Verse forty of Daniel eleven is one of the most profound verses in the Bible. It represents the unsealing of the book of Daniel in 1798, 1989 and 2023. The three times the book was unsealed mark the conclusion of a scattering of “seven times.” 1798 marked the conclusion of the twenty-five hundred and twenty years of scattering that began in 723 BC when Assyria carried the northern ten tribes into captivity. 1989 marked the conclusion of 126 years since the rebellion of 1863, when the Seventh-day Adventist Church officially set aside the “seven times” of Leviticus twenty-six. 2023 marked the conclusion of the three and a half days of Revelation eleven’s two witnesses being dead in the street. At the conclusion of the 2,520 years, (the 126 years and the 3½ days—all symbols of the “seven times”) the book of Daniel was unsealed.
Danielin kirjan yhdennentoista luvun neljäskymmenes jae on yksi Raamatun syvällisimmistä jakeista. Se edustaa Danielin kirjan avaamista vuonna 1798, 1989 ja 2023. Ne kolme kertaa, jolloin kirja avattiin, merkitsevät ”seitsemän ajan” hajottamisen päättymistä. Vuosi 1798 merkitsi niiden kahdentuhannen viidensadan kahdenkymmenen vuoden hajottamisen päättymistä, joka alkoi vuonna 723 eKr., kun Assyria vei pohjoiset kymmenen heimoa pakkosiirtolaisuuteen. Vuosi 1989 merkitsi 126 vuoden ajanjakson päättymistä vuoden 1863 kapinasta, jolloin seitsemännen päivän adventtikirkko virallisesti syrjäytti 3. Mooseksen kirjan kahdennenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemän aikaa”. Vuosi 2023 merkitsi Ilmestyskirjan yhdestoista luvun kahden todistajan kadulla kuolleina olon kolmen ja puolen päivän päättymistä. 2 520 vuoden päättyessä (126 vuoden ja 3½ päivän — jotka kaikki ovat ”seitsemän ajan” vertauskuvia) Danielin kirja avattiin.
Sister White informs us that in 1798 it was needful that men be presented with the events connected with the close of probation. When she records this fact, she is identifying parallel histories, for she also represents the message of the last days as the events connected with the close of probation. Speaking of Millerite history she records:
Sisar White ilmoittaa meille, että vuonna 1798 oli välttämätöntä, että ihmisille esitettiin ne tapahtumat, jotka liittyivät armonajan päättymiseen. Kirjatessaan tämän tosiasian hän osoittaa rinnakkaiset historiat, sillä hän esittää myös viimeisten päivien sanoman tapahtumina, jotka liittyvät armonajan päättymiseen. Puhuessaan milleriläisestä historiasta hän kirjoittaa:
“It was needful that men should be awakened to their danger; that they should be roused to prepare for the solemn events connected with the close of probation.” The Great Controversy, 310.
“Oli välttämätöntä, että ihmiset herätettäisiin näkemään vaaransa; että heidät havahtuisivat valmistautumaan niihin juhlallisiin tapahtumiin, jotka liittyvät armonajan päättymiseen.” Suuri taistelu, 310.
Speaking of the last days she records:
Puhuessaan viimeisistä päivistä hän kirjoittaa:
“Before His crucifixion the Saviour explained to His disciples that He was to be put to death and to rise again from the tomb, and angels were present to impress His words on minds and hearts. But the disciples were looking for temporal deliverance from the Roman yoke, and they could not tolerate the thought that He in whom all their hopes centered should suffer an ignominious death. The words which they needed to remember were banished from their minds; and when the time of trial came, it found them unprepared. The death of Jesus as fully destroyed their hopes as if He had not forewarned them. So in the prophecies the future is opened before us as plainly as it was opened to the disciples by the words of Christ. The events connected with the close of probation and the work of preparation for the time of trouble, are clearly presented. But multitudes have no more understanding of these important truths than if they had never been revealed. Satan watches to catch away every impression that would make them wise unto salvation, and the time of trouble will find them unready.” The Great Controversy, 595.
