In 1856, formerly Philadelphian Millerite Adventism was identified by James and Ellen White as Laodicean. James White then began to promote the message of Laodicea to the movement through the Review and Herald. In the same publication, in the same year, increased light concerning the “seven times” of Leviticus twenty-six was also presented in a series of eight articles by Hiram Edson whom the Whites’ regarded so highly that they named their first son after him. The series ended with the promise that it would be completed in the future, but it never again surfaced. At the transition point of the movement of the first angel, from Philadelphia to Laodicea, the movement stumbled over the “seven times” of Leviticus twenty-six, representing the very first ‘time prophecy’ which the angels of God had led William Miller to recognize and proclaim.
Vuonna 1856 James ja Ellen White tunnistivat entisen filadelfialaisen milleriittisen adventismin laodikealaiseksi. Tämän jälkeen James White alkoi edistää Laodikean sanomaa liikkeen keskuudessa Review and Heraldin välityksellä. Samassa julkaisussa, samana vuonna, esitettiin myös lisääntynyttä valoa 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemästä ajasta” kahdeksan artikkelin sarjassa, jonka kirjoitti Hiram Edson, jota Whitet pitivät niin suuressa arvossa, että antoivat esikoispojalleen hänen nimensä. Sarja päättyi lupaukseen, että se saatettaisiin tulevaisuudessa päätökseen, mutta se ei enää koskaan tullut uudelleen esiin. Ensimmäisen enkelin liikkeen siirtymäkohdassa, Philadelphiasta Laodikeaan, liike kompastui 3. Mooseksen kirjan kahdenkymmenennenkuudennen luvun ”seitsemään aikaan”, jotka edustivat aivan ensimmäistä ”aikaprofetiaa”, jonka Jumalan enkelit olivat johtaneet William Millerin tunnistamaan ja julistamaan.
The “seven times” was the chief corner-stone of the Millerite temple foundation. Every prophetic illustration of a sacred foundation is an illustration of Christ, for no other foundation can be laid than Christ.
”Seitsemän aikaa” oli milleriläisen temppelin perustuksen tärkein kulmakivi. Jokainen profeetallinen kuvaus pyhästä perustuksesta on kuvaus Kristuksesta, sillä muuta perustusta ei voida panna kuin Kristus.
For other foundation can no man lay than that is laid, which is Jesus Christ. 1 Corinthians 3:11.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin sen, mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 1. Korinttolaiskirje 3:11.
Not only is Christ the foundation, He is also the foundation stone which the builders rejected and thereafter stumbled over. He is the stone that ultimately becomes the head of the corner. In Millerite history the “seven times” was the symbol of that corner stone.
Kristus ei ole ainoastaan perustus, vaan Hän on myös se peruskivi, jonka rakentajat hylkäsivät ja johon he sen jälkeen kompastuivat. Hän on se kivi, josta lopulta tulee kulmakiven pää. Milleriläisessä historiassa ”seitsemän aikaa” oli tuon kulmakiven vertauskuva.
Christ confirmed the covenant with many for one week. The structure of the prophecy of “seven times” against the northern kingdom of Israel (that Hiram Edson had identified in the eight unfinished articles) reproduced the identical structure of the prophetic week that Christ confirmed the covenant in fulfillment of Daniel chapter nine, and verse twenty seven. The week that Christ was gathering Israel is the identical structure of the week that Christ scattered Israel. The scattering of ancient Israel was twenty-five hundred and twenty years, and the gathering of spiritual Israel was twenty-five hundred and twenty days. He gathered Israel to confirm the covenant and He scattered Israel, due to the quarrel of His covenant. To identify the “seven times” as the foundation stone of the Millerite temple is in perfect agreement with identifying Christ as the foundation stone. To reject that stone, is to reject Christ.
Kristus vahvisti liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi. Pohjoista Israelin valtakuntaa vastaan annetun ”seitsemän ajan” profetian rakenne (jonka Hiram Edson oli tunnistanut kahdeksassa keskeneräiseksi jääneessä artikkelissa) toisti täsmälleen sen profeetallisen viikon rakenteen, jossa Kristus vahvisti liiton Danielin kirjan yhdeksännen luvun ja jakeen kaksikymmentäseitsemän täyttymyksenä. Se viikko, jonka aikana Kristus kokosi Israelia, on rakenteeltaan täsmälleen sama kuin se viikko, jonka aikana Kristus hajotti Israelin. Muinaisen Israelin hajottaminen kesti kaksituhatta viisisataa kaksikymmentä vuotta, ja hengellisen Israelin kokoaminen oli kaksituhatta viisisataa kaksikymmentä päivää. Hän kokosi Israelin vahvistaakseen liiton, ja Hän hajotti Israelin liittonsa riidan tähden. Tunnistaa ”seitsemän aikaa” milleriläisen temppelin peruskiveksi on täysin sopusoinnussa sen kanssa, että Kristus tunnistetaan peruskiveksi. Hylätä tuo kivi on hylätä Kristus.
When Christ, in 1856, for the very first time in Christian history, stood knocking at the door of Laodicea, He was seeking to produce an increase of knowledge upon the stone of stumbling that the builders were about to set aside. Seven years later, or you might say, twenty-five hundred and twenty symbolic days later, Laodicean Adventism closed the door. Sadly, Adventism refused to see the increase of knowledge. A stone that you stumble over is a stone that you do not see, but it is still there.
