For some time, we have been focusing our attention on the hidden history of Daniel 11:40, and in recent weeks, the Lord has drawn our consideration to verse 27:
Jonkin aikaa olemme keskittäneet huomiomme Daniel 11:40:n kätkettyyn historiaan, ja viime viikkoina Herra on ohjannut tarkastelumme jakeeseen 27:
And both these kings’ hearts shall be to do mischief, and they shall speak lies at one table; but it shall not prosper: for yet the end shall be at the time appointed. Daniel 11:27.
Ja molempien näiden kuninkaiden sydän on pahaan taipuvainen, ja he puhuvat valhetta saman pöydän ääressä; mutta se ei menesty, sillä loppu on vielä tuleva määräaikana. Daniel 11:27.
Initially, I was uncertain about the details—when, where, and who sat at that table, speaking lies to one another—but these questions are now under review. Over the past few Sabbaths, I made some missteps as I worked through these lines. Yet, through what I believe to be providential guidance, the alliances represented in verses 13–15, symbolized by Caesarea Philippi, began to unfold. Though some elements still require refinement, I believe the Lord has lifted His hand from these verses to reveal their meaning.
Aluksi olin epävarma yksityiskohdista—milloin, missä ja ketkä istuivat siinä pöydässä puhuen valhetta toisilleen—mutta nämä kysymykset ovat nyt tarkastelun alaisina. Viimeisten muutamien sapattien aikana tein joitakin virheitä työskennellessäni näiden rivien parissa. Kuitenkin sen kautta, minkä uskon olleen kaitselmuksellista johdatusta, jakeissa 13–15 esitetyt liittoumat, joita symboloi Caesarea Philippi, alkoivat avautua. Vaikka jotkin kohdat vaativat yhä täsmentämistä, uskon, että Herra on nostanut kätensä näiden jakeiden päältä paljastaakseen niiden merkityksen.
This understanding crystallized immediately after last Sabbath’s Zoom meeting. A week earlier, I had been struck by the intricate interplay of histories in verses 10–15. I wrote and sent a text message to a few people outlining my thoughts and asked to share them on Friday evening. I was attempting to organize the issues within those verses, convinced there was something profoundly significant. There is, but it wasn’t what I initially proposed. Despite my stumbles over the past week and a half as I grappled with this passage, I recognize a familiar providence. The Lord was unsealing a special, vital truth. Once the human element is fully exposed and set aside, the truth—opened by the Lion of the tribe of Judah—proves even more profound than I had grasped.
Tämä ymmärrys kiteytyi välittömästi viime sapatin jälkeisen Zoom-kokouksen jälkeen. Viikkoa aiemmin huomioni oli kiinnittynyt jakeiden 10–15 historianjuoksujen monisyiseen vuorovaikutukseen. Kirjoitin tekstiviestin muutamille henkilöille, hahmotellen ajatuksiani, ja pyysin saada jakaa ne perjantai-iltana. Yritin jäsentää noihin jakeisiin sisältyviä kysymyksiä, vakuuttuneena siitä, että niissä oli jotakin syvästi merkittävää. Niissä onkin, mutta se ei ollut sitä, mitä aluksi esitin. Huolimatta kompasteluistani kuluneen puolentoista viikon aikana kamppaillessani tämän kohdan kanssa, tunnistan tutun johdatuksen. Herra oli avaamassa sinettiä erityisen, elintärkeän totuuden yltä. Kun inhimillinen osuus on täysin paljastettu ja syrjään asetettu, totuus — Juudan sukukunnan Leijonan avaama — osoittautuu vielä syvällisemmäksi kuin olin käsittänyt.
Verse Five through Nine
Viides jae yhdeksänteen asti
Putin, as the king of the south, mirrors Ptolemy, who will triumph in the Ukraine war, fulfilling verse 11. Historically, Ptolemy IV Philopator’s victory at the Battle of Raphia fulfilled this verse, prefiguring Putin’s imminent success. Verses 5–9 outline a history that foreshadows the papacy’s 1,260-year rule (538–1798) in meticulous detail. These details have been explored repeatedly in the past, so here I will highlight one prophetic waymark fulfilled in verses 5–9 and echoed in the period from 538 to 1798.
