Jakeen neljänkymmenen kätketty historia – numero kolmekymmentäyksi

”Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen kompromissi johti sen profetiassa ennustetun ’synnin ihmisen’ kehittymiseen, joka asettuu Jumalaa vastaan ja korottaa itsensä yli Jumalan. Tuo jättiläismäinen väärän uskonnon järjestelmä on saatanan voiman mestariteos — muistomerkki hänen pyrkimyksistään asettua valtaistuimelle hallitsemaan maata oman tahtonsa mukaisesti.” Suuri taistelu, s. 50.

”Ne, jotka joutuvat hämmennyksiin ymmärryksessään sanasta eivätkä käsitä antikristuksen merkitystä, asettuvat varmasti antikristuksen puolelle. Nyt ei ole enää aikaa meille mukautua maailmaan.” Kress Collection, 105.

Kulkevatko kaksi yhdessä, elleivät he ole sopineet siitä? Aamos 3:3.

”Niissä liikkeissä, jotka Yhdysvalloissa ovat nyt käynnissä hankkiakseen kirkon laitoksille ja käytännöille valtion tuen, protestantit seuraavat paavilaisten jalanjälkiä. Enemmänkin: he avaavat paavikunnalle oven saadakseen takaisin protestanttisessa Amerikassa sen ylivallan, jonka se on menettänyt Vanhassa maailmassa.” Suuri taistelu, 573.

Ja sinä, Esra, aseta Jumalasi viisauden mukaan, joka sinun kädessäsi on, käskynhaltijoita ja tuomareita tuomitsemaan kaikkea sitä kansaa, joka on virran tuolla puolella, kaikkia niitä, jotka tuntevat sinun Jumalasi lain; ja opettakaa niitä, jotka sitä eivät tunne. Ja jokaiselle, joka ei noudata sinun Jumalasi lakia eikä kuninkaan lakia, pantakoon viipymättä täytäntöön tuomio häntä vastaan, olipa se kuolema, karkotus, omaisuuden menetys tai vankeus. Esra 7:25, 26.

Ja hän sanoi Abramille: Tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi joutuvat muukalaisiksi maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heitä orjuutetaan siellä; ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sen jälkeen he lähtevät sieltä suuren omaisuuden kanssa. 1. Mooseksen kirja 15:13, 14.

Ja ellei häntä lunasteta näinä vuosina, hän pääsee vapaaksi riemuvuonna, sekä hän että hänen lapsensa hänen kanssaan. Sillä israelilaiset ovat minun palvelijoitani; he ovat minun palvelijoitani, jotka minä toin pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3. Mooseksen kirja 25:54, 55.

Rooman senaatti uskoi Egyptin nuoren kuninkaan kasvatuksen M. Emilius Lepiduksen huostaan, ja tämä nimitti hänen holhoojakseen Aristomeneen, tuon hovin iäkkään ja kokeneen ministerin. Hänen ensimmäinen toimensa oli ryhtyä toimenpiteisiin Filippos- ja Antiokhos-liittolaiskuninkaiden uhkaaman hyökkäyksen torjumiseksi.

Tätä tarkoitusta varten hän lähetti Skopaan, kuuluisan aitolialaisen kenraalin, joka tuolloin palveli egyptiläisiä, kotimaahansa kokoamaan lisäjoukkoja armeijalle. Varustettuaan sotajoukon hän marssi Palestiinaan ja Koile-Syyriaan (Antiochoksen ollessa sotimassa Attaloksen kanssa Vähässä-Aasiassa) ja alisti koko Juudean Egyptin vallan alaisuuteen.

”Näin olosuhteet saatettiin siihen asentoon, että edessämme oleva jae saattoi täyttyä. Sillä Antiokhos, luovuttuaan sodastaan Attalosta vastaan roomalaisten käskystä, ryhtyi viipymättä toimiin palauttaakseen Palestiinan ja Koile-Syyrian egyptiläisten käsistä. Skopas lähetettiin vastustamaan häntä. Jordanin lähteiden läheisyydessä nämä kaksi sotajoukkoa kohtasivat toisensa. [Panium] Skopas kärsi tappion, häntä ajettiin takaa Sidoniin saakka, ja siellä hänet piiritettiin ankarasti. Kolme Egyptin kyvykkäimmistä sotapäälliköistä lähetettiin parhaiden joukkojensa kanssa purkamaan piiritys, mutta tuloksetta. Lopulta Skopas kohtasi nälän nääntyneen ja tavoittamattoman aaveen hahmossa vihollisen, jota vastaan hän ei kyennyt taistelemaan, ja hänet pakotettiin antautumaan häpeällisillä ehdoilla, joiden nojalla hän sai ainoastaan henkensä; minkä jälkeen hänen ja hänen kymmenentuhannen miehensä sallittiin lähteä, riisuttuina ja alastomina. Tässä tapahtui pohjoisen kuninkaan suorittama kaikkein vahvimmin linnoitettujen kaupunkien valtaaminen; sillä Sidon oli sekä sijaintinsa että puolustuslaitteidensa puolesta yksi noiden aikojen vahvimmista kaupungeista. Tässä ilmeni etelän asevoimien kyvyttömyys kestää vastaan, samoin myös sen kansan epäonnistuminen, jonka etelän kuningas oli valinnut; nimittäin Skopaan ja hänen aetolialaisiin joukkoihinsa.” Daniel and the Revelation, 257, 258.

Kansakunnan ”puhuminen” on sen lainsäädäntö- ja tuomiovallan haltijoiden toimintaa. Suuri taistelu, 442.

”Monet, myös niiden joukossa, jotka ovat mukana tässä sunnuntain noudattamisen pakkovalvontaa ajavassa liikkeessä, ovat sokeita niille seurauksille, jotka tästä toiminnasta seuraavat. He eivät näe, että he iskevät suoraan uskonnonvapautta vastaan. Monet eivät ole koskaan ymmärtäneet raamatullisen sapatin vaatimuksia eivätkä sitä väärää perustaa, jolle sunnuntailaitos rakentuu. Jokainen uskonnollista lainsäädäntöä suosiva liike on todellisuudessa myönnytys paaviudelle, joka niin monien aikakausien ajan on lakkaamatta sotinut omantunnon vapautta vastaan. Sunnuntain vietto on olemassaolonsa niin sanottuna kristillisenä laitoksena velkaa ’laittomuuden salaisuudelle’; ja sen pakkovalvonta merkitsee tosiasiallisesti niiden periaatteiden tunnustamista, jotka ovat roomalaisuuden varsinainen kulmakivi. Kun kansakuntamme siinä määrin kieltää hallitusmuotonsa periaatteet, että se säätää sunnuntailain, protestantismi liittyy tässä teossa käsi kädessä paavinvallan kanssa; se ei ole mitään muuta kuin elämän antamista tyrannialle, joka on kauan innokkaasti odottanut tilaisuuttaan syöksyä jälleen toimivaan despotismiin.” Testimonies, osa 5, s. 711.

”Asetus, joka pakottaa tämän päivän palvontaan, on lähtevä kaikkeen maailmaan. Rajoitetussa määrin se on jo lähtenytkin. Useissa paikoissa maallinen valta puhuu lohikäärmeen äänellä, aivan niin kuin pakanakuningas puhui heprealaisille vangeille.” Signs of the Times, 6. toukokuuta 1897.