Kun Kristus vuonna 1856 aivan ensimmäistä kertaa kristillisen historian aikana seisoi kolkuttamassa Laodikean ovea, Hän pyrki saamaan aikaan tiedon lisääntymisen siinä loukkauskivessä, jonka rakentajat olivat aikeissa hylätä. Seitsemän vuotta myöhemmin, tai voisi sanoa, kaksituhattaviisisataakaksikymmentä vertauskuvallista päivää myöhemmin, laodikealainen adventismi sulki oven. Surullista kyllä, adventismi kieltäytyi näkemästä tiedon lisääntymistä. Kivi, johon kompastut, on kivi, jota et näe, mutta se on silti siellä.
My people are destroyed for lack of knowledge: because thou hast rejected knowledge, I will also reject thee, that thou shalt be no priest to me: seeing thou hast forgotten the law of thy God, I will also forget thy children. Hosea 4:6.
Minun kansani häviää tiedon puutteeseen; koska sinä olet hyljännyt tiedon, minäkin hylkään sinut, ettet enää olisi minun pappini. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi. Hoos. 4:6.
The curse of the “seven times,” against the southern kingdom of Judah began in 677 BC and ended on October 22, 1844, along with the twenty-three hundred years of Daniel chapter eight, verse fourteen. The “seven times” is part of the very prophecy that has been identified as the “foundation and central pillar” of the Advent movement. The foundation and central pillar of Adventism was fulfilled at the very same time as several other prophecies. The “seven times,” the twenty-three hundred days, Malachi chapter three, Daniel chapter seven, verse thirteen, and the Matthew twenty-five parable of the ten virgins all were fulfilled on October 22, 1844. The date of October 22, 1844, is the foundational date of the Advent movement, and connected with that date, there is only one command that was identified.
Eteläistä Juudan valtakuntaa vastaan langetettu ”seitsemän ajan” kirous alkoi vuonna 677 eKr. ja päättyi 22. lokakuuta 1844 yhdessä Danielin kirjan kahdeksannen luvun neljännentoista jakeen kahdentuhannen kolmensadan vuoden kanssa. ”Seitsemän aikaa” kuuluu juuri siihen profetiaan, joka on tunnistettu adventtiliikkeen ”perustukseksi ja keskeiseksi pylvääksi”. Adventismin perustus ja keskeinen pylväs täyttyi täsmälleen samaan aikaan kuin useat muutkin profetiat. ”Seitsemän aikaa”, kaksituhatta kolmesataa päivää, Malakian kolmas luku, Danielin kirjan seitsemännen luvun kolmastoista jae sekä Matteuksen kahdennenkymmenennenviidennen luvun vertaus kymmenestä neitsyestä täyttyivät kaikki 22. lokakuuta 1844. Päivämäärä 22. lokakuuta 1844 on adventtiliikkeen perustava päivämäärä, ja tähän päivämäärään liittyen tunnistettiin vain yksi käsky.
And the angel which I saw stand upon the sea and upon the earth lifted up his hand to heaven, And sware by him that liveth for ever and ever, who created heaven, and the things that therein are, and the earth, and the things that therein are, and the sea, and the things which are therein, that there should be time no longer. Revelation 10:5, 6.
Ja se enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttaan, joka elää aina ja iankaikkisesti, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei aikaa enää olisi. Ilmestys 10:5, 6.
Sister White identifies the angel of Revelation chapter ten, that stood upon the earth and sea, as Jesus Christ.
Sisar White tunnistaa Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkelin, joka seisoi maan ja meren päällä, Jeesukseksi Kristukseksi.
“The mighty angel who instructed John was no less a personage than Jesus Christ. Setting His right foot on the sea, and His left upon the dry land, shows the part which He is acting in the closing scenes of the great controversy with Satan. This position denotes His supreme power and authority over the whole earth.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, volume 7, 971.
”Se mahtava enkeli, joka opasti Johannesta, ei ollut kukaan vähäisempi kuin Jeesus Kristus. Se, että Hän asettaa oikean jalkansa meren päälle ja vasemman kuivan maan päälle, osoittaa sen osan, jota Hän täyttää saatanan kanssa käytävän suuren taistelun loppukohtauksissa. Tämä asema ilmaisee Hänen ylimmän voimansa ja valtansa koko maan yli.” The Seventh-day Adventist Bible Commentary, osa 7, s. 971.
Christ took the position of standing upon the sea and earth to represent His supreme authority. He then lifted up His hand and commanded that “there should be time no longer.” Christ was entering into covenant with the Millerites and He gave them one command, just as He gave Abraham when he entered into covenant with him. He commanded Abraham to circumcise the male children. When he entered into covenant with a chosen people in the history of Moses, He gave many commands, and those commands included the direction that only the priests could touch the ark. He raised His hand and swore on October 22, 1844, that prophetic time should no longer be incorporated into biblical prophecies. Jesus had addressed the subject of “times and seasons” when He ascended to heaven in a cloud of angels, thus typifying the ascension of the two witnesses as the ensign. What He commanded then was about “times and seasons.”
