Profeetta Miika nostaa esiin kysymyksen tuomion ymmärtämisestä.
Ja minä sanoin: Kuulkaa, pyydän teitä, te Jaakobin päämiehet ja te Israelin heimon ruhtinaat; eikö teidän tule tuntea oikeutta? Miika 3:1.
Vastaus on, että Jumalan kansan tulee olla selvillä tuomiosta. Sen tulee ymmärtää, että on olemassa ajankohta, jolloin Jumala aloittaa tuomionsa.
Hän sanoi suurella äänellä: Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet. Ilmestyskirja 14:7.
Tuomion teema kulkee läpi koko Jumalan sanan, mutta tuomion yksityiskohdat ymmärretään suurelta osin väärin ja sivuutetaan, sillä ne ovat hautautuneet ”perinteiden ja tapojen” alle, joita Saatana käyttää yhtenä tärkeimmistä keinoistaan Jumalan totuuksien peittämiseen.
Mutta miksi sinä tuomitset veljeäsi? Tai miksi sinä halveksit veljeäsi? Sillä me kaikki tulemme seisomaan Kristuksen tuomioistuimen edessä. Sillä on kirjoitettu: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on antava tunnustuksensa Jumalalle. Niinpä jokainen meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle. Roomalaiskirje 14:10–12.
On olemassa ”tunniksi” kutsuttu aika, jolloin me kaikki seisomme tuomiolla. Laodikealainen seitsemännen päivän adventtikirkko tietää hyvin, että tuomiotyö alkoi 22. lokakuuta 1844, jolloin Kristus päätti työnsä taivaallisen pyhäkön pyhässä, mutta se on kieltäytynyt näkemästä, että tuomio on hyvin yksityiskohtaisesti etenevä prosessi. Se ymmärtää, että kun Kristus siirtyi kaikkeinpyhimpään ja aloitti tuomiotyön vuonna 1844, Hän aloitti niistä, jotka olivat kuolleet uskossa Kristukseen. Se ymmärtää, että tuomioprosessi alkoi Aadamista ja eteni ihmiskunnan historian aikakirjoissa vaihe vaiheelta Aadamista eteenpäin. Se tietää, että tulee aika, jolloin Kristus päättää kuolleita koskevan tuomiotyönsä ja aloittaa sitten tuomiotyönsä niiden kohdalla, jotka ovat silloin elossa. Silti ”perinteet ja tavat” ovat sokeuttaneet sen.
“‘Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan totisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt.’ Kuinka välttämätöntä onkaan, että jumalisuutta tunnustavat miehet ja naiset ymmärtävät Pyhää Raamattua. Juuri tällä tavoin he saavat ravintoa terveestä opista, juurtuvat totuuteen ja saavat siitä lujan perustan sekä vahvistuvat Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Mutta ihmisten perinteitä ja tapoja ei saa sekoittaa ilmoituksen pyhiin totuuksiin. Niille, jotka tekivät näin, Kristus sanoi: ‘Hyvin te osaatte hylätä Jumalan käskyt noudattaaksenne omia perinnäissääntöjänne.’ Ja tämä on yhtä totta nyt kuin silloin, kun Kristus oli maan päällä ja hänet hylättiin ja ristiinnaulittiin.
”’Tutkikaa kirjoituksia.’ Tutkikaa, rukoilkaa ja uskokaa. Tarttukaa Raamattuun ennakkoluulottomasti, nöyrin ja oppivaisin mielin, ja antakaa sen vakuuttavan voiman muovata elämäänne ja omaatuntoanne pitäen ymmärryksenne avoimena Jumalan Hengen vaikutuksille. Tänään Golgatalta kuuluva ääni puhuu laupeuden sävyin jokaiselle sielulle. Ymmärtäkööt kaikki, että heidän ainoa toivonsa on kuulla ja ottaa vastaan se totuus, joka on Jumalan voima pelastukseksi kaikille uskoville, ja iloita siitä.” Bible Echo, 2. syyskuuta 1895.