”Ennen ristiinnaulitsemistaan Vapahtaja selitti opetuslapsilleen, että Hänet oli surmattava ja että Hän nousisi jälleen haudasta, ja enkelit olivat läsnä painaakseen Hänen sanansa mieleen ja sydämeen. Mutta opetuslapset odottivat ajallista vapautusta Rooman ikeestä, eivätkä he voineet sietää ajatusta, että Hänen, johon kaikki heidän toivonsa olivat keskittyneet, tuli kärsiä häpeällinen kuolema. Sanat, jotka heidän olisi tullut muistaa, karkotettiin heidän mielestään, ja koetuksen ajan tullessa se tapasi heidät valmistautumattomina. Jeesuksen kuolema hävitti heidän toivonsa yhtä täydellisesti kuin jos Hän ei olisi ennalta varoittanut heitä. Samoin profetioissa tulevaisuus avataan eteemme yhtä selvästi kuin se avattiin opetuslapsille Kristuksen sanojen kautta. Tapahtumat, jotka liittyvät armonajan päättymiseen ja valmistautumistyöhön ahdistuksen aikaa varten, esitetään selvästi. Mutta suurilla joukoilla ei ole näistä tärkeistä totuuksista enempää ymmärrystä kuin jos niitä ei olisi koskaan ilmoitettu. Saatana vaanii riistääkseen pois jokaisen vaikutelman, joka tekisi heidät viisaiksi pelastukseen, ja ahdistuksen aika kohtaa heidät valmistautumattomina.” The Great Controversy, 595.
The Millerite message was unsealed in 1798 and it presented “the events connected with the close of probation.” When speaking of the last days, she applies the history of the disciples to illustrate the fact that “the events connected with the close of probation” are what make men wise unto salvation, but are not understood. The messages that were unsealed in 1798, 1989 and 2023 were messages that identified the “events connected with the close of probation.”
Milleriläinen sanoma avattiin sineteistään vuonna 1798, ja se esitti ”koetusajan päättymiseen liittyvät tapahtumat”. Puhuessaan viimeisistä päivistä hän soveltaa opetuslasten historiaa havainnollistaakseen sitä tosiasiaa, että ”koetusajan päättymiseen liittyvät tapahtumat” ovat ne, jotka tekevät ihmiset viisaiksi pelastukseen, mutta niitä ei ymmärretä. Sanomat, jotka avattiin sineteistään vuosina 1798, 1989 ja 2023, olivat sanomia, jotka yksilöivät ”koetusajan päättymiseen liittyvät tapahtumat”.
Verse forty represents a historical line when the book of Daniel is unsealed three times. In 1798 Daniel’s vision of the Ulai River representing chapters seven through nine was unsealed. In 1989 Daniel’s vision of the Hiddekel River representing chapter ten through twelve was unsealed. In 2023 the hidden history of verse forty of Daniel eleven was unsealed.
Neljäskymmenes jae edustaa historiallista linjaa, jossa Danielin kirja avataan sineteistään kolme kertaa. Vuonna 1798 Danielin näky Ulaijoesta, joka edustaa lukuja seitsemästä yhdeksään, avattiin sineteistään. Vuonna 1989 Danielin näky Hiddekel-joesta, joka edustaa lukuja kymmenestä kahteentoista, avattiin sineteistään. Vuonna 2023 Daniel 11:n neljännenkymmenennen jakeen kätketty historia avattiin sineteistään.
The history of verse forty represents 1798 unto the Sunday law of verse forty-one, which is the history of the United States that is also the earth beast of Revelation thirteen, the false prophet of Revelation sixteen and the sixth kingdom of Bible prophecy. The same history represented in verse forty of Daniel eleven is also represented in one verse in the book of Revelation.
Neljännenkymmenennen jakeen historia ulottuu vuodesta 1798 neljännenkymmenennenensimmäisen jakeen sunnuntailakiin, mikä on Yhdysvaltojen historiaa; ne ovat myös Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun maapeto, Ilmestyskirjan kuudennentoista luvun väärä profeetta ja Raamatun profetian kuudes valtakunta. Sama historia, joka esitetään Danielin kirjan yhdentenätoista luvun neljännessäkymmenennessä jakeessa, esitetään myös yhdessä jakeessa Ilmestyskirjassa.
And I beheld another beast coming up out of the earth; and he had two horns like a lamb, and he spake as a dragon. Revelation 13:11.
Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta; ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsalla, ja se puhui niin kuin lohikäärme. Ilmestyskirja 13:11.
