The books of Daniel and Revelation complement each other, meaning together they are perfected.
Danielin ja Ilmestyskirjan kirjat täydentävät toisiaan, mikä merkitsee, että yhdessä ne ovat täydelliset.
“In the Revelation all the books of the Bible meet and end. Here is the complement of the book of Daniel.” Acts of the Apostles, 585.
”Ilmestyskirjassa kaikki Raamatun kirjat kohtaavat toisensa ja päättyvät. Tässä on Danielin kirjan täydennys.” Apostolien teot, 585.
The kingdoms of Bible prophecy are to be the student of prophecy’s focus, for it is there that the external history of the latter days is primarily set forth.
Raamatun profetian valtakuntien tulee olla profetian tutkijan huomion keskipisteenä, sillä juuri niissä myöhempien aikojen ulkoinen historia esitetään ensisijaisesti.
“Far better is it to learn, in the light of God’s word, the causes that govern the rise and fall of kingdoms. Let the youth study these records, and see how the true prosperity of nations has been bound up with an acceptance of the divine principles. Let him study the history of the great reformatory movements, and see how often these principles, though despised and hated, their advocates brought to the dungeon and the scaffold, have through these very sacrifices triumphed.” Education, 238.
”Paljon parempi on oppia Jumalan sanan valossa ne syyt, jotka hallitsevat valtakuntien nousua ja kukistumista. Nuorison tutkikoon näitä kertomuksia ja nähköön, kuinka kansojen todellinen menestys on ollut sidottu jumalallisten periaatteiden hyväksymiseen. Tutkikoon hän suurten uskonpuhdistusliikkeiden historiaa ja nähköön, kuinka usein nämä periaatteet, vaikka niitä on halveksittu ja vihattu ja vaikka niiden puolustajat on viety vankityrmään ja mestauslavalle, ovat juuri näiden uhrien kautta voittaneet.” Education, 238.
Sacred histories, whether it is the “great reformatory movements,” or the “rise and fall of kingdoms;” sacred histories are a life-or-death proposition in God’s Word. Paul recorded in 2 Thessalonians chapter two that those that do not love the truth, and who thereafter receive strong delusion; do so because they chose to reject the message Paul identified in the passage. The passage identifies the relationship of pagan Rome with papal Rome, which is also the relationship of Pergamos and Thyatira and is also the relationship of iron and clay, as well as, the relationship of the dragon with the beast. The rise of papal Rome represented by Thyatira and the fall of pagan Rome as represented by Pergamos is a truth that those who receive strong delusion hate.
Pyhät historiat, olivatpa ne sitten ”suuria uskonpuhdistusliikkeitä” tai ”valtakuntien nousua ja tuhoa”, ovat Jumalan sanassa elämän ja kuoleman kysymys. Paavali kirjoitti 2. Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa, että ne, jotka eivät rakasta totuutta ja jotka sen jälkeen vastaanottavat väkevän eksytyksen, tekevät niin siksi, että he valitsivat hylätä sen sanoman, jonka Paavali kyseisessä kohdassa yksilöi. Tuo kohta osoittaa pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman välisen suhteen, joka on myös Pergamon ja Tyatiran välinen suhde sekä raudan ja saven välinen suhde samoin kuin lohikäärmeen ja pedon välinen suhde. Paavillisen Rooman nousu, jota Tyatira edustaa, ja pakanallisen Rooman kukistuminen, jota Pergamo edustaa, on totuus, jota ne vihaavat, jotka vastaanottavat väkevän eksytyksen.
In the Millerite history the argument between the Millerites and the Protestants that made its way onto the 1843 pioneer chart was over what historical power was represented as the “robbers of thy people” in verse fourteen of Daniel eleven. Were the robbers the rising of pagan Rome as the Millerites contended, or was it the fall of the Seleucids as the Protestants claimed?
Milleriläisten historiassa se kiistakysymys milleriläisten ja protestanttien välillä, joka päätyi vuoden 1843 pioneerikaavioon, koski sitä, mitä historiallista valtaa Danielin kirjan yhdentoista luvun neljännentoista jakeen ilmaus ”sinun kansasi ryövääjät” tarkoitti. Oliko ryövääjillä viitattu pakanallisen Rooman nousuun, kuten milleriläiset väittivät, vai seleukidien kukistumiseen, kuten protestantit katsoivat?
“Every nation that has come upon the stage of action has been permitted to occupy its place on the earth, that it might be seen whether it would fulfill the purpose of ‘the Watcher and the Holy One.’ Prophecy has traced the rise and fall of the world’s great empires—Babylon, Medo-Persia, Greece, and Rome. With each of these, as with nations of less power, history repeated itself. Each had its period of test, each failed, its glory faded, its power departed, and its place was occupied by another....
”Jokaisen kansakunnan, joka on astunut toiminnan näyttämölle, on sallittu ottaa paikkansa maan päällä, jotta nähtäisiin, täyttäisikö se ”Valvojan ja Pyhän” tarkoituksen. Profetia on seurannut maailman suurten valtakuntien—Babylonin, Meedo-Persian, Kreikan ja Rooman—nousua ja kukistumista. Kunkin näistä kohdalla, samoin kuin vähäisemmän mahdin kansojen kohdalla, historia toisti itseään. Jokaisella oli koetuksensa aika, kukin epäonnistui, sen loisto himmeni, sen valta hävisi, ja sen paikan otti toinen....”
“From the rise and fall of nations as made plain in the pages of Holy Writ, they need to learn how worthless is mere outward and worldly glory. Babylon, with all its power and its magnificence, the like of which our world has never since beheld,—power and magnificence which to the people of that day seemed so stable and enduring,—how completely has it passed away! As ‘the flower of the grass’ it has perished. So perishes all that has not God for its foundation. Only that which is bound up with His purpose and expresses His character can endure. His principles are the only steadfast things our world knows.” Education, 177, 184.
