The dry bones that are laying dead in the street, who hear the “voice” of the one who is crying in the wilderness, do so because the Comforter has come, in fulfillment of Jesus’ promise to send him. In the first disappointment of the Millerites, the Millerites came to understand that they were in the tarrying time of the virgin’s parable.
Kuivat luut, jotka makaavat kuolleina kadulla ja kuulevat erämaassa huutavan ”äänen”, tekevät niin siksi, että Puolustaja on tullut, täyttäen Jeesuksen lupauksen lähettää hänet. Milleriläisten ensimmäisessä pettymyksessä milleriläiset tulivat ymmärtämään, että he olivat neitsytvertauksen viivytyksen ajassa.
“The disappointed ones saw from the Bible that they were in the tarrying time, and that they must patiently wait the fulfillment of the vision. The same evidence which led them to look for their Lord in 1843, led them to expect him in 1844.” Spiritual Gifts, volume 1, 153.
Pettyneet näkivät Raamatusta, että he elivät viivytyksen ajassa ja että heidän tuli kärsivällisesti odottaa näyn täyttymistä. Sama todistusaineisto, joka oli johtanut heidät odottamaan Herraansa vuonna 1843, johti heidät odottamaan häntä vuonna 1844. Spiritual Gifts, osa 1, 153.
Those who have been typified by the Millerites repeat the experience of the first disappointment, and when they do, they must understand that they too, are in the tarrying time of the virgin’s parable. It is only the influence of the Comforter that allows them to see this truth. That recognition, brought about by the Comforter, is represented by the first prophecy that Ezekiel was instructed to proclaim to the valley of dry, dead bones.
Ne, joita milleriläiset ovat esikuvallisesti ennakoineet, toistavat ensimmäisen pettymyksen kokemuksen, ja tehdessään niin heidän on ymmärrettävä, että hekin ovat neitsyten vertauksen viivytyksen ajassa. Ainoastaan Puolustajan vaikutus sallii heidän nähdä tämän totuuden. Tämä Puolustajan aikaansaama oivallus kuvataan siinä ensimmäisessä profetiassa, jonka Hesekieli sai käskyn julistaa kuivien, kuolleiden luiden laaksolle.
Again he said unto me, Prophesy upon these bones, and say unto them, O ye dry bones, hear the word of the Lord. Thus saith the Lord God unto these bones; Behold, I will cause breath to enter into you, and ye shall live: And I will lay sinews upon you, and will bring up flesh upon you, and cover you with skin, and put breath in you, and ye shall live; and ye shall know that I am the Lord. So I prophesied as I was commanded: and as I prophesied, there was a noise, and behold a shaking, and the bones came together, bone to his bone. And when I beheld, lo, the sinews and the flesh came up upon them, and the skin covered them above: but there was no breath in them. Ezekiel 37:4–8.
Ja hän sanoi minulle jälleen: Profetoi näille luille ja sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan hengen tulla teihin, ja te saatte elää. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihaa, peitän teidät iholla ja annan teihin hengen, ja te saatte elää; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Niin minä profetoin, niin kuin minua oli käsketty; ja profetoidessani kuului ääni, ja katso, tapahtui vavistus, ja luut liittyivät yhteen, kukin luu luunsa kohdalle. Ja kun minä katselin, katso, niihin tuli jänteitä, ja liha kasvoi niiden päälle, ja iho peitti ne päältä; mutta niissä ei ollut henkeä. Hesekiel 37:4–8.
The “noise” represents the Holy Spirit. At that point the virgins need to recognize that they are in the tarrying time. The biblical instructions of what the disappointed must do when they recognize they are in the tarrying time is abundant. Jeremiah teaches they must never return to the “assembly of mockers,” which in the message to Philadelphia, is the synagogue of Satan. They must also separate the precious from the vile. The precious contrasted with the vile has a dual meaning.
”Melu” edustaa Pyhää Henkeä. Siinä vaiheessa neitsyiden tulee tunnistaa, että he ovat viivytyksen ajassa. Raamatulliset ohjeet siitä, mitä pettyneiden on tehtävä, kun he tunnistavat olevansa viivytyksen ajassa, ovat runsaat. Jeremia opettaa, ettei heidän tule koskaan palata ”pilkkaajien seuraan”, joka Filadelfialle osoitetussa sanomassa on Saatanan synagoga. Heidän tulee myös erottaa kallisarvoinen kelvottomasta. Kallisarvoisen asettamisella vastakkain kelvottoman kanssa on kaksinainen merkitys.
I learned for myself this prophetic distinction years ago, when I made an application of William Miller’s dream. I correctly defined the jewels as truths of God’s word, and the spurious jewels as corrupted doctrines. Thereafter, it was pointed out to me that James White had also made an application of William Miller’s dream, and in his application, he identified the jewels as God’s faithful people, and the spurious jewels as the false professors of truth. When I investigated what James White had taught about the dream, I realized we were both correct. The jewels can represent God’s faithful, and the counterfeit jewels, the unfaithful, but the jewels can also represent the truths of God’s word and the counterfeit jewels can be false doctrines. James White applied Miller’s dream to the history that James White was then living in, but I had approached the dream as the history of the last days. Together the two applications identify that men become what they believe, and should they choose to hold to erroneous doctrines, they will be swept out the window by the dirt brush man, along with the doctrines they have become associated with. We are what we eat.
Opin itse tämän profeetallisen erottelun vuosia sitten, kun tein sovelluksen William Millerin unesta. Määrittelin oikein jalokivet Jumalan sanan totuuksiksi ja väärennetyt jalokivet turmeltuneiksi opeiksi. Myöhemmin minulle osoitettiin, että myös James White oli tehnyt sovelluksen William Millerin unesta, ja omassa sovelluksessaan hän tunnisti jalokivet Jumalan uskolliseksi kansaksi ja väärennetyt jalokivet totuuden valheellisiksi tunnustajiksi. Kun tutkin, mitä James White oli opettanut tuosta unesta, ymmärsin, että olimme molemmat oikeassa. Jalokivet voivat edustaa Jumalan uskollisia ja väärennetyt jalokivet uskottomia, mutta jalokivet voivat myös edustaa Jumalan sanan totuuksia ja väärennetyt jalokivet voivat olla vääriä oppeja. James White sovelsi Millerin unta siihen historian vaiheeseen, jossa hän itse silloin eli, mutta minä olin lähestynyt unta viimeisten päivien historiana. Nämä kaksi sovellusta yhdessä osoittavat, että ihmiset tulevat siksi, mitä he uskovat, ja jos he päättävät pitää kiinni virheellisistä opeista, likaharjamies pyyhkäisee heidät ulos ikkunasta yhdessä niiden oppien kanssa, joihin he ovat liittyneet. Me olemme sitä, mitä syömme.
When the disappointed find they are in the tarrying time, according to Jeremiah they are to separate the precious from the vile.
