Joelin kirja ja laodikealainen seitsemännen päivän adventtikirkko - numero kolmekymmentäyksi

Matteuksen kirjaan sisältyvät kolme viimeistä messiaanista täyttymystä yksilöivät sunnuntailain waymarkin kolme osatekijää: Jumalan kansan hajaantumisen sunnuntailain aikana, sellaisena kuin sitä esikuvallisesti kuvaavat pienen lauman hajaantuminen 22. lokakuuta 1844 sekä opetuslasten hajaantuminen ristillä. Molemmat hajaantumiset asettuvat sunnuntailain kohdalle. Galilean yhteydessä, joka on profeetallisen käännekohdan vertauskuva, ne ihmiset, jotka sunnuntailakiin asti ovat olleet pimeydessä, tullaan kutsumaan ulos pimeydestä. Nämä henkilöt ovat Jumalan muuta laumaa, yhdennentoista hetken työntekijöitä, jotka herätetään sapattikiistan kysymyksen tajuamiseen heidän tullessaan kutsutuiksi ulos Babylonista. Heidän kutsumisensa ulos Babylonista on tuomion toinen vaihe, joka alkaa Jumalan huoneesta ja kohtaa sitten sunnuntailain aikana ne, jotka ovat Jerusalemin ulkopuolella.

Sunnuntailain aikana myöhäissade vuodatetaan ilman määrää, ja pakanat näkevät suuren valon. Vaino hajottaa uskolliset ja levittää sanoman.

Tuomio alkaa Jumalan huoneesta 9/11:n kohdalla ja päättyy sunnuntailain aikana, jolloin tuomio siirtyy Jumalan toisen lauman luo, joka on Jumalan huoneen ulkopuolella.

Jumalan huoneen tuomion päättyminen alkoi heinäkuussa 2023, kun ääni kuului niillä kaduilla, joilla Mooses ja Elia makasivat kuolleina kuolleiden kuivien luiden laaksossa. Kun ääni kuului, tuomio alkoi päättyä Jumalan huoneelle ja eteni kohti pakanain tuomiota. Matteuksen kirjassa on kaksitoista messiaanista täyttymystä, jotka osoittavat sadan neljänkymmenenneljän tuhannen uudistusliikkeen tärkeät tienviitat. Nuo kaksitoista tienviittaa ovat Messiaan esikuvallisesti ilmentämiä. 1989; 1996; 11.9.2001; 18. heinäkuuta 2020; heinäkuu 2023; 2024; keskiyön huuto, pappien erottaminen ja sunnuntailaki tunnistetaan kaikki, siten että 11.9.2001:llä on sisäinen ja ulkoinen todistaja ja sunnuntailailla sisäinen hajaannuksen todistaja, ja sitten kaksi todistajaa yhdennentoista hetken työntekijöiden tuomion ajanjaksosta. Yhdeksän sadan neljänkymmenenneljän tuhannen uudistusliikkeen tienviittaa, jotka on suoraan osoitettu Matteuksen kirjassa.

Matteus on Uuden testamentin alfa ja Ilmestyskirja on omega. Matteus on profeetallinen mestariteos, jonka merkitys oli sinetöity lopun aikoihin saakka. Se sisältää ne omegalliset kaksitoista lukua, jotka vastaavat 1. Mooseksen kirjan lukujen yhdestätoista kahteenkymmeneenkahteen alfaa. Ilmestyskirjan alfana se on rinnakkainen Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan innoitetulle suhteelle. Se, mitä Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta on ilmoitettu niiden profeetallisesta suhteesta, pätee myös Matteuksen ja Ilmestyskirjan väliseen suhteeseen. Se, mitä meille on ilmoitettu tässä suhteessa, vastaisi seuraavaa:

Matteuksen kirjassa jatketaan samaa profetian linjaa kuin Ilmestyskirjassa.

Matteuksen kirja jatkaa samaa profetian linjaa kuin Ilmestyskirja ja Daniel, ja se saatetaan täydellisyyteen Ilmestyskirjassa, sillä sana ”täydennys” merkitsee täydellisyyttä.

Matteuksen, Danielin ja Ilmestyskirjan kirjat ovat yksi ja sama kirja.