This verse, as in verse forty is the history that begins with the Alien and Sedition Acts of 1798 and ends with the Sunday law when the nation speaks as a dragon, a history that begins when papal Rome is taken off the throne and ends when papal Rome is restored to the throne. The history represented by both Revelation 13:11 and Daniel 11:40 begins with the removal of the fifth kingdom of Bible prophecy and ends with the removal of the sixth kingdom of Bible prophecy.
Tämä jae, kuten neljäskymmenes jae, on sen historian kuvaus, joka alkaa vuoden 1798 Alien and Sedition Acts -laeista ja päättyy sunnuntailakiin, jolloin kansakunta puhuu lohikäärmeen tavoin; historian, joka alkaa, kun paavillinen Rooma syöstään valtaistuimelta, ja päättyy, kun paavillinen Rooma palautetaan valtaistuimelle. Sekä Ilmestyskirjan 13:11:n että Danielin 11:40:n esittämä historia alkaa Raamatun profetian viidennen valtakunnan poistamisella ja päättyy Raamatun profetian kuudennen valtakunnan poistamiseen.
The “seventy” years which Babylon reigned as the first kingdom of Bible prophecy unto the second kingdom of Bible prophecy represents the history of verse forty from 1798 unto the Sunday law.
Ne ”seitsemänkymmentä” vuotta, joiden ajan Babylon hallitsi raamatullisen profetian ensimmäisenä valtakuntana aina raamatullisen profetian toiseen valtakuntaan saakka, kuvaavat jakeen neljäkymmentä historiaa vuodesta 1798 sunnuntailakiin asti.
And it shall come to pass in that day, that Tyre shall be forgotten seventy years, according to the days of one king: after the end of seventy years shall Tyre sing as an harlot. Take an harp, go about the city, thou harlot that hast been forgotten; make sweet melody, sing many songs, that thou mayest be remembered. And it shall come to pass after the end of seventy years, that the Lord will visit Tyre, and she shall turn to her hire, and shall commit fornication with all the kingdoms of the world upon the face of the earth. Isaiah 23:15–17.
Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Tyyros unohdetaan seitsemänkymmenen vuoden ajaksi, yhden kuninkaan päivien mukaan; seitsemänkymmenen vuoden lopulla Tyyros laulaa kuin portto. Ota harppu, kierrä kaupunkia, sinä unohdettu portto; soita suloisesti, laula monta laulua, että sinut muistettaisiin. Ja on tapahtuva seitsemänkymmenen vuoden lopulla, että Herra on katsova Tyyroksen puoleen, ja se on palaava palkkionsa ääreen ja harjoittava haureutta kaikkien maailman valtakuntien kanssa maan päällä. Jesaja 23:15–17.
The history of 1798 unto the Sunday law is also the history when the whore of Tyre is forgotten as recorded in Isaiah twenty-three, which expresses the period as “seventy years” and as the “days of one king.” From Nebuchadnezzar to Belshazzar the first kingdom of Bible prophecy reigned, thus typifying the sixth kingdom of Bible prophecy who began as a lamb but ends up speaking as a dragon. Nebuchadnezzar represents a follower of the lamb and Belshazzar a follower of the dragon.
Ajanjakso vuodesta 1798 sunnuntailakiin asti on myös se ajanjakso, jolloin Tyyron portto unohdetaan, kuten on kirjoitettu Jesajan kirjan luvussa kaksikymmentäkolme; siinä tämä ajanjakso ilmaistaan ”seitsemänäkenä vuotena” ja ”yhden kuninkaan päivinä”. Nebukadnessarista Belsassariin hallitsi Raamatun profetian ensimmäinen valtakunta, esikuvaten siten Raamatun profetian kuudetta valtakuntaa, joka alkoi karitsana mutta päätyy puhumaan lohikäärmeen tavoin. Nebukadnessar edustaa karitsan seuraajaa ja Belsassar lohikäärmeen seuraajaa.
The history of 1798 unto the Sunday law is also the history of the three angels of Revelation fourteen, beginning with the reformation of the Millerites and ending with the reformation of the one hundred and forty-four thousand. The message of the three angels is the judgment hour message. The Millerites announced the events connected with the opening of the judgment and the one hundred and forty-four thousand announce the events connected with the close of probation.