Putin etelän kuninkaana vastaa Ptolemaiosta, joka on voittava Ukrainan sodassa ja siten täyttää jakeen 11. Historiallisesti Ptolemaios IV Filopaattorin voitto Raphian taistelussa täytti tämän jakeen ja ennakoi esikuvallisesti Putinin välitöntä menestystä. Jakeet 5–9 esittävät historian, joka ennakoi paaviuden 1 260 vuoden hallintakautta (538–1798) äärimmäisen yksityiskohtaisesti. Näitä yksityiskohtia on aiemmin tarkasteltu toistuvasti, joten tässä korostan yhtä profeetallista tienviittaa, joka täyttyi jakeissa 5–9 ja sai vastineensa kaudella 538–1798.
This period began with a treaty between the southern Ptolemaic kingdom and the northern Seleucid kingdom, sealed when the southern king gave his daughter in marriage to the northern king. This union initiated a seven year span that ended when the southern king invaded the north, took the northern king captive to Egypt, and the captive king later died after falling from a horse.
Tämä ajanjakso alkoi eteläisen ptolemaiolaisen valtakunnan ja pohjoisen seleukidivaltakunnan välisellä liitolla, joka vahvistettiin, kun etelän kuningas antoi tyttärensä vaimoksi pohjoisen kuninkaalle. Tämä liitto käynnisti seitsemän vuoden ajanjakson, joka päättyi siihen, että etelän kuningas hyökkäsi pohjoiseen, vei pohjoisen kuninkaan vangittuna Egyptiin, ja vangittu kuningas kuoli myöhemmin pudottuaan hevosen selästä.
A Broken Treaty
Rikottu liitto
The invasion stemmed from a broken treaty. After the seven-year period began, the northern king set aside his first wife to marry the southern princess and secure the treaty. Later, he discarded the southern wife and reinstated his original queen. This prompted the first queen to execute the southern queen and her entourage, enraging the southern queen’s family in Egypt.
Hyökkäys sai alkunsa rikotusta liitosta. Kun seitsemän vuoden jakso oli alkanut, pohjoinen kuningas syrjäytti ensimmäisen vaimonsa mennäkseen naimisiin eteläisen prinsessan kanssa ja varmistaakseen liiton. Myöhemmin hän hylkäsi eteläisen vaimonsa ja asetti alkuperäisen kuningattarensa jälleen asemaansa. Tämä sai ensimmäisen kuningattaren surmaamaan eteläisen kuningattaren ja hänen seurueensa, mikä nostatti Egyptissä eteläisen kuningattaren suvun vihaan.
With prophetic discernment, seven years can be seen as two periods of three and a half years, as illustrated by the three and a half years before and after the cross that together represented the week that Christ confirmed the covenant. The three and a half is also recognized in the seven times curse carried out upon the northern kingdom of Israel from 723 BC unto 1798. That seven times is divided into two periods of twelve hundred and sixty, with 538 as the middle point. These illustrations of seven being divided into two periods of three and a half is not random, it is purposeful.
Profeetallisen ymmärryksen valossa seitsemän vuotta voidaan nähdä kahtena kolmen ja puolen vuoden ajanjaksona, kuten havainnollistavat ne kolme ja puoli vuotta ennen ristiä ja sen jälkeen, jotka yhdessä edustivat sitä viikkoa, jonka aikana Kristus vahvisti liiton. Kolme ja puoli tunnistetaan myös siinä seitsenkertaisessa kirouksessa, joka toteutettiin Israelin pohjoisen valtakunnan ylle vuodesta 723 eKr. vuoteen 1798 saakka. Tuo seitsenkertainen jakautuu kahteen tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen vuoden ajanjaksoon, joiden keskikohtana on vuosi 538. Nämä esimerkit siitä, että seitsemän jakautuu kahdeksi kolmen ja puolen ajanjaksoksi, eivät ole satunnaisia, vaan tarkoituksellisia.
