In the last article we referenced the following words of Jesus.
Viimeisessä kirjoituksessa viittasimme seuraaviin Jeesuksen sanoihin.
Beware of false prophets, which come to you in sheep’s clothing, but inwardly they are ravening wolves. Ye shall know them by their fruits. Do men gather grapes of thorns, or figs of thistles? Even so every good tree bringeth forth good fruit; but a corrupt tree bringeth forth evil fruit. A good tree cannot bring forth evil fruit, neither can a corrupt tree bring forth good fruit. Every tree that bringeth not forth good fruit is hewn down, and cast into the fire. Wherefore by their fruits ye shall know them. Not everyone that saith unto me, Lord, Lord, shall enter into the kingdom of heaven; but he that doeth the will of my Father which is in heaven. Many will say to me in that day, Lord, Lord, have we not prophesied in thy name? and in thy name have cast out devils? and in thy name done many wonderful works? And then will I profess unto them, I never knew you: depart from me, ye that work iniquity. Therefore whosoever heareth these sayings of mine, and doeth them, I will liken him unto a wise man, which built his house upon a rock: And the rain descended, and the floods came, and the winds blew, and beat upon that house; and it fell not: for it was founded upon a rock. And every one that heareth these sayings of mine, and doeth them not, shall be likened unto a foolish man, which built his house upon the sand: And the rain descended, and the floods came, and the winds blew, and beat upon that house; and it fell: and great was the fall of it. Matthew 7:15–27.
Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaan vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Heidät te tunnette heidän hedelmistään. Poimitaanko orjantappuroista rypäleitä tai ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta huono puu tuottaa pahaa hedelmää. Hyvä puu ei voi tuottaa pahaa hedelmää, eikä huono puu voi tuottaa hyvää hedelmää. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Sentähden te tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät. Sentähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi huoneensa kalliolle. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan; mutta se ei sortunut, sillä se oli perustettu kalliolle. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka rakensi huoneensa hiekalle. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan; ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri. Matteus 7:15–27.
The rebellion of 1863 marks the beginning of Laodicean Seventh-day Adventism building a false foundation upon the sand. Sand represents the satanic principle of pluralism, in contrast with the Rock of absolute truth. Absolute truth is established upon two witnesses, and the truths represented upon the two sacred charts of Habakkuk, which Adventism has progressively set aside, are derived from the Bible and confirmed by the Spirit of Prophecy. Those truths are absolute.
Vuoden 1863 kapina merkitsee Laodikean seitsemännen päivän adventismin alkua rakentamassa väärää perustusta hiekalle. Hiekka edustaa saatanallista pluralismin periaatetta vastakohtana ehdottoman totuuden Kalliolle. Ehdoton totuus vahvistetaan kahden todistajan varaan, ja ne totuudet, joita Habakukin kahdessa pyhässä kartassa esitetään ja jotka adventismi on vähitellen syrjäyttänyt, ovat johdettuja Raamatusta ja Profetian Hengen vahvistamia. Nuo totuudet ovat ehdottomia.
“The enemy is seeking to divert the minds of our brethren and sisters from the work of preparing a people to stand in these last days. His sophistries are designed to lead minds away from the perils and duties of the hour. They estimate as of little value the light that Christ came from heaven to give to John for His people. They teach that the scenes just before us are not of sufficient importance to receive special attention. They make of no effect the truth of heavenly origin, and rob the people of God of their past experience, giving them instead a false science. ‘Thus saith the Lord: Stand ye in the ways, and see, and ask for the old paths, where is the good way, and walk therein.’ [Jeremiah 6:16.]
”Vihollinen pyrkii kääntämään veljiemme ja sisartemme mielet pois siitä työstä, jonka tarkoituksena on valmistaa kansa kestämään näinä viimeisinä päivinä. Hänen viekkaat sofisminsa on laadittu johtamaan mielet pois tämän hetken vaaroista ja velvollisuuksista. He pitävät vähäarvoisena sitä valoa, jonka Kristus tuli taivaasta antamaan Johannekselle kansaansa varten. He opettavat, että ne tapahtumat, jotka ovat juuri edessämme, eivät ole kyllin tärkeitä ansaitakseen erityistä huomiota. He tekevät tehottomaksi taivaallista alkuperää olevan totuuden ja riistävät Jumalan kansalta sen menneen kokemuksen, antaen sille sen sijaan väärän tieteen. ’Näin sanoo Herra: Asettukaa teille teiden varsille ja katsokaa, ja kysykää muinaisia polkuja, missä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä.’ [Jeremiah 6:16.]”
“Let none seek to tear away the foundations of our faith,—the foundations that were laid at the beginning of our work, by prayerful study of the Word and by revelation. Upon these foundations we have been building for more than fifty years. Men may suppose that they have found a new way, that they can lay a stronger foundation than that which has been laid; but this is a great deception. ‘Other foundation can no man lay than that is laid.’ [1 Corinthians 3:11.] In the past, many have undertaken to build a new faith, to establish new principles; but how long did their building stand? It soon fell; for it was not founded upon the Rock.” Testimonies, volume 8, 296–297.
”Älköön kukaan pyrkikö repimään pois uskomme perustuksia — niitä perustuksia, jotka laskettiin työmme alussa sanan rukouksellisen tutkimisen ja ilmoituksen kautta. Näiden perustusten varaan olemme rakentaneet yli viidenkymmenen vuoden ajan. Ihmiset saattavat kuvitella löytäneensä uuden tien, että he voivat laskea vahvemman perustuksen kuin se, joka on laskettu; mutta tämä on suuri petos. ’Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin sen, mikä pantu on.’ [1 Corinthians 3:11.] Menneisyydessä monet ovat ryhtyneet rakentamaan uutta uskoa, perustamaan uusia periaatteita; mutta kuinka kauan heidän rakennuksensa pysyi pystyssä? Se sortui pian, sillä sitä ei ollut perustettu Kalliolle.” Testimonies, osa 8, 296–297.
When September 11, 2001 arrived so did the rains of the Holy Spirit.
Kun syyskuun 11. päivä vuonna 2001 koitti, saapuivat myös Pyhän Hengen sateet.
“The latter rain is to fall upon the people of God. A mighty angel is to come down from heaven, and the whole earth is to be lighted with his glory.” Review and Herald, April 21, 1891.
”Myöhäissade on lankeava Jumalan kansan päälle. Väkevä enkeli on tuleva alas taivaasta, ja koko maa on valaistava hänen kirkkaudellaan.” Review and Herald, 21. huhtikuuta 1891.
When the great buildings of New York City were thrown down by a touch from God, the latter rain began to sprinkle. When September 11, 2001 arrived the floodgates of papal principles was released.
Kun New Yorkin suuret rakennukset kaadettiin maahan Jumalan kosketuksesta, myöhäissade alkoi vihmoa. Kun syyskuun 11. päivä 2001 koitti, paavillisten periaatteiden tulvaportit avautuivat.
“In this time of prevailing iniquity, the Protestant churches that have rejected a ‘Thus saith the Lord,’ will reach a strange pass. They will be converted to the world. In their separation from God, they will seek to make falsehood and apostasy from God the law of the nation. They will work upon the rulers of the land to make laws to restore the lost ascendency of the man of sin, who sits in the temple of God, showing himself that he is God. The Roman Catholic principles will be taken under the protection of the state. The protest of Bible truth will no longer be tolerated by those who have not made the law of God their rule of life.” Review and Herald, December 21, 1897.
