The Hidden History of Verse Forty - Number Six

Ryhtyessämme tutkimaan kätkettyä historiaa tarkastelemme sekä ennustuksen sisäistä että ulkoista linjaa, joiden nyt ymmärretään asettuvan yhdenmukaisesti sen historian kanssa, joka ulottuu jakeen neljäkymmentä lopun ajasta jakeen neljäkymmentäyksi sunnuntailakiin saakka. Tämän profeetallisen historian sisäinen linja on merkitty Ilmestyskirjan luvussa yksitoista ja jakeessa yksitoista. Ulkoinen linja on merkitty Danielin kirjan luvussa yksitoista, jakeessa yksitoista. Daniel 11:n ulkoinen linja — jae yksitoista — saapui historiaan vuonna 2014, ja Ilmestyskirja 11:n sisäinen linja — jae yksitoista — saapui historiaan 31. joulukuuta 2023. Ulkoinen linja edustaa maasta nousevan pedon republikaanista sarvea, ja sisäinen linja edustaa maasta nousevan pedon protestanttista sarvea.

Ilmestyskirja osoittaa yhden ensisijaisen kansakunnan viimeisten päivien kohteeksi. Tuo kansakunta on maasta nouseva peto, joka pakottaa koko maailman palvomaan paavillista meripetoa. Ilmestyskirja osoittaa yhden ensisijaisen kansakunnan, yhden kymmenen kansakunnan liittouman ja yhden väärennetyn kirkon. Kansakunta on Yhdysvallat, kolmastoista luvun maapeto, väärennetty kirkko on kolmastoista luvun meripeto, ja Raamatun kuvaama pahan kymmenen kuninkaan liittouma on Yhdistyneet Kansakunnat. Nuo kolme valtaa, jotka Ilmestyskirjan kuudennessatoista luvussa esitetään lohikäärmeenä, petona ja vääränä profeettana, johtavat maailman Harmagedoniin.

Heidät kumpikin yksilöidään Danielin kirjan yhdennessätoista luvussa, jakeissa neljäkymmentä–neljäkymmentäviisi, missä väärennetty kirkko tulee loppuunsa jakeessa neljäkymmentäviisi merien välissä ja ihanan pyhän vuoren luona, mikä maantieteellisesti vastaa Ilmestyskirjan Harmagedonia. Jae neljäkymmentä alkaa vuodesta 1798, jolloin meripeto, toisin sanoen väärennetty kirkko, sai kuolinhaavan, ja jakso päättyy siihen, että tuo ylösnoussut meripeto, joka on Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun portto, kuolee toisen kerran, päättäen näin jakson täsmälleen siihen, mistä se alkoi. Ensisijainen kansakunta sekä Ilmestyskirjassa että Danielin kirjassa on Yhdysvallat, Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun kapinan maanpeto. Maanpeto on myös Ilmestyskirjan kuudennentoista luvun väärä profeetta, ja Daniel 11:40:ssä se on sotavaunut, laivat ja ratsumiehet.

Kansa, joka on sekä Danielin että Ilmestyskirjan aiheena viimeisinä päivinä, on Yhdysvallat, ja Danielin kirjan yhdestoista luku alkaa nimenomaisesti tunnistamalla tuon kansan viimeisen presidentin. Tämä totuus on vakiintunut raamatullinen tosiasia, jonka laodikealaiset seitsemännen päivän adventistit torjuvat kätkeytymällä puolitotuuden taakse. Se puolitotuus, jonka taakse he tässä asiassa kätkeytyvät, on heidän myöntymyksensä siihen, että juuri Yhdysvallat on sekä Ilmestyskirjan kolmattatoista luvun maapeto että myös kuudennentoista luvun väärä profeetta; silti he kieltäytyvät näkemästä, että Donald Trump on yksi raamatullisen profetian ensisijaisista aiheista viimeisinä päivinä. Jumala ei koskaan muutu, ja kun Hän oli tekemisissä Egyptin kanssa, farao oli profeetallisen historian ensisijainen aihe; sitten Babylonin kohdalla Nebukadnessar ja Belsassar mainitaan nimeltä. Kyyros mainittiin nimeltä. Dareioksesta käytettiin nimeä. Raamattu yksilöi nimenomaisesti maapedon viimeisen hallitsijan, eikä kyse ole satunnaisesta viittauksesta. Adventismi tietää, kuka Yhdysvallat on lopunajan profetiassa, mutta ei kykene näkemään, että Jumala puhuttelee jokaisessa profeetallisessa asetelmassa sekä kansaa että sen johtajaa, ja että kaikki nuo aiemmat pyhät historialliset kertomukset havainnollistavat viimeisiä päiviä.