”Kansakuntien noususta ja kukistumisesta, sellaisena kuin se tehdään selväksi Pyhän Kirjoituksen sivuilla, heidän tulee oppia, kuinka arvotonta on pelkkä ulkonainen ja maailmallinen loisto. Babylon kaikkine voimineen ja loistokkuuksineen, jonka kaltaista maailmamme ei sittemmin ole nähnyt — voimineen ja loistokkuuksineen, jotka sen ajan ihmisistä näyttivät niin vakailta ja pysyviltä — kuinka täydellisesti se onkaan hävinnyt! Niin kuin ’ruohon kukka’ se on kadonnut. Näin katoaa kaikki, minkä perustuksena ei ole Jumala. Vain se, mikä liittyy Hänen tarkoitukseensa ja ilmaisee Hänen luonnettaan, voi kestää. Hänen periaatteensa ovat ainoat pysyvät asiat, jotka maailmamme tuntee.” Education, 177, 184.
Biblical history is the vision that Solomon said to lack, is to perish. The Millerites recognized and proclaimed the one hundred and fifty years represented as “five months” in Revelation chapter nine, verses five and ten, but they did not dredge deeply into the history represented in chapter nine of Revelation. They correctly identified verse ten’s five months, but evidently thought that because verses five and ten both contain the expression “five months,” that it simply represented an emphasis upon the prophecy of torment represented in both verses. It is now easily demonstrated that when verse five represents “five months” it represents one hundred and fifty years that began at the death of Mohammed in 632, and ended in 782 with the humiliation of Empress Irene of the Byzantine, or eastern Roman empire.
Raamatullinen historia on se näky, jonka puuttumisesta Salomo sanoi seuraavan perikadon. Milleriitit tunnistivat ja julistivat ne sata viisikymmentä vuotta, jotka Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun jakeissa viisi ja kymmenen esitetään ”viitenä kuukautena”, mutta he eivät luodanneet syvällisesti sitä historiaa, jota Ilmestyskirjan yhdeksäs luku esittää. He tunnistivat oikein jakeen kymmenen viisi kuukautta, mutta ilmeisesti katsoivat, että koska sekä jakeessa viisi että jakeessa kymmenen esiintyy ilmaus ”viisi kuukautta”, se yksinkertaisesti korosti kummassakin jakeessa esitettyä vaivan profetiaa. Nyt voidaan helposti osoittaa, että kun jae viisi esittää ”viittä kuukautta”, se tarkoittaa sataaviittäkymmentä vuotta, jotka alkoivat Muhammedin kuolemasta vuonna 632 ja päättyivät vuonna 782 Bysantin eli itäisen Rooman valtakunnan keisarinna Irenen nöyryytykseen.
The pioneers were correct in their application of verse ten as the battle of Nicomedia on July 27, 1299 as the starting of one hundred and fifty years that concluded with the humiliation of the last Constantine to reign in Constantinople on July 27, 1449. Line upon line a period of one hundred and fifty years identifies worldwide Islam, as represented by both the first woe of Islam of Arabia and the second woe of Islam of Turkey. The Islam that humiliated both emperor and the empress together identifies worldwide Islam conquering a kingdom that consists of a woman, represented by Irene and a man represented by Constantine the last.
Tienraivaajat olivat oikeassa soveltaessaan kymmenettä jaetta Nikomedeian taisteluun 27. heinäkuuta 1299 niiden sadan viidenkymmenen vuoden alkuna, jotka päättyivät Konstantinopolissa hallinneen viimeisen Konstantinuksen nöyryytykseen 27. heinäkuuta 1449. Rivi rivin päälle sadan viidenkymmenen vuoden ajanjakso yksilöi maailmanlaajuisen islamin, jota edustavat sekä Arabian islamin ensimmäinen voi-huuto että Turkin islamin toinen voi-huuto. Islam, joka nöyryytti sekä keisaria että keisarinnaa yhdessä, yksilöi maailmanlaajuisen islamin valloittamassa valtakuntaa, joka koostuu naisesta, jota Irenen henkilö edustaa, ja miehestä, jota viimeinen Konstantinus edustaa.
In the one hundred and fifty years that ends with the humiliation of Irene, Islam of Arabia takes control of the area or territory of Byzantine, leaving Irene in such a humiliated position that she was forced to pay tribute for three years, among other exactions. When the humiliation of Constantine the last took place, it marked the beginning of a four-year period that ends with a siege and the overthrow of the capital of eastern Rome. In both cases it was Islam, Arabian Islam for Irene and Turkish Islam for Constantine the last. In the latter days worldwide Islam as represented by the two witnesses of Arabian and Turkish Islam set forth in the first and second woes; will first take the territory, and then the capital. The latter-day political entity represented by eastern Rome’s Constantine is symbolically married to the latter-day religious entity represented by eastern Rome’s Irene. I use the term political and religious entity to address that the symbol of the image of the beast occurs first in the United States and then in the world. The image of the beast is the symbolic marriage of Constantine and Irene, who are both humiliated by losing their territory and capital to Islam.
