What is Truth? - Number Five

Niiden seitsemän ukkosenjylinän sisällä avautunut profeetallinen historia osoittaa sen historian, jossa nyt elämme. Salaisuus oli kätkettynä siihen asti, kunnes sen edustama historia saapui. Tämä on se aika, jolloin Puolustaja, ”totuuden” Henki, ilmoittaa sen totuuden, jota Johannes kutsui Jeesuksen Kristuksen ilmestykseksi, sillä Jeesus Kristus on Totuus. Kysymys ei ole vain siitä, että sana ”totuus” edustaa Jumalan luonnetta. Eikä kysymys ole vain suurenmoisen kielitieteilijän esittämästä ilmestyksestä, että heprean sanaa ”totuus” käytetään kautta Kirjoitusten niin syvällisillä tavoilla. Vaan kyse on myös hämmästyttävästä ihmeestä, joka ymmärrettynä tulee avaimeksi Ilmestyskirjan profetioiden avaamiseen, ja siten se avaa koko Raamatun. Mutta tämä on vain niille, jotka ovat halukkaat näkemään, kuulemaan ja ottamaan vaarin siitä, mikä siihen on kirjoitettu, sillä aika on lähellä.

Jotta ihmiset tunnistaisivat ”totuuden” siten, että he pyhittyisivät sen kautta, tarvitaan Pyhän Hengen läsnäolo. Ihmiset voivat älyllisesti ymmärtää sanan ”totuus” ja jopa hämmästyä sen merkityksen suuruudesta, mutta ”totuus” on syötävä. Sen on tultava sisäistetyksi ja osaksi ihmisen kokemusta, sillä sana välittää Jumalan luovan voiman niille, jotka pyrkivät muuttumaan Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Eräs henkilökohtaisen tutkimukseni lähtökohdista koskien heprealaista sanaa, joka käännetään sanalla ”totuus”, olivat heprean tutkijat, jotka niin ikään käsittelevät sanan ”totuus” hämmästyttävää luonnetta ja sen käyttöä Raamatussa. Mutta ei ole mitään syytä uskoa, että heidän älyllinen ymmärryksensä sanasta ”totuus” olisi johtanut heidät Kristuksen luo.

Profetallinen tosiasia, että sana on syötävä yhdessä Pyhän Hengen läsnäolon kanssa, vastaa sisar Whiten määritelmää ”öljystä” kymmenen neitsyen vertauksessa sekä myös hänen kuvaustaan niistä kahdesta neitsytluokasta, jotka odottavat Ylkää.

Symbolilla on useimmiten enemmän kuin yksi merkitys, ja merkitys on määriteltävä sen asiayhteyden perusteella, jossa symboli sijaitsee. Sitä ei tule määritellä sanan kieliopillisen asiantuntijan antaman määritelmän eikä sen historiallisen aikakehyksen perusteella, jolloin sana kirjoitettiin. Nämä kaksi lähestymistapaa ovat ne, joihin adventismin teologit ovat tarttuneet voidakseen kieltää ”totuuden”. Symboli määritellään sen asiayhteyden perusteella, jossa sitä käytetään. Profetian Hengen piirissä sana ”öljy” kymmenen neitsyen vertauksessa edustaa ainakin muutamia eri asioita sen tekstijakson asiayhteydestä riippuen, jossa ”öljy” esiintyy. Miksi yhdellä neitsytluokalla on öljy, mutta toisella ei?

Tyhmillä neitsyillä ei ole sitä luonnetta, joka on välttämätön menestyäkseen pian koittavassa kriisissä. Heiltä puuttuu Kristuksen vanhurskaus. Mutta öljy on myös sanoma, ja öljy kymmenen neitsyen vertauksessa ”viimeisinä päivinä” on viimeinen varoitussanoma, jota edustaa Jeesuksen Kristuksen ilmestys ja joka on kuultava, luettava ja säilytettävä.

