We closed the last article identifying that all three of the angels of Revelation fourteen have a message in their hands. The second and third angel are identified as having a “parchment,” with them as they descend with their message. Each angel represents a message, and the arrival of each message causes an effect. The first angel arrived in 1798. That message was unsealed and there was an increase of knowledge concerning the impending judgment. That increase of knowledge produced two classes of worshippers. When the second angel arrived the message of the Protestants’ fall was unsealed and there was an increase of knowledge and two classes were produced. When the Midnight Cry message arrived on October 22, 1844, it was unsealed at Exeter camp meeting and there was an increase of knowledge and two classes of virgins were produced. When the third angel arrived on October 22, 1844 the message of the third angel and all that it represents was unsealed and there was an increase of knowledge and two classes were produced.
Päätimme edellisen artikkelin toteamalla, että kaikilla kolmella Ilmestyskirjan neljäntoista luvun enkelillä on sanoma käsissään. Toisen ja kolmannen enkelin todetaan laskeutuessaan sanomansa kanssa kantavan mukanaan ”pergamenttikääröä”. Kukin enkeli edustaa sanomaa, ja kunkin sanoman saapuminen aiheuttaa vaikutuksen. Ensimmäinen enkeli saapui vuonna 1798. Tuo sanoma avattiin, ja tieto tulevasta tuomiosta lisääntyi. Tuo tiedon lisääntyminen synnytti kaksi palvojien luokkaa. Kun toinen enkeli saapui, protestanttien lankeemusta koskeva sanoma avattiin, ja tieto lisääntyi ja kaksi luokkaa syntyi. Kun Keskiyön huudon sanoma saapui 22. lokakuuta 1844, se avattiin Exeterin leirikokouksessa, ja tieto lisääntyi ja syntyi kaksi neitsyiden luokkaa. Kun kolmas enkeli saapui 22. lokakuuta 1844, kolmannen enkelin sanoma ja kaikki, mitä se edustaa, avattiin, ja tieto lisääntyi ja syntyi kaksi luokkaa.
Another characteristic that can be found in the angels has to do with the empowerment of the angel’s messages. The message of the second angel was empowered by the message of the Midnight Cry, as the previous article showed, but the Midnight Cry is not represented by a singular angel, it is represented by many angels. The history that corresponded to the second angel and the Midnight Cry shows that the second angel’s message was empowered when the Midnight cry joined with it. In the same book we are told:
Toinen ominaisuus, joka enkeleissä voidaan havaita, liittyy enkelin sanomien voimaannuttamiseen. Toisen enkelin sanoma voimaannutettiin keskiyön huudon sanomalla, kuten edellinen artikkeli osoitti, mutta keskiyön huutoa ei kuvata yhtenä enkelinä, vaan sitä edustavat monet enkelit. Historia, joka vastasi toista enkeliä ja keskiyön huutoa, osoittaa, että toisen enkelin sanoma voimaannutettiin silloin, kun keskiyön huuto yhtyi siihen. Samassa kirjassa meille kerrotaan:
“I saw angels hurrying to and fro in heaven. They were descending to earth, and again ascending to heaven, preparing for the fulfillment of some important event. Then I saw another mighty angel commissioned to descend to earth, and unite his voice with the third angel, and give power and force to his message. Great power and glory were imparted to the angel, and as he descended, the earth was lightened with his glory. The light which went before and followed after this angel, penetrated everywhere, as he cried mightily, with a strong voice, saying, Babylon the great is fallen, is fallen, and is become the habitation of devils, and the hold of every foul spirit, and a cage of every unclean and hateful bird. The message of the fall of Babylon, as given by the second angel, is again given, with the addition of the corruptions which have been entering the churches since 1844. The work of this angel comes in at the right time, and joins in the last great work of the third angel’s message, as it swells into a loud cry. And the people of God are fitted up everywhere to stand in the hour of temptation which they are soon to meet. I saw a great light resting upon them, and they united in the message, and fearlessly proclaimed with great power the third angel’s message.
