to confuse and destroy true biblical analysis. What is sometimes missed in these historical facts is that all those satanic methodologies were aimed directly at no other book than the book of Revelation. That was the subject of each of these promoters of satanic confusion. The book of Revelation has always been Satan’s target. Satan knows it is the book of Revelation that he must war against. When we recognize this fact, we can then recognize another unseen reality, that is obscured by another significant truth.
Ajanjaksona heti sen jälkeen, kun Johannes Ilmestyksensaaja eli, sekä uskonpuhdistuksen päivinä, Saatana tuotti aktiivisesti vääriä profeetallisia menetelmiä hämmentääkseen ja tuhotaakseen oikean raamatullisen analyysin. Se, mikä näissä historiallisissa tosiasioissa joskus jää huomaamatta, on se, että kaikki nuo saatanalliset menetelmät kohdistuivat suoraan ei mihinkään muuhun kirjaan kuin Ilmestyskirjaan. Se oli kunkin näistä saatanallisen hämmennyksen edistäjistä käsittelemä aihe. Ilmestyskirja on aina ollut Saatanan kohde. Saatana tietää, että juuri Ilmestyskirjaa vastaan hänen täytyy käydä sotaa. Kun tunnistamme tämän tosiasian, voimme silloin tunnistaa myös toisen näkymättömän todellisuuden, jonka toinen merkittävä totuus peittää näkyvistä.
The false methodology of the Jesuits was intended to prevent a clear understanding that the pope of the Roman church is the antichrist of Bible prophecy. Every single Protestant reformer came to recognize and identify this truth. Therefore, when the accurate history of men such as Ribera and Louis de Alcazar have been publicly presented in the past through word and publication the history men such as Ribera and Louis de Alcazar was used for the purpose of demonstrating the satanic efforts to prevent a correct understanding of the “man of sin.” The written or spoken testimonies exposing the purpose of the introduction of these satanic methodologies are correct as far as they go, but Satan was attempting to cover up more than simply the biblical proofs that identify the antichrist as the pope of Rome.
Jesuiittojen väärän metodologian tarkoituksena oli estää selkeä ymmärrys siitä, että Rooman kirkon paavi on Raamatun profetian antikristus. Jokainen yksittäinen protestanttinen uskonpuhdistaja tuli tunnistamaan ja nimeämään tämän totuuden. Sen tähden, kun menneisyydessä on julkisesti sanan ja julkaisujen välityksellä esitetty tarkka historia sellaisista miehistä kuin Ribera ja Louis de Alcazar, näiden miesten historiaa on käytetty osoittamaan ne saatanalliset pyrkimykset, joiden tarkoituksena oli estää oikea ymmärrys ”synnin ihmisestä”. Ne kirjoitetut tai suulliset todistukset, jotka paljastavat näiden saatanallisten metodologioiden käyttöönoton tarkoituksen, ovat oikeita siihen asti kuin ne ulottuvat, mutta Saatana pyrki peittämään enemmän kuin vain ne raamatulliset todisteet, jotka osoittavat antikristuksen olevan Rooman paavi.
There are truths in the book of Revelation that have been covered up with the confusion produced by these false systems of biblical interpretation that are outside the subject of the man whose number is six, six, six. One of those truths is most definitely the truth represented when the seven churches are understood in their fullest development. There are truths located within the seven churches that speak directly to the history that got under way on September 11, 2001 and ends in the Sunday law crisis. Satan has been seeking to keep this light buried, and he invented the satanic methodologies to obscure several gems of truth located in the book of Revelation, not only the identification of the pope of Rome as the antichrist.
Ilmestyskirjassa on totuuksia, jotka ovat peittyneet niiden väärien raamatuntulkintajärjestelmien synnyttämän sekavuuden alle, jotka jäävät sen aiheen ulkopuolelle, joka koskee miestä, jonka luku on kuusi, kuusi, kuusi. Yksi näistä totuuksista on aivan varmasti se totuus, jota edustaa se, että seitsemän seurakuntaa ymmärretään niiden täydellisimmässä kehityksessä. Seitsemän seurakunnan sisällä on totuuksia, jotka puhuvat suoraan siitä historiasta, joka alkoi 11. syyskuuta 2001 ja päättyy sunnuntailakikriisiin. Saatana on pyrkinyt pitämään tämän valon kätkettynä, ja hän keksi saatanalliset menetelmät hämärtääkseen useita Ilmestyskirjassa olevia totuuden jalokiviä, eikä ainoastaan Rooman paavin tunnistamista antikristukseksi.