Kristus otti aseman seisoessaan meren ja maan päällä edustaakseen ylimpää valtaansa. Sitten Hän kohotti kätensä ja määräsi, ettei ”aikaa enää olisi”. Kristus oli astumassa liittoon milleriläisten kanssa, ja Hän antoi heille yhden käskyn, aivan kuten Hän antoi Aabrahamille astuessaan liittoon tämän kanssa. Hän käski Aabrahamia ympärileikkaamaan poikalapset. Kun Hän Mooseksen historian aikana astui liittoon valitun kansan kanssa, Hän antoi monia käskyjä, ja näihin käskyihin sisältyi määräys, että ainoastaan pappien oli lupa koskea arkkiin. Hän kohotti kätensä ja vannoi 22. lokakuuta 1844, ettei profeetallista aikaa enää sisällytettäisi raamatullisiin profetioihin. Jeesus oli käsitellyt ”aikojen ja määrähetkien” aihetta noustessaan taivaaseen enkelipilvessä, kuvaten siten kahden todistajan ylösnousemista lippumerkkinä. Se, mitä Hän silloin käski, koski ”aikoja ja määrähetkiä”.
When they therefore were come together, they asked of him, saying, Lord, wilt thou at this time restore again the kingdom to Israel? And he said unto them, It is not for you to know the times or the seasons, which the Father hath put in his own power. But ye shall receive power, after that the Holy Ghost is come upon you: and ye shall be witnesses unto me both in Jerusalem, and in all Judaea, and in Samaria, and unto the uttermost part of the earth. Acts 1:6–8.
Kun he siis olivat koolla, he kysyivät häneltä sanoen: Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan? Niin hän sanoi heille: Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä on asettanut oman valtansa alaisuuteen. Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman, ja te olette minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Apostolien teot 1:6–8.
Jesus did not say that there were no times and seasons, for speaking through Solomon he had confirmed that there are “times and seasons.”
Jeesus ei sanonut, ettei olisi aikoja ja määräaikoja, sillä puhuessaan Salomon kautta hän oli vahvistanut, että on olemassa ”ajat ja määräajat”.
To every thing there is a season, and a time to every purpose under the heaven: Ecclesiastes 3:1.
Kaikella on määräaikansa, ja aikansa on jokaisella tarkoituksella taivaan alla: Saarnaaja 3:1.
There are “times and seasons” within the biblical record that are testimonies to Palmoni, the “Wonderful Numberer”, but as of October 22, 1844, God’s people have been commanded to never again present a prophetic message that is hung upon time. The counsel of Jesus to the disciples just before He ascended represents the history just before His purified people are lifted up as an ensign in Revelation chapter eleven, and it agrees with the command He gave on October 22, 1844. At the foundational date of Adventism, Christ commanded that there were to be no more prophetic messages based upon time, and at His ascension which typified the ascension of the two witnesses in Revelation eleven he repeated that command.
Raamatun kertomuksessa on ”aikoja ja hetkiä”, jotka ovat todistuksia Palmonista, ”Ihmeellisestä Luvunlaskijasta”, mutta 22. lokakuuta 1844 lähtien Jumalan kansaa on käsketty olemaan enää koskaan esittämättä sellaista profeetallista sanomaa, joka riippuu ajasta. Jeesuksen neuvo opetuslapsille juuri ennen Hänen taivaaseenastumistaan kuvaa historiaa juuri ennen kuin Hänen puhdistettu kansansa korotetaan lipuksi Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa, ja se on sopusoinnussa sen käskyn kanssa, jonka Hän antoi 22. lokakuuta 1844. Adventismin perustavana ajankohtana Kristus käski, ettei saanut enää olla mitään aikaan perustuvia profeetallisia sanomia, ja taivaaseenastumisessaan, joka oli Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kahden todistajan taivaaseenastumisen esikuva, Hän toisti tuon käskyn.
“Let all our brethren and sisters beware of anyone who would set a time for the Lord to fulfill His word in regard to His coming, or in regard to any other promise He has made of special significance. ‘It is not for you to know the times or the seasons, which the Father hath put in His own power.’ False teachers may appear to be very zealous for the work of God, and may expend means to bring their theories before the world and the church; but as they mingle error with truth, their message is one of deception, and will lead souls into false paths. They are to be met and opposed, not because they are bad men, but because they are teachers of falsehood and are endeavoring to put upon falsehood the stamp of truth.” Testimonies to Ministers, 55.
”Varokoot kaikki veljemme ja sisaremme jokaista, joka tahtoo määrätä ajan, jolloin Herra täyttäisi sanansa koskien tulemistaan tai jotakin muuta lupausta, jonka Hän on antanut erityisen merkityksellisenä. ’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä on oman valtansa varaan asettanut.’ Väärät opettajat saattavat näyttää olevan hyvin innokkaita Jumalan työn puolesta ja saattavat käyttää varoja saattaakseen teoriansa maailman ja seurakunnan eteen; mutta koska he sekoittavat erehdyksen totuuteen, heidän sanomansa on petosta ja johtaa sieluja väärille poluille. Heidät on kohdattava ja heitä on vastustettava, ei siksi, että he olisivat pahoja miehiä, vaan siksi, että he ovat valheellisuuden opettajia ja pyrkivät painamaan valheellisuuteen totuuden leiman.” Testimonies to Ministers, 55.
Sister White was clear that we will never have a message of time identifying anything of special significance, not simply His Second Coming. Time prophecy, which was the theme of the Millerite movement, ended on October 22, 1844, and the only command associated with that foundational date was that time should never be used in the presentation of God’s message again.
Sisarkunta White teki selväksi, ettemme koskaan tule saamaan aikaan liittyvää sanomaa, joka osoittaisi minkään erityisen merkityksen omaavaa, ei ainoastaan Hänen toista tulemustaan. Aikaprofetia, joka oli milleriittiliikkeen teema, päättyi 22. lokakuuta 1844, ja ainoa tuohon perustavaan päivämäärään liittyvä käsky oli, ettei aikaa enää koskaan tulisi käyttää Jumalan sanoman esittämisessä.
