The Book of Daniel - Number One-Hundred and Forty-Four

Sillä katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja ne, jotka sinua vihaavat, nostavat päätään. He pitävät kavalaa neuvoa sinun kansaasi vastaan ja neuvottelevat sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: »Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, ettei Israelin nimeä enää muistettaisi.» Psalmit 83:2–4.

”Kun fariseukset myöhemmin kysyivät Häneltä avioeron lainmukaisuudesta, Jeesus ohjasi kuulijansa takaisin luomisessa säädetyn avioliittoinstituution luo. ’Sydämenne kovuuden tähden’, Hän sanoi, Mooses ’salli teidän hylätä vaimonne; mutta alusta asti ei niin ollut.’ Matteus 19:8. Hän viittasi heidät Eedenin autuisiin päiviin, jolloin Jumala julisti kaiken ’sangen hyväksi’. Silloin avioliitto ja sapatti saivat alkunsa, kaksi rinnakkaista instituutiota Jumalan kunniaksi ja ihmiskunnan hyödyksi. Silloin, kun Luoja liitti pyhän parin kädet avioliittoon sanoen: Mies ’jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’ (1. Mooseksen kirja 2:24), Hän lausui avioliiton lain kaikille Aadamin lapsille ajan loppuun asti. Se, minkä iankaikkinen Isä itse oli julistanut hyväksi, oli ihmiselle korkeimman siunauksen ja kehityksen laki.” Ajatuksia autuuden vuorelta, 63.

”Eräässä yhteydessä, ollessani New Yorkin kaupungissa, minut kutsuttiin yöaikana katselemaan rakennuksia, jotka kohosivat kerros kerrokselta kohti taivasta. Näiden rakennusten vakuutettiin olevan palonkestäviä, ja ne pystytettiin omistajiensa ja rakentajiensa kunniaksi. Yhä korkeammiksi nämä rakennukset nousivat, ja niissä käytettiin kaikkein kalleimpia materiaaleja. Ne, joille nämä rakennukset kuuluivat, eivät kysyneet itseltään: ’Kuinka voisimme parhaiten kirkastaa Jumalaa?’ Herra ei ollut heidän ajatuksissaan.

Ajattelin: ”Oi, jospa ne, jotka tällä tavoin sijoittavat varojaan, voisivat nähdä menettelynsä niin kuin Jumala sen näkee! He kasaavat suurenmoisia rakennuksia, mutta kuinka mieletöntä kaikkeuden Hallitsijan silmissä onkaan heidän suunnittelunsa ja juonimisensa. He eivät tutki kaikilla sydämen ja mielen voimilla, kuinka he voisivat kirkastaa Jumalaa. He ovat kadottaneet näkyvistään tämän, ihmisen ensimmäisen velvollisuuden.”

”Kun nämä mahtavat rakennukset kohosivat, omistajat iloitsivat kunnianhimoisessa ylpeydessään siitä, että heillä oli varoja käyttää itseään miellyttääkseen ja herättääkseen naapureidensa kateuden. Suuri osa siitä rahasta, jonka he näin sijoittivat, oli saatu kiskonnalla, köyhiä sortamalla. He unohtivat, että taivaassa pidetään kirjaa jokaisesta liiketoimesta; jokainen epäoikeudenmukainen kauppa, jokainen petollinen teko, merkitään sinne muistiin. Aika on tulossa, jolloin ihmiset petoksessaan ja röyhkeydessään saavuttavat pisteen, jota Herra ei salli heidän ylittää, ja he oppivat, että Jehovan kärsivällisyydellä on rajansa.” Testimonies, osa 9, s. 12.