Kun pettyneet havaitsevat olevansa viivytyksen ajassa, heidän tulee Jeremian mukaan erottaa kallisarvoinen halpamaisesta.
“How is it that men who are at war with the government of God come into possession of the wisdom which they sometimes display? Satan himself was educated in the heavenly courts, and he has a knowledge of good as well as of evil. He mingles the precious with the vile, and this is what gives him power to deceive. But because Satan has robed himself in garments of heavenly brightness, shall we receive him as an angel of light? The tempter has his agents, educated according to his methods, inspired by his spirit, and adapted to his work. Shall we co-operate with them? Shall we receive the works of his agents as essential to the acquirement of an education?” Ministry of Healing, 440.
”Kuinka on mahdollista, että ihmiset, jotka ovat sodassa Jumalan hallitusta vastaan, saavat haltuunsa sen viisauden, jota he toisinaan osoittavat? Saatana itse sai opetuksensa taivaallisissa esikartanoissa, ja hänellä on sekä hyvän että pahan tuntemus. Hän sekoittaa kalliin ja halvan, ja juuri tämä antaa hänelle voiman pettää. Mutta koska Saatana on verhoutunut taivaallisen kirkkauden vaatteisiin, otammeko me hänet vastaan valkeuden enkelinä? Kiusaajalla on edustajansa, jotka on koulutettu hänen menetelmiensä mukaisesti, hänen henkensä innoittamia ja hänen työhönsä soveltuvia. Ryhdymmekö yhteistyöhön heidän kanssaan? Otammeko hänen edustajiensa teot vastaan välttämättöminä kasvatuksen hankkimiseksi?” Ministry of Healing, 440.
The precious and vile represents truth and error. It also represents two classes of men.
Kallis ja halpa kuvaavat totuutta ja erehdystä. Ne kuvaavat myös kahta ihmisluokkaa.
“‘Nevertheless the foundation of God standeth sure, having this seal, The Lord knoweth them that are His. And, Let everyone that nameth the name of Christ depart from iniquity. But in a great house there are not only vessels of gold and of silver, but also of wood and of earth; and some to honor, and some to dishonor.’ The ‘great house’ represents the Church. In the Church will be found the vile as well as the precious. The net cast into the sea gathers both good and bad.” Review and Herald, February 5, 1901.
”Kuitenkin Jumalan perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: Herra tuntee omansa. Ja: Jokainen, joka mainitsee Kristuksen nimen, luopukoon vääryydestä. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita; toiset kunniaa varten, toiset häpeää varten.” ”Suuri talo” kuvaa seurakuntaa. Seurakunnasta löytyy sekä halpa-arvoista että kallisarvoista. Mereen heitetty verkko kokoaa yhteen sekä hyvät että pahat.” Review and Herald, 5. helmikuuta 1901.
Jeremiah was instructed that if he would return, he needed to separate from the foolish virgins, and he must also separate from the erroneous teachings of the foolish virgins. The one hundred and forty-four thousand are those who come into perfect unity. Jeremiah is representing the work that those called to be sealed by Ezekiel’s second message of the four winds must accomplish, if they are to be God’s “mouth,” when the vision speaks. The vision spoke in Millerite history when the judgment arrived, and it speaks in the history of the one hundred and forty-four thousand when the earth beast speaks, and the judgment of the third woe arrives. Then those who have accomplished the work identified by Jeremiah are lifted up as God’s watchmen.
Jeremialle annettiin ohje, että jos hän palaisi, hänen tuli erottautua tyhmistä neitsyistä, ja hänen tuli myös erottautua tyhmien neitsyiden virheellisistä opetuksista. Ne sataneljäkymmentäneljätuhatta ovat ne, jotka tulevat täydelliseen ykseyteen. Jeremia edustaa sitä työtä, joka niiden, jotka on kutsuttu sinetöitäviksi Hesekielin toisen neljän tuulen sanoman kautta, täytyy suorittaa, jos heidän on määrä olla Jumalan ”suu”, kun näky puhuu. Näky puhui milleriläisessä historiassa, kun tuomio saapui, ja se puhuu sataneljäkymmentäneljätuhannen historiassa, kun maapeto puhuu ja kolmannen voi-huudon tuomio saapuu. Silloin ne, jotka ovat suorittaneet Jeremian yksilöimän työn, korotetaan Jumalan vartijoiksi.
When the Lord sends the Comforter to awaken the disappointed from their death, He identifies a work of purification they must accomplish if they are to be His spokesmen in the Sunday law crisis. Isaiah agrees with Jeremiah’s counsel.
Kun Herra lähettää Lohduttajan herättämään pettyneet heidän kuolemantilastaan, Hän osoittaa puhdistustyön, joka heidän on suoritettava, jos heidän on määrä olla Hänen äänitorviaan sunnuntailakikriisissä. Jesaja on yhtä mieltä Jeremian neuvon kanssa.
How beautiful upon the mountains are the feet of him that bringeth good tidings, that publisheth peace; that bringeth good tidings of good, that publisheth salvation; that saith unto Zion, Thy God reigneth! Thy watchmen shall lift up the voice; with the voice together shall they sing: for they shall see eye to eye, when the Lord shall bring again Zion. Break forth into joy, sing together, ye waste places of Jerusalem: for the Lord hath comforted his people, he hath redeemed Jerusalem. Isaiah 52:7–9.
Kuinka suloiset ovat vuorilla sen jalat, joka tuo hyvän sanoman, joka julistaa rauhaa; joka tuo ilosanoman hyvästä, joka julistaa pelastusta; joka sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee! Vartijasi korottavat äänensä; yhdessä he riemuiten laulavat, sillä he saavat nähdä silmästä silmään, kun Herra palauttaa Siionin. Puhjetkaa iloon, veisatkaa yhdessä, te Jerusalemin rauniopaikat, sillä Herra on lohduttanut kansaansa, hän on lunastanut Jerusalemin. Jesaja 52:7–9.
Those that “bringeth good tidings” and who “publish peace and salvation” lift up “their voices together,” for they “shall see eye to eye.”
Ne, jotka ”julistavat hyvää sanomaa” ja ”julistavat rauhaa ja pelastusta”, kohottavat ”äänensä yhdessä”, sillä he ”näkevät silmästä silmään”.
“A few others were shown me as joining their influence with those I have mentioned, and together they do what they can to draw off from the body and cause confusion; and their influence brings the truth of God into disrepute. Jesus and holy angels are bringing up and uniting God’s people into one faith, that they may all have one mind and one judgment. And while they are being brought into the unity of the faith, to see eye to eye upon the solemn, important truths for this time, Satan is at work to oppose their advancement. Jesus is at work through His instruments to gather and unite. Satan works through his instruments to scatter and divide. ‘For, lo, I will command, and I will sift the house of Israel among all nations, like as corn is sifted in a sieve, yet shall not the least grain fall upon the earth.’