In the beginning movement of the first angel, at the very point of the transition from Philadelphia to Laodicea, increased light was given upon the foundational truth of the Millerite movement. Seven years later, or twenty-five hundred and twenty symbolic days later, or a “wilderness” later, in 1863, the foundational stone of the “seven times” was set aside by the builders.
Ensimmäisen enkelin liikkeen alkuvaiheessa, aivan Philadelphiasta Laodikeaan tapahtuvan siirtymän kohdalla, annettiin lisää valoa Miller-liikkeen perustavanlaatuisesta totuudesta. Seitsemän vuotta myöhemmin, eli kaksituhatta viisisataa kaksikymmentä vertauskuvallista päivää myöhemmin, eli yhden ”erämaan” jälkeen, vuonna 1863, rakentajat panivat syrjään ”seitsemän ajan” peruskiven.
In the ending movement of the third angel, at the very point of transition from Laodicea to Philadelphia a test that includes a confession of the sins of the fathers is given. The test of the foundation for the fathers was the “seven times,” which was their foundation stone. Would the ending movement disregard the only command associated with the foundational date, as their father’s disregarded their foundational stone?
Kolmannen enkelin päätösvaiheessa, aivan siinä siirtymäkohdassa, jossa siirrytään Laodikeasta Filadelfiaan, annetaan koetus, joka sisältää isien syntien tunnustamisen. Isien perustuksen koetus oli ”seitsemän aikaa”, joka oli heidän kulmakivensä. Jättäisikö päätösvaihe huomiotta ainoan käskyn, joka liittyi perustukselliseen ajankohtaan, niin kuin heidän isänsä olivat jättäneet huomiotta oman perustuskivensä?
Yes. They most certainly did that very thing. They repeated the sins of their fathers.
Kyllä. Juuri niin he mitä varmimmin tekivät. He toistivat isiensä synnit.
Their fathers did not sin in the foundational date, for among other things they were still Philadelphians at that foundational date. Their fathers failed their foundational test when they transformed into Laodicea and rejected the “seven times” along with its increasing light.
Heidän isänsä eivät tehneet syntiä perustavana ajankohtana, sillä muun muassa he olivat tuona perustavana ajankohtana vielä filadelfialaisia. Heidän isänsä epäonnistuivat perustavassa koetuksessaan silloin, kun he muuttuivat Laodikeaksi ja hylkäsivät ”seitsemän aikaa” sekä siihen liittyvän lisääntyvän valon.
Their foundational failure in 1863, was preceded by seven years of Christ knocking on the door of their Laodicean hearts. Seven years is symbolic of the “seven times” and of the “wilderness.” After the “wilderness” from 1856 to 1863, they failed their foundational test.
Heidän perustava epäonnistumisensa vuonna 1863 sai edeltäjänsä seitsemästä vuodesta, joiden ajan Kristus kolkutti heidän laodikealaisten sydäntensä ovea. Seitsemän vuotta on vertauskuvallinen ”seitsemästä ajasta” ja ”erämaasta”. ”Erämaan” jälkeen vuosina 1856–1863 he epäonnistuivat perustavassa koetuksessaan.
In the first disappointment of the movement of the third angel God’s people sinned, by rejecting the only command directly associated with the foundational date. They chose to incorporate time prediction into the prophetic message, when they knew better. In so doing they repeated the sin of Moses, neglecting to circumcise his son and the sin of Uzzah touching the ark, which he knew he was forbidden to do. The movement of the third angel did what they knew was not right! If anyone wishes to paint over that fact, then use the rest of the can of paint, to cover the truth that Moses, and Uzzah both sinned and manifested rebellion against God’s will as they typified the first disappointment of the very last of all the reform lines—the reform line that every reform line pointed forward to. The illustrations of the first disappointment in the reform lines bear the signature of Alpha and Omega, and the record therein is for the benefit of God’s people, even if God’s people refuse to be benefited thereby.
Kolmannen enkelin liikkeen ensimmäisessä pettymyksessä Jumalan kansa teki syntiä hylkäämällä ainoan käskyn, joka liittyi suoraan perustavaan ajankohtaan. He päättivät sisällyttää ajan ennustamisen profeetalliseen sanomaan, vaikka tiesivät paremmin. Näin tehdessään he toistivat Mooseksen synnin, kun tämä laiminlöi poikansa ympärileikkaamisen, sekä Ussan synnin, kun tämä koski arkkiin, vaikka tiesi, ettei hänen ollut sallittua niin tehdä. Kolmannen enkelin liike teki sen, minkä se tiesi olevan väärin! Jos joku tahtoo peittää tuon tosiasian, käyttäköön loppua maalipurkista peittääkseen myös sen totuuden, että sekä Mooses että Ussa tekivät syntiä ja ilmaisivat kapinaa Jumalan tahtoa vastaan samalla kun he olivat esikuvina ensimmäisestä pettymyksestä kaikkein viimeisimmässä kaikista reformilinjoista — siinä reformilinjassa, johon jokainen reformilinja osoitti eteenpäin. Reformilinjojen ensimmäistä pettymystä koskevissa vertauskuvissa on Alfan ja Omegan allekirjoitus, ja niihin sisältyvä kertomus on Jumalan kansan hyödyksi, vaikka Jumalan kansa kieltäytyisikin siitä hyötymästä.