Laodikealaiset seitsemännen päivän adventistit näkevät, että tietty ”hetki” koitti ja merkitsi kuolleiden tuomion alkamista 22. lokakuuta 1844, mutta he kieltäytyvät näkemästä, että on olemassa ajankohta, jolloin Kristus alkoi tuomita eläviä. Samoin kuin kuolleiden tuomion alkaminen myös elävien tuomio osoitetaan Hänen profeetallisessa sanassaan. Pietari osoittaa tuon ajankohdan, jota hän nimittää ”kaiken ennalleen asettamisen ajoiksi”.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että syntinne pyyhittäisiin pois, kun virvoituksen ajat tulevat Herran kasvojen edestä; ja hän lähettää Jeesuksen Kristuksen, jota teille on aiemmin julistettu. Ap. t. 3:19, 20.
Tuomiolla synnit pyyhitään pois, mutta vain, jos olemme tunnustaneet tekemämme rikkomukset ja hylänneet ne. Jos emme ole tunnustaneet noita syntejä ja hylänneet niitä, nimemme pyyhitään pois. Tuomiolla on kirja, johon on merkitty niiden nimet, jotka ovat tunnustaneet uskonsa Kristukseen, sekä toinen kirja, johon on kirjattu jokainen tekemämme synti. On myös muistokirja.
Minä katselin, kunnes valtaistuimet asetettiin paikoilleen ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa oli valkea kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli kuin tulenliekki ja sen pyörät kuin palava tuli. Tulivirta kumpusi ja virtasi hänen edestään. Tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi hänen edessään. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Daniel 7:9, 10.
Ilmestyskirjassa kadotettujen tuomio tapahtuu Kristuksen toisen tulemisen jälkeen, mutta pelastettujen tuomio edeltää Kristuksen toista tulemista.
Ja minä näin kuolleet, pienet ja suuret, seisomassa Jumalan edessä; ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ilmestyskirja 20:12.
Tuomiolla on kolme kirjaa: elämän kirja, syntien kirja ja muistokirja.
Silloin ne, jotka pelkäsivät Herraa, puhuivat usein keskenään; Herra kuunteli ja kuuli sen, ja hänen edessään kirjoitettiin muistokirja niitä varten, jotka pelkäsivät Herraa ja ajattelivat hänen nimeään. Ja he ovat minun omiani, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jona kokoan jalokiveni; ja minä säästän heidät, niin kuin mies säästää omaa poikaansa, joka palvelee häntä. Silloin te jälleen erotatte vanhurskaan jumalattomasta, sen, joka palvelee Jumalaa, siitä, joka ei häntä palvele. Malakia 3:16–18.
Tuomio erottaa pelastetut kadotetuista taivaan kolmen kirjan merkintöjen perusteella. Malakia määrittelee pelastetut niiksi, jotka ”pelkäsivät Herraa”. Pietari viittaa aikaan, jolloin ihmiset ovat elossa ja voivat tehdä parannuksen ja kääntyä. Voidakseen tehdä parannuksen sielun on oltava elossa. Pietarin mukaan ”virvoituksen ajat” ovat elävien tuomion hetki. Syyskuun 11. päivänä 2001 päättyi tuomioprosessi, joka oli alkanut 22. lokakuuta 1844, ja Hän aloitti työnsä elävien tuomarina. Vuonna 1844 oli alkanut asteittain etenevä tuomioprosessi: prosessi, joka alkoi niistä kuolleista, joiden nimet oli merkitty elämän kirjaan.
Syyskuun 11. päivänä Kristus nousi seisomaan aloittaakseen tuomion seuraavan vaiheen. Elävien tuomiossa Hän myös ”vetoaisi” kansaan. Kristus ei vetoa kuolleisiin, sillä kuolleet eivät tiedä mitään: kuolema on unta, kuten Jeesus osoitti Martan, Marian ja Lasaruksen kertomuksessa.
Sillä jokaisella elävien joukkoon kuuluvalla on toivoa: onhan elävä koira parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä enää ole palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja kateutensa ovat nyt hävinneet, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mitä tehdään auringon alla. Saarnaaja 9:4–6.
