Panium - Number Seven

Työskentelemme kootaksemme yhteen kaikki Danielin yhdettätoista lukua koskevat juonteet yhteydessä jakeen neljäkymmentä kätkettyyn historiaan, joka ulottuu vuodesta 1989 aina sunnuntailakiin Yhdysvalloissa saakka. Kutsumuksemme profetian tutkijoina on oikein jakaa totuuden sana.

Danielin yhdestoista luku voidaan jakaa kymmeneen profeetalliseen linjaan. Jae yhdestä neljään edustaa yhtä profeetallista linjaa. Jakeet viidestä yhdeksään edustavat toista linjaa. Jae kymmenen edustaa kolmatta linjaa. Jakeet yksitoista ja kaksitoista edustavat neljättä linjaa. Viides linja on jakeet kolmestatoista viiteentoista. Kuudes linja on jakeet kuudestatoista kahteenkymmeneenkahteen. Seitsemäs linja on jakeet kaksikymmentäkolme ja kaksikymmentäneljä. Jakeesta kaksikymmentäneljä jakeeseen kolmekymmentäyksi on kahdeksas linja. Jakeet kolmekymmentäyksi–neljäkymmentä ovat yhdeksäs linja, ja kymmenes ja viimeinen linja ovat jakeet neljäkymmentä–neljäkymmentäviisi. Nämä kymmenen linjaa on tuotava yhteen, linja linjan päälle.

Jokainen niistä kymmenestä profeetallisesta linjasta liittyy tietenkin toisiinsa, mutta kunkin linjan sisällä voidaan tunnistaa erityinen teema. Vaikka kullakin linjalla on ensisijainen teemansa, linjat sisältävät enemmän kuin yhden ainoan todistuksen. Tarkoitukseni on yksilöidä kukin niistä teemoista, jotka ilmenevät kymmenessä linjassa.

Dareioksen ensimmäinen vuosi merkitsee seitsemänkymmenen vuoden päättymistä ja siten osoittaa profeetallisen lopun ajan. Jakeessa kolme Aleksanteri Suuri perustaa maailmanlaajuisen valtakuntansa, ja jakeessa neljä hänen valtakuntansa oli määrä temmata pois ja jakaa neljälle tuulelle. Kun Dareiosta käytetään lopun ajan ajankohtana vuonna 1989, voimme laskea jakeessa kaksi esitetyt kuninkaat. Kun Gabriel sanoo jakeessa yksi: ”Myös Dareioksen ensimmäisenä vuonna”, hän jatkaa sitä, mistä hän ilmoitti Danielille näyn alussa, joka alkoi luvussa kymmenen.

Tienviitta, joka edustaa ”lopun aikaa”, sisältää kaksi symbolia. Mooseksen profeetallisen linjan ”lopun aika” oli Aaronin syntymä, jota kolme vuotta myöhemmin seurasi Mooseksen syntymä. Aaron ja Mooses ovat heidän historiassaan ”lopun ajan” kaksiosainen symboli, ja ne ovat esikuvana Johannes Kastajan syntymästä ja Jeesuksen syntymästä kuusi kuukautta myöhemmin. Vuoden 1798 ”lopun aika” merkitsi Rooman paavin vangitsemista; tämän jälkeen hän kuoli vankeudessa vuonna 1799. ”Meedialaisen Daarioksen ensimmäisestä hallitusvuodesta” ”Persian kuninkaan Kyyroksen kolmanteen hallitusvuoteen”; Darius ja Kyyros edustavat vuoden 1989 ”lopun aikaa”, sillä kaikki profeetat puhuvat enemmän viimeisistä päivistä kuin niistä päivistä, joissa he elivät.

Dareios ja Kyyros edustavat Ronald Reagania ja vanhempaa George Bushia vuonna 1989. Molemmat olivat tuona vuonna presidenttejä. Yhdestoista luvun ensimmäinen jae sijoittaa näyn Kyyroksen kolmanteen vuoteen, mikä edustaisi vanhempaa George Bushia, joka seurasi Reagania niin kuin Kyyros seurasi Dareiosta. Toinen jae toteaa, että vielä nousee kolme kuningasta ja neljäs on heitä kaikkia paljon rikkaampi. Yhdestoista luvun lopullinen ”lopun aika” alkaa vuonna 1989 ja osoittaa, että vanhemman George Bushin jälkeen vielä nousisi kolme kuningasta, tunnistaen siten ne kolme presidenttiä, jotka seurasivat vanhempaa Bushia. Nuo kolme kuningasta olivat Bill Clinton, nuorempi George Bush, Barak Obama, ja sitten rikkain presidentti, Donald Trump, ”voimallaan” ja ”rikkauksiensa kautta hän nostattaa kaikki Kreikan valtakuntaa vastaan”.