Minulle näytettiin muutamia muitakin, jotka yhdistävät vaikutuksensa niiden vaikutukseen, joista olen maininnut, ja yhdessä he tekevät voitavansa vetääkseen pois ruumiista ja aiheuttaakseen hämmennystä; ja heidän vaikutuksensa saattaa Jumalan totuuden huonoon maineeseen. Jeesus ja pyhät enkelit kokoavat ja yhdistävät Jumalan kansaa yhteen uskoon, jotta heillä kaikilla olisi yksi mieli ja yksi arvostelma. Ja samalla kun heitä johdetaan uskon ykseyteen, niin että he näkisivät silmä silmää vasten tämän ajan vakavista, tärkeistä totuuksista, Saatana on toimessa vastustaakseen heidän edistymistään. Jeesus toimii välikappaleittensa kautta kootakseen ja yhdistääkseen. Saatana toimii välikappaleittensa kautta hajottaakseen ja erottaakseen. ”Sillä katso, minä annan käskyn, ja minä seuloen seulon Israelin heimon kaikkien kansojen seassa, niin kuin jyviä seulotaan seulassa, eikä ainoakaan jyvä putoa maahan.”
“God is now testing and proving His people. Character is being developed. Angels are weighing moral worth, and keeping a faithful record of all the acts of the children of men. Among God’s professed people are corrupt hearts; but they will be tested and proved. That God who reads the hearts of everyone, will bring to light hidden things of darkness where they are often least suspected, that stumbling blocks which have hindered the progress of truth may be removed, and God have a clean and holy people to declare His statutes and judgments.
”Jumala koettelee ja tutkii nyt kansaansa. Luonnetta kehitetään. Enkelit punnitsevat moraalista arvoa ja pitävät uskollisesti tarkkaa kirjaa kaikista ihmislasten teoista. Jumalan tunnustautuvan kansan joukossa on turmeltuneita sydämiä, mutta ne tullaan koettelemaan ja tutkimaan. Tuo Jumala, joka lukee jokaisen sydämen, tuo valoon pimeyden kätketyt asiat siellä, missä niitä usein vähiten epäillään, jotta ne kompastuskivet, jotka ovat estäneet totuuden edistymistä, voitaisiin poistaa, ja jotta Jumalalla olisi puhdas ja pyhä kansa julistamaan Hänen säädöksiään ja tuomioitaan.
“The Captain of our salvation leads His people on step by step, purifying and fitting them for translation, and leaving in the rear those who are disposed to draw off from the body, who are not willing to be led, and are satisfied with their own righteousness. ‘If therefore the light that is in thee be darkness, how great is that darkness!’ No greater delusion can deceive the human mind than that which leads men to indulge a self-confident spirit, to believe that they are right and in the light, when they are drawing away from God’s people, and their cherished light is darkness.” Testimonies, volume 1, 332, 333.
”Meidän pelastuksemme Päällikkö johtaa kansaansa askel askeleelta, puhdistaen ja valmistaen heitä kirkastusta varten ja jättäen jälkeen ne, joilla on taipumus vetäytyä pois ruumiista, jotka eivät ole halukkaita johdatettaviksi ja jotka ovat tyytyväisiä omaan vanhurskauteensa. ’Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys!’ Mikään harha ei voi eksyttää ihmismieltä enemmän kuin se, joka saa ihmiset hellimään itsevarmaa henkeä, uskomaan, että he ovat oikeassa ja valossa, samalla kun he vetäytyvät pois Jumalan kansasta ja heidän vaalimansa valo on pimeyttä.” Testimonies, osa 1, 332, 333.
The phrase “bringeth good tidings” is repeated twice in the passage of Isaiah to identify the history of the Midnight Cry, as does the verses that lead to Isaiah’s description of the unity that is accomplished when the precious is separated from the vile.
Ilmaus ”tuo hyviä sanomia” toistetaan Jesajan kohdassa kahdesti yksilöimään Keskiyön huudon historian, samoin kuin jakeet, jotka johdattavat Jesajan kuvaukseen siitä ykseydestä, joka saavutetaan, kun kallisarvoinen erotetaan halpahintaisesta.
Awake, awake; put on thy strength, O Zion; put on thy beautiful garments, O Jerusalem, the holy city: for henceforth there shall no more come into thee the uncircumcised and the unclean. Shake thyself from the dust; arise, and sit down, O Jerusalem: loose thyself from the bands of thy neck, O captive daughter of Zion. Isaiah 52:1, 2.
Herää, herää; pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu kauniisiin vaatteisiisi, Jerusalem, pyhä kaupunki, sillä ei enää milloinkaan tule sinuun ympärileikkaamaton eikä saastainen. Pudista tomusi päältäsi; nouse ja istu valtaistuimellesi, Jerusalem; vapauta kaulasi kahleet, sinä vangittu Siionin tytär. Jesaja 52:1, 2.
Jeremiah represents those in the first disappointment, that recognize they are in the tarrying time. Isaiah commands those same persons to “awake, awake.” They awake and ultimately arrive to a point where there will no longer be any uncircumcised and unclean in God’s church, for they will have accomplished the work of separating the precious and the vile. “The Lord would have his church purified, before his judgments shall fall more signally upon the world.”
Jeremia edustaa niitä ensimmäisessä pettymyksessä olevia, jotka tunnistavat olevansa viipymisen ajassa. Jesaja käskee noita samoja henkilöitä ”herää, herää”. He heräävät ja saapuvat lopulta siihen pisteeseen, jossa Jumalan seurakunnassa ei enää ole ympärileikkaamattomia eikä saastaisia, sillä he ovat saattaneet päätökseen työn kallisarvoisen ja halvan erottamiseksi toisistaan. ”Herra tahtoo seurakuntansa puhdistetuksi, ennen kuin hänen tuomionsa kohtaavat maailmaa entistä näkyvämmin.”
“We are rapidly nearing the close of this earth’s history. The end is very near, much nearer than many suppose, and I feel burdened to urge upon our people the necessity of seeking the Lord earnestly. Many are asleep, and what can be said to arouse them from their carnal slumber? The Lord would have his church purified, before his judgments shall fall more signally upon the world.
”Lähestymme nopeasti tämän maan historian päätöstä. Loppu on aivan lähellä, paljon lähempänä kuin monet otaksuvat, ja tunnen velvollisuudekseni painokkaasti kehottaa kansaamme siihen, että heidän tulee etsiä Herraa vakavasti. Monet nukkuvat, ja mitä voidaan sanoa herättääksemme heidät heidän lihallisesta unestaan? Herra tahtoo, että hänen seurakuntansa puhdistetaan, ennen kuin hänen tuomionsa lankeavat entistä näkyvämmin maailman ylle.