In the division in the week Christ confirmed the covenant the cross represents the center and in so doing it identifies Christ presenting the message in person for three and a half years, followed by His disciples presenting the message for the same period. In the seven times against the northern kingdom 538 divides the history into a period when paganism trampled down the sanctuary and host followed by papalism trampling down the sanctuary and host for the same period. In prophetic symbolism “seven” is represented with three and a half, which in turn is represented by forty-two months, three and a half days or years, twelve hundred and sixty, twenty-five twenty and a time, times and dividing of time. In context, all these figures are interchangeable.
Viikon jakautumisessa Kristus vahvisti liiton; risti edustaa keskikohtaa, ja siten se osoittaa Kristuksen esittävän sanoman henkilökohtaisesti kolmen ja puolen vuoden ajan, minkä jälkeen Hänen opetuslapsensa esittivät sanomaa saman ajanjakson. Pohjoista valtakuntaa vastaan suunnatuissa seitsemässä ajassa vuosi 538 jakaa historian ajanjaksoon, jolloin pakanuus tallasi pyhäkön ja joukon, mitä seurasi paavillisuuden pyhäkön ja joukon tallaaminen saman ajanjakson ajan. Profeetallisessa symboliikassa ”seitsemän” esitetään kolmella ja puolella, mikä puolestaan esitetään neljänäkymmenenä kahtena kuukautena, kolmena ja puolena päivänä tai vuotena, tuhantena kahtenasatana kuutenakymmenenä, kahdellakymmenelläviidellä kahdellakymmenellä sekä aikana, aikoina ja puolella ajalla. Asiayhteydessä kaikki nämä luvut ovat keskenään vaihdettavia.
The treaty represented between the Ptolemaic Kingdom, ruled by the descendants of Ptolemy I (a general of Alexander the Great), who controlled Egypt, and the Seleucid Empire, ruled by the descendants of Seleucus I (another of Alexander’s generals), who controlled much of the Middle East, including Syria concluded the Second Syrian War in 253 BC. The war had begun seven years before in 260 BC. Seven years after the treaty was ratified it was broken in 246 BC. Fourteen years, divided into two seven-year periods. The first half is warfare and the second half is peace. The fourteen years begin with the second Syrian War and it ends with the third Syrian War. This type of symmetry in history is amplified when you recognize that the history is represented in verses five through nine of chapter eleven. The treaty and its breaking are the focus of the verses and the history which fulfilled the verses.
Egyptiä hallinneiden Ptolemaios I:n (Aleksanteri Suuren kenraalin) jälkeläisten hallitseman Ptolemaiosten valtakunnan ja suuren osan Lähi-itää, Syyria mukaan lukien, hallinneiden Seleukos I:n (toisen Aleksanterin kenraaleista) jälkeläisten hallitseman Seleukidien valtakunnan välinen liitto päätti toisen Syyrian sodan vuonna 253 eKr. Sota oli alkanut seitsemän vuotta aiemmin, vuonna 260 eKr. Seitsemän vuotta sen jälkeen, kun liitto oli vahvistettu, se rikottiin vuonna 246 eKr. Neljätoista vuotta, jaettuna kahteen seitsemän vuoden jaksoon. Ensimmäinen puolisko on sodankäyntiä ja toinen puolisko rauhaa. Nämä neljätoista vuotta alkavat toisesta Syyrian sodasta ja päättyvät kolmanteen Syyrian sotaan. Tällainen historian symmetria korostuu, kun havaitaan, että tämä historia esitetään yhdestoista luvun jakeissa viidestä yhdeksään. Liitto ja sen rikkominen ovat jakeiden sekä niitä täyttäneen historian keskipisteenä.
This aligns with the papal domination from 538 to 1798. Near the end of that era, Napoleon Bonaparte entered into a treaty with the Vatican. Citing the Vatican’s breach of the 1797 Treaty of Tolentino, Napoleon sent General Berthier in 1798 to take the pope captive. The pope died in France in 1799. This 1,260-year period is detailed in verses 31–39.