Before “the man of sin” was revealed in 538, men such as Eusebius and Victorinus attacked the book of Revelation in an attempt to obscure the rise of the papal power. Later in history Christ fulfilled His promise to Thyatira and brought forth the morning star of the reformation (Wycliffe), and Satan thereafter brought forth two prominent historical figures to champion and carry on his satanic work. The long-drawn-out war over the development of truth that reaches its climax when the secret of the book of Revelation is unsealed, (just before the close of probation) includes light from the seven churches that Miller never recognized, nor did Sister White, but it can be easily shown that both Miller and the Spirit of Prophecy uphold the new light, for new light never contradicts old light.
Ennen kuin ”synnin ihminen” paljastui vuonna 538, sellaiset miehet kuin Eusebios ja Victorinus hyökkäsivät Ilmestyskirjaa vastaan pyrkien hämärtämään paavillisen vallan nousun. Myöhemmin historiassa Kristus täytti Thyatiralle antamansa lupauksen ja toi esiin uskonpuhdistuksen aamutähden (Wycliffe), ja Saatana toi sen jälkeen esiin kaksi huomattavaa historiallista henkilöä puolustamaan ja jatkamaan hänen saatanallista työtään. Pitkäksi venynyt sota totuuden kehityksestä, joka saavuttaa huippukohtansa silloin, kun Ilmestyskirjan kirjan salaisuus avataan, (juuri ennen armonajan päättymistä) sisältää valoa seitsemästä seurakunnasta, jota Miller ei koskaan tunnistanut, eikä myöskään sisar White, mutta voidaan helposti osoittaa, että sekä Miller että Profetian Henki tukevat uutta valoa, sillä uusi valo ei koskaan ole ristiriidassa vanhan valon kanssa.
“It is a fact that we have the truth, and we must hold with tenacity to the positions that cannot be shaken; but we must not look with suspicion upon any new light which God may send, and say, Really, we cannot see that we need any more light than the old truth which we have hitherto received, and in which we are settled. While we hold to this position, the testimony of the True Witness applies to our cases its rebuke, ‘And knowest not that thou art wretched, and miserable, and poor, and blind, and naked.’ Those who feel rich and increased with goods and in need of nothing, are in a condition of blindness as to their true condition before God, and they know it not.” Review and Herald, August 7, 1894.
”On tosiasia, että meillä on totuus, ja meidän on pidettävä järkähtämättömästi kiinni niistä kannoista, joita ei voida horjuttaa; mutta meidän ei tule katsoa epäluuloisesti mitään uutta valoa, jonka Jumala saattaa lähettää, ja sanoa: Emme todellakaan näe, että tarvitsisimme enempää valoa kuin sen vanhan totuuden, jonka olemme tähän asti vastaanottaneet ja jossa olemme vakiintuneet. Niin kauan kuin pidämme kiinni tästä asenteesta, Todellisen Todistajan todistus kohdistaa tapaukseemme nuhteensa: ’Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.’ Ne, jotka tuntevat olevansa rikkaita ja rikastuneita eivätkä mitään tarvitse, ovat sokeuden tilassa suhteessa todelliseen tilaansa Jumalan edessä, eivätkä he sitä tiedä.” Review and Herald, 7. elokuuta 1894.
The primary test for new light is whether it contradicts established truth, and whether it upholds the foundational truths.
Ensisijainen koetinkivi uudelle valolle on se, onko se ristiriidassa vakiintuneen totuuden kanssa ja pitääkö se yllä perustavanlaatuisia totuuksia.
“When the power of God testifies as to what is truth, that truth is to stand forever as the truth. No after suppositions, contrary to the light God has given are to be entertained. Men will arise with interpretations of Scripture which are to them truth, but which are not truth. The truth for this time, God has given us as a foundation for our faith. He Himself has taught us what is truth. One will arise, and still another, with new light which contradicts the light that God has given under the demonstration of His Holy Spirit.” Selected Messages, book 1, 162.