“‘Who may abide the day of his coming? and who shall stand when he appeareth? for he is like a refiner’s fire, and like fullers’ soap: and he shall sit as a refiner and purifier of silver: and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver, that they may offer unto the Lord an offering in righteousness.’
”Kuka voi kestää hänen tulonsa päivän? ja kuka pysyy pystyssä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin sulattajan tuli ja kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu hopean sulattajana ja puhdistajana; ja hän puhdistaa Leevin pojat ja kirkastaa heidät niin kuin kullan ja hopean, jotta he toisivat Herralle vanhurskaudessa uhrilahjan.”
“Christ will remove every pretentious cloak. No mingling of the true with the spurious can deceive him. ‘He is like a refiner’s fire,’ separating the precious from the vile, the dross from the gold.
”Kristus riisuu pois jokaisen teennäisen verhouksen. Mikään aidon sekoitus epäaitoon ei voi pettää häntä. ”Hän on niin kuin sulattajan tuli”, erottaen kallisarvoisen halpahintaisesta, kuonan kullasta.
“Like the Levites, God’s chosen people are set apart by him for his special work. Every true Christian bears priestly credentials. He is honored with the sacred responsibility of representing to the world the character of his Heavenly Father. He is to heed well the words, ‘Be ye therefore perfect, even as your Father which is in heaven is perfect.’
”Leeviläisten tavoin Jumalan valittu kansa on hänen toimittamanaan erotettu hänen erityistä työtään varten. Jokaisella aidolla kristityllä on papillinen kutsumus. Hänelle on uskottu pyhä vastuu edustaa maailmalle taivaallisen Isänsä luonnetta. Hänen tulee tarkoin ottaa varteen sanat: ’Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’”
“‘But unto you that fear my name shall the Sun of Righteousness arise with healing in his wings; and ye shall go forth, and grow up as calves of the stall. And ye shall tread down the wicked; for they shall be ashes under the soles of your feet in the day that I shall do this, saith the Lord of hosts.
”Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on vanhurskauden Aurinko nouseva, ja parantuminen on sen siivissä; ja te lähdette ulos ja hypitte kuin vasikat navetasta. Ja te tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat olemaan tuhkaa teidän jalkojenne alla sinä päivänä, jona minä tämän teen, sanoo Herra Sebaot.
“‘Remember ye the law of Moses my servant, which I commanded unto him in Horeb for all Israel, with the statutes and the judgments. Behold, I will send you Elijah the prophet before the coming of the great and dreadful day of the Lord: and he shall turn the heart of the fathers to the children, and the heart of the children to their fathers, lest I come and smite the earth with a curse.’” Review and Herald, November 8, 1906.
”Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Horebilla hänelle annoin koko Israelia varten, käskyineen ja säädöksineen. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran suuri ja peljättävä päivä. Ja hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata kirouksella.” Review and Herald, 8. marraskuuta 1906.
Those that hold to false doctrines will be separated in the history that begins with the “voice” crying in the wilderness. Those who refuse to allow the creative power of God to produce a personal sanctified experience, will be separated from the “gold” in the history that begins with the “voice” crying in the wilderness. They will remain as Laodiceans, right at the point where Laodicea transcends into Philadelphia.
Ne, jotka pitäytyvät vääriin oppeihin, erotetaan siinä historiassa, joka alkaa erämaassa huutavalla ”äänellä”. Ne, jotka kieltäytyvät sallimasta Jumalan luovan voiman synnyttää henkilökohtaista pyhitettyä kokemusta, erotetaan ”kullasta” siinä historiassa, joka alkaa erämaassa huutavalla ”äänellä”. He jäävät laodikealaisiksi juuri siinä kohdassa, jossa Laodikea siirtyy Philadelphiaan.
The work of separating the precious from the vile is almost totally the work of the messenger of the covenant who comes suddenly to purify the sons of Levi, but we must participate.
Arvokkaan erottaminen kelvottomasta on lähes kokonaan liiton sanansaattajan työtä, hänen, joka tulee äkisti puhdistamaan Leevin pojat, mutta meidän on osallistuttava siihen.
Wherefore, my beloved, as ye have always obeyed, not as in my presence only, but now much more in my absence, work out your own salvation with fear and trembling. For it is God which worketh in you both to will and to do of his good pleasure. Do all things without murmurings and disputings: That ye may be blameless and harmless, the sons of God, without rebuke, in the midst of a crooked and perverse nation, among whom ye shine as lights in the world. Philippians 2:12–15.
Sentähden, rakkaani, niin kuin te aina olette olleet kuuliaisia, ette ainoastaan minun läsnä ollessani, vaan nyt vielä paljon enemmän poissa ollessani, ahkeroikaa pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte. Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, hänen hyvän tahtonsa mukaan. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, nuhteettomat Jumalan lapset kieroutuneen ja nurjan sukupolven keskellä, jonka joukossa te loistatte niin kuin valot maailmassa. Filippiläiskirje 2:12–15.
Jeremiah was told to separate the precious from the vile if he desired to be God’s spokesman in the coming judgment. The fact that Jeremiah was hearing God’s counsel to him, demonstrated the presence of the Comforter was already available if he chose to take up the work.
Jeremiaa käskettiin erottamaan kallisarvoinen kelvottomasta, jos hän halusi olla Jumalan puhemies tulevassa tuomiossa. Se seikka, että Jeremia kuuli Jumalan hänelle antaman neuvon, osoitti, että Puolustajan läsnäolo oli jo hänen saatavillaan, jos hän päättäisi ryhtyä tähän työhön.
“The work of gaining salvation is one of copartnership, a joint operation. There is to be co-operation between God and the repentant sinner. This is necessary for the formation of right principles in the character. Man is to make earnest efforts to overcome that which hinders him from attaining to perfection. But he is wholly dependent upon God for success. Human effort of itself is not sufficient. Without the aid of divine power it avails nothing. God works and man works. Resistance of temptation must come from man, who must draw his power from God. On the one side there is infinite wisdom, compassion, and power; on the other, weakness, sinfulness, absolute helplessness.
Pelastuksen saavuttamisen työ on yhteistoimintaa, yhteinen tehtävä. Jumalan ja katuvan syntisen välillä tulee olla yhteistyötä. Tämä on välttämätöntä oikeiden periaatteiden muodostumiseksi luonteessa. Ihmisen on ponnisteltava vakavasti voittaakseen sen, mikä estää häntä saavuttamasta täydellisyyttä. Mutta menestyksessään hän on kokonaan riippuvainen Jumalasta. Inhimillinen ponnistus ei itsessään riitä. Ilman jumalallisen voiman apua se ei hyödytä mitään. Jumala toimii ja ihminen toimii. Kiusauksen vastustamisen on lähdettävä ihmisestä, jonka on ammennettava voimansa Jumalasta. Toisella puolella on ääretön viisaus, laupeus ja voima; toisella heikkous, syntisyys, täydellinen avuttomuus.