The movement of the first angel was given a period of seven years, which is a symbol of the wilderness of the “seven times,” to accept the Laodicean message along with the light of the “seven times.” The curse of the “seven times” is the curse of being spewed out of the mouth of the Lord. In 1863, they repeated the work of rebuilding Jericho, a work that contained a “curse.” The seven years from 1856, to 1863, are a miniature illustration of the rebellion of the fathers of ancient Israel’s sin that brought upon them the curse of “seven times.” Modern Israel repeated the sins of their fathers in 1863.
Ensimmäisen enkelin liikkeelle annettiin seitsemän vuoden ajanjakso, joka on “seitsemän ajan” erämaan vertauskuva, jotta Laodikean sanoma hyväksyttäisiin yhdessä “seitsemän ajan” valon kanssa. “Seitsemän ajan” kirous on kirous tulla oksennetuksi ulos Herran suusta. Vuonna 1863 he toistivat Jerikon jälleenrakentamisen työn, työn, johon sisältyi “kirous”. Vuodet 1856:sta vuoteen 1863 ovat pienoiskuva muinaisen Israelin isien synnin kapinasta, joka toi heidän päälleen “seitsemän ajan” kirouksen. Nykyaikainen Israel toisti isiensä synnit vuonna 1863.
The movement of the third angel failed the test of the first disappointment as surely as did Moses and Uzzah. They were then slain in the streets for a “wilderness” period of three and a half days. They are now being formed into bodies by the sound of the Comforter. The sound of the Comforter is being given through the “voice” in the wilderness, and they are now being confronted with the test, not of time setting, but of the “seven times.” They already failed the test of time setting.
Kolmannen enkelin liike epäonnistui ensimmäisen pettymyksen koetuksessa yhtä varmasti kuin Mooses ja Ussa. Silloin heidät surmattiin kaduilla kolmen ja puolen päivän ”erämaa”-ajaksi. Heitä nyt muovataan ruumiiksi Puolustajan äänen kautta. Puolustajan ääntä annetaan erämaassa olevan ”äänen” välityksellä, ja heitä asetetaan nyt koetukselle, ei ajanmäärittelyn, vaan ”seitsemän ajan” suhteen. He olivat jo epäonnistuneet ajanmäärittelyn koetuksessa.
They are not being tested as to whether they believe the “seven times” is a valid truth, for they have previously given testimony that they accept the “seven times” as a valid prophecy. They have confessed to believe the prophecy of twenty-five hundred and twenty years of scattering. But they may be unaware that there is a new testing light of the “seven times.” They are standing where their fathers stood in 1856. The new light is that the three and a half days of Revelation eleven, is not simply identifying the French Revolution, but it is now a present truth reality.
Heitä ei koetella sen suhteen, uskovatko he, että ”seitsemän aikaa” on pätevä totuus, sillä he ovat aiemmin todistaneet hyväksyvänsä ”seitsemän aikaa” pätevänä profetiana. He ovat tunnustaneet uskovansa profetiaan kaksituhattaviidestäsadastakahdestakymmenestä hajaannuksen vuodesta. Mutta he eivät ehkä tiedosta, että ”seitsemästä ajasta” on uusi koetteleva valo. He seisovat siellä, missä heidän isänsä seisoivat vuonna 1856. Uusi valo on se, että Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun kolme ja puoli päivää ei ainoastaan tarkoita Ranskan vallankumousta, vaan se on nyt myös nykyinen totuus -todellisuus.
Is the opening up of the hidden history of the seven thunders, and opening of the seventh seal actually two witnesses that identify that the Revelation of Jesus Christ is now being unsealed? If it is, is it actually true that the entire book of Revelation is speaking of the last days? If that is true, then does the three and a half days represent the tarrying time in the virgin’s parable? If it does, then does the remedy of the “seven times” actually represent a command that must be met by those who participated in the Nashville prediction of July 18, 2020?
Onko seitsemän ukkosen salatun historian avautuminen ja seitsemännen sinetin avautuminen itse asiassa kaksi todistajaa, jotka osoittavat, että Jeesuksen Kristuksen ilmestys on nyt avattavana? Jos näin on, onko todella totta, että koko Ilmestyskirja puhuu viimeisistä päivistä? Jos se on totta, edustavatko silloin ne kolme ja puoli päivää viivytyksen aikaa neitsyiden vertauksessa? Jos edustavat, merkitseekö silloin ”seitsemän ajan” parannuskeino todella käskyä, joka niiden on täytettävä, jotka osallistuivat 18. heinäkuuta 2020 annettuun Nashvillen ennustukseen?
Wow! There is a test for you! Do those that wake up and realize they are in the tarrying time, actually have to repent for their sins, and their father’s sins at the end of the three and a half days? Was it really a sin to disregard the command not to employ time in a prediction?
Vau! Tässä on sinulle koetus! Tuleeko niiden, jotka heräävät ja tajuavat olevansa viivytyksen ajassa, todella tehdä parannus synneistään ja isiensä synneistä kolmen ja puolen päivän lopussa? Oliko ajan käyttämättä jättämistä ennustuksessa koskevan käskyn sivuuttaminen todella synti?