Tämä vastaa paavillista herruutta vuosina 538–1798. Lähellä tuon aikakauden loppua Napoleon Bonaparte solmi sopimuksen Vatikaanin kanssa. Vedoten siihen, että Vatikaani oli rikkonut vuoden 1797 Tolentinon sopimusta, Napoleon lähetti vuonna 1798 kenraali Berthierin ottamaan paavin vangiksi. Paavi kuoli Ranskassa vuonna 1799. Tätä 1 260 vuoden ajanjaksoa käsitellään yksityiskohtaisesti jakeissa 31–39.
The history of verses 5–9 parallels that of verses 31–39, providing two witnesses within Daniel 11. Both lines share identical prophetic waymarks, revealing the dynamics between the kings of the south and north. Each period is symbolized by three and a half years, concluding with the southern king prevailing, capturing the northern king, and taking him to the southern land, where both northern kings die. In both cases, as the text states, the southern king returns with spoil:
Jakeiden 5–9 historia kulkee rinnakkain jakeiden 31–39 historian kanssa ja tarjoaa Daniel 11:ssä kaksi todistajaa. Molemmilla linjoilla on samat profeetalliset tienviitat, jotka paljastavat etelän ja pohjoisen kuninkaiden välisen dynamiikan. Kumpikin ajanjakso on kuvattu kolmella ja puolella vuodella, ja se päättyy siihen, että etelän kuningas saa voiton, vangitsee pohjoisen kuninkaan ja vie hänet eteläiseen maahan, missä molemmat pohjoisen kuninkaat kuolevat. Molemmissa tapauksissa etelän kuningas, kuten teksti sanoo, palaa saaliin kanssa:
And shall also carry captives into Egypt their gods, with their princes, and with their precious vessels of silver and of gold; and he shall continue more years than the king of the north. Daniel 11:8.
Ja hän vie myös vangittuina Egyptiin heidän jumalansa, ruhtinaineen sekä heidän kallisarvoisine hopea- ja kultakalustoineen; ja hän pysyy alallaan kauemmin kuin pohjoisen kuningas. Daniel 11:8.
For Ptolemy, this was treasure previously looted by the northern king; for Napoleon, it was the Vatican’s riches plundered and taken to France. These two lines of witness indicate that the northern king’s death is symbolized by falling from a horse. In Revelation 17, the woman riding the beast represents the Catholic Church:
Ptolemaiokselle tämä oli aarre, jonka pohjoinen kuningas oli aiemmin ryöstänyt; Napoleonille se oli Vatikaanin rikkaus, joka ryöstettiin ja vietiin Ranskaan. Nämä kaksi todistuslinjaa osoittavat, että pohjoisen kuninkaan kuolemaa symboloi putoaminen hevosen selästä. Ilmestyskirjan 17. luvussa petoa ratsastava nainen edustaa katolista kirkkoa:
So he carried me away in the spirit into the wilderness: and I saw a woman sit upon a scarlet coloured beast, full of names of blasphemy, having seven heads and ten horns. Revelation 17:3.
Niin hän vei minut hengessä erämaahan; ja minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon päällä, joka oli täynnä pilkkaavia nimiä ja jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ilmestys 17:3.
The beast she rides is the United Nations. Revelation 17 describes her restoration to power after the deadly wound of 1798. As the eighth kingdom, she resumes her reign, symbolized by riding the beast:
Peto, jonka selässä hän ratsastaa, on Yhdistyneet kansakunnat. Ilmestyskirjan 17. luku kuvaa hänen palauttamistaan valtaan vuoden 1798 kuolettavan haavan jälkeen. Kahdeksantena valtakuntana hän jatkaa jälleen hallituskauttaan, mitä kuvataan sillä, että hän ratsastaa pedon selässä:
And the woman which thou sawest is that great city, which reigneth over the kings of the earth. Revelation 17:18.
Ja se nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kuninkaita. Ilmestys 17:18.