”Tänä vallitsevan laittomuuden aikana ne protestanttiset kirkot, jotka ovat hylänneet ”Näin sanoo Herra” -sanoman, joutuvat outoon tilanteeseen. Ne kääntyvät maailman puoleen. Erottuaan Jumalasta ne pyrkivät tekemään valheesta ja Jumalasta luopumisesta kansakunnan lain. Ne vaikuttavat maan hallitsijoihin saadakseen aikaan lakeja, joiden tarkoituksena on palauttaa synnin ihmisen kadotettu herruus, hänen, joka istuu Jumalan temppelissä ja osoittaa olevansa Jumala. Roomalaiskatoliset periaatteet otetaan valtion suojelukseen. Raamatun totuuden vastalausetta eivät enää suvaitse ne, jotka eivät ole tehneet Jumalan laista elämänsä ohjetta.” Review and Herald, 21. joulukuuta 1897.
The Patriot Act marks the beginning of the protection of Roman Catholic principles, that progressively leads to the soon-coming Sunday law. On September 11, 2001 the four winds that represent Islam of the third woe, began to blow.
Patriot Act merkitsee roomalaiskatolisten periaatteiden suojelemisen alkua, mikä johtaa asteittain pian tulevaan sunnuntailakiin. Syyskuun 11. päivänä 2001 alkoivat puhaltaa ne neljä tuulta, jotka edustavat kolmannen voi-huudon islamia.
“Angels are holding the four winds, represented as an angry horse seeking to break loose and rush over the face of the whole earth, bearing destruction and death in its path.
„Enkelit pidättävät neljää tuulta, joita kuvataan raivokkaana hevosena, joka pyrkii pääsemään irti ja syöksymään yli koko maanpiirin kasvojen, tuhoa ja kuolemaa jälkeensä tuoden.
“Shall we sleep on the very verge of the eternal world? Shall we be dull and cold and dead? Oh, that we might have in our churches the Spirit and breath of God breathed into His people, that they might stand upon their feet and live. We need to see that the way is narrow, and the gate strait. But as we pass through the strait gate, its wideness is without limit.” Manuscript Releases, volume 20, 217.
“Nukummeko me aivan iankaikkisen maailman partaalla? Olemmeko velttomielisiä, kylmiä ja kuolleita? Voi, että kirkoissamme olisi Jumalan Henki ja henkäys puhallettuna Hänen kansaansa, niin että he nousisivat jaloilleen ja eläisivät. Meidän tulee nähdä, että tie on kapea ja portti ahdas. Mutta kun kuljemme ahtaan portin kautta, sen avaruudella ei ole rajoja.” Manuscript Releases, osa 20, 217.
The rain, wind, and flood arrived on September 11, 2001 and the Laodicean Seventh-day Adventist church was tested as were the Jews at the baptism of Christ, and as were the Protestants beginning on August 11, 1840. From that point until the rebellious prediction of July 18, 2020, the Laodicean Seventh-day Adventist house progressively fell, just as certainly as the Jew’s temple was pronounced desolate before the cross, and just as the Protestants transitioned unto apostate Protestantism at the first disappointment of April 19, 1844.
Sade, tuuli ja tulva saapuivat 11. syyskuuta 2001, ja laodikealainen seitsemännen päivän adventistikirkko koeteltiin, niin kuin juutalaisia Kristuksen kasteen aikaan ja niin kuin protestantteja 11. elokuuta 1840 alkaen. Siitä hetkestä aina kapinalliseen ennustukseen 18. heinäkuuta 2020 saakka laodikealaisen seitsemännen päivän adventistien huone lankesi vähitellen, aivan yhtä varmasti kuin juutalaisten temppeli julistettiin autioksi ennen ristiä ja aivan samoin kuin protestantit siirtyivät luopioprotestantismiin ensimmäisessä pettymyksessä 19. huhtikuuta 1844.
The Laodicean movement of the third angel then entered into its final testing process, and as with the testing that began on September 11, 2001 the virgins were called to return to the old paths, which were the foundational truths of not only the Millerite movement of the first and second angels, but also the foundational truths of the movement of the third angel.
Kolmannen enkelin Laodikean liike astui tämän jälkeen lopulliseen koetusprosessinsa, ja samoin kuin 11. syyskuuta 2001 alkanut koetus, neitsyitä kutsuttiin palaamaan muinaisille poluille, jotka olivat paitsi ensimmäisen ja toisen enkelin milleriittiliikkeen perustotuuksia, myös kolmannen enkelin liikkeen perustotuuksia.
The symbol of the rejection of those foundational truths in the context of the strong delusion is the message Paul recorded in Second Thessalonians. That message is symbolized by “the daily” in the book of Daniel, for it was in the passage of Thessalonians that William Miller came to understand that “the daily” in the book of Daniel represented pagan Rome.
Niiden perustavanlaatuisten totuuksien hylkäämisen vertauskuva voimakkaan eksytyksen yhteydessä on se sanoma, jonka Paavali kirjoitti Toisessa tessalonikalaiskirjeessä. Tätä sanomaa kuvataan Danielin kirjassa ilmauksella ”jokapäiväinen”, sillä juuri Tessalonikalaiskirjeen kohdassa William Miller tuli ymmärtämään, että Danielin kirjan ”jokapäiväinen” edusti pakanallista Roomaa.
There have been books penned that address the definition of “the daily” in the book of Daniel. Most are erroneous, though if you wish to review a paper from an Adventist theologian that gets it right, you could locate, The Mystery of the Daily, by John W. Peters. I do not intend to address that element of “the daily,” in this article. There are also other books that cover the history of the “who, what and why” that the false view of “the daily” was ultimately established within Laodicean Seventh-day Adventism.
On kirjoitettu kirjoja, jotka käsittelevät ”jokapäiväisen” määritelmää Danielin kirjassa. Useimmat niistä ovat virheellisiä, vaikka jos haluat tutustua adventistiteologin kirjoittamaan tutkielmaan, jossa asia esitetään oikein, voit etsiä teoksen The Mystery of the Daily, tekijänä John W. Peters. Tässä artikkelissa en aio käsitellä tätä ”jokapäiväisen” osatekijää. On myös muita kirjoja, jotka käsittelevät sen historian ”kuka, mitä ja miksi” -puolta, kuinka virheellinen näkemys ”jokapäiväisestä” lopulta vakiintui Laodikean seitsemännen päivän adventismissa.
The definition of the Hebrew word translated as “the daily”, and the history of rebellion against the foundational truth of “the daily” that began in earnest in 1901, has been repeatedly set forth in Habakkuk’s Tables and also in the recent articles on the book of Daniel.
Heprealaisen sanan, joka on käännetty ilmauksella ”jokapäiväinen”, merkitys sekä sen kapinan historia, joka kohdistui ”jokapäiväisen” perustavanlaatuista totuutta vastaan ja alkoi toden teolla vuonna 1901, on toistuvasti esitetty Habakukin tauluissa sekä myös viimeaikaisissa Danielin kirjaa käsittelevissä artikkeleissa.