Jotta Jeesus voisi vedota ihmiskuntaan, ihmiskunnan on oltava elossa.
Näin hän puhui, ja sen jälkeen hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.” Silloin hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Herra, jos hän nukkuu, hän toipuu.” Jeesus kuitenkin puhui hänen kuolemastaan, mutta he luulivat hänen puhuneen unessa lepäämisestä. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut.” Joh. 11:11–14.
Pietari samastaa ”virvoituksen ajat” siihen ”hetkeen”, jolloin elävien tuomio alkaa, ja tuolloin Jeesus lähetetään, ja saapuessaan Hän ”seisoo” ja ”käy oikeutta”.
Herra nousee käymään oikeutta ja asettuu tuomitsemaan kansaa. Herra käy oikeutta kansansa vanhimpia ja ruhtinaita vastaan, sillä te olette syöneet viinitarhan paljaaksi; köyhiltä riistetty saalis on teidän taloissanne. Jesaja 3:13, 14.
Ellen White osoittaa, milloin Herra ”nousee” eli, kuten Jesaja sanoo, ”Herra nousee seisomaan” ”käymään oikeutta” ja ”tuomitsemaan kansoja”.
”Nytkö kerrotaan minun julistaneen, että hyökyaalto pyyhkäisee New Yorkin pois? Niin en ole koskaan sanonut. Katsellessani sinne kerros kerrokselta kohoavia suuria rakennuksia olen sanonut: ’Millaisia kauhistuttavia tapahtumia nähdäänkään, kun Herra nousee järisyttämään maata kauhistavalla tavalla! Silloin täyttyvät Ilmestyskirjan 18:1–3:n sanat.’ Koko Ilmestyskirjan kahdeksastoista luku on varoitus siitä, mitä maan päälle on tulossa. Mutta minulla ei ole erityistä valoa siitä, mikä New Yorkia kohtaa; tiedän vain, että jonakin päivänä sikäläiset suuret rakennukset sortuvat Jumalan mullistavan ja kumoavan voiman vaikutuksesta. Saamani valon perusteella tiedän, että tuho vaikuttaa maailmassa. Yksi sana Herralta, yksi hänen väkevän voimansa kosketus, ja nämä massiiviset rakennelmat sortuvat. Edessä on tapahtumia, joiden kauhistuttavuutta emme pysty kuvittelemaan.” Review and Herald, 5. heinäkuuta 1906.
Sisar White toteaa myös, että Ilmestyskirjan kymmenennessä luvussa alas laskeutunut enkeli, jolla oli kädessään avattu kirjanen, ei ollut kukaan muu kuin Jeesus Kristus.
”Väkevä enkeli, joka opasti Johannesta, ei ollut kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Se, että Hän asettaa oikean jalkansa merelle ja vasemman kuivalle maalle, osoittaa, millainen osa Hänellä on Saatanaa vastaan käytävän suuren taistelun loppunäytöksissä. Tämä asento ilmaisee Hänen ylivertaisen voimansa ja valtansa koko maan yli.” Seitsemännen päivän adventistien raamatunselitysteos, osa 7, 971.
Rooli, jota Jeesus ”esittää loppukohtauksissa”, kuvaa Hänen työtään taivaallisena ylimmäisenä pappina.
Sen tähden, pyhät veljet, jotka olette osallisia taivaallisesta kutsumuksesta, kiinnittäkää mielenne tunnustuksemme apostoliin ja ylipappiin, Kristukseen Jeesukseen. Heprealaiskirje 3:1.
Sisar White ei ainoastaan tunnista Ilmestyskirjan kymmenennen luvun enkeliä Kristukseksi, vaan hän tunnistaa myös Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kolme enkeliä Kristuksen vertauskuviksi, sillä hän toteaa, että milleriläisliikkeen aikaiset protestantit ristiinnaulitsivat nuo kolme sanomaa samoin kuin juutalaiset ristiinnaulitsivat Kristuksen.