“Kun Jumalan voima todistaa siitä, mikä on totuus, sen totuuden on pysyttävä iankaikkisesti totuutena. Mitään myöhempiä otaksumia, jotka ovat vastoin sitä valoa, jonka Jumala on antanut, ei tule hyväksyä. Ihmisiä nousee esiin raamatuntulkintoineen, jotka ovat heille totuutta mutta eivät ole totuutta. Tämän ajan totuuden Jumala on antanut meille uskomme perustukseksi. Hän itse on opettanut meille, mikä on totuus. Yksi nousee ja sitten toinen uuden valon kanssa, joka on ristiriidassa sen valon kanssa, jonka Jumala on antanut Pyhän Henkensä todistusvoiman alaisuudessa.” Selected Messages, kirja 1, 162.
Satan has had the book of Revelation as his target of attack from the time John recorded the messages contained therein. Jesus said:
Saatana on pitänyt Ilmestyskirjaa hyökkäystensä kohteena siitä ajasta lähtien, kun Johannes kirjoitti muistiin siihen sisältyvät sanomat. Jeesus sanoi:
But blessed are your eyes, for they see: and your ears, for they hear. For verily I say unto you, That many prophets and righteous men have desired to see those things which ye see, and have not seen them; and to hear those things which ye hear, and have not heard them. Matthew 13:16, 17.
Mutta autuaat ovat teidän silmänne, sillä ne näkevät, ja teidän korvanne, sillä ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat miehet ovat halunneet nähdä sen, minkä te näette, eivätkä ole sitä nähneet, ja kuulla sen, minkä te kuulette, eivätkä ole sitä kuulleet. Matteus 13:16, 17.
The blessing attached to seeing and hearing is the blessing of understanding the message of the Revelation of Jesus Christ. When John represented those in the “last days” who see and hear the message he fell down to worship the angel Gabriel, who immediately informed John not to do it.
Näkemiseen ja kuulemiseen liitetty siunaus on Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sanoman ymmärtämisen siunaus. Kun Johannes edusti niitä, jotka ”viimeisinä päivinä” näkevät ja kuulevat sanoman, hän lankesi maahan palvomaan enkeli Gabrielia, joka heti ilmoitti Johannekselle, ettei hänen tullut tehdä niin.
And I John saw these things, and heard them. And when I had heard and seen, I fell down to worship before the feet of the angel which showed me these things. Then saith he unto me, See thou do it not: for I am thy fellowservant, and of thy brethren the prophets, and of them which keep the sayings of this book: worship God. Revelation 22:8, 9.
Ja minä, Johannes, näin tämän ja kuulin tämän. Ja kun olin kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartaakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka minulle tämän näytti. Mutta hän sanoi minulle: Varo, ettet sitä tee; sillä minä olen sinun kanssapalvelijasi ja sinun veljiesi, profeettain, sekä niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin: kumarra Jumalaa. Ilmestys 22:8, 9.
Gabriel and John are both created beings, who are only to worship the Creator. Many prophets and righteous men, including angels have desired to “see” and “hear” the message of the Midnight Cry when it is repeated at the end of the world.
Gabriel ja Johannes ovat molemmat luotuja olentoja, joiden tulee palvoa yksin Luojaa. Monet profeetat ja vanhurskaat miehet, enkelit mukaan luettuina, ovat halunneet ”nähdä” ja ”kuulla” Keskiyön huudon sanoman, kun se toistetaan maailman lopussa.
“Christ said, ‘Blessed are your eyes, for they see; and your ears, for they hear. For verily I say unto you, That many prophets and righteous men have desired to see those things which ye see, and have not seen them; and to hear those things which ye hear, and have not heard them’ [Matthew 13:16, 17]. Blessed are the eyes which saw the things that were seen in 1843 and 1844.
Kristus sanoi: ”Autuaat ovat teidän silmänne, sillä ne näkevät; ja teidän korvanne, sillä ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat miehet ovat halunneet nähdä sitä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sitä, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet” [Matthew 13:16, 17]. Autuaat ovat ne silmät, jotka näkivät sen, mikä nähtiin vuosina 1843 ja 1844.
“The message was given. And there should be no delay in repeating the message, for the signs of the times are fulfilling; the closing work must be done. A great work will be done in a short time. A message will soon be given by God’s appointment that will swell into a loud cry. Then Daniel will stand in his lot, to give his testimony.” Manuscript Releases, volume 21, 437.
”Sanoma annettiin. Eikä sanoman toistamisessa pitäisi olla mitään viivytystä, sillä aikojen merkit täyttyvät; päättävä työ on tehtävä. Suuri työ tehdään lyhyessä ajassa. Pian Jumalan määräyksestä annetaan sanoma, joka paisuu suureksi huudoksi. Silloin Daniel on seisova arvossaan antaakseen todistuksensa.” Manuscript Releases, osa 21, 437.
What righteous men (John) and their fellow servants (angels) desired to see was the final fulfillment of the Midnight Cry at the end of Adventism when the earth would be lightened by God’s glory. That final manifestation of power in the latter rain is brought about by the unsealing of the Revelation of Jesus Christ.
Se, minkä vanhurskaat miehet (Johannes) ja heidän kanssapalvelijansa (enkelit) halusivat nähdä, oli Keskiyön huudon lopullinen täyttymys adventismin lopussa, jolloin maa tulisi valaistuksi Jumalan kirkkaudesta. Tämä myöhäissateen lopullinen voiman ilmentymä saa aikaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sinettien avaamisen kautta.
Of which salvation the prophets have inquired and searched diligently, who prophesied of the grace that should come unto you: Searching what, or what manner of time the Spirit of Christ which was in them did signify, when it testified beforehand the sufferings of Christ, and the glory that should follow. Unto whom it was revealed, that not unto themselves, but unto us they did minister the things, which are now reported unto you by them that have preached the gospel unto you with the Holy Ghost sent down from heaven; which things the angels desire to look into. Wherefore gird up the loins of your mind, be sober, and hope to the end for the grace that is to be brought unto you at the revelation of Jesus Christ. 1 Peter 1:10–13.
Sitä pelastusta ovat profeetat tutkineet ja tarkoin tiedustelleet, ne, jotka ennustivat teille tulevasta armosta. He ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, kun se edeltäpäin todisti Kristuksen kärsimyksistä ja niiden jälkeen seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmoitettiin, etteivät he palvelleet itseään, vaan meitä niissä asioissa, jotka nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka ovat teille evankeliumia saarnanneet taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä; ja niihin enkelitkin halajavat katsahtaa. Vyöttäkää siis mielenne kupeet, olkaa raittiit ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tuodaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1 Piet. 1:10–13.
The prophets, righteous men and angels have desired to live in the time when the “grace” or the power of God, is poured out during the final fulfillment of the Midnight Cry. That “grace,” which is God’s creative power is brought to men when the Revelation of Jesus Christ is unsealed. Satan knows that the avenue to convey the creative power of God unto His people is accomplished by the message that is unsealed in the book of Revelation, and it has therefore been his supreme effort to confuse, suppress and cover up the light contained in the book of Revelation. That light is not simply the identification of the man of sin, for that truth has been fully documented by all the Protestant reformers centuries ago.
Profeetat, vanhurskaat miehet ja enkelit ovat halunneet elää siinä ajassa, jolloin “armo” eli Jumalan voima vuodatetaan Keskiyön huudon lopullisen täyttymyksen aikana. Tuo “armo”, joka on Jumalan luova voima, tuodaan ihmisille, kun Jeesuksen Kristuksen ilmestys avataan sineteistään. Saatana tietää, että väylä, jonka kautta Jumalan luova voima välitetään Hänen kansalleen, toteutuu siinä sanomassa, joka avataan Ilmestyskirjassa, ja sen vuoksi hänen perimmäisenä pyrkimyksenään on ollut hämmentää, tukahduttaa ja peittää Ilmestyskirjaan sisältyvä valo. Tuo valo ei ole pelkästään synnin ihmisen tunnistamista, sillä kaikki protestanttiset uskonpuhdistajat dokumentoivat tuon totuuden täydellisesti jo vuosisatoja sitten.
I was in the Spirit on the Lord’s day, and heard behind me a great voice, as of a trumpet, Saying, I am Alpha and Omega, the first and the last: and, What thou seest, write in a book, and send it unto the seven churches which are in Asia; unto Ephesus, and unto Smyrna, and unto Pergamos, and unto Thyatira, and unto Sardis, and unto Philadelphia, and unto Laodicea. And I turned to see the voice that spake with me. And being turned, I saw seven golden candlesticks; And in the midst of the seven candlesticks one like unto the Son of man, clothed with a garment down to the foot, and girt about the paps with a golden girdle. His head and his hairs were white like wool, as white as snow; and his eyes were as a flame of fire; And his feet like unto fine brass, as if they burned in a furnace; and his voice as the sound of many waters. And he had in his right hand seven stars: and out of his mouth went a sharp twoedged sword: and his countenance was as the sun shineth in his strength. And when I saw him, I fell at his feet as dead. And he laid his right hand upon me, saying unto me, Fear not; I am the first and the last: I am he that liveth, and was dead; and, behold, I am alive for evermore, Amen; and have the keys of hell and of death. Write the things which thou hast seen, and the things which are, and the things which shall be hereafter. Revelation 1:10–19.
Minä olin Hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikään kuin pasuunan äänen, sanovan: Minä olen Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen; ja: mitä sinä näet, kirjoita kirjaan ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Aasiassa: Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan. Ja minä käännyin katsomaan sitä ääntä, joka puhui minulle. Ja käännyttyäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa; ja seitsemän lampunjalan keskellä Ihmisen Pojan kaltaisen, pitkään viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niin kuin villa, niin valkoiset kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki; ja hänen jalkansa olivat kiiltävän vasken kaltaiset, ikään kuin ahjossa hehkuvat; ja hänen äänensä niin kuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti terävä kaksiteräinen miekka, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se paistaa voimassaan. Ja kun minä hänet näin, minä kaaduin kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen minulle: Älä pelkää; minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, amen, ja minulla ovat helvetin ja kuoleman avaimet. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt, ja mikä nyt on, ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ilmestys 1:10–19.
While Adventism upheld the “historicist” methodology they recognized that all the churches of Revelation two and three are repeated in the final church. Unfortunately, at the end of the nineteenth century Satan was already closing Adventism’s eyes to the sacred methodology, the protection of, and the practice of being an essential part of their responsibility as “the depositaries of the great truths of prophecy.” Even as the methodology was being set aside in Adventism, there were still those who applied the sacred methodology. We use the book, Story of the Seer of Patmos as a witness to the fact that applying all the churches to the history of Laodicea is a valid application of prophecy. The following are excerpts from that book that make the point I am referring to.
Niin kauan kuin adventismi piti kiinni ”historiallisesta” metodologiasta, se tunnusti, että kaikki Ilmestyskirjan toisen ja kolmannen luvun seurakunnat toistuvat viimeisessä seurakunnassa. Valitettavasti jo yhdeksännentoista vuosisadan lopulla Saatana oli sulkemassa adventismin silmiä pyhältä metodologialta, siltä suojalta, jonka se tarjosi, sekä sen harjoittamiselta, vaikka nämä olivat olennainen osa heidän vastuutaan ”suurten profeetallisten totuuksien tallettajina”. Silloinkin kun metodologiaa adventismissa syrjäytettiin, oli yhä niitä, jotka sovelsivat pyhää metodologiaa. Käytämme kirjaa Story of the Seer of Patmos todistuksena siitä, että kaikkien seurakuntien soveltaminen Laodikean historiaan on pätevä profetian sovellus. Seuraavat otteet tuosta kirjasta tuovat esiin sen asian, johon viittaan.
“It should be remembered that, as the experience of Ephesus, Smyrna, and Pergamos, will be repeated in the last church before the second coming of Christ, so the history of Thyatira will have its counterpart in the last generation.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 69.
”On muistettava, että niin kuin Efeson, Smyrnan ja Pergamon kokemus toistuu viimeisessä seurakunnassa ennen Kristuksen toista tulemista, samoin Tyatiran historialle löytyy vastineensa viimeisessä sukupolvessa.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 69.
Haskell correctly points out that the experience of the first four churches is repeated, or as he says, “will have its counterpart in the last generation.”
Haskell huomauttaa aivan oikein, että neljän ensimmäisen seurakunnan kokemus toistuu tai, kuten hän sanoo, ”saa vastineensa viimeisessä sukupolvessa”.
“He applied the test, but all pointed forward to the year 1843 as the time when the world must welcome its Saviour. The condition of the people at the first advent of Christ was now repeated.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 75.
”Hän sovelsi koetinta, mutta kaikki viittasi eteenpäin vuoteen 1843 aikana, jolloin maailman tuli ottaa Vapahtajansa vastaan. Kansan tila Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan toistui nyt.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 75.
Haskell was speaking of William Miller identifying 1843 as the Second Coming of Christ, and identifies that the conditions of the first advent was repeated in the time of the Millerites. Haskell was correct, and Sister White confirms that Miller himself was represented by John the Baptist.
Haskell puhui siitä, että William Miller tunnisti vuoden 1843 Kristuksen toiseksi tulemiseksi, ja toteaa, että ensimmäisen adventin olosuhteet toistuivat milleriläisten aikana. Haskell oli oikeassa, ja sisar White vahvistaa, että Miller itseä edusti Johannes Kastaja.
“As John the Baptist heralded the first advent of Jesus and prepared the way for His coming, so William Miller and those who joined with him proclaimed the second advent of the Son of God.” Early Writings, 229.
”Niin kuin Johannes Kastaja julisti Jeesuksen ensimmäistä tulemista ja valmisti tietä Hänen tulolleen, samoin William Miller ja ne, jotka liittyivät hänen seuraansa, julistivat Jumalan Pojan toista tulemista.” Early Writings, 229.
Haskel even identifies that during the history of Pergamos, (the third church representing the compromise of Christianity with idolatry), the history of Sardis, the fifth church was repeated.
Haskell jopa osoittaa, että Pergamon historian aikana (kolmannen seurakunnan, joka edustaa kristinuskon kompromissia epäjumalanpalveluksen kanssa) toistui Sardeen, viidennen seurakunnan, historia.
“There was a time in the history of Pergamos, when Christianity thought Paganism was dead; but in reality, the religion which was apparently vanquished, had conquered. Paganism baptized, stepped into the church. In the days of Sardis this history was repeated.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 75, 76.
”Pergamonin historiassa oli aika, jolloin kristikunta luuli pakanuuden olevan kuollut; mutta todellisuudessa uskonto, joka näennäisesti oli kukistettu, olikin voittanut. Kastettu pakanuus astui seurakuntaan. Sardeksen päivinä tämä historia toistui.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 75, 76.
Sardis was the church of the Reformation that woke up and protested against the satanic fallacies of the papacy, but before their work was finished, they had already began returning to Rome. They thought as did the church of Pergamos that papalism was dead, but in reality, it was still living. Haskell also identifies that upon the remnant church shines “the accumulated rays of all past ages.”
Sardes oli uskonpuhdistuksen seurakunta, joka heräsi ja protestoi paavinvallan saatanallisia harhaoppeja vastaan, mutta ennen kuin heidän työnsä oli saatettu päätökseen, he olivat jo alkaneet palata Roomaan. He ajattelivat, niin kuin Pergamon seurakuntakin, että paavillisuus oli kuollut, mutta todellisuudessa se eli yhä. Haskell toteaa myös, että jäännösseurakunnan yllä loistavat ”kaikkien menneiden aikakausien kertyneet säteet”.
“Upon this last church—the remnant,—shine the accumulated rays of all past ages.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 69.
”Tähän viimeiseen seurakuntaan — jäännökseen — loistavat kaikkien menneiden aikakausien kertyneet säteet.” Stephen N. Haskell, Story of the Seer of Patmos, 69.
I am not suggesting that Haskell recognized that the progressive history represented by the seven churches, was also fulfilled in the history of ancient Israel, but he certainly upholds that truth when he writes that “the accumulated rays of all past ages” “shine” upon “the last church.” Ancient Israel is included in the “rays of” “past ages.” And though he upholds the principles necessary to recognize the symbolism of the seven churches in ancient Israel’s history, I am uncertain how deeply he recognized the parallels represented in those symbols. I am also certain he did not recognize an even more important aspect of the histories represented by the seven churches, an aspect we are leading to.
En väitä, että Haskell olisi käsittänyt, että seitsemän seurakunnan esittämä etenevä historia täyttyi myös muinaisen Israelin historiassa, mutta hän varmasti pitää yllä tuota totuutta kirjoittaessaan, että ”kaikkien menneiden aikakausien kertyneet säteet” ”loistavat” ”viimeisen seurakunnan” ylle. Muinainen Israel sisältyy ”menneiden aikakausien” ”säteisiin”. Ja vaikka hän pitää yllä niitä periaatteita, jotka ovat välttämättömiä seitsemän seurakunnan symboliikan tunnistamiseksi muinaisen Israelin historiassa, en ole varma, kuinka syvällisesti hän tunnisti noissa symboleissa esitetyt rinnakkaisuudet. Olen myös varma, ettei hän tunnistanut vielä tärkeämpää puolta niistä historioista, joita seitsemän seurakuntaa edustavat, sitä puolta, jota kohti olemme etenemässä.
We will address this truth in our next article.
Käsittelemme tätä totuutta seuraavassa artikkelissamme.