”Se ”suuri kaupunki”, jonka kaduilla todistajat surmataan ja jossa heidän kuolleet ruumiinsa makaavat, on ”hengellisesti” Egypti. Kaikista Raamatun historiassa esiintyvistä kansoista juuri Egypti rohkeimmin kielsi elävän Jumalan olemassaolon ja vastusti Hänen käskyjään. Yksikään hallitsija ei koskaan uskaltautunut avoimempaan ja röyhkeämpään kapinaan taivaan valtaa vastaan kuin Egyptin kuningas. Kun Mooses toi hänelle sanoman Herran nimessä, farao vastasi ylpeästi: ”Kuka on Jehova, että minä kuulisin hänen ääntänsä ja päästäisin Israelin menemään? Minä en tunne Jehovaa enkä myöskään päästä Israelia menemään.” 2. Moos. 5:2, A.R.V. Tämä on ateismia, ja Egyptin edustama kansakunta olisi ilmaiseva samanlaista elävän Jumalan vaatimusten kieltämistä ja osoittava samanlaista epäuskon ja uhman henkeä. ”Suurta kaupunkia” verrataan myös ”hengellisesti” Sodomaan. Sodoman turmeltuneisuus Jumalan lain rikkomisessa ilmeni erityisesti irstautena. Ja tämän synnin tuli myös olla huomattava tunnuspiirre siinä kansakunnassa, jonka oli määrä täyttää tämän raamatunkohdan määritelmät.

”Niinpä profeetan sanojen mukaan vähän ennen vuotta 1798 jokin saatanallista alkuperää ja luonnetta oleva valta nousisi sotimaan Raamattua vastaan. Ja siinä maassa, jossa Jumalan kahden todistajan todistus näin vaiennettaisiin, ilmenisi faraon ateismi ja Sodoman irstaus.

”Tämä ennustus on saanut mitä tarkimman ja hämmästyttävimmän täyttymyksen Ranskan historiassa. Vallankumouksen aikana, vuonna 1793, ’maailma kuuli ensi kerran mieskokouksen, joka oli syntynyt ja kasvatettu sivistyksen keskellä ja joka omaksui itselleen oikeuden hallita yhtä Euroopan jaloimmista kansakunnista, kohottavan yhteisen äänensä kieltääkseen juhlallisimman totuuden, jonka ihmisen sielu vastaanottaa, ja yksimielisesti luopuvan uskosta Jumaluuteen ja sen palvonnasta.’ —Sir Walter Scott, Life of Napoleon, vol. 1, ch. 17....”

”Ranskassa ilmenivät myös ne piirteet, jotka erityisesti erottivat Sodoman. Vallankumouksen aikana tuli ilmeiseksi moraalisen alennustilan ja turmeluksen tila, samanlainen kuin se, joka toi tuhon tasangon kaupunkien ylle. Ja historioitsija esittää yhdessä Ranskan ateismin ja irstailun, niin kuin ne on annettu profetiassa: ”Läheisessä yhteydessä näihin uskontoon vaikuttaviin lakeihin oli se, joka alensi avioliiton liiton — pyhimmän sitoumuksen, jonka ihmisolennot voivat solmia ja jonka pysyvyys johtaa voimakkaimmin yhteiskunnan lujittumiseen — pelkäksi ohimeneväisluonteiseksi siviilisopimukseksi, johon ketkä tahansa kaksi henkilöä saattoivat ryhtyä ja jonka he saattoivat mielensä mukaan purkaa…. Jos paholaiset olisivat ryhtyneet työhön keksiäkseen keinon, joka mahdollisimman tehokkaasti hävittäisi kaiken, mikä on kunnioitettavaa, kaunista tai pysyvää kotielämässä, ja samalla varmistaakseen, että se vahinko, jonka synnyttäminen oli heidän tarkoituksenaan, jatkuisi sukupolvesta toiseen, he eivät olisi voineet keksiä tehokkaampaa suunnitelmaa kuin avioliiton alentaminen…. Sophie Arnoult, näyttelijätär, joka oli kuuluisa sukkeluuksistaan, kuvasi tasavaltalaisen avioliiton ’aviorikoksen sakramentiksi.’” — Scott, vol. 1, luku 17.” Suuri taistelu, 269, 270.

”Jokainen sielu, joka kieltäytyy antautumasta Jumalalle, on toisen voiman hallinnassa. Hän ei kuulu itselleen. Hän saattaa puhua vapaudesta, mutta on mitä alhaisimmassa orjuudessa. Hänen ei sallita nähdä totuuden kauneutta, sillä hänen mielensä on Saatanan vallassa. Vaikka hän imartelee itseään sillä, että seuraa oman arvostelukykynsä määräyksiä, hän tottelee pimeyden ruhtinaan tahtoa. Kristus tuli murtamaan sielusta synnin orjuuden kahleet. ’Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, te tulette todella vapaiksi.’ ’Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa’ tekee meidät ’vapaiksi synnin ja kuoleman laista’. Room. 8:2.”