Ajanjakso vuodesta 1798 sunnuntailakiin saakka on myös Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmen enkelin historiaa, alkaen milleriittojen uskonpuhdistuksesta ja päättyen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen uskonpuhdistukseen. Kolmen enkelin sanoma on tuomion hetken sanoma. Milleriitit julistivat tuomion alkamiseen liittyvät tapahtumat, ja sataneljäkymmentäneljätuhatta julistavat armonajan päättymiseen liittyvät tapahtumat.
The events connected with the close of probation are portrayed upon internal and external lines of prophecy, and the events take place primarily in the history represented by verse forty of Daniel eleven. The events of verse forty end at the Sunday law in the United States, so the events of the final ingathering of God’s other children who are still in Babylon is not represented in verse forty; still the crisis that then confronts the world has just finished in the United States. Those events represent the judgment upon the United States and the purification of God’s church in advance of the church being lifted up as an ensign.
Koetusajan päättymiseen liittyvät tapahtumat kuvataan profetian sisäisillä ja ulkoisilla linjoilla, ja nämä tapahtumat sijoittuvat ensisijaisesti siihen historian vaiheeseen, jota Danielin kirjan yhdestoista luvun neljäskymmenes jae esittää. Neljännenkymmenennen jakeen tapahtumat päättyvät sunnuntailakiin Yhdysvalloissa, joten Jumalan muiden lasten lopullisen kokoamisen tapahtumia, niiden, jotka yhä ovat Babylonissa, ei esitetä neljännessäkymmenennessä jakeessa; kuitenkin se kriisi, joka silloin kohtaa maailmaa, on juuri päättynyt Yhdysvalloissa. Nämä tapahtumat kuvaavat Yhdysvaltoihin kohdistuvaa tuomiota ja Jumalan seurakunnan puhdistamista ennen kuin seurakunta korotetaan lipuksi.
The internal events connected with the close of probation identify Christ’s work as High Priest in finishing the mystery of God among His last day people. The external events identify the role of the United States in restoring power to the papacy. The entire history of the United States as the sixth kingdom of Bible prophecy, the entire history of Laodicea occurs during the history represented by verse forty.
Armonajan päättymiseen liittyvät sisäiset tapahtumat osoittavat Kristuksen työn Ylimmäisenä Pappina Jumalan salaisuuden saattamisessa päätökseen Hänen viimeisten päivien kansansa keskuudessa. Ulkoiset tapahtumat osoittavat Yhdysvaltojen roolin vallan palauttamisessa paaviudelle. Koko Yhdysvaltojen historia Raamatun profetian kuudentena valtakuntana, koko Laodikean historia, tapahtuu jakeen neljäkymmentä kuvaaman historian aikana.
The internal and external lines within verse forty are represented by the two horns of the earth beast. The horn of Republicanism is the external line and the horn of Protestantism is the internal line. Both lines exist within the history of the sixth kingdom, and at the conclusion of the history of the sixth kingdom God’s judgment is brought upon both the Protestant and Republican horns. The message that identifies the events connected with the close of probation is the message that identifies the events that are brought upon the United States as it fills up its cup of probationary time. The message that identifies the events connected with the close of probation is also the message that identifies the events that are brought upon Seventh-day Adventism as it fills up its cup of probationary time.
Jakeen neljänkymmenen sisäistä ja ulkoista linjaa edustavat maan pedon kaksi sarvea. Republikaanisuuden sarvi on ulkoinen linja, ja protestantismin sarvi on sisäinen linja. Molemmat linjat ovat olemassa kuudennen valtakunnan historian piirissä, ja kuudennen valtakunnan historian päättyessä Jumalan tuomio kohtaa sekä protestanttista että republikaanista sarvea. Sanoma, joka yksilöi koetuksenajan päättymiseen liittyvät tapahtumat, on sama sanoma, joka yksilöi ne tapahtumat, jotka kohtaavat Yhdysvaltoja sen täyttäessä koetuksenaikansa maljan. Sanoma, joka yksilöi koetuksenajan päättymiseen liittyvät tapahtumat, on myös sama sanoma, joka yksilöi ne tapahtumat, jotka kohtaavat seitsemännen päivän adventismia sen täyttäessä koetuksenaikansa maljan.