”Näin enkelien kiiruhtavan edestakaisin taivaassa. He laskeutuivat maan päälle ja nousivat jälleen taivaaseen valmistellen jonkin tärkeän tapahtuman täyttymistä. Sitten näin toisen väkevän enkelin saaneen tehtäväksi laskeutua maan päälle, yhtyä äänellään kolmanteen enkeliin ja antaa voimaa ja tehoa hänen sanomalleen. Enkelille annettiin suuri voima ja kirkkaus, ja hänen laskeutuessaan maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Valo, joka kulki tämän enkelin edellä ja seurasi hänen jäljessään, tunkeutui kaikkialle, kun hän huusi voimallisesti, suurella äänellä, sanoen: Suuri Babylon on kukistunut, kukistunut, ja siitä on tullut riivaajien asuinsija ja jokaisen saastaisen hengen tyyssija ja jokaisen saastaisen ja vihattavan linnun häkki. Sanoma Babylonin kukistumisesta, sellaisena kuin toinen enkeli sen julisti, annetaan jälleen, lisättynä niillä turmeluksilla, jotka ovat tunkeutuneet seurakuntiin vuodesta 1844 lähtien. Tämän enkelin työ tulee oikeaan aikaan ja yhtyy kolmannen enkelin sanoman viimeiseen suureen työhön, sen paisuessa kovaksi huudoksi. Ja Jumalan kansaa valmistetaan kaikkialla kestämään kiusauksen hetkellä, jonka he pian kohtaavat. Näin suuren valon lepäävän heidän yllään, ja he yhtyivät sanomaan ja julistivat pelottomasti suurella voimalla kolmannen enkelin sanoman.”
“Angels were sent to aid the mighty angel from heaven, and I heard voices which seemed to sound every where, Come out of her, my people, that ye be not partakers of her sins, and that ye receive not of her plagues; for her sins have reached unto heaven, and God hath remembered her iniquities. This message seemed to be an addition to the third message, and joined it, as the midnight cry joined the second angel’s message in 1844. The glory of God rested upon the patient, waiting saints, and they fearlessly gave the last solemn warning, proclaiming the fall of Babylon, and calling upon God’s people to come out of her; that they might escape her fearful doom.” Spiritual Gifts, volume 1, 193, 194.
“Enkeleitä lähetettiin avustamaan taivaasta tullutta väkevää enkeliä, ja minä kuulin ääniä, jotka näyttivät kaikuvaan kaikkialla: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synneistään ettekä saisi osaksenne hänen vitsauksiaan; sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen vääryytensä. Tämä sanoma näytti olevan lisäys kolmanteen sanomaan ja liittyi siihen, samoin kuin keskiyön huuto liittyi toisen enkelin sanomaan vuonna 1844. Jumalan kirkkaus lepäsi kärsivällisten, odottavien pyhien yllä, ja he antoivat pelottomasti viimeisen vakavan varoituksen julistaen Babylonin kukistumista ja kutsuen Jumalan kansaa lähtemään siitä ulos, jotta he välttyisivät sen kauhistavalta tuomiolta.” Spiritual Gifts, osa 1, 193, 194.
The Midnight Cry joined the second angel, and the angel of Revelation eighteen joins the third angel, and when he joins the third angel, he is repeating the joining of the Midnight Cry and the second angel in the beginning of Adventism. Based upon two witnesses, the second and third angel, every angel’s message has a secondary message that empowers it. These two witnesses teach that when the first angel’s message arrived in history, there had to come a point thereafter where that message was empowered by a secondary message. This was of course also true of the first angel. In the first paragraph of the long passage, we just set forth, Sister White identifies the same characteristics to the first angel as John assigns to the angel of Revelation eighteen when she states, “I was told that his mission was to lighten the earth with his glory, and warn man of the coming wrath of God.” It is clear in the passage she is referring to the first angel.