The deadly wound of 1798 was prefigured in verses 5–9 when the northern king fell from a horse and died. These two lines in Daniel 11 run parallel to verses 41–45. The Sunday law in the USA, marked in verse 41, begins the papacy’s final ride on the beast—a period reflected in these two lines. When Ellen White notes that “much of the history” fulfilled in Daniel 11 “will be repeated,” verses 5–9 and 31–39 align with verses 41–45.
Vuoden 1798 kuolettava haava esikuvattiin jakeissa 5–9, kun pohjoinen kuningas putosi hevosen selästä ja kuoli. Nämä kaksi riviä Danielin kirjan 11. luvussa kulkevat rinnakkain jakeiden 41–45 kanssa. Yhdysvaltain sunnuntailaki, joka on merkitty jakeeseen 41, aloittaa paavikunnan viimeisen ratsastuksen pedon selässä — ajanjakson, joka heijastuu näissä kahdessa rivissä. Kun Ellen White toteaa, että ”suuri osa siitä historiasta”, joka täyttyi Danielin kirjan 11. luvussa, ”toistuu”, jakeet 5–9 ja 31–39 asettuvat rinnakkain jakeiden 41–45 kanssa.
Only Verse Forty
Vain neljäskymmenes jae
From verse 31 to 45, only verse 40 stands outside the prophetic period of three and a half days. It represents a unique history within the final third of Daniel’s 45 verses. In verse 16, the history of pagan Imperial Rome unfolds through four rulers—Pompey, Julius Caesar, Augustus Caesar, and Tiberius Caesar. Augustus’s victory at the Battle of Actium in 31 BC began Imperial Rome’s 360-year rule, fulfilling the “time” in verse 24:
Jakeista 31–45 ainoastaan jae 40 jää kolmen ja puolen päivän profeetallisen ajanjakson ulkopuolelle. Se edustaa ainutlaatuista historiallista vaihetta Danielin 45 jakeen viimeisen kolmanneksen sisällä. Jakeessa 16 pakanallisen keisarillisen Rooman historia avautuu neljän hallitsijan kautta — Pompeius, Julius Caesar, Augustus Caesar ja Tiberius Caesar. Augustuksen voitto Actiumin taistelussa vuonna 31 eKr. aloitti keisarillisen Rooman 360 vuotta kestäneen hallituskauden ja täytti jakeen 24 ”ajan”:
He shall enter peaceably even upon the fattest places of the province; and he shall do that which his fathers have not done, nor his fathers’ fathers; he shall scatter among them the prey, and spoil, and riches: yea, and he shall forecast his devices against the strong holds, even for a time. Daniel 11:24.
Hän saapuu rauhallisesti maakunnan hedelmällisimmillekin seuduille; ja hän tekee sellaista, mitä eivät hänen isänsä ole tehneet eivätkä hänen isiensä isät; hän jakaa heidän keskuuteensa saalista ja ryöstöä ja rikkautta; jopa linnoituksia vastaan hän suunnittelee hankkeensa, mutta vain ajaksi. Daniel 11:24.
After Actium, Rome made Egypt a province in 30 BC. Three hundred and sixty years later, in 330, Constantine moved the empire’s capital from Rome to Constantinople. This “time” aligns prophetically with the 1,260 years of papal rule and the 7 years of verses 5–9.
Aktiumin jälkeen Rooma teki Egyptistä provinssin vuonna 30 eKr. Kolmesataakuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 330, Konstantinus siirsi valtakunnan pääkaupungin Roomasta Konstantinopoliin. Tämä ”aika” on profeetallisesti yhdenmukainen paavillisen vallan 1 260 vuoden sekä jakeiden 5–9 seitsemän vuoden kanssa.
From verse 16, pagan Imperial Rome dominates until verse 30, encompassing the Maccabees’ league with Rome and the line of Christ. Yet, verses 16–30 align with verses 31–39 and 41–45. Thus, in the last 30 verses of Daniel 11, a consistent prophetic line emerges—except for verse 40, where the “time of the end” is marked in 1798 and 1989.