Within the history of verse forty there are three times the book of Daniel is unsealed, and each of the three times produces an internal and external line that presents the events connected with the close of probation. Each of the three waymarks is preceded by a scattering of seven times. Verse forty therefore represents the history of 1798 unto the Sunday law, and the prophetic waymarks within that history are the “events connected with the close of probation.” Within the history of verse forty the internal line represents a transition from Philadelphia unto Laodicea at the beginning and a transition from Laodicea to Philadelphia at the ending. The beginning represented a reformatory movement as illustrated by the parable of the ten virgins which typified a reformatory movement at the ending that also fulfilled the parable to the very letter.
Neljänkymmenennen jakeen historian sisällä Danielin kirja sinetöidään auki kolmesti, ja jokainen näistä kolmesta kerrasta tuottaa sisäisen ja ulkoisen linjan, joka esittää ne tapahtumat, jotka liittyvät koetusajan päättymiseen. Kutakin näistä kolmesta tienviitasta edeltää seitsemän ajan hajotus. Neljäskymmenes jae edustaa sen tähden historiaa vuodesta 1798 sunnuntailakiin asti, ja ne profeetalliset tienviitat, jotka sisältyvät tähän historiaan, ovat ”tapahtumat, jotka liittyvät koetusajan päättymiseen”. Neljännenkymmenennen jakeen historian sisällä sisäinen linja edustaa siirtymää Filadelfiasta Laodikeaan alussa ja siirtymää Laodikeasta Filadelfiaan lopussa. Alku edusti uskonpuhdistuksellista liikettä, kuten kuvataan vertauksessa kymmenestä neitsyestä, mikä esikuvasi lopun uskonpuhdistuksellista liikettä, joka niin ikään täytti vertauksen aivan kirjaimellisesti.
The Philadelphian Millerite movement began with a fulfillment of the “seven times” of Leviticus twenty-six in 1798, and then another fulfillment of the “seven times” on October 22, 1844. At least by 1856 both James White and Sister White identified the movement as in a Laodicean condition. In the same year new light on the “seven times” was presented in the official church publication that was never finished. “Seven times” was fulfilled in 1798, and thereafter William Miller discovered the “commencement of the chain of truth” as Sister White called it, and the commencement of the chain of truth was the “seven times.” 1798 was a fulfillment of the “seven times,” thereafter Miller makes his foundational discovery of the “seven times” as the book of Daniel is unsealed. After that October 22, 1844 marks another fulfillment of the “seven times, which is in turn followed by a transition in the movement from Philadelphia unto Laodicea in the same year that new light upon the “seven times” is left unfinished. In 1863 what had been the Millerite Philadelphian movement until 1856 when it transitioned into the Millerite Laodicean movement became an legally registered church, largely under the premises and pressures of the Civil War and protecting the youth of the church. The movement ended in 1863 when it became a church. Seven years prior, in 1856 Laodicea set aside a message of new light upon the very topic which was William Miller’s first prophetic discovery.
Filadelfialainen milleriittiliike alkoi Leviticuksen kahdennenkymmenennen kuudennen luvun ”seitsemän ajan” täyttymyksellä vuonna 1798 ja sitten toisella ”seitsemän ajan” täyttymyksellä 22. lokakuuta 1844. Viimeistään vuoteen 1856 mennessä sekä James White että sisar White tunnistivat liikkeen olevan laodikealaisessa tilassa. Samana vuonna virallisessa kirkollisessa julkaisussa, jota ei koskaan saatettu valmiiksi, esitettiin uutta valoa ”seitsemästä ajasta”. ”Seitsemän aikaa” täyttyi vuonna 1798, ja sen jälkeen William Miller löysi sen, mitä sisar White kutsui ”totuuden ketjun alkamiseksi”, ja totuuden ketjun alkaminen oli ”seitsemän aikaa”. Vuosi 1798 oli ”seitsemän ajan” täyttymys; sen jälkeen Miller tekee perustavan löytönsä ”seitsemästä ajasta”, kun Danielin kirja avataan. Tämän jälkeen 22. lokakuuta 1844 merkitsee toista ”seitsemän ajan” täyttymystä, jota puolestaan seuraa liikkeessä siirtymä Filadelfiasta Laodikeaan samana vuonna, jona uusi valo ”seitsemästä ajasta” jätettiin keskeneräiseksi. Vuonna 1863 siitä, mikä oli ollut milleriittinen filadelfialainen liike vuoteen 1856 saakka, jolloin se siirtyi milleriittiseksi laodikealaiseksi liikkeeksi, tuli laillisesti rekisteröity kirkko, suurelta osin sisällissodan olosuhteiden ja paineiden sekä kirkon nuorison suojelemisen vuoksi. Liike päättyi vuonna 1863, kun siitä tuli kirkko. Seitsemän vuotta aiemmin, vuonna 1856, Laodikea pani syrjään sanoman uudesta valosta juuri siinä aiheessa, joka oli William Millerin ensimmäinen profeetallinen löytö.