”Öljy” on viimeinen sanoma, joka jälleen kerran on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Kyseisessä kohdassa niiden, jotka haluavat saada öljyä, tulee vedota Jumalaan niin kuin Mooses Horebin luolassa. Mutta huomaa, että jos meidän tulee ”anoa, niin kuin Mooses”, että Jumala ”näyttäisi” meille ”kirkkautensa”, meidän on ensin pyydettävä Pyhää Henkeä, joka on Puolustaja. Jos teemme niin, silloin enkelien ja kahden kultaisen putken kautta saamme osaksemme Kristuksen vanhurskauden. Me petämme itseämme, jos kuvittelemme voivamme rukoilla ja vedota Kristuksen luonteen puolesta niin kuin Laodikealaisen adventismin perinteet ja tavat antavat ymmärtää olevan tehtävä, samalla kun kieltäydymme Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sanomasta. Hänen vanhurskautensa välittyy meille ”Jumalan Hengen sanomien” kautta, joita välittävät ne kaksi voideltua, jotka seisovat Jumalan valtaistuimen edessä. Kun hylkäämme hänen sanomansa, hylkäämme hänen vanhurskautensa.

Ne kaksi ”voideltua, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä”, esitetään myös Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa kuvattuina kahtena todistajana.

Tarkastelimmepa sitten Sakarjan tai Johanneksen todistusta kahdesta todistajasta, kummankin todistuksen asiayhteytenä on ilmoituksen välittymisen prosessi, joka on aivan ensimmäinen totuus, joka mainitaan Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa ja ensimmäisessä jakeessa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen sanoman yhteydessä. Isältä Pojalle, enkeleille, profeetalle, seurakunnalle. Prosessi, jonka kautta Kristus puhuu ihmiskunnalle, on keskeinen ymmärryksen aihe, jonka Hän pyrkii paljastamaan lopullisen varoitussanoman sisällä. Tämä vastaa sekä ensimmäisen että kolmannen enkelin sanoman esityksessä olevaa painotusta.

Ensimmäisen enkelin sanomaa edustaa William Miller. Millerissä on useita profeetallisia piirteitä, jotka on tunnistettava. Hän oli liikkeen ”isä”, mikä Alfan ja Omegan näkökulmasta edellyttää, että olisi myös poika. Hän edusti liikettä, jota kuvataan nimellä ”milleriittinen”, mikä on sana eräälle kivilajille. Häntä käytettiin järjestämään joukko raamatullisia profeetallisen tulkinnan sääntöjä. Nämä säännöt tulevat keskeiseksi osaksi Jumalan Hengen sanomien välittämistä; ne joko torjutaan tai otetaan vastaan, samoin kuin Millerin sukupolveen kuuluneet valitsivat, säilyttävätkö he typerän laodikealaisen tilansa vai tulevatko he viisaiksi filadelfialaisiksi. Ensimmäisen enkelin sanoman isänä hän on esikuva liikkeestä, joka tulee julistamaan kolmannen enkelin sanoman, ja tuon liikkeen sanoman ymmärrystä ohjaa erityinen joukko raamatullisia profeetallisen tulkinnan sääntöjä, jotka vahvistavat kolmannen enkelin sanoman yhtä lujasti kuin Milleriä käytettiin vahvistamaan ensimmäisen enkelin sanoma. Jumala ei koskaan muutu, Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Adventismin alussa tai lopussa Jumalan Hengen sanomat, joita öljy edustaa, välitetään kahden todistajan kautta. Alussa milleriittien aikana nuo kaksi todistajaa olivat Vanha ja Uusi testamentti, ja lopussa ne ovat Raamattu ja profetian henki. Tästä syystä Johannes, joka kaikkein täydellisimmin kuvaa Jumalan kansan loppua tutkivan tuomion viimeisinä päivinä, oli Patmoksen saarella.