Donald Trump on Danielin viimeisen näyn ensimmäinen kohde; tämä näky on kaikkien profeetallisten näkyjen huipentuma, ei ainoastaan Danielin kirjassa, vaan koko Raamatussa.

Jumalan sanassa olevan profeetallisen historian viimeisen näyn teemana on Donald Trump. Hän on se symboli, joka tunnistaa jakeen neljäkymmentä kätketyn historian ulkoisen lopunajan profetian askeleet. Hän on myös se yhdistävä tekijä, joka tunnistaa ja vahvistaa sadanneljäkymmenenneljän tuhannen sisäisen linjan. Sadanneljäkymmenenneljätuhatta ovat Ilmestyskirjan 13. luvun maapedon protestanttinen sarvi, ja Donald Trump edustaa saman pedon republikaanista sarvea. Peto on Yhdysvaltain perustuslaki, sellaisena kuin sitä edustaa perustuslaillinen tasavaltalainen hallitus, joka alun perin asetti eron näiden kahden sarven välille, mutta lopulta yhdistää sarvet paavillisen meripedon kuvaksi.

Sisar White rinnastaa toistuvasti Danielin kolmannen luvun kultaisen kuvapatsaan viimeisten päivien sunnuntailakiin; joten ketä Nebukadnessar edustaa? Adventismi ilmoittaa sinulle, että se on Yhdysvallat, Ilmestyskirjan kolmattatoista lukua vastaava maasta nouseva peto, mikä merkitsee sen tunnustamista, että juuri Babylon heitti Sadrakin, Meesakin ja Abednegon tuleen. Raamatun mukaan juuri Nebukadnessar oli se, joka kantoi vastuun sunnuntailain aikana, joten kuka on Nebukadnessar, ellei se presidentti, joka hallitsee silloin, kun pian tuleva sunnuntailaki astuu voimaan?

Danielin viimeinen näky, joka on Hiddekel-joen näky, jakautuu kolmeen lukuun, joista kukin vastaa Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmen enkelin ominaispiirteitä. Nämä kolme lukua edustavat ensimmäistä, toista ja kolmatta enkeliä, mutta ne edustavat myös Danielin viimeistä sanomaa. Hänen ensimmäinen sanomansa ensimmäisessä luvussa edustaa niin ikään Ilmestyskirjan neljäntoista luvun kolmea enkeliä, ja siten Alfan ja Omegan sinetti asetetaan ensimmäisen luvun ja Hiddekel-joen näyn ylle.

Danielin viimeinen näky rakentuu heprean sanan ”totuus” kehykseen; tämä sana muodostuu heprealaisen aakkoston ensimmäisestä, kolmastoista sekä viimeisestä, kahdennestakymmenennestä toisesta kirjaimesta. Kymmenes luku osoittaa Danielin profetian tutkijaksi, joka kahdentenakymmenentenä toisena päivänä muuttuu laodikealaisesta filadelfialaiseksi. Tämän jälkeen Daniel saa voiman ymmärtää kahdennessatoista luvussa esitetyn tiedon lisääntymisen, joka on sinetöimätön. Näyn ensimmäinen ja viimeinen luku osoittavat Danielin sadan neljänkymmenenneljän tuhannen vertauskuvaksi, jotka ovat aitoja profetian tutkijoita.

