Hesekielin kirjan varoitussanoman ydintä ilmentää vuonna 587 eKr. alkanut piiritys. Tuo piiritys johti Jerusalemin tuhoon puolitoista vuotta myöhemmin, vuonna 586 eKr. Vuonna 587 eKr. alkanut piiritys oli esikuva Cestiuksen vuonna 66 toteuttamasta piirityksestä. Jerusalemin tuho vuonna 586 eKr. oli esikuva Jerusalemin piirityksestä ja tuhosta vuonna 70.

Vuodet 587 eKr. ja 66 olivat molemmat merkkejä. Hesekielin vaimon kuolema ennakoi Jerusalemin tuhoa, ja Rooman valtaa edustavien sotamerkkien asettaminen temppelin pyhälle alueelle ei ollut ainoastaan merkki siitä, että oli paettava, vaan se kuvasi myös pedon merkkiä, joka tulee sunnuntailain myötä. Sekä Hesekielin vaimo että vuosi 66 ennakoivat Jerusalemin tuhoa, joka on sunnuntailaki – pedon merkki.

Hesekielin piiritys kuvasi Jumalan kansan joutumista vankeuteen sunnuntailain aikaan, ja vuosi 66 kuvasi pedon merkiltä pelastumista. Hesekielin vaimo kuvasi adventismin tyhmien neitsyiden vankeutta, ja vuonna 66 paenneet kuvasivat viisaita neitsyitä juuri samassa kriisissä. Vuonna 66 paenneet viisaat neitsyet ymmärsivät merkin jo ennen roomalaisen sotamerkin pystyttämistä.

Roomalainen sotamerkki kuvaa pedon merkkiä, ja juuri sen kohdalla ovi sulkeutuu kymmenen neitsyen vertauksessa. Jerusalemin hävitys vuonna 70 kuvaa myös sunnuntailakia. Vuosi 66 kuvaa kolmannen enkelin varoitusta. Tuo varoitus alkaa vuonna 66 kasvaa voimakkaaksi huudoksi. Ajanjakso vuodesta 66 vuoteen 70 vastaa pedon kuvan muodostumisen ajanjaksoa, ja tuo ajanjakso alkaa sunnuntailaista ja päättyy sunnuntailakiin. Vuosi 66 on ajanjakson alfa ja siksi esikuva, ja vuosi 70, joka on omega, on vastakuvallinen sunnuntailaki. Vuosi 66 on varjo ja vuosi 70 todellisuus. Ovi sulkeutuu seurakunnalta vuoden 66 alfamerkkipaalun kohdalla, ja ovi sulkeutuu kansakunnalta vuoden 70 omegamerkkipaalun kohdalla.

Vuoden 66 varoitusmerkki merkitsee piirityksen alkua ja sitä hetkeä, jolloin adventistien on liian myöhäistä valmistautua sunnuntailain tulevaan täytäntöönpanoon, joka tapahtuu Jerusalemin tuhoutuessa vuonna 70. Piirityksen aikana sinetti painetaan, mutta vain enkelit näkevät sen, ja Jerusalemin tuho on sunnuntailaki, jolloin sinetti tulee näkyväksi maailmalle.

Sinetti painetaan piirityksen aikana, mutta tuolloin sen näkevät vain enkelit.

”Mikä on elävän Jumalan sinetti, joka painetaan hänen kansansa otsaan? Se on merkki, jonka enkelit voivat lukea mutta ihmissilmät eivät; sillä tuhoajaenkelin on nähtävä tämä lunastuksen merkki. Ymmärtävä mieli on nähnyt Golgatan ristin merkin Herran ottopojissa ja -tyttärissä. Jumalan lain rikkomisen synti on otettu pois. Heillä on yllään hääpuku, ja he ovat kuuliaisia ja uskollisia kaikille Jumalan käskyille.” Gospel Herald, 11. kesäkuuta 1902.

Sunnuntailain aikaan lippu kohotetaan, ja silloin koko maailma näkee ne, jotka on sinetöity.