Niiden sadanviidenkymmenen vuoden aikana, jotka päättyvät Irenen nöyryytykseen, Arabian islam ottaa hallintaansa Bysantin alueen tai valtapiirin ja jättää Irenen niin nöyryytettyyn asemaan, että hänet pakotettiin maksamaan veroa kolmen vuoden ajan muiden rasitusten ohella. Kun viimeisen Konstantinuksen nöyryytys tapahtui, se merkitsi nelivuotisen ajanjakson alkua, joka päättyy piiritykseen ja itäisen Rooman pääkaupungin kukistumiseen. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli islam: Irenen kohdalla Arabian islam ja viimeisen Konstantinuksen kohdalla Turkin islam. Viimeisinä päivinä maailmanlaajuinen islam, sellaisena kuin sitä edustavat Arabian ja Turkin islamin kaksi todistajaa, jotka esitetään ensimmäisessä ja toisessa voi-huudossa, ottaa ensin haltuunsa alueen ja sitten pääkaupungin. Viimeisten päivien poliittinen toimija, jota itäisen Rooman Konstantinus edustaa, on symbolisesti naimisissa viimeisten päivien uskonnollisen toimijan kanssa, jota itäisen Rooman Irene edustaa. Käytän ilmausta poliittinen ja uskonnollinen toimija osoittaakseni, että pedon kuvan symboli ilmenee ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmassa. Pedon kuva on Konstantinuksen ja Irenen symbolinen avioliitto; molemmat nöyryytetään menettämällä alueensa ja pääkaupunkinsa islamille.
Their marriage is identified by aligning the two histories, and it was typified by the marriage between Constantia and Licinius in 313 when the Edict of Milan was put in place, and the symbolic church of Smyrna ended and the symbolic church of Pergamos began. Those who Paul identifies as receiving strong delusion refuse to see Paul’s warning message that includes a falling away, before the man of sin is revealed. The falling away takes place in the history of Pergamos, and the man of sin was revealed in 538, when the church of Thyatira began.
Heidän avioliittonsa tunnistetaan asettamalla nämä kaksi historiaa rinnakkain, ja sitä esikuvasi Constantian ja Liciniuksen välinen avioliitto vuonna 313, jolloin Milanon edikti saatettiin voimaan, ja Smyrnan vertauskuvallinen seurakunta päättyi ja Pergamon vertauskuvallinen seurakunta alkoi. Ne, jotka Paavalin mukaan ottavat vastaan väkevän eksytyksen, kieltäytyvät näkemästä Paavalin varoitussanomaa, johon sisältyy luopumus ennen kuin synnin ihminen ilmestyy. Luopumus tapahtuu Pergamon historiassa, ja synnin ihminen ilmestyi vuonna 538, jolloin Tyatiran seurakunta alkoi.
Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a falling away first, and that man of sin be revealed, the son of perdition; Who opposeth and exalteth himself above all that is called God, or that is worshipped; so that he as God sitteth in the temple of God, shewing himself that he is God. 2 Thessalonians 2:3, 4.
Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla; sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja synnin ihminen ilmestyy, kadotuksen poika, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän istuu Jumalan temppelissä Jumalana ja osoittaa olevansa Jumala. 2. Tessalonikalaiskirje 2:3, 4.
The history of eastern Rome provides two witnesses to the prophetic truth that is also represented in the symbolic relationship of eastern Rome with western Rome. In that relationship, western Rome is the church and eastern Rome is the state. Rome is a combination of church and state as represented as iron and clay in Daniel chapter two.
Itäisen Rooman historia tarjoaa kaksi todistajaa sille profeetalliselle totuudelle, joka ilmenee myös itäisen Rooman ja läntisen Rooman symbolisessa suhteessa. Tässä suhteessa läntinen Rooma on kirkko ja itäinen Rooma on valtio. Rooma on kirkon ja valtion yhdistelmä, jota Danielin toisen luvun kuvauksessa esittävät rauta ja savi.
A reason that it can be seen convincingly that in the latter days worldwide Islam comes against a power represented as a combination of church and state, taking its territory and capital is sustained by two other witnesses from the sacred history of Revelation nine. Osman conquered the territory of Nicomedia on July 27, 1299, and he then conquered the territory of Nicaea two years later in 1301. His son conquered the capital city of Nicaea in 1331, and the same son conquered the capital city of Nicomedia in a four-year siege that ended in 1337. The pioneers marked July 27, 1299 with Osman, but never looked at the next battle, the battle of Nicaea as the historical second step to establishing the Ottoman Empire. July 27, 1299 was the first step of several steps to reach the Sunday law. The first two steps of Turkish Islam identified the beginning of a prophecy that ended in 1449, then again in 1840, then again at 9/11 and then again on December 31, 2023.
Yhtä syytä sille, että voidaan vakuuttavasti nähdä, kuinka maailmanlaajuinen islam viimeisinä päivinä käy sellaisen vallan kimppuun, jota kuvataan kirkon ja valtion yhdistelmänä, vallaten sen alueen ja pääkaupungin, tukevat kaksi muuta todistajaa Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun pyhästä historiasta. Osman valloitti Nikomedian alueen 27. heinäkuuta 1299, ja sitten hän valloitti Nikaian alueen kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1301. Hänen poikansa valloitti Nikaian pääkaupungin vuonna 1331, ja sama poika valloitti Nikomedian pääkaupungin nelivuotisessa piirityksessä, joka päättyi vuonna 1337. Pioneerit merkitsivät Osmanin yhteydessä päivämäärän 27. heinäkuuta 1299, mutta eivät koskaan tarkastelleet seuraavaa taistelua, Nikaian taistelua, historiallisena toisena askeleena Osmanien valtakunnan perustamisessa. Heinäkuun 27. päivä 1299 oli ensimmäinen askel useista askelista sunnuntailain saavuttamiseksi. Turkkilaisen islamin kaksi ensimmäistä askelta osoittivat sen profetian alun, joka päättyi vuonna 1449, sitten jälleen vuonna 1840, sitten jälleen syyskuun 11. päivänä ja sitten jälleen 31. joulukuuta 2023.