Kolmas jae esittelee sitten Aleksanteri Suuren ja esikuvallistaa sen tähden Yhdistyneiden Kansakuntien viimeisen johtajan, joka viimeisinä päivinä liittoutuu paavikunnan kanssa, mutta joka paavikunnan tavoin tulee loppuunsa. Yhdistyneet Kansakunnat on seitsemäs valtakunta, joka Ilmestyskirjan seitsemännessätoista luvussa kuvataan kymmenenä kuninkaana, ja kymmenen kuninkaan liittokunta suostuu antamaan seitsemännen valtakuntansa paavilliselle pedolle yhdeksi vertauskuvalliseksi hetkeksi.

Nuo kymmenen kuningasta esitetään jakeissa kolme ja neljä sekä myös Aleksanteri Suuren nousun ja kukistumisen historiassa, joka täytti nämä jakeet neljännellä vuosisadalla. Kreikka on Raamatun profetian kolmas valtakunta ja lohikäärmeen vertauskuva, yksi kolmasosa lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kolmiyhteisestä liitosta. Ristillä viesti ”Juutalaisten kuningas” kirjoitettiin hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi; nämä edustivat juutalaisia, roomalaisia ja muiden kansojen suurta väkijoukkoa, joka olisi Jerusalemissa pääsiäisen aikaan. Kreikkalaiset edustavat lohikäärmettä, roomalaiset edustavat petoa, ja juutalaiset olivat väärä profeetta.

Yhdennentoista luvun neljä ensimmäistä jaetta yksilöivät sen maallisen lohikäärmevallan lopun, joka haureutta harjoittaa paavillisen vallan kanssa, silloin kun ihmisen koetusaika päättyy. Jakeet kolme ja neljä yksilöivät maallisen lohikäärmevallan viimeisen ilmentymän lopullisen nousun ja kukistumisen. Nämä jakeet limittyvät kuuden viimeisen jakeen kanssa, jotka yksilöivät sen pedon lopun, joka harjoittaa haureutta maan kuninkaiden kanssa. Yhdennentoista luvun alku ja loppu yksilöivät sen historian, jossa Jumalan viholliset tulevat loppuunsa, eikä heillä ole auttajaa. Neljä ensimmäistä jaetta rinnastuvat kuuteen viimeiseen jakeeseen, ja näin ne kantavat Kymmenen käskyn symboliikkaa: toisaalta taulua, jossa ovat neljä ensimmäistä käskyä, ja toisaalta taulua, jossa ovat kuusi viimeistä käskyä, samalla kun ne myös kuvaavat koetusta luvun kymmenen kautta.

Ensimmäiset neljä jaetta edustavat alkua, joka havainnollistaa loppua samalla kun ne ankkuroivat sanoman alkamaan ”lopun aikana” vuonna 1989. Jakeet edustavat aikaa vuodesta 1989 ihmiskunnan koetusajan päättymiseen saakka ja siten tiivistävät viimeisten kuuden jakeen sanoman; nämä ovat vuonna 1989 avattua tiedon lisääntymistä, joka osoittaa koetusajan päättymiseen liittyvät tapahtumat.

Nämä jakeet antavat profeetallisen kiintopisteen, jonka perusteella voidaan tunnistaa, että vuodesta 1989 alkaen tulisi olemaan yhteensä kahdeksan presidenttiä, joista kahdeksas olisi niistä seitsemästä edellisestä presidentistä, sitoen näin tämän kohdan yhteen sen arvoituksen kanssa, että kahdeksas on niistä seitsemästä, mikä on profeetallinen tuntomerkki, joka on nykyinen totuus viimeisinä päivinä.