Näytti tärkeältä käyttää aikaa siihen, että asettaisin Matteuksen kirjan asiayhteyteensä, mikä voisi korostaa Pietarin oleskelun profeetallista merkitystä Kesarea Filippissä, ennen kuin palauttaisin tutkimuksen takaisin Joelin kirjaan. Yritän tiivistää havaintoni Matteuksen kirjasta pyrkien havainnollistamaan Pietarin Kesarea Filippissä olemisen valtavaa profeetallista merkitystä, joka on Danielin kirjan yhdestoista luku, jakeet kolmetoista–viisitoista, Panium.

Matteuksen kirja rakentuu kolmen erillisen profeetallisen linjan varaan. Ensimmäinen linja käsittää kymmenen ensimmäistä lukua; toinen linja käsittää seuraavat kaksitoista lukua, joita seuraa kolmas, kuudesta luvusta koostuva linja. Kymmenen ensimmäistä lukua edustavat Ilmestyskirjan neljännentoista luvun ensimmäistä enkeliä, seuraavat kaksitoista lukua edustavat Ilmestyskirjan neljännentoista luvun toista enkeliä, ja viimeiset kuusi lukua edustavat Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kolmatta enkeliä. En ole vielä selvästi todistanut tätä havaintoa, mutta se voidaan helposti tehdä. Ennen kuin teemme sen, haluan jatkaa muutamien laajempien siveltimenvetojen tekemistä sille kankaalle, joka on Matteuksen kirja.

Lukujen yksitoista–kaksikymmentäkaksi toista linjaa edustaa toinen enkeli, ja toinen enkeli ilmaisee aina kaksinkertaistumisen, sillä Babylon on kukistunut, kukistunut. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut yksitoista–kaksikymmentäkaksi esittävät lupauksen ja sitten Jumalan kolmivaiheisen liiton valitun kansan kanssa patriarkka Abramin kautta. Noiden kahdentoista luvun aivan keskimmäinen jae osoittaa ”ympärileikkauksen” liiton merkiksi, ja se vahvistettiin toisessa kolmesta vaiheesta. Matteuksen rinnakkaisen liittolinjan aivan keskimmäinen jae on se, jossa Simon Barjonan nimi muutetaan Pietariksi.

Pietarin nimi edustaa niitä sataa neljääkymmentäneljää tuhatta, ja hän edustaa sitä luokkaa, joka perustaa uskonsa Kristuksen sanoman kuulemiseen. Ei pelkästään Jeesusta koskevan sanoman varaan, vaan sen sanoman, jonka Jeesus ilmoitti Herran itsensä antaneen Pietarille.

Pietarin usko perustuu siihen, että Jeesuksesta tuli Kristus — Messias. Pietarin nimi muutetaan, niin kuin Abramin nimi muutettiin liittosuhteen merkiksi, ja hänen nimensä vastaa lukua 144 000, ja juuri siinä samassa jakeessa suuri taistelu tunnistetaan Kallioksi, joka on sellaisen seurakunnan perustus, joka voittaisi helvetin seurakunnat. Nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta ovat valitun liittokansan lopullinen ilmentymä, ja Pietari edustaa tuota ryhmää.

Pietari edustaa samanaikaisesti myös ensimmäistä kristillistä seurakuntaa, opetuslasten seurakuntaa, sillä juuri siinä historian vaiheessa Kristus laski seurakuntansa perustuksen. Kristus on perustus, ja Hän on myös kulmakivi, ja Pietari on ensimmäisen kristillisen morsiamen ja viimeisen kristillisen morsiamen vertauskuva. Sen tähden Pietari on yhdessä jakeessa sekä alfa- että oomega-symboli.

Tuo yksi jae on kahdentoista luvun keskimmäinen jae; nuo luvut edustavat toisen enkelin sanomaa, ja Pietari ”toimii kaksinkertaisesti” sekä ensimmäisenä morsiamena että viimeisenä morsiamena. Viimeinen morsian on sodassa saatanan synagogaa vastaan, ja viimeinen morsian muodostuu kahdesta ryhmästä. Toinen ryhmä on sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja toinen ryhmä on suuri joukko. Suurta joukkoa edustaa Smyrna ja sataneljäkymmentäneljätuhatta Filadelfia.