The first of those two steps marked not only the beginning of one hundred and fifty years, but also it marked the beginning of thirty-eight years. It began with Osman taking the territory of Nicomedia, and it ended thirty-eight years later when Osman’s son took the capital city of Nicomedia at the end of a four-year siege in 1337. The number thirty-eight represents “rising up,” and the initial step of Osman taking the territory marked the rising up of Turkish Islam. In that first step of thirty-eight years, a “four year” siege marks the conclusion. At the last step of the one hundred and fifty years, the humiliation is delivered and four years later in 1453, the capital of eastern Rome is taken.
Ensimmäinen noista kahdesta askeleesta merkitsi paitsi sadanviidenkymmenen vuoden alkua, myös se merkitsi kolmenkymmenenkahdeksan vuoden alkua. Se alkoi siitä, että Osman otti Nikomedian alueen, ja se päättyi kolmekymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin, kun Osmanin poika otti Nikomedian pääkaupungin neljä vuotta kestäneen piirityksen päätteeksi vuonna 1337. Luku kolmekymmentäkahdeksan merkitsee ”ylösnousemista”, ja Osmanin alueenhaltuunoton ensimmäinen askel merkitsi turkkilaisen islamin ylösnousemista. Tässä ensimmäisessä kolmenkymmenenkahdeksan vuoden askeleessa ”neljän vuoden” piiritys merkitsee päätöstä. Sadanviidenkymmenen vuoden viimeisessä askeleessa nöyryytys pannaan toimeen, ja neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1453, itäisen Rooman pääkaupunki vallataan.
Whether it was the Ottoman Turks in 1453, or Osman’s son taking both Nicomedia in 1337 and Nicaea in 1331, in all three instances, each capital city had served at some point in history as the capital of eastern Rome. All three lines are identifying the conquering of eastern Rome. Each of those three lines identifies Islam conquering first the territory and thereafter the capital of eastern Rome. The name of all three capitals is the same as the name of the territory. Each of the three lines have distinct alpha and omega historical figures. While identifying a church state relationship with the humiliation by Islam of both emperor and empress, the prophetic humiliation ties their lines together with western Rome, that was also humiliated by Constantine the Great when he chose Constantinople over the city of Rome in 330. Western Rome’s final humiliation came in 476 with the final emperor, and continued to decline rapidly from there on.
Olivatpa kyseessä ottomaaniturkkilaiset vuonna 1453 tai Osmanin poika, joka valtasi sekä Nikomedeian vuonna 1337 että Nikean vuonna 1331, kaikissa kolmessa tapauksessa kukin pääkaupunki oli jossakin historian vaiheessa toiminut itäisen Rooman pääkaupunkina. Kaikki nämä kolme linjaa osoittavat itäisen Rooman valloittamisen. Kukin näistä kolmesta linjasta osoittaa, että islam valloitti ensin itäisen Rooman alueen ja sen jälkeen sen pääkaupungin. Kaikkien kolmen pääkaupungin nimi on sama kuin alueen nimi. Kullakin näistä kolmesta linjasta on erilliset alfa- ja oomega-historialliset henkilöt. Samalla kun profeetallinen nöyryytys osoittaa kirkon ja valtion välisen suhteen islamin nöyryyttäessä sekä keisaria että keisarinnaa, se liittää heidän linjansa yhteen läntisen Rooman kanssa, jota myös Konstantinus Suuri nöyryytti, kun hän vuonna 330 valitsi Konstantinopolin Rooman kaupungin sijaan. Läntisen Rooman lopullinen nöyryytys tuli vuonna 476 viimeisen keisarin myötä, ja siitä lähtien se jatkoi nopeaa rappeutumistaan.
Western Rome in relation to eastern Rome was the church, the east was the state. Humiliation at the beginning in 330, then humiliation in 476, and then in 782 and then again in 1449. A line of humiliation beginning with the division of a kingdom, followed in 476 by the humiliation of losing the emperor, and therefore empire, only to be followed by Islam bringing humiliation first to the territory of the east in 782 and then to the capital of the east in 1453.
Läntinen Rooma oli suhteessa itäiseen Roomaan kirkko; itä oli valtio. Nöyryytys alussa vuonna 330, sitten nöyryytys vuonna 476, ja sitten vuonna 782 ja jälleen vuonna 1449. Nöyryytyksen linja, joka alkoi valtakunnan jakautumisesta, jota vuonna 476 seurasi keisarin ja siten myös valtakunnan menettäminen, minkä jälkeen islam toi nöyryytyksen ensin idän alueelle vuonna 782 ja sitten idän pääkaupunkiin vuonna 1453.
Islam of Bible prophecy brings to light the line of both eastern and western Rome, and the light that Islam is producing today is in agreement with, but far beyond what the foundational light of Islam was for the Millerite pioneers. The testing time that began in 2024 with who is ‘the robbers of thy people who establish the vision’ was the alpha of the testing period, and now at the end of the testing period light from the subject of Islam of Revelation chapter nine adds witnesses of western and eastern Rome that were never evaluated until these current latter days.
Raamatun profetian islam tuo näkyviin sekä itäisen että läntisen Rooman linjan, ja se valo, jota islam nykyään tuottaa, on sopusoinnussa sen kanssa, mutta menee pitkälle sen perustavan valon tuolle puolen, joka islamilla oli milleriläisille tienraivaajille. Koetusaika, joka alkoi vuonna 2024 kysymyksellä siitä, ketkä ovat ”sinun kansasi ryöstäjät, jotka vahvistavat näyn”, oli koetusajan alfa, ja nyt koetusajan lopussa Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun islamia koskevasta aiheesta tuleva valo lisää todistajia läntisestä ja itäisestä Roomasta, joita ei koskaan arvioitu ennen näitä nykyisiä viimeisiä päiviä.