”Monet katsovat kauhuissaan juutalaisten menettelyä, kun nämä hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Kristuksen; ja lukiessaan kertomusta siitä, kuinka häpeällisesti häntä kohdeltiin, he ajattelevat, että he rakastavat häntä eivätkä olisi kieltäneet häntä Pietarin tavoin tai ristiinnaulinneet häntä juutalaisten tavoin. Mutta Jumala, joka lukee kaikkien sydämet, on pannut koetukselle sen rakkauden Jeesukseen, jota he tunnustivat tuntevansa. Koko taivas seurasi mitä suurimmalla mielenkiinnolla ensimmäisen enkelin sanoman vastaanottoa. Mutta monet, jotka tunnustivat rakastavansa Jeesusta ja vuodattivat kyyneleitä lukiessaan kertomusta rististä, pilkkasivat ilosanomaa hänen tulostaan. Sen sijaan että olisivat ottaneet sanoman ilolla vastaan, he julistivat sen harhaksi. He vihasivat niitä, jotka rakastivat hänen ilmestymistään, ja sulkivat heidät pois seurakunnista. Ne, jotka hylkäsivät ensimmäisen sanoman, eivät voineet hyötyä toisesta; he eivät myöskään hyötyneet keskiyön huudosta, jonka oli määrä valmistaa heitä astumaan uskon kautta Jeesuksen kanssa taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään. Ja hylkäämällä nuo kaksi aikaisempaa sanomaa he ovat pimentäneet ymmärryksensä niin, etteivät he näe lainkaan valoa kolmannen enkelin sanomassa, joka näyttää tien kaikkeinpyhimpään. Näin, että niin kuin juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, samoin nimikristilliset kirkot olivat ristiinnaulinneet nämä sanomat, eivätkä ne siksi tunne tietä kaikkeinpyhimpään eivätkä voi hyötyä Jeesuksen välitystyöstä siellä. Kuten juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhrejaan, ne kohottavat hyödyttömät rukouksensa siihen osastoon, josta Jeesus on poistunut; ja Saatana, joka on mielissään tästä petoksesta, esiintyy uskonnollisessa valepuvussa ja kääntää näiden kristityiksi tunnustautuvien mielet itseensä käyttäen voimaansa, tunnustekojaan ja valheen ihmeitään sitoakseen heidät lujasti paulaansa.” Hengellisiä kokemuksia, 259–261.
Ilmestyskirjan enkelit eivät symboloi ketään vähempää kuin Jeesusta Kristusta, ja Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli, joka laskeutui, kun New Yorkin suuret rakennukset sortuivat Jumalan kosketuksesta 11. syyskuuta 2001, oli Kristus. Pietari totesi, että Jumala lähettäisi Jeesuksen, kun alkaisi elävien tuomio, jota hän nimitti ”virvoituksen ajoiksi”. Pietarin mainitsema ”virvoitus” on myöhäissade, jonka todetaan saapuvan, kun Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun enkeli laskeutuu.
”Myöhäissade on lankeava Jumalan kansan ylle. Väkevä enkeli on laskeutuva taivaasta, ja koko maa on valaistuva hänen kirkkaudestaan.” Review and Herald, 21. huhtikuuta 1891.
Syyskuun 11. päivänä Jeesus nousi järisyttämään maata kauhistuttavalla voimalla, aloittamaan elävien tuomion ja ”käymään oikeutta” kansansa kanssa. Hän käy oikeutta profeetallisen Sanansa välityksellä. Mutta vaikka laodikealainen seitsemännen päivän adventtikirkko tuntee tuomioprosessin asteittain etenevän luonteen, se ei tiedä, että sitä alettiin tuomita silloin, kun New Yorkin suuret rakennukset sortuivat.
Niin, haikarakin taivaalla tuntee määräaikansa; metsäkyyhky, kurki ja pääskynen ottavat vaarin tuloajastaan; mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka voitte sanoa: ”Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki”? Katso, totisesti hän on tehnyt sen turhaan; kirjanoppineiden kynä on turha. Viisaat ovat joutuneet häpeään, he ovat kauhistuneet ja joutuneet vangiksi: katso, he ovat hylänneet Herran sanan; ja mitä viisautta heissä on? Jeremia 8:7–9.