Sataaneljäkymmentäneljätuhatta ovat filadelfialaisia, ja Pietarin nimenmuutos jakeessa kahdeksantoista kuvaa sataaneljäkymmentäneljätuhannen sinetöimistä. Hän on niiden vertauskuva, jotka on sinetöity, ja tässä jakeessa, kahdentoista liittoluvun aivan keskimmäisessä jakeessa, hän asettuu vastaamaan Genesiksen kahdentoista luvun aivan keskimmäistä jaetta, jossa ympärileikkaus osoitetaan merkiksi. Ilmestyskirjan luvut yksitoista–kaksikymmentäkaksi muodostavat kolmannen linjan liittotodistuksen kahteentoista lukuun, ja noiden kahdentoista luvun keskimmäinen jae osoittaa Ilmestyskirjan seitsemännentoista luvun porton avioliiton maan kuninkaiden kanssa.

Tämä jae liittyy Babylonin suuren lopullisen lankeemuksen tunnistamiseen, ja Baabelin ensimmäinen lankeemus tapahtui Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahdentoista luvun liittolinjan ensimmäisessä luvussa. Pietari edustaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen joukkoa keskijakeessa, joka vastaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan keskijaetta. Ilmestyskirjan keskijakeessa Babylonin suuren lankeemus saattaa päätökseen kertomuksen Nimrodista, Baabelin suuresta metsästäjästä.

Kunkin näiden kolmen profeetallisen linjan keskimmäiset jakeet osoittavat joko Jumalan sinetin tai pedon merkin. Babylonialainen kuoleman liitto, joka alkaa 1. Mooseksen kirjassa, saavuttaa päätöksensä Ilmestyskirjassa. Näin se asettaa alun ja lopun kaikille kolmelle linjalle, kun ne tuodaan yhteen, rivi rivin päälle. Siinä, missä Pietaria käytetään vertauskuvana suuresta taistelusta Kallion ja tuonelan porttien välillä, on toisen enkelin sanoma, sillä toisen enkelin sanoma on: Babylon on kukistunut (Nimrod), on kukistunut (Rooman portto). Toinen linja Matteuksen kolmesta linjasta on toisen enkelin sanoma, sillä se osoittaa Babylonin kaksi lankeemusta. Se esittää väärän avioliiton juuri siinä kohdassa, missä todellinen avioliitto saatetaan päätökseen, sunnuntailaissa. Se kuvaa lukua ”8” Jumalan kansan väärennöksenä, kun Jumalan kansa on se tosi kahdeksan. Paavius kuvataan myös Jumalan väärennöksenä, sillä se oli, eikä ole, ja on nouseva. Se nousee juuri siinä kohdassa, missä lippumerkki nousee — sunnuntailaissa.

Matteuksen evankeliumissa on kaksitoista messiaanista täyttymystä, ja Vanhassa testamentissa on kolmestasadasta viiteensataan Messiasta koskevaa profetiaa. Matteus sisältää kaksitoista suoraan osoitettua täyttymystä, ylivoimaisesti enemmän kuin mikään muista kolmesta evankeliumista. Nuo kaksitoista täyttymystä vastaavat yhdeksää erillistä tienviittaa sadan neljänkymmenenneljän tuhannen uskonpuhdistusliikkeessä. Yhdeksän symboloi täydellisyyttä, sillä luvun ”yhdeksän” tuolla puolen ei ole mitään lukua, koska jokainen ”yhdeksän” jälkeen seuraava määrä käyttää ainoastaan yhdeksää numeroa yhdestä yhdeksään sekä nollaa. Yhdeksän on täyteys. Noista yhdeksästä tienviitasta kahteen liittyy useampi kuin yksi Matteuksen täyttymys. 9/11:llä on kaksi, ja sunnuntailailla on kolme.

Lopun aika vuonna 1989, sanoman virallistaminen vuonna 1996, jota seurasi 9/11, jota seurasi pettymys 18. heinäkuuta 2020, jota seurasi ääni erämaassa heinäkuussa 2023, mikä johti vuoden 2024 ylösnousemukseen, mikä johtaa keskiyön huutoon, jota seuraa pappien erottaminen ja joka huipentuu sunnuntailakiin. Yhdeksän tienviittaa, joista yhdellä on kaksi todistajaa ja yhdellä kolme todistajaa; 9/11:llä on kaksi ja sunnuntailailla kolme. Tämä merkitsee, että sadanneljällätuhannella neljällätuhannella tarkoitetussa uudistuslinjassa 9/11:n kahdesta todistajasta sunnuntailain kolmeen todistajaan ulottuva jakso merkitsee sadanneljällätuhannen sinetöimisen aikaa. Kaksitoista tienviittaa asettuvat linjaan jokaisen uudistusliikkeen kanssa, ja näin tehdessään ne korostavat ja yksilöivät sadanneljällätuhannen sinetöimisen ajan 9/11:stä sunnuntailakiin.