”Pyhän Hengen tehtävänä on näyttää maailmalle todeksi synti, vanhurskaus ja tuomio. Maailmaa voidaan varoittaa vain siten, että se näkee totuuteen uskovien olevan totuuden kautta pyhitettyjä, toimivan ylevien ja pyhien periaatteiden mukaan ja tuovan jalolla, ylevällä tavalla esiin selvän rajan niiden välillä, jotka pitävät Jumalan käskyt, ja niiden, jotka tallaavat ne jalkoihinsa. Hengen aikaansaama pyhitys tuo selvästi esiin eron niiden välillä, joilla on Jumalan sinetti, ja niiden, jotka viettävät väärää lepopäivää. Kun koetus tulee, käy selvästi ilmi, mikä pedon merkki on. Se on sunnuntain pyhittäminen. Ne, jotka totuuden kuultuaankin pitävät edelleen tätä päivää pyhänä, kantavat sen laittomuuden ihmisen nimikirjoitusta, joka aikoi muuttaa ajat ja lait.” Bible Training School, 1. joulukuuta 1903.

Jerusalemin hävityksen eli sunnuntailain aikaan nostetaan merkkilippu, ja seitsemäntenä ja ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelusta viettävien välinen ero nousee koko ihmiskunnan huomion keskipisteeksi. Cestiuksen merkki on sunnuntailain yhteydessä koittavan hävityksen esikuva ja myös varoittaa siitä. Vuosi 66 edustaa ajanjaksoa, joka johtaa Jerusalemin hävityksen kuvaamaan sunnuntailakiin. Piirityksestä sunnuntailakiin ulottuva rakenne on sama kuin niiden kolmen todistajan rakenne, joita Pergamon seurakunnan historia kuvaa.

Merkki osoittaa Jerusalemin tuhoon saakka kestävän piirityksen alkamisen. Vuodet 321 ja 538 rinnastuvat vuoteen 586 eKr. ja vuoteen 70. Kaikki neljä vuosilukua edustavat pian tulevaa sunnuntailakia. Vuoden 321 sunnuntailakia edelsi vuonna 313 annettu Milanon edikti, ja vuoden 538 sunnuntailakia edelsi vuonna 533 annettu asetus. Vuodet 313 ja 533 rinnastuvat vuoteen 66 ja vuoteen 587 eKr.

”’Pedon kuva’ edustaa sitä luopuneen protestanttisuuden muotoa, joka kehittyy, kun protestanttiset kirkot hakevat maallisen vallan apua opinkappaleidensa pakolliseksi tekemiseen. ’Pedon merkki’ on vielä määriteltävä.” Suuri taistelu, 445.

Ajanjakso ja ajankohta

Pedon kuva ja pedon merkki ovat kaksi toisiinsa liittyvää mutta erilaista vertauskuvaa. Pedon kuvan muodostuminen kuvaa ajanjaksoa, ja pedon merkki kuvaa ajanhetkeä. Piiritys kuvaa ajanjaksoa, ja Jerusalemin tuho kuvaa ajanhetkeä. Innoitus korosti tätä eroa tuhoamalla kaitselmuksellisesti Jerusalemin vuonna 70 jKr. ja vuonna 586 eKr., kumpanakin vuonna täsmälleen saman kuukauden samana päivänä. Jerusalemin tuho, joka on sunnuntailaki ja pedon merkki, on ajanhetki. Piiritys on ajanjakso, joka alkaa merkistä. Tuo merkki on sunnuntailain esikuva.

Hesekielin vaimon, ”hänen silmiensä ilon”, kuolema ja Jeesuksen varoitus profeetta Danielin mainitsemasta hävityksen kauhistuksesta toimivat kahtena raamatullisena todistajana. Milanon edikti ja Justinianuksen asetus ovat samoin historiallisia merkkejä, sillä kumpikin merkitsee saman sunnuntailakiin johtavan profeetallisen ajanjakson alkua.

Tunnusmerkki, jonka Jeesus esitti Matteuksen 24. luvussa, edellytti, että pakoon pääsevien oli ymmärrettävä varoitus jo ennen sen täyttymistä.