Kun Kristus nousi käymään oikeutta syyskuun 11. päivänä, Hän kutsui kansaansa etsimään Jeremian ”muinaisia polkuja”.
”Vihollinen pyrkii kääntämään veljiemme ja sisartemme ajatukset pois työstä, jossa valmistetaan kansaa kestämään näinä viimeisinä päivinä. Hänen viisastelujensa tarkoituksena on kääntää ajatukset pois tämän hetken vaaroista ja velvollisuuksista. He pitävät vähäarvoisena sitä valoa, jonka Kristus tuli taivaasta antamaan Johannekselle kansaansa varten. He opettavat, etteivät aivan edessämme olevat tapahtumat ole niin tärkeitä, että niihin olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota. He tekevät tyhjäksi taivaallista alkuperää olevan totuuden ja riistävät Jumalan kansalta sen aiemman kokemuksen antaen sille sen sijaan valhetiedettä. ’Näin sanoo Herra: Asettukaa teille ja katsokaa, kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä.’ [Jeremia 6:16.]
”Älköön kukaan pyrkikö repimään pois uskomme perustuksia — niitä perustuksia, jotka laskettiin työmme alussa Sanaa rukoillen tutkimalla ja ilmoituksen kautta. Näiden perustusten varaan olemme rakentaneet yli viisikymmentä vuotta. Ihmiset saattavat kuvitella löytäneensä uuden tien ja voivansa laskea lujemman perustuksen kuin se, joka on laskettu; mutta tämä on suuri eksytys. ’Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on.’ [1. Korinttilaiskirje 3:11.] Aiemmin monet ovat ryhtyneet rakentamaan uutta uskoa ja vakiinnuttamaan uusia periaatteita; mutta kuinka kauan heidän rakennuksensa pysyi pystyssä? Se sortui pian, sillä sitä ei ollut perustettu Kalliolle.” Testimonies, osa 8, 296, 297.
Laodikealaisen seitsemännen päivän adventtikirkon kieltäytyminen palaamasta milleriläisliikkeen historiassa vahvistettuihin totuuksiin on vienyt sen pois Jumalan ”tieltä”, ja se on valinnut uuden tien, jota kannattelevat ”perinteiden ja tapojen” tyhjät lupaukset.
Juoskaa Jerusalemin katuja ristiin rastiin, katsokaa nyt ja ottakaa selvää ja etsikää sen toreilta, löydättekö yhdenkin miehen, onko siellä ketään, joka tekee oikeutta ja etsii totuutta; niin minä annan Jerusalemille anteeksi. Ja vaikka he sanovat: ”Niin totta kuin Herra elää”, he vannovat totisesti väärin. Oi Herra, eivätkö sinun silmäsi katso totuuteen? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole tunteneet tuskaa; sinä olet hävittänyt heitä, mutta he ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan kuritusta. He ovat tehneet kasvonsa kalliota kovemmiksi; he ovat kieltäytyneet palaamasta. Siksi minä sanoin: Nämä ovat varmaankin köyhiä; he ovat ymmärtämättömiä, sillä he eivät tunne Herran tietä eivätkä Jumalansa oikeutta. Minä menen ylhäisten luo ja puhun heille, sillä he tuntevat Herran tien ja Jumalansa oikeuden; mutta nämäkin ovat kaikki tyynni särkeneet ikeen ja katkaisseet siteet. Jeremia 5:1–5.
Seitsemännen päivän adventistit joutuvat vastuuseen siitä, että he kieltäytyvät näkemästä tuomioprosessia sellaisena kuin se esitetään Jumalan profeetallisessa sanassa. Ellen White osoittaa selvästi, että Ilmestyskirjan seitsemännessä luvussa sinetöidyt ovat samat kuin Hesekielin kirjan yhdeksännessä luvussa sinetöidyt.
”Tämä Jumalan palvelijoiden sinetöiminen on sama kuin se, joka näytettiin Hesekielille näyssä.” Todistuksia saarnaajille, 445.
Hesekielin kirjan yhdeksännessä luvussa Jerusalem edustaa seitsemännen päivän adventtikirkkoa.