I intend to keep the focus of “the daily” in this article on the prophetic characteristics associated with the symbol of Rome being rejected. Any who genuinely accept the authority of the writings of Ellen White simply need to read the following to know what is the correct understanding of “the daily.”
Tarkoitukseni on tässä artikkelissa pitää ”jokapäiväisen” huomion keskipisteenä ne profeetalliset tunnusmerkit, jotka liittyvät Rooman symbolin hylkäämiseen. Jokaisen, joka vilpittömästi hyväksyy Ellen Whiten kirjoitusten arvovallan, tarvitsee vain lukea seuraavan tietääkseen, mikä on ”jokapäiväisen” oikea ymmärrys.
“Then I saw in relation to the ‘Daily,’ that the word ‘sacrifice’ was supplied by man’s wisdom, and does not belong to the text; and that the Lord gave the correct view of it to those who gave the judgment hour cry. When union existed, before 1844, nearly all were united on the correct view of the ‘Daily;’ but since 1844, in the confusion, other views have been embraced, and darkness and confusion has followed.” Review and Herald, November 1, 1850.
”Sitten minä näin ”Jatkuvaan” liittyen, että sana ”uhri” oli lisätty inhimillisen viisauden toimesta eikä kuulu tekstiin; ja että Herra antoi siitä oikean käsityksen niille, jotka esittivät tuomion hetken huudon. Kun vallitsi yksimielisyys, ennen vuotta 1844, lähes kaikki olivat yhtä mieltä ”Jatkuvan” oikeasta käsityksestä; mutta vuoden 1844 jälkeen, sekasorron aikana, on omaksuttu muita näkemyksiä, ja seurauksena on ollut pimeys ja hämmennys.” Review and Herald, 1. marraskuuta 1850.
To reject William Miller’s understanding of “the daily” is to simultaneously reject the authority of the writings of Ellen White, for she saw “that the Lord gave the correct view of it to those who gave the judgment hour cry.” She was also shown that the other views of “the daily” produced “darkness and confusion,” which are not attributes of Christ. Miller recognized “the daily” as pagan Rome when he studied Second Thessalonians.
Hylätä William Millerin käsitys ”jokapäiväisestä” merkitsee samalla Ellen Whiten kirjoitusten arvovallan hylkäämistä, sillä hän näki, ”että Herra antoi siitä oikean näkemyksen niille, jotka julistivat tuomion hetken huutoa”. Hänelle osoitettiin myös, että muut näkemykset ”jokapäiväisestä” synnyttivät ”pimeyttä ja hämmennystä”, jotka eivät ole Kristuksen ominaisuuksia. Miller tunnisti ”jokapäiväisen” pakanalliseksi Roomaksi tutkiessaan Toista tessalonikalaiskirjettä.
“I read on, and could find no other case in which it [the daily] was found, but in Daniel. I then [by the aid of a concordance] took those words which stood in connection with it, ‘take away;’ he shall take away the daily; ‘from the time the daily shall be taken away,’ etc. I read on, and thought I should find no light on the text; finally I came to 2 Thessalonians 2:7, 8. ‘For the mystery of iniquity doth already work; only he who now letteth will let, until he be taken out of the way, and then shall that wicked be revealed,’ etc. And when I had come to that text, O, how clear and glorious the truth appeared! There it is! That is the daily! Well, now, what does Paul mean by ‘he who now letteth,’ or hindereth? By ‘the man of sin,’ and the ‘wicked,’ Popery is meant. Well, what is it which hinders Popery from being revealed? Why, it is Paganism; well, then, ‘the daily’ must mean Paganism.’—William Miller, Second Advent Manual, page 66.” Advent Review and Sabbath Herald, January 6, 1853.
”Luin edelleen, enkä voinut löytää ainoatakaan muuta tapausta, jossa se [jokapäiväinen] esiintyi, paitsi Danielin kirjassa. Sitten [hakuteoksen avulla] otin ne sanat, jotka olivat siihen yhteydessä: ’ottaa pois’; hän ottaa pois jokapäiväisen; ’siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen otetaan pois’ jne. Luin edelleen ja ajattelin, etten löytäisi tekstistä mitään valoa; lopulta tulin kohtaan 2 Tessalonikalaiskirje 2:7, 8. ’Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; ainoastaan se, joka nyt pidättää, pidättää, kunnes hänet poistetaan tieltä, ja silloin tuo laiton ilmestyy’ jne. Ja kun olin tullut siihen kohtaan, oi, kuinka selvältä ja kirkkaalta totuus näyttikään! Siinä se on! Se on jokapäiväinen! No niin, mitä Paavali tarkoittaa sanoilla ’se, joka nyt pidättää’, tai estää? ’Synnin miehellä’ ja ’laittomalla’ tarkoitetaan paavikuntaa. No niin, mikä estää paavikuntaa tulemasta ilmi? Mikäpä muu kuin pakanuus; siis ’jokapäiväisen’ täytyy tarkoittaa pakanuutta.” —William Miller, Second Advent Manual, s. 66.” Advent Review and Sabbath Herald, 6. tammikuuta 1853.
Ultimately, Laodicean Adventism set aside the correct understanding which was given to Miller and those who gave the judgment hour cry, for apostate Protestantism’s erroneous idea that “the daily” represented Christ’s sanctuary ministry. That understanding is absurd on many levels, but more than being fallacious, it claims that a satanic symbol is a symbol of Christ.
Lopulta laodikealainen adventismi syrjäytti sen oikean ymmärryksen, joka annettiin Millerille ja niille, jotka julistivat tuomion hetken huudon, luopioprotestantismin virheellisen käsityksen hyväksi, jonka mukaan ”jokapäiväinen” edusti Kristuksen palvelutyötä pyhäkössä. Tuo käsitys on mieletön monella tasolla, mutta vielä enemmän kuin virheellinen se väittää, että saatanallinen symboli on Kristuksen symboli.
“Thus while the dragon, primarily, represents Satan, it is, in a secondary sense, a symbol of pagan Rome.” The Great Controversy, 439.
”Näin ollen lohikäärme, vaikka se ensisijaisesti edustaa Saatanaa, on toissijaisessa merkityksessä pakanallisen Rooman vertauskuva.” The Great Controversy, 439.
Miller identified “the daily” as pagan Rome, the dragon, but Laodicean Adventism took the idea from fallen Protestantism that it represents Christ’s heavenly sanctuary ministry. The rejection of Miller’s identification of “the daily” as pagan Rome represents a rejection of a truth which is represented upon both the sacred charts that were a fulfillment of Habakkuk chapter two. It is therefore a rejection of a foundational truth, just as was the rejection of the seven times of Leviticus twenty-six.
Miller määritteli ”jokapäiväisen” pakanalliseksi Roomaksi, lohikäärmeeksi, mutta laodikealainen adventismi omaksui langenneesta protestantismista käsityksen, jonka mukaan se tarkoittaa Kristuksen taivaallisen pyhäkön palvelutehtävää. Millerin ”jokapäiväisen” pakanalliseksi Roomaksi tekemän määritelmän hylkääminen merkitsee sellaisen totuuden hylkäämistä, joka on esitetty molemmissa pyhissä kartoissa, jotka olivat Habakukin toisen luvun täyttymys. Se on sen vuoksi perustavanlaatuisen totuuden hylkäämistä, samoin kuin oli Mooseksen kolmannen kirjan kahdennenkymmenennen kuudennen luvun seitsemän ajan hylkääminen.