The prophetic lines of Islam represented in chapters nine through eleven bring together the lines of history located in verses ten through sixteen of Daniel eleven by providing testimonies which connect with lines already under discussion in these articles. But within the prophetic illustration of the rise of Islam is the rise of both the movement of the Millerites and the movement of the one hundred and forty-four thousand. Two four-year periods placed firmly within and as part of the time prophecies of Revelation nine provide witness to the four years of 1840 unto 1844. In 1844 prophetic time is no longer, so the symbolic four-year period is defined by its prophetic characteristics, not time. The first four-year period identifies Islam conquering Nicomedia, the former eastern Roman capital in 1337, thirty-eight years after his father conquered the territory. The second four years identifies the humiliation of eastern Romes political and religious rulers in 1449, brought about by Islam and the third four years identifies a glorious manifestation of the power of God when the angel who lightened the earth with his glory descended on August 11, 1840.
Danielin yhdentoista luvun jakeissa kymmenestä kuuteentoista sijaitsevat historian linjat, jotka esitetään islamia koskevissa profeetallisissa linjoissa luvuissa yhdeksästä yhteentoista, tuodaan yhteen niiden todistusten kautta, jotka liittyvät näissä artikkeleissa jo käsiteltäviin linjoihin. Mutta islamin nousun profeetallisen kuvauksen sisältyy sekä milleriittien liikkeen että sadan neljänkymmenenneljän tuhannen liikkeen nousu. Kaksi neljän vuoden ajanjaksoa, jotka on sijoitettu vakaasti Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun aikaprofetioiden sisälle ja niiden osaksi, todistavat vuosien 1840–1844 neljästä vuodesta. Vuonna 1844 profeetallista aikaa ei enää ole, joten vertauskuvallinen neljän vuoden ajanjakso määritellään sen profeetallisten ominaispiirteiden, ei ajan, perusteella. Ensimmäinen neljän vuoden ajanjakso osoittaa islamin valloittavan Nikomedeian, entisen itäisen Rooman pääkaupungin, vuonna 1337, kolmekymmentäkahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hänen isänsä oli valloittanut alueen. Toinen neljän vuoden ajanjakso osoittaa itäisen Rooman poliittisten ja uskonnollisten hallitsijoiden nöyryyttämisen vuonna 1449, jonka islam sai aikaan, ja kolmas neljän vuoden ajanjakso osoittaa Jumalan voiman kirkkaan ilmenemisen, kun enkeli, joka valaisi maan kirkkaudellaan, laskeutui 11. elokuuta 1840.
The Millerite history of the first and second angel aligns with the history of the third angel during the sealing of the one hundred and forty-four thousand. That final sealing work is the blotting out of sin, it is the combination of Divinity with humanity and it takes place during a warfare that is being brought by Islam.
Ensimmäisen ja toisen enkelin milleriläinen historia on linjassa kolmannen enkelin historian kanssa niiden sadan neljänkymmenen neljän tuhannen sinetöimisen aikana. Tuo viimeinen sinetöimistyö on synnin pois pyyhkimistä; se on jumaluuden yhdistyminen ihmisyyteen, ja se tapahtuu sodankäynnin aikana, jonka islam tuo.
And he opened the bottomless pit; and there arose a smoke out of the pit, as the smoke of a great furnace; and the sun and the air were darkened by reason of the smoke of the pit. And there came out of the smoke locusts upon the earth: and unto them was given power, as the scorpions of the earth have power. And it was commanded them that they should not hurt the grass of the earth, neither any green thing, neither any tree; but only those men which have not the seal of God in their foreheads. Revelation 9:2–4.
Ja hän avasi syvyyden kaivon; ja kaivosta nousi savu niin kuin suuren pätsin savu, ja aurinko ja ilma pimenivät kaivon savusta. Ja savusta tuli maan päälle heinäsirkkoja; ja niille annettiin valta, niin kuin maan skorpioneilla on valta. Ja niille sanottiin, etteivät ne vahingoittaisi maan ruohoa eivätkä mitään vihantaa eivätkä mitään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan. Ilmestys 9:2–4.
The perfect fulfillment of every prophecy is in the last days, so this passage is identifying the sealing of the one hundred and forty-four thousand. The prophecy of Islam in Revelation nine provides the historical key to bring the most complete illustration of the power that establishes the vision together in the history that culminated on August 11, 1840, when Islam was restrained. From that point the testimony of Revelation nine extended into chapter ten and the history of the first and second angels. Then in chapter eleven the third woe arrives suddenly at the Sunday law, which is when the loud cry of the third angel begins. Chapter nine is the key of Islam in organizing the rise and fall of kingdoms set forth in Daniel and the Revelation. Chapters ten and eleven identify the experience of the one hundred and forty-four thousand wise virgins. Chapter nine identifies the symbol that establishes the external vision and chapters ten and eleven identify the internal vision associated with following the Lamb into the Most Holy Place.
Jokaisen profetian täydellinen täyttymys tapahtuu viimeisinä päivinä, joten tämä kohta osoittaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen. Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun profetia islamista tarjoaa historiallisen avaimen, jonka avulla voidaan saattaa yhteen täydellisin havainnollistus siitä voimasta, joka vahvistaa näyn, siinä historiassa, joka huipentui 11. elokuuta 1840, jolloin islam pidätettiin. Siitä lähtien Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun todistus ulottui kymmenenteen lukuun sekä ensimmäisen ja toisen enkelin historiaan. Sitten yhdestoista luku tuo äkisti kolmannen vitsauksen sunnuntailain kohdalla, jolloin kolmannen enkelin suuri huuto alkaa. Yhdeksäs luku on islamin avain järjestettäessä Danielissa ja Ilmestyskirjassa esitettyjen valtakuntien nousu ja lankeemus. Kymmenes ja yhdestoista luku osoittavat sadan neljänkymmenenneljän tuhannen viisaan neitsyen kokemuksen. Yhdeksäs luku osoittaa vertauskuvan, joka vahvistaa ulkoisen näyn, ja kymmenes ja yhdestoista luku osoittavat sisäisen näyn, joka liittyy Karitsan seuraamiseen kaikkeinpyhimpään.