”Tässä näemme, että seurakunta – Herran pyhäkkö – sai ensimmäisenä tuntea Jumalan vihan iskun. Vanhimmat, joille Jumala oli antanut suuren valon ja jotka olivat toimineet kansan hengellisten etujen vartijoina, olivat pettäneet heille osoitetun luottamuksen. He olivat omaksuneet kannan, ettei meidän tarvitse odottaa ihmeitä eikä Jumalan voiman selvää ilmenemistä entisaikojen tapaan. Ajat ovat muuttuneet. Nämä sanat vahvistavat heidän epäuskoaan, ja he sanovat: Herra ei tee hyvää eikä pahaa. Hän on liian armollinen tullakseen tuomitsemaan kansaansa. Niinpä ’Rauha ja turvallisuus’ on niiden miesten huutona, jotka eivät enää koskaan korota ääntään pasuunan tavoin osoittaakseen Jumalan kansalle sen rikkomukset ja Jaakobin huoneelle sen synnit. Juuri nämä mykät koirat, jotka eivät tahtoneet haukkua, saavat tuntea loukatun Jumalan oikeudenmukaisen koston. Miehet, neidot ja pienet lapset saavat kaikki yhdessä surmansa.” Todistuksia, osa 5, 211.
Elävien tuomio alkoi 11. syyskuuta 2001. Se alkoi Jumalan kansaksi tunnustautuvista ja eteni johtajistosta maallikoihin. Kun Jumalan seurakunnan tuomio päättyy, tuomioprosessi etenee niihin, jotka eivät kuulu Jumalan kansaksi tunnustautuviin.
Sillä on tullut aika, jolloin tuomion on alettava Jumalan huoneesta; ja jos se alkaa ensiksi meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan evankeliumille? 1. Piet. 4:17.
Se ”evankeliumi”, jota ei totella, on ”iankaikkinen evankeliumi”, jota julistaa Ilmestyskirjan neljännentoista luvun ensimmäinen enkeli, joka ei ainoastaan ilmoita Jumalan tuomion ”hetkeä” vaan myös kehottaa ihmisiä ”pelkäämään Jumalaa”. Malakian kirjassa muistokirjaan on merkitty juuri ne, jotka pelkäävät Jumalaa.
Hän sanoi suurella äänellä: Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet. Ilmestyskirja 14:7.
Tuomioprosessi alkaa Jumalan liittokansasta, ja vuonna 1844 Herra sivuutti entisen liittokansansa ja solmi liiton milleriläisen liikkeen kanssa. Tuon historiallisen ajanjakson protestantit sivuutettiin, kun Herra valitsi uuden liittokansan, kuten Hän oli Mooseksen, Joosuan ja Kaalebin aikaan tehnyt niiden kohdalla, jotka lähtivät Egyptistä Punaisenmeren halki. Sama prosessi havainnollistui Israelin ajan päättyessä, kun Jumala antoi muinaiselle Israelille erokirjan ja solmi liiton uuden morsiamensa – kristillisen seurakunnan – kanssa. Tuo seurakunta joutui 1 260 vuotta kestäneen paavillisen pimeyden orjuuteen, jonka esikuvana oli muinaisen Israelin 430 vuotta kestänyt pimeys Egyptissä. Kun kristillinen seurakunta nousi paavillisesta pimeydestä vuonna 1798, sen jäsenet olivat tuolloin protestanttisia kristittyjä. Sen jälkeen heitä koeteltiin ja heidät sivuutettiin vuonna 1844, kuten oli käynyt niille, jotka kuolivat erämaassa ennen luvattuun maahan pääsemistä, sekä juutalaisille, joille annettiin erokirja Kristuksen ottaessa kristillisen morsiamensa vaimokseen. Syyskuun 11. päivän tapahtumien yhteydessä toistui sama koettelemisprosessi kuin Mooseksen ja Kristuksen aikana sekä vuonna 1844.
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Heprealaiskirje 13:8.