Keskiyön huuto liittyi toiseen enkeliin, ja Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli liittyy kolmanteen enkeliin, ja liittyessään kolmanteen enkeliin hän toistaa Keskiyön huudon ja toisen enkelin yhtymisen adventismin alussa. Kahden todistajan, toisen ja kolmannen enkelin, perusteella jokaisella enkelin sanomalla on toissijainen sanoma, joka antaa sille voiman. Nämä kaksi todistajaa opettavat, että kun ensimmäisen enkelin sanoma tuli historiaan, sen jälkeen täytyi tulla ajankohta, jolloin tuo sanoma vahvistettiin toissijaisella sanomalla. Tämä piti tietenkin paikkansa myös ensimmäisen enkelin kohdalla. Pitkän lainauksen ensimmäisessä kappaleessa, jonka juuri esitimme, sisar White liittää ensimmäiseen enkeliin samat tuntomerkit, jotka Johannes antaa Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelille, kun hän toteaa: ”Minulle kerrottiin, että hänen tehtävänään oli valaista maa kirkkaudellaan ja varoittaa ihmistä Jumalan tulevasta vihasta.” On selvää, että tässä kohdassa hän viittaa ensimmäiseen enkeliin.
The first angel’s message arrived in 1798, and it was thereafter empowered on August 11, 1840, when the Ottoman supremacy ceased. At that point the mighty angel of Revelation ten came down out of heaven and placed one foot on the land and one on the sea. He represents the empowerment of the first angel, and this is what identifies the work of the first angel as the same work as the angel of Revelation eighteen. Both were to lighten the earth with their glory, but the angel of Revelation eighteen joins the third angel, just as the Midnight Cry joined the second angel and just as the angel that descended in Revelation ten joined the first angel.
Ensimmäisen enkelin sanoma saapui vuonna 1798, ja sen jälkeen se sai voiman 11. elokuuta 1840, jolloin ottomaanien valta-asema lakkasi. Siinä vaiheessa Ilmestyskirjan kymmenennen luvun väkevä enkeli laskeutui alas taivaasta ja asetti toisen jalkansa maan päälle ja toisen meren päälle. Hän edustaa ensimmäisen enkelin voimaannuttamista, ja juuri tämä osoittaa ensimmäisen enkelin työn samaksi työksi kuin Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkelin työ. Molempien tuli valaista maa kirkkaudellaan, mutta Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli liittyy kolmanteen enkeliin, aivan kuten keskiyön huuto liittyi toiseen enkeliin ja aivan kuten se enkeli, joka laskeutui Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa, liittyi ensimmäiseen enkeliin.
Therefore, when the first angel arrived, a message was unsealed that produced two classes of worshippers. When the first angel’s message was empowered by the angel of Revelation ten, he had in his hand a little book that he commanded John to eat, identifying that he brought a message, unsealed it and it produced two classes of worshippers. When the second angel, Midnight Cry and third angel arrived there was a message unsealed that tested and produced two classes of worshippers.
Sen tähden, kun ensimmäinen enkeli saapui, sinetöitynä ollut sanoma avattiin, ja se tuotti kaksi palvojien luokkaa. Kun ensimmäisen enkelin sanoma sai voimansa Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkeliltä, hänen kädessään oli pieni kirja, jonka hän käski Johannesta syödä; tämä osoittaa, että hän toi sanoman, avasi sen sinetit ja että se tuotti kaksi palvojien luokkaa. Kun toinen enkeli, Keskiyön huuto, ja kolmas enkeli saapuivat, avattiin sanoma, joka koetteli ja tuotti kaksi palvojien luokkaa.
The passage we are addressing emphasizes by comparing the history of Christ with the history of the Millerites that the sequential testing process that took place in the Millerite history also took place in the days of Christ, which was the end of ancient Israel. If a sequential testing process took place at the beginning of spiritual Israel and at the end of ancient Israel, then there will be a sequential testing process at the end of spiritual Israel, as there was at the beginning of ancient Israel.
Tarkastelemamme kohta korostaa vertaamalla Kristuksen historiaa milleriittien historiaan, että milleriittien historiassa tapahtunut peräkkäinen koettelemisprosessi tapahtui myös Kristuksen päivinä, jolloin muinaisen Israelin aika päättyi. Jos peräkkäinen koettelemisprosessi tapahtui hengellisen Israelin alussa ja muinaisen Israelin lopussa, niin hengellisen Israelin lopussa tulee olemaan peräkkäinen koettelemisprosessi, samoin kuin muinaisen Israelin alussa.