Näin tehdessään se osoittaa kaksi todistajaa syyskuun 11. päivän kohdalla ja kolme todistajaa sunnuntailain kohdalla. Kaksi todistajaa syyskuun 11. päivän kohdalla ovat toisen enkelin sanoma, ja kolme todistajaa sunnuntailain kohdalla ovat kolmannen enkelin sanoma. Sen tähden Matteuksen messiaanisten profetioiden täyttymyksistä muodostettu linja eristää ja suurentaa sinetöimisen ajan samalla, kun se osoittaa toisen enkelin sinetöimisen ajan historian alfaksi ja kolmannen enkelin omegaksi. Tämä merkitsee, että sinetöimisen aika on rajattu numeron kaksi ja numeron kolme väliin, asettaen siten luvun kaksikymmentäkolme, sovituksen vertauskuvan, koko sinetöimisen historian ylle.

Matteuksen kirjassa on kolme profeetallista linjaa, jotka vastaavasti edustavat ensimmäistä, toista ja kolmatta enkeliä, ja Matteuksen toisen linjan kaksitoista lukua edustavat liittoa sadanneljänkymmenenneljän tuhannen kanssa, sillä se on Genesiksen alfan, Abramin kanssa tehdyn liiton, omega. Tämä merkitsee myös sitä, että toisessa enkelissä, kun Pietari edustaa sekä ensimmäistä että viimeistä kristillistä morsianta, Pietarin kaksinkertaisuus vahvistaa profeetallisen vaatimuksen kaksinkertaisuudesta toisessa enkelissä. Kolmen todistajan nojalla luku kaksitoista on köysi, joka sitoo yhteen kolme kahdentoista luvun linjaa, joten kun löydämme Matteuksen kirjasta toisen esityksen luvusta kaksitoista, sen täytyy olla linjassa Matteuksen kirjan muiden kahdentoista kanssa.

Matteuksen kaksitoista lukua, jotka alkavat symbolisella luvulla yksitoista ja päättyvät sen symboliseen vastineeseen, lukuun kaksikymmentäkaksi, asettuvat linjaan niiden sadanneljänkymmenenneljän tuhannen uudistuslinjan kanssa, jota kaksitoista messiaanista täyttymystä edustavat, ja ilmentävät siten toista ”kahdentumista” toisen enkelin linjassa. Kaksitoista messiaanista täyttymystä yhdessä kahdentoista luvun kanssa ovat toisen enkelin ”kahdentuminen”, mutta kerrottuina ne edustavat 144 000:ta. Pietari kahdentuu, ja myös luku kaksitoista kahdentuu. Nämä kahdentumiset täyttävät Babylonin kahdesti tapahtuvan lankeamisen kahdentumisen.

Luvut yksitoista kahteenkymmeneenkahteen edustavat Ilmestyskirjan neljättätoista lukua koskevaa toista enkeliä. Kymmenen on koetuksen vertauskuva, ja kolmesta koetuksesta ensimmäinen ovat Matteuksen kymmenen ensimmäistä lukua. ”Kymmenen” symboloi koetusta. Koska Matteus on Ilmestyskirjan omegan alfa, kummankin kirjan ensimmäinen luku alkaa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksellä. Ensimmäisessä luvussa Joosefia koetellaan siinä, uskooko hän enkeliä vai ei. Hänen vastinparinsa oli Johannes Kastajan isä Sakarias, joka ei uskonut ja epäonnistui samassa koetuksessa. Toinen hyväksyi kaitselmuksellisen syntymän, toinen epäili.

Toisessa luvussa Herodes pelkäsi uuden kuninkaan syntymää, ja Joosef ja Maria pakenivat Egyptiin. Johannes Kastaja toi ensimmäisen koetuksen kolmannessa luvussa, ensimmäisen koetuksen, jonka sisar White määrittelee elämän tai kuoleman koetukseksi, sillä hän kirjoitti, että ”ne, jotka hylkäsivät Johanneksen sanoman, eivät voineet hyötyä Jeesuksesta.” Ensimmäinen enkeli on koetteleva sanoma, joka kehottaa ihmisiä, niin kuin Johanneskin, pelkäämään Jumalaa, sillä Jumalan tuomion hetki on tulossa. Tätä Johannes edustaa kysyessään: ”kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?”