The Millerite movement and the light that is called “the commencement of the chain of truth,” the light of the “seven times” was opened up to the leadership of the Laodicean movement who gradually set aside a desire to uphold the “seven times” and at the end of seven years (“seven times”) in 1863, a new chart and prophetic message is produced without any reference to the “seven times.”
Milleriläinen liike ja se valo, jota kutsutaan ”totuuden ketjun alkamiseksi”, ”seitsemän ajan” valo, avattiin Laodikean liikkeen johdolle, joka vähitellen syrjäytti halun pitää yllä ”seitsemää aikaa”, ja seitsemän vuoden (”seitsemän ajan”) päättyessä vuonna 1863 tuotettiin uusi kartta ja profeetallinen sanoma ilman mitään viittausta ”seitsemään aikaan”.
In 1863 the conclusion of Isaiah’s sixty-five year prophecy concluded right where it started, with a civil war between north and south. The issue of slavery in 1863 had been typified by the carrying away of both the northern and southern kingdoms in fulfillment of the “seven times,” and the slavery into which Israel was carried into fitly represented the issues of slavery at the end. 1863 represents the end of the prophetic structure based upon Isaiah’s sixty-five year prophecy.
Vuonna 1863 Jesajan kuusikymmentäviisivuotisen profetian päätös päättyi juuri siihen, mistä se alkoi: pohjoisen ja etelän väliseen sisällissotaan. Orjuuden kysymys vuonna 1863 oli ollut esikuvallisesti kuvattu sekä pohjoisen että eteläisen valtakunnan pakkosiirtolaisuuteen viemisessä ”seitsemän ajan” täyttymyksenä, ja se orjuus, johon Israel vietiin, kuvasi osuvasti lopun ajan orjuuskysymyksiä. Vuosi 1863 edustaa Jesajan kuusikymmentäviisivuotiseen profetiaan perustuvan profeetallisen rakenteen loppua.
Thus saith the Lord God, It shall not stand, neither shall it come to pass. For the head of Syria is Damascus, and the head of Damascus is Rezin; and within threescore and five years shall Ephraim be broken, that it be not a people. And the head of Ephraim is Samaria, and the head of Samaria is Remaliah’s son. If ye will not believe, surely ye shall not be established. Isaiah 7:7–9.
Näin sanoo Herra, Herra: Se ei toteudu eikä tapahdu. Sillä Aramin pää on Damaskos, ja Damaskoksen pää on Rasin; ja kuudenkymmenen viiden vuoden kuluessa Efraim murskataan, niin ettei se enää ole kansa. Ja Efraimin pää on Samaria, ja Samarian pää on Remaljan poika. Ellette usko, ette varmasti pysy lujina. Jesaja 7:7–9.
Rightly understood this prophecy beginning in 742 BC identifies three waymarks within a sixty-five year span. Two of the waymarks identify the starting points of twenty-five hundred and twenty years of captivity and slavery for both the northern and southern kingdoms of Israel. In 742 BC the northern and southern kingdoms were involved in a civil war, and the northern ten tribes had formed an alliance with Syria to invade the southern kingdom of Judah. Nineteen years later in 723 BC the northern ten tribes were carried into slavery by the Assyrians. Forty-six years later in 677 BC the Assyrians captured Manasseh and took him to Babylon. Twenty-five hundred and twenty years after 723 BC arrives at 1798, the time of the end and beginning of verse forty. Forty-six years later the “seven times” against the southern kingdom that began in 677 BC ended in 1844. Nineteen years later in 1863 the prophetic characteristics of 742 BC are represented to the very letter. A civil war between the northern and southern kingdoms is under way in 742 BC and 1863. In 742 BC the prediction given by Isaiah to wicked King Ahaz was concerning the impending enslavement of both the northern and southern kingdoms, and in 1863, the very center point of the Civil War President Lincoln proclaimed the Emancipation Proclamation beginning the process of ending slavery. The warning given to wicked King Ahaz in 742 BC was given in the literal glorious land typifying the message given by Lincoln in the spiritual glorious land.