In Millerite history this would represent five unsealing’s that tested and produced two classes of worshippers from 1798 until October 22, 1844. The passage clearly teaches that if you fail a test, you will not pass the next test, for you wont even try. It is also clear that in the time of Christ the testing process concludes with the former chosen covenant people being in total darkness in regards to the plan of salvation. Daniel and John represent those who listen to the voice behind them, those who passed through a progressive testing process that required individual investigation of each new truth that was unsealed.
Milleriläisessä historiassa tämä kuvaisi viittä sinettien avaamista, jotka koettelivat ja tuottivat kaksi palvojien luokkaa vuodesta 1798 aina 22. lokakuuta 1844 saakka. Tekstikohta opettaa selvästi, että jos epäonnistut yhdessä koetuksessa, et läpäise seuraavaa koetusta, sillä et edes yritä. On myös selvää, että Kristuksen aikana koetusprosessi päättyy siihen, että entinen valittu liittokansa on pelastussuunnitelman suhteen täydellisessä pimeydessä. Daniel ja Johannes edustavat niitä, jotka kuuntelevat takanaan olevaa ääntä, niitä, jotka läpäisivät asteittaisen koetusprosessin, joka edellytti jokaisen uuden avatun totuuden yksilöllistä tutkimista.
The books of Daniel and Revelation are one book, and Daniel and John are the two witnesses of that one book. One witness is the beginning of the book, and the other witness is the end of the book. Both witnesses suffered death and resurrection symbolically; one was persecuted by the Medo-Persian kingdom, (typifying the United States) and the other persecuted by Rome, (typifying the papacy). John is being persecuted because he is a Sabbath-keeper in agreement with Daniel being persecuted for refusing to change his worship practices. Together they represent those at the end of the world who are persecuted for refusing to accept the worship of Sunday in place of the seventh-day Sabbath.
Danielin ja Ilmestyskirjan kirjat ovat yksi kirja, ja Daniel ja Johannes ovat tuon yhden kirjan kaksi todistajaa. Toinen todistaja on kirjan alku, ja toinen todistaja on kirjan loppu. Molemmat todistajat kokivat kuoleman ja ylösnousemuksen vertauskuvallisesti; toista vainosi Meedo-Persian valtakunta (joka esikuvallisesti tarkoittaa Yhdysvaltoja), ja toista vainosi Rooma (joka esikuvallisesti tarkoittaa paaviutta). Johannesta vainotaan, koska hän pitää sapatin, mikä vastaa sitä, että Danielia vainottiin hänen kieltäydyttyään muuttamasta jumalanpalveluskäytäntöjään. Yhdessä he edustavat niitä maailman lopussa eläviä, joita vainotaan, koska he kieltäytyvät hyväksymästä sunnuntain palvontaa seitsemännen päivän sapatin sijaan.
The people represented by Daniel and John have been or will be those that are sealed, for when Daniel was placed in the lion’s den for not obeying the king’s “decree,” the king sealed the stone, in order that the purpose might not be changed. Daniel was sealed for eternity, because the king’s decree and also the authority of his seal could not be changed, according to the laws of the Medes and Persians. The king’s seal was placed upon a stone and the door was shut. The door is shut at the Sunday law, and no man can open that door, just as the door was shut on October 22, 1844. This was a simple illustration of the importance of considering not only the prophetic events that are set forth in a prophecy, but also the importance of applying the circumstances surrounding the prophet when he is illustrated within the story.
Danielin ja Johanneksen edustama kansa on tai tulee olemaan niitä, jotka sinetöidään, sillä kun Daniel pantiin leijonien luolaan sen tähden, ettei hän totellut kuninkaan ”käskyä”, kuningas sinetöi kiven, jotta tarkoitusta ei muutettaisi. Daniel sinetöitiin iankaikkisuutta varten, koska kuninkaan käskyä eikä myöskään hänen sinettinsä valtuutta voitu muuttaa meedialaisten ja persialaisten lakien mukaan. Kuninkaan sinetti pantiin kiven päälle, ja ovi suljettiin. Ovi suljetaan sunnuntailain aikana, eikä kukaan voi avata sitä ovea, aivan kuten ovi suljettiin 22. lokakuuta 1844. Tämä oli yksinkertainen havainnollistus siitä, miten tärkeää on ottaa huomioon paitsi ne profeetalliset tapahtumat, jotka esitetään profetiassa, myös niiden olosuhteiden merkitys, jotka ympäröivät profeettaa silloin, kun hänet kuvataan kertomuksessa.