Myös Ellen White tuo esiin tämän periaatteen:
”Jumalan työssä maan päällä ilmenee aikakaudesta toiseen silmiinpistävää samankaltaisuutta jokaisessa suuressa uskonpuhdistuksessa tai uskonnollisessa liikkeessä. Periaatteet, joiden mukaan Jumala toimii ihmisten suhteen, ovat aina samat. Nykyajan merkittävillä liikkeillä on vastineensa menneisyydessä, ja seurakunnan kokemukset menneiltä aikakausilta tarjoavat hyvin arvokkaita opetuksia meidän ajallemme.” Suuri taistelu, 343.
Ensimmäisen kerran Kristus solmi liiton valitun kansan kanssa Punaisellamerellä tapahtuneen vapautuksen yhteydessä. Näin hän täytti Aabrahamin profetian, jossa kuvattiin Jumalan kansan orjuutta Egyptissä; tämä orjuus on esikuva hengellisen Israelin orjuudesta paavinvallan pimeällä keskiajalla. Egyptin vankeus ei ollut esikuva ainoastaan pimeän keskiajan vankeudesta vaan myös muinaisen Israelin vankeudesta Babylonissa.
”Jumalan seurakunta maan päällä oli tämän pitkän, hellittämättömän vainon kauden aikana yhtä todellisesti vankeudessa kuin israelilaiset olivat vankeina Babylonissa pakkosiirtolaisuuden aikana.” Profeetat ja kuninkaat, 714.
Egyptin vankeus, jossa Abrahamin profetia täyttyi, osoittaa myös, että se kansakunta, jonka keskuudessa Jumalan kansa asui orjuutensa aikana, joutuisi sekin tuomittavaksi.
Ja hän sanoi Abramille: Tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja joutuvat palvelemaan sen kansaa; ja tämä kansa sortaa heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sen jälkeen he lähtevät sieltä mukanaan suuri omaisuus. 1. Mooseksen kirja 15:13, 14.
Kun valittu kansa lähti Egyptistä, Egypti kohtasi tuomionsa Punaisenmeren vesissä. Seitsemänkymmentä vuotta kestäneen Babylonin vankeuden jälkeen Meedo-Persian valtakunta kukisti Babylonin. Kun pimeän keskiajan protestantteihin kohdistuneen paavillisen vainon kausi päättyi, Napoleonin kenraali Berthier otti paavin vangiksi, ja antikristus kuoli maanpaossa vuotta myöhemmin.
Sillä ei ole merkitystä, minkä perinteen tai tavan taakse ihminen kätkeytyy sivuuttaakseen sanoman, joka ilmaisee Jumalan tuomion hetken; sekä kirkko että valtio ovat tuomioprosessin alaisia. Syyskuun 11. päivänä 2001 alkoi elävien tuomio ja Laodikean seitsemännen päivän adventtikirkon tuomiokausi, kun Kristus nousi järisyttämään maata rajusti ja vetoamaan seurakuntaansa, jotta se palaisi vanhoille poluille. Tuo kirkko on entinen liittokansa, joka sivuutetaan, ja ne, jotka Kristuksen vetoomukseen vastaten päättivätkin palata vanhoille poluille, oli sen jälkeen määrä saattaa tuomittaviksi. Entisen liittokansan ja uuden liittokansan tuomion välinen rajapyykki oli vuosi 2020. Myös se kansakunta, jossa entinen liittokansa alun perin muodostettiin, oli täsmälleen saman tuomioprosessin alainen. Tuon kansakunnan tuomio alkoi vuonna 1861 sisällissodan myötä.
Syyskuun 11. päivänä ensimmäinen niistä kahdesta osasta, jotka muodostavat Ilmestyskirjan maasta nousevan pedon tasavaltalaisen sarven, joutui tuomiolle yhdessä laodikealaisen seitsemännen päivän adventtikirkon kanssa. Tuo tasavaltalaisen sarven osa oli demokraattinen puolue, joka sekin sai loppunsa vuonna 2020 Joe Bidenin varastetun vaalivoiton myötä.