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta profeetta Daniel on puhunut, seisovan pyhässä paikassa (joka tämän lukee, ymmärtäköön), silloin Juudeassa olevat paetkoot vuorille. Katolla oleva älköön tulko alas hakemaan mitään talostaan, älköönkä pellolla oleva palatko takaisin hakemaan vaatteitaan. Matteus 24:15–18.

Nooa

Matteuksen evankeliumin 24. luvun varoitussanomassa Jeesus esitti Jerusalemin hävityksen maailmanlopun vertauskuvana. Hän vertasi myös toista tulemistaan edeltäviä olosuhteita Nooan päiviin. Näin ollen sekä Jerusalemin hävitys että Nooan ajan vedenpaisumus toimivat maailmanloppuun liittyvien tapahtumien profeetallisina vertauskuvina.

Mutta niin kuin oli Nooan päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset vedenpaisumusta edeltävinä päivinä söivät ja joivat, naivat ja naittivat aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet mitään, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Matteus 24:37–39.

Piirityksen rakennetta ilmentävät Nooan päivinä vanhurskaiden Lemekin ja Metusalahin kuolemat. Lemek kuoli viisi vuotta ennen vedenpaisumusta ja Metusalah vedenpaisumuksen vuonna, seitsemän päivää ennen oven sulkeutumista. Lemek oli kuollessaan 777-vuotias ja edustaa siten luvun seitsemän merkkiä vedenpaisumusta edeltäneiden viiden viimeisen vuoden alussa. Alussa esiintyvä luvun 777 symboliikka edustaa merkkiä, joka osoittaa piirityksen alkamisen. Piiritysjakson omega-luvun ”7” muodostavat Metusalahin kuolemaa seuranneet seitsemän päivää, joiden aikana eläimet menivät arkkiin. Piirityksen ajanjakso on aika, jolloin pedon kuva muodostetaan, aika, joka huipentuu pedon merkkiin. Sunnuntailain aikaisen suljetun oven esikuvana on arkin suljettu ovi.

Vanhurskaan Lemekin kuolemasta Metusalahin kuolemaan kuluneet viisi vuotta vastaavat viisivuotista ajanjaksoa vuodesta 1448, jolloin Johannes Palaiologos kuoli, vuoteen 1453, jolloin hänen veljensä kuoli Konstantinopolin viisikymmentäkolme päivää kestäneessä piirityksessä. Molempien ajanjaksojen alkua ja loppua merkitsevät joko isän ja pojan tai veljesten kuolemat. Molemmat ajanjaksot kestävät viisi vuotta, ja kun viimeinen Konstantinos kuoli Konstantinopolin muureilla, hän rinnastui arkin suljettuun oveen, sillä Yhdysvaltojen armonaika päättyy, kun se tuhoaa perustuslakiin sisältyvän symbolisen erotusmuurin. Totuus vahvistetaan kahden tai kolmen todistajan sanalla, ja näillä molemmilla linjoilla on toisiaan vastaavat alku- ja loppukohdat, mikä on Alfan ja Omegan tunnusmerkki. Molemmat kestävät viisi vuotta. Molempien lopussa korostuu sunnuntailaki.

Konstantinopolin viisivuotinen historia alkoi Johannes VIII Palaiologoksen kuolemasta vuonna 1448 ja päättyi kaupungin kukistumiseen vuonna 1453. Veljensä kuoleman jälkeen Konstantinos XI nousi Bysantin valtaistuimelle vuonna 1449, ja milleriläisessä profetiatulkinnassa hänen valtaannousunsa on perinteisesti yhdistetty osmanien ylivallan tunnustamiseen. Heinäkuun 27. päivänä 1449 alkoi kolmensadanyhdeksänkymmenenyhden vuoden ja viidentoista päivän profetia, joka päättyi 11. elokuuta 1840. Viisivuotisen historian päätteeksi Konstantinopoli kukistui viisikymmentäkolme päivää kestäneen piirityksen jälkeen, ja Konstantinos XI sai surmansa puolustaessaan kaupunkia. Konstantinopolin kukistuminen merkitsi loppua Itä-Rooman valtakunnalle, jonka joukot olivat voittaneet Persian Niniven taistelussa vuonna 627, ja täydensi siten historiallisen yhteyden Muhammedin roomalaisia koskevaan ennustukseen.