Yet this is also an illustration of the power of considering the beginning (the book of Daniel) with the end (the book of Revelation) together as two witnesses of the same prophecy, for two witnesses are what is required to establish a biblical fact. The predicted events and the illustration of the prophets’ activities in connection with the prophecy are both inspired.
Kuitenkin tämäkin on havainnollistus siitä voimasta, joka on siinä, että alkua (Danielin kirjaa) tarkastellaan yhdessä lopun (Ilmestyskirjan) kanssa saman profetian kahtena todistajana, sillä kaksi todistajaa on se, mitä vaaditaan raamatullisen tosiasian vahvistamiseksi. Sekä ennustetut tapahtumat että profeettojen toiminnan havainnollistus profetian yhteydessä ovat molemmat innoitettuja.
All scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, for instruction in righteousness: That the man of God may be perfect, thoroughly furnished unto all good works. 2 Timothy 3:16, 17.
Jokainen kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin täysin valmistunut. 2. Timoteukselle 3:16, 17.
If the predicted events of the Bible are illustrating the end of the world, then the illustration of the prophet and his surroundings when he receives and testifies of the prediction are an illustration of the end of the world. Therefore, when a prophet’s surroundings and activities are prophetically illustrated—the prophet is an illustration of God’s people at the end of the world. With that understanding in place, when we bring the line of Malachi’s Elijah prediction together with the lines of Revelation fourteen and eighteen, they all testify of the history of the final warning message—but their testimony is two-fold.
Jos Raamatun ennustetut tapahtumat kuvaavat maailman loppua, silloin myös profeetan ja hänen ympäristönsä kuvaus silloin, kun hän vastaanottaa ennustuksen ja todistaa siitä, on kuvaus maailman lopusta. Sen tähden, kun profeetan ympäristö ja toiminta esitetään profeetallisena kuvauksena, profeetta on kuvaus Jumalan kansasta maailman lopulla. Kun tämä ymmärrys on paikoillaan, niin kun yhdistämme Malakian Elia-ennustuksen linjan Ilmestyskirjan neljäntoista ja kahdeksannentoista luvun linjoihin, ne kaikki todistavat viimeisen varoitussanoman historiasta—mutta niiden todistus on kaksiosainen.
The message consists of predicted events that are external to God’s people and a secondary testimony consists of the prophet’s experience while receiving and proclaiming the message. The prophetic concept of two prophetic lines representing the external and internal of the same history was recognized and put into the public record by the pioneers of Adventism. The classic example of this application by the pioneers, in my mind, is when they identify that the seven churches of Revelation and the seven seals of Revelation are parallel histories that identify the internal and external history of the church. The seals represent the external history the churches the internal.
Sanoma muodostuu ennustetuista tapahtumista, jotka ovat Jumalan kansan ulkopuolella, ja toissijainen todistus muodostuu profeetan kokemuksesta sanomaa vastaanottaessaan ja julistaessaan. Adventismin tienraivaajat tunnistivat profeetallisen käsitteen kahdesta profeetallisesta linjasta, jotka edustavat saman historian ulkoista ja sisäistä puolta, ja saattivat sen julkisesti dokumentoiduksi. Mielestäni klassinen esimerkki tästä sovelluksesta tienraivaajien työssä on se, kun he osoittavat, että Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa ja Ilmestyskirjan seitsemän sinettiä ovat rinnakkaisia historioita, jotka ilmaisevat seurakunnan sisäisen ja ulkoisen historian. Sinetit edustavat ulkoista historiaa, seurakunnat sisäistä.