Revelation chapter ten opens with Christ as the mighty angel that descends with a little book open. That event was fulfilled on August 11, 1840 at the conclusion of the prophecy of Revelation nine that identifies three hundred and ninety-one years and fifteen days. Revelation ten identifies the history onward until the message became bitter in John’s stomach on October 22, 1844. The four years of 1840 to 1844 begin with the arrival of the first angel and end with the arrival of the third angel. Those four years that followed after the fulfillment of August 11, 1840 were typified by four years from July 27, 1449 unto 1453 at the beginning of the three hundred and ninety-one years and fifteen days. Both those four-year periods align with the four years of the siege of Nicomedia from 1333 unto 1337. Symbolically eastern Rome was conquered by Islam three times. First was at the siege of Nicaea in 1331, then the four-year siege of Nicomedia in 1337 and then the siege of Constantinople in 1453.
Ilmestyskirjan kymmenes luku alkaa Kristuksesta väkevänä enkelinä, joka laskeutuu alas pieni kirja avoinna. Tämä tapahtuma täyttyi 11. elokuuta 1840 Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun ennustuksen päättyessä; siinä yksilöidään kolmesataayhdeksänkymmentäyksi vuotta ja viisitoista päivää. Ilmestyskirjan kymmenes luku esittää siitä eteenpäin ulottuvan historian siihen saakka, kunnes sanoma tuli katkeraksi Johanneksen vatsassa 22. lokakuuta 1844. Vuosien 1840 ja 1844 välinen nelivuotiskausi alkaa ensimmäisen enkelin saapumisesta ja päättyy kolmannen enkelin saapumiseen. Ne neljä vuotta, jotka seurasivat 11. elokuuta 1840 tapahtuneen täyttymyksen jälkeen, olivat esikuvallisesti ennakoidut neljällä vuodella 27. heinäkuuta 1449:stä vuoteen 1453 kolmensadanyhdeksänkymmenenyhden vuoden ja viidentoista päivän alussa. Molemmat nämä nelivuotiskaudet ovat linjassa Nikomedian piirityksen neljän vuoden kanssa vuosina 1333–1337. Vertauskuvallisesti itäinen Rooma valloitettiin islamin toimesta kolme kertaa. Ensimmäinen oli Nikaian piiritys vuonna 1331, sitten Nikomedian nelivuotinen piiritys vuonna 1337 ja sitten Konstantinopolin piiritys vuonna 1453.
Diocletian legally divided Rome into east and west in 293, and Constantine prophetically divided Rome into east and west in 330. In 395, upon the death of the emperor Theodosius I, the empire was formerly and permanently divided as he bequeathed the east and the west to his two sons. The Catholic church divided into east and west in 1054 at the “great schism.” The division was gradual as was the demise that followed. The division remains to this very day. Within fifty years from that date, the western church in Rome began roughly two hundred years of crusades against Islam. Western Rome fell when it lost its last emperor in 476. Eastern Rome fell in 1453. Papal Rome fell in 1798. Pagan Rome divided unto east and west in 293, 330 and 395. Papal Rome divided unto east and west in 1054. Sister White identifies the rise and fall of kingdoms as a primary point of reference in the study of God’s Word.
Diocletianus jakoi Rooman laillisesti itään ja länteen vuonna 293, ja Konstantinus jakoi Rooman profeetallisesti itään ja länteen vuonna 330. Vuonna 395, keisari Theodosius I:n kuoltua, valtakunta jaettiin muodollisesti ja pysyvästi, kun hän jätti idän ja lännen kahdelle pojalleen. Katolinen kirkko jakautui itään ja länteen vuonna 1054 ”suuressa skis-massa”. Jakautuminen oli asteittainen, samoin kuin sitä seurannut rappio. Jakautuminen pysyy olemassa yhä tänäkin päivänä. Viidenkymmenen vuoden kuluessa tuosta ajankohdasta Rooman läntinen kirkko aloitti islamia vastaan noin kaksisataa vuotta kestäneet ristiretket. Läntinen Rooma kukistui, kun se menetti viimeisen keisarinsa vuonna 476. Itäinen Rooma kukistui vuonna 1453. Paavillinen Rooma kukistui vuonna 1798. Pakanallinen Rooma jakautui itään ja länteen vuosina 293, 330 ja 395. Paavillinen Rooma jakautui itään ja länteen vuonna 1054. Sister White osoittaa valtakuntien nousun ja kukistumisen ensisijaiseksi viitepisteeksi Jumalan sanan tutkimisessa.
The kingdoms that are brought out into the light of history from chapter nine of Revelation strengthen the argument that it is Rome that establishes the vision. The prophetic connection between Islam and the one hundred and forty-four thousand is evidence the message of the midnight cry, that was typified by Christ riding into Jerusalem on an ass, is represented by a time prophecy that began in the time of the first woe, continued on in the second part of the prophecy in the second woe, and reached its fulfillment in the four-year history where the Millerite movement of the first and second angels began with the fulfillment of that very prophecy. The prophecy began with the symbol of “thirty-eight and two years” (1299 and 1301) years marking the rise of Islam and it concluded with the symbol of “thirty-eight and two years” (1838 and 1840) marking the rise of the Millerites.
