Danielin kirjan yhdenteentoista luvun neljännenkymmenennen jakeen kätketty historia vastaa saman luvun jakeissa kymmenestä kuuteentoista esitettyä historiaa. Jakeissa kymmenestä kuuteentoista Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun maapetoon kuuluvan Yhdysvaltojen luopuneen tasavaltalaisen sarven linjaa edustaa Donald Trump; Yhdysvaltojen luopuneen protestanttisen sarven linjaa edustavat makkabilaiset; paavikunnan meripedon linja esitetään ”sinun kansasi ryöväreinä”, ja lohikäärmeen linjaa edustavat etelän eri kuninkaat sekä Makedonian Filippos. Sadan neljänkymmenenneljän tuhannen linjaa edustaa Pietari.
Keskiosa
Tuossa kätketyssä historiassa keskikohtaa korostetaan toistuvasti. Ne 250 vuotta, jotka alkoivat vuonna 457 eKr., päättyivät vuonna 207 eKr. Raphian ja Paniumin taistelujen välissä, jakeiden yksitoista–viisitoista kahden viimeisen sijaissodan keskellä. Maan pedon 250 vuotta, jotka alkoivat vuonna 1776, päättyvät vuonna 2026, ”välivaalien” vuotena maan pedon poliittisella näyttämöllä. Pietari on Kesareassa Filippin luona (Panium), keskimmäisellä kerralla niistä kolmesta, jolloin Kristus otti mukaansa yksinomaan vain kolme opetuslasta.
passage unavailable
This passage is not yet available in .
passage unavailable
This passage is not yet available in .
passage unavailable
This passage is not yet available in .
”Enkelin, joka yhtyy kolmannen enkelin sanoman julistukseen, on valaiseva koko maa kirkkaudellaan. Tässä ennustetaan maailmanlaajuista ja ennenkokemattoman voimallista työtä. Vuosien 1840–44 adventtiliike oli Jumalan voiman loistava ilmentymä; ensimmäisen enkelin sanoma vietiin jokaiseen lähetysasemaan maailmassa, ja joissakin maissa vallitsi suurin uskonnollinen kiinnostus, mitä missään maassa on nähty sitten kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistuksen; mutta nämä kaikki ylittää mahtava liike kolmannen enkelin viimeisen varoituksen yhteydessä.” The Great Controversy, 611.
passage unavailable
This passage is not yet available in .
passage unavailable
This passage is not yet available in .
Kun paaviuden kuolettava haava sunnuntailaissa paranee, pimeän keskiajan toinen ilmentymä alkaa. Ensimmäinen ja kolmas voi ovat sama asia, sillä Kristus havainnollistaa aina lopun alulla; niinpä Muhammedin lankeava tähti ensimmäisessä voissa, joka käänsi avaimen ja avasi syvyyden kaivon, ja pian 11.9:n jälkeen syvyyden kaivon ateismi surmasi Ilmestyskirjan yhdentoista luvun kaksi todistajaa. Sunnuntailaissa paaviuden kuolettava haava paranee, ja katolilaisuuden peto täyttää kahdeksatta koskevan profeetallisen arvoituksen (edustaen ylösnousemusta) täyttymyksen. Tällöin alkaa pimeän keskiajan toinen ajanjakso Bileamin kolmantena tienviittana, jolloin aasintamma puhuu ja kääntää avaimen avatakseen jälleen syvyyden kaivon. 11.9:n jälkeen ateismi, lohikäärme, tuli syvyydestä taistellakseen rikkainta presidenttiä vastaan, joka yllytti koko Kreikan valtakuntaa. Sunnuntailaissa Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun peto nousee syvyyden kaivosta, ja pimeys peittää jälleen auringon.
Miksi Nashville? Kysymys, joka on yhä ratkaisematta? Nashville merkitsee keskiyön huudon sanoman julistamisen lyhyen ajanjakson alkua, ja se alkaa islamin odottamattomalla tuhoisalla hyökkäyksellä ja päättyy samalla tavoin. Sunnuntailaki ajanjakson lopussa edustaa pedon merkin toimeenpanoa Yhdysvalloissa sekä kaupunkien tuhon alkua. ”Tuho” on islamin profeetallinen tunnuspiirre.
Tuho
”Toissayönä eteeni avautui hyvin vaikuttava näky. Näin suunnattoman tulipallon putoavan joidenkin kauniiden kartanoiden keskelle ja aiheuttavan niiden välittömän tuhon. Kuulin joidenkuiden sanovan: ’Me tiesimme, että Jumalan tuomiot olivat tulossa maan päälle, mutta emme tienneet, että ne tulisivat niin pian.’ Toiset sanoivat: ’Te tiesitte! Miksi ette siis kertoneet meille? Me emme tienneet.’ Joka puolelta kuulin tällaisia sanoja lausuttavan.” Kirje 217, 1904.
Yhdeksän yksitoista
Ilmestyskirjan ”yhdeksän yksitoista” ilmaisee, että islamin valtakunnan luonne on kuolema ja hävitys, sillä nimi merkitsee profetiassa luonnetta.
Ja heillä oli kuninkaanaan syvyyden enkelin, jonka nimi hepreaksi on Abaddon, mutta kreikaksi hänen nimensä on Apollyon. Ilmestys 9/11.