For those who took the position that the failed prediction of Nashville was somehow God’s intended purpose, and who thereafter have attempted to uphold that claim, I would add another observation, beyond the sin of employing time in God’s prophecies. What happened with the false prediction of Nashville was not simply a manifestation of rebellion to Christ’s command in 1844, it was an action that told those outside of Adventism that the predictions found in the Spirit of Prophecy are faulty. It was a reproach upon the writings of the Spirit of Prophecy. It provides evidence for those in the world that the writings of Ellen White are as important as the writings of Joseph Smith, or of Nostradamus. The precious words of Ellen White were corrupted with the vile words of our rebellion. It wasn’t only a rebellion against Christ, who is the Word of God, it was simultaneously a rebellion against the Spirit of Prophecy. John was being persecuted in the isle that is called Patmos, not because he placed his human opinion above the Bible and Spirit of Prophecy, but because he obeyed those two witnesses.
Niille, jotka omaksuivat kannan, että Nashvillen epäonnistunut ennustus oli jollakin tavoin Jumalan tarkoitettu päämäärä, ja jotka sittemmin ovat yrittäneet ylläpitää tuota väitettä, lisäisin vielä yhden havainnon sen synnin lisäksi, että Jumalan profetioissa käytetään aikaa. Se, mitä tapahtui Nashvillen valheellisen ennustuksen yhteydessä, ei ollut pelkästään Kristuksen käskyä vastaan kohdistuneen kapinan ilmentymä vuonna 1844, vaan se oli teko, joka kertoi adventismin ulkopuolella oleville, että Profetian Hengen sisältämät ennustukset ovat virheellisiä. Se oli häväistys Profetian Hengen kirjoituksia vastaan. Se tarjoaa maailmassa oleville todistusaineistoa siitä, että Ellen Whiten kirjoitukset ovat yhtä merkittäviä kuin Joseph Smithin tai Nostradamuksen kirjoitukset. Ellen Whiten kalliit sanat turmeltiin meidän kapinamme alhaisilla sanoilla. Se ei ollut ainoastaan kapinaa Kristusta vastaan, joka on Jumalan Sana, vaan samalla myös kapinaa Profetian Henkeä vastaan. Johannesta vainottiin saarella, jota kutsutaan Patmokseksi, ei siksi, että hän asetti inhimillisen mielipiteensä Raamatun ja Profetian Hengen yläpuolelle, vaan siksi, että hän totteli noita kahta todistajaa.
I John, who also am your brother, and companion in tribulation, and in the kingdom and patience of Jesus Christ, was in the isle that is called Patmos, for the word of God, and for the testimony of Jesus Christ. Revelation 1:9.
Minä, Johannes, joka myös olen teidän veljenne ja osallinen ahdistuksessa sekä Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, olin Patmokseksi kutsutulla saarella Jumalan sanan tähden ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden. Ilmestys 1:9.
We repeated the sins of our father Moses at our first disappointment, and we need to confess this. We need to confess this for we are now at 1856. There is now new light about the “seven times,” just as there was then. We are now at the transition from Laodicea to Philadelphia as the beginning movement was at the transition of Philadelphia to Laodicea in 1856. In 1856, our fathers stopped the publication of the increase of knowledge concerning the “seven times.” We might not be able to stop the publication of that light, but we certainly can close the doors of our hearts against this light. We can pretend, as the original Seventh-day Adventist builders did, that the stone was not actually there, and continue to stumble over it. Our problem is that we don’t have over a century to put our heads in the sand, for the judgments are already beginning.
Toistimme isämme Mooseksen synnit ensimmäisen pettymyksemme hetkellä, ja tämä meidän tulee tunnustaa. Meidän tulee tunnustaa tämä, sillä olemme nyt vuodessa 1856. Nyt on uutta valoa ”seitsemästä ajasta”, aivan niin kuin silloin oli. Olemme nyt siirtymässä Laodikeasta Filadelfiaan, niin kuin alkuliike oli siirtymässä Filadelfiasta Laodikeaan vuonna 1856. Vuonna 1856 isämme lopettivat ”seitsemää aikaa” koskevan tiedon lisääntymisen julkaisemisen. Emme ehkä kykene pysäyttämään tuon valon julkaisemista, mutta voimme varmasti sulkea sydämemme ovet tältä valolta. Voimme teeskennellä, niin kuin alkuperäiset seitsemännen päivän adventistiset rakentajat tekivät, ettei kivi todellisuudessa ollutkaan siinä, ja jatkaa siihen kompastumista. Ongelmanamme on, ettei meillä ole yli vuosisataa aikaa työntää päämme hiekkaan, sillä tuomiot ovat jo alkaneet.
If we allow the Alpha and Omega to teach us with the principle that the end of a thing is illustrated by the beginning of a thing, we can easily see that Alpha and Omega is demonstrating that the prediction of Nashville was typified by our fathers. When we acknowledge this truth, we then will be confronted with the reality that since the prediction every effort to produce some type of human logic to justify the failed prediction was nothing more than a fig leaf. Then we will see that God has not been walking with us while we have been in the enemy’s land. He has been there, but only in the sense that He has been knocking on the doors of hearts, seeking entrance. If the fig leaf of human logic is removed, then we might also see that the denial, or the flawed human logic we have employed to justify the Nashville prediction, is evidence that we have been walking contrary to Christ.