Johannes VIII Palaiologos haki lännestä sotilaallista apua eteneviä osmaniturkkilaisia vastaan. Saadakseen sitä hän johti bysanttilaisen valtuuskunnan Firenzen kirkolliskokoukseen (1438–1439), jossa hän hyväksyi virallisesti idän ja lännen kirkkojen unionin. Sopimukseen sisältyi sellaisten läntisten oppien (erityisesti Filioque-opin ja paavin primaatin) hyväksyminen, jotka idän kirkko oli pitkään torjunut.

Kun hän palasi Konstantinopoliin, Bysantin papisto, munkit ja kansa vastustivat unionia laajasti. Unionia ei koskaan pantu tehokkaasti täytäntöön, eikä toivottua sotilaallista apua lännestä saatu. Firenzen unionin torjuminen pysyi merkittävänä hajaannuksen aiheena aina kaupungin kukistumiseen vuonna 1453 saakka.

Kaikki profeetat puhuvat yksityiskohtaisemmin viimeisistä päivistä kuin niistä päivistä, joina he elivät, ja kaikki heidän kirjoituksissaan oleva on tarkoitettu varoitukseksi niille, jotka elävät juuri noina samoina viimeisinä päivinä. Sisar White nostaa ”valtakuntien nousun ja kukistumisen” profetioiden tutkimisen keskeiseksi kohteeksi. Näiden periaatteiden mukaan muinaisten valtakuntien kukistumiset ovat vertauskuvia valtakuntien kukistumisista viimeisinä päivinä. Eräällä tulkinnan tasolla sitä viisivuotiskautta, joka merkitsee 11. elokuuta 1840 päättyneen aikaprofetian alkua ja joka kuvasi tuon profetian alkamisen syyn ja seurauksen ja joka myös päättyi viisikymmentäkolme päivää kestäneeseen piiritykseen vuonna 1453, edelsi se, että valtakunnan johtaja haki apua roomalaiskatoliselta kirkolta solmimalla liiton, joka perustui ortodoksisen ja läntisen katolisen kirkon toisistaan erottaneiden kahden pääopin hyväksymiseen. Tuo kirkolliskokous rinnastuu vuonna 325 pidettyyn Nikean ensimmäiseen kirkolliskokoukseen, jonka Konstantinus Suuri oli kutsunut koolle.

Viiden vuoden jakson alun fraktaali osoittaa kukistumaisillaan olevan valtakunnan poliittisen johtajan ja katolisen kirkon välisen liiton. Näin se rinnastuu Konstantinus Suureen, joka kutsui vuonna 325 koolle ensimmäisen kirkolliskokouksen torjuakseen areiolaisuuden väärää uskontoa, samoin kuin Palaiologos teki torjuakseen islamin väärää uskontoa. Noiden viiden vuoden alfafraktaalissa alkoi Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun kolmas aikaprofetia. Jakson lopun fraktaaliin on puolestaan merkitty viisikymmentäkolme päivää kestänyt piiritys. Viiden vuoden jakson alkuun, Lemekin kuoleman yhteyteen, sijoittuu erityinen ajanjakson avaava historiallinen tapahtumakulku, sillä molempien Lemekien kuolema sijoitetaan profeetallisesti saman merkkipaalun kohdalle.

Kainin sukuhaaraan kuuluva Lemek korostaa armonajan päättymistä seitsemänkymmentä kertaa seitsemän -kertaisella kirouksellaan, joka vastaa neljääsataayhdeksääkymmentä vuotta. Kun tähän yhdistetään se, että jakautuneen valtakunnan historiassa on kolme neljänsadanyhdeksänkymmenen vuoden armonaikaa profeetoille, papeille ja kuninkaille, vanhurskaan Lemekin kuolema 777-vuotiaana kuvaa voittoisan seurakunnan kolmiosaista rakennetta. Profeetta, pappi ja kuningas ovat kukin sinetöityjä. Kahteen Lemekiin liittyvä sinetöiminen ja armonajan päättymisen merkitseminen muodostavat esikuvan arkin suljetusta ovesta. Lopussa oleva fraktaali on ne seitsemän päivää, joiden aikana eläimet nousevat arkkiin. Piirityksen alkaminen on merkki, joten Nooan viiden vuoden jakson lopussa oleva seitsemän päivän fraktaali alkaa merkillä.