Patmoksen profeetallinen ympäristö osoittaa, että Johannesta vainottiin. Häntä vainottiin siksi, että hän vastaanotti Jumalan Hengen sanomat, jotka tunnistavat Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen Raamatun ja profetian hengen kautta.

Jumalan ”viimeisten päivien” kansan vainoa kuvataan myös Ilmestyskirjan luvussa yksitoista, jossa kaksi todistajaa surmataan kaduilla ja kaikki juhlivat heidän kuolemaansa. Luvussa yksitoista nuo kaksi todistajaa ovat Elia ja Mooses. He ovat antaneet todistuksensa kolmen ja puolen vuoden ajan, ja sitten heidät surmataan, mutta sen jälkeen heidät herätetään kuolleista.

Kaikki profeetat puhuvat enemmän viimeisistä päivistä kuin omasta historiastaan, joten jos jokin kirja ylipäätään puhuu viimeisistä päivistä, se on Ilmestyskirja, jossa kaikki Raamatun kirjat kohtaavat ja päättyvät. Viimeisinä päivinä täytyy sen vuoksi olla ”sanoma”, joka surmataan ja sen jälkeen herätetään kuolleista. Ilmestyskirjan yhdestoista luku havainnollisti Ranskan vallankumouksen historiaa, mutta vielä suoremmin se havainnollistaa hyökkäystä kolmannen enkelin sanomaa vastaan viimeisinä päivinä. Se sanoma ja liike, joita Millerin sanoma ja liike esikuvallisesti kuvasivat, kärsivät tuon hyökkäyksen ja kuolivat 18. heinäkuuta 2020. Ilmestyskirjan yhdennentoista luvun mukaan tuon hyökkäyksen panisi toimeen peto, joka nousi syvyydestä.

Sisar White ilmoittaa meille, että ”syvyys” edustaa saatanallisen voiman uutta ilmenemismuotoa.

Ilmestyskirjassa tunnistetaan kolme voimaa, jotka nousevat syvyydestä: ensimmäisenä mainitaan islam Ilmestyskirjan 9. luvun 2. jakeessa, toisena Ranskan vallankumouksen ateismi 11. luvun 8. jakeessa ja kolmantena moderni Rooma 17. luvun 8. jakeessa. Viimeisten päivien ”uusi ilmenemismuoto”, joka ei ainoastaan hyökkää Miller-liikkeen esikuvallisesti kuvaamaa liikettä vastaan, vaan hyökkää myös maailmaa vastaan, on valheellisen Keskiyön huudon väärennösherätys, joka tunnetaan nimellä ”wokeismi”. Wokeismi edustaa ”saatanallisen voiman uutta ilmenemismuotoa”, jota nykyinen jesuiittainen antikristus kannattaa ja jota edistävät kauppiaat, Yhdistyneiden Kansakuntien poliittiset johtajat, Yhdysvaltain langenneiden protestanttisten kirkkojen liberaalit edustajat sekä demokraattinen puolue yhdessä RINO-republikaanien kanssa, jotka joko edistävät tai sallivat homoseksuaalisen yhteisön poikkeavien elämäntapojen kaikkien muunnelmien edistämisen, ja joita 11. luvussa edustaa ”Sodoma”. Nämä kolme valtaa johtavat maailman Harmagedoniin, ja niitä edustaa myös ”Egypti”, ateismin ja maailmallisuuden vertauskuva. Ranskan vallankumouksen anarkian yhteyteen sijoittuen — mikä on toinen osa näistä kolmesta voimasta, jotka muodostavat sen, mitä sisar White kutsuu ”pahaksi liittoumaksi” — ne joko suoranaisesti edistävät wokeismia tai sallivat sen edistämisen. Wokeismi on kymmenen neitsyen herätyksen saatanallinen väärennös. Meillä on näistä asioista vielä lisää käsiteltävää, mutta meidän on ensin tarkasteltava sen murhan jälkiseurauksia, joka toteutettiin kadulla 18. heinäkuuta 2020.