Ensimmäinen luku tuo esiin samat totuudet kuin Hiddekel-joen näky, ja Hiddekel-joen näyn ensimmäinen luku tuo esiin saman totuuden kuin sen kolmas ja viimeinen luku. Danielin kirjassa on Alfa ja Omega -allekirjoitus, sillä ensimmäinen luku osoittaa iankaikkisen evankeliumin kolmivaiheisen koetusprosessin, samoin kuin kahdestoista luku. Lisäksi niissä kolmessa luvussa, jotka muodostavat Danielin viimeisen näyn, ensimmäinen luku on alfa ja kolmas luku on omega. Tämä on yhdenmukaista Danielin ensimmäisen koetuksen kanssa siitä, mitä ruokaa hänen tuli syödä, sekä hänen kolmannen ja viimeisen koetuksensa kanssa, jolloin Nebukadnessar arvosteli hänet kolmen vuoden kuluttua. Danielin ensimmäisen luvun alfa-koetus koski Raamatun tutkimisen menetelmää, jota edusti joko babylonialaisen ruoan tai kasvisruoan syöminen.

Danielin uskollisuus ”rivi rivin päälle” -metodologialle mahdollisti sen, että hänet havaittiin sellaiseksi, että ”kaikissa viisauden ja ymmärryksen asioissa, joista kuningas heiltä kysyi, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja astrologit, joita oli koko hänen valtakunnassaan.” Oomega-luvussa kaksitoista juuri viisaat ymmärtävät kaikki viisauden asiat, joita lisätään, kun profeetallinen Sana avataan sineteistään. Luku kaksitoista on luvun yksi oomega, ja se on myös luvun kymmenen, Hiddekel-näyn alfan, oomega. Tuossa alfa-luvussa kymmenen Daniel asettuu siihen hengelliseen kokemukseen, joka vastaa sitä, että viisaat asettuvat luvussa kaksitoista älylliseen kokemukseen. Luku yksi korostaa, että juuri raamatullisen tutkimisen metodologia mahdollistaa sen, että profetian tutkija voi asettua totuuteen sekä hengellisesti että älyllisesti sinetöitäväksi tulemista varten.

Edustaen profetian aitoja tutkijoita viimeisinä päivinä Daniel ja kolme uskollista ovat niitä viisaita, jotka eivät ainoastaan ymmärrä tiedon lisääntymistä, joka avataan sinetöinnistä lopun aikana vuonna 1989, vaan he ymmärtävät myös tiedon lisääntymisen 11. syyskuuta. Lopulta he ymmärtävät sinetöinnistä avatun tiedon lisääntymisen 31. joulukuuta 2023.

Pyrkiessään Jumalan profeetalliseen valoon he muuttuvat sadan neljänkymmenenneljän tuhannen laodikealaisesta seitsemännen päivän adventtiliikkeestä sadan neljänkymmenenneljän tuhannen filadelfialaiseen liikkeeseen. Kun tämä muutos tapahtuu, heidät erotetaan niistä, jotka pakenivat peilikuvan näkyä.

Luvuissa kymmenen ja kaksitoista käsitellään sataneljääkymmentäneljääätuhatta, sillä ne ovat totuuden rakenteen ensimmäinen ja kolmas askel. Saatuaan voiman luvun kymmenen peilikuvanäyn sisäisestä kokemuksesta sekä tultuaan valaistuiksi Daniel 12:n sinetöimättömällä ymmärryksellä heidän tulee julistaa ihmiskapinan sanomaa. Ihmiskapinan sanomaa edustavat Danielin ja Ilmestyskirjan kirjat, ja kapinan sanoma asetetaan siihen raamatullisen profetian valtakuntien profeetalliseen kehykseen, joka esitetään Danielin kirjassa. Ihmiskapinan todistuksen profeetallinen symboliikka Danielin kirjassa tulee täydellisesti esiin luvussa yksitoista. Luku yksitoista on historia, joka alkaa Babylonin päättymisestä sekä meedialaisten ja persialaisten alusta. Se alkaa siis Babylonin kuolinhaavasta, joka on esikuva paavinvallan vuonna 1798 saamasta kuolinhaavasta. Kun paaviuden kuolinhaava paranee pian tulevan sunnuntailain aikana, siitä tulee lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan muodostaman kolmiliiton pää. Silloin se on Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun nainen, joka ratsastaa pedon selässä, ja tuon naisen otsaan on kirjoitettu: Suuri Babylon. Pian tulevan sunnuntailain aikana sekä Babylonin että paaviuden kuolinhaava paranee.