Jos sallimme Alfan ja Omegan opettaa meitä sillä periaatteella, että asian loppu havainnollistetaan sen alulla, voimme helposti nähdä, että Alfa ja Omega osoittaa Nashvillen ennustuksen olleen meidän isiämme koskevan esikuvan typologisesti ennakoima. Kun tunnustamme tämän totuuden, joudumme silloin kohtaamaan sen todellisuuden, että ennustuksen jälkeen jokainen yritys tuottaa jonkinlaista inhimillistä logiikkaa epäonnistuneen ennustuksen oikeuttamiseksi ei ole ollut mitään muuta kuin viikunanlehti. Silloin näemme, ettei Jumala ole vaeltanut kanssamme meidän ollessamme vihollisen maassa. Hän on ollut siellä, mutta ainoastaan siinä mielessä, että Hän on kolkuttanut sydänten oville etsien pääsyä sisään. Jos inhimillisen logiikan viikunanlehti poistetaan, saatamme myös nähdä, että kieltäminen, tai se puutteellinen inhimillinen logiikka, jota olemme käyttäneet Nashvillen ennustuksen oikeuttamiseksi, on todiste siitä, että olemme vaeltaneet Kristusta vastaan.
In 1856, Philadelphian Adventism transformed into Laodicea, and they knew it. The Lord confirmed it through the words of the prophetess and her husband. Standing at the doors of those Laodicean hearts Christ offered to come in and sup with them. The food that He brought to dine upon was the foundation stone of the “seven times.” They refused.
Vuonna 1856 filadelfialainen adventismi muuttui Laodikeaksi, ja he tiesivät sen. Herra vahvisti tämän profeetattaren ja hänen miehensä sanojen kautta. Seisoen noiden laodikealaisten sydänten ovilla Kristus tarjoutui tulemaan sisään ja aterioimaan heidän kanssaan. Ruoka, jonka Hän toi aterioitavaksi, oli ”seitsemän ajan” peruskivi. He kieltäytyivät.
In 2023, the last movement is now transcending from Laodicea unto Philadelphia, for the eighth church is of the seven churches. The Lord Alpha and Omega has confirmed it through His word of “truth.” Christ is now standing at the door of those recently dead dry bones offering to come in and dine with them, and the meal He wishes to share with them is the identical meal He attempted to share with their fathers in 1856. It is not simply the nuts and bolts of the doctrine of the “seven times,” as it was for their fathers in 1856. No, it’s the bitter remedy of the “seven times,” and the remedy requires the type of humility that is often hard to swallow.
Vuonna 2023 viimeinen liike on nyt siirtymässä Laodikeasta Filadelfiaan, sillä kahdeksas seurakunta on seitsemästä seurakunnasta. Herra Alfa ja Omega on vahvistanut sen sanansa kautta, joka on ”totuus”. Kristus seisoo nyt niiden äskettäin kuolleiden kuivien luiden ovella tarjoten tulla sisään ja aterioida heidän kanssaan, ja ateria, jonka Hän tahtoo jakaa heidän kanssaan, on täsmälleen sama ateria, jonka Hän koetti jakaa heidän isiensä kanssa vuonna 1856. Kyse ei ole pelkästään ”seitsemän ajan” opin perusosista, niin kuin oli heidän isiensä kohdalla vuonna 1856. Ei, vaan kyse on ”seitsemän ajan” katkerasta lääkkeestä, ja lääke edellyttää sellaista nöyryyttä, jota on usein vaikea niellä.
The word of the Lord came again unto me, saying, Son of man, say unto the prince of Tyrus, Thus saith the Lord God; Because thine heart is lifted up, and thou hast said, I am a God, I sit in the seat of God, in the midst of the seas; yet thou art a man, and not God, though thou set thine heart as the heart of God. Behold, thou art wiser than Daniel; there is no secret that they can hide from thee. Ezekiel 28:1–3.
Ja Herran sana tuli minulle jälleen sanoen: Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra Jumala: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä olet sanonut: Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella merten keskellä; vaikka sinä olet ihminen etkä jumala, ja kuitenkin asetat sydämesi Jumalan sydämen kaltaiseksi. Katso, sinä olet viisaampi kuin Daniel; ei ole mitään salaisuutta, jota he voisivat salata sinulta. Hesekiel 28:1–3.
Perhaps those of us that participated in the Nashville prediction are wiser than Daniel?
Ehkä me, jotka osallistuimme Nashvillen ennustukseen, olemme Danielia viisaampia?
In the first year of his reign I Daniel understood by books the number of the years, whereof the word of the Lord came to Jeremiah the prophet, that he would accomplish seventy years in the desolations of Jerusalem. And I set my face unto the Lord God, to seek by prayer and supplications, with fasting, and sackcloth, and ashes: And I prayed unto the Lord my God, and made my confession, and said, O Lord, the great and dreadful God, keeping the covenant and mercy to them that love him, and to them that keep his commandments; We have sinned, and have committed iniquity, and have done wickedly, and have rebelled, even by departing from thy precepts and from thy judgments: Neither have we hearkened unto thy servants the prophets, which spake in thy name to our kings, our princes, and our fathers, and to all the people of the land. O Lord, righteousness belongeth unto thee, but unto us confusion of faces, as at this day; to the men of Judah, and to the inhabitants of Jerusalem, and unto all Israel, that are near, and that are far off, through all the countries whither thou hast driven them, because of their trespass that they have trespassed against thee. O Lord, to us belongeth confusion of face, to our kings, to our princes, and to our fathers, because we have sinned against thee. To the Lord our God belong mercies and forgivenesses, though we have rebelled against him; Neither have we obeyed the voice of the Lord our God, to walk in his laws, which he set before us by his servants the prophets. Yea, all Israel have transgressed thy law, even by departing, that they might not obey thy voice; therefore the curse is poured upon us, and the oath that is written in the law of Moses the servant of God, because we have sinned against him. And he hath confirmed his words, which he spake against us, and against our judges that judged us, by bringing upon us a great evil: for under the whole heaven hath not been done as hath been done upon Jerusalem.