Ja myös, rakas lukija, ymmärräthän, ettei minulla ole mitään tukea annettavana republikaanipuolueelle. Ei ole mitään poliittista suuntausta, johon minulla olisi lainkaan luottamusta. Osoitan vain niitä profeetallisia dynamiikkoja, jotka vaikuttavat Yhdysvalloissa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja paaviudessa. Näitä dynamiikkoja käsitellään täsmällisemmin, kun alamme tarkastella suoraan niitä kahta sarvea, jotka kulkevat rinnakkain vuodesta 1798 sunnuntailakiin saakka.

Se saatanallinen wokeismi, joka edustaa väärennettyä keskiyön huutoa, edeltää todellista keskiyön huutoa, ja ennen aidon keskiyön huudon aikaa ne, jotka on surmattu kaduilla, kehittyvät lopulta joko tyhmäksi tai viisaaksi neitsyeksi. Aikakausi, jolloin luonteemme sidotaan joko siihen kimppuun, joka on määrätty hävityksen tuleen, tai siihen kimppuun, joka kootaan taivaalliseen aittaan, on nyt käsillä.

Sisar White osoittaa, että viivytyksen aikana milleriläisen historian tyhmät neitsyet reagoivat koettelevaan pettymykseen eri tavoin kuin viisaat neitsyet, mikä viittaa siihen, että heidän luonteensa oli viivytyksen aikaan jo vakiintunut. Mutta Jeremian todistus ilmoittaa meille, että voimme valita palata Jumalan luo, ja Hän ei ainoastaan palaa meidän luoksemme, vaan tekee meistä väkevän vaskimuurin jumalattomia ja kauhistavia vastaan, kun meitä käytetään Hänen suunsa välikappaleena tulevassa kriisissä. Juuri tässä profeetallisessa kohdassa Jeesus lupaa lohduttaa meitä. Tämä on niiden Johanneksen neljän luvun merkitys, jotka sijoittuvat nykyiseen historiaamme.

Öljy on Pyhä Henki; se on luonnetta, ja se on Jumalan Hengen sanomat. Jumalan Henki on ”Lohduttaja”. Niin kuin Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ja niin kuin Jeesus uhrasi jumalallisen olemuksensa hyväksyäkseen vapaaehtoisesti osaksi itseään ikuisuudeksi sen ihmisyyden, jonka oli luonut, samoin myös Pyhä Henki, joka annetaan tänä ajanjaksona, on pysyvä meidän kanssamme iankaikkisesti.

Tämä Hengen uhraus siinä, että Hän päätti asua ihmisten kanssa iankaikkisesti, on rinnakkainen taivaallisen kolmikon kahden muun persoonan uhrin kanssa. Kenties yhtä merkittävä kuin Hengen uhraus Hänen halukkuudessaan elää jokaisessa lunastetussa iankaikkisesti on se, että ”Puolustajan” saapuminen tässä nimenomaisessa historiassa osoittaa, milloin Jumalan kansa sinetöidään iankaikkisuutta varten.

Siinä historiassa, jossa Lohduttajan lupaus täyttyy täydellisesti ja joka on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen historiaa, Henki on “pysyvä” meissä “iankaikkisesti”. Jokainen kristitty, joka täytti evankeliumin vaatimukset, sai Pyhän Hengen ja oli sen tähden “sinetöity lunastuksen päivään saakka”, mutta tuo sinetöiminen viittaa yksinkertaisesti eteenpäin siihen aikaan, jolloin sadan neljänkymmenenneljän tuhannen tulee tulla sinetöidyiksi tämän nykyisen historian aikana. Efesolaiskirjeessä ne, jotka on sinetöity lunastuksen päivään saakka, asetetaan vastakkain niiden kanssa, jotka “murehduttavat” “Pyhää Henkeä”. He murehduttavat Pyhää Henkeä kieltäytymällä ottamasta vastaan Jumalan Hengen välityksiä ja siten torjuvat kultaisen öljyn. Kun Kristus lupaa lähettää meille “Lohduttajan”, “totuuden Hengen”, tässä pettymyksen ajanjaksossa, Hän lupaa asettaa sinettinsä meihin, ja Hänen sinettinsä edustaa Hänen käskyjensä pitämistä, erityisesti sapattikäskyä, joka on se päivä, jona Johannes sai ilmestyksen ja joka on se kysymys, joka on juuri kohtaava maailman.