Abaddon merkitsee ”hävitystä” tai ”hävityksen paikkaa”, ja Apollyon merkitsee ”hävittäjää”.
"Enkelit pidättelevät neljää tuulta, joita kuvataan raivostuneena hevosena, joka pyrkii pääsemään irti ja syöksymään yli koko maanpiirin, tuoden mukanaan hävitystä ja kuolemaa kulkiessaan."
“Nukummeko aivan iankaikkisen maailman kynnyksellä? Olemmeko turtat ja kylmät ja kuolleet? Oi, että seurakunnissamme olisi Jumalan Henki ja henkäys puhallettuna Hänen kansaansa, jotta he nousisivat jaloilleen ja eläisivät. Meidän täytyy nähdä, että tie on kapea ja portti ahdas. Mutta kun kuljemme ahtaan portin kautta, sen avaruus on rajaton.” Manuscript Releases, volume 20, 217.
Kolmannen vitsauksen islamin tie on Bileamin ja aasin tie. Islamin vihaisen hevosen tie, joka on Johanneksen neljä riidan tuulta, Jesajan raju tuuli ja Hesekielin ”tuuli” eli ”henkäys”, joka tulee neljästä tuulesta, kulkee 9/11:stä tietä, joka johtaa ”ahtaalle” ja ”suoralle” portille. Tuo ahdas portti on Bileamin ja aasin kolmas tienviitta.
Ja Herran enkeli meni edelleen ja asettui kapeaan paikkaan, jossa ei ollut tietä kääntyä oikealle eikä vasemmalle. Ja kun aasintamma näki Herran enkelin, se laskeutui maahan Bileamin alle; silloin Bileamin viha syttyi, ja hän löi aasintammaa sauvalla. Ja Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: Mitä minä olen sinulle tehnyt, että olet lyönyt minua nämä kolme kertaa? 4. Moos. 22:26–28.
Islamin tuhon kolmannen vitsauksen tie alkoi syyskuun 11. päivänä 2001, kun Ilmestyskirjan 18:1–3 täyttyi.
”Mistä on tullut se sana, jonka mukaan olen julistanut, että New York on pyyhkäistävä pois hyökyaallon toimesta? Tätä en ole koskaan sanonut. Olen sanonut, kun katselin siellä kohoavia suuria rakennuksia, kerros kerrokselta: ’Kuinka kauheita näyt tulevatkaan olemaan, kun Herra nousee järkyttämään maata perin pohjin! Silloin Ilmestyskirjan 18:1–3 sanat täyttyvät.’ Ilmestyskirjan koko kahdeksastoista luku on varoitus siitä, mikä on tuleva maan päälle. Mutta minulla ei ole erityistä valoa siitä, mitä on tuleva New Yorkin osaksi, paitsi että tiedän, että eräänä päivänä siellä olevat suuret rakennukset syöstään maahan Jumalan voiman kääntymisen ja mullistuksen kautta. Minulle annetun valon perusteella tiedän, että hävitys on maailmassa. Yksi sana Herralta, yksi hänen väkevän voimansa kosketus, ja nämä valtavat rakennelmat sortuvat. Tulee tapahtumaan näyt, joiden kauheutta emme voi kuvitella.” Review and Herald, 5. heinäkuuta 1906.
passage unavailable
This passage is not yet available in .
Minun kansani joutuu häviöön tiedon puutteen tähden. Koska sinä olet hylännyt tiedon, hylkään myös minä sinut, niin ettet enää ole minun pappini. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan myös minä sinun lapsesi. Hoos. 4:6.
passage unavailable
This passage is not yet available in .
Kuuliaisuuden kysymystä lopussa ei voida rajoittaa yhteen ainoaan puutarhaan, jos ”jokainen kansa tulee olemaan osallisena”, kuten sisar White sanoo. Sapatti- ja sunnuntaikysymys on puutarhassa annetun Aadamin ja Eevan alkuperäisen koetuksen toistuminen, joka toistuu lopussa koko maailmassa. Tuo koetus alkaa Yhdysvalloissa säädettävästä sunnuntailaista, mikä on samalla myös keskiyön huudon julistamisen ajanjakson loppu.
passage unavailable
This passage is not yet available in .
passage unavailable
This passage is not yet available in .
passage unavailable
This passage is not yet available in .
Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.
Käsikirjoitus 188, 1905
”Kun olin Nashvillessä, olin puhunut kansalle, ja yöaikana sinne tuli suunnaton tulipallo suoraan taivaasta ja asettui Nashvilleen. Siitä pallosta lähti liekkejä kuin nuolia; taloja kului tulen saaliiksi; talot huojuivat ja sortuivat. Jotkut meidän väestämme seisoivat siellä. ’Juuri näin me odotimmekin’, he sanoivat, ’tätä me odotimme.’ Toiset väänsivät käsiään tuskassa ja huusivat Jumalalta armoa. ’Te tiesitte sen’, he sanoivat, ’te tiesitte, että tämä oli tulossa, ettekä sanoneet sanaakaan varoittaaksenne meitä!’ He näyttivät siltä, että olisivat melkein repineet heidät kappaleiksi ajatellessaan, etteivät nämä olleet koskaan kertoneet heille eivätkä antaneet heille minkäänlaista varoitusta.” Käsikirjoitus 188, 1905.