To reject the truth that “the daily,” represents pagan Rome, is to reject the foundations of Adventism and the authority of the Spirit of Prophecy. Identifying a symbol of Satan as a symbol of Christ is parallel to identifying the work of Christ as the work of Satan.
Hylätä totuus, että ”jokapäiväinen” edustaa pakanallista Roomaa, merkitsee adventismin perustusten ja Profetian Hengen arvovallan hylkäämistä. Saatanan vertauskuvan tunnistaminen Kristuksen vertauskuvaksi on rinnastettavissa siihen, että Kristuksen työ tunnistetaan Saatanan työksi.
“In rejecting Christ the Jewish people committed the unpardonable sin; and by refusing the invitation of mercy, we may commit the same error. We offer insult to the Prince of life, and put Him to shame before the synagogue of Satan and before the heavenly universe when we refuse to listen to His delegated messengers, and instead listen to the agents of Satan, who would draw the soul away from Christ. So long as one does this, he can find no hope or pardon, and he will finally lose all desire to be reconciled to God.” The Desire of Ages, 324.
”Hylätessään Kristuksen juutalainen kansa teki anteeksiantamattoman synnin; ja torjuessamme armon kutsun me voimme tehdä saman erehdyksen. Me loukkaamme elämän Ruhtinasta ja saattamme Hänet häpeään saatanan synagogan edessä ja taivaallisen maailmankaikkeuden edessä, kun kieltäydymme kuulemasta Hänen valtuutettuja sanansaattajiaan ja sen sijaan kuuntelemme saatanan kätyreitä, jotka vetäisivät sielun pois Kristuksen luota. Niin kauan kuin joku tekee näin, hän ei voi löytää toivoa eikä anteeksiantoa, ja lopulta hän menettää kaiken halun tulla sovitetuksi Jumalan kanssa.” Aikakausien Toivo, 324.
When Laodicean Adventism rejected the foundational understanding of “the daily” and the seven times, they not only rejected the authority of the Spirit of Prophecy, and the foundations, but they rejected the work of William Miller, who had been led to his understandings by the angel Gabriel and other angels.
Kun laodikealainen adventismi hylkäsi perustavanlaatuisen käsityksen ”jokapäiväisestä” ja niistä seitsemästä ajasta, se ei ainoastaan hylännyt Profetian Hengen arvovaltaa ja perustuksia, vaan se hylkäsi myös William Millerin työn, jonka hänen ymmärrykseensä olivat johdattaneet enkeli Gabriel ja muut enkelit.
“God sent His angel to move upon the heart of a farmer who had not believed the Bible, to lead him to search the prophecies. Angels of God repeatedly visited that chosen one, to guide his mind and open to his understanding prophecies which had ever been dark to God’s people. The commencement of the chain of truth was given to him, and he was led on to search for link after link, until he looked with wonder and admiration upon the Word of God. He saw there a perfect chain of truth. That Word which he had regarded as uninspired now opened before his vision in its beauty and glory. He saw that one portion of Scripture explains another, and when one passage was closed to his understanding, he found in another part of the Word that which explained it. He regarded the sacred Word of God with joy and with the deepest respect and awe.” Early Writings, 230.
”Jumala lähetti enkelinsä vaikuttamaan sellaisen maanviljelijän sydämeen, joka ei ollut uskonut Raamattuun, johdattaakseen hänet tutkimaan profetioita. Jumalan enkelit kävivät toistuvasti tämän valitun luona johdattaakseen hänen ajatuksiaan ja avatakseen hänen ymmärrykselleen profetioita, jotka olivat aina olleet Jumalan kansalle hämäriä. Totuuden ketjun alku annettiin hänelle, ja häntä johdatettiin tutkimaan rengas renkaalta, kunnes hän katseli Jumalan sanaa ihmetellen ja ihaillen. Hän näki siinä täydellisen totuuden ketjun. Tuo Sana, jota hän oli pitänyt ei-innoitettuna, avautui nyt hänen näkönsä eteen kauneudessaan ja kirkkaudessaan. Hän näki, että yksi Raamatun kohta selittää toista, ja kun jokin kohta oli hänen ymmärrykseltään suljettu, hän löysi Sanan toisesta osasta sen, mikä selitti sen. Hän piti Jumalan pyhää Sanaa ilolla sekä mitä syvimmällä kunnioituksella ja pyhällä pelolla.” Early Writings, 230.
“His angel” is an expression that identifies the angel Gabriel.
”Hänen enkelinsä” on ilmaus, joka yksilöi enkeli Gabrielin.
“The words of the angel, ‘I am Gabriel, that stand in the presence of God,’ show that he holds a position of high honor in the heavenly courts. When he came with a message to Daniel, he said, ‘There is none that holdeth with me in these things, but Michael [Christ] your Prince.’ Daniel 10:21. Of Gabriel the Saviour speaks in the Revelation, saying that ‘He sent and signified it by His angel unto His servant John.’ Revelation 1:1.” The Desire of Ages, 99.
Enkelin sanat: ”Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä”, osoittavat, että hänellä on korkea-arvoinen asema taivaan hoveissa. Kun hän tuli viestin kanssa Danielin luo, hän sanoi: ”Eikä ole ainoatakaan, joka minua näissä asioissa auttaisi, paitsi Miikael [Kristus], teidän ruhtinaanne.” Daniel 10:21. Gabrielista Vapahtaja sanoo Ilmestyskirjassa, että ”hän lähetti sen enkelinsä kautta ja ilmoitti palvelijalleen Johannekselle.” Ilmestyskirja 1:1.” Aikakausien Toivo, 99.
The identification of a satanic symbol as a symbol of Christ is not only a parallel to the unpardonable sin, but the unpardonable sin is also associated with the rejection of the messengers who Christ sends. “The daily” then becomes the symbol of the unpardonable sin, and when it is understood that the “chosen one,” William Miller was led to the correct understanding of that truth, and when it was thereafter rejected, it fits directly into Second Thessalonians, which is the very passage of Scripture where Miller made his discovery. To reject that truth, is evidence of not loving the truth, and that rebellion produces a removal of the Holy Spirit and the delivery of the unholy spirit of Satan, which Paul identifies as strong delusion.
Saatanallisen vertauskuvan tunnistaminen Kristuksen vertauskuvaksi ei ole ainoastaan rinnastus anteeksiantamattomaan syntiin, vaan anteeksiantamaton synti liittyy myös niiden sanansaattajien hylkäämiseen, jotka Kristus lähettää. ”Jatkuvasta” tulee näin anteeksiantamattoman synnin vertauskuva, ja kun ymmärretään, että ”valittu”, William Miller, johdatettiin tämän totuuden oikeaan ymmärtämiseen, ja että se sen jälkeen hylättiin, se sopii suoraan Toiseen tessalonikalaiskirjeeseen, joka on juuri se raamatunkohta, jossa Miller teki löytönsä. Tämän totuuden hylkääminen on osoitus siitä, ettei totuutta rakasteta, ja tuo kapina saa aikaan Pyhän Hengen poistumisen sekä Saatanan epäpyhän hengen luovuttamisen, minkä Paavali määrittelee väkeväksi eksytykseksi.