Jakeiden perusteella ymmärrettävä teema on sen lohikäärmevallan lopullinen tuho, joka harjoittaa haureutta Tyyron porton kanssa. Portto harjoittaa haureutta kaikkien maan kuninkaiden kanssa, mutta aivan kuten muinaisesta Ranskasta tuli katolisen kirkon esikoinen, kun Klodvig vuonna 496 vihki valtaistuimensa paavinistuimelle, samoin myös Yhdysvaltojen maapeto tulee sunnuntailain aikana olemaan ensimmäinen niistä kuninkaista, jotka harjoittavat haureutta porton kanssa. Samoin kuin päättävissä kuudessa jakeessa, myös alun neljässä jakeessa yksilöidään ja korostetaan kaikki ne kolme valtaa, jotka johtavat maailman Harmagedoniin, mutta ensimmäisten neljän jakeen teemana on Kreikan ja Aleksanteri Suuren edustama lohikäärmevalta.

Reagan aloitti niiden kahdeksan presidentin prosessin, joka on nyt johtanut kahdeksannen presidentin viimeiseen. Kahdeksas presidentti pystyttää pedon kuvan ja panee Yhdysvalloissa täytäntöön sunnuntailain, samalla kun hän välittää sopimuksen, joka tekee hänestä Yhdistyneiden Kansakuntien johtajan; juuri siinä vaiheessa Yhdistyneet Kansakunnat astuvat maailmanlaajuiseen kirkon ja valtion suhteeseen radikaalin islamin lisääntyvän sodankäynnin ratkaisemisen varjolla.

Yhdysvaltojen, joka on Ilmestyskirjan kolmantenatoista luvussa kuvattu maapeto, siirtyminen Raamatun profetian kuudentena valtakuntana olemisesta Raamatun profetian seitsemännen valtakunnan pääksi samalla, kun se saattaa päätökseen lainvastaisen suhteensa Raamatun profetian kahdeksannen valtakunnan kanssa, havainnollistetaan jakeesta yksi alkaen, joka osoittaa vuoteen 1989, niiden presidenttien kautta, jotka johtavat sunnuntailakiin Yhdysvalloissa, ja välittömästi sen jälkeen osoittaa väkevän kuninkaan nousevan esiin. Tuo väkevä kuningas on Trump, joka ottaa Yhdistyneet Kansakunnat hallintaansa ja jota hän parhaillaan on purkamassa vaatimustensa edellä.

Jakeet viidestä yhdeksään muodostavat ensimmäisen maininnan sekä kohta kohdalta etenevän havainnollistuksen pohjoisen ja etelän kuninkaiden välisestä taistelusta, jota koko luku käyttää ensisijaisena profeetallisena taustanaan. Jae viisi esittää tämän jakson teeman.

Ptolemaios I Soter ja Seleukos I Nikator esitetään tässä jakeessa. Kumpikin oli neljäsosa Aleksanterin valtakunnan ”diadokeista” (merkitys: seuraaja). Seleukos on yhdestoista luvun ensimmäinen ”pohjoisen kuningas”, ja sopusoinnussa pakanallisen Rooman, paavillisen Rooman ja modernin Rooman kanssa Seleukos vakiintui profeetalliseksi pohjoisen kuninkaaksi vasta kolmen ensisijaisen voiton tai ratkaisevan tapahtuman jälkeen: Babylonin takaisinvaltauksen vuonna 312 eKr., Ipsoksen taistelun vuonna 301 eKr. ja Korupedionin taistelun vuonna 281 eKr. Nämä tapahtumat kukistivat hänen merkittävimmät kilpailijansa, laajensivat hänen valtakuntaansa ja lujittivat hänen herruutensa alueella.

Toinen linja alkaa tunnistamalla pohjoisen ja etelän kuninkaat erotukseksi mistä tahansa muista Aleksanterin jakautuneen valtakunnan seuraajista (Diadokit). Se alkaa tunnistamalla, että pohjoisen kuningas saa valtansa vasta kolmen valloituksen jälkeen. Sitten jakeissa kuudesta yhdeksään kuvatussa herruuden kamppailun historiassa, joka avautui Aleksanterin kuoleman jälkeen, tunnistetaan ajanjakso, joka päättyy siihen, että etelän kuningas kukistaa pohjoisen kuninkaan. Tämä on ensimmäinen niistä kolmesta kerrasta luvussa yksitoista, jolloin etelän kuningas saa voiton pohjoisen kuninkaasta. Ne muodostavat luvun sisällä kolme sisäistä todistajaa, jotka selvästi vahvistavat niiden tienviittojen kulun, jotka johtavat siihen historiaan, jossa etelän kuningas voittaa pohjoisen kuninkaan.