Ne valtakunnat, jotka tuodaan historian valoon Ilmestyskirjan yhdeksännestä luvusta, vahvistavat väitettä, että näky perustuu Roomaan. Islamin ja sadanneljäntoistatuhannen välinen profeetallinen yhteys on todiste siitä, että keskiyön huudon sanoma, jota esikuvasi Kristuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin, esitetään aikaprofetiana, joka alkoi ensimmäisen vitsauksen aikana, jatkui profetian toisessa osassa toisen vitsauksen aikana ja saavutti täyttymyksensä siinä neljän vuoden historiassa, jossa ensimmäisen ja toisen enkelin milleriläinen liike alkoi juuri tuon saman profetian täyttymyksen myötä. Profetia alkoi symbolilla ”kolmekymmentäkahdeksan ja kaksi vuotta” (1299 ja 1301), jotka merkitsivät islamin nousua, ja se päättyi symboliin ”kolmekymmentäkahdeksan ja kaksi vuotta” (1838 ja 1840), jotka merkitsivät milleriläisten nousua.
In 1844, at the conclusion of the Millerites four-year period that had been typified by the siege of 1333 unto 1337, and 1449 unto the siege of 1453 prophetic time was no longer to be applied. The lifting up of the ensign of the one hundred and forty-four thousand is directly connected with the prophecy where Islam is lifted up.
Vuonna 1844, milleriittojen nelivuotiskauden päättyessä, jota oli esikuvannut piiritys vuosina 1333–1337 sekä 1449 aina vuoden 1453 piiritykseen saakka, profeetallista aikaa ei enää ollut sovellettava. Sadan neljänkymmenenneljän tuhannen lipun korottaminen on suoranaisesti yhteydessä siihen profetiaan, jossa islam korotetaan.
Judah, thou art he whom thy brethren shall praise: thy hand shall be in the neck of thine enemies; thy father’s children shall bow down before thee. Judah is a lion’s whelp: from the prey, my son, thou art gone up: he stooped down, he couched as a lion, and as an old lion; who shall rouse him up? The sceptre shall not depart from Judah, nor a lawgiver from between his feet, until Shiloh come; and unto him shall the gathering of the people be. Binding his foal unto the vine, and his ass’s colt unto the choice vine; he washed his garments in wine, and his clothes in the blood of grapes: His eyes shall be red with wine, and his teeth white with milk. Genesis 49:8–12.
Juuda, sinua veljesi ylistävät; kätesi on oleva vihollistesi niskassa; isäsi pojat kumartuvat sinun eteesi. Juuda on nuori leijona; saaliilta sinä, poikani, olet noussut. Hän on kyyristynyt, hän on asettunut maahan kuin leijona ja kuin vanha leijona; kuka uskaltaa häntä herättää? Valtikka ei siirry pois Juudalta eikä lainsäätäjän sauva hänen jalkojensa välistä, kunnes Silo tulee; ja hänelle kansojen kuuliaisuus on tuleva. Hän sitoo aasinsa varsan viinipuuhun ja aasintammansa jalon viinipuun oksaan; hän pesee vaatteensa viinissä ja pukunsa rypäleiden veressä. Hänen silmänsä ovat viinistä tummat, ja hänen hampaansa maidosta valkeat. 1. Mooseksen kirja 49:8–12.
The one hundred and forty-four thousand perfectly reflect the character of Christ, and Christ is among other symbolic representations, “the choice vine.” Ishmael is identified as a “wild” man in Genesis 16:12.
Sataaneljäkymmentäneljätuhatta heijastavat täydellisesti Kristuksen luonnetta, ja Kristus on muiden vertauskuvallisten ilmausten ohella ”valittu viinipuu”. Ismael tunnistetaan 1. Mooseksen kirjan 16:12:ssa ”villi-ihmiseksi”.
And he will be a wild man; his hand will be against every man, and every man's hand against him; and he shall dwell in the presence of all his brethren.
Ja hänestä on tuleva villiaasin kaltainen mies; hänen kätensä on oleva kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi häntä vastaan; ja hän on asuva kaikkien veljiensä edessä.
The word translated as “wild” is the wild Arabian ass. Christ’s representatives in the latter days ride upon the message of the wild Arabian ass, the ass that Christ rode into Jerusalem, the ass that finally spoke after Balaam struck him the third time. The messengers that proclaimed the message that empowered the first angel’s message in 1840 did not see a relevant and important one-hundred-and-fifty-year prophecy in the very prophetic history where the message that empowered the movement was located. They did not see two four-year periods in that very same time prophecy that typified the history of 1840 unto 1844. The Lion of the tribe of Judah is now opening up light from the “old paths” that has never been seen before, and it is light that is in agreement with that light that has been opening up since December 31, 2023. It removes any doubts on whether it is Islam that strikes Nashville. The light illuminates the symbol of Rome, thus becoming an omega statement to the alpha controversy in 2024 about the robbers of thy people, and it is also the omega symbol of the argument over the very same symbol in Millerite history. It identifies that Islam of the time prophecies of Revelation nine is the external message during the internal history of the sealing time of the one hundred and forty-four thousand. We have been teaching this fact for some time, but it can now be demonstrated upon one line that begins in Revelation nine and ends in Revelation eleven. The third four-year period connected with Islam’s time prophecy that was fulfilled in 1840 unto 1844, illustrates the sealing time of the one hundred and forty-four thousand. By the great earthquake of Revelation eleven the one hundred and forty-four thousand are lifted up as an ensign.