Oikein ymmärrettynä tämä vuonna 742 eKr. alkava profetia osoittaa kolme merkkipaalua kuudenkymmenenviiden vuoden ajanjakson sisällä. Kaksi merkkipaaluista osoittaa sekä Israelin pohjoisen että eteläisen valtakunnan kaksituhattaviidensadankahdenkymmenen vuoden pituisen vankeuden ja orjuuden alkupisteet. Vuonna 742 eKr. pohjoinen ja eteläinen valtakunta olivat osallisina sisällissodassa, ja pohjoisen valtakunnan kymmenen heimoa olivat liittoutuneet Syyrian kanssa hyökätäkseen eteläiseen Juudan valtakuntaan. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, vuonna 723 eKr., Assyria vei pohjoisen valtakunnan kymmenen heimoa orjuuteen. Neljäkymmentäkuusi vuotta myöhemmin, vuonna 677 eKr., assyrialaiset vangitsivat Manassen ja veivät hänet Babyloniin. Kaksituhattaviisisataakaksikymmentä vuotta vuoden 723 eKr. jälkeen johtaa vuoteen 1798, lopun aikaan ja jakeen neljäkymmentä alkuun. Neljäkymmentäkuusi vuotta myöhemmin eteläistä valtakuntaa vastaan kohdistuneet ”seitsemän aikaa”, jotka olivat alkaneet vuonna 677 eKr., päättyivät vuonna 1844. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, vuonna 1863, vuoden 742 eKr. profeetalliset tunnuspiirteet ilmenevät kirjaimellisesti. Sisällissota pohjoisen ja eteläisen valtakunnan välillä on käynnissä sekä vuonna 742 eKr. että vuonna 1863. Vuonna 742 eKr. Jesajan pahalle kuningas Ahaalle antama ennustus koski sekä pohjoisen että eteläisen valtakunnan uhkaavaa orjuuttamista, ja vuonna 1863, sisällissodan täsmällisessä keskikohdassa, presidentti Lincoln antoi vapautusjulistuksen, joka käynnisti orjuuden päättymisen prosessin. Vuonna 742 eKr. pahalle kuningas Ahaalle annettu varoitus annettiin kirjaimellisessa ihanassa maassa, mikä on esikuva sanomasta, jonka Lincoln antoi hengellisessä ihanassa maassa.
Seven years after the messages of the “seven times” by Hiram Edson were published in 1856 Adventism produced the 1863 chart which removed the Millerite teaching of the seven times, thus calling into question multitudes of passages where Ellen White teaches that we are to repeat the messages of the Millerites, and also that we are to defend against those messages being attacked. The same year they became a legally registered church. There is more which can be written about 1863 and its prophetic implications, but what I am here noting is that there are several witnesses, both internal and external that identify the rebellion of 1863, whether it be the rebellion of the external with the southern states, or the rebellion of the internal with the rejection of the first foundational truth. 1863 is one of the events within the history of verse forty that represents a waymark that makes up the “events connected with the close of probation.”
Seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Hiram Edsonin sanomat ”seitsemästä ajasta” julkaistiin vuonna 1856, adventismi tuotti vuoden 1863 kartan, joka poisti milleriläisen opetuksen seitsemästä ajasta ja asetti siten kyseenalaisiksi lukemattomat kohdat, joissa Ellen White opettaa, että meidän tulee toistaa milleriläisten sanomat, sekä myös että meidän tulee puolustautua sitä vastaan, että noita sanomia vastaan hyökätään. Samana vuonna heistä tuli laillisesti rekisteröity kirkko. Vuodesta 1863 ja sen profeetallisista merkityksistä voitaisiin kirjoittaa enemmänkin, mutta se, mitä tässä totean, on, että on olemassa useita todistajia, sekä sisäisiä että ulkoisia, jotka osoittavat vuoden 1863 kapinan, olipa kyse ulkoisesta kapinasta etelävaltioiden taholta tai sisäisestä kapinasta ensimmäisen perustotuuden hylkäämisen muodossa. Vuosi 1863 on yksi niistä jakeen neljäkymmentä historian tapahtumista, jotka edustavat tienviittaa, joka muodostaa osan ”koetusajan päättymiseen liittyvistä tapahtumista”.