”Lunastustyössä ei ole pakkoa. Mitään ulkoista voimaa ei käytetä. Jumalan Hengen vaikutuksen alaisena ihminen jätetään vapaaksi valitsemaan, ketä hän tahtoo palvella. Siinä muutoksessa, joka tapahtuu, kun sielu antautuu Kristukselle, on vapauden korkein tuntu. Synnin karkottaminen on sielun oma teko. On totta, ettei meillä ole voimaa vapauttaa itseämme saatanan vallasta; mutta kun haluamme vapautua synnistä ja suuressa tarpeessamme huudamme avuksemme voimaa, joka on meidän ulkopuolellamme ja yläpuolellamme, sielun voimat täyttyvät Pyhän Hengen jumalallisesta energiasta, ja ne tottelevat tahdon määräyksiä toteuttaessaan Jumalan tahtoa.” Alfa ja omega, s. 466.

Ja kun he ovat päättäneet todistuksensa, peto, joka nousee syvyydestä, käy sotaan heitä vastaan, voittaa heidät ja tappaa heidät. Ja heidän ruumiinsa makaavat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisessä merkityksessä kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi, missä myös meidän Herramme ristiinnaulittiin. Ilmestys 11:7, 8.

”Profeetan sanojen mukaan siis vähän ennen vuotta 1798 nousisi jokin saatanallista alkuperää ja luonnetta oleva valta käymään sotaa Raamattua vastaan. Ja siinä maassa, jossa Jumalan kahden todistajan todistus näin vaiennettaisiin, tulisivat ilmi faraon ateismi ja Sodoman irstaus.” Suuri taistelu, 270.

Sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää; ja hän on ruumiin Vapahtaja. Niin kuin seurakunta siis on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin omille miehillensä kaikessa. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän pyhittäisi sen, puhdistaen sen vedellä pesemällä sanan kautta, saattaakseen sen eteensä kirkastettuna seurakuntana, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan että se olisi pyhä ja nuhteeton. Samoin tulee miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitansa. Joka rakastaa vaimoansa, rakastaa itseänsä. Sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Herrakin seurakuntaa. Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä, hänen lihastansa ja hänen luistansa. Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta. Efesolaiskirje 5:23–32.

”Torni oli temppelin vertauskuva.” Aikakausien Toivo, 596.

Sillä Herran Sebaotin päivä on tuleva kaikkia ylpeitä ja korkealle kohoavia vastaan, kaikkia vastaan, jotka ovat ylenneet; ja heidät alennetaan. Se on tuleva kaikkia Libanonin setrejä vastaan, jotka ovat korkeita ja ylenneitä, ja kaikkia Baasanin tammia vastaan, ja kaikkia korkeita vuoria vastaan, ja kaikkia kumpuja vastaan, jotka ovat kohonneet, ja kaikkia korkeita torneja vastaan, ja kaikkia varustettuja muureja vastaan, ja kaikkia Tarsiin laivoja vastaan, ja kaikkea ihanuutta vastaan, jota katsellaan. Ja ihmisen ylpeys painetaan maahan, ja miesten korskaus alennetaan; ja Herra yksin on oleva korotettu sinä päivänä. Ja epäjumalat hän hävittää perin pohjin. Ja he menevät kallioiden luoliin ja maan onkaloihin Herran pelosta ja hänen valtasuuruutensa kirkkauden tähden, kun hän nousee kauhistuttamaan maata. Sinä päivänä ihminen heittää hopeiset epäjumalansa ja kultaiset epäjumalansa, jotka kukin oli itselleen tehnyt kumartaakseen niitä, myyrille ja lepakoille, mennäkseen kallioiden rotkoihin ja jyrkänteiden halkeamiin Herran pelosta ja hänen valtasuuruutensa kirkkauden tähden, kun hän nousee kauhistuttamaan maata. Lakatkaa luottamasta ihmiseen, jonka henki on hänen sieraimissaan; sillä miksikä hänet on luettava? Jesaja 2:12–22.

Minun hyvyyteni ja linnani, minun korkea tornini ja vapauttajani, minun kilpeni ja hän, johon minä turvaan, joka laskee kansani minun alleni. Psalmit 144:2.