Viisaiden neitsyiden sinetöiminen tapahtuu ennen sunnuntailain koetusta, sillä juuri siinä sekä viisaiden että tyhmien luonne tulee ilmi, eikä luonne koskaan kehity kriisissä, vaan se ainoastaan tulee näkyviin. Sinetöiminen merkitsee muun muassa muuttumista laodikealaisen mielestä filadelfialaisen mieleksi. Ongelma on siinä, että jotta tuo muutos voisi toteutua, ensimmäinen koetus jokaiselle meistä on ymmärtää vilpittömästi, että tähän asti olemme olleet laodikealaisia; sillä laodikealaisina ensisijainen hengellinen asenteemme on, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa kaikki on aivan väärin. Tuo asenne on pantava syrjään; se on yksi niistä kelvottomista asioista, jotka on erotettava kalliista.

“Lohduttaja”, jonka Jeesus lupaa opetuslapsilleen ja joka lohduttaa heitä pettymyksen aikana, johdattaa Hänen kansansa kaikkeen totuuteen, ja juuri “totuuteen asettumisen” kautta meidät sinetöidään. Se “totuus”, johon Jumalan kansan tulee tässä vaiheessa asettua, on se “totuus”, joka avataan sineteistään juuri ennen kuin koetusaika päättyy, sillä “aika on lähellä”. Tuo totuus on seitsemän ukkosen peitetyn historian rakenne, ja tuo peitetty historia osoittaa sen historian, jossa Jeesuksen Kristuksen ilmestys avautuu. Seitsemän ukkosen peitetty historia täyttyy juuri sillä hetkellä, jolloin “totuus”, peitettynä historiana esitettynä, avataan sineteistään. “Totuuden” sinettien avaaminen on se, mikä sinetöi ne, jotka vastaanottavat sanoman, joka on aikaisemmin ollut sinetöity.

Jumalan kansa sinetöidään otsiinsa ennen sunnuntailain yhteydessä tapahtuvaa vihaisten kansojen järkytystä, ja näin kansallinen hävitys saa alkunsa. Jeesuksen Kristuksen ilmestys on Ilmestyskirjan ”tämän profetian sanat”, joita ei enää tule sinetöidä, sillä aika on lähellä. Se on totuus, jota nyt tulee lukea, kuulla ja ennen kaikkea noudattaa, jos tahdomme tulla autuaiksi.

Niille, jotka pitävät sen sanoman, joka on avautumassa sineteistään, lupaus kuuluu, että Puolustaja ”opettaa” meille ”kaikki” sen, ”mitä ikinä” Jeesus on sanonut ”teille”. Tämä on se lupaus, joka täyttyi Emmauksen opetuslapsille ja sen jälkeen niille yhdelletoista opetuslapselle. Kun Kristus poisti kätensä Emmauksen opetuslasten silmien päältä, jotka olivat olleet ”pidätetyt”, ja sen jälkeen ”avasi” niiden yhden­toista opetuslapsen ”ymmärryksen”, jotta he voisivat täydellisesti ”ymmärtää Kirjoitukset”, Hän tallensi lupauksen niille, jotka elävät ”viimeisinä päivinä” ja jotka palaavat pettymyksestään, tekevät parannuksen laodikealaisesta tilastaan ja ottavat vastaan ”totuuden”. ”Puolustaja” ”viimeisinä päivinä” ”tuo kaiken” meidän ”muistiimme”, opettaessaan meille ”kaikki”. Yhtä merkittävää kuin se, että Hän opettaessaan meille kaikki palauttaa menneet totuudet meidän mieleemme, on myös se, että Hän ”ilmoittaa meille tulevaiset”.