Ihmiskunnan kapina, joka kuvataan Babylonian ajoista aina maailman loppuun saakka, muodostaa Danielin kirjan rungon, ja yhdestoista luku on se ulkoinen profeetallinen sanoma, joka esittää aikakirjanomaisesti tuon viimeisten päivien kapinan. Tuo yhdestoista lukuun sisältyvä kapinan todistus on yhdenmukainen luvun kuuden viimeisen jakeen kanssa ja sisältyy niihin. Kuusi viimeistä jaetta ovat sanoma ihmiskunnan kapinasta, ja nuo kuusi viimeistä jaetta esitetään neljännenkymmenennen jakeen kätketyssä historiassa ja sen sisällä. Näin Danielin kirja supistuu yhdeksi luvuksi, joka puolestaan supistuu tuon saman luvun kuudeksi jakeeksi, mikä puolestaan supistuu yhden jakeen viimeisen puoliskon kätkettyyn historiaan.

Yhdestoista luku edustaa kolmattatoista kirjainta, jota edeltää heprealaisen aakkoston ensimmäinen kirjain ja jota seuraa viimeinen kirjain, ja ensimmäinen ja viimeinen ovat aina samat. Ensimmäinen luku osoittaa, että viisaat erotetaan tyhmistä peilinäkyä koskevassa näyssä, ja viimeinen luku osoittaa, että viisaat erotetaan tyhmistä sinettien avaamisen yhteydessä. Innoitus ilmoittaa meille, että sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöiminen on ”asettumista totuuteen sekä älyllisesti että hengellisesti”. Kymmenes luku osoittaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen hengellisen puolen, ja kahdestoista luku näyttää älyllisen puolen. Kymmenes luku osoittaa kolme kosketusta ja kolme vuorovaikutusta taivaallisten olentojen kanssa. Kahdestoista luku osoittaa viisaiden kolmivaiheisen puhdistumisen, joka toteutuu älyllisen profeetallisen totuuden lisääntymisen kautta muodossa ”puhdistetut, valkaistut ja koetellut”. Samoin kuin kymmenennessä luvussa on kaksi kolmen symbolia — kolme kosketusta ja kolme taivaallista kohtaamista — kahdennessatoista luvussa on kolmivaiheinen koettelemusprosessi sekä kolme aikaprofetiaa.

Luvun kymmenen kolme taivaallista kohtaamista kantavat totuuden tunnusmerkkiä, sillä ensimmäinen ja viimeinen taivaallinen olento, joka oli vuorovaikutuksessa Danielin kanssa, oli enkeli Gabriel, ja keskimmäinen olento oli Miikael. Kolme enkeliä, mutta toisessa vaiheessa enkeli oli Kristus. Nämä kolme kosketusta edustavat Danielin asteittaista, kolmivaiheista voimaannuttamista. Tässä jaksossa Daniel yksilöi peilikuvanäyn kolme kertaa, ja näin tehdessään hän sijoittaa nämä kolme peilikuvanäkyä luvun kymmenen seitsemän mareh-näkyä koskevan viittauksen yhteyteen. Kahdesti heprean sana mareh on käännetty sanalla ”appearance” ja kahdesti sanalla ”vision”, ja kolme muuta kertaa se on käännetty sanalla ”vision”. Nuo ”kolme muuta kertaa” eivät ole mareh, vaan mareh-sanan feminiininen muoto, marah. Luvussa kymmenen on kolme asteittaisen voimaannuttamisen kosketusta, kolme taivaallista kohtaamista, jotka kantavat totuuden tunnusmerkkiä, sekä kolme peilikuvanäkyä, jotka ovat osa Kristuksen ilmestymistä koskevista seitsemästä viittauksesta.

Ne kaksi kertaa, jolloin mareh on käännetty sanalla appearance, vastaavat niitä kahta kertaa, jolloin se on käännetty sanalla vision. Yhdessä ne osoittavat Kristuksen vertauskuvaksi, joka ilmestyy tienviittana profeetallisessa historiassa. Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa enkeli laskeutuu alas ja asettaa toisen jalkansa maalle ja toisen merelle. Sisaremme White ilmoittaa meille, että enkeli ei ollut ”kukaan vähäisempi henkilö kuin Jeesus Kristus”. Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkeli on Kristuksen ”ilmestys” profeetallisessa historiassa. Hän ilmestyy Danielin kahdeksannen luvun kolmastoista jakeessa nimellä Palmoni, ja Ilmestyskirjan viidennestä luvusta eteenpäin Hän ilmestyy Juudan sukukunnan Leijonana. Daniel edustaa viimeisten päivien niitä, jotka seuraavat Kristuksen profeetallisia ilmestymisiä, minne tahansa Hän saattaakin mennä. Jos he ovat uskollisia tekemään niin, heidät johdatetaan katselulasinäkyyn, josta uskottomat pakenevat.