Jakeiden historiallinen täyttymys tarjoaa mallin jakeissa kolmestakymmenestäyhdestä neljäänkymmeneen yksilöidyn paavillisen vallan tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen vuoden profeetalliselle täyttymykselle sekä jakeen yksitoista täyttymyksen profeetallisen mallin, joka toteutui ensimmäisen kerran vuonna 217 eKr. Raphian taistelussa. Nuo kolme todistajaa osoittavat Ukrainan sodan tunnuspiirteet, jossa Putin, viimeinen etelän kuningas, saa voiton paavillisen pohjoisen kuninkaan sijaissotajoukosta.

Profeetallisen historian toisen linjan teemana on se, kuinka kuolettava haava annetaan paaviudelle vuonna 1798, kuten jakeet viidestä yhdeksään sekä jakeen yksitoista Raphian taistelu esittävät. Etelän kuningas, joka on Egypti, on lohikäärmevalta.

Luvun yksitoista kolme kuvausta siitä, kuinka etelän kuningas pääsee voitolle pohjoisen kuninkaasta, yhdistyvät osoittamaan pohjoisen kuninkaan lopullisen kukistumisen jakeessa neljäkymmentäviisi.

Yhdennessätoista luvussa on kolme kohtaa, jotka havainnollistavat etelän kuninkaan voittavan pohjoisen kuninkaan, mutta kun pohjoisen kuningas tulee loppuunsa eikä hänellä ole auttajaa, tämä ei ole yhtä ilmeistä. Ilmestyskirja kuitenkin osoittaa, että lohikäärmeen valta on se, joka syöksemällä hänet alas syö hänen lihansa ja polttaa hänet tulella. Kun lohikäärmeen valta tunnistetaan Ilmestyskirjan perusteella, voimme nähdä kuninkaat, jotka ovat myös lohikäärme ja myös etelän kuningas, ja jotka tulevat kukistamaan pohjoisen kuninkaan jakeessa neljäkymmentäviisi. Kolme suoraa todistajaa tässä luvussa todistavat kaikki siitä, että niiden täydellinen täyttymys ilmenee Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan välisen yhteyden kautta.

Moderni paavillinen pohjoisen kuningas tulee loppuunsa ilman auttajaa jakeessa neljäkymmentäviisi, ja Ilmestyskirja osoittaa, kuinka paavillinen valta tulee loppuunsa lohikäärmeen vallan käsissä.

Kymmenen kuningasta polttavat paavillisen pohjoisen kuninkaan tulella ja syövät hänen lihansa. Viimeisten päivien kuninkaat ovat lohikäärmeen valta.

Kymmenen kuningasta ovat lohikäärmeen valta, jota edustavat myös Kreikan valtakunta ja Aleksanteri. Nuo kuninkaat ovat etelän kuninkaita, sillä heitä edustaa farao, Egyptin kuningas. He syövät hänen lihansa, sillä he ovat myös ne profeetalliset ”koirat”, joita psalmista kutsuu ”jumalattomien joukoksi”.

Paavius on jakeessa neljäkymmentäviisi pohjoisen kuningas, ja paaviutta edustaa Iisebel Tyatiran seurakunnassa.

Jesebelin tuomio pannaan täytäntöön, kun koirat syövät hänet.

Koirat ovat pakanallinen Rooma, lohikäärmeen valta, sillä pakanallinen Roomahan ristiinnaulitsi Kristuksen.

Kymmenen kuningasta, jotka ovat koirat, jotka ovat pahain joukko, jotka ovat Kreikka ja Egypti, tulevat niin ikään polttamaan porton tulella.

Kymmenen kuningasta polttaa porton tulella, sillä hän tunnustautuu papittareksi, mutta on portto.