Sitten neljännessä luvussa Jeesus paastoaa neljäkymmentä päivää, ja tämä huipentuu kolmeen erilliseen koetukseen, sillä nuo kolme koetusta ovat aina edustettuina ensimmäisen enkelin sanomassa. Sitten Jeesus alkoi rakentaa perustuksia valitsemalla opetuslapsensa, sillä Esran ja Nehemian yhteydessä temppelin perustukset laskettiin ensimmäisen käskyn historiassa, ja milleriittojen yhteydessä perustukset laskettiin ensimmäisen enkelin historiassa. Perustukset ovat autuaaksijulistukset, joita seuraavat Hänen ihmeensä, ja ne johtivat siihen, että Hän lähetti kaksitoista opetuslasta päättämään kymmenennen luvun. Kaksitoista opetuslasta olivat silloin paikoillaan, ja innoitus osoittaa, että opetuslapset olivat kristillisen seurakunnan perustus. Yhdenteentoista lukuun tultaessa perustukset olivat valmiit.

Yhdestoista luvussa opetuslapset palvelevat omillaan, Jeesuksen ollessa yksin; tämä osoittaa selvästi eron kymmenennen ja yhdestoista luvun välillä. Luvut yhdestä kymmeneen muodostavat ensimmäisen enkelin sanoman; se päättyi toisen saapuessa. Toinen enkeli aiheuttaa jakautumisen, eron, samoin kuin milleriläisten ja protestanttien kohdalla. Kymmenes luku päättyy siihen, että Jeesus erottautuu opetuslapsista, ja yhdestoista luvussa Hän on yksin.

Luvut yhdestätoista kahteenkymmeneenkahteen edustavat toista enkeliä ja johtavat lukuihin kaksikymmentäkolmesta kahteenkymmeneenkahdeksaan, jotka muodostavat kolmannen enkelin kolmannen linjan. Kolmas enkeli saapuu tietenkin sunnuntailaissa, mitä lukujen kaksikymmentäkuusi–kaksikymmentäkahdeksan pääsiäinen edustaa. ”23” on sovituksen vertauskuva, ja noista kuudesta luvusta ensimmäinen edustaa ensimmäisen enkelin sanomaa ja kolme viimeistä lukua edustavat kolmannen enkelin sanomaa. Keskellä olevat kaksi lukua (24 & 25) edustavat toista enkeliä. Kolme viimeistä lukua sisältävät ”23” erityistä tienviittaa, jotka asettavat luvun ”23” ensimmäiseksi enkeliksi eli aluksi ja luvut kaksikymmentäkuusi–kaksikymmentäkahdeksan kolmanneksi, ”23” tienviitalla. Luku 23 on ensimmäinen enkeli, seuraavat kaksi lukua ovat toinen enkeli, ja kolme viimeistä lukua ovat kolmas enkeli.

Matteuksen kolmas linja edustaa kolmatta enkeliä, ja se jakautuu kolmeen vaiheeseen. Luku 23 on ensimmäinen vaihe ja ensimmäinen enkeli. Luvut 24 ja 25 ovat toinen vaihe ja toinen enkeli. Luvut 26, 27 ja 28 ovat kolmas vaihe ja kolmas enkeli. Ensimmäiselle enkelille yksi luku, toiselle enkelille kaksi lukua ja kolmannelle enkelille kolme lukua. Kolmas, joka on pääsiäinen, joka edustaa ristiä, joka puolestaan vastaa sunnuntailakia, on myös helluntain edustama.

Helluntai on luku 50, ja 50 on riemuvuoden symboli. Riemuvuosi sisältää neljäskymmenennen yhdeksännen vuoden, seitsemän seitsemänvuotiskauden seitsemännen jakson lopun. Luku 49 edeltää lukua 50, mutta liittyy siihen välittömästi. Matteuksen kolmas rivi alkaa luvusta 23; sitä seuraa sitten kaksi lukua (24, 25), jotka muodostavat yhteensä 49, juuri ennen kolmatta enkeliä, joka edustaa lukua 50.

Kuuden luvun sarjan alku on ”23” ja loppu on ”23” tienviittaa, ja luku, joka saadaan lisäämällä lukuun 26 luvut 27 ja 28, on ”81”, mikä on pappien vertauskuva, upotettuna juuri niihin jakeisiin, jotka osoittavat sen veren vuodatuksen, jota taivaallinen Ylipappi käyttäisi ylipapillisessa palvelutyössään. Tästä syystä Aikakausien Toivo -teoksen luvun ”81” otsikko perustuu Matteuksen evankeliumin 28. lukuun.

