Viimeistä varoitussanomaa kuvataan Danielin kirjan 11. luvun 44. jakeessa:
Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta saavat hänet levottomaksi; siksi hän lähtee suuren raivon vallassa hävittämään ja tuhoamaan monia perin pohjin. Daniel 11:44.
Pohjoisesta tulevat sanomat edustavat pohjoisen kuninkaan sanomaa. Todellinen pohjoisen kuningas on Kristus, ja paavinvalta on Kristuksen, todellisen pohjoisen kuninkaan, maanpäällinen väärennös. Maanpäällinen väärennös on Saatanan edustaja.
”Saadakseen maallisia etuja ja kunnianosoituksia kirkko johdatettiin tavoittelemaan maailman mahtimiesten suosiota ja tukea; ja hylättyään näin Kristuksen se saatiin alistumaan Saatanan edustajan – Rooman piispan – valtaan.” Suuri taistelu, 50.
Saatana on halunnut kaataa Jumalan molemmat valtaistuimet, ja hän käyttää Rooman paavia epäonnistuneessa yrityksessään toteuttaa halunsa.
Kuinka oletkaan pudonnut taivaasta, oi Lucifer, aamuruskon poika! Kuinka sinut onkaan kaadettu maahan, sinut, joka heikensit kansakuntia! Sillä sinä olet sanonut sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, minä korotan valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle; minä istuudun myös kokoontumisvuorelle, pohjoisen perukoille; minä nousen pilvien huippujen yläpuolelle; minä olen oleva Korkeimman kaltainen. Jesaja 14:12–14.
Saatana haluaa istua Jumalan poliittisella valtaistuimella, jota ”Jumalan tähdet” edustavat. ”Tähdet” ovat enkeleitä.
Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus. Ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa, jotka näit, ovat ne seitsemän seurakuntaa. Ilmestyskirja 1:20.
Saatana haluaa myös istua Jumalan uskonnollisella valtaistuimella, jota ”pohjoisen perukat” kuvaavat.
Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona on Siionin vuori, pohjoisen puolella, suuren Kuninkaan kaupunki. Psalmit 48:2.
Saatana kehitti paavinvallan pyrkimyksenään kukistaa Jumalan valtakunta ja hallita maapalloa omana valtapiirinään.
”Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen kompromissi johti sen ’synnin ihmisen’ kehittymiseen, jonka profetiassa oli ennustettu vastustavan Jumalaa ja korottavan itsensä hänen yläpuolelleen. Tuo väärän uskonnon jättiläismäinen järjestelmä on Saatanan voiman mestariteos – muistomerkki hänen pyrkimyksilleen asettua valtaistuimelle hallitakseen maata oman tahtonsa mukaan.” Suuri taistelu, 50.
Jakeessa 44 mainitut pohjoisesta tulevat ”sanomat” ovat Saatanan sanoma ja hänen maanpäällisen edustajansa pyrkimys ottaa maapallo hallintaansa. Idästä tulevat sanomat ovat Raamatun profetioiden ”itätuulen” sanoma. ”Itätuuli” on islamin – Raamatun profetioiden idän lasten – sanoma. Ilmestyskirjan 7. luvun sinetöivä enkeli nousee idästä, ja väärän pohjoisen kuninkaan ja islamin kaksiosainen sanoma on sinetöimissanoma, jota julistetaan juuri ennen armonajan päättymistä.
Ja hän pystyttää palatsinsa teltat merten väliin ihanalle pyhälle vuorelle; mutta hänen loppunsa tulee, eikä kukaan auta häntä. Ja siihen aikaan nousee Miikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana; ja tulee ahdistuksen aika, jollaista ei ole ollut siitä lähtien, kun kansoja on ollut, aina siihen aikaan asti; ja siihen aikaan sinun kansasi pelastetaan, jokainen, joka havaitaan kirjaan kirjoitetuksi. Daniel 11:45, 12:1.
Viimeinen varoitussanoma on kaksiosainen sanoma, josta on esikuvia monissa Raamatun kohdissa. Kukin näistä kohdista antaa oman erityisen todistuksensa viimeisen kaksiosaisen sanoman symboliikasta. Itätuuli on mielenkiintoinen yhtenä niistä kahdesta sanomasta, jotka muodostavat viimeisen varoitussanoman ennen armonajan päättymistä. Jakeessa neljäkymmentäneljä islam edustaa pohjoisesta tuleviin sanomiin nähden sisäistä sanomaa, ja pohjoisesta tulevat sanomat edustavat ulkoista sanomaa. Tämä on mielenkiintoista siksi, että islam oli toinen osa milleriläisten vuonna 1844 julistamaa kaksiosaista sanomaa. Milleriläisten historiassa islam oli ulkoinen sanoma, ja jakeessa neljäkymmentäneljä se on sisäinen sanoma. Milleriläisten historiassa sisäisenä sanomana olivat ne 2 300 päivää, jotka liittivät kymmenen neitsyen vertauksen tuomion alkamiseen. Islam oli elokuun 11. päivänä 1840 ulkoinen sanoma, ja elokuun 12. päivä 1844 oli sisäinen sanoma. Elokuun päivämäärien yksitoista ja kaksitoista summa on kaksikymmentäkolme, ja kaksikymmentäkolme edustaa milleriläisten historiaa, sillä tuo historia oli Ilmestyskirjan neljännentoista luvun kahden ensimmäisen enkelin historiaa, ja luvun kaksikymmentäkolme kolmonen edustaa kolmannen enkelin sanomaa. Kaksi ensimmäistä sanomaa edeltävät kolmatta, aivan kuten kakkonen edeltää kolmosta luvussa kaksikymmentäkolme.
Kolmas enkeli saapui 22. lokakuuta 1844, kun ensimmäisen ja toisen enkelin toiminta päättyi. Heidän toimintansa päättyi siinä, missä 2 300 päivää päättyivät, mikä merkitsi kuolleiden tuomion alkamista. Kuolleiden tuomio jatkui syyskuun 11. päivään asti, jolloin Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun kaksiosainen sanoma laskeutui kahden äänen myötä.
Kun syyskuun 11. päivä koitti ja elokuun 11. päivä 1840 toistui, islam merkitsi myöhäissateen ja sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöimisen alkamista. Sadanneljänkymmenenneljäntuhannen ulkoinen sanoma on Nashville merkkinä siitä, että pedon kuvan muodostuminen on alkanut. Milleriläisyyden historiassa, kun islamille asetettiin rajoitus 11. elokuuta 1840, kyseessä oli ulkoinen sanoma. Kun islam päästettiin vapaaksi syyskuun 11. päivänä, islamista tuli sisäinen sanoma. Idästä ja pohjoisesta tulevat sanomat edustavat Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun kahta ääntä.
Ensimmäinen ääni täytti kolme ensimmäistä jaetta, ja neljännen jakeen ääni edustaa kutsua lähteä Babylonista eli voimakasta huutoa, joka alkaa pian tulevan sunnuntailain myötä. Jakeet yhdestä kolmeen täyttyivät, kun New Yorkin suuret rakennukset sortuivat Jumalan kosketuksesta.
”Nytkö väitetään, että olen julistanut hyökyaallon pyyhkäisevän New Yorkin pois? Tällaista en ole koskaan sanonut. Katsellessani sinne kerros kerrokselta kohoavia suuria rakennuksia olen sanonut: ’Millaisia kauheita tapahtumia nähdäänkään, kun Herra nousee järisyttämään maata kauhistuttavalla tavalla! Silloin täyttyvät Ilmestyskirjan 18:1–3:ssa olevat sanat.’ Ilmestyskirjan koko kahdeksastoista luku on varoitus siitä, mikä on kohtaava maata. Mutta minulle ei ole annettu erityistä valoa siitä, mikä New Yorkia on kohtaava. Tiedän vain, että jonakin päivänä sikäläiset suuret rakennukset sortuvat Jumalan voiman aiheuttamissa myllerryksissä ja mullistuksissa. Minulle annetun valon perusteella tiedän, että tuho on maailmassa. Yksi sana Herralta, yksi hänen väkevän voimansa kosketus, ja nämä valtavat rakennelmat sortuvat. Edessä on tapahtumia, joiden kauhistuttavuutta emme voi kuvitellakaan.” Review and Herald, 5. heinäkuuta 1906.
Kolme ensimmäistä jaetta kuvaavat islamin kolmannen voi-huudon saapumista. Syyskuun 11. päivä merkitsee sadanneljänkymmenenneljäntuhannen sinetöimisen ja myöhäissateen alkua. Sinetöimisen sanoma on sisäinen, ja neljännen jakeen kutsu lähteä Babylonista on ulkoinen. Kolme ensimmäistä jaetta kuvaavat seurakuntaan kohdistuvaa tuomiota, ja neljäs jae merkitsee Jumalan liittokansan ulkopuolella olevien tuomion koittamista.
”Näin maailman varoittamiseksi tehtävässä viimeisessä työssä seurakunnille esitetään kaksi erillistä kutsua. Toisen enkelin sanoma kuuluu: ’Kukistunut, kukistunut on Babylon, tuo suuri kaupunki, sillä se on juottanut kaikki kansat haureutensa vihan viinillä.’ Ja kolmannen enkelin sanoman voimakkaassa huudossa kuullaan taivaasta ääni, joka sanoo: ’Lähtekää siitä ulos, minun kansani.’” Review and Herald, 6. joulukuuta 1892.
Noiden Ilmestyskirjan kahdeksannentoista luvun kahden äänen esikuvina olivat Kristuksen kaksi temppelinpuhdistusta.
”Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän puhdisti temppelin sen pyhyyttä loukkaavasta saastutuksesta. Hänen toimintansa viimeisiin tekoihin kuului temppelin puhdistaminen toisen kerran. Samoin viimeisessä työssä maailman varoittamiseksi seurakunnille esitetään kaksi erillistä kutsua. Toisen enkelin sanoma kuuluu: ’Kukistunut, kukistunut on Babylon, tuo suuri kaupunki, sillä hän on juottanut kaikille kansoille haureutensa vihan viiniä’ (Ilmestyskirja 14:8). Ja kolmannen enkelin sanoman voimakkaassa huudossa kuuluu taivaasta ääni, joka sanoo: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ettekä saisi osaksenne hänen vitsauksiaan. Sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen vääryytensä’ (Ilmestyskirja 18:4, 5).” Valikoituja sanomia, osa 2, 118.
Lähtökohta
Vuoden 1838 ja elokuun 1. päivän 1840 välisenä aikana Josiah Litch sai selville alkamisajankohdan Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun 391 vuoden ja viidentoista päivän profetialle, joka seurasi toista viiden kuukauden profeetallista ajanjaksoa. Löytönsä ansiosta hän kykeni ennustamaan tarkasti paitsi vuoden ja kuukauden myös täsmälleen sen kuukaudenpäivän, jona ennustus täyttyisi. Huhtikuun 19. päivänä 1844 koetun ensimmäisen pettymyksen jälkeen Samuel Snow sai selville Danielin kirjan kahdeksannen luvun 2300 päivän alkamisajankohdan. Löytönsä ansiosta hän kykeni ennustamaan tarkasti paitsi vuoden myös kuukauden ja päivän. Se, että Litch löysi alkamisajankohdan, antoi voimaa ensimmäisen enkelin sanomalle, ja se, että Snow löysi alkamisajankohdan, antoi voimaa toisen enkelin sanomalle.
Ensimmäinen ja toinen enkeli edustavat milleriläistä liikettä vuodesta 1798 lokakuun 22. päivään 1844 saakka, jolloin suuri pettymys merkitsi kolmannen enkelin saapumista. Kolmannen enkelin historiassa Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun viiden kuukauden profetian alkamisajankohdan löytyminen osoittaa, milloin keskiyön huudon sanoma ja islam antavat sanomalle voiman. Tähän kolmannen enkelin viimeisen varoituksen alkamisajankohdan löytymiseen sisältyy työ, jonka Litch ja Snow toteuttivat esikuvallisesti. Nashvillen sanoma on korjattava, ja se korjataan, kun alkamisajankohta löydetään.
Milleriläisessä historiassa viiden kuukauden profetian alkamisajankohta oli 27. heinäkuuta 1299, mutta vuonna 2026 tehty löytö paljastaa Ilmestyskirjan yhdeksännestä luvusta toisen, varhaisemman viiden kuukauden profetian. Tämä havainto kokoaa yhteen koko yhdeksännessä luvussa kuvatun historian ja osoittaa siten Niniven taistelun avaimeksi, joka avaa vuonna 632 alkaneeseen viiden kuukauden ajanjaksoon johtavan profeetallisen historian.
Vuonna 627 käytyä Nineven taistelua seurasi viisi vuotta myöhemmin Muhammedin kuolema. Hänen kuolemansa merkitsi ensimmäisen viiden kuukauden profetian alkua; profetia päättyi vuonna 782 islamin nöyryyttäessä Itä-Roomaa. Nineven ”avaimesta” Muhammedin kuolemaan kuluneiden viiden vuoden jälkeen päättyi Persian mahti, joka oli ollut toinen Nineven taistelun kahdesta vastapuolesta. Persian loppu koitti kymmenen vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Näin islamin heinäsirkat vapauttanutta Nineven taistelun ”avainta” seurasi viisi vuotta myöhemmin Muhammedin kuolema, joka merkitsi viiden kuukauden profetian alkua. Sitten, kymmenen vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, Persia kukistui. Näin Nineven avaimen kääntämistä seurasi viiden vuoden ajanjakso ja sitä kymmenen vuoden ajanjakso.
Lukujen viisi ja kymmenen vertauskuvallinen suhde on viiden kuukauden profetian ”avain”. Juuri näistä profetian aivan ensimmäisistä vertauskuvallisista luvuista, viidestä ja kymmenestä, saa alkunsa ensimmäinen tämän luvun ’kahdesta’ viiden kuukauden profetiasta. Viisi kuukautta vastaa sataaviittäkymmentä päivää. Ensimmäinen viiden kuukauden profetia on jakeessa viisi ja toinen jakeessa kymmenen. Kolmas aikaprofetia, joka käsittää kolmesataayhdeksänkymmentäyksi vuotta ja viisitoista päivää, on jakeessa viisitoista. Jakeen viisitoista kolmas profetia esitettiin vuonna 1838, ja ennen elokuuta 1840 Litch oli löytänyt profetian alkamisajankohdan. Hän julkaisi toisen esityksensä 1. elokuuta 1840, kymmenen päivää ennen profetian täyttymistä 11. elokuuta 1840. Hän julkaisi tuolloin viimeisen esityksensä kymmenen päivää ennen täyttymistä eli profetian viimeisten viidentoista päivän viidentenä päivänä.
Vuonna 627 käytyä Niniven taistelua seurasi viisi vuotta myöhemmin Muhammedin kuolema. Hänen kuolemansa merkitsi ensimmäisen viiden kuukauden profetian alkua, ja tämä profetia päättyi vuonna 782 islamin nöyryyttäessä Itä-Roomaa. Niniven ”avaimesta” Muhammedin kuolemaan kuluneita viittä vuotta seurasi Persian sotilaallisen mahdin ratkaiseva tappio Nahavandin taistelussa vuonna 642, kymmenen vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Siten islamin heinäsirkat vapauttanutta Niniven taistelun ”avainta” seurasi viisi vuotta myöhemmin Muhammedin kuolema, joka merkitsi viiden kuukauden profetian alkua. Sitten, kymmenen vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, Persian sotilaallinen mahti kärsi ratkaisevan tappionsa Nahavandissa. Näin ollen Niniven avaimen kääntämistä seurasi viiden vuoden jakso ja sitä kymmenen vuoden jakso.
Ensimmäistä ja toista voi-huutoa koskevat profetiat päättyivät 11. elokuuta 1840 osmanien vallan rajoittamiseen Konstantinopolissa, jolloin Litchin viisi ja kymmenen päivää täyttyivät tämän tapahtuman yhteydessä. Nuo kolmesataayhdeksänkymmentäyksi vuotta vastaavat Hesekielin kirjan neljännen luvun profetiaa. Siinä Hesekiel sai käskyn maata vasemmalla kyljellään kolmesataayhdeksänkymmentä vuotta. Häntä käskettiin tekemään näin tekstijaksossa, joka alkaa ensimmäisen luvun ensimmäisestä jakeesta.
Ja tapahtui kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebarjoen varrella, että taivaat aukenivat ja minä näin Jumalan näkyjä. Hesekiel 1:1.
”Kolmaskymmenes vuosi” on Josian hallituskaudella alkaneen seitsemännentoista riemuvuosijakson kolmaskymmenes vuosi. Neljännen kuukauden viides päivä vastasi heinäkuun 21. päivää 1844, joka osui täsmälleen milleriläisten odotusajan puoliväliin, 19. huhtikuuta 1844 koetun pettymyksen ja 22. lokakuuta 1844 koetun pettymyksen väliin. Tuona päivänä Samuel Snow käytti ensimmäisen kerran ilmausta ”katso, ylkä tulee” esittäessään Bostonissa todellisen keskiyön huudon sanoman. Innoitus osoittaa tämän milleriläisten historian keskikohdan.
”Kesällä 1844, sen ajankohdan, jolloin 2300 päivän oli alun perin ajateltu päättyvän, ja saman vuoden syksyn, johon niiden myöhemmin todettiin ulottuvan, puolivälissä julistettiin sanomaa Raamatun omin sanoin: ’Katso, ylkä tulee!’” Suuri taistelu, 398.
Tässä keskeistä on pikemminkin raamatullinen ajanlasku, sillä kun 17. riemuvuosijakson 30. vuodesta lasketaan taaksepäin kolmesataayhdeksänkymmentä vuotta, päädytään valtakunnan jakautumiseen vuonna 977 eKr. Tuolloin Israelin kuninkaan Jerobeamin kapina johti Joosiaa koskevaan profetiaan, jonka tottelematon profeetta julisti 1. Kuninkaiden kirjan 13. luvussa. Jeremian kirjan ensimmäisen luvun toinen jae osoittaa, että Jeremia aloitti palvelutehtävänsä kuningas Joosian 13. hallitusvuotena.
Hänelle tuli Herran sana Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä, tämän kolmantenatoista hallitusvuotena. Jeremia 1:2.
Joosian kolmastoista hallitusvuosi oli 627 eKr., neljäkymmentä vuotta ennen vuoden 587 eKr. piiritystä. Ne neljäkymmentä vuotta, joiden ajan Hesekiel makasi oikealla kyljellään Juudan tähden, alkoivat tuolloin ja päättyivät piiritykseen, johon päättyivät myös ne kolmesataayhdeksänkymmentä vuotta, joiden ajan hän makasi vasemmalla kyljellään. Kolmensadanyhdeksänkymmenen vuoden ajanjakso alkoi vuonna 977 eKr., jolloin Joosiaa koskeva profetia julistettiin Israelin kymmenen pohjoisen heimon kuninkaan Jerobeamin kapinaa vastaan. Eteläisen Juudan heimon kapinaa kuvaa Jeremian palvelutyö, joka alkoi neljäkymmentä vuotta ennen piiritystä. Joosia edustaa vuodesta 977 eKr. vuoteen 627 eKr. ulottuvaa ajanjaksoa, joka alkoi kymmenen pohjoisen heimon alfakapinasta ja päättyi, kun eteläisen Juudan valtakunnan omegakapina tuli ilmi. Vuonna 977 eKr. alkanut kolmensadanyhdeksänkymmenen vuoden ajanjakso, jota Hesekiel havainnollisti makaamalla vasemmalla kyljellään, on historiallisesti ja profeetallisesti paikkansapitävä eksklusiivisen ajanlaskun mukaan.
Jumalan sanassa esiintyy kuitenkin sekä eksklusiivista että inklusiivista ajanlaskua. Kun tarkastelemme aivan samaa ajanjaksoa inklusiivisen laskutavan mukaan, meidän on laskettava mukaan vuosi 978 eKr., sillä profetian päättymisajankohta on keskellä vuotta (21. heinäkuuta 1844). Siksi ajanjakso ei inklusiivisen laskutavan mukaan ole kolmesataayhdeksänkymmentä vuotta vaan kolmesataayhdeksänkymmentäyksi vuotta. Vuonna 587 alkaneen piirityksen puolitoista vuotta tuottaa inklusiivisen profetian, jossa kolmensadanyhdeksänkymmenenyhden vuoden jaksoa seuraa ’puolitoista’ vuotta. Hesekielin kirjan neljännessä luvussa mainitaan puolitoista vuotta eli kahdeksantoista kuukautta, ja juuri samassa luvussa esitetään periaate, jonka mukaan päivä vastaa vuotta. Piirityksen puolitoista vuotta ymmärretään symbolisesti myös viideksitoista päiväksi.
Hesekielin piiritys sisältää täsmälleen samat luvut kuin Ilmestyskirjan 9:15:n profetia. Juuri tuossa historiassa Jerusalemin kaksi hävitystä edustavat pohjoisesta tulevia sanomia. Kummankin hävityksen toteuttivat pohjoisen kuninkaat, jotka olivat viimeisten päivien paavillisen vallan esikuvia. Idästä tulevat sanomat, joita islam edustaa, liittyvät samaan historiaan, kun Danielin kirjan 11:44:n ulkoinen ja sisäinen sanoma muodostavat kaksitahoisen sanoman, joka julistaa ihmiskunnan armonajan päättymistä. Tuo sanoma kootaan yhteen, kun viiden kuukauden profetian kätketyn alkamisajankohdan sinetti avataan. Kun sinetti avataan, Litchin työ ensimmäisen enkelin sanoman vahvistamisessa ja Samuel Snow’n työ toisen enkelin sanoman vahvistamisessa yhdistyvät kolmannen enkelin sanoman vahvistamisessa.
Litchin ja Snow’n edustama aiemman sanoman korjaaminen on esikuva tuolle 18. heinäkuuta 2020 annetun Nashvillen sanoman korjaamiselle, ja alkukohdan sinetin avaaminen tapahtui vuonna 2026, kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun sanoma, jonka sinetti oli avattu vuonna 1989, virallistettiin vuonna 1996.
Jatkamme näiden ajatusten tarkastelua seuraavassa artikkelissa.