”Heidän armonaikansa oli lähenemässä loppuaan. Maailman epäuskoisten, pilkkaavien asukkaiden oli määrä saada erityinen merkki Jumalan jumalallisesta voimasta. Nooa oli uskollisesti noudattanut Jumalalta saamiaan ohjeita. Arkki oli valmistunut täsmälleen Jumalan ohjeiden mukaan. Hän oli varastoinut valtavat määrät ruokaa ihmisille ja eläimille. Ja kun tämä oli tehty, Jumala käski uskollista Nooaa: ’Tule sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen havainnut vanhurskaaksi edessäni.’ Enkeleitä lähetettiin kokoamaan metsistä ja vainioilta Jumalan luomia eläimiä. Enkelit kulkivat näiden eläinten edellä, ja ne seurasivat heitä pareittain, uros ja naaras, ja puhtaat eläimet seitsemän kerrallaan. Nämä eläimet, aina kaikkein raivokkaimmista lempeimpiin ja harmittomimpiin saakka, kulkivat rauhallisesti ja juhlallisesti arkkiin. Taivas näytti olevan kaikenlaisten lintujen peitossa. Ne lensivät arkkiin pareittain, koiras ja naaras, ja puhtaat linnut seitsemän kerrallaan. Maailma katseli ihmeissään – jotkut peloissaan – mutta kapinointi oli paaduttanut heidät niin, että tämä mitä selvin Jumalan voiman osoitus vaikutti heihin vain hetkellisesti. Seitsemän päivän ajan näitä eläimiä saapui arkkiin, ja Nooa sijoitti ne niille valmistetuille paikoille.” Profetian henki, osa 1, 71.

Arkissa oli kahdeksan ihmistä, jotka siirtyivät vanhasta maailmasta uuteen maailmaan ja olivat siten niiden 144 000 ihmisen esikuva, jotka siirtyvät tältä maapallolta uudeksi luotuun maahan kuolemaa maistamatta. Näiden 144 000 ihmisen vertauskuvana Nooa edusti myös kolmannen enkelin sanomaa. Henok, joka vaelsi Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta ja otettiin sitten pois, edustaa samoja viimeisten päivien ihmisiä, joita Nooan kahdeksan sielua edustivat. Nuo kahdeksan sielua ovat niiden esikuva, jotka eivät kuole, eikä Henok, joka edusti juuri näitä samoja ihmisiä, kuollut. Henok oli ensimmäinen enkeli, joka oli William Millerin esikuva, ja myös Miller julisti Kristuksen toista tulemista ja tuomiota.

Ja myös Eenok, Aadamista seitsemäs, profetoi heistä sanoen: Katso, Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa tuomitsemaan kaikki ja osoittamaan kaikki heidän joukossaan olevat jumalattomat syyllisiksi kaikkiin niihin jumalattomiin tekoihin, joita he ovat jumalattomuudessaan tehneet, ja kaikkiin niihin julkeisiin puheisiin, joita jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet. Juud. 1:14, 15.