Luku ”81” edustaa pappeutta, ja 3. Mooseksen kirjan 8. luvussa esitetään pappien vihkimisen seitsemän päivää. 4. Mooseksen kirjan 8. luvussa esitetään leeviläisten puhdistaminen. Toisessa Aikakirjassa ”81” pappia vastustaa kuningas Ussiaa, ja tämä kohta myötävaikuttaa suoraan sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimissanoman vahvistamiseen.

Kahdeksankymmentäyksi symbolina liittyy pappeihin, jotka vastustivat Ussian pyrkimyksiä uhrata pyhäkössä. Ussiaa koskevan jakson profeetallinen rakenne on yhdenmukainen Danielin kirjan yhdestoista luvun jakeiden yksitoista ja kaksitoista profeetallisen rakenteen kanssa. Molemmat jaksot osoittavat eteläisen kuninkaan, jonka sydän ylpistyy sotilaallisten voittojen johdosta ja erityisesti äskettäisen pohjoisen kuninkaasta saadun voiton vuoksi. Kun Danielin kirjan yhdestoista luku, jae yksitoista, täyttyi Ptolemaioksessa Raphian taistelussa, hän, samoin kuin Ussia, pyrki uhraamaan Jerusalemin pyhäkössä, mutta papit vastustivat häntä. Rivi rivin päälle nämä kaksi todistajaa osoittavat Ukrainan sodan, joka on lähes päättynyt.

Aikakausien Toivon luku kahdeksankymmentäyksi perustuu Matteuksen evankeliumin 28. lukuun ja osoittaa Kristuksen nousevan ylös aloittaakseen työnsä taivaallisena Ylipappina.

លេខ “៨១” គឺជានិមិត្តសញ្ញានៃពួកបូជាចារ្យ ហើយជំពូក ២៦, ២៧, ២៨; ជំហានទីបីនៃបន្ទាត់ទីបីក្នុងម៉ាថាយ មានផលបូកស្មើ ៨១។ ជំហានទីពីរមានផលបូកស្មើ ៤៩ ហើយជំហានទីមួយគឺ ២៣។ លេខ ៨១ តំណាងឱ្យបូជាចារ្យ ៨០ នាក់ និងសម្ដេចសង្ឃម្នាក់នៅក្នុងសក្ខីភាពរបស់អ៊ូស៊ីយ៉ា។ នៅកម្រិតនេះ បូជាចារ្យ ៨០ នាក់គឺជាមនុស្ស ហើយសម្ដេចសង្ឃគឺជាព្រះ។ លេខ ៨១ តំណាងឱ្យការរួមបញ្ចូលគ្នារវាងភាពជាព្រះ និងភាពជាមនុស្ស។ លេខមួយនៅក្នុងលេខ ៨១ តំណាងឱ្យភាពជាព្រះ។

Luku yksi luvussa yksitoista edustaa ihmisyyttä ja myös jumaluutta. Luku yksi luvussa kaksikymmentäyksi edustaa jumaluutta, ja kaksikymmentä ihmisyyttä. Kaksen ja yhden yhdistelmä voidaan nähdä opetuslapsissa Emmauksen tiellä.

Kolmen ja yhden yhdistelmä on ihmisyyttä ja jumaluutta, kuten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon tulisessa pätsissä esitetään.

Neljän ja yhden yhdistelmä ilmaisee, että jumaluuden yhdistyminen ihmisyyteen toteutuu neljännessä sukupolvessa.

Viiden ja yhden yhdistelmä viittaa viiteen neitsyeen, jotka odottavat ylkää.

Kuuden ja yhden yhdistelmä edustaa ihmisen suhdetta seitsemännen päivän sapattiin, jonka Herra jumaluus on. Luku ”kuusi” on ihmisen vertauskuva, ja yksi on Kristus.

Seitsemän ja yhden yhdistelmä edustaa Laodikean seitsemännen seurakunnan siirtymistä filadelfialaiseen kokemukseen.

81 on pappien ja heidän suhteensa ylipappiin vertauskuva.