Hallituskautensa ensimmäisenä vuonna minä, Daniel, ymmärsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että hän täyttäisi Jerusalemin hävityksen seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen etsiäkseni häntä rukouksin ja anomuksin, paastoten, säkissä ja tuhassa. Ja minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: Oi Herra, suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja sinun käskysi pitävät; me olemme tehneet syntiä, harjoittaneet vääryyttä, tehneet jumalattomasti ja kapinoineet, poiketen sinun käskyistäsi ja sinun oikeuksistasi. Emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi meidän kuninkaillemme, meidän ruhtinaillemme, meidän isillemme ja koko maan kansalle. Oi Herra, sinulle kuuluu vanhurskaus, mutta meille kasvojen häpeä, niin kuin tänä päivänä, Juudan miehille, Jerusalemin asukkaille ja koko Israelille, niille jotka ovat lähellä ja niille jotka ovat kaukana, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut, heidän rikkomustensa tähden, joilla he ovat rikkoneet sinua vastaan. Oi Herra, meille kuuluu kasvojen häpeä, meidän kuninkaillemme, meidän ruhtinaillemme ja meidän isillemme, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Herran, meidän Jumalamme, ovat armahdukset ja anteeksiantamukset, vaikka me olemme kapinoineet häntä vastaan; emmekä ole totelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä vaeltaaksemme hänen laeissaan, jotka hän asetti eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta. Niin, koko Israel on rikkonut sinun lakisi ja poikennut pois, niin ettei se ole totellut sinun ääntäsi; sentähden kirous on vuodatettu meidän päällemme, samoin vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, lakiin, koska me olemme tehneet syntiä häntä vastaan. Ja hän on vahvistanut sanansa, jotka hän puhui meitä vastaan ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, tuomalla meidän päällemme suuren onnettomuuden; sillä koko taivaan alla ei ole tehty sellaista kuin Jerusalemille on tehty.
As it is written in the law of Moses, all this evil is come upon us: yet made we not our prayer before the Lord our God, that we might turn from our iniquities, and understand thy truth. Therefore hath the Lord watched upon the evil, and brought it upon us: for the Lord our God is righteous in all his works which he doeth: for we obeyed not his voice. And now, O Lord our God, that hast brought thy people forth out of the land of Egypt with a mighty hand, and hast gotten thee renown, as at this day; we have sinned, we have done wickedly. O Lord, according to all thy righteousness, I beseech thee, let thine anger and thy fury be turned away from thy city Jerusalem, thy holy mountain: because for our sins, and for the iniquities of our fathers, Jerusalem and thy people are become a reproach to all that are about us. Now therefore, O our God, hear the prayer of thy servant, and his supplications, and cause thy face to shine upon thy sanctuary that is desolate, for the Lord’s sake. O my God, incline thine ear, and hear; open thine eyes, and behold our desolations, and the city which is called by thy name: for we do not present our supplications before thee for our righteousnesses, but for thy great mercies. O Lord, hear; O Lord, forgive; O Lord, hearken and do; defer not, for thine own sake, O my God: for thy city and thy people are called by thy name. And whiles I was speaking, and praying, and confessing my sin and the sin of my people Israel, and presenting my supplication before the Lord my God for the holy mountain of my God; Yea, whiles I was speaking in prayer, even the man Gabriel, whom I had seen in the vision at the beginning, being caused to fly swiftly, touched me about the time of the evening oblation. And he informed me, and talked with me, and said, O Daniel, I am now come forth to give thee skill and understanding. Daniel 9:2–22.
Niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, kaikki tämä onnettomuus on kohdannut meitä; mutta emme ole rukoilleet Herraa, meidän Jumalaamme, kääntyäksemme pois pahoista teoistamme ja ymmärtääksemme sinun totuutesi. Sentähden Herra on valvonut onnettomuutta ja tuonut sen meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa teoissaan, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä. Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka veit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja hankit itsellesi nimen, niinkuin se tänä päivänä on: me olemme tehneet syntiä, me olemme olleet jumalattomat. Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, minä rukoilen: käännyttäköön sinun vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme ja isiemme pahojen tekojen tähden Jerusalem ja sinun kansasi ovat joutuneet häväistyksiksi kaikkien niiden silmissä, jotka ovat meidän ympärillämme. Kuule siis nyt, meidän Jumalamme, palvelijasi rukous ja hänen anomisensa, ja anna kasvojesi loistaa hävitetyn pyhäkkösi yli Herran tähden. Jumalani, kallista korvasi ja kuule; avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja kaupunkia, joka on sinun nimesi mukaan kutsuttu; sillä emme tuo rukouksiamme sinun eteesi oman vanhurskautemme tähden, vaan sinun suuren laupeutesi tähden. Herra, kuule; Herra, anna anteeksi; Herra, tarkkaa ja tee; älä viivy, itsesi tähden, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkiasi ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi. Ja kun minä vielä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntiäni ja kansani Israelin syntiä ja toin anomiseni Herran, Jumalani, eteen Jumalani pyhän vuoren puolesta, niin, kun minä vielä puhuin rukouksessa, se mies Gabriel, jonka minä olin nähnyt näyssä alussa, lensi nopeasti ja kosketti minua ehtouhrin aikana. Ja hän opetti minua ja puhui minulle sanoen: Daniel, minä olen nyt lähtenyt opettamaan sinua ymmärtämään. Daniel 9:2–22.