Jakeissa viidestä yhdeksään sekä jakeissa kolmestakymmenestäyhdestä neljäänkymmeneen me löydämme todistuksen siitä, että paavius tulee loppuunsa lohikäärmeen vallan käsissä. Tämä periaate täyttyy parhaillaan myös Ukrainan sodassa. Nämä kolme todistajaa ilmoittavat meille, että kun pohjoisen kuningas tulee loppuunsa ilman auttajaa jakeessa neljäkymmentäviisi, lohikäärme syö hänen lihansa ja polttaa hänet tulessa. Kolmen todistajan nojalla lohikäärmeen toiminnan vaikuttimiin sisältyy rikottu liitto.

Jakeissa viidestä yhdeksään toinen Syyrian sota päättyi rauhansopimukseen vuonna 253 eKr. Sota oli alkanut vuonna 260 eKr., ja toisesta Syyrian sodasta kuluneiden seitsemän vuoden jälkeen rauhansopimus saatiin aikaan siten, että etelän kuningas antoi tyttärensä pohjoisen kuninkaalle, jotta tämä voisi mennä naimisiin etelän kuninkaan tyttären kanssa ja saada aikaan rauhan avioliittoallianssin kautta. Seitsemän vuotta avioliiton jälkeen, vuonna 246 eKr., pohjoisen kuningas syrjäytti etelästä tulleen morsiamen ja palautti alkuperäisen vaimonsa, jonka hän oli syrjäyttänyt mennessään naimisiin egyptiläisen prinsessan kanssa. Etelän kuninkaan motiivina hyökätä pohjoiseen valtakuntaan ja vangita pohjoinen kuningas oli rikottu sopimus.

Rikottu liitto oli esikuva rikotusta Tolentinon sopimuksesta vuonna 1797, joka antoi Napoleonille aiheen ottaa paavi vangiksi vuonna 1798, samoin kuin Ptolemaios oli tehnyt Seleukokselle vuonna 246 eKr. Kun Ptolemaios III palasi Egyptiin voitettuaan pohjoisen seleukidien valtakunnan, jota hallitsi Seleukos II, hän toi Egyptiin takaisin niin paljon aarteita, että egyptiläiset antoivat Ptolemaios III:lle arvonimen ”Euergetes” (merkitykseltään Hyväntekijä), koska hän oli monien vuosien jälkeen palauttanut heidän ”vangitut jumalansa”.

Kun Napoleon otti paavin vangiksi vuonna 1798, hän ryösti Vatikaanin aarteet ja vei ne takaisin Ranskaan, kuten esikuvallisesti teki Ptolemaios III, joka vei aarteita ja myös Seleukos II:n takaisin Egyptiin, missä Seleukos II kuoli pudottuaan hevosen selästä. Tämä oli esikuva siitä, että Napoleon poisti paaviuden pedon selästä vuonna 1798, sekä paavin kuolemasta vuonna 1799. Ilmestyskirjan seitsemännessätoista luvussa paavius on nainen, joka ratsastaa pedon päällä, ja Seleukoksen tappio, vankeus ja sitä seurannut kuolema hevosen selästä pudottuaan ovat esikuva siitä, että Napoleon riisti paaviudelta sen maallisen vallan (joka Ilmestyskirjan seitsemännessätoista luvussa esitetään petona).

Jakeet viidestä yhdeksään esittelevät luvussa yksitoista kuvatun sodankäynnin pohjoisen ja etelän kuninkaan välillä. Jae viisi tarjoaa kiinnekohdan Roomaan pohjoisen kuninkaana, sillä se osoittaa, että pohjoisen kuningas valloittaisi kolme maantieteellistä aluetta ennen kuin se hallitsisi ylimpänä. Jakeet esittävät profeetallisen rakenteen, joka tuo esiin ajanjakson, jolloin pohjoisen kuningas hallitsee, mutta tulee loppuunsa. Tämä on juuri luvun yksitoista perusoletus ja lupaus. Tämän linjan teema on paavillisen pohjoisen kuninkaan kuolettava haava, tai niin kuin jae neljäkymmentäviisi sanoo: ”hän tulee loppuunsa, eikä ole auttajaa.” Tämä totuus on nykyhetken totuus viimeisinä päivinä.

Jatkamme seuraavassa artikkelissa.