Tänä aikana Puolustaja on ”johdattava” meidät ”totuuteen”, ”opettava meille kaikki”, mukaan lukien ”tulevat asiat”, sillä tänä aikana Jeesuksella on yhä ”paljon sanottavaa” meille. Nuo asiat, olivatpa ne meidän ”muistostamme” nousevia asioita, ”tulevia asioita” tai ne monet ”asiat”, jotka hänellä on ”vielä” meille sanottavana, ovat sitä, mikä sinetöi meidät tulevaa kriisiä varten. Näin on, sillä hänen totuutensa edustaa hänen luovaa voimaansa. Hän sinetöi meidät ennen tulevaa kriisiä, sillä hänen tarkoituksensa on, että meitä varoitettaisiin ennalta pyhässä historiassa koskaan tapahtuvasta suurimmasta hänen kansaansa vastaan kohdistuvasta vainon ajasta. Tuo vaino yksilöi nimenomaisesti, että ne sanat ja teot, jotka olemme menneisyydessä lausuneet ja tehneet, muistetaan ja niitä käytetään meitä vastaan, niin kuin Kristuksen sanoja väänneltiin häntä vastaan. Siitä huolimatta meidän tulee esittää sanoma todistukseksi heidän kapinaansa vastaan, niin kuin Hesekiel ja Kristus sitä edustavat.

”Totuuden Henki”, joka on ”Puolustaja”, on ”todistava” Kristuksesta, joka on ”totuus”. Ja ”totuus” on Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Seitsemän ukkosenjyrähdyksen kätketty historia, joka nyt avataan sineteistään, on sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimissanoma. Heinäkuun 18. päivän 2020 jälkiseurauksissa Jeremia tarjoaa esimerkin siitä, että voimme valita palata Hänen luokseen, joka meitä ensin rakasti. Tuon paluun työn toteuttamisessa meillä on vastuu erottaa kallis halpahintaisesta. Jos viemme pelastuksemme päätökseen pelolla ja vavistuksella ja suoritamme tuon työn, meidät sinetöidään, ja me astumme välittömästi maan historian suurimpaan kriisiin. Meillä on myös etuoikeus kokea se historia, jonka näkemistä profeetat, kuninkaat ja vanhurskaat miehet ovat halunneet nähdä.

Ne, jotka ryhtyvät siihen työhön ja palaavat, ”vaeltavat Jumalan valtaistuimesta lähtevässä valossa”, ja ”enkelien välityksellä taivaan ja maan välillä on oleva jatkuva yhteys”, mikä on se yhteydenpidon prosessi, joka ilmaistaan Ilmestyskirjan avausjakeessa.

On aiheellista tunnistaa, että tämä katkelma on luvun päätös, joka alkaa Testimonies-teoksen yhdeksännen osan sivulta yksitoista, minkä voidaan nähdä edustavan yhdeksäätoista syyskuuta. On aiheellista panna merkille, että otsikko käsittelee tulevaa Ylkää, samoin kuin Habakukin tauluja, joista Paavali johti sen jakeen, jonka hän kirjoitti Heprealaiskirjaan. Luvun alku merkitsee sitä historiaa, joka alkoi 11. syyskuuta 2001, niitä kahta profetian liiton taulua, joihin sitouduttiin adventismin alussa, ja että otsikko on viimeinen kriisi, mikä yksilöi viimeisen keskiyön huudon. Luvun loppu on täydellisessä sopusoinnussa alun kanssa, sillä sekä alku että loppu käsittelevät lopullista kriisiä.

Jos me palaamme ja otamme vastaan korkean kutsun olla Jumalan ”suuna”, kuten Jeremia sitä edustaa, me pääsemme hyvin pian osallisiksi pyhän historian suurimmasta kokoontumisesta.