1863 aligns with the beginning of forty years in the wilderness for ancient literal Israel. At the end of the forty years Joshua led ancient Israel into the Promised Land and they brought down Jericho and pronounced a curse upon any who would rebuild Jericho. In 1863 the leadership of Laodicean Adventism rebuilt Jericho. 1863 is represented in the beginning and ending of the forty years in the wilderness. 1863 is a prophetic waymark that ties together history of the external and internal lines of verse forty’s history. There is the seventh church, “a church judged” as the word “Laodicea” means, entering into a period represented by an entire generation dying in the wilderness. At the same point, the first Republican president is beginning the work of freeing the slaves, thus typifying the last Republican Presidents who will implement martial law in a period of crisis leading to what inspiration calls “national ruin.”
Vuosi 1863 vastaa muinaisen kirjaimellisen Israelin neljänkymmenen erämaavuoden alkua. Neljänkymmenen vuoden päättyessä Joosua johdatti muinaisen Israelin luvattuun maahan, ja he kukistivat Jerikon sekä lausuivat kirouksen jokaisen ylle, joka rakentaisi Jerikon uudelleen. Vuonna 1863 laodikealaisen adventismin johto rakensi Jerikon uudelleen. Vuosi 1863 tulee esiin sekä erämaan neljänkymmenen vuoden alussa että lopussa. Vuosi 1863 on profeetallinen tienviitta, joka sitoo yhteen jakeen neljänkymmenen historian ulkoisten ja sisäisten linjojen historian. On olemassa seitsemäs seurakunta, ”tuomittu seurakunta”, kuten sana ”Laodikea” merkitsee, astumassa ajanjaksoon, jota kuvaa kokonaisen sukupolven kuoleminen erämaassa. Samassa kohdassa ensimmäinen republikaaninen presidentti aloittaa työn orjien vapauttamiseksi ja on siten esikuva viimeisistä republikaanisista presidenteistä, jotka toteuttavat sotatilan kriisikaudella, joka johtaa siihen, mitä innoitus kutsuu ”kansalliseksi häviöksi”.
In the waymarks of the beginning the waymarks of the end are represented and the events connected with the close of the judgment were typified in the events connected with the opening of the judgment. The rebellion at Kadesh in rejecting the message of Joshua and Caleb at the beginning of the forty years typified the rebellion of Moses’ in striking the Rock at Kadesh at the end of the forty years. 1863 identifies the Sunday law where Laodicea is spewed out of the mouth of the Lord, and where the twenty-five ancient men in Jerusalem are bowing to the sun in Ezekiel chapter eight, and where Shiloh is repeated upon those who trust in the lying words, “the temple of the Lord are we.”
Alun tienviitoissa lopun tienviitat esitetään, ja tuomion päättymiseen liittyvät tapahtumat esikuvattiin niissä tapahtumissa, jotka liittyivät tuomion alkamiseen. Kadesissa tapahtunut kapina neljänkymmenen vuoden alussa, kun Joosuan ja Kaalebin sanoma hylättiin, esikuvasi Mooseksen kapinaa Kadesissa, kun hän löi Kalliota, neljänkymmenen vuoden lopussa. Vuosi 1863 osoittaa sunnuntailain, jolloin Laodikea syljetään ulos Herran suusta, jolloin Jerusalemin kaksikymmentäviisi vanhinta miestä kumartavat aurinkoa Hesekielin kahdeksannessa luvussa ja jolloin Siilo toistuu niiden ylle, jotka luottavat valheellisiin sanoihin: ”Herran temppeli olemme me.”
We will continue this study of Panium in the next article.
Jatkamme tätä Paniumia käsittelevää tutkimusta seuraavassa artikkelissa.