Jakeesta 16 alkaen pakanallinen keisarillinen Rooma hallitsee jakeeseen 30 asti, käsittäen makkabilaisten liiton Rooman kanssa sekä Kristuksen sukulinjan. Kuitenkin jakeet 16–30 vastaavat jakeita 31–39 ja 41–45. Näin ollen Danielin 11. luvun viimeisissä 30 jakeessa ilmenee johdonmukainen profeetallinen linja — lukuun ottamatta jaetta 40, jossa ”lopun aika” merkitään vuosina 1798 ja 1989.
With minor exceptions in verses 2 and 3—where the final of eight presidents transitions to control the ten kings of the United Nations—the first two verses align with verse 40, representing the Sunday law and the shift from the sixth to the seventh and eighth kingdoms. Verses 3 and 4 align with verse 45 and Daniel 12:1, depicting the rise and fall of the Grecian kingdom, paralleling the papacy’s establishment and demise in verses 41 through Daniel 12:1. Both the woman and the beast she rides end with no help, framing the beginning and end of Daniel 11 outside verse 40’s history. Alexander the Great symbolizes the United Nations, fornicating with the whore of Tyre (the king of the north from verse 41 onward), who are both the beast and the dragon.
Pienin poikkeuksin jakeissa 2 ja 3 — joissa kahdeksasta presidentistä viimeinen siirtyy hallitsemaan Yhdistyneiden kansakuntien kymmentä kuningasta — kaksi ensimmäistä jaetta vastaavat jaetta 40 ja edustavat sunnuntailakia sekä siirtymää kuudennesta seitsemänteen ja kahdeksanteen valtakuntaan. Jakeet 3 ja 4 vastaavat jaetta 45 ja Daniel 12:1:tä ja kuvaavat kreikkalaisen valtakunnan nousua ja tuhoa rinnakkaisena paaviuden perustamisen ja häviön kanssa jakeissa 41:stä Daniel 12:1:een. Sekä nainen että peto, jonka selässä hän ratsastaa, päätyvät ilman apua, kehystäen Daniel 11:n alun ja lopun jakeen 40 historian ulkopuolelle. Aleksanteri Suuri symboloi Yhdistyneitä kansakuntia ja harjoittaa haureutta Tyyron porton kanssa (pohjoisen kuninkaan kanssa jakeesta 41 eteenpäin), jotka ovat sekä peto että lohikäärme.
Verses Nine and Ten
Jakeet yhdeksän ja kymmenen
Verses 5–9 conclude at the time of the end in 1798, while verse 10 marks 1989. Thus, the span between verses 9 and 10—from 1798 to 1989—represents the revealed portion of verse 40, initiating its hidden history. To clarify: nearly every verse in Daniel 11 reflects the papacy’s rule from 538 to 1798. Verse 40 covers 1798 to the Sunday law in the USA. Verses 6–9 typify the papal era, while verse 10 foreshadows the USSR’s collapse in 1989. Therefore, verses 11–15 span from 1989 to the Sunday law, as represented in verses 16, 31, and 41.
Jakeet 5–9 päättyvät lopun aikana vuonna 1798, kun taas jae 10 osoittaa vuoteen 1989. Näin ollen jakeiden 9 ja 10 välinen ajanjakso — vuodesta 1798 vuoteen 1989 — edustaa jakeen 40 ilmoitettua osuutta ja käynnistää sen kätketyn historian. Selvyyden vuoksi: lähes jokainen Danielin 11. luvun jae heijastaa paaviuden hallintaa vuosina 538–1798. Jae 40 kattaa ajan vuodesta 1798 Yhdysvaltain sunnuntailakiin saakka. Jakeet 6–9 ovat paavillisen aikakauden esikuva, kun taas jae 10 ennakoi Neuvostoliiton romahtamista vuonna 1989. Sen tähden jakeet 11–15 ulottuvat vuodesta 1989 sunnuntailakiin saakka, kuten jakeet 16, 31 ja 41 sitä kuvaavat.