Vuonna 2020 elävien tuomio alkoi kohdistua republikaanisen sarven toiseen osaan, jota republikaaninen puolue edustaa. Se alkoi kohdistua myös niihin, jotka olivat aiemmin olleet sidoksissa laodikealaiseen seitsemännen päivän adventtikirkkoon. Demokraattisen puolueen osalta vuonna 2020 päättynyt tuomio johti puolueen jakautumiseen useiksi osiksi, ja tämä jakautuminen on vain jatkunut tuomioprosessin jatkuessa. Demokraattinen puolue on nyt punaisten (kommunistien) ja vihreiden (islamistien) puolue. Republikaanisen puolueen osalta tuomioprosessi tuli päätökseensä 3. marraskuuta 2026, kaksisataaviisikymmentä vuotta vuoden 1776 jälkeen. Demokraattisen puolueen tavoin republikaaninen puolue on nyt pysyvästi jakautunut ja pirstoutunut, aivan kuten demokraattinen puolue luhistui ja pirstoutui vuonna 2020.
Vuonna 2020 ovi sulkeutui Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun maasta nousevan pedon sekä tasavaltalaisen että protestanttisen sarven ensimmäisen vaiheen osalta. Marraskuun 3. päivänä 2026 ovi sulkeutui tasavaltalaisen sarven toisen vaiheen osalta, ja ovi on sulkeutumassa uuden liiton kansalta eli maasta nousevan pedon protestanttisen sarven toiselta vaiheelta. Kun tuo ovi sulkeutuu, armonajan ovi sulkeutuu sen jälkeen pedolta, joka kantaa noita kahta sarvea. Elävien tuomiossa vielä jäljellä olevien kahden sulkeutuvan oven esikuvana oli valitun liittokansan varhaisin historia, ja tätä kansaa koski Abrahamin profetia valitusta kansasta. Kristus havainnollistaa aina loppua alun avulla. Kun heprealaiset sivelivät verta ovenpieliin ensimmäisenä pääsiäisenä, tuo ovi kuvasi historiamme seuraavaa ovea. Kun farao kuoli Punaisenmeren vesissä, tuon historian toinen ovi oli esikuva ovesta, joka sulkeutuu Yhdysvaltain kansakunnalta pian tulevan sunnuntailain yhteydessä.
Jumalan sana tuomitsee Jumalan kansan siitä, ettei se ymmärrä Jumalan tuomiota, ja Jumalan seurakunnan ulkopuolella olevat ovat saman tuomion alaisia. Jumalan kansa läpäisee viimeisen koetuksen tai epäonnistuu siinä sen mukaan, palaako se niille vanhoille poluille, jotka on kuvattu Jumalan profeetallisessa sanassa. Ensimmäisen pääsiäisen heprealaiset kuvaavat toista suljettua ovea maasta nousevan pedon protestanttiselle sarvelle, ja Punaisessameressä loppunsa kohtaava Egypti kuvaa Ilmestyskirjan 13. luvun maasta nousevaa petoa. Myös Yhdysvaltojen kansalaiset ovat tuomion alaisia, koska he ovat hylänneet pyhät vanhat polkunsa.
Yhdysvaltojen kohdalla vanhat polut, jotka tuomitsevat sen tuomiolla, ovat kaksi pyhää asiakirjaa: itsenäisyysjulistus ja perustuslaki. Pian säädettävän sunnuntailain myötä tämä kansakunta hylkää näiden kahden pyhän asiakirjan edustamat periaatteet, jotka ovat sopusoinnussa niiden kahden pyhän todistuksen kanssa, joita edustavat Raamattu ja profetian henki ja jotka tuomitsevat protestanttisen sarven.
Tilanne, jossa ”perinteet ja tavat” estävät sielua ymmärtämästä, mitä Nashvillen tulipallot edustavat ja miksi, ei ainoastaan sulje ovea Yhdysvaltain protestanttiselta sarvelta, vaan merkitsee myös sen ajanjakson alkamista, joka johtaa Yhdysvaltoja kohtaavaan tuomioon, jolloin, kuten Ellen White kirjoittaa, ”kansallista luopumusta seuraa kansallinen tuho”.
Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.