Just as “the robbers of thy people”, who “establish the vision”, “the daily” is a symbol of pagan Rome. In the context of Second Thessalonians, Paul teaches that the rejection of the message of chapter two is evidence that those who do so, do not love the truth. Because they do not love the truth represented in the chapter, they receive strong delusion.
Samoin kuin ”sinun kansasi väkivaltaiset”, jotka ”vahvistavat näyn”, myös ”jokapäiväinen” on pakanallisen Rooman vertauskuva. Toisen Tessalonikalaiskirjeen asiayhteydessä Paavali opettaa, että toisen luvun sanoman hylkääminen on osoitus siitä, että ne, jotka näin tekevät, eivät rakasta totuutta. Koska he eivät rakasta siinä luvussa esitettyä totuutta, he saavat väkevän eksytyksen.
All the prophets are addressing the last days, and previous inspired passages in this article identify that the strong delusion arrives upon those who do not love the truth during the outpouring of the Holy Spirit. One class is receiving the oil, and the other class is receiving strong delusion.
Kaikki profeetat puhuvat viimeisistä päivistä, ja tämän artikkelin aiemmat innoitetut kohdat osoittavat, että väkevä eksytys kohtaa niitä, jotka eivät rakasta totuutta, Pyhän Hengen vuodatuksen aikana. Toinen ryhmä vastaanottaa öljyn, ja toinen ryhmä vastaanottaa väkevän eksytyksen.
The Holy Spirit is poured out during the history when the Holy Spirit is being removed from those who reject the increase of knowledge that is opened up during the two testing periods of the sealing time from September 11, 2001 to the soon-coming Sunday law. Repeating a prior passage:
Pyhä Henki vuodatetaan historian aikana, jolloin Pyhää Henkeä poistetaan niiltä, jotka hylkäävät tiedon lisääntymisen, joka avautuu sinetöimisen ajan kahden koetusjakson aikana 11. syyskuuta 2001:stä pian tulevaan sunnuntailakiin saakka. Toistaaksemme aiemman katkelman:
“Looking down to the last days, the same infinite power declares, concerning those who ‘received not the love of the truth, that they might be saved,’ ‘For this cause God shall send them strong delusion, that they should believe a lie: that they all might be damned who believed not the truth, but had pleasure in unrighteousness.’ As they reject the teachings of His Word, God withdraws His Spirit, and leaves them to the deceptions which they love.” Early Writings, 46.
”Katsoessaan alas viimeisiin päiviin sama ääretön voima julistaa niistä, jotka ’eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, että pelastuisivat’: ’Sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen: että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät uskoneet totuutta, vaan mielistyivät vääryyteen.’ Kun he hylkäävät Hänen Sanansa opetukset, Jumala vetää pois Henkensä ja jättää heidät niiden petosten valtaan, joita he rakastavat.” Early Writings, 46.
Line upon line, Daniel teaches that in the last days, it is the robbers of thy people, (a symbol of Rome) that establishes the vision. The robbers are also represented as “the daily.” Solomon teaches that in the last days those who do not have the vision, perish, which is to be naked. To be made naked is to be a Laodicean, and a Laodicean is a foolish virgin.
Rivi rivin päälle opettaa Daniel, että viimeisinä päivinä kansasi ryövärit (Rooman vertauskuva) vahvistavat näyn. Ryövärit esitetään myös ”jokapäiväisenä”. Salomo opettaa, että viimeisinä päivinä ne, joilla ei ole näkyä, hukkuvat, mikä merkitsee alastomana olemista. Alastomaksi joutuminen on laodikealaisuutta, ja laodikealainen on tyhmä neitsyt.
“The state of the Church represented by the foolish virgins, is also spoken of as the Laodicean state.” Review and Herald, August 19, 1890.
”Tyhmien neitsyiden edustamasta seurakunnan tilasta puhutaan myös Laodikean tilana.” Review and Herald, 19. elokuuta 1890.
To be a foolish virgin when the message of the Midnight Cry arrives is to manifest what John records in Revelation chapter sixteen as, “the shame of thy nakedness.” John’s warning in the sixth plague is in relation to the threefold union of the dragon, the beast and the false prophet who, since 1989, are in the process of leading the world to Armageddon.
Olla tyhmä neitsyt silloin, kun Keskiyön huudon sanoma saapuu, merkitsee sen ilmentämistä, minkä Johannes Ilmestyskirjan kuudennessatoista luvussa kirjaa sanoilla: ”sinun alastomuutesi häpeä.” Johanneksen varoitus kuudennessa vitsauksessa liittyy lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolminkertaiseen liittoon, joka vuodesta 1989 lähtien on johtamassa maailmaa kohti Harmagedonia.
Paul’s message in Second Thessalonians is not simply about pagan Rome being represented by Daniel as “the daily,” but the chapter is emphasizing the relationship of pagan Rome to papal Rome. Pagan Rome restrained (withholdeth) the man of sin from coming to the throne of the earth in 538. Once pagan Rome was taken away, then “the mystery of iniquity,” “that wicked” who is the pope of Rome, is revealed. In the chapter Paul is identifying a specific prophetic relationship between pagan and papal Rome. To reject the teaching of the chapter is to reject the truth and receive strong delusion.
Paavalin sanoma Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä ei koske vain sitä, että Daniel esittää pakanallisen Rooman ”jokapäiväisenä”, vaan luku korostaa pakanallisen Rooman suhdetta paavilliseen Roomaan. Pakanallinen Rooma pidätti (withholdeth) synnin ihmistä nousemasta maan valtaistuimelle vuonna 538. Kun pakanallinen Rooma sitten poistettiin, silloin ”laittomuuden salaisuus”, ”tuo laiton”, joka on Rooman paavi, tulee ilmoitetuksi. Tässä luvussa Paavali yksilöi tietyn profeetallisen suhteen pakanallisen ja paavillisen Rooman välillä. Tämän luvun opetuksen hylkääminen on totuuden hylkäämistä ja väkevän eksytyksen vastaanottamista.
Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a falling away first, and that man of sin be revealed, the son of perdition; Who opposeth and exalteth himself above all that is called God, or that is worshipped; so that he as God sitteth in the temple of God, shewing himself that he is God. Remember ye not, that, when I was yet with you, I told you these things? And now ye know what withholdeth that he might be revealed in his time. For the mystery of iniquity doth already work: only he who now letteth will let, until he be taken out of the way. And then shall that Wicked be revealed, whom the Lord shall consume with the spirit of his mouth, and shall destroy with the brightness of his coming: Even him, whose coming is after the working of Satan with all power and signs and lying wonders, And with all deceivableness of unrighteousness in them that perish; because they received not the love of the truth, that they might be saved. And for this cause God shall send them strong delusion, that they should believe a lie: That they all might be damned who believed not the truth, but had pleasure in unrighteousness. 2 Thessalonians 2:3–12.
Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavoin; sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja synnin ihminen ilmestyy, kadotuksen poika, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi kutsutaan tai mitä palvotaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja osoittaa olevansa jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; on vain se, joka nyt pidättää, kunnes hänet poistetaan tieltä. Ja silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta, kaikella voimalla ja merkeillä ja valheen ihmeillä sekä kaikella vääryyden eksytyksellä niissä, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkaudessa totuutta voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. 2. Tessalonikalaiskirje 2:3–12.
Why are these last-day people “damned?” Why are they sent “strong delusion?” Why do they “perish” and thus reveal the shame of their nakedness? The passage states it is because they do not love the truth, and the truth set forth in the chapter identifies that pagan Rome, the fourth kingdom of Bible prophecy, would prevent papal Rome, the fifth kingdom of Bible prophecy, from ascending to the throne until paganism was taken away.
Miksi nämä viimeisten päivien ihmiset ovat ”tuomitut kadotukseen”? Miksi heille lähetetään ”väkevä eksytys”? Miksi he ”menehtyvät” ja siten paljastavat alastomuutensa häpeän? Tekstikohta toteaa, että syynä on se, etteivät he rakasta totuutta, ja luvussa esitetty totuus osoittaa, että pakanallinen Rooma, raamatullisen profetian neljäs valtakunta, estäisi paavillista Roomaa, raamatullisen profetian viidettä valtakuntaa, nousemasta valtaistuimelle, kunnes pakanuus olisi poistettu.
The relationship between pagan and papal Rome that is identified in the chapter is also identified by John with the relationship of the church of Pergamos and the church of Thyatira. Pergamos aligns with pagan Rome and Thyatira is papal Rome. Paul and John provide two witnesses of the relationship of the two powers, as does the book of Daniel.
Pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välinen suhde, joka tässä luvussa osoitetaan, samaistetaan Johanneksen toimesta myös Pergamon seurakunnan ja Tyatiran seurakunnan väliseen suhteeseen. Pergamo vastaa pakanallista Roomaa, ja Tyatira on paavillinen Rooma. Paavali ja Johannes antavat kaksi todistajaa näiden kahden vallan välisestä suhteesta, samoin kuin Danielin kirja.
In the book of Daniel, the relationship of pagan Rome with papal Rome is repeatedly set forth. In Daniel two, it is represented by the mixture of iron with miry clay. In Daniel seven both pagan and papal Rome are the “diverse” kingdoms, and though Daniel two illustrates the two powers as a mixture, chapter seven identifies that the papal power proceeds out of the ten horned kingdom of pagan Rome. In Daniel eight the little horn of verses nine through twelve is Rome in both its phases. Verses nine and eleven are the little horn in the masculine tense, thus identifying pagan Rome, and verses ten and twelve are the little horn in the feminine tense, thus identifying papal Rome.
Danielin kirjassa pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välinen suhde esitetään toistuvasti. Danielin kirjan toisessa luvussa sitä kuvataan raudan sekoittumisena saveen. Danielin kirjan seitsemännessä luvussa sekä pakanallinen että paavillinen Rooma ovat ”toisistaan poikkeavia” valtakuntia, ja vaikka Danielin kirjan toinen luku havainnollistaa nämä kaksi valtaa sekoituksena, seitsemäs luku osoittaa, että paavillinen valta lähtee pakanallisen Rooman kymmenensarvisesta valtakunnasta. Danielin kirjan kahdeksannessa luvussa jakeiden yhdeksän–kaksitoista pieni sarvi on Rooma sen kummassakin vaiheessa. Jakeissa yhdeksän ja yksitoista pieni sarvi on maskuliinissa, mikä osoittaa pakanallisen Rooman, ja jakeissa kymmenen ja kaksitoista pieni sarvi on feminiinissä, mikä osoittaa paavillisen Rooman.
In Daniel chapter eight, verse thirteen, pagan and papal Rome are portrayed as two desolating powers. Pagan Rome is “the daily” desolating power, and papal Rome is the transgression desolating power. In chapter eleven, verse thirty-one “the daily” desolating power of pagan Rome places the abomination desolating power, which is the papal power. In chapter twelve, verse eleven “the daily” desolating power of pagan Rome is removed in order to set up the abomination desolating power of the papacy.
Danielin kirjan kahdeksannen luvun jakeessa kolmetoista pakanallinen Rooma ja paavillinen Rooma esitetään kahtena hävittävänä valtana. Pakanallinen Rooma on ”jokapäiväinen” hävittävä valta, ja paavillinen Rooma on rikkomus, joka hävittää. Yhdennessätoista luvussa, jakeessa kolmekymmentäyksi, pakanallisen Rooman ”jokapäiväinen” hävittävä valta asettaa hävittävän kauhistuksen, joka on paavillinen valta. Kahdennessatoista luvussa, jakeessa yksitoista, pakanallisen Rooman ”jokapäiväinen” hävittävä valta poistetaan, jotta paaviuden hävittävä kauhistus pystytettäisiin.
The relationship of the two desolating powers of Rome is a primary theme of the books of Daniel and Revelation, and that relationship is what Paul identifies as the truth that must be loved if a person will shun the strong delusion that is produced by believing a lie. God is never redundant, and each representation of the relationship of pagan Rome with papal Rome provides its own special testimony upon the subject, but to reject the symbol of Rome in the last days, is to reject the latter rain and receive strong delusion in its place. It is to be forever identified as a naked Laodicean.
Rooman kahden hävitystä tuottavan vallan välinen suhde on Danielin ja Ilmestyskirjan kirjojen keskeinen teema, ja juuri tämän suhteen Paavali osoittaa olevan se totuus, jota on rakastettava, jos ihminen mielii karttaa sen väkevän eksytyksen, joka syntyy valheen uskomisesta. Jumala ei koskaan toista turhaan, ja jokainen esitys pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välisestä suhteesta antaa aiheesta oman erityisen todistuksensa; mutta Rooman symbolin hylkääminen viimeisinä päivinä merkitsee myöhäissateen hylkäämistä ja väkevän eksytyksen vastaanottamista sen sijalle. Se merkitsee sitä, että ihminen tullaan ikuisesti tunnistamaan alastomaksi laodikealaiseksi.
The Laodicean Adventist historians, though manifesting no sacred respect for the role and work of William Miller, do identify that it was his recognition of the relationship of pagan and papal Rome that was the prophetic structure which he built “all” of his prophetic applications. Gabriel and the other angels led Miller to understand the relationship of pagan and papal Rome, but in his history, he did not see Rome as a threefold entity consisting of the dragon, the beast and the false prophet.
Laodikealaiset adventistihistorioitsijat, vaikka eivät osoitakaan mitään pyhää kunnioitusta William Millerin asemaa ja työtä kohtaan, kuitenkin tunnistavat, että hänen käsityksensä pakanallisen ja paavillisen Rooman välisestä suhteesta oli se profeetallinen rakenne, jonka varaan hän rakensi ”kaikki” profeetalliset sovellutuksensa. Gabriel ja muut enkelit johdattivat Millerin ymmärtämään pakanallisen ja paavillisen Rooman välisen suhteen, mutta historiankäsityksessään hän ei nähnyt Roomaa kolmiosaisena kokonaisuutena, joka koostuu lohikäärmeestä, pedosta ja väärästä profeetasta.