Kahdestoista luvun kolmivaiheiseen puhdistukseen, joka perustuu sen tiedon ymmärtämiseen, joka lisääntyy, kun profetia avataan, liittyy kolme ”aikaprofetiaa”, jotka edustavat kolmea erillistä täyttymystä kullekin kolmesta jakeesta. Seitsemännen jakeen tuhat kaksisataa kuusikymmentä vuotta, yhdennentoista jakeen tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä vuotta ja kahdennentoista jakeen tuhat kolmesataa kolmekymmentäviisi vuotta osoittavat kolme jaetta, joista kukin sisältää aikaprofetian, joka täyttyi historiassa ja jonka milleriläiset sen jälkeen tunnistivat julistamansa sanoman historialliseksi vahvistukseksi. Jakeessa oleva ennustus, historiallinen täyttymys ja milleriläisten tämän historian sovellus todistavat näiden kolmen profetian lopunajan täyttymyksestä. Mutta milleriläisten ajan sovellus ei enää ole pätevä, joten jakeiden aikaviittauksia on sovellettava symboleina, ei aikana. Symboliikka vahvistetaan jakeissa soveltamalla jaetta, jakeen täyttymystä historiassa ja milleriläisten esitystä sanomasta.

Luvun yksitoista ihmisellisen kapinan kronologia on punottu yhteen liittojen, sopimusten ja valaliittojen kautta. Luvun yksitoista historian piirissä kuvattuja inhimillisiä liittoja verrataan jumalalliseen liittoon.

Rooma vahvistaa koko näyn perustan, ja kun paavillinen Rooma ensimmäisen kerran mainitaan luvussa yksitoista, se tunnistetaan niiksi, ”jotka hylkäävät pyhän liiton”. Danielin yhdenteentoista lukuun sisältyvä sisäinen linja, joka on myös jakeen neljäkymmentä kätketyn historian sisäinen linja, edustaa niitä, jotka viimeisinä päivinä astuvat liittoon Jumalan kanssa, ja ulkoinen linja osoittaa ne, jotka hylkäävät juuri tuon liiton. Kuvattaessa sitä ihmisryhmää, joka ei viimeisinä päivinä hyödy tiedon lisääntymisestä, heidän ulkoinen historiansa kudotaan rikottujen inhimillisten sopimusten profeetalliselle langalle.

Sataaneljäkymmentäneljätuhannen sisäiseen linjaan on kudottu useita symboleja ja kuvauksia Jumalan liittosuhteesta Hänen viimeisten päivien jäännöskansaansa. Luvun ”yksitoista” symboli on yksi noista totuuksista, ja sitä seikkaa, että yhdestoista luku, yhdestoista jae, yksilöi viimeisten päivien ulkoisen ja sisäisen näyn, korostaa se, että Jesaja osoittaa luvussa yksitoista, jakeessa yksitoista, Jumalan viimeisten päivien liittokansan tarkoituksen ja työn.

Viimeisinä päivinä Jumalan jäännöskansa on hajotettu kahdesti, ja se tarvitsee kokoamista. Danielin kirjan kahdestoista luku, jae seitsemän, osoittaa Jumalan kansan hajottamisen viimeisinä päivinä ja esittää näin tuhatta kahtasataa kuuttakymmentä päivää hajottamisen vertauskuvana.

Ne kaksi todistajaa hajotettiin Ilmestyskirjan luvussa yksitoista sen jälkeen, kun he olivat antaneet todistuksensa.