Yhdeksän ja yhden yhdistelmä merkitsee täyttymystä. Raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Nooaan johti 9 sukupolvea, ja sen jälkeen oli yhdeksän sukupolvea, jotka johtivat liittoon. Jeesus antoi henkensä yhdeksännellä hetkellä. Yhdeksän ja yhden yhdistelmä ilmaisee Hänen kansansa sinetöimistyön päättymistä.

Tässä yhteydessä yksi on ihmisyyden ja jumaluuden yhdistelmä, numero kaksi on jumalallinen opettaja, joka opettaa ihmiskuntaa. Numero kolme on kolmen enkelin sanoma, joka on se sanoma, jota heille opetetaan numerossa kaksi. Numero neljä yksilöi neljännen sukupolven ja siten yksilöi sen profeetallisen historian, jossa viisi viisasta neitsyttä ilmestyy ja luodaan uudelleen, niin kuin kuudes luomispäivä sitä edustaa. Sitten seitsemäs vaihe yksilöi siirtymän Filadelfiaan sekä arvoituksen kahdeksasta, joka on niistä seitsemästä. Siinä kohdassa liitto saatetaan täytäntöön, ja ”81:n” pappeus korotetaan saattamaan päätökseen työ, jota numero yhdeksän edustaa. Jokaisessa vaiheessa numero yksi on Juudan sukukunnan Leijona, joka on myös Palmoni, ihmeellinen lukija. 81 on pappien vertauskuva. Palmoni loi kaikki numerot.

Luku yksitoista edustaa puolta luvusta kaksikymmentäkaksi, ja ne molemmat edustavat jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymistä. Eräässä äskettäisessä artikkelissa sisällytin kaksi lausumaa, jotka käsittelevät alkua ja loppua.

Ensimmäinen lausuma osoitti, että kun Ellen Whitella oli ensimmäiset pyhäkköä koskevat näkynsä, hänelle näytettiin sapattikäskyn loistavan kirkkaammin kuin muiden käskyjen. Hänelle näytettiin myös, että viimeisinä päivinä ”inkarnaation oppi” verhoutui lempeään hohteeseen. Sapatti oli alussa valo, joka oli esikuvana inkarnaation opista lopussa. Jumaluuden yhdistyminen ihmisyyteen on inkarnaation oppi, sillä se on oppi Kristuksesta, joka otti päälleen ihmislihan ja siten asetti esimerkin, että jumaluus yhdistyneenä ihmisyyteen ei tee syntiä.

Yksitoista plus yksitoista on kaksikymmentäkaksi, ja luku yksitoista aloittaa jokaisen kahdestatoista luvusta koostuvan liittolinjan, ja kukin päättyy kahteenkymmeneenkahteen. Kirjoituksissa luvut yksitoista ja jakeet yksitoista edustavat sadanneljänkymmenenneljän tuhannen tienviittoja.

Ukrainan sota alkoi vuonna 2014, ja se on sadanneljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen ajan ulkoinen rajalinja.

Ensimmäinen pettymys oli se, että Jeesus viipyi lähtemästä herättämään Lasarusta, tuota huippuunsa kohottavaa ihmettä ja Jumalan sinettiä. Jeesus odotti neljä päivää ennen kuin herätti Lasaruksen kuolleista. Johanneksen jakeessa osoitetaan seitsemästä ihmeestä viimeinen, ne ihmeet, jotka on suoraan yksilöity Johanneksen evankeliumissa. Ensimmäinen oli veden muuttaminen viiniksi. On paljon valoa siinä, että tarkastellaan näitä seitsemää ihmettä, jotka huipentuvat kohtaan Joh. 11:11, ja kaikki teologit ovat yhtä mieltä siitä, että Johanneksessa on vain seitsemän ihmettä, sillä arvio perustuu niihin ihmeisiin, jotka on suoraan yksilöity. Tästä syystä he eivät sisällytä Kristuksen ylösnousemusta kahdeksanneksi merkiksi, mutta se oli ihme, ja Hänen ylösnousemuksensa on liiton merkki; siksi Johanneksen kirjassa ylösnousemus on kahdeksas ihme, joka on niiden seitsemän ihmeen ihme, sillä kukin edellisistä seitsemästä ihmeestä toteutettiin Hänen ylösnousemuksensa voimalla.

Heinäkuussa 2023 erämaassa huutava ääni alkoi julistaa sanomaa, jossa on elämän Henki.