Verse 40 is divided into two parts. The first, from 1798 to 1989, begins and ends with a “time of the end.” The second half begins in 1989, where the first half concludes. Verses 1 and 2 identify a sequence of presidents starting in 1989, aligning with the second part of verse 40. Verse 11 marks the onset of the Ukraine war in 2014, while verse 12 highlights the consequences the victorious king of the south brings upon himself. Verse 13 nears fulfillment, but here we note that verse 11 falls within the second part of verse 40—post-1989, yet pre-Sunday law (verse 41).
Jae 40 jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen, vuosista 1798 vuoteen 1989, alkaa ja päättyy ”lopun aikaan”. Toinen puolisko alkaa vuonna 1989, siihen, mihin ensimmäinen puolisko päättyy. Jakeet 1 ja 2 osoittavat presidenttien sarjan, joka alkaa vuonna 1989 ja vastaa jakeen 40 toista osaa. Jae 11 merkitsee Ukrainan sodan alkua vuonna 2014, kun taas jae 12 korostaa niitä seurauksia, jotka voitokas etelän kuningas saattaa oman päänsä päälle. Jae 13 on lähellä täyttymystään, mutta tässä panemme merkille, että jae 11 sijoittuu jakeen 40 toiseen osaan — vuoden 1989 jälkeiseen mutta sunnuntailakia (jae 41) edeltävään aikaan.
Verses 13–15 point to the Battle of Panium in 200 BC, the year pagan Rome began exerting influence over human affairs, tied to that battle. Occurring well before Pompey’s entry into Jerusalem in verse 16, it provides historical evidence identifying verse 41 as the Sunday law in the USA.
Jakeet 13–15 viittaavat Panionin taisteluun vuonna 200 eKr., sinä vuonna jolloin pakanallinen Rooma alkoi, tähän taisteluun liittyen, käyttää vaikutusvaltaansa ihmisten asioihin. Koska tämä tapahtui hyvissä ajoin ennen Pompeiusen saapumista Jerusalemiin jakeessa 16, se tarjoaa historiallista näyttöä, joka identifioi jakeen 41 sunnuntailaiksi Yhdysvalloissa.
Every prophetic line and its historical fulfillment in Daniel 11 lies either within verse 40’s history (1798 to the Sunday law) or from verse 41 to Daniel 12:1. Of the 45 verses, verses 1, 2, 7–15, and 40—totaling twelve—apply to verse 40’s timeline when layered line upon line. Verse 40 splits into two segments at 1989. Verses 1, 2, and 10–15 align with its second half. Verses 1 and 2 trace the line of presidents in the earth beast’s history, while verses 10–15 depict three proxy wars orchestrated by the king of the north (the papal power) from 1989 to the Sunday law. The three proxy wars begin with the United States, identified in verse 40 as “chariots, ships and horsemen.”
Jokainen profeetallinen linja ja sen historiallinen täyttymys Danielin 11. luvussa sijoittuu joko jakeen 40 historiaan (vuodesta 1798 sunnuntailakiin asti) tai jakeesta 41 Danieliin 12:1. Neljästäkymmenestäviidestä jakeesta jakeet 1, 2, 7–15 ja 40 — yhteensä kaksitoista — kuuluvat jakeen 40 aikajanalle, kun ne kerrostetaan rivi rivin päälle. Jake 40 jakautuu kahteen osaan vuoden 1989 kohdalla. Jakeet 1, 2 ja 10–15 vastaavat sen jälkimmäistä puoliskoa. Jakeet 1 ja 2 seuraavat presidenttien linjaa maapetovallan historiassa, kun taas jakeet 10–15 kuvaavat kolmea sijaissotaa, jotka pohjoisen kuningas (paavillinen valta) järjestää vuosien 1989 ja sunnuntailain välillä. Nämä kolme sijaissotaa alkavat Yhdysvalloista, joka jakeessa 40 tunnistetaan sanoilla ”sotavaunut, laivat ja ratsumiehet”.
We will continue in the next article.
Jatkamme seuraavassa artikkelissa.