Henok ensimmäisenä enkelinä oli esikuva Nooasta, joka oli kolmas enkeli. Henok ensimmäisenä enkelinä edustaa lopun aikaa, jolloin ensimmäinen enkeli saapuu. Milleriläisille se oli vuosi 1798; 144 000:lle se oli vuosi 1989. Lopun aika koitti vuonna 1798 Kolmannen Mooseksen kirjan luvun 26 seitsemän ajan päättyessä, ja vuonna 1989 lopun aika koitti sen 126 vuoden ajanjakson päättyessä, joka ulottui vuoden 1863 kapinasta Neuvostoliiton romahdukseen vuonna 1989. Seitsemän aikaa, jotka edustavat vuodesta 723 eKr. vuoteen 1798 ulottuvaa 2 520 vuoden ajanjaksoa, jakautuvat kahteen yhtä pitkään 1 260 vuoden ajanjaksoon. 1 260 vuotta on seitsemän ajan symboli, ja 126 vuotta on kymmenys 1 260 vuodesta, joten lopun aika koitti sekä vuonna 1798 että vuonna 1989 sellaisen ajanjakson päättyessä, jota Kolmannen Mooseksen kirjan luvun 26 seitsemän aikaa edustavat. Henok, joka symboloi ensimmäistä enkeliä ja tämän saapumista lopun aikana, oli seitsemäs Aadamista.

Henok oli ensimmäinen enkeli; Lemek oli toinen enkeli, sillä toiseen enkeliin liittyy aina kahdentuminen, ja Setin sukulinjan Lemek asetetaan vastakkain Kainin sukulinjan Lemekin kanssa. Metusalah edustaa Keskiyön huudon sanomaa, joka liittyy Lemekin edustamaan toiseen enkeliin ja antaa tälle voiman. Lemekin kuolema toimii piirityksen merkkinä, sillä Lemekin kuolema rinnastuu Hesekielin vaimon kuolemaan. Hesekielin vaimon merkki viittasi tulevaan sunnuntailakiin ja sitä seuraavaan vankeuteen. Lemekin merkki oli hänen 777 vuoden ikänsä. Hänen merkkinsä rinnastuu Hesekielin vaimoon ja Cestiukseen vuonna 66. Nuo merkit rinnastuvat vuoden 313 Milanon ediktin merkkiin. Aivan kuten Hesekiel erotettiin vaimonsa kuollessa, vuoden 313 ediktin merkki erotti Smyrnan vanhurskaan seurakunnan Pergamonin epävanhurskaasta seurakunnasta.

Piirityksen merkki osoittaa kahden luokan erottumisen ajankohdan. Tätä erottumista havainnollistavat myös ne kaksi ryhmää, joita edustavat Watertownin teltta ja se teltta, jossa Samuel Snow esitti keskiyön huudon oikean sanoman Exeterin leirikokouksen kuuden päivän aikana. Exeterin leirikokouksen kuutta päivää seurasi kuusikymmentäkuusi päivää, jotka johtivat suljetulle ovelle 22. lokakuuta 1844. Seetin sukulinjaan kuuluva Lemek osoittaa piirityksen merkin luvulla 777, ja hänen vastineensa, Kainin sukulinjaan kuuluva Lemek, osoittaa oman merkkinsä neljänsadanyhdeksänkymmenen vuoden armonajalla. Vuosi 66 edustaa piirityksen merkkiä, joka edeltää sunnuntailakiin liittyvää tuhoa, jonka esikuvana on Jerusalemin hävitys vuonna 70. Exeterin kuusi päivää vastaavat vuotta 66, kun taas suljetulle ovelle johtavat kuusikymmentäkuusi päivää vastaavat piirityksen merkin ja vuonna 70 tapahtuneen hävityksen välistä ajanjaksoa ja kuvaavat armonaikaa, joka päättyy suljetun oven kohdalla.

Piirityksen merkin kohdalla näillä linjoilla kuvataan symbolisesti lukua 666 vastakohtana Lemekin luvulle 777. Piiritys on profeetallinen ajanjakso, ja Jeesus havainnollistaa loppua aina alun avulla, joten vanhurskaan Lemekin sinetti yhdessä epävanhurskaan Lemekin merkin kanssa osoittaa piirityksen alussa merkittävät kadotetut ja pelastetut sekä samalla ne kaksi ryhmää, jotka tulevat ilmi piirityksen lopussa. Kaikki piiritykset rinnastuvat pedon kuvan muodostumiseen, joka johtaa pedon merkkiin ja päättyy siihen.

Jatkamme näiden asioiden käsittelyä seuraavassa artikkelissa.