Johannes syntyy kahdeksan päivää ennen sunnuntailakia, sillä juuri sunnuntailain aikana hänen isänsä Sakarja puhuu. Johanneksen nimi muutetaan Sakariasta Johannekseksi sunnuntailain aikana, jolloin hänen nimenmuutoksensa osoittaa liittosuhteen. Syntymä on esikuva niiden ylösnousemuksesta, jotka surmattiin kaduilla 18. heinäkuuta 2020.

Jesaja tuo esiin toisen kokoamisen, joka täyttyi vuonna 1849. Toinen kokoaminen alkoi heinäkuussa 2023 ja päättyy, kun Jumalan kansa sinetöidään.

Jeesus oli juuri saanut päätökseen voitollisen sisääntulon, osoittaen näin siirtymän Keskiyön huudosta sunnuntailakiin; Hänen kanssaan olivat ne kaksitoista opetuslasta, sillä heidät oli jo valittu ennen sunnuntailakia.

Kun sinetöiminen on saatettu päätökseen niiden sadanneljänkymmenenneljän tuhannen kohdalla juuri ennen sunnuntailakia, jumaluuden aviomiehen ja ihmisyyden vaimon yhteenliittäminen on päättynyt, ja nämä kaksi ovat ikuisesti yksi, sillä sovitus on saatettu päätökseen.

Saaran ihmeellinen synnytys, joka on kauan viivästynyt vuoden 1863 luopumuksesta lähtien, toteutuu, kun Ilmestyskirjan kahdentoista luvun nainen synnyttää kaksoset. Ensimmäinen lapsi syntyy Keskiyön huudon aikaan ja toinen lapsi sunnuntailain aikana. Toisena ulos tullut lapsi kantoi purppuranpunaista lankaa, joka edustaa Rahabin merkkiä Jerikossa.

Jeremia osoittaa Laodikean seitsemännen päivän adventistikirkon tuomion.

Hesekiel on samaa mieltä Jeremian Adventismia koskevan tuomion kanssa.

Muinaisen Israelin syrjäyttämiseen Jumalan liittokansana sisältyy se, että Jumala herättää entisen liittokansan mustasukkaisuuteen siitä, minkä he heittivät pois. Tämä toistuu adventismin kohdalla sunnuntailain aikana.

William Millerin työhön perustuva adventismi, jonka he hylkäävät, on yhä se liike, joka rakensi temppelin; mutta kuten Salomokin, joka niin ikään rakensi temppelin, he rikkoivat liiton, ja heidän valtakuntansa otetaan heiltä pois ja annetaan kansalle, joka hoitaa Jumalan viinitarhaa niin kuin Hän määrää.

Sunnuntailain aikana voittava seurakunta asetetaan omalle maallensa profeettojen mukaan, ja tuo maa on maa, joka on runsas myöhäissateen sanomasta. Jeriko rakennettiin uudelleen vuonna 1863, ja sunnuntailain aikana Jeriko sortuu.

Kaupunki on valtakunta, ja voittoisa seurakunta edustaa Kristuksen kirkkauden valtakuntaa. Tuo voittoisan seurakunnan valtakunta alkaa sunnuntailaista, jolloin Hänen seurakuntansa korotetaan ja ylennetään kaikkien vuorten ja kukkuloiden yläpuolelle.

Yhdeksännellä hetkellä enkeli tuli Corneliuksen luo ja käski hänen lähettää hakemaan Pietaria, osoittaen siten ajankohdan, jolloin evankeliumi menee pakanoille sunnuntailain aikana. Kun Jumala kehotti Pietaria menemään, se tapahtui näyssä, jossa oli kyse saastaisten eläinten syömisestä. Tämä täyttyy sunnuntailain aikana. Yhdeksäs hetki vastaa yhdeksättä hetkeä, jolloin Kristus kuoli. Yhdeksäs hetki edustaa ajanjakson päättymistä, joka alkaa kolmannesta hetkestä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin, ja päättyy hänen kuollessaan kuusi tuntia myöhemmin. Se on sama ajanjakso kuin Pietarilla, joka on yläsalissa kolmannella hetkellä ja sitten temppelissä yhdeksännellä hetkellä. Yksi yhdeksäs hetki päättyy Kristuksen kuolemaan; seuraavana yhdeksäntenä hetkenä Pietari on temppelissä julistamassa Joelin sanomaa. Kristuksen kuolema päätti liittosuhteen Israelin kanssa ja avasi oven pakanoille, joita Cornelius edustaa.

Jatkamme tätä tutkimusta seuraavassa artikkelissa.