Sana ”villi” käännetty tarkoittaa villiä arabialaista aasia. Kristuksen edustajat viimeisinä päivinä ratsastavat villin arabialaisen aasin sanoman varassa: sen aasin, jolla Kristus ratsasti Jerusalemiin, sen aasin, joka lopulta puhui sen jälkeen, kun Bileam oli lyönyt sitä kolmannen kerran. Sanansaattajat, jotka vuonna 1840 julistivat sanomaa, joka voimaannutti ensimmäisen enkelin sanoman, eivät nähneet asianomaisessa ja tärkeässä sadanviidenkymmenen vuoden profetiassa juuri siinä profeetallisessa historiassa, jossa liikettä voimaannuttanut sanoma sijaitsi. He eivät nähneet kahta neljän vuoden jaksoa aivan samassa aikaprofetiassa, jotka esikuvallistivat vuoden 1840:stä vuoteen 1844 ulottuvaa historiaa. Juudan sukukunnan Leijona avaa nyt valoa ”vanhoilta poluilta”, jota ei ole koskaan ennen nähty, ja se on valoa, joka on sopusoinnussa sen valon kanssa, joka on avautunut 31. joulukuuta 2023 lähtien. Se poistaa kaiken epäilyksen siitä, onko Nashvilleä lyövä valta islam. Valo valaisee Rooman symbolin ja tulee siten omega-lausunnoksi vuonna 2024 käydyssä alfakiistassa kansasi ryöväreistä, ja se on myös omegasymboli kiistassa juuri samasta symbolista milleriittien historiassa. Se osoittaa, että Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun aikaprofetioiden islam on ulkoinen sanoma sadanneljäkymmentäneljän tuhannen sinetöimisen ajan sisäisen historian aikana. Olemme opettaneet tätä tosiasiaa jo jonkin aikaa, mutta se voidaan nyt osoittaa yhdellä linjalla, joka alkaa Ilmestyskirjan yhdeksännestä luvusta ja päättyy Ilmestyskirjan yhteenteentoista lukuun. Kolmas neljän vuoden jakso, joka liittyy islamin aikaprofetiaan ja joka täyttyi vuodesta 1840 vuoteen 1844, kuvaa sadanneljäkymmentäneljän tuhannen sinetöimisen aikaa. Ilmestyskirjan yhdestoista luvun suuren maanjäristyksen kautta sadanneljäkymmentäneljätuhatta korotetaan lipuksi.
In Ezekiel thirty-seven the raising up of God’s people as an army is a two-step process that had been typified by the creation of Adam. First Adam was formed of the clay, then Christ breathed into him the breath of life. In Ezekiel the first prophecy forms the dead bodies, but they are still dead. Then the four winds are breathed upon the bodies and they rise up as a mighty army. The number thirty-eight and forty represent those two steps.
Hesekielin luvussa kolmekymmentäseitsemän Jumalan kansan nostattaminen sotajoukoksi on kaksivaiheinen prosessi, jota Aadamin luominen oli esikuvallisesti ennakoinut. Ensin Aadam muovattiin savesta, sitten Kristus puhalsi häneen elämän henkäyksen. Hesekielissä ensimmäinen profetia muodostaa kuolleet ruumiit, mutta ne ovat yhä kuolleita. Sitten neljä tuulta puhalletaan ruumiiden päälle, ja ne nousevat ylös väkevänä sotajoukkona. Luvut kolmekymmentäkahdeksan ja neljäkymmentä edustavat näitä kahta vaihetta.
We will continue these things in the next article.
Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.
After this there was a feast of the Jews; and Jesus went up to Jerusalem. Now there is at Jerusalem by the sheep market a pool, which is called in the Hebrew tongue Bethesda, having five porches. In these lay a great multitude of impotent folk, of blind, halt, withered, waiting for the moving of the water. For an angel went down at a certain season into the pool, and troubled the water: whosoever then first after the troubling of the water stepped in was made whole of whatsoever disease he had. And a certain man was there, which had an infirmity thirty and eight years. When Jesus saw him lie, and knew that he had been now a long time in that case, he saith unto him, Wilt thou be made whole? The impotent man answered him, Sir, I have no man, when the water is troubled, to put me into the pool: but while I am coming, another steppeth down before me. Jesus saith unto him, Rise, take up thy bed, and walk. And immediately the man was made whole, and took up his bed, and walked: and on the same day was the sabbath. John 5:1–9.
Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin luona allas, jota kutsutaan hebreaksi Betesdaksi, ja sen ympärillä on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivettyneitä, odottamassa veden liikahtamista. Sillä enkeli astui määräaikana alas altaaseen ja kuohutti veden; se, joka silloin ensimmäisenä veden kuohahdettua astui siihen, tuli terveeksi, mikä tahansa tauti hänellä olikin. Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen makaavan siinä ja tiesi, että hän jo kauan oli ollut siinä tilassa, hän sanoi hänelle: Tahdotko tulla terveeksi? Sairas mies vastasi hänelle: Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut altaaseen, kun vesi on kuohutettu; mutta sillä aikaa kun olen tulossa, toinen astuu alas ennen minua. Jeesus sanoi hänelle: Nouse, ota vuoteesi ja käy. Ja mies tuli kohta terveeksi, otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sapatti. Johannes 5:1–9.
Now rise up, said I, and get you over the brook Zered. And we went over the brook Zered. And the space in which we came from Kadeshbarnea, until we were come over the brook Zered, was thirty and eight years; until all the generation of the men of war were wasted out from among the host, as the Lord sware unto them. Deuteronomy 2:13, 14.
”Nouskaa nyt”, minä sanoin, ”ja menkää Seredin puron yli.” Ja me menimme Seredin puron yli. Aika, jonka kuluessa kuljimme Kades-Barneasta siihen asti, että olimme tulleet Seredin puron yli, oli kolmekymmentäkahdeksan vuotta, kunnes koko sotakelpoisten miesten sukupolvi oli hävinnyt leirin keskuudesta, niin kuin Herra oli heille vannonut. 5. Mooseksen kirja 2:13, 14.