The Elijah message of Malachi, Revelation chapters fourteen and eighteen identify the same final warning message that is also addressed as “the Revelation of Jesus Christ” in chapter one of Revelation. In chapter one God the Father gave the message to Christ, who then gave it to Gabriel, who then gave it to John who then sent it to the churches. Elijah’s message, as well as the messages represented in Revelation chapters one, fourteen and eighteen are the very same message.
Malakian Elia-sanoma, Ilmestyskirjan neljästoista ja kahdeksastoista luku, osoittavat saman viimeisen varoitussanoman, jota Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa kutsutaan myös nimellä ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”. Ensimmäisessä luvussa Jumala Isä antoi sanoman Kristukselle, joka sitten antoi sen Gabrielille, joka sitten antoi sen Johannekselle, ja tämä lähetti sen edelleen seurakunnille. Elian sanoma, samoin kuin Ilmestyskirjan ensimmäisessä, neljännessätoista ja kahdeksannessatoista luvussa esitetyt sanomat, ovat yksi ja sama sanoma.
And the spirits of the prophets are subject to the prophets. For God is not the author of confusion, but of peace, as in all churches of the saints. 1 Corinthians 14:32, 33.
Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset. Sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala, niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa. 1. Korinttolaiskirje 14:32, 33.
It is always the same message, for the “prophets are subject to the prophets.” The word translated as “subject” in the verses means, “to subordinate; reflexively to obey: – be under obedience (obedient), put under, subdue unto, (be, make) subject (to, unto), be (put) in subjection (to, under), submit self unto.” All the prophets agree with each other and are in subjection to one another or the message they gave would produce confusion.
Se on aina sama sanoma, sillä ”profeetat ovat profeetoille alamaiset”. Jakeissa sanaksi ”alamaiset” käännetty sana merkitsee: ”alistaa; refleksiivisesti totella: – olla kuuliaisuuden alainen (kuuliainen), asettaa alaisuuteen, alistaa alle, olla (tai tehdä) alamaiseksi (jollekin), olla (tai saattaa) alistettuna (jonkun alaisuuteen, alle), alistaa itsensä jollekin.” Kaikki profeetat ovat keskenään yksimielisiä ja ovat toisilleen alamaisia, muutoin heidän antamansa sanoma synnyttäisi sekaannusta.
All the prophetic illustrations of the final warning message represent the same message. It is the Lord’s design that those who are considered the “wise” in the parable of the ten virgins, who are also called the “wise” that “understand” “the increase of knowledge” when the book of Daniel is unsealed; it is the Lord’s will that the “wise” recognize the special message when it is unsealed. That recognition is accomplished by applying the methodology of biblical study that is specifically identified within the Bible itself. That methodology is accomplished in agreement with Isaiah twenty-eight through the process of bringing the various prophetic lines that address a biblical subject together in parallel to one another in order to establish the correct prophetic events.
Kaikki lopullisen varoitussanoman profeetalliset vertauskuvat esittävät samaa sanomaa. Herran tarkoitus on, että ne, joita kymmenen neitsyen vertauksessa pidetään ”viisaina” ja joita myös kutsutaan niiksi ”viisaiksi”, jotka ”ymmärtävät” ”tiedon lisääntymisen”, kun Danielin kirja avataan; Herran tahto on, että ”viisaat” tunnistavat erityisen sanoman, kun se avataan. Tämä tunnistaminen toteutuu soveltamalla sitä raamatullisen tutkimisen menetelmää, joka on nimenomaisesti yksilöity itse Raamatussa. Tämä menetelmä toteutetaan Jesajan kahdenkymmenennen kahdeksannen luvun mukaisesti prosessissa, jossa eri profeetalliset linjat, jotka käsittelevät jotakin raamatullista aihetta, tuodaan rinnakkain toistensa kanssa oikeiden profeetallisten tapahtumien vahvistamiseksi.
I solicit your patience as we conclude this article here and will continue these thoughts in the next article.
Pyydän kärsivällisyyttänne, kun päätämme tämän artikkelin tähän, ja jatkamme näitä ajatuksia seuraavassa artikkelissa.