“God wishes us to have the mastery over ourselves. But He cannot help us without our consent and co-operation. The divine Spirit works through the powers and faculties given to man. Of ourselves, we are not able to bring the purposes and desires and inclinations into harmony with the will of God; but if we are ‘willing to be made willing,’ the Saviour will accomplish this for us, ‘Casting down imaginations, and every high thing that exalteth itself against the knowledge of God, and bringing into captivity every thought to the obedience of Christ.’ 2 Corinthians 10:5.” Acts of the Apostles, 482.
“Jumala tahtoo, että me hallitsemme itseämme. Mutta Hän ei voi auttaa meitä ilman suostumustamme ja myötävaikutustamme. Jumalallinen Henki toimii niiden voimien ja kykyjen kautta, jotka ihmiselle on annettu. Itsestämme emme kykene saattamaan tarkoituksiamme, halujamme ja taipumuksiamme sopusointuun Jumalan tahdon kanssa; mutta jos olemme ‘halukkaita tulemaan halukkaiksi’, Vapahtaja tekee tämän meidän puolestamme, ‘kukistaen järjen päätelmät ja jokaisen mahtavuuden, joka korottaa itsensä Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiten jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle’. 2 Korinttolaiskirje 10:5.” Apostolien teot, 482.
The three and a half days of Revelation eleven, when the dry bones are dead in the street, is a symbol of a “wilderness,” and a “wilderness” represents the “seven times” of Leviticus twenty-six. At the end of the scattering of the three and a half days, those called to be among the one hundred and forty-four thousand are to “awake” and “shake off the dust.” Sister White says “The Lord would have his church purified, before his judgments shall fall more signally upon the world.”
Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kolme ja puoli päivää, jolloin kuivat luut ovat kuolleina kadulla, on ”erämaan” vertauskuva, ja ”erämaa” edustaa Kolmannen Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemää aikaa”. Kolmen ja puolen päivän hajotuksen päättyessä niiden, jotka on kutsuttu olemaan sadanneljänkymmenenneljän tuhannen joukossa, tulee ”herätä” ja ”pudistaa tomu päältänsä”. Sister White sanoo: ”Herra tahtoo, että hänen seurakuntansa puhdistetaan, ennen kuin hänen tuomionsa kohtaavat maailmaa tuntuvammalla tavalla.”
In connection with a “purified church” she references Jeremiah’s separation process that removes the “precious from the vile.” She also connects it with Malachi chapter three, where a messenger prepares the way for the messenger of the covenant. The messenger that prepares the way is Isaiah’s “voice crying in the wilderness.” The messenger of the covenant is Christ, who is preparing to enter into covenant with the one hundred and forty-four thousand, who “like” “the Levites,” “are set apart by him for his special work.” She then identifies them as priests, and quotes Jesus who says, “Be ye therefore perfect, even as your Father which is in heaven is perfect.”
”Puhdistetun seurakunnan” yhteydessä hän viittaa Jeremian erottamisprosessiin, jossa ”kallis erotetaan halvasta”. Hän liittää sen myös Malakian kolmanteen lukuun, jossa sanansaattaja valmistaa tien liiton sanansaattajalle. Tien valmistava sanansaattaja on Jesajan ”ääni, joka huutaa erämaassa”. Liiton sanansaattaja on Kristus, joka valmistautuu astumaan liittoon sadan neljänkymmenenneljän tuhannen kanssa, jotka ”niin kuin” ”leeviläiset” ”hän erottaa erityistä työtään varten”. Tämän jälkeen hän yksilöi heidät papeiksi ja lainaa Jeesusta, joka sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
There is a purification process that is marked at the end of the period of the tarrying time, for the Lord has a special work for the one hundred and forty-four thousand to accomplish, and He will have a purified church before “his judgments shall fall more signally upon the world.” His judgments are already in the world, but at the Sunday law, “God’s destructive judgments” begin to fall.
On olemassa puhdistusprosessi, joka merkitään viivytysajan kauden lopussa, sillä Herralla on erityinen työ sataaneljääkymmentäneljälletuhannelle suoritettavaksi, ja Hänellä on oleva puhdistettu seurakunta ennen kuin ”hänen tuomionsa kohtaavat maailmaa tuntuvammin”. Hänen tuomionsa ovat jo maailmassa, mutta sunnuntailain tullessa voimaan ”Jumalan hävittävät tuomiot” alkavat langeta.
Those judgments are a “time of mercy for those who have never known the truth.” But there is no mercy in those judgments for those who would not enter into the necessary purification process. The “judgments,” which “fall more signally” identify judgments that are signs. They represent a signal, and the Holy Spirit uses the chaos and confusion accomplished by those judgments, to mark a distinction between those who keep “the spurious rest day” and those who “conscientiously keep the Sabbath of the Lord,” for this is the only way the “world can be warned.” The judgments that are signals are the backdrop that the Holy Spirit uses to direct God’s children that are still in Babylon, to recognize the ensign of the one hundred and forty-four thousand.
Nuo tuomiot ovat ”armon aikaa niille, jotka eivät ole koskaan tunteneet totuutta”. Mutta noissa tuomioissa ei ole armoa niille, jotka eivät suostu astumaan välttämättömään puhdistusprosessiin. ”Tuomiot”, jotka ”lankeavat erityisen näkyvästi”, yksilöivät tuomiot, jotka ovat merkkejä. Ne edustavat tunnusmerkkiä, ja Pyhä Henki käyttää noiden tuomioiden aikaansaamaa kaaosta ja sekasortoa tehdäkseen eron niiden välillä, jotka pitävät ”väärän lepopäivän”, ja niiden, jotka ”tunnontarkasti pitävät Herran sapatin”, sillä vain tällä tavoin ”maailmaa voidaan varoittaa”. Tuomiot, jotka ovat merkkejä, ovat se tausta, jota Pyhä Henki käyttää ohjatakseen Jumalan lapsia, jotka ovat vielä Babylonissa, tunnistamaan sadan neljänkymmenen neljän tuhannen lipun.
But Sister White doesn’t simply reference Malachi chapter three, she also includes the closing verses of the book of Malachi chapter four, and once again references the “voice” that was to prepare the way for the messenger of the covenant. Those closing verses are not about the preparation for the messenger of the covenant, they are about remembering the law of Moses, and the turning of the hearts of the fathers to the children and vice versa. The “voice” first prepares for Christ, as the messenger of the covenant, to suddenly come to His temple and purify His disappointed people who have been awakened, that they might accomplish the work of the ensign. Then Malachi addresses another aspect of the work of the “voice.”