Seuraavassa jakeessa, jakeessa yksitoista, ne kaksi todistajaa herätetään kuolleista kuolemastaan Sodoman ja Egyptin kadulla. Saman kuoleman Hesekiel esittää laaksona, joka on täynnä hajallaan olevia, kuolleita, kuivia luita. Nuo kaksi todistajaa edustavat tasavaltalaista ja protestanttista sarvea, jotka surmattiin vuonna 2020. Protestanttinen sarvi kuoli väärän ennustuksensa yhteydessä 18. heinäkuuta 2020, ja tasavaltalainen sarvi kuoli vuoden 2020 varastettujen vaalien yhteydessä. Jesaja osoittaa, että kun todistajat herätetään kuolleista, minkä hän määrittelee toiseksi kokoamiseksi, noista todistajista tulee se lippumerkki, joka kokoaa yhdentoista hetken työntekijät.

Kun Herra ojentaa kätensä toisen kerran kootakseen, hän kokoaa ”Israelin karkotetut”. ”Israelin karkotetuista” tulee lippumerkki pakanoille, ja tästä syystä heidän täytyy tulla karkotetuiksi ennen kuin heidät kootaan. Heidät karkotettiin Hesekielin kuolleiden luiden laaksoon, ja kerran surmattuina he makasivat kadulla, missä myös meidän Herramme ristiinnaulittiin, samalla kun toinen luokka iloitsi.

Ne, jotka vapisevat Jumalan sanan edessä, joutuvat veljiensä hylkäämiksi, niiden, jotka vihasivat heitä. Jeremia osoittaa, mitä tapahtuu niille veljille, jotka vihasivat sotamerkkiä.

Yhdennentoista jakeen asiayhteytenä on Jumalan liitto, ja kaikki profeetat käsittelevät viimeisiä päiviä, joten puheena oleva liitto on liiton uudistaminen sadannellekymmenelleneljälletuhannelle.

Aihe, joka koskee Laodikean seitsemännen päivän adventismin tuomiota ja jonka Jeremia tuo esiin, toistuu Hesekielin kirjan luvussa yksitoista, jakeessa yksitoista.

Inspiraatio samastaa suoraan Hesekielin yhdeksännen luvun sinetöimisen aivan samaksi sinetöimiseksi kuin Ilmestyskirjan seitsemännessä luvussa mainittujen sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöiminen. Yhdestoista luku, jae yksitoista, on yksinkertaisesti Hesekielin kertovan esityksen jatkoa tuomiosta, joka kohtaa seitsemännen päivän adventistikirkkoa, jonka sisar White samastaa Hesekielin yhdeksännen luvun Jerusalemiin. Ne, jotka eivät saaneet sinettiä, tuomitaan ja hävitetään yhdeksännestä yhdenteentoista lukuun ulottuvassa näyssä.

Hesekielin 9/11-näky osoittaa, että uskottomat viedään Jerusalemin ulkopuolelle tuomittaviksi, ja siten se osoittaa lopullisen erottamisen niiden keskuudessa, jotka tunnustautuvat Ilmestyskirjassa kuvatuksi viimeiseksi seurakunnaksi. Symboli ”yksitoista, yksitoista” on sen liiton vertauskuva, jonka sataneljäkymmentäneljätuhatta solmivat Jumalan kanssa. Yhteenlaskettuina luvut muodostavat kaksikymmentäkaksi, joka on kymmenesosa kahdestasadastakahdestakymmenestä, eräästä jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymisen symboleista.

Kaksisataakaksikymmentä vuotta vuosien 677 ja 457 eKr. välillä yhdistää Danielin profetian kahdestatuhannesta kolmestasadasta päivästä Mooseksen aikaprofetiaan seitsemästä ajasta. Paljon voidaan tunnistaa noista kaksisataakaksikymmenestä vuodesta sovitustyön vertauskuvana, joka alkoi, kun nuo kaksi profetiaa kohtasivat toisensa vuonna 1844. Paljon voidaan esittää siitä, mitä luku kaksikymmentäkaksi vertauskuvallisesti edustaa kaksisataakaksikymmenen kymmenyksenä, samoin kuin on laita luvun yksitoista kohdalla. Se, minkä tässä tahdon osoittaa, on yhdentoista ja kahdenkymmenenkahden välinen suhde.

Jatkamme näiden ajatusten tarkastelua seuraavassa artikkelissa.