In his time the United States had not yet begun its role as the false prophet, for the Protestants of the United States did not become the daughters of Rome until 1844, and the foundational work of Miller had already been located upon the 1843 chart which was produced in May of 1842.
Hänen aikanaan Yhdysvallat ei ollut vielä alkanut täyttää väärän profeetan tehtäväänsä, sillä Yhdysvaltojen protestantit eivät tulleet Rooman tyttäriksi ennen vuotta 1844, ja Millerin perustavaa työtä oli jo sijoitettu vuoden 1843 kartalle, joka laadittiin toukokuussa 1842.
In 1989 the last six verses of Daniel chapter eleven were unsealed, and the messenger for that period of time recognized that there were three powers whose prophetic activities ran through verses forty to forty-five of chapter eleven. The king of the south in verse forty is the dragon power, the king of the north is the papal power who had been delivered its deadly wound in the beginning of the verse in 1798, at the hands of the dragon power of Napoleonic France. In the verse the papal power begins the work of healing its deadly wound. In 1989 the king of the north retaliates against the dragon power of the Soviet Union, who had then become the king of the south. When the beast of Catholicism retaliated against the Soviet Union it came with the proxy army of the United States, the false prophet of Revelation chapter sixteen. The dragon king of the south, the beast king of the north and the false prophet of chariots, horsemen and ships are all illustrated in verse forty, and the prophetic line ends in verse forty-five, when the papal power “comes to his end with none to help.”
Vuonna 1989 Danielin kirjan yhdennentoista luvun viimeiset kuusi jaetta avattiin sinetistä, ja tuon ajanjakson sanansaattaja ymmärsi, että luvun yhdennentoista jakeissa neljäkymmentä–neljäkymmentäviisi esiintyi kolme valtaa, joiden profeetallinen toiminta kulki niiden läpi. Jakeen neljäkymmentä etelän kuningas on lohikäärmevalta; pohjoisen kuningas on paavillinen valta, jolle jakeen alussa vuonna 1798 oli annettu kuolinhaava lohikäärmevallan, Napoleonin Ranskan, kädestä. Jakeessa paavillinen valta alkaa kuolinhaavansa parantamisen työn. Vuonna 1989 pohjoisen kuningas iskee takaisin Neuvostoliiton lohikäärmevaltaa vastaan, josta oli silloin tullut etelän kuningas. Kun katolilaisuuden peto teki vastaiskun Neuvostoliittoa vastaan, se tuli Yhdysvaltojen sijaisarmeijan kanssa, joka on Ilmestyskirjan kuudennentoista luvun väärä profeetta. Lohikäärme, etelän kuningas, peto, pohjoisen kuningas, sekä vaunujen, ratsumiesten ja laivojen väärä profeetta on kaikki kuvattu jakeessa neljäkymmentä, ja profeetallinen linja päättyy jakeessa neljäkymmentäviisi, kun paavillinen valta ”tulee loppuunsa, eikä hänellä ole auttajaa”.
Armageddon, in Revelation sixteen is a symbolic geographical area identifying the rebellion of mankind that precedes the return of Christ. Armageddon is a symbol of the word is made from two words, “Har” meaning mountain, and “Megiddo,” which is the valley of Jezreel. The fact that John combined a mountain with Megiddo, when Megiddo is a valley, informs the student of prophecy that Armageddon is a symbol, which contains a geographical reference, for there is no mountain in the valley of Jezreel.
Harmagedon Ilmestyskirjan kuudennessatoista luvussa on symbolinen maantieteellinen alue, joka ilmaisee ihmiskunnan kapinaa, joka edeltää Kristuksen paluuta. Harmagedon on symboli; sana muodostuu kahdesta sanasta, ”Har”, joka merkitsee vuorta, ja ”Megiddo”, joka on Jisreelin laakso. Se seikka, että Johannes yhdisti vuoren Megiddoon, vaikka Megiddo on laakso, osoittaa profetian tutkijalle, että Harmagedon on symboli, joka sisältää maantieteellisen viittauksen, sillä Jisreelin laaksossa ei ole vuorta.
The Jezreel Valley is situated between the three seas (Mediterranean Sea, Sea of Galilee, and Dead Sea) and Jerusalem. It is relatively central in northern Israel, with these three bodies of water and Jerusalem located around it in different directions. Verse forty-five of Daniel eleven is where the king of the north comes to his end with none to help, and the verse identifies his geographical end as between the seas and the glorious holy mountain of Jerusalem. Verse forty of Daniel eleven introduces the three powers that are the subjects of the healing of the deadly wound of the papal power and its ultimate end.
Jisreelin laakso sijaitsee kolmen meren (Välimeren, Galileanmeren ja Kuolleenmeren) sekä Jerusalemin välissä. Se sijaitsee suhteellisen keskeisesti Pohjois-Israelissa siten, että nämä kolme vesialuetta ja Jerusalem sijaitsevat sen ympärillä eri ilmansuunnissa. Danielin kirjan yhdestoista luvun jae neljäkymmentäviisi on se kohta, jossa pohjoisen kuningas tulee loppuunsa ilman auttajaa, ja jae määrittää hänen maantieteellisen loppunsa sijaitsevan merien ja Jerusalemin ihanan pyhän vuoren välissä. Danielin kirjan yhdestoista luvun jae neljäkymmentä esittelee ne kolme valtaa, jotka ovat paavillisen vallan kuolettavan haavan parantumisen ja sen lopullisen lopun kohteina.
The first phrase of the verses identifies the time of the end in 1798, when the papacy received its deadly wound and verse forty-five identifies its permanent deadly wound. The prophetic history between the first and last death of the papal power identifies the rebellion of mankind as they restore the ascendancy of the papal power, when its deadly wound is healed in advance of the papal power’s ultimate demise. The six verses bear the signature of truth, for the beginning and end are both the death of the papal power, and the middle verses are the rebellion of mankind as the first deadly wound is healed.
Jakeiden ensimmäinen ilmaus osoittaa lopun ajan vuoteen 1798, jolloin paavinvalta sai kuolettavan haavansa, ja jae neljäkymmentäviisi osoittaa sen pysyvän kuolettavan haavan. Profeetallinen historia paavinvallan ensimmäisen ja viimeisen kuoleman välillä osoittaa ihmiskunnan kapinan, kun he palauttavat paavinvallan herruuden siinä vaiheessa, kun sen kuolettava haava paranee ennen paavinvallan lopullista häviötä. Nuo kuusi jaetta kantavat totuuden tunnusmerkkiä, sillä alku ja loppu ovat kumpikin paavinvallan kuolema, ja keskimmäiset jakeet ovat ihmiskunnan kapina ensimmäisen kuolettavan haavan parantuessa.
Miller was given light from heavenly angels upon the relation of pagan and papal Rome. The key for Miller’s understanding of the prophetic model, which he employed for all of his prophetic applications, was “the daily” in Second Thessalonians. “The daily” in that chapter is pagan Rome, which is what established the vision that William Miller came to understand, for it is Rome, the robbers of thy people in verse fourteen of chapter eleven, that establishes the vision.
Miller sai taivaallisilta enkeleiltä valoa pakanallisen ja paavillisen Rooman välisestä suhteesta. Avain Millerin ymmärrykseen profeetallisesta mallista, jota hän sovelsi kaikissa profeetallisissa tulkinnoissaan, oli ”jokapäiväinen” Toisessa tessalonikalaiskirjeessä. Tuon luvun ”jokapäiväinen” on pakanallinen Rooma, ja juuri tämä vahvisti sen näyn, jonka William Miller tuli ymmärtämään, sillä Rooma, sinun kansasi väkivaltaiset miehet luvussa yksitoista jakeessa neljätoista, vahvistaa näyn.
The messenger raised up to understand the increase of knowledge in 1989 came to understand the threefold nature of Rome. Miller was the messenger of the first and second angels, and he understood the first and second manifestations of Rome to establish the vision he presented to the world. The messenger of the third angel came to understand all three manifestations of Rome in order to establish the vision he was given to proclaim to the world.
Sanansaattaja, joka nostettiin esiin ymmärtämään tiedon lisääntymistä vuonna 1989, tuli ymmärtämään Rooman kolmiosaisen luonteen. Miller oli ensimmäisen ja toisen enkelin sanansaattaja, ja hän ymmärsi Rooman ensimmäisen ja toisen ilmenemismuodon vahvistaakseen sen näyn, jonka hän esitti maailmalle. Kolmannen enkelin sanansaattaja tuli ymmärtämään Rooman kaikki kolme ilmenemismuotoa vahvistaakseen sen näyn, joka hänelle annettiin julistettavaksi maailmalle.
The first manifestation of Rome was pagan Rome. Out of pagan Rome came papal Rome, the second manifestation. Out of the first two manifestations came modern Rome, the threefold alliance of the dragon, the beast and false prophet.
Rooman ensimmäinen ilmenemismuoto oli pakanallinen Rooma. Pakanallisesta Roomasta nousi paavillinen Rooma, toinen ilmenemismuoto. Kahdesta ensimmäisestä ilmenemismuodosta nousi moderni Rooma, lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolmiliitto.
We will continue the line of the controversy of “the daily” in Advent history in the next article.
Jatkamme seuraavassa artikkelissa Adventtihistorian ”jokapäiväistä” koskevan kiistan tarkastelua.
“One who sees beneath the surface, who reads the hearts of all men, says of those who have had great light: ‘They are not afflicted and astonished because of their moral and spiritual condition.’ Yea, they have chosen their own ways, and their soul delighteth in their abominations. I also will choose their delusions, and will bring their fears upon them; because when I called, none did answer; when I spake, they did not hear: but they did evil before Mine eyes, and chose that in which I delighted not.’ ‘God shall send them strong delusion, that they should believe a lie,’ because they received not the love of the truth, that they might be saved,’ ‘but had pleasure in unrighteousness.’ Isaiah 66:3, 4; 2 Thessalonians 2:11, 10, 12.
”Hän, joka näkee pinnan alle, joka lukee kaikkien ihmisten sydämet, sanoo niistä, joilla on ollut suuri valo: ’He eivät ole murheellisia eivätkä hämmästyneitä moraalisen ja hengellisen tilansa vuoksi.’ Niin, he ovat valinneet omat tiensä, ja heidän sielunsa iloitsee heidän kauhistuksistaan. Minäkin valitsen heidän harhakuvansa ja annan heidän pelkonsa kohdata heidät; koska kun minä kutsuin, ei kukaan vastannut; kun minä puhuin, he eivät kuulleet, vaan tekivät pahaa minun silmieni edessä ja valitsivat sen, mihin minä en mielistynyt.’ ’Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen’, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta he pelastuisivat, ’vaan mielistyivät vääryyteen.’ Jesaja 66:3, 4; 2. Tessalonikalaiskirje 2:11, 10, 12.
“The heavenly Teacher inquired: ‘What stronger delusion can beguile the mind than the pretense that you are building on the right foundation and that God accepts your works, when in reality you are working out many things according to worldly policy and are sinning against Jehovah? Oh, it is a great deception, a fascinating delusion, that takes possession of minds when men who have once known the truth, mistake the form of godliness for the spirit and power thereof; when they suppose that they are rich and increased with goods and in need of nothing, while in reality they are in need of everything.’
Taivaallinen Opettaja kysyi: ”Mikä voimakkaampi eksytys voisi lumota mielen kuin se teeskentely, että rakennatte oikealle perustukselle ja että Jumala hyväksyy tekonne, vaikka todellisuudessa toteutatte monia asioita maailmanpolitiikan mukaisesti ja teette syntiä Jehovaa vastaan? Voi, se on suuri petos, kiehtova harha, joka ottaa valtaansa mielet, kun ihmiset, jotka ovat kerran tunteneet totuuden, erehtyvät pitämään jumalisuuden muotoa sen henkenä ja voimana; kun he luulevat olevansa rikkaita, rikastuneita eivätkä mitään tarvitsevia, vaikka todellisuudessa he tarvitsevat kaikkea.”
“God has not changed toward His faithful servants who are keeping their garments spotless. But many are crying, ‘Peace and safety,’ while sudden destruction is coming upon them. Unless there is thorough repentance, unless men humble their hearts by confession and receive the truth as it is in Jesus, they will never enter heaven. When purification shall take place in our ranks, we shall no longer rest at ease, boasting of being rich and increased with goods, in need of nothing.
”Jumala ei ole muuttunut uskollisia palvelijoitaan kohtaan, jotka pitävät vaatteensa tahrattomina. Mutta monet huutavat: ’Rauha ja turvallisuus’, samalla kun äkillinen perikato on tulossa heidän päällensä. Ellei tapahdu perusteellista parannusta, elleivät ihmiset nöyrrä sydäntään tunnustamalla syntinsä ja ota vastaan totuutta sellaisena kuin se on Jeesuksessa, he eivät koskaan pääse taivaaseen. Kun puhdistus tapahtuu meidän keskuudessamme, emme enää lepää huolettomina, kerskaten olevamme rikkaita ja rikastuneita emmekä mitään tarvitsevia.
“Who can truthfully say: ‘Our gold is tried in the fire; our garments are unspotted by the world’? I saw our Instructor pointing to the garments of so-called righteousness. Stripping them off, He laid bare the defilement beneath. Then He said to me: ‘Can you not see how they have pretentiously covered up their defilement and rottenness of character? ‘How is the faithful city become an harlot!’ My Father’s house is made a house of merchandise, a place whence the divine presence and glory have departed! For this cause there is weakness, and strength is lacking.’” Testimonies, volume 8, 249, 250.
“Kuka voi totuudenmukaisesti sanoa: ‘Meidän kultamme on tulessa koeteltu; meidän vaatteemme ovat maailman tahraamattomat’? Näin Opettajamme osoittavan niin sanotun vanhurskauden vaatteita. Riisuen ne pois Hän paljasti niiden alta saastaisuuden. Sitten Hän sanoi minulle: ‘Etkö näe, kuinka he ovat ulkokultaisesti peittäneet saastaisuutensa ja luonteensa mädännäisyyden? “Kuinka onkaan uskollisesta kaupungista tullut portto!” Isäni huoneesta on tehty kauppahuone, paikka, josta jumalallinen läsnäolo ja kirkkaus ovat poistuneet! Tästä syystä on heikkoutta, ja voima puuttuu.’” Testimonies, osa 8, 249, 250.