Mutta sisar White ei ainoastaan viittaa Malakian kirjan kolmanteen lukuun, vaan hän sisällyttää siihen myös Malakian kirjan neljännen luvun päätösjakeet ja viittaa jälleen siihen ”ääneen”, jonka tuli valmistaa tie liiton sanansaattajalle. Nuo päätösjakeet eivät käsittele valmistautumista liiton sanansaattajaa varten, vaan Mooseksen lain muistamista sekä isien sydänten kääntymistä lasten puoleen ja lasten sydänten isien puoleen. ”Ääni” valmistaa ensin Kristukselle tien, jotta Hän liiton sanansaattajana äkisti tulisi temppeliinsä ja puhdistaisi pettyneen kansansa, joka on herätetty, jotta he voisivat suorittaa viirin työn. Tämän jälkeen Malakia käsittelee toista ”äänen” työn puolta.
He “shall turn the heart of the fathers to the children, and the heart of the children to their fathers,” and He will do this work in relation to the law given at Horeb. Elijah, who is also Isaiah’s “voice,” will identify the sins of God’s people. It is part of the purification process. There is only one definition of sin, that being the transgression of the law given at Horeb. John the Baptist was Elijah, and his work included that very element.
Hän ”kääntää isien sydämen lasten puoleen ja lasten sydämen heidän isiensä puoleen”, ja Hän tekee tämän työn suhteessa Hoorebilla annettuun lakiin. Elia, joka on myös Jesajan ”ääni”, osoittaa Jumalan kansan synnit. Se on osa puhdistusprosessia. Synnillä on vain yksi määritelmä: se on Hoorebilla annetun lain rikkomus. Johannes Kastaja oli Elia, ja hänen työhönsä sisältyi juuri tämä ainesosa.
In those days came John the Baptist, preaching in the wilderness of Judaea, And saying, Repent ye: for the kingdom of heaven is at hand. For this is he that was spoken of by the prophet Esaias, saying, The voice of one crying in the wilderness, Prepare ye the way of the Lord, make his paths straight. And the same John had his raiment of camel’s hair, and a leathern girdle about his loins; and his meat was locusts and wild honey. Then went out to him Jerusalem, and all Judaea, and all the region round about Jordan, And were baptized of him in Jordan, confessing their sins. But when he saw many of the Pharisees and Sadducees come to his baptism, he said unto them, O generation of vipers, who hath warned you to flee from the wrath to come?
Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa sanoen: “Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sillä hän on se, josta profeetta Esaias on puhunut sanoessaan: “Huutavan ääni kuuluu erämaassa: valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa suoriksi.” Ja Johanneksella oli vaatteena kamelinkarvainen puku ja nahkavyö vyötäisillään; ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja. Silloin lähtivät hänen luokseen Jerusalem ja koko Juudea ja koko Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelleen hän sanoi heille: “Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?”
Bring forth therefore fruits meet for repentance: And think not to say within yourselves, We have Abraham to our father: for I say unto you, that God is able of these stones to raise up children unto Abraham. And now also the ax is laid unto the root of the trees: therefore every tree which bringeth not forth good fruit is hewn down, and cast into the fire. I indeed baptize you with water unto repentance: but he that cometh after me is mightier than I, whose shoes I am not worthy to bear: he shall baptize you with the Holy Ghost, and with fire: Whose fan is in his hand, and he will thoroughly purge his floor, and gather his wheat into the garner; but he will burn up the chaff with unquenchable fire. Matthew 3:1–12.
Tehkää siis parannukseen soveltuvia hedelmiä. Älkääkä ajatelko sanoa mielessänne: Meillä on isänä Abraham; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää Abrahamille lapsia. Jo nyt on myös kirves pantu puiden juurelle; niinpä jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen. Minä tosin kastan teidät vedellä parannukseen; mutta se, joka tulee minun jälkeeni, on minua väkevämpi, jonka kenkiä minä en ole arvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskin kädessään, ja hän puhdistaa puimatantereensa perinpohjin ja kokoaa nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa. Matteus 3:1–12.
John the Baptist came to the “wilderness” of the three and a half days of Revelation eleven, for all the prophets are speaking more of the last days, than the days in which they lived. He brought a message to repent from sin, for the kingdom of heaven was at hand, just as the Revelation of Jesus Christ is opened up when “the time is at hand.” John the Baptist illustrates the work of the “voice,” for according to Jesus, he was also Elijah that was to come.
Johannes Kastaja tuli Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kolmen ja puolen päivän ”erämaahan”, sillä kaikki profeetat puhuvat enemmän viimeisistä päivistä kuin niistä päivistä, joissa he elivät. Hän toi sanoman tehdä parannus synnistä, sillä taivasten valtakunta oli tullut lähelle, aivan samoin kuin Jeesuksen Kristuksen ilmestys avautuu, kun ”aika on lähellä”. Johannes Kastaja havainnollistaa ”äänen” työtä, sillä Jeesuksen mukaan hän oli myös se Elia, jonka tuli tulla.
For all the prophets and the law prophesied until John. And if ye will receive it, this is Elias, which was for to come. He that hath ears to hear, let him hear. Matthew 11:13–15.
Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti. Ja jos tahdotte ottaa sen vastaan, hän on Elias, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon. Matteus 11:13–15.
Jesus identifies that the prophetic identity of John the Baptist was a test. He states directly, “if ye will receive it”. Then Jesus encourages His disciples to receive it by saying, “He that hath ears to hear, let him hear.” Let him hear what? Let him hear who the voice is that comes to the final wilderness of the Bible, and prepares the way for the messenger of the covenant to prepare the one hundred and forty-four thousand to do a special work during a time of the signal judgments of God.
Jeesus osoittaa, että Johannes Kastajan profeetallinen identiteetti oli koetus. Hän sanoo suoraan: ”jos te tahdotte ottaa sen vastaan”. Sitten Jeesus kehottaa opetuslapsiaan ottamaan sen vastaan sanomalla: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.” Mitä hänen tulee kuulla? Hänen tulee kuulla, kuka on se ääni, joka tulee Raamatun viimeiseen erämaahan ja valmistaa tien liiton sanansaattajalle valmistamaan sataneljäkymmentäneljätuhatta tekemään erityistä työtä Jumalan merkkituomioiden aikana.
John wore “a raiment of camel’s hair, and a leathern girdle about his loins; and his meat was locusts and wild honey.” His “meat” was the message of Islam, for the word “locusts” represents Islam, and honey is the word of God, that was sweet in his mouth. The sweet message he ate was about the “wild” Arabian ass, the very first symbol of Islam in the Scriptures. The sweet message of the wild Arabian ass of Islam, which is also represented by “locusts” was also woven into his raiment, for camel’s are another symbol of Islam. It is not a wresting of the word “locusts” to use it as a symbol of Islam, even if the food John ate was referencing the locust tree, and not the insects. The word “locusts” is a symbol of Islam, and John was not representing the eating of any physical food, his diet was a symbol of the prophetic message he had eaten.
Johanneksella oli yllään ”vaate kamelinkarvoista, ja nahkavyö vyötäisillään; ja hänen ruokansa oli heinäsirkkoja ja metsähunajaa”. Hänen ”ruokansa” oli islamin sanoma, sillä sana ”heinäsirkat” edustaa islamia, ja hunaja on Jumalan sana, joka oli makea hänen suussaan. Se makea sanoma, jonka hän söi, koski ”villiä” arabialaista aasia, aivan ensimmäistä islamin vertauskuvaa Kirjoituksissa. Tämä islamin villiä arabialaista aasia koskeva makea sanoma, jota myös ”heinäsirkat” edustavat, oli kudottu myös hänen vaatteeseensa, sillä kamelit ovat toinen islamin vertauskuva. Sanan ”heinäsirkat” käyttäminen islamin vertauskuvana ei ole sanan vääristelyä, vaikka Johanneksen syömä ruoka viittaisikin johanneksenleipäpuuhun eikä hyönteisiin. Sana ”heinäsirkat” on islamin vertauskuva, eikä Johannes kuvannut minkään fyysisen ruoan syömistä; hänen ruokavalionsa oli vertauskuva siitä profeetallisesta sanomasta, jonka hän oli syönyt.
His girdle was the “prophecy” represented in Habakkuk. That prophecy brings together the first disappointment, the tarrying time of the virgins, and the foundations of Adventism as represented upon the sacred charts. Habakkuk was the prophetic girdle that bound all those truths together.
Hänen vyönsä oli se Habakukissa kuvattu ”profetia”. Tuo profetia kokoaa yhteen ensimmäisen pettymyksen, neitsyiden viivytyksen ajan sekä adventismin perustukset, sellaisina kuin ne on esitetty pyhissä kartoissa. Habakuk oli se profeetallinen vyö, joka sitoi kaikki nuo totuudet yhteen.
For the vision is yet for an appointed time, but at the end it shall speak, and not lie: though it tarry, wait for it; because it will surely come, it will not tarry. Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith. Habakkuk 2:3, 4.
Sillä näky odottaa vielä määräaikaansa, mutta lopussa se puhuu eikä petä; vaikka se viipyisi, odota sitä, sillä varmasti se tulee eikä viivähdä. Katso, hänen sielunsa on paisunut, eikä se ole oikea hänessä; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. Habakuk 2:3, 4.
The prophetic message that bound together as a girdle the messages that make up the warning of the “voice,” is the parable of the virgins in relation to the vision that tarried, but would speak. The vision of the Midnight Cry produces a distinction between the vile, whose “soul is lifted up” and the precious, who are justified by faith. Justification by faith is the girdle the “voice” wears.
Se profeetallinen sanoma, joka vyön tavoin sitoi yhteen ne sanomat, joista “äänen” varoitus muodostuu, on vertaus neitsyistä suhteessa näkyyn, joka viivytteli, mutta oli puhuva. Keskiyön huudon näky saa aikaan eron halvan, jonka “sielu on paisunut”, ja kallisarvoisen välillä, joka vanhurskautetaan uskosta. Uskosta vanhurskauttaminen on se vyö, jota “ääni” kantaa.
And righteousness shall be the girdle of his loins, and faithfulness the girdle of his reins. Isaiah 11:5.
Ja vanhurskaus on oleva hänen kupeittensa vyö, ja uskollisuus hänen lanteittensa side. Jesaja 11:5.
When the “voice crying in the wilderness” of the disappointment arrived, after the disappointment of July 18, 2020, his message was the same message that it had been since September 11, 2001. That message from Elijah to come, to the waiting disappointed dead dry bones is, that Islam is the “signal judgments,” that provide the backdrop for God’s other children in Babylon to learn righteousness.
Kun pettymyksen ”erämaassa huutavan ääni” saapui 18. heinäkuuta 2020 tapahtuneen pettymyksen jälkeen, hänen sanomansa oli sama sanoma, joka se oli ollut 11. syyskuuta 2001 lähtien. Tuo tulevan Elian sanoma odottaville, pettyneille, kuolleille, kuiville luille on, että islam on ne ”merkkituomiot”, jotka muodostavat taustan sille, että Jumalan muut lapset Babylonissa oppisivat vanhurskautta.
The way of the just is uprightness: thou, most upright, dost weigh the path of the just. Yea, in the way of thy judgments, O Lord, have we waited for thee; the desire of our soul is to thy name, and to the remembrance of thee. With my soul have I desired thee in the night; yea, with my spirit within me will I seek thee early: for when thy judgments are in the earth, the inhabitants of the world will learn righteousness. Isaiah 26:7–9.
Vanhurskaan tie on suora; sinä, kaikkein oikeamielisin, punnitset vanhurskaan polun. Niin, sinun tuomioittesi tiellä, Herra, me olemme odottaneet sinua; meidän sielumme kaipaus kohdistuu sinun nimeesi ja sinun muistamiseesi. Sielullani minä olen yöllä sinua halannut; niin, hengelläni, joka on minussa, minä etsin sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi käyvät maan päällä, maailman asukkaat oppivat vanhurskautta. Jesaja 26:7–9.
John the Baptist, who was Elijah to come, is the “voice” in the “wilderness” of the three and a half days of Revelation chapter eleven. His work includes identifying the fourth and final generation of Adventism, whose souls are lifted up and who are trusting in the spiritual heritage of their fathers, but sense that the wrath of God is about to come. They are the fourth generation, for they have fully manifested into a generation that is just the opposite of Christ. They are the generation of vipers, but they still point to their father Abraham, to argue that they are actually the generation of the Lamb. The generation of the Lamb are Peter’s chosen generation, they are those who follow the Lamb whithersoever he goeth.
Johannes Kastaja, joka oli tuleva Elia, on Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun kolmen ja puolen päivän ”erämaassa” kuuluva ”ääni”. Hänen työnsä sisältää adventismin neljännen ja viimeisen sukupolven tunnistamisen, niiden, joiden sielu on ylpeä ja jotka luottavat isiensä hengelliseen perintöön, mutta aavistavat, että Jumalan viha on kohta tuleva. He ovat neljäs sukupolvi, sillä he ovat täysin ilmentyneet sukupolveksi, joka on aivan Kristuksen vastakohta. He ovat kyykäärmeiden sukupolvi, mutta silti he vetoavat isäänsä Aabrahamiin väittääkseen, että he itse asiassa ovat Karitsan sukupolvi. Karitsan sukupolvi on Pietarin valittu sukupolvi; he ovat niitä, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee.
John obviously presented the sins of those who came to hear his message, for they repented and were baptized. He also informed them that there is One who would follow him, that would thoroughly purge His floor. That Person is the messenger of the covenant, He is “the dirt brush man” who sweeps the counterfeit coins and jewels out the window and restores the original jewels, that then shine ten times brighter than they did when William Miller was directed by angels in the work of assembling the original jewels in the movement of the first angel.
Johannes toi ilmeisesti esiin niiden synnit, jotka tulivat kuulemaan hänen sanomaansa, sillä he tekivät parannuksen ja ottivat kasteen. Hän myös ilmoitti heille, että hänen jälkeensä tulee Yksi, joka perinpohjaisesti puhdistaa puimatantereensa. Tämä Henkilö on liiton sanansaattaja; Hän on ”lianharjaaja”, joka lakaisee väärennetyt kolikot ja jalokivet ulos ikkunasta ja palauttaa alkuperäiset jalokivet, jotka silloin loistavat kymmenen kertaa kirkkaammin kuin ne loistivat silloin, kun enkelit ohjasivat William Milleriä alkuperäisten jalokivien kokoamistyössä ensimmäisen enkelin liikkeessä.
John the Baptist was direct in his denunciation of the Laodicean Adventist’s confidence in their father Abraham, for Elijah to come was to turn the hearts of the fathers to the children and vice versa. The principle of biblical application of the first and the last is represented in that work, but so too, is the remedy for those who find themselves in a scattered condition, in the enemies’ land, dead in the wilderness. They must recognize their sins, and the sins of their fathers and repent. In conjunction with recognizing their sins and the father’s sins, they must also admit that they had not been walking with the Lord during the period of the wilderness of three and a half days. Furthermore, they must admit that God was not walking with them during that history.
Johannes Kastaja oli suorapuheinen tuomitessaan Laodikean adventistin luottamuksen heidän isäänsä Aabrahamiin, sillä tulevan Elian tehtävänä oli kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Raamatullisen sovelluksen ensimmäisestä ja viimeisestä periaate tulee esiin tässä työssä, mutta samoin siinä ilmenee myös lääke niille, jotka huomaavat olevansa hajallaan olevassa tilassa, vihollisten maassa, kuolleina erämaassa. Heidän on tunnustettava syntinsä ja isiensä synnit sekä tehtävä parannus. Omien syntiensä ja isien syntien tunnustamisen yhteydessä heidän on myös myönnettävä, etteivät he olleet vaeltaneet Herran kanssa sen kolmen ja puolen päivän erämaavaelluksen aikana. Lisäksi heidän on myönnettävä, ettei Jumala vaeltanut heidän kanssaan tuon historian aikana.
And they that are left of you shall pine away in their iniquity in your enemies’ lands; and also in the iniquities of their fathers shall they pine away with them. If they shall confess their iniquity, and the iniquity of their fathers, with their trespass which they trespassed against me, and that also they have walked contrary unto me; And that I also have walked contrary unto them, and have brought them into the land of their enemies; if then their uncircumcised hearts be humbled, and they then accept of the punishment of their iniquity: Then will I remember my covenant with Jacob, and also my covenant with Isaac, and also my covenant with Abraham will I remember; and I will remember the land. Leviticus 26:39–42.
Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, menehtyvät pois pahuutensa tähden vihollistensa maissa; ja myös isiensä pahojen tekojen tähden he menehtyvät pois heidän kanssansa. Mutta jos he tunnustavat pahat tekonsa ja isiensä pahat teot sekä rikkomuksensa, jolla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja myös sen, että he ovat vaeltaneet minua vastaan, ja että minäkin olen vaeltanut heitä vastaan ja vienyt heidät heidän vihollistensa maahan; jos silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy ja he silloin hyväksyvät pahojen tekojensa rangaistuksen: silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa, ja myös liittoni Iisakin kanssa, ja myös liittoni Aabrahamin kanssa minä muistan; ja minä muistan maan. 3. Mooseksen kirja 26:39–42.
The curse was because they didn’t remember the sabbaths of the land.
Kirous tuli siitä, etteivät he muistaneet maan sapatteja.
John the Baptist, who was Elijah to come, typified the “voice” in the wilderness of Revelation eleven’s three and a half days. He would direct the dead dry bones to “remember” Moses’ law at Horeb, and if they did, then the messenger of the covenant would “remember” the covenant of their fathers. But only if they confessed their sins, the sins of their fathers, and more humbling, they were to specify the trespasses “they trespassed against” God.
Johannes Kastaja, joka oli tuleva Elia, esikuvasi Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kolmen ja puolen päivän erämaassa kuuluvaa ”ääntä”. Hän ohjaisi kuivat kuolleet luut ”muistamaan” Mooseksen lain Hoorebilla, ja jos ne niin tekisivät, silloin liiton sanansaattaja ”muistaisi” heidän isiensä liiton. Mutta vain jos he tunnustaisivat omat syntinsä, isiensä synnit ja, vielä nöyryyttävämpää, yksilöisivät rikkomukset, ”joilla he rikkoivat” Jumalaa vastaan.
They would also need to admit that they had been walking “contrary” to God, and that God had been walking “contrary” to them.
Heidän olisi myös tunnustettava, että he olivat vaeltaneet Jumalaa vastaan ja että Jumala oli vaeltanut heitä vastaan.
They would also need to recognize that they were the dead dry bones in the street of Revelation eleven, for they had to admit that God had brought them into the enemy’s land, and the enemy’s land is death.
Heidän olisi myös tunnustettava, että he olivat Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kadulla olevat kuolleet, kuivat luut, sillä heidän täytyi myöntää, että Jumala oli tuonut heidät vihollisen maahan, ja vihollisen maa on kuolema.
According to John the Baptist, they would also need to answer the question of who the “voice” crying in the “wilderness” is, for John asked, “Who hath warned you to flee from the wrath to come?”
Johannes Kastajan mukaan heidän olisi vastattava myös kysymykseen siitä, kuka on se ”ääni”, joka huutaa ”erämaassa”, sillä Johannes kysyi: ”Kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?”
We will continue these subjects in the next article.
Jatkamme näiden aiheiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.
“The minister of God is commanded: ‘Cry aloud, spare not, lift up thy voice like a trumpet, and show My people their transgression, and the house of Jacob their sins.’ The Lord says of these people: ‘They seek Me daily, and delight to know My ways, as a nation that did righteousness.’ Here is a people who are self-deceived, self-righteous, self-complacent, and the minister is commanded to cry aloud and show them their transgressions. In all ages this work has been done for God’s people, and it is needed now more than ever before.” Testimonies, volume 5, 299.
Jumalan palvelijaa käsketään: ”Huuda kurkun täydeltä, älä säästä, korota äänesi kuin pasuuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän rikkomuksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.” Herra sanoo tästä kansasta: ”He etsivät minua päivästä päivään ja haluavat tietää minun tieni, niin kuin kansa, joka harjoittaa vanhurskautta.” Tässä on kansa, joka pettää itseään, joka on itsevanhurskas ja itsetyytyväinen, ja palvelijaa käsketään huutamaan ääneen ja osoittamaan heille heidän rikkomuksensa. Kautta kaikkien aikakausien tämä työ on tehty Jumalan kansalle, ja sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ennen.